Mikä gender? – osa II

Rubens: Adam och Eva.

Aatami ja Eeva paratiisissa. Peter Paul Rubensin (1577-1640) maalaus.

Edellisessä artikkelissani esittelin feminististä gender-ideologiaa. Mitä tästä ideologiasta tulisi ajatella katolisen uskon valossa? Onko tämä katolisten kirkonmiesten kiivaasti vastustama oppi kokonaisuudessaan kirkon uskon vastainen vai onko siinä myös hyviä puolia?

Nähdäkseni suurin näitä kahta järjestelmää erottava tekijä on antropologia, kysymys siitä, mikä on ihminen. Gender-ideologia katsoo, että ihmisen tulisi olla vapaa häntä ulkoa päin säätelevistä sukupuolinormeista ja valita itse oma sukupuolinen identiteettinsä. Perinteisen kristinuskon mukaan sukupuolinormit taas eivät ole pelkästään kulttuurisidonnaisia sosiaalisia konstruktioita, jotka kahlitsevat ihmistä ulkoa päin.

Mieheksi ja naiseksi

Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luomiskertomuksessa ihmisen luomisesta sanotaan olennaisina seikkoina: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1. Moos. 1:27).

Näin ollen mieheys ja naiseus kuuluvat Raamatun mukaan ihmisen olemukseen.
Katolisen opetuksen mukaan miehen ja naisen välinen erilaisuus sekä biologisessa että sosiaalisessa mielessä on hyvää ja Jumalan tahtomaa. Tämä sukupuolten erilaisuus heijastaa Jumalan viisautta ja hyvyyttä:

Jumala puolestaan ei ole millään tavalla ihmisen kuva. Hän ei ole mies eikä nainen. Jumala on pelkkä henki, jossa ei ole sukupuolta. Tosin miehen ja naisen ”täydellisyyksissä” kuvastuu jotakin Jumalan äärettömästä täydellisyydestä, piirteitä äidistä ja isästä ja puolisosta. (KKK, 370)

Siispä sukupuolisuus sellaisena kuin se ilmenee miehen ja naisen välisessä avioliitossa ja heidän perustamassaan perheessä kuvastaa Jumalan täydellisyyttä, joskin epätäydellisesti. Näin ollen sukupuoli sekä biologisena että sosiaalisena ilmiönä on kirkon opetuksen mukaan Jumalan tahtomaa ja hänen luomistyöhönsä perustuvaa.

Luonnollinen ja inhimillinen avioliitto

Tästä pääsemmekin toisen tärkeän aiheen pariin. Gender-ideologian silmissä yhden miehen ja yhden naisen väliseksi rajattu avioliitto on ilman muuta sukupuolieroja ylläpitävä instituutio, josta pitää päästä eroon – tai ainakin muuttaa sukupuoli- ja lukumääräneutraaliksi. Katolinen kirkko opettaa kuitenkin toisin:

weyden_matrimony

Avioliitto. Yksityiskohta Rogier van der Weydenin (n. 1400-1464) alttaritaulusta Seitsemän sakramenttia.

”Puolisoiden välinen elämän ja rakkauden intiimi yhteisö on Jumalan perustama, ja hän on antanut sille sen lait … Jumala itse on avioliiton perustaja” (Gaudium et Spes, 48). Kutsumus avioliittoon on kirjoitettu syvälle jo miehen ja naisen luontoon, sellaisina kuin he ovat lähteneet Luojan käsistä. Avioliitto ei ole pelkästään inhimillinen instituutio, vaikka se onkin kokenut vuosisatojen kuluessa lukuisia muutoksia erilaisissa kulttuureissa, yhteiskuntarakenteissa ja hengellisissä liikkeissä. Nämä erot eivät saa johtaa unohtamaan avioliiton pysyviä ja yhteisiä piirteitä. (KKK, 1603)

Kirkko näkee avioliiton ja perheen olemuksellisesti toisiinsa kytkeytyneinä. Jälkeläisten saaminen on olemuksellisesti avioliiton tarkoituksena ja ikään kuin huippuna (KKK, 1652). Näin ollen biologinen todellisuus ja avioliittoinstituutio ovat molemmat Jumalan säätämiä ja toisistaan erottamattomia.

Viimevuotisessa kehotuskirjeessään Amoris Laetitia paavi Franciscus mainitseekin gender-yleisnimellä tunnetut ideologiat yhtenä perheen nykyään kohtaamista haasteista ja sanoo niiden tekevän tyhjäksi perheen antropologisen perustan (Amoris Laetitia, 56).

Sukupuolen moninaiset kasvot

Mainitsemani erot ovat hyvin perustavanlaatuisia, mutta entäpä hyvät puolet? Ensinnäkin on syytä huomata, että käsitteellinen jako biologiseen sukupuoleen (sex) ja sosiaaliseen sukupuoleen (gender) voi olla erittäin valaiseva ja käyttökelpoinen pyrittäessä ymmärtämään eri kulttuureissa ja historiallisissa tilanteissa eläneiden ihmisten ajattelua.

Vaikka avioliitto onkin Jumalan luomisessa asettama instituutio, kaikki siihen ihmisten liittämät käsitykset eivät ole, eivätkä sellaisia varmasti ole kaikki käsitykset, joita ihmiset liittävät mieheyteen ja naiseuteen, vaikka mieheys ja naiseus kuuluvatkin Jumalan luomistyöhön.

Esimerkiksi käsitys, että naisen pitää olla kotona lapsia kasvattamassa kun taas mies tuo leivän pöytään, on hyvin perinteinen länsimaissa vallinnut käsitys, mutta siihen liittyvät taustaolettamukset ovat pikemminkin historian ja kulttuurin kuin Jumalan sanelemia.

Tarkastelemalla tällaisia sukupuoleen liittyviä kulttuurisidonnaisia käsityksiä voimme oppia ymmärtämään paremmin erilaisia ihmisiä ja kulttuureita. Tätä gender-teorian vaalimaa sex-gender-jaottelua käyttävä sukupuolihistoria on nykyään olennainen osa myös akateemista historiantutkimusta.

(Hyvän kuvan sex-gender-jaottelun käytöstä historiantutkimuksessa saa esimerkiksi Ross Shepard Kraemerin kokoomateoksessa The Oxford Handbook of Early Christian Studies julkaistusta artikkelista Women and Gender, jossa hän tarkastelee varhaiskristillisyyttä sukupuolihistorian näkökulmasta.)

Teologisia sovelluksia

Tätä jaottelua voidaan käyttää luontevasti puhuttaessa myös Jumalasta – eli teologisesti sanan varsinaisessa mielessä.

Jumalalla ei tietenkään ole biologista sukupuolta, sillä hän on tämän biologiseen todellisuuteen kuuluvan jaottelun yläpuolella. Normatiivisessa kristillisessä kielenkäytössä Jumalaa kuitenkin kutsutaan nimenomaan Isäksi. Katolisen kirkon katekismuksessa tästä uskon kielestä sanotaan seuraavasti:

Kun Jumalaa kutsutaan uskon kielellä Isäksi, viitataan ennen kaikkea kahteen asiaan: Jumala on kaiken ensimmäinen alku ja korkein auktoriteetti ja samalla hyvyys ja huolehtiva rakkaus kaikkia lapsiaan kohtaan. Tätä Jumalan hyvyyttä voidaan kuvata myös ”äidillisyydeksi”, joka ilmaisee erityisesti Jumalan immanenssia eli hänen läsnäoloaan kaikkialla ja kaikessa ja huolenpitoaan luoduistaan.

Näin uskon kieli käyttää hyväkseen ihmisen kokemusta vanhemmistaan, jotka ovat hänelle tietyssä mielessä Jumalan ensimmäiset edustajat. Mutta niin kuin kokemus osoittaa, vanhempamme voivat tehdä myös virheitä ja vääristää siten kuvan isyydestä ja äitiydestä. Siksi on muistettava, että Jumalalla ei ole sukupuolta niin kuin ihmisillä. Hän ei ole mies eikä nainen, hän on Jumala. Hän ei edusta myöskään inhimillistä isyyttä tai äitiyttä, vaikka onkin niiden alku ja mitta: ei kukaan ole isä niin kuin Jumala. (KKK, 239)

Kun Jumalaa siis kutsutaan Isäksi, tällä ei haluta sanoa, että Jumala on sukupuoleltaan mies, vaan ilmaista jotain olennaista hänen suhteestaan maailmaan. Uskon kielellä Jumalasta voidaan puhua myös äidillisin sanakääntein, kuten Raamatussakin toisinaan tehdään:

”Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan, Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun” (Jes. 66:13). ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda” (Jes. 49:15).

b16

Paavi Benedictus XVI, eli Joseph Ratzinger (1927-).

Kuitenkaan Äiti ei ole kristillisessä kielenkäytössä Jumalan nimitys samalla tavalla kuin Isä. Paavi Benedictus XVI arvelee, että Isä on vakiintunut kristinuskossa normatiiviseksi tavaksi puhua Jumalasta siksi, että uskontojen historiassa äitijumaluuksiin on (kenties väistämättä) liittynyt panteistinen jumalakuva, jossa Luojan ja luodun välinen erotus hämärtyy ja katoaa. Isyys puolestaan korostaa Jumalan ja luomakunnan välistä perustavanlaatuista eroa, minkä vuoksi ”Isä” sopii paremmin kristillisen jumalapuheen käyttöön kuin ”Äiti” (Benedictus XVI 2007, 139–140).

Näin ollen Jumalaa ei voida kutsua Isän, Pojan ja Pyhän Hengen sijasta vaikkapa ”Äidiksi, Ystäväksi ja Rakastajaksi”, kuten feministiteologi Sallie McFague on ehdottanut (McDougall 2007, 674–675), ilman, että vaarana on koko kristillisen jumalakuvan muuttuminen.

On kuitenkin syytä huomata, että kristillisessä kielenkäytössä normatiiviset nimitykset ja niiden ihmisten mielissä herättämät assosiaatiot kuuluvat ihmisten sosiaaliseen ja kulttuuriseen todellisuuteen, josta käsin niitä sovelletaan Jumalaan. Näin ollen Jumalalla ei voida sanoa olevan biologista sukupuolta, mutta ihmisten keskuudessa maskuliininen Isyys on vakiintunut hänen eräänlaiseksi sosiaaliseksi sukupuolekseen.

Biologisen ja sosiaalisen välinen yhteys

Nähdäkseni perustava katolisen ja gender-ideologian mukaisen ajattelutavan välillä oleva ero on käsitys luonnollisen ja inhimillisen todellisuuden välisestä suhteesta. Gender-ideologia tekee tiukan eron biologisen ja sosiaalisen välillä: biologinen sukupuoli ei ohjaa ihmisen sukupuolista identiteettiä, vaan ihminen voi vapaasti valita oman sukupuolisen identiteettinsä.

Näin ollen biologisen ja sosiaalisen välillä on gender-ideologiassa eräänlainen kuilu. Sen sijaan katolilaisittain biologinen ja sosiaalinen nähdään tiiviisti yhteydessä toisiinsa – ne voivat molemmat olla luonnollisia.

Vaikka biologisen ja sosiaalisen välille voidaan tehdä käsitteellinen ero, perinteisen kristillisen ajattelutavan mukaan ne eivät ole toisistaan erillisiä. Mieheys ja naiseus, isyys ja äitiys, kuuluvat sekä biologiseen että sosiaaliseen todellisuuteen, ja nämä kaksi inhimillisen elämän osa-aluetta kuuluvat yhteen. Ihmisen sosiaaliseen todellisuuteen kuuluvat instituutiot, etupäässä perhe ja avioliitto, vastaavat siis kristinuskon mukaan biologista todellisuutta ja ovat paitsi luonnollisia, myös Jumalan asettamia.

Feministisen gender-ideologian mukaan nämä heteronormatiivisuutta ja kaksinapaista sukupuolikäsitystä ylläpitävät instituutiot ovat ihmistä ulkoapäin kahlitsevia ja sortavia rakenteita, kun taas katolisen uskon mukaan ne ovat sopusoinnussa ihmisen sisimmän olemuksen kanssa.

Yhtä Kristuksessa

Vaikka esimerkiksi avioliitto ja perhe ovatkin hyviä ja Jumalan asettamia instituutioita, kaikki sukupuolinormit tai niitä pitävät rakenteet eivät sitä kuitenkaan ole. Siksi kristittyjen pitää tehdä herkeämättä tehdä töitä sen eteen että sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuisi yhteiskunnassa ja valvottava, toteuttavatko siinä vallitsevat rakenteet Jumalan hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta.

Samalla on pidettävä silmällä, mitkä miehiä ja naisia koskevat käsitykset kumpuavat todella Jumalan luomisjärjestyksestä ja mitkä ovat ympäröivän kulttuurin sanelemia stereotypioita, jotka voivat olla haitallisia todellisen tasa-arvon kannalta.

Täytyy myös muistaa, että syntyaikanaan kristinusko kyseenalaisti suorastaan ennenäkemättömällä tavalla ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä, valtarakenteita ja myös sukupuolinormeja:

Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:26-28)

Lopuksi

Lopuksi ilmaisen tämän kaksiosaisen artikkelisarjan pääsisällön lyhyinä teeseinä:

  1. Gender-ideologiaa pyritään ajamaan yhteiskunnallisessa keskustelussa voimakkaasti, minkä vuoksi sen sisällöstä tulee olla tietoinen.
  2. Ihminen miehenä ja naisena, niin biologisessa kuin sosiaalisessa mielessä, kuuluu Jumalan luomistyöhön. Miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan asettama, ja sen yhtenä olennaisena tarkoituksena on jälkeläisten saaminen.
  3. On kuitenkin hyvä ymmärtää gender-teorian mukainen jaottelu biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen, sekä tarkastella sen avulla kriittisesti omia näkemyksiään miehistä ja naisista. On suhtauduttava kriittisesti sukupuolia koskeviin stereotypioihin ja näkemyksiin, jotka ylläpitävät miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta ja jotka kumpuavat paremminkin ympäröivästä kulttuurista kuin Jumalan luomistahdosta. Tällaisia ovat mielestäni esimerkiksi: ”miehet ovat hyviä matematiikassa ja tekniikassa, kun taas naiset ovat empaattisia ja tykkäävät shoppailusta”. ”Naisen ei ole hyvä olla arvostetummassa ja korkeapalkkaisemmassa työssä kuin aviomiehensä.”

Kirjallisuus

Benedictus XVI (2007). Jesus of Nazareth: From the Baptism in the Jordan to the Transfiguration. Translated from the German by Adrian J. Walker. London: Bloomsbury.

Franciscus (2016). Amoris Laetitia (Rakkauden ilo), Paavi Franciscuksen synodinjälkeinen apostolinen kehotuskirje. Suomenkielinen laitos. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus.

Katolisen kirkon katekismus (KKK) (2005 [1992]). Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus.

Kraemer, Ross Shepard (2008). Women and Gender. – The Oxford Handbook of Early Christian Studies. Edited by Susan Ashbrook and David G. Hunter. Oxford: Oxford University Press. 465–492.

McDougall, Joy Ann (2007). Feminist Theology – The Oxford Handbook of Systematic Theology. Edited by John Webster, Kathryn Tanner & Iain Torrance. Oxford: Oxford University Press. 670-687.

Mainokset

9 comments

  1. Kaksi kommenttia:

    1) Ymmärtääkseni katolisessa ihmiskuvassa on hyvin keskeistä hedelmällisyys. Kuten Jumala, jonka kuvaksi ihminen on luotu, ihminenkin voi olla hedelmällinen ainoastaan molempien puoliensa yhdistyessä yhdeksi lihaksi. Ei liene sattumaa, että tämä pätee biologiassakin.

    Tämän todellisuuden vääntäminen toiseen asentoon lainsäädännössä ihmisten mielitekojen mukaan sukusoluja puoleen tai toiseen lainaten, mm. hedelmöityshoitojen kautta, ja toisaalta tunnustaen avioliitoksi sosiaalisten sukupuolten omat konstruktiot kumppanien biologisesta sukupuolesta välittämättä on siis ymmärrettävästi torpattu katolisen kirkon taholta.

    2) Katolilaisenakin voin toki ymmärtää, että on luotu uusi, sosiaalisen sukupuolen käsite. Voin sitä käsitteenä suvaita, koska se on tarpeellinen niille ihmisille, joille on vaikeata kohdata omaa ihmisyyttään oman sukupuolensa edustajina. Toisaalta juuri samat gender-luokitukset ovat tärkeitä vallankäytön välineitä niiille, jotka haluavat omia itselleen syrjittyjen poliittista edustajuutta ja rahaa. Eli ollaanpa varovaisia siinä, miten suvaitaan yhtäsuuruusmerkkien vetoa näiden käsitteiden ja todellisen, biologisen sukupuolen välille. Mm. koulujärjestelmässähän on meneillään voimakas SETAn lobbaus sen puolesta, että sukupuoli-käsite hämärretään ja että samalla sanalla alettaisiinkin viitata sosiaalisiin sukupuoliin.

    Toisin kuin Eetu Manninen, en näe ollenkaan hyvänä (ja vielä vähemmän hyödyllisenä) tarkastella näkemyksiä miehistä ja naisista perustaen tarkastelu ihmiskäsitykseen tai jaotteluihin, joiden käyttäjät itse eivät halua edes tunnustaa miehen ja naisen olemassaoloa, vaan pitävät sukupuolia vallankäytön rakenteina! Samalla jää tunnustamatta se, että nämä samat ihmiset ovat hakemassa valtaa ja resursseja enemmistön mielipiteiden ja ihmiskäsityksen lyttäämiseen luomalla uusia ”sukupuolia”, jolloin he itsekin syyllistyvät ”vallankäytön rakenteiden” luomiseen – sillä erotuksella, että rakenne ei perustu enää edes sukupuoleen, vaan todellisuuden kieltävien, omakuvansa kanssa vaikeuksissa olevien ihmisten, tilan myötäilemiseen. Siis oikean avun ja tuen tarjoamisen sijaan.

    En lainkaan väheksy erilaisuuteen kohdistuvaa syrjintää. Katolilaisen, ja kristittyjen yleensä, tulisikin asettaa suvaitsevaisuudessa rimansa paljon korkeammalle kuin mitä kirjoittaja esimerkkeineen tekee. Mm. pukeutuminen miesten tai naisten tapaan on paljon vahvempi sosiaalinen konstrukstio kuin kirjoittajan mainitsemat oletukset sukupuolistuneista taipumuksista empaattisuuteen, shoppailuun tai tiettyihin oppiaineisiin. Siksipä haastankin esimerkiksi hyväksymään – ei vain suvaitsemaan – miehinä myös naisiksi pukeutujat ja jopa sukupuoliselta suuntautumiseltaan miehistä kiinnostuneet miehet. Tämä ei tarkoita synnin hyväksymistä: homoseksuaaliset teot ovat syntiä ja sellaisiksi kristityn tulee ne todeta. Mutta taipumukset ovat vain taipumuksia ja vaatteet vain vaatteita: vääristyneestä omakuvasta voi parantua, ja vaikkei parantuisikaan, kristityllä ei ole tarvetta eikä halua tehdä eksyneestä pilaa. Lähtökohtanahan on se, että ilman Jumalan armoa voisimme itse olla samassa asemassa.

    Kristityn vapaus Jumalan lapsena, ja aivan kaikille Jumalan lapsille arvon antavana yksilönä, antaa mahdollisuuden ymmärtää jokaista lähimmäistä nimenomaan ihmisenä – miehenä tai naisena – ilman tarvetta laittaa tämän otsaan jotain gender-etikettiä, jolla tuo ihminen rajataan Jumalan suunnitelman ulkopuolelle ja alistetaan niiden vallankäytön armoille, jotka todella eivät salli miehille ja naisille poikkeavuutta miehiä ja naisia koskevista stereotypioista.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista, Petri!

      Olen kanssasi paljosta samaa mieltä, ja minusta vaikuttaakin siltä, että luet kirjoituksiini paljon sellaista, mitä en itse asiassa sano. Ensinnäkään en missään vaiheessa hyväksy gender-ideologian mukaista ihmiskuvaa, vaan ilmaisen selkeästi katolisen käsityksen, jonka mukaan mieheys ja naiseus kuuluvat luomiseen ja miehen ja naisen välinen avioliitto, jonka yhtenä olennaisena päämääränä on jälkeläisten saaminen, on Jumalan asettama.

      Näyttää siltä, että kritisoit minua lähinnä sex-gender-jaottelun hyväksymisestä ja kehotuksesta tarkastella kriittisesti omia sukupuoleen liittyviä stereotypioita. Niin ihmisyyteen kuuluvia kuin mieheys ja naiseus ovatkin, mielestäni vaikuttaa varsin kiistattomalta, että liitämme mieheyteen ja naiseuteen paljon ajatusrakennelmia ja käsitteitä, jotka ovat varsin kulttuurisidonnaisia. Se, että mitä tämän jaottelun tekijät ovat uskoneet ihmisyydestä ei mielestäni ole juurikaan relevantti tekijä sen kannalta, onko se hyvä käsitteellinen työkalu. Jotta voisi tarkastella historiallisia käsityksiä mieheydestä ja naiseudesta, ei tarvitse uskoa, että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, josta tulee päästä eroon.

      Kirjoitat: ”Katolilaisen, ja kristittyjen yleensä, tulisikin asettaa suvaitsevaisuudessa rimansa paljon korkeammalle kuin mitä kirjoittaja esimerkkeineen tekee. Mm. pukeutuminen miesten tai naisten tapaan on paljon vahvempi sosiaalinen konstruktio kuin kirjoittajan mainitsemat oletukset sukupuolistuneista taipumuksista empaattisuuteen, shoppailuun tai tiettyihin oppiaineisiin. Siksipä haastankin esimerkiksi hyväksymään – ei vain suvaitsemaan – miehinä myös naisiksi pukeutujat ja jopa sukupuoliselta suuntautumiseltaan miehistä kiinnostuneet miehet.”

      En ole kuitenkaan puhunut mitään suvaitsevaisuudesta tai hyväksymisestä. Shoppailu- ja matematiikkaesimerkeilläni halusin vain tuoda esille käsityksiä, jotka meidän kulttuurissamme on yleisesti liitetty mieheyteen ja naiseuteen. Käyttämäsi esimerkit naisiksi pukeutujista tai homoseksuaalseista ovatkin mielestäni hiukan erikoisia, enkä näe niissä selkeää yhteyttä käyttämiini esimerkkeihin.

      Ensinnäkään, kuten aluksi jo totesin, en ole missään vaiheessa antanut ymmärtää, että ihminen voisi todellisuudessa valita oman sosiaalisen sukupuolensa. Katolisen näkemyksen mukaan biologinen ja sosiaalinen sukupuoli kuuluvat yhteen. Esimerkiksi naisten vaatteisiin pukeutuva mies ei muutu sosiaalisesti naiseksi, vaan on biologisen mieheytensä vuoksi sitä myös sosiaalisesti. Totta kai meidän pitää ”hyväksyä” heidät miehinä, koska he tosiasiassa ovat sitä.

      Toivottavasti vastaukseni selvensi joitain väärinkäsityksiä.

      Tykkää

  2. Hei Eetu

    Näit ilmeisesti kommentti kritiikkinä kuin vain yksinkertaisesti … kommenttina. ”Eli ollaanpa varovaisia ” jne. lause ei mitenkään ole kohdennettu sinuun, vaan uskoviin yleensä ja vaikkapa koulujärjestelmäämme ja poliitikkoihimme. Jos sinulle on erikseen mainittavaa, sen kyllä otan erilleen, kuten alempana kommentissani nimeltä mainiten.

    Siinä olet ihan oikein tulkinnut, että gender -jaottelun käyttöä en pidä hedelmällisenä, kun tarkastellaan stereotypioita miehistä ja naisista (ehkä siksi, että niin kirjoitinkin). Itse kehotusta miehistä ja naisista olevien näkemysten kriittiseen tarkasteluun en kritisoi, vaikka sinusta kirjoittamasi mukaan niin näyttääkin. Eli voisitko tarkentaa, mistä johtuen sinusta siltä näyttää?

    Shoppailu- ja matematiikkaesimerkkisi pitänevät paikkansa. Et ”puhunut mitään suvaitsevaisuudesta tai hyväksymisestä”, koska noissa esimerkeissäsi tai jos niistä poikkeaa, ei ole normi-ihmiselle edes mitään suvaitsemisen tarvetta. Oma esimerkkini pukeutumiskonventioiden sukupuoli-sidonnaisuudesta sen sijaan ON sellainen, että kun siitä poiketaan, monella alkaa suvaitsevaisuus- ja ymmärtämismittari heilua punaiselle.

    Ettei tule tarkoituksellista väärinymmärtämistä: halusitko tarkoituksella välttää esimerkkejä sukupuolia koskevista käsityksistä, jotka mm. pakottavat SETAlaiset luomaan paineventtiilin tapaisia sosiaalisia sukupuolia, kun he eivät siedä konventioista poikkeavia kanssaihmisiä yksinkertaisesti poikkeavasti käyttäytyvinä biologisen sukupuolensa edustajina?

    Summa summarum: olemme asioista todellakin hyvin samaa mieltä, ja halusin kommentillani vain kiinnittää huomiota pariin mainitsemattomaan seikkaan, enkä erityisesti pyrkinyt kritisoimaan muuta kuin gender-jaottelun soveltamista – – sukupuoliin liittyviä käsityksiä kun pystyy analysoimaan paljon objektiivisemminkin työkaluin.

    Tykkää

    1. Hei, Petri!

      Hyvä kun tarkensit, että kaikki kritiikki ei ollut suunnattu minua kohtaan. Ettei jää mahdollisuutta väärinymmärrykselle: uskon, että on olemassa kaksi sukupuolta, mies ja nainen, ja että nämä kuuluvat Jumalan luomistyöhön ja sitä myötä ihmisen olemukseen. Näin ollen en usko, että sukupuoli tai mieheys ja naiseus ovat ihmisten luomia sosiaalisia konstruktioita, kuten gender-ideologian kannattajat väittävät. En siis myöskään pidä hyvänä asiana, että uusia sukupuolia kehitellään joidenkin harvojen ihmisten kokemusten perusteella tämän ideologian tarpeisiin.

      Olemme siis hyvin samaa mieltä sukupuolesta ja sen olemuksesta. Varsinaiseksi erimielisyydeksi jääkin sitten tämä sex-gender-jaottelu ja sen soveltaminen. Ensiksi haluaisin vielä huomauttaa, että tämän jaottelun hyväksyminen ei tarkoita gender-ideologian hyväksymistä. Miksi sitten ajattelen, että tämä jaottelu on hyvä?

      Ensinnäkin: ihminen on biologinen olento, mutta yksittäistä ihmistä ja kaikkia ihmisyhteisöjä muovaa voimakkaasti myös ympäröivä kulttuuri, joka on syntynyt ihmisten välisessä sosiaalisessa todellisuudessa. Ympäröivä kulttuuri vaikuttaa mielenmaisemaamme ja ajattelutapoihimme tavoilla, joita emme usein edes tiedosta: me vain ajattelemme asioista kuten olemme oppineet tekemään, ja jolla tavalla muutkin oman kulttuurimme ihmiset ajattelevat.

      Vieraita kulttuureita, niin nykyisiä kuin menneitäkin, tutkittaessa on kaiken A ja O pyrkiä ymmärtämään vieraaseen kulttuuriin kuuluvien ihmisten kulttuurisidonnaisia ajattelutapoja. Mistä tietyt toimitatavat ja ajattelutavat kumpuavat ja miksi? Mitä tämä kertoo heidän yhteiskunnastaan? Minkälainen on heidän maailmankuvansa ja ihmiskuvansa?

      Sukupuoli liittyy tähän kuvioon siten, että eri kulttuureissa ihmiset näkevät sukupuolen siinä mielessä eri tavoilla, että he liittävät naiseuteen ja mieheyteen käsityksiä ja ihanteita, jotka nousevat heidän omasta kulttuurisesta ympäristöstään. Nämä sukupuoleen liittyvät kulttuurisidonnaiset käsitykset ja toimintatavat ovat täysin luonnollisia ja kyseenalaistamattomia tämän tietyn kulttuurin edustajille, mutta voivat ulkopuolisen silmissä vaikuttaa järjettömiltä.

      Jos otetaan esimerkki vaikka Rooman valtakunnasta: antiikissa ihmiset ajattelivat naisen olevan joko isänsä tai aviomiehensä omaisuutta. Miehet menivät naimisiin noin kolmekymppisinä, kun taas tyttöjen laissa säädetty avioitumisikä oli 12 vuotta. Jotta voisimme ymmärtää tätä kulttuuria, meidän tulee olla selvillä sosiaalisista, poliittisista, taloudellisista, ym. tekijöistä, mutta myös siitä, mitä käsityksiä, normeja ja ihanteita tuon ajan kulttuurissa liitettiin naiseuteen ja mieheyteen.

      Kokoavasti: sukupuolia on kaksi ja ne ovat Jumalan luomisessa ihmisluontoon asettamia, mutta se, miten ihmiset ne tietyssä kulttuurisessa tilanteessa näkevät ja mitä käsityksiä niihin kulloinkin liitetään, kuuluu ihmisen kulttuuriseen ja sosiaaliseen todellisuuteen, minkä vuoksi sosiaalisen sukupuolen käsitteellinen erottaminen biologisesta voi olla hyvä käsitteellinen työkalu, eikä edellytä feministisen gender-ideologian omaksumista.

      Tykkää

      1. Mielestäni hyvään käsitteelliseen työkaluun kuuluisi sen yksiselitteisyys. Eli seuraava kysymys olisi: mitkä ne sosiaaliset sukupuolet sitten ovat? Voidaan tietysti jättää vastauksen etsiminen tähän hetkeksi sivuunkin.

        Ymmärrämmeköhän nyt ollenkaan samaa asiaa ”sex-gender” jaottelulla, kun koko käsitekin tuli esille vasta tässä viimeisessä kommentissasi? Kuten ensimmäisessä kommentissani jo kirjoitin, ”voin toki ymmärtää, että on luotu uusi, sosiaalisen sukupuolen käsite. Voin sitä käsitteenä suvaita, koska se on tarpeellinen niille ihmisille, joille on vaikeata kohdata omaa ihmisyyttään oman sukupuolensa edustajina” Eli: SETAlainen jakaa ihmiset sosiaalisten sukupuolten edustajiin, rohkaisten näitä valitsemaan oman ahtaamman lokeronsa, tai jos sopivaa ei löydy, keksimään uuden. Nämä ovat niitä gendereitä. Eli tarkoitatko sinä nyt sex-gender -jaottelulla suoraan tätä gender-jaottelua, vai sovelluskohteesta riippuvaa ihmisten ryhmittelemistä toisinaan sukupuolen, toisinaan genderin perusteella?

        Millä tavalla esimerkkisi Rooman valtakunnasta tuo tarpeen jaotella ihmisiä (käyttäytymisensä tai avioikänormiensa perusteella?) gendereihin? Oletko sitä mieltä, ettei se 12-vuotiaana naimisiin mennyt roomalainen tyttö tuntenut itseään naiseksi enempää kuin mieheksikään?

        Itse koen edelleen, että naiseuteen ja mieheyteen liittyvät kulttuurin mukaan vaihtelevat ihanteet ja käsitykset, samoin kuin toimintatavat mahtuvat aivan hyvin mieheyden ja naiseuden yläkäsitteiden alle.

        Se, että vaikkapa mies käyttäytyy tavoilla, jotka jossakin minulle vieraassa kulttuurissa ovat naiselle tyypillisiä ei tee hänestä MINULLE sen vähempää miestä, eikä varsinkaan jotain pseudosukupuolista olentoa. Näen tällaisten lisälokeroiden tuottamisen juuri ja nimenomaan sukupuoli-käsitteen alle täysin mielivaltaisena, kun erilaisen käyttäytymisen voisi yhtä hyvin laittaa juurikin kulttuurisesti poikkeavan pukeutumistyylin, etiketin tms. piikkiin.

        Eli vielä toisin sanoin: pitääkö käsitteellisesti hämärtää juuri sukupuolta, jossa ei ole mitään hämärää, kun yhtä hyvin voisi vain todeta, että on joukottain miehiä, jotka soveltavat käyttäytymisessään valtaväestön naisellisena pitämiä tapoja, ja toisaalta joukoittain naisia, jotka soveltavat miesten tapoja? Onko kyse jostain poikkeuksellisen käyttäytymisen oikeutuksen paremmasta laadusta, kun mennään sukupuolen kautta? Tai pelkästään siitä, että nuo genderinsä valitsijat haluaisivat MINUN näkevän heidät muuna kuin miehinä tai naisina?

        Epäilen, että tästä viimeksi mainitsemastani on kyse, ja jatkossa myös siitä, että lain edessä MINUN olisi pakko tunnustaa tuo heidän mentaalikonstruktionsa, enkä saisi heitä heitä miehiksi ja naisiksi kutsua, vaikka he kuitenkin miehiä ja naisia yhä edelleen ovat.

        Tykkää

  3. Hyvää pyörittelyä. En ole edes tullut ajatelleeksi että me kristityt, joista minä edustan progressiivis-traditionaalista koulukuntaa, voisimme jotenkin muuten käsitellä ihmisen sukupuolisuutta kuin gender-sex -erottelua käyttäen. Elikkkä, hyvä Eetu, todellakin asiaa tulee jäsentää näin. Mielenkiintoinen aihe….

    Liked by 1 henkilö

  4. Petri, nähdäkseni olet ymmärtänyt sex-gender-jaottelun hiukan väärin. Jaottelussa biologiseen sukupuoleen (sex) ja sosiaaliseen sukupuoleen (gender) on kyseessä käsitteellinen jako, jossa biologisella sukupuolella tarkoitetaan empiirisesti havaittavia fyysisiä piirteitä ja sosiaalisella kaikkia niitä käsitteitä ja ajatusrakennelmia, joita ihmiset liittävät sukupuoleen (pukeutuminen, käytös, arvot, yleistykset, jne). Sosiaalinen sukupuoli (eli gender) sellaisena kuin se sex-gender-jaottelussa ymmärretään, on siis ikään kuin kattokäsite, joka sulkee sisäänsä kaikki sukupuoleen ja sukupuolisuuteen liittyvät tekijät, jotka kuuluvat inhimilliseen kulttuuriin ja ihmisten väliseen sosiaaliseen todellisuuteen.

    Tunnut sekoittavan tämän sex-gender-jaottelun gender-ideologian mukaiseen ajatteluun sukupuolisesta identiteetistä (gender identity), jossa sukupuolisia identiteettejä nähdään olevan enemmän kuin vain kaksi, eli mies ja nainen. Tällä asialla ei sinänsä ole mitään tekemistä itse sex-gender-jaottelun kanssa, vaan on sen ideologinen sovellutus. Käyttämääni Rooma-esimerkkiin gender-ideologian mukainen ajattelu, jonka mukaan ihminen saattaa valita itselleen sukupuolisen identiteetin, joka ei edusta mieheyttä tai naiseutta, ei liity mitenkään. Pointtina oli, että tuon yhteiskunnan näkemykset sukupuolesta, mieheydestä ja naiseudesta, olivat sellaiset, että siinä ei ollut mitään oudoksuttavaa, että kolmikymppinen mies meni naimisiin 12-vuotiaan tytön kanssa ja piti tätä omaisuutenaan. Tämän oli tarkoitus havainnollistaa sitä, miten muuttuva ja moninainen ilmiö sosiaalinen sukupuoli, eli gender, on.

    Tykkää

    1. Luin tekstisi kokonaisuudessaan vain kerran ja laadin ensikommenttini ”Lopuksi” -otsikoidun kappaleen kohdan 3 perusteella. Käytit tuossa kohdassa pelkkää käsitettä ”sosiaalinen sukupuoli”, jonka ymmärsin tarkoittavan samaa mitä julkisessa (monesti feminismi-vetoisessa) keskustelussa jo jonkin aikaa, eli yksilön gender-identiteettiä, joita kuulema on kymmeniä erilaisia.

      Eli olemme tässä keskustelleet toistemme ohi. Vaan ei se mitään; kun käsite on nyt selvillä, kysyn ensiksi miten kutsuisit sex-gender -jaottelussasi sen esimerkkisi tytön ja toisaalta miehen sosiaalista sukupuolta (sinun tarkoittamassasi merkityksessä)? Ilmeisestikään ne eivät ole molemmille samat. Ja jos ei kerran mennä gender-identiteettien puolelle, tässä lienee niitä osapuilleen yksi miehille ja yksi naisille.

      Jään yhä ihmettelemään, mitä työkaluarvoa sellaisella jaottelulla on, kun sukupuoli meillä jo on selkeänä käsitteenä ja toisaalta taas vähänkin historiaa lukeneen on helppo ymmärtää mm. sellainen käsite kuin kansalaisuus ja että siihen liittyneet oikeudet ovat aikoinaan kuuluneet vain vapaille miehille ja naisen asema on riippunut miehen omistussuhteesta häneen.

      Toki jopa pelkästään IT-ammattilaisen näkökulmasta ymmärrän sen, että historiaan jakautuvaa naisjoukkoa jäsentämään voidaan luoda informaattinen olio, joka tarkoittaa vaikkapa naista täysivaltaisena juridisena subjektina nykyisen lainsäädännöllisen normin mukaisesti, ja erikseen toinen, jonka nainen vastaa kulloinkin tarkastelussa olevan ajankohdan lainsäädännön tunnustamaa naista, ja miksei kolmaskin, joka huomioi pelkän biologisen sukupuolen. Jos sitten haemme tietokannasta naisia näillä eri oliolla, saamme hyvinkin erilaisia tulosjoukot, ja tulos keskinäinen poikkeavuus on paljonkin aikakaudesta ja sen lainsäädännöllisistä normeista riippuvainen.

      Tykkää

      1. Olen keskustelussamme yrittänyt parhaani mukaan selventää sex-gender-jaottelua ja sen käyttökelpoisuutta tarkasteltaessa ihmisten kulttuurisidonnaisia käsityksiä liittyen sukupuoleen, enkä tiedä, mitä uutta voisin enää tästä aiheesta sanoa. Omasta puolestani haluan kiittää sinua, Petri, tästä keskustelusta ja toivotan sinulle hyvää alkavaa paastonaikaa.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s