Mikä gender? – osa I

we_can_do_it

J. Howard Millerin (1918-2004) toisen maailmansodan aikainen propagandajuliste, joka on 1980-luvulta alkaen ollut paljon feministien käytössä

Feminismi tuntuu olevan kovassa huudossa nykyään. Suomessa feministeille on oma puolueensa ja oma ”kirkkonsa”, joka pyrkii ajamaan feminismin sanomaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä.

Tänä keväänä Suomessa jokaiselle peruskoulun yhdeksäsluokkalaiselle jaetaan kirja Meidän kaikkien tulisi olla feministejä. Vuoden alussa seksuaalivähemmistöjen asiaa ajava Seta julkaisi Suomen opettajille oppaan siitä, kuinka kouluissa voi puhua sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta.

Feminististä gender-ideologiaa pyritään nykyään ajamaan voimakkaasti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kaikki muistanevat vuonna 2014 Suomen eduskunnassa hyväksytyn, ”tasa-arvoisena” markkinoidun sukupuolineutraalin avioliittolain, joka tulee voimaan 1.3.2017. Uudemmasta gender-ideologiaa ajavasta mielipidevaikuttamisesta hyvänä esimerkkinä on vaikkapa tämä Hesarin viime joulukuinen artikkeli.

Miten kristityn tulisi suhtautua tähän aatteeseen, jota pyritään edistämään jopa koulun penkillä? Tätä pohdin tässä kaksiosaisessa artikkelissani. Ensimmäisessä osassa tarkastelen keskeisiä käsitteitä ja luon katsauksen feministiseen ideologiaan. Toisessa osassa pyrin löytämään vastauksen siihen missä suhteessa feminismi ja katolinen kristinusko ovat toisiinsa.

Feminismin monet kasvot

Feminismi on käsitteenä hankala, sillä se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Osalle feminismi tarkoittaa etupäässä feministiseen aatteeseen kuuluvaa gender-ideologiaa. Jos siis vastustaa tätä ideologiaa (jota käsittelen myöhemmin), on ihan luontevaa sanoa vastustavansa feminismiä. Kuitenkin tavalliselle kaduntallaajalle ”feminismi” tarkoittaa jokseenkin samaa kuin naisten aseman parantaminen.

Tämän vuoksi ”feminismiä” koskevien jyrkkien lausuntojen antamisessa on riskinsä. Jos nimittäin sanoo vastustavansa feminismiä, se antaa ideologisiin yksityiskohtiin perehtymättömille ja feministeille mahdollisuuden tulkintaan, että feminismin vastustaja vastustaisi naisten oikeuksia.

Hyvänä esimerkkinä tästä on KD nuorten puheenjohtajan Jiska Gröhnin miljardööri Donald Trumpin vaalivoiton tiimoilta Uuden Suomen blogissaan kirjoittama puheenvuoro, jossa hän sanoo: ”Ääni Trumpille oli ei-ääni pitkälle viedylle feminismille, massamaahanmuutolle ja globalisaatiolle – asioille, joita itsekin vastustan”.

Tämä antoi Kirkon & kaupungin blogistille Samuli Suonpäälle aiheen ihmetellä niin ikään Trumpin vaalivoittoa kommentoivassa kolumnissaan Gröhnin kirjoitusta seuraavasti: ”Missä maailmassa naisilla ja maahanmuuttajilla on ihmisille kuuluvia oikeuksia niin paljon liikaa, että ne selittävät vastareaktion ja oikeuttavat uuden sorron?”

Itse en kuitenkaan pidä luultavana, että Gröhn olisi kirjoituksessaan julistanut vastustavansa naisten ihmisoikeuksia, vaan pikemminkin feminististä gender-ideologiaa.

frauentag_1914_heraus_mit_dem_frauenwahlrecht

Saksalainen kansainvälisen naistenpäivän juliste vuodelta 1914, jossa vaaditaan naisille äänioikeutta

Tarkkuutta!

Tämän sekaannuksen tai pahansuovan tulkinnan mahdollisuuden vuoksi on hyvä olla puheissaan tarkka siinä, mitä vastustaa. Ensinnäkin on hyvä huomata, että feminismi ei ole mikään yhtenäinen aatesuunta, vaan sitä on esiintynyt historiallisesti monessa eri muodossa.

Tavallisesti feminismi on jaettu kolmeen aaltoon, joista ensimmäisellä tarkoitetaan ennen 1960-lukua miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon pyrkinyttä naisliikettä ja toisella 1960-luvulta lähtien esiintyneitä ideologisempia suuntauksia, joissa otettiin vaikutteita marxismista ja korostettiin naisten sorron johtuvan patriarkaalisista yhteiskunnallisista rakenteista.

Uusin, kolmannen aallon feminismi puolestaan kiinnittää huomionsa sukupuolen käsitteeseen ja pitää sisällään pitkälle viedyn sukupuolta, yhteiskuntaa ja ihmisluontoa koskevan teorian. Juuri tällaista feminismiä useimmat nykyiset feminismin vastustajat vastustavat ja juuri sen sisältämään ideologiaan kiinnitän huomioni tässä artikkelisarjassani.

Jos ei siis halua antaa kenellekään aihetta tulkita, että vastustaisi naisten oikeuksia, ei pidä sanoa, että vastustaa feminismiä, vaan feminististä gender-ideologiaa.

Gender-ideologia?

Viime aikoina useat katolisen kirkon piispat ja kardinaalit ovat varoitelleet laumaansa gender-ideologiasta. Poznanin arkkipiispa Stanisław Gądecki on sanonut, että gender-ideologia on pahempaa kuin kommunismi ja kardinaali Robert Sarah on kutsunut sitä jopa demoniseksi. Myös vapaamielisenä tunnettu paavi Franciscus on puhunut kovasanaisesti gender-ideologiaa vastaan.

Yleinen suhtautuminen gender-ideologiaan on siis varsin kielteinen katolisten kirkonmiesten keskuudessa. Miksi tämä gender-ideologia on sitten sellainen mörkö, että piispat paavia myöten varoittelevat tavallista kristikansaa sen vaaroista? Entä mistä siinä on ylipäätään kysymys?

Perinteisen gender-ideologian ytimessä on ihmistieteiden parissa syntynyt käsitteellinen jako biologisen (sex) ja sosiaalisen (gender) sukupuolen välillä. Tämä jaottelu on nykyään laajalti käytetty esimerkiksi historiantutkimuksessa. Gender-teorian mukaan biologinen sukupuoli on ihmisen fyysiseen todellisuuteen kuuluva, empiirisesti havaittava asia, kun taas sosiaalinen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, joka koostuu kulttuurisissa ja historiallisissa tilanteissa muovautuneista sukupuoleen liittyvistä käsitteistä ja normeista.

Hyvä esimerkki sosiaalisesta sukupuolesta on esimerkiksi ihmisten mielissä elävä jako ”tyttöjen leikkien” ja ”poikien leikkien” välillä tai ”miesten töiden” ja ”naisten töiden” välillä. Sininen mielletään ”poikien väriksi” ja punainen ”tyttöjen väriksi”. Mieskätilö herättää enemmän huomiota kuin naiskätilö ja naisrekkakuski enemmän kuin miesrekkakuski.

Mikään edellä mainitsemistani esimerkeistä ei ole suoraan johdettavissa miesten ja naisten biologiseen sukupuoleen liittyvistä seikoista, vaan ne ovat kulttuurisidonnaisia käsityksiä siitä, mitkä ammatit, harrastukset, käyttäytymistavat ja pukeutumistyylit ovat sopivia miehille ja naisille kulloisessakin kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa.

Gender-teorian mukaan sosiaalinen sukupuoli on aina hierarkkisesti järjestynyttä ja sen mukaan sukupuoli on jopa pääasiallinen tapa ilmaista ihmisten välisiä valtasuhteita. Pääsääntöisesti historiallisissa sukupuolijärjestelmissä miehen katsotaan olevan aktiivinen ja naisen passiivinen osapuoli.

molly_pitcher_engraving

Molly Pitcher Yhdysvaltain sisällissodassa

”Sukupuolinormit nurin!”

Gender-ideologian mukaan sosiaaliseen sukupuoleen kuuluvat sukupuolinormit ovat naisten ja seksuaalivähemmistöjen sorron alkujuuri, minkä vuoksi niistä on pyrittävä eroon, tai Feminististä puoluetta lainatakseni: pantava nurin. Tämän vuoksi niin sanotun kolmannen aallon feministit ajavat sukupuolineutraalia yhteiskuntaa, jossa sukupuolinormit eivät rajoita ihmisten elämää.

Tällaisia turmiollisia sukupuolinormeja ovat edellä luettelemieni ammatinharjoittamista, harrastamista ja käyttäytymistä säätelevät normit, mutta niitä paljon perusteellisempi epäkohta on käsitys sukupuolen kaksinapaisuudesta (on kaksi sukupuolta, mies ja nainen, joista kaikki ihmiset edustavat jompaakumpaa) ja heteronormatiivisuus.

Gender-ideologian mukaan ihmiset eivät ole automaattisesti miehiä tai naisia, vaan voivat itse muodostaa oman sukupuolisen identiteettinsä ilman, että heidän kehojensa fysiologiset piirteet sanelisivat sen. Ihminen voisi siis olla sukupuoliselta identiteetiltään mies tai nainen, tai vaikka kokonaan kaksinapaisen sukupuolijaottelun ulkopuolella, riippumatta siitä, minkälainen ruumis hänellä on. Jotkut ihmiset kokevatkin olevansa identiteetiltään toista sukupuolta kuin heidän ruumiinsa. Tällaista sukupuolista identiteettiä kutsutaan termillä transgender.

Gender-ideologian taustalla vaikuttavat marxilainen sortajan ja sorretun välinen dialektiikka, jonka mukaisesti yhteiskunnallisia rakenteita tarkastellaan. Gender-ideologian tapauksessa ihmistä sortavana vallankäytön välineenä on sukupuoli ja siihen kuuluvat sukupuolinormit, joista pitää päästä eroon. Sillä on myös yhteyksiä eksistentialismiin, jossa korostetaan ihmisen rajatonta vapautta tehdä itsestään sitä mitä haluaa.

Gender-ideologiassa on siis kysymys varsin pitkälle viedystä tavasta ymmärtää sukupuoli ja ihmisyys, jonka pohjalta voidaan tehdä suoria johtopäätöksiä myös sen suhteen, kuinka ihanteellinen yhteiskunta on rakennettava.

Sen mukaan rajoittavia sukupuolinormeja ovat esimerkiksi ihmisten määritteleminen miehiksi ja naisiksi ja tiettyjen nimien rajaaminen miesten ja naisten nimiksi, mutta myös avioliiton rajaaminen miehen ja naisen väliseksi tai vain kahden henkilön väliseksi. Viime aikoina eri maissa, myös Suomessa, on ollut keskustelua myös esimerkiksi sukupuolineutraaleista vessoista.

Lopuksi on kuitenkin syytä muistaa, että ”gender-ideologia” ei itse asiassa ole mikään yksi ja yhtenäinen ideologia, vaan sen sisälle mahtuu monia eri suuntauksia. Esimerkiksi monet feministit kiistävät feministien parissa perinteisesti vallalla olleen jaottelun biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen ja katsovat, että myös käsityksemme biologisesta sukupuolesta ovat sosiaalisen sukupuolen värittämiä ja ohjaavat tulkitsemaan ihmiskehossa olevia fysiologisia piirteitä sukupuolittuneesti.

Pitäkää se mikä on hyvää?

Edellä lyhyesti kuvaamani ideologia saattaa vaikuttaa suuresta osasta lukijoistani oudolta ja kristinuskolle vieraalta, mutta ennen kuin sitä hylkää suoralta kädeltä ja kokonaisuudessaan, on hyvä pohtia, mikä siinä on hyväksyttävää, mikä ei ja miksi. Mitään ei tule vastustaa pelkästään vastustamisen takia. Harmikseni olen nimittäin huomannut, että monet vastustavat gender-ideologiaa ymmärtämättä oikeastaan, mistä siinä on kysymys.

Olipa edellä esitellystä gender-ideologiasta mitä mieltä tahansa, on totta, että yhteiskunnassa vallitseviin sukupuolinormeihin on liittynyt historian saatossa monia ongelmia ja liittyy yhä. Esimerkiksi nykyajan yliseksualisoituneessa länsimaisessa kulttuurissamme sukupuolieroja korostavien räikeiden stereotypioiden kriittinen tarkasteleminen lienee todellakin paikallaan.

Omistankin tämän kaksiosaisen artikkelisarjani jälkimmäisen osan sen pohtimiselle, miten katolinen kristinusko ja feminismi suhteutuvat toisiinsa ja mitä annettavaa feminismillä kenties on kristinuskolle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s