MIIKKA NUMMENPÄÄ
Julkaisin loppuvuodesta 2018 pienen kirjasen Ehkäisy elämän alun etiikan näkökulmasta (kirja luettavissa kokonaisuudessaan täällä). Yhteiskunnassammekin on viime aikoina kohistu samoista teemoista: abortista, seksuaalisuudesta, sukupuoli-identiteetistä ja vähemmistöjen puolustamisesta. Intiimeistä asioista keskustelu – varsinkin näyttöpäätteen takaa – on erityisen haastavaa ja räjähdysherkkää. Ehkäisy taas, jos mikä, on aiheena kenties intiimein.
Vaikka tabujen murtaminen on muotia, tällaisesta teemasta kirjoittaminen on edelleen vaikeaa varsinkin, kun tarkoitukseni ei ole provosoida, vaan etsiä totuutta. Totuus seksuaalisuudesta on tänä päivänä erityisen suhteellista, mutta kristinusko ei perustu relativismiin. Tästä seuraa kuitenkin se hankala asia, että yhden totuuden etsiminen voi loukata. Tässä kirjoituksessa ajattelin käsitellä jotakin siitä keskustelusta, jota kirjani on synnyttänyt.
Mistä on kyse?
Kirjoitin kirjassani siitä, kuinka hormonaalinen ehkäisy estää lukemattomien pienten ihmisalkioiden kehittymisen äidin kohdussa, sillä hormonaalisella ehkäisyllä on aina hedelmöittymisen jälkeisiä abortoivia vaikutuksia. Tämä koskee pilleriä, laastaria, kierukkaa, kapselia, injektiota ja rengasta – kaikkea hormonaalista ehkäisyä. Tarkempien perustelujen ja lääketieteellisten tietojen osalta pyydän tutustumaan tarkemmin kirjaani.
Maailmanlaaja terveydenhuolto, jonka piirissä tehdään vuosittain 40–50 miljoonaa indusoitua (eli tarkoituksella tuotettua) aborttia, ei ole kuitenkaan problematisoinut hormonaalista ehkäisyä ja sen abortoivia vaikutuksia. Surullinen tosiasia on, että maailmanlaaja terveydenhuolto on unohtanut hedelmöittymisessä syntyneiden pienten ihmislasten näkökulman heidän omaan elämäänsä.
Sellaisen näkemyksen mukaan kohdussa kasvavan ihmiselämän arvo on suhteellista, ei absoluuttista. Silloin kohdussa kasvava lapsi ei ole arvokas pelkän olemassaolonsa perusteella, vaan sillä perusteella, pidetäänkö häntä arvokkaana ja onko hän esimerkiksi toivottu vai ei. Toivottua raskautta hoidetaan, ei-toivottu raskaus voidaan lopettaa.
Kollega: ”Tuo ei ole tiedettä”
Olen saanut kirjani julkaisemisen jälkeen oivan mahdollisuuden keskustella kirjani aiheesta lukemattomien ihmisten kanssa. Eräs kollegani kirjoitti hieman provosoivasti minulle: ”Tuo ei ole tiedettä.” Tämä on ollut oikeastaan monen muunkin lääkärin ensireaktio kirjani aiheeseen. Haluaisinkin pohtia, mitä tämä reaktio kertoo laajemmin nykylääketieteestä ja sen omaksumasta maailmankuvasta.
Lääketiede on nykypäivänä lyhyesti sanottuna tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuvaa sairauksien hoitamista ja oireiden lievittämistä. Jos aiemmin lääketieteeseen ja lääkäriyteen liittyikin enemmän kansanparantajan maine, on nykyisen lääketieteen ehdoton edellytys uskomusten sijaan näyttö. Kaiken tulisi perustua tutkimusnäyttöön. Toki nykyään tiedostetaan, että hyväksi lääkäriksi kasvaminen on paljon muutakin kuin raakaa tilastomatematikkaa ja tutkimusnäyttöön perustuvaa lääketiedettä. Hyvä lääkäri osaa kuunnella ja huomioida koko ihmisen, siis psyko-fyysis-sosiaalis-hengellisenä olentona.
Lääketieteeseen kuuluvat myös kiinteästi arvot ja etiikka. Perinteisesti lääketiede on edistänyt elämää, toiminut elämän puolesta. Tähän esimerkiksi Hippokrateen valakin velvoittaa. Elämän edistäminen ja pitäminen arvokkaana taas on arvokysymys, ei tutkimustulos. Periaatteessa lääketiede olisi voinut omaksua toisenlaisenkin perusarvon. Voidaan sanoa, että elämän kunnioittaminen on lisäksi perimmäisin arvo, joka ohjaa koko lääketiedettä. Tämän takia hoito on perusteltu, jos hyödyt voittavat haitat. Jos hoidosta on pelkkiä haittoja, ei sitä tule käyttää. Hoidon tulee siis edistää elämää. Tämä sopii erinomaisesti yhteen kristillisen maailmankuvan kanssa.
Tutkimusnäyttö ja hormonaalinen ehkäisy
Entä mikä on tutkimusnäyttö hormonaalisen ehkäisyn osalta? Näyttö on selvä, oppikirjoissa mainittu ja lääkeyhtiöiden tunnustama: Hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa kohdun limakalvomuutoksia (esimerkiksi limakalvon surkastumista ja verenkierron heikentymistä). Hormonaalisen ehkäisyn aikana on myös mahdollista, että nainen ovuloi eli munarakkula puhkeaa ja hedelmöittyminen tapahtuu.
Lisäksi tämän jälkeen hedelmöittymisessä syntyneen ihmisalkion elinmahdollisuudet ovat merkittävästi heikentyneet ja esimerkiksi kiinnittyminen kohdun limakalvoon on selvästi huonontunut. Hormonaalisen ehkäsyn aiheuttamien limakalvomuutosten johdosta monet ihmisalkiot siis menehtyvät kohtuun.
Tähän asti voimme päästä pelkän tutkimusnäytön perusteella. Nähdäkseni tästä eteenpäin arvomme ratkaisevat, mitä johtopäätöksiä teemme. Onko ihmisalkioiden elämän suojelu ja hormonaalisen ehkäisyn vastustaminen perusteltua vai pelkkää utopiaa? Kysymys ei ole enää empiirisen tieteen metodologian saavutettavissa. ”Tuo ei ole tiedettä” onkin minusta reaktio, joka osoittaa sanojan maailmankuvan ja arvopohjan. Tieteellisyyden kriteeri ei ole tällöin enää pelkkä tutkimusnäyttö, vaan se miten tuota näyttöä tulkitaan. Mistä ihmisarvo alkaa, on arvokysymys, johon emme löydä vastausta tutkimusnäyttöön pohjautuvan lääketieteen tuloksista.
Ajattelen, että kestävintä on liittää ihmisarvon alkaminen biologisen elämän alkamiseen eli hedelmöityshetkeen. Muutoin joutuisimme perustelemaan, miksi ihmissukuun kuuluvalla elävällä olennolla ei olisi ihmisarvoa. Miksi hän ei olisi ihminen? Tämä taas tekisi ihmisarvosta suhteellista.
Naturalistinen lääketiede
Nykylääketiede on joutunut uudenlaisen tilanteen eteen, kun se on luopunut Hippokrateen aikaisesta perinnöstä pyrkiä suojelemaan ihmiselämän absoluuttista arvoa. Abortteja, joita myös hormonaalisessa ehkäisyssä tapahtuu, on yritetty tällöin oikeuttaa muun muassa yhteiskunnallisilla syillä niin sanotun pienemmän pahan perusteella. Ja totta onkin, että hormonaalista ehkäisyä lisäämällä voidaan yhteiskunnallisesti hieman vähentää indusoituja abortteja, ja että indusoituja abortteja lisäämällä voidaan hieman vähentää laittomia riskiabortteja.
Tämä on minusta kuitenkin ongelman (lue: potilaan) kiertämistä. Sitä pientä potilasta, jonka elämää nämä abortoivat ”hoidot” kaikkein eniten koskettavat, ei ole voitu kuulla, sillä lapsiveteen ei voi tuottaa ääniaaltoja. Jos lääkäri ei puolusta häntä, eivätkä vanhemmat, niin kuka sitten?
Tilanne on oikeastaan hieman pelottavakin. Lääketieteeseen ladataan suuri luottamus. Moni esimerkiksi uskoo hieman kärjistäen, että lääketieteen tuottama tieto on absoluuttisesti totta. Harvempi tuntuu kuitenkaan tiedostavan, että lääketieteellinen tieto ja tulkinta ovat myös arvosidonnaisia. Tulkintaa ohjaavat pitkälti ne arvot, jotka omaksumme usein tiedostamattomasti.
Nykylääketieteessä uskotaan usein hieman sokeasti, että vain näkyvä on totta. Tämä naturalistinen maailmankuva tarkoittaa usein Jumalan ja universaalin moraalilain rajaamista tulkintamme ulkopuolelle. Oikea ja väärä ovat tällöin sopimuksenvaraisia, eivät universaaleja lakeja. Kohdunsisäisen ihmiselämän suojelu ei riipu tällöin tämän näkyvän maailmankaikkeuden ylittävästä universaalista laista, jonka mukaan Jumala rakastaa elämää eikä halua kenenkään kuolemaa, vaan siitä, mitä kulloinkin esimerkiksi yhteiskunnallisesti on sovittu.
Naturalistinen maailmankuva ei ole kuitenkaan ainoa tulkinnallinen vaihtoehto tutkimustietoon perustuvalle lääketieteelle. Yhtä hyvin – ja mielestäni paljon paremmin – voidaan nähdä Jumalan suunnitelma ja kädenjälki ympäröivässä todellisuudessamme. Yhtä hyvin voidaan nähdä Jumalan kädenjälki hedelmöittymisessä ja alkionkehityksessä. Yhtä hyvin voidaan nähdä kohdun sisällä kasvamassa ihmispersoona, jolla on absoluuttinen ihmisarvo jo olemassaolonsa perusteella, eikä hänen ainutkertaista elämäänsä tule tuhota hormonaalisella ehkäisyllä tai aborteilla.
Vaihtoehtona elämä
Lapset ovat katolisen kirkon opetuksen mukaan Jumalan siunaus. Siksi rohkenen ehdottaa, että katsoisimme lapsia hetken valtavirrasta poikkeavalla tavalla, nimittäin siunauksen näkökulmasta. Paavi Paavali VI:n Humanae vitae -kiertokirje laajentaa lisäksi siunauksen näkökulman tätä materiaalista maailmaa laajemmaksi:
Lasten synnyttämisen ongelmaa, kuten kaikkia muita inhimillistä elämää koskevia ongelmia, on tarkasteltava osanäkökulmien lisäksi – ovatpa ne sitten biologisia tai psykologisia, demografisia tai sosiologisia – ihmisen ja hänen kutsumuksensa kokonaisnäkemyksen, ei vain hänen luonnollisen ja maallisen vaan myös yliluonnollisen ja ikuisen kutsumuksensa valossa. (HV, 7)
Jos katsomme vain tätä elämää, suuri perhe voi näyttäytyä vaivan, kärsimyksen ja taloudellisten haasteiden takia joltain muulta kuin siunaukselta. Siunaus tuo mieleen menestyksen, suuri perhe pikemminkin menetykset. Olisi varmasti viisasta yrittää laajentaa näkökulmaa kohti Jumalan näkökulmaa.
Voitaisiin kai sanoa, että kaikki Jumalan siunaukset tähtäävät lopulta yhteen ainoaan siunaukseen, nimittäin iankaikkiseen elämään Jumalan luona taivaassa. Tästä näkökulmasta jokainen pienikin siunaus on tärkeä. Lisäksi kärsimyskin voi olla tarpeellinen siunaus matkalla kohti taivasta. Myös risti on siunaus, sillä risti johdattaa kulkemaan Ristin Herran jalanjäljissä, Jeesuksen seurassa. Ilman käsitystä siunauksen tämän todellisuuden ylittävästä luonteesta, ristin ja kärsimyksen siunaukset jäävät käsittämättömiksi. Myös suuren perheen siunauksellisuus itselle ja ympäristölle voi jäädä käsittämättömäksi.
Haluan kuitenkin kertoa, että itselläni ensikosketus katoliseen kirkkoon tuli erään katolisen suurperheen kautta. Minua puhutteli se tapa, miten vanhemmat pyrkivät rakastamaan elämää ja lapsia, vaikka se ei olekaan helppoa. Tällöin myös tajusin, miten avioliitto voi olla sakramentti ja miten se voi tuoda Jumalan lähelle ihmistä. Jumala kutsuu meitä yhteyteensä eritysesti perheen ja avioliiton sakramentin kautta.
”Anna elämäsi Jeesukselle”
Tunnetko lauseen: ”Anna elämäsi Jeesukselle”? Tämä on hyvä ja sangen yleinen kutsu Jeesuksen tielle. Mielestäni tämä lause saa hieman epäaidon kaiun, jos siihen liittää heti perään: ”Mutta hallitse silti lapsilukua keinotekoisen ehkäisyn avulla.”
Avioliitto ohjautuu luonnostaan saamaan paljon lapsia. Toisaalta myös seksuaalinen pidättyvyys voi olla yksi Jeesukselle elämisen tapa, ei pelkästään selibaatissa vaan myös avioliiton vaikeissa tilanteissa, kuten sairauden tai taloudellisen ahdingon aikana. Kirkko nimittäin opettaa, että ”ajoittainen pidättyvyys ja ne syntyvyyden sääntelyn menetelmät, jotka perustuvat itsetarkkailuun ja naisen hedelmättömiin jaksoihin, ovat sopusoinnussa moraalin objektiivisten kriteerien kanssa” (KKK, 2370).
On joka tapauksessa syytä kysyä itseltään: Onko sydämeni avoin Jumalan siunauksille? Seuraanko avioliitossani Jeesusta koko sydämestäni? Onko Jumala elämäni ainoa turva, jonka varaan uskon ja rakennan elämäni myös avioliitossani? Rakastanko Jumalan siunauksia myös silloin, kun niihin sisältyy risti? Näitä haluan itsekin jäädä pohtimaan ja rukoilla Jumalalta armoa ja voimaa ollakseni parempi kristitty, isä, puoliso ja lääkäri.
***
Miikka Nummenpää on yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri, joka asuu perheineen Tuuloksessa.
KATOLISTA HAPATUSTA 
Kyllä. Jos on saanut lapsia eli siunausta elämäänsä saa olla tooodella kiitollinen. Itse olin 5-lapsisen perheen vanhin tyttö 70-80-luvulla. Nyt 4 lapsen äiti. Pikkusiskollani ei ole lapsia eikä perhettä ja hän auttaa paljon minua. Mielestäni yhteiskunta maksaa liikaa tulonsiirtoja lapsiperheille, koska enemmän pitäisi tulla ulos lasten kanssa ja jakaa lasten tuomaa iloa lapsettomille saaden samalla käytännön apua.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei Miikka,
Kaunis kirjoitus! Huomaa, että se lähtee sydämestä. Ihailen haluasi selvittää totuus rohkeasti ja jakaa ymmärrystäsi julkisesti kaikille. Kirjasi on varmasti järjestelmällisin ja todellisuudentajuisin kirjoitus ehkäisyn synkästä kääntöpuolesta, mitä suomeksi on yleisesti saatavilla. Mielestäni sen pitäisi olla monella muullakin kielellä saatavilla. Erityisesti katolisen papiston pitäisi paneutua siihen, jotta he voisivat selkeästi opastaa seurakuntalaisia ymmärtämään ehkäisyn surulliset seuraukset.
Ei ole lainkaan olennaista, edustaako kirjasi tiedettä, vaan tärkein kysymys on, onko se totta. Moderni sekulaari mieli pitää tiedettä ainoana tositiedon kategoriana. Mutta tiede, tai tieteellinen tieto, on vain tiedeyhteisön auktorisoimaa tietoa todellisuudesta. Tiedeyhteisö voi aivan hyvin sulkea tieteen kaanonin ulkopuolelle merkittäviä tosihavaintoja ja vakuuttavia tuloksia, esim. Torinon käärinliinan sindonologiset tutkimukset. Vain hyvin naiivi henkilö luottaa siihen, että tiede sisällyttää piiriinsä kaiken tärkeän tiedon todellisuudesta, varsinkaan ihmistä tai Jumalaa koskevasta todellisuudesta. Tiedeyhteisö on vähintään yhtä kykenevää ideologiselle sokeudelle, kuin muukin kansa, ja lääketieteen historia erityisesti on täynnä surullisia, traagisia ja kieroutuneita harha-askelia.
Niinpä ei ole yllättävää, jos kirjasi saa kritiikkiä tyyliin ”tuo ei ole tiedettä”. Se vain tarkoittaa, että kirjaasi ei haluta lukea osaksi tieteen kaanonia. Tuollainen kritiikki ei tarkoita, että kirjasi olisi epälooginen, subjektiivisiin tuntoihin perustuva tai ristiriitainen kokonaisuus. Päinvastoin. Jos ”kritiikki” jää noin epämääräiselle tasolle, se puhuu sen puolesta, että johtopäätöksiäsi ei kyetä sivuuttamaan selkeillä, yksityiskohtaisilla sisältöargumenteilla.
Surettaa ajatella, miten paljon surmaamme viattomia, puolustuskyvyttömiä sieluja joka päivä. Millainen kohtalo näillä sieluilla on? Miten paljon he kärsivät? Kirjasi parasta antia on se, että sen avulla voimme ymmärtää selkeästi miten syvällä kynnämme. Olemme moraalisesti aivan pohjalla. Paljon alempana, kuin sata vuotta sitten. Seksuaalivallankumous on 1900-luvun ihmislahtauksen huipentuma. Tämä on rankka, joku voisi sanoa jopa epätieteellinen väite, mutta näin todella uskon: tarvitsemme Kristusta.
TykkääLiked by 2 people
Kiitos rohkaisevista kommentista Rasmus!
Kysymys on surullisesta asiasta, mutta toivoa on kuitenkin paljon jäljellä. Jumala on varmasti hyvin kärsivällinen ja armollinen ihmisiä kohtaan. Koen tärkeäksi jakaa tietoa ja keskustella, rukoilen että osaisin myös kuunnella. Ja ajattelen että voimme rukoilla abortoitujen sielujen puolesta.
Ja Aamen: Tarvitsemme Kristusta.
TykkääTykkää
Niin – abortoidut ovat kyllä marttyyreinä Jumalan luona taivaassa varmemmin kuin me, mutta meidän on syytä ennemmin rukoilla niiden politiikkojemme ja hengellisten johtajien puolesta, jotka eivät poliittisen konsensuksen vuoksi edes yritä oikaista eettisesti hirmuista asiain tolaa, vaikka Jumala olisi siihen antanut mahdollisuuden… Ja demokratiassa emme voi syyttää vain ”esivaltaa”, vaan ennenmuuta itseämme eli kansaa, joka on sopeutunut ja sokeutunut tähän kaikkeen kuin aikoinaan keskitysleirien vieressä asuvat!
TykkääLiked by 1 henkilö
Tulee hakematta mieleen opetuslasten huokaisu:” Jos näin on, niin ei ole hyvä naida!”
Samoin tunkevat muististani vanhempien naisten sääli pikkutyttöjä kohtaan, koska he ovat raukat syntyneet naisen osaan.
TykkääTykkää
Kaisa, jos tulkitsen kommenttisi oikein, olet sitä mieltä että kirjoituksessa esitetty kanta on erityisesti naista kohtaan kohtuuttoman kuormittava. Tähän on mielestäni hyvä sanoa, että vaikka sitä totuutta tulee pitää esillä, että lapset ovat siunaus ja että avioliitto on luonnostaan avoin hedelmällisyydelle, mielestäni puhuttaessa syntyvyyden sääntelystä ja perhekoosta tulee välttää kaikenlaista painostusta ja syyllistämistä (mihin artikkelissa ei nähdäkseni syyllistytäkään). Kyseessä on nimittäin aina yksittäisen perheen oma tilanne, joka pitää ottaa huomioon näissä asioissa.
Katolinen kirkko opettaa, että painavista syistä ”ajoittainen pidättyvyys ja ne syntyvyyden sääntelyn menetelmät, jotka perustuvat itsetarkkailuun ja naisen hedelmättömiin jaksoihin, ovat sopusoinnussa moraalin objektiivisten kriteerien kanssa” (KKK, 2370). Artikkelissa mainitaan sairaus ja huono taloudellinen tilanne tällaisina syinä. Nähdäkseni samaan kategoriaan menee myös naisen fyysinen ja psyykkinen jaksaminen: ihmiset ovat erilaisia, ja siinä missä joku voi hyvin kestää tiheämpää lastensaantiväliä, toinen tarvitsee enemmän aikaa palautuakseen sekä ruumiillisesti että henkisesti. Tämä tulee ilman muuta ottaa huomioon.
TykkääLiked by 3 people
”…ihmiset ovat erilaisia, ja siinä missä joku voi hyvin kestää tiheämpää lastensaantiväliä, toinen tarvitsee enemmän aikaa palautuakseen sekä ruumiillisesti että henkisesti…”
Juuri niin, amen!
TykkääTykkää
Erittäin tärkeä kommentti, Eetu! (Ja hyvä Kaisa, että otit asian esille!)
Ehkäisy- tai aborttikielteisyydelle ja sovinismille tai hallitsemattomalle lisääntymiselle ei ole toki välttämätöntä tehdä kausaalisuhdetta. Ikävä kyllä Suomen kontekstissa on varmasti esimerkkejä ehkäisemättömyyden ja naisen alistamisen assosiaatiosta. Siksi on sanottava, että kaikenlainen painostaminen ja lisääntymiseen vaatiminen on yksinkertaisesti väärin ja rakkauden vastaista. Todellinen rakastaminen on vapaaehtoista.
Toisaalta on myös toisenlaisia esimerkkejä, joissa luonnollisen perhesuunnittelun keinoin on voitu huomioida samaan aikaan keinotekoisen ehkäisyn moraalittomuus sekä langenneen todellisuutemme hauraus.
Olen kirjoittanut luonnollisesta perhesuunnittelusta tarkemmin kirjassani. Ks. s. 58-64 täältä löytyvästä linkistä: https://www.ehkaisynetiikka.com/
TykkääLiked by 2 people
Kyse ei ole pelkästään naisten ruumiillisesta ja henkisestä palautumisesta, vaan myös urasta. Tietenkin ihannetilanteessa perheessä on vastuuta kantava isä joka kantaa puolet kuormasta pitämällä puolet perhevapaista ja niidenkin jälkeen osallistuu lapsenhoitoon samalla tavalla kuin äitikin. Mutta ikävä kyllä useimmissa perheissä näin ei ole, vaan äidit joutuvat kantamaan isomman osan vastuusta ja heidän uransa kärsivät. Silloin perhekoko kannattaa pitää pienenä, jotta uraan kohdistuvat vahingot eivät kasva katastrofaalisen isoiksi.
TykkääTykkää
Ihan hyvä huomio. Mielestäni miesten tulisi toimia tässä mahdollisimman oikeudenmukaisesti, eli myös mies voi jäädä joksikin aikaa kotiin vaimon työssäkäynnin mahdollistamiseksi.
Olisi myös hyvä, että äitiyttä/vanhemmuutta ei pidettäisi työelämässä automaattisesti haittana. On nimittäin ihan biologinen tosiasia, että juuri naiset ovat raskaana ja imettävät ja että lapsi tarvitsee erityisesti juuri äitiään elämänsä ensimmäisten kuukausien aikana.
Koska nyky-yhteiskunnassa harva perhe pystyy elämään pelkästään miehen palkalla, sen huomioiminen, että myös nainen voi käydä töissä, menee nähdäkseni kategoriaan ”taloudellinen tilanne”. Vaikka perhesuunnittelussa pitää ottaa vastuullisesti huomioon perheen kulloinenkin tilanne, mielestäni lapsia tulisi kuitenkin pitää ensisijaisesti siunauksena eikä haittana.
TykkääTykkää
Itse ajattelen, että seksuaalivallankumous – erityisesti e-pilleri ja kaikki sen serkukset – ovat heikentäneet naisten asemaa. Feministit laajasti kannattavat naisen oikeutta päättää ruumistaan, ja tehdä abortti. Fakta on kuitenkin se, että aborttioikeudella abortoidaan selvästi eniten juuri tyttöjä. Eli naisten ja tyttöjen etu? Ja nämä sukupuoliseulonnalla abortoidut vauvat abortoidaan raskauden toisella kolmanneksella – ihan vaan sukupuolen mukaan.
Ehkäisy – ”ihmepilleri” – on vapauttanut miehet seksin luonnollisesta seurauksesta: vauvasta. Tämän seurauksena miesten seksuaalinen vastuuttomuus on kasvanut. Veikkaan, että feminsistit tunnustavat tämän varsin laajasti. Monet, monet miehet käyttäytyvät sikamaisesti naisia kohtaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuskinpa se miesten käytös naisia kohtaan oli yhtään parempaa ennen ehkäisyvälineiden keksimistä kuin nytkään. Ja ehkäisypillerit eivät vapauttaneet miehiä seksin luonnollisista seurauksista, koska hehän ovat olleet siitä vapaita aina. Yksikään lapsi ei ole koskaan kasvanut miehen kehon sisällä eikä laittanut miestä kärsimään ruumiissaan raskauden ja synnytyksen aiheuttamia kipuja ja vaurioita. Lisäksi miehet ovat myös aina olleet vapaita vastuusta myös lapsen syntymän jälkeen, ellei lasketa Ruotsissa ja Islannissa tehtyjä perhevapaauudistuksia jotka ”pakottavat” myös miehet jäämään kotiin (mutta vain lyhyeksi ajaksi).
Miehethän ovat yleisesti ottaen aina jatkaneet töissä käymistä lastensa syntymänkin jälkeen aivan kuin olisivat edelleen lapsettomia. Naiset sen sijaan ovat uhrautuneet ja kantaneet vastuuta huolehtimalla jälkikasvusta oman uransa ja taloutensa kustannuksella.
TykkääTykkää
Unohdit kokonaan katsoa tätä asiaa sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Koska lastenhoito ikävä kyllä jää vielä nykyäänkin suurimmaksi osaksi naisten harteille, lapsiluvun pitäminen pienenä mahdollistaa naisille palkkatöissä käymisen ja sen myötä taloudellisen itsenäisyyden, uran tekemisen, pääsyn johtotehtäviin ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Ne eivät ole mitään pikkuasioita vaan ne ovat tasa-arvon kannalta erittäin merkittäviä.
Ilman luotettavaa syntyvyyden säännöstelyä lapsia syntyisi 1-3 vuoden välein 10-15 ajan ja silloin aika moni äiti joutuisi luopumaan kaikesta ja jättäytymään taloudellisesti miehestään riippuvaiseksi kotiäidiksi. Sellaisia aikoja on eletty tässäkin maassa, ja niistä oli tasa-arvo ja naisten oikeudet kaukana.
TykkääLiked by 1 henkilö
Arvoisa Nimetön,
Ensiksikin, Jeesus rakastaa sinua.
Toiseksi: siitä, että äidillä on oikeus tai ei ole oikeutta saada jotakin, ei voi mitenkään seurata, että lapsi menettää oikeutensa elää.
TykkääTykkää
Hyvä ”Nimetön” – kirjoituksestasi on luettavissa ainakin rivien välistä kovin ”miehiset” arvot, jos arvokasta on vain oman uran luominen, taloudellisen hyvinvoinnin ja itsenäisyyden maksimointi, pääsy johtotehtäviin… Tätä samaa paatosta ja eetosta saamme kuulla hallitukselta, työmarkkinajärjestöiltä ja kaiken maailman dosenteilta :) Lasten synnytys, kasvatus ja hoito ei ole ”oikeaa työtä”. Olen ollut siinä määrin koti-isänä – ja myös työni ohella silloin kun vaimoni työ on ollut toisella paikkakunnalla -, että tiedän omakohtaisesti kuinka vaativasta työstä on kysymys.
Ja juuri tämä kulutuksen ja tuotannon jatkuvaan kasvuun tähtäävä, valtaa ja kovia arvoja ihannoiva ”miehinen” talous- ja yhteiskunta on ajanut maailmamme ekologisen katastorofin partaalle. Miehen ja naisen erot pohjautuvat biologiaan ja fysiologiaan ja niillä evoluutiossamme satojen miljooninen juuret. Nykyinen valikoiva tasa-arvo -hypetys on valitettavasti enimmäkseen jonkinlaista humanistista hypetystä ja hupatusta vailla edes biologista faktapohjaa.
On tärkeää, että sekä isä että äiti ottavat vastuuta perheestä ja kasvatuksesta, ihan hyvä ajatus että tarvittaessa vaikka vuorotellaan kodin ulkopuolisessa työssä – ja kyllä lapsen ollessa pieni juuri äidin hoiva ja läsnäolo on todella tärkeää. Lasten ja kotityön aliarvostus on vastenmielistä ja näkyy suomalaisen yhteiskunnan syntyvyystilastoissa…
TykkääLiked by 3 people
Naiset voivat nykyisin toki tehdä omaa uraa, päästä johtotehtäviin, tienata omaa eläketurvaansa ja tulla taloudellisesti itsenäisiksi (monien itselleen elävien miesten tavoin samalla myös yksinäisiksi). Nämä ovat asioita joita romahtaneista syntyvyysluvuista nauttiva ja taloudellista mitattavaa menestystä yksinomaan ylistävä nyky-yhteiskunta kovasti tuntuu arvostavan eikä siinä mitään. Talouskehitys ja tuottavuuden maksimointi on yksi näkökulma siihen mikä on tärkeintä ja miltä pohjalta asioita tulee kehittää. Vaihtoehdoton ja ikuisesti vallalla oleva malli se ei toki ole.
Jean-Jacques Rousseau kirjoittaa Émile-klassikossaan että turmeltuneen yhteiskunnan parantaminen alkaa äideistä ja äitiyden kunnianpalautuksesta. Se että sikiö kasvaa ja kehittyy 9kk naisen sisällä, syntyy lapsena naisen ponnistusten tuloksena ja naisen rintamaidolla saa elämänsä ensimmäisesten kuukausien ravinnon on luonnon laki ja pyhä asia eikä ole mitenkään korvattavissa millään tasa-arvomalleilla, yhteiskunnallisilla järjestelyillä tai 666-malleilla. Ehkä kirkkokin voisi nykyistä enemmän korostaa nimenomaan uskollista äitiyttä Marian pyhyyden ilmentymänä ja pyhänä Jumalalta saatuna kutsumuksena?
TykkääLiked by 1 henkilö
Eevalle annettu kirous koski raskauden vaivoja ja Aatamin työntekoa. Koska Aadam on halunnut Eevankin osallistuvan perheen elättämiseen, ei Eevakaan halua raskauden vaivoja. Voihan olla, että moni Eevakin on tahtonut töihin ja ” yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen” ( lastenkasvatus jos mikä on sitä..)
Itse aikoinani hämmästyin tuttavan kommentista puhuessamme naisten yhteiskunnallisesta asemasta Saksassa :” Siskoni ei ole tarvinnut päivääkään käydä vieraalla töissä!” Niinkin voi siis ajatella..
Paljon pitäisi yhteiskunnan muuttua, jotta ehkäisystä voitaisiin luopua.
Raskasta oli lukea ehkäisyssä abortoituneista.
TykkääTykkää
Mielenkiintoinen kirjoitus, mutta joudun olemaan eri mieltä pääpointistasi. Pitää paikkansa, että e-pillerit estävät myös hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä, mikäli sellainen sattuisi pillereistä huolimatta kohtuun ilmestymään. Et kuitenkaan ota kirjoituksessasi mitään kantaa siihen, miten usein tällaista tapahtuu ja millaisissa tilanteissa. Olen itse käyttänyt vuosien ajan e-pillereitä ja ottanut ne jämptisti ohjeen mukaan ilman unohduksia. Yhtäkään munasolua ei liene tänä aikana irronnut, koska ennen pillerien aloittamista minulla oli joka kuukausi selkeitä ovulaatiokipuja, joita ei ole sittemmin ollut. Siis väitän, että jos ovuloisin niin tietäisin sen. Käsittääkseni munasolun irtoaminen on mahdollista lähinnä silloin, jos on unohtanut pillereitä, ja tällöin ”tuplavarmistusmekanismi” astuu kuvioihin. Hedelmöittyneen munasolun abortoitumisen estäminen siis onnistunee sillä, että ottaa pillerinsä täsmällisesti ja unohdusten yhteydessä tai ovulaatiokipujen tuntuessa käyttää lisäksi kondomia. Se on sitten aivan toinen keskustelun aihe, onko ehkäisy ylipäätään oikein, mutta kaikki hormoniehkäisy ei ole lähtökohtaisesti abortoivaa.
TykkääTykkää
Kiitos viestistäsi! Viittaan tässä blogissa kirjaani, jossa esitän tarkemmat perustelut. E-pillereiden osalta ks. s. 33- https://www.ehkaisynetiikka.com/
Yhdistelmäehkäisyssä ovuloiminen ei siis esty täydellisesti, vaikka lääkettä käyttäisi jämptisti ohjeen mukaan. Toki lääkkeenoton epäsäännöllisyys ja unohdukset lisäävät ovuloimisen todennäköisyyttä.
TykkääTykkää
Anskutin:
Jäin miettimään tuota omaa pääpointtiasi ja varmuuttasi siitä, että tunnistaisit ovulaation, mikäli sellainen tapahtuisi. En ollenkaan epäile sitä ns. normaalitilassa, mutta naisen kuukautiskierto ja sen oireet eivät kuitenkaan pysy samanlaisena aina, vaan muuttuvat iän ja monen muun tekijän seurauksena, puhumattakaan hormonaalisen ehkäisyn vaikutuksesta. Sen perusteella mietinkin, mistä tiedät, että todella tunnistaisit ovulaation, eikä kävisi niin, että yhdistelmäehkäisypillerit vain esimerkiksi lieventäisivät ovulaatio-oireita? Sehän on hormonaalisen ehkäisyn yksi ”markkinointikikka”, vaikkei ehkäisylle olisi tarvettakaan: se lieventää kuukautiskierron erilaisia oireita.
Miikkaa haluaisin vielä kiittää kritiittisestä kannanotosta erityisesti hormonaalista ehkäisyä kohtaan, koska se tuntuu olevan jotain, mihin ei saa kajota ja mitä ei saa kritisoida. Monesti tuntuu, että pillereitä tuputetaan lähestulkoon vaivaan kuin vaivaan – tästä on omaakin kokemusta – ja usein mediassa tuodaan esiin, miten lääkäreiden mielestä naiset ovat aivan turhaan ennakkoluuloisia pillereiden sivuvaikutuksia kohtaan. Yleinen mielipide (erityisesti lääkäreiden keskuudessa) vaikuttaakin olevan se, että jokainen vastuullinen hedelmällisessä iässä oleva nainen käyttää hormonaalista ehkäisyä. Joten kiitos, että tuot esiin myös toisenlaista näkökulmaa!
Ymmärrän hyvin tässäkin ketjussa esiin tulleen tasa-arvonäkökulman peräänkuuluttamisen. Se, että naisella on mahdollisuus edistää uraansa, voi olla paitsi taloudellisesti järkevää ja välttämätöntä, myös henkisen hyvinvoinnin kannalta merkittävää. Sen sijaan en näe hormonaalista ehkäisyä erityisen tasa-arvoisena perhesuunnittelun keinona, sehän jättää naiselle kaiken vastuun, sillä nainen on myös se, joka kantaa ruumiissaan kaikki mahdolliset vakavatkin terveyshaitat ja sivuvaikutukset. Lääkäreiden vastaus on tietysti usein se, että ei pidä heti luovuttaa, jos ensimmäinen merkki ei sovi, vaan pitää kokeilla toista, tai mahdollisesti siirtyä hormonikierukkaan – vaihtoehtoja on. Mutta kuinka moni mies olisi valmis syömään monta kuukautta erilaisia valmisteita löytääksen juuri sen, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän sivuoireita, ja sillä välin sietämään erilaisia elämänlaatua mahdollisesti suurestikin heikentäviä haittavaikutuksia? Sitä pidetään kuitenkin naisten kohdalla täysin normaalina ja välttämättömänä hintana siitä, että voidaan välttää raskaus, ja naiset myös itse usein hyväksyvät sen. Ja tämä on tasa-arvoa?
Tasa-arvoisempana perhesuunnittelun keinona (joka ei myöskään aiheuta terveys- tai ympäristöhaittoja) itsekin pitäisin ns. luonnollista ehkäisyä, koska ”ehkäisyn” onnistuminen ei riipu vain naisesta, vaan on molempien asia, ainakin parhaimmillaan. Se tekee mahdolliseksi elää todeksi sitä tosiasiaa, ettei toinen ihminen ole vain jonkinlainen väline omien halujen toteuttamiseen, vaan että juuri rakkaus ja toisen paras edellyttää omien halujen kuolettamista ja mahdollista jaksottaista pidättäytymistä. En minäkään kuvittele, että ennen e-pillerin keksimistä kaikki miehet olisivat jollakin erityisellä tavalla kunnioittaneet naisia, mutta keinotekoinen ehkäisy tekee helpommaksi molemminpuolisen esineellistämisen, ja se on myös luonut tietynlaisen illluusion siitä, ettei raskauden mahdollisuutta tarvitse ottaa huomioon eikä siksi myöskään välttämättä keskustella siitä, koska se on eräänlainen poikkeustilanne, jonka seuraukset voivat valitettavasti sitten jäädä naisen yksin kannettavaksi.
TykkääLiked by 2 people
Tosi hieno kommentti, Eini, kiitos siitä.
TykkääTykkää
Hieno kommentti, Eini, kiitos myös minun puolestani!
Erityisesti minuun teki vaikutuksen tuo ilmaisu: ehkäisypillerien yleistyminen ja jopa tuputtaminen on (osuvien sanojesi mukaan) luonut tilanteen, jossa raskaus on ”eräänlainen poikkeustilanne”.
Se on aika hurja juttu. Ja niinhän se tuntuu meidän nykykulttuurissa olevan. Luonnollisesta, seksuaaliyhteyden normaalista seurauksesta on tullut poikkeustilanne. Panee miettimään, että mitä tämä on tehnyt käsityksellemme seksuaalisuudesta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Miikka: millaisia ääniaaltoja lapsiveteen olettaisit muutamaan kertaan jakautuneen solun tuottavan? Sanot kirjoituksessasi, että tämä ”pieni potilas” ei saa sanoa mielipidettään.
Ehkä sohaisen nyt muurahaispesää, mutta itse ajattelen, että jos nämä yli 50 miljoonaa lasta lisää tänne vielä syntyisivät, niin miten kamala tilanne olisikaan maapallolla, jonka kantokyky ihmisen suhteen on nytkin erittäin tiukoilla.
TykkääLiked by 2 people
Kiitos Ville viestistäsi! Viittaan nyt tylsästi vain kirjaani ihmisarvon alkamisen suhteen, s. 8-19 https://www.ehkaisynetiikka.com/
Muilta osin vaikuttaa siltä, että katsomme asiaa erilaisesta arvomaailmasta käsin.
TykkääTykkää
”Maailma räjähtää liikakansoitukseen” ja ”naisten urat estyvät” -näkemyksiä yhdistävää sama taustafilosofioiden cocktail: materialistinen käsitys elämästä (ihmisalkio on solukimppu, ei sielullinen olento) ja pelagiolainen usko sosiaalisen suunnittelun autuaaksi tekevään voimaan (neomarxistinen identiteettipolitiikka ja seksuaalikasvatus ovat avain ihmiskunnan kaikkiin ongelmiin). Joka nielaisee tuon metacocktailin kurkkuunsa, näkee maailman immanenttina kokonaisuutena, jossa kaikki ihmisyhteisön tekemät päätökset voidaan sopia nominalismin hengessä uusiksi (äärimmillään: mies voi synnyttää).
Mutta maailma ei ole satunnaisuuden tulos, jota ihminen voi mielensä mukaan määritellä uudelleen ja uudelleen. Maailma on transendentti kokonaisuus, joka tähtää tiettyyn ihmisestä riippumattomaan lopulliseen päämäärään. Niinpä meillä on luonnonoikeus, Jumalan ilmoitus, uskon talletus, subliimin kokemus ja hengellisen todellisuuden ensisijaisuus materiaaliseen nähden. Elämme sillä tavalla haastavaa aikaa, että hyvää opetusta tästä jälkimmäisestä transendentista maailmankatsomuksesta on vaikea löytää, mutta tuota edeltävää myrkyllistä metacocktailia on jatkuvasti tyrkyllä kaikissa medioissa, kouluissa ja ihmisten välisissä arkisissa kanssakäymisissä.
Jokaisella hedelmöittyneellä munasolulla on sielu riippumatta sen atomimäärästä. Sillä on kyky kehittyä täyteen ihmisyyteen, se siis sisältää inhimillisen elämän periaatteen eli ihmissielun. Se on siis hän. Jos haluamme sekä kunnioittaa Jumalan määräyksiä että pitää ihmismäärä pienenä, niin ratkaisu siihen voi olla vain aviollisesta elämästä luopuminen joidenkin ihmisten kohdalla (ei kaikkien, ellei haluta päästä koko ihmissuvusta eroon), eikä suinkaan aviollisen elämän seurauksien systemaattinen surmaaminen.
TykkääTykkää
Kiitos tästä kirjoituksesta!
Valitettavasti en 15 vuotta sitten nuorena kristittynä vaimona kuullut seurakunnassani mitään (!) opetusta ehkäisystä/avioelämästä ja lapsista.
Ensimmäiset vuodet, kun opiskelin ja emme olleet (mielestämme) valmiita vauvaan, käytin ehkäisy rengasta ja kärsin aurallisesta migreenistä.
Ensimmäisen vauvan jälkeen en palannut hormoni ehkäisyyn.
(Mikä kanta katollisella kirkolla on kondomi ehkäisyyn avioliitossa? Siinä hedelmöittymisen ei pitäisi tapahtua.)
Kun lapsiluku tuli täyteen, miehelleni tehtiin vasektomia. (Ja tähänkin kuulisin mielelläni kirkon kannan).
Itsekseen, ”ilman teologiaa” tai hengellisistä opetusta, tulin ensimmäisen synnytyksen jälkeen siihen tulokseen etten halua sitä mahdollisuutta, että pieni alkio abortoituisi hormoniehkäisyllä ja siksi kondomi tuntui oikealta valinnalta ja sitten tosiaan myöhemmin lopullinen ”ehkäisy”. Tämän valinnan kanssa on rauha
Iso perhe ja (koti)äitiys on mielestäni hieno ja jalo kutsumus.
Maailman silmissä pientä, mutta pientä ja isompaakin lasta hoitaessa olen kokenut olevani Jumalan palvelemisen ytimessä…
Yt.Ilona
TykkääTykkää
Kiitos avoimesta ja rehellisestä viestistäsi, Ilona! Minusta on hienoa, että olet selvästi kiinnittänyt huomiota ehkäisyyn eettisenä kysymyksenä. Jaan kanssasi sen ikävän havainnon ettei näin tärkeästä asiasta opeteta monessakaan seurakunnassa.
Katolisen kirkon kanta on ilmaistuna mm täällä: https://katolinen.fi/humanae-vitae/
Kannattaa lukea tuo kiertokirje kokonaisuudessaan. Katolinen seksuaalietiikka ei ole minusta vain irrallinen kieltolista, vaan syvästi ihmispersoonan ruumiillisuuden kunnioittamisesta syntyvä kaunis ja johdonmukainen opetus. Onhan ruumiimme Jumalan kuva, jonka käytössä ja ilmaisussa meidän tehtävämme on pyhittyä.
Kaikkea hyvää sinulle!
TykkääTykkää
Luin kirjasi. Olisipa elämä ja maailma niin mustavalkoisia! Kaikki mahdolliset asiat on sekoitettu keskenään.
Kirjasi ei missään nimessä ole huono, vaan siitä huokuu vahva uskosi. Suosittelisin kirjaasi kuitenkin kypsään aikuisikään ehtineille, jotka ovat perehtyneet kirjan aiheisiin aiemmin ja joilla on jo elämänkokemusta takanaan.
Mikä näissä avauksissa useimmiten toistuu: mies kirjoittaa naisten kehosta ja elämästä (kuukautiset, raskaudet, äitiys jne.) ja sen jälkeen miehet keskustelevat keskenään asiasta.
Kaksi konkreettista tilannetta elävästä elämästä: Lääkärinä tiedät, etteivät tulehduskipulääkkeet (NSAID) ole pitkäaikainen ratkaisu esimerkiksi endometrioosin hoitoon hyvin yleisten ja vakavavien sivuvaikutusten takia. 1) Kun toistuvat raskaudetkaan eivät ole mahdollinen ratkaisu suurimmalle osalle, mitä suosittelisit avioliitossa elävälle naiselle siinä tapauksessa? Vaikeat kuukautiset ovat jopa työ- ja toimintakyvyttömyyttä aiheuttava terveydellinen asia ja koskettaa vain hedelmällisessä iässä olevia naisia. 2) Miten raiskaukset (myös avioliiton sisäinen), insesti ja muut rikokset, jotka sivuutat täysin kirjassasi?
Kunnioitan vakaumustasi ja toivottavasti lääkärinä kunnioitat naisia ja jaat kantasi vain sitä pyytäville. Moni tulee lääkärin vastaanotolle vaikeana ja herkkänä hetkenä ja tarvitsevat kaiken henkisenkin tuen terveydenhuollon ammattilaisilta. Kiitän sinua siitä, ettet kirjoittanut abortin olevan vapaa vaan laillinen, niillä kun on vissi ero.
TykkääLiked by 2 people
Kiitos kommentistasi ja palautteestasi!
Minäkin toivon, että elämä olisi mustavalkoista, emme tekisi koskaan syntiä sekä kuuntelisimme aina Jumalan tahtoa. Tiedostan toki, ettei näin aina ole. Synnin (kipeä) todellisuus ei kuitenkaan mielestäni tee totuudesta suhteellista tai oikeasta moraalista vähemmän tavoiteltavaa. Katolisesta näkökulmasta kristinusko ei ole vain teoreettinen tai ”maton alle lakaiseva” ratkaisu synnin ongelmaan, vaan paljon konkreettisempi ja todellisempi. Armo on nimittäin anteeksiantamuksen lisäksi myös voima pyhittyä ja pyhittyminen on prosessi, jossa voimme kasvaa. Tällöin kirkon on mielestäni osattava erottaa oikea ja väärä toisistaan, vaikka oikea moraali olisikin vaikeaa.
On lisäksi hyvä muistaa, että Jumala on kärsivällinen Isä, eikä synti ole ensisijaisesti jokin testi, joka meidän täytyy läpäistä ollaksemme Jumalan lapsia. Sen sijaan synti erottaa meidät Jumalasta ja rakkaudesta, eikä siksi tuo onnellisuutta. Jos haluamme syventää suhdettamme Isään, on ainoa tie nähdäkseni pyhittyminen.
1. kysymystäsi olen pohtinut kirjassani, s.67-68. Potilaan hoitaminen on toki yksilöllistä. Hoidossa tulee huomioida NSAID-lääkkeiden säännöllisen käytön pitkäaikaishaitat, joista kirjoitat. Samalla tulee huomioida myös hormonaalisen ehkäisyn pitkäaikaishaitat, kuten kohonnut syöpäriski. Hoitaminen on aina kokonaisvaltaista ja siksi netissä on vaikea antaa kaiken kattavaa vastausta, joka sopii jokaiselle. Omassa työssäni en ole enää määrännyt hormonaalista ehkäisyä niiden syiden takia, joista olen kirjoittanut.
2. kysymys koskee ilmeisesti raiskauksen jälkeistä jälkiehkäisyä tai aborttia? Raiskaus tai insesti ovat ilman muuta väärin ja räikeässä ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa. Jos/ kun tällaisesta teosta siinneen lapsen pitäminen tuntuu vaikealta, ehkä kristillisen etiikan mukainen ratkaisu voisi olla antaa hänet adoptoitavaksi? Hän on kuitenkin syytön raiskaajan tekoon.
Lisäksi toteaisin, että pelkästään tämän kirjani perusteella ei kannata tehdä liian isoa johtopäätöstä siitä, miten hoidan potilaitani. Ilman muuta pyrin kunnioittamaan toisenlaisia vakaumuksia. :)
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei Maria,
Kristuksen rauhaa sinulle!
Maailman mustavalkoisuudesta: Katolinen moraali todella sisältää tietynlaisia mustavalkoisia elementtejä. Näitä kutsutaan itsessään pahoiksi (intrinsic evil) teoiksi, joita ei voi perustella tilannekohtaisella etiikalla (situational ethics). Viattoman tietoinen surmaaminen (kuten abortti) on tällainen itsessään paha teko. Miikan kirjan avulla voidaan aiempaa paremmin ymmärtää, miksi ehkäisykielto on kirkon opetuksen mukaan itsessään paha teko. Se johtuu muun muassa siitä, että ehkäisyllä on abortoivia vaikutuksia. Katolinen kirkko pyrkii opettamaan tästä haastavasta aiheesta rakkaudella. Kirkko ottaa aina huomioon myös syntymättömän lapsen oikeuden elämään opettaessaan abortista ja ehkäisystä.
Kypsään aikuisikään ehtimisestä ennen Miikan kirjan lukua: Nykyaikana seksuaalikasvatus kuuluu peruskoulun opetussuunnitelmaan. Tätä lakisääteistä kasvatusta pidetään yhteiskunnan velvollisuutena ja lasten oikeutena. Miikan kirja vastaa tähän velvoitteeseen katolisen moraalin mukaisesta näkökulmasta erittäin hyvin.
Miehistä keskustelemassa naisen kehosta: Lapsella on aina kaksi biologista vanhempaa, jotka ovat sukupuoleltaan vastakkaisia, joten toisen heistä on oltava mies. Lapsella on luonnollinen tarve molemmille biologiselle vanhemmilleen ja tämä tarve olisi hyvä pyrkiä täyttämään aina kun se on mahdollista, niin hyvin kuin mahdollista. Molempien vanhemmista olisi hyvä osallistua lasten hankintaa koskevaan keskusteluun. Pidän ajatusta miesten jättäytymisestä lapsia koskevan keskustelun ulkopuolelle hyvin huolestuttavana. En usko, että se parantaisi naisten käsitystä miehistä.
Konkreettisista kysymyksistäsi:
1) Toistuvien raskauksien haasteen tullessa ylivoimaiseksi ja kipulääkityksen ynnä muiden lievittävien lääkkeiden käytön ollessa poissuljettua, kehottaisin pariskuntaa kääntymään asioihin perehtyneen katolisen papin puoleen. Papin kanssa voidaan keskustella vaihtoehdoista, kuten luonnollisesta perhesuunnitelusta tai väliaikaisesta, jopa pysyvästä, aviollisesta elämästä pidättäytymisestä. Mikäli pariskunta päätyy luonnolliseen perhesuunnitteluun, voi osaava lääkäri opastaa siihen liittyviin metodeihin.
2) Raiskaukset ovat kaksitasoisia tragedioita. Ensinnäkin raiskauksen uhrin, toiseksi mahdollisen lapsen kannalta. Uhrin kannalta ulkopuolisten antama tuki ja turva ovat välttämättömiä. Aivan vastaavalla tavalla, mikäli raiskaus johtaa raskauteen, lapsen on välttämätöntä saada ulkopuolisilta tukea ja turvaa. Ratkaisu tähän monitasoiseen ongelmaan ei ole se, että yhdestä tasosta eli lapsesta hankkiudutaan eroon. Tässä mielessä lääkäri ei ole raiskausongelman varsinainen avain, vaan pikemminkin psykologi, läheiset, pappi ja ennen kaikkea Kristus. Abortti olisi itse asiassa vain tragedia tragedian päälle. Verkosta (esim. LifeSiteNews) löytyy todellisia henkilötarinoita raiskauksen myötä raskaaksi tulleiden selviytymisestä ja onnistuneesta äitiydestä, sekä raiskauksen kautta syntyneiden lasten kiitollisuudesta äideilleen siitä, ettei aborttia tehty.
Korostaisin myös, että raiskauksiin liittyvät raskaudet eivät missään nimessä ole hyvä peruste ehkäisylle. Olisiko maailma parempi paikka, jos raiskaukset olisivat käytännössä niin yleisesti hyväksytty ilmiö, että ehkäisyä käytettäisiin ennalta varautuen tuleviin raiskauksiin? Tämä madaltaisi raiskauksien kynnystä entisestään pyyhkien pois niiden näkyviä seurauksia ja mitä oletettavimmin lisäisi raiskauksia. Raiskaus (tai insesti) ei aiheena ole varsinaisesti sidoksissa ehkäisyn abortoiviin seurauksiin, joita Miikan kirja pyrkii ensisijassa käsittelemään.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei Miikka,
Kiitos vastauksestasi. En tietenkään odottanut, että netissä voisi näitä kirkon näkökulmasta vaikeita moraalisia asioita konkreettisesti käsitellä. Elävä elämä on niin toisenlaista kuin mitä joskus kirjoitettu ja armollisuus lähimmäisiä kohtaan on se avain.
En epäile etiikkaasi lääkärinä, enkä sellaista mielestäni mitenkään edes vihjaillut.
1. Kuten aiemmin mainitsin, luin kirjasi. Myös lopussa olevat kysymykset ja vastaukset. Koska en tiedä, kysyn: saako potilas etukäteen tiedon, mikäli lääkäri ei esimerkiksi vakaumuksellisista syistä määrää hormonaalista ehkäisyä sitä haluaville, kun ei ole kyse lääkärin vakaumuksen mukaisesta ns. hyväksyttävästä syystä? En aiemmalla kommentillani tarkoittanut, että hormonaalinen ehkäisy olisi se ainoa ja oikea ratkaisu kaikille, vaan että esimerkiksi endometrioosi on todellinen ja elämää rajoittava sairaus, joka vaatii hoitoa, vaikka se kuinka olisi kirkon ehkäisypoliitkan vastaista.
2. Kyllä, sitä tarkoitin. Raiskaus ja insesti ovat molemmat rikoksia myös kristillisen etiikan näkökulmasta. Joka tapauksessa kyseessä on silloin juurikin muu kuin mustavalkoinen tilanne ja sellainen, jonka kokee vain nainen. Tällöin uhri, rikoksella raskaaksi saatettu nainen, tarvitsee paljon muutakin kuin uskonsa tuekseen. Adoptio ei valitettavasti ole useinkaan se ratkaisu. Tällä kysymyksellä hain vain sitä, että elämä on moninaista ja lähimmäisenrakkaus ja armo uhrin mitä tahansa ratkaisua kohtaan ovat avainasemassa. Syntiin on langennut vain rikoksen tekijä.
—–
Rasmus, sinulle myös!
Kukaan ei ole sanonut, ettei miehellä olisi mitään roolia lasten saamista koskevaan keskusteluun. Lapsia ei ”hankita”, lapset ovat lahja. Aiemmat kysymykseni olivat konkreettisia ja erityisesti toinen ääritilannetta koskeva.
Haluan ajatella, että tarkoitat hyvää. Vaikka vastauksesi kommenttiini, jonka kirjoitin tekstin kirjoittajalle, täyttää manspaliningin kriteerit, vastaan silti sinulle:
1. Kiitos kommentistasi, mutta et ikävä kyllä voi koskaan tietää, miten rajoittavaa elämä esimerkiksi endometrioosin kanssa voi olla. Siihen ei lujinkaan usko tai papin kanssa käydyt keskustelut auta, niin paljon kuin oletetusti miehenä varmasti vilpittömästi haluaisit.
2. Raiskaus on aina rikos. Jos vielä sen lisäksi raiskauksesta alkaa elämä, on tilanne vielä kamalampi, sekä uhrille että mahdolliselle lapselle. Niin kuin aiemman kommenttini aloitin: olisipa maailma ja elämä niin mustavalkoisia. Ikävä kyllä eivät ole.
Korostaisin myös, etten ole ottanut kantaa ehkäisyyn yleisesti. Aasinsiltasi ehkäisyn käytöstä raiskausten potentiaaliseen yleistymiseen on todella häiritsevä ja toivon todella, ettet tarkoita sitä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos, Maria, oikein asiallisesta viestistäsi!
Olen samaa mieltä kanssasi, että tosielämä on usein vaikeampaa kuin paperilla saattaisi näyttää, ja että monet tilanteet eivät ole moraalisesti mustavalkoisia. Kuitenkin on mielestäni sellaisia tekoja, joita ei voi moraalisesti tehdä edes rakkaudesta lähimmäistä kohtaan. Mielestäni tällaisia tekoja ovat juuri abortti, koska ihmishenkeä ei voi uhrata tois(t)en hyvinvoinnin puolesta. Olen siis kanssasi samaa mieltä, että armollisuus lähimmäisiä kohtaan on se avain, mutta olen eri mieltä sen sovellettavuudesta aborttikysymyksessä.
Seuraavaksi kysymys mieheltä, joka ei ole mitenkään perehtynyt lääketieteeseen (ja tähän voi Miikkakin vastata): onko siis niin, että e-pillereiden käyttö on ainoa keino hoitaa endometrioosia? Mikäli näin on, ymmärrän, että tämä on vaikea kysymys, johon ei pidä suhtautua mustavalkoisesti.
TykkääTykkää
Kiitos tarkennuksista, Maria!
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ihminen on kohdattava armollisesti ja rakkaudellisesti, vaikka hän olisikin tehnyt väärän teon. Tietyllä tavalla väärän teon motiivia ja olosuhteita voidaan myös empatisoida.
Monesti armollisuudella saatetaan kuitenkin tarkoittaa sitä (enkä nyt tiedä miten itse ajattelet), että väärää tekoa ei pidetäkään enää vääränä. Ajattelen, (kuten on jo varmasti ilmeistä) että abortti ja keinotekoinen ehkäisy ovat olosuhteista huolimatta aina väärin, koska teot ovat itsessään objektiivisesti vääriä, vaikka toki abortin voidaan nähdä olevan enemmän väärin kuin vaikka kondomiehkäisyn.
Painotan kuitenkin vielä sitä, että ihmisten välisessä face-to-face kanssakäymisessä tarvitaan paljon viisautta, empatiaa ja ystävällisyyttä jokaista ihmistä kohtaan, olipa hän tehnyt mitä tahansa.
Endometrioosia voidaan siis hoitaa myös muuten kuin vain e-pillereillä. Esimerkiksi lääkkeettömin konstein, NSAID-kipulääkkein tai joskus kirurgisesti. On myös syytä muistaa, että hyvä hoito endometrioosiin on raskaus. Raskaus estää endometrioosin kasvamista ja vähentää kipuja, sillä toistuvat kuukautisvuodot pahentavat ko. sairautta.
Toisaalta vaikeassa endometrioosissa monelle naiselle löytyy apu hormonaalisesta ehkäisystä, jos muut hoidot eivät sovi. E-pillerit ovat siis hyvä hoitomuoto endometrioosiin, kun puhutaan siis sairaudesta, jossa kohdun endometriumia kasvaa muualla kuin kohdussa aiheuttaen joskus invalidisoivia kipuja.
Ja itseasiassa lääketieteessä on kliinisessä käytössä paljon muitakin lääkehoitoja, jotka ovat e-pillereiden tavoin alkio-/ sikiövaarallisia. Esimerkiksi isotretioniini vaikean aknen hoidossa tai sytostaatit syöpäsairauksien hoidossa. Jos äidin hoitoa katsoo alkion/ sikiön näkökulmasta e-pillerit, isotretioniini ja sytostaatit sisältävät kaikki paljon riskejä sikiön eloonjäämiselle ja kehitykselle.
Tällöin lääketieteessä suositellaan yleisesti luotettavaa ehkäisyä sen ajaksi, jos tällaisia hoitoja on välttämätöntä käyttää. Itse suosittelisin tällaisessa tilanteessa seksuaalista pidättäytymistä, sillä se on a) luotettavin keino estää raskaus ja b) kristillisen moraalin mukainen.
Lisäksi työnantajan kanssa on hyvä jutella avoimesti vakaumuksestaan ja työnkuvastaan. Tällöin ei löydä itseään esimerkiksi pitämästä perhesuunnittelu- tai aborttivastaanottoa. Lääkäriliiton suositus on myös, että jokaisen lääkärin vakaumusta voidaan kunnioittaa ja huomioida se työn suunnittelussa.
TykkääTykkää
Kirjoitus lähestyy kysymystä ehkäisystä eettisistä näkökulmista, koska tiede ei tarjoa vastauksia hengellisiin kysymyksiin. Kysymyksen eettisyydestä olen samaa mieltä, johtopäätöksistä en niinkään. Kirjoittaja esittää ongelmana, että ehkäisyn seurauksena kaikki alkiot eivät kehity. Toisaalta, kaikki alkiot eivät kehity muutenkaan. Kaikista munasoluista ja siittiöistä ei kuitenkaan tule lapsia, vaikka maailma pantaisiin millaiselle lastentekokuurille. Miksi tämä olisi ongelma? Ihmisten hyvinvoinnin kannalta on todella hyvä asia, ettei kaikki potentiaalimme lasten teon suhteen toteudu. Jos lasten tekeminen olisi aina ja kaikissa tilanteissa siunaus, täytyisi lapsia alkaa tehtailemaan täyttä häkää myös teknologian keinoin. Nainenhan pystyy synnyttämään ”vain” kerran vuodessa. Sitä paitsi hyvä ehkäisyvalistus vähentää abortteja. Tuntuu melko nurinkuriselta vastustaa ehkäisyä, jos haluaa vastustaa myös abortteja.
Kirjoittaja on myös huolestunut syntymättömien lasten ihmisarvosta. Itse olen puolestani huolestunut, kuinka näissä keskusteluissa unohtuu niin herkästi naisten ihmisarvo. Puhutaan elämän kunnioituksesta, mutta minkälaista elämän kunnioitusta on se, että naisia syyllistetään lasten tekoon sanomalla ehkäisyn olevan väärin? Kyllä, se on syyllistämistä ja painostamista. Vaihtoehtoja tarjotaan vain kaksi: jatkuva synnyttäminen tai selibaatti. Tällaisessa surullisessa maailmankuvassa ei nähdä sitä kumppaneiden välistä hyvyyttä ja rakkautta, jota ilmennetään seksuaalisuuden kautta. Kun asetetaan tällaisia tiukkoja ehtoja seksuaalisen rakkauden toteuttamiselle, jää rakkaus ”oikeaoppisuuden” jalkoihin. En usko, että on Jumalan tahto toteuttaa tällaista pakotettua lasten hankintaa, joka on lähinnä julmaa ja naista alistavaa. Rakkaus kumppaneiden välillä on suurinta, kun ei tarvitse pelätä. Ehkäisykielto lisää pelkoa ja aiheuttaa suunnatonta kärsimystä. Toivon, että mahdollisimman moni ottaa huomioon tämän, puhuessaan aiheesta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista syltti!
Kysyt miksi se olisi ongelma, että hormonaalisen ehkäisyn vuoksi alkiot eivät kehity, sillä alkioita menehtyy muutenkin. Mielestäni tämä on eettisesti kovin epäjohdonmukainen perustelu ja johtaisi moniin ongelmiin. Voisimme todeta, että miksi abortti olisi ongelma, kun tapahtuuhan keskenmenoja luonnostaankin tai miksi kenenkään surmaaminen olisi ongelma, sillä kuolemmehan joka tapauksessa joskus. Erotan siis toisistaan luonnollisen ja epäluonnollisen kuoleman.
Olen samaa mieltä kanssasi, että siinä voi olla paljon hyvää ja vastuullista, että kaikki potentiaalimme lisääntymisen suhteen ei toteudu. Siis ettei kaikista siittiöistä ja munasoluista synny ihmistä. En näe siis eettistä ongelmaa siinä, ettei kaikista siittiöistä ja munasoluista kehity alkioita, vaan siinä, että tuhotaan alkio, joka on jo hedelmöittymisessä muodostunut.
Kommentoin vielä, että olen myös huolissani naisten ihmisarvosta ja jaksamisesta. Viestisi perusteella koen, että ratkaisumme ovat aika erilaiset. Kyseenalaistan sen, johtaako nykyinen ehkäisy- ja aborttikulttuuri aidosti naisten ihmisarvon kohentumiseen. Mielestäni on runsaasti esimerkkejä, ettei se yksinkertaisesti ole totta.
On mielestäni myös virheellistä sanoa, että ehkäisyvalistus vähentäisi abortteja. Tai ainakin se olisi kovin yksipuolinen ja kapea tulkinta. On nähdäkseni selvää, etteivät abortit tässä mittakaavassa johdu siitä, että ehkäisyä on huonosti tarjolla, vaan siitä ideologiasta jonka olemme omaksuneet yhteiskunnassa laajalti. Tarkoitan seksuaalista vapautumista, jonka juuri ehkäisy on mahdollistanut ja koko ajan mahdollistaa. On myös tilastollista näyttöä, että ehkäisyn yleistyminen johtaa aborttien yleistymiseen.
Nuorille pitäisi antaa minusta keinoja halita seksuaalisuuttaan ja tukea heitä vastuullisuuteen. Mielestäni on kovin kyseenalaista, että tämä tapahtuisi antamalla heille ”turvallisia” tapoja toteuttaa seksuaalisuuttaan, miten haluavat. On fiktiota väittää, että ehkäisty yhdyntä olisi turvallinen. Todellisuudessa ehkäisy pettää usein ja sp-tauti voi tarttua, vaikka käyttäisi ehkäisyä.
TykkääTykkää
Hei, syltti!
Naisten asemasta on keskusteltu useammankin kommentin verran ylempänä tässä samaisessa kommenttiboksissa. Lisäksi haluaisin huomauttaa, että esität kirjoittajan ja katolisen kirkon kannasta ikävän karikatyyrin sanomalla: ”vaihtoehtoja tarjotaan vain kaksi: jatkuva synnyttäminen tai selibaatti”. Tämä ei ole totta. Kuten olen aiemmassa kommentissani tuonut esille, perhesuunnittelussa voi ja tuleekin ottaa huomioon monia asioita, joihin kuuluvat ehdottomasti myös äidin fyysinen ja henkinen terveys.
TykkääTykkää