JUHO SANKAMO
Seksivallankumouksen vaikutus on ollut järisyttävä. Ei tarvitse kuin lukea vähän 7 Päivää -lehteä, niin tiedät mistä puhun. Tuo vallankumous koitti 1960-luvulla, ja sitä voidaan varmasti pitää kaikkein merkittävimpien ja kauaskantoisimpien historiallisten ilmiöiden joukossa viime vuosisadalla. Ihminen haluttiin vapauttaa tiukoista ja perinteisistä seksuaalinormeista. Erityisesti nainen haluttiin vapauttaa seksin luonnollisesta seurauksesta: vauvasta.
Jos jokin innovaatio ja tuote liittyy seksuaalivallankumoukseen, niin se on tietysti e-pilleri. Tämä keinotekoisen ehkäisyn hittituote yleistyi räjähdysmäisesti 1960-luvulta alkaen. E-pilleri tuli USA:n markkinoille vuonna 1960. Parin vuoden kuluttua sitä käytti 1,2 miljoonaa ja vuonna 1964 6,5 miljoonaa naista. Nykyään USA:ssa yli 60 % naisista, jotka ovat hedelmällisessä iässä (15–44 v), käyttävät jonkinlaista keinotekoista ehkäisyä. (Jonathan V. Last, What to Expect when No One´s Expecting, 2014, 55.)
Suomessa e-pilleriä käyttää noin neljännes naisista, jotka ovat hedelmällisessä iässä (15–44 v). Tästä seurasi isoja muutoksia. Nyt seksi ja vauvan syntymä, samoin kuin seksi ja avioliitto erotettiin toisistaan. Seksi vapautettiin sen luonnollisesta seurauksesta. Tämä oli valtavan suuri muutos, jolla on valtavan suuria vaikutuksia.
Ihmepilleri ja fiksut naiset
Kun kovaan ääneen juhlittiin naisten tasa-arvoa ja vapauksia, niin kulissien takana itkettiin avioeroa, isän poismuuttoa ja aborttia. Seksuaalivallankumous toteutui 60 vuotta sitten. Tämän vuoksi sen vaikutuksia voidaan nyt arvioida. Lähdetään liikkeelle e-pillerin ”matriarkasta”, Margaret Sangerista. Hän unelmoi jo vuonna 1912 ”ihmepilleristä”, jonka avulla naiset eivät tulisi raskaiksi. Feministinen liike ja seksuaalivallankumouksen kannattajat ovat kruunanneet Sangerin ”pyhimyksekseen”.
Sangeria ei kannattane kuitenkaan riemurinnoin ylistää. Hyvin rasistisesti hän toivoi, että syntyvyyden säännöstely johtaisi ”rodulliseen puhtauteen”. Sanger toivoi myös, että köyhyyden musertamissa slummeissa, viidakoissa, ja tyhmien ihmisten joukoissa käytettäisiin runsaasti tätä ehkäisyä. Margaret Sangerin ydinajatus oli selvä: ”Enemmän lapsia kelvollisille ihmisille. Vähemmän lapsia kelvottomille – siinä on syntyvyyssäännöstelyn pääasia.” (Last, What to Expect, 54.)
Sangerin toiveet ”ihmepilleristä” eivät täysin toteutuneet. Nimittäin ”ihmepilleristä” on tullut valtavan suosittu nimenomaan valkoisten ja koulutettujen keskiluokkaisten naisten keskuudessa. Eli juuri se naisjoukko, jonka Sanger toivoi saavan paljon lapsia, on jäänyt lapsettomaksi. (Last, What to Expect, 56.) Jokin aika sitten Suomen kuvalehti julkaisi artikkelin, jonka otsikkokin tiivistää koko trendin: ”Fiksut naiset eivät halua lapsia – Laskeeko kansakunnan älykkyys, kuka hoitaa vanhukset?” Korkeasti koulutettuja lapsettomiksi jääviä naisia on jo niin paljon, että heistä voidaan puhua ilmiönä.
Poliitikot toivovat, kuten Sanger aikoinaan, että juuri koulutetut ja keskiluokkaiset naiset saisivat lapsia. Mutta entistä useammin juuri tämä joukko ei halua lapsia, tai he eivät ehdi saada lapsia, vaikka haluaisivatkin, kun täytyy opiskella ja edetä työelämässä. He arvostavat paljon omaa aikaa ja itsenäisyyttä, ja lisäksi luotettavan ja sopivan puolison löytäminen on nykyään todella vaikeaa monille naisille. (Venla Rossi, ”Fiksut naiset eivät halua lapsia – Laskeeko kansakunnan älykkyys, kuka hoitaa vanhukset?” Suomen Kuvalehti, 12.11.2016.)
E-pilleri ja seksuaalimoraalin höllentyminen
Nopeasti e-pillerin laajan käyttöönoton jälkeen alkoi kova kehitys. Aborttilakeja höllennettiin ja aborttien määrä kasvoi merkittävästi. Esiaviollinen seksi yleistyi selvästi. USA:ssa vuosina 1960–1964 yli puolet naisista säilytti neitsyytensä aina hääyöhön asti. Vastaava neitsyysluku oli 15 vuotta myöhemmin enää 21 %. Tämä luku ei kuitenkaan ole minun mielestäni kovin merkittävä. Paljon tärkeämpi on huomata kasvava trendi, jossa seksin harrastaminen aloitettiin jo monta vuotta ennen avioliittoa. USA:ssa vuosina 1960–1964 vain 1,5 % avioliiton solmineista oli harrastanut seksiä jo yli viisi vuotta ennen pysyvää aviollista sitoutumista. Vastaava luku vuosilta 1975–1979 on 20 %.
Tämä on valtavan suuri ja merkittävä muutos. Voidaan siis sanoa, että vielä 1950-luvulla USA:ssa ihmisten seksielämä alkoi vasta avioliiton myötä. Kun tulemme 1970-luvulle, tämä ei enää pidä paikkansa. Nyt seksiä harrastettiin monta vuotta ennen avioliittoa. Ja nyt seksiä harrastettiin kumppaneiden kanssa, joiden kanssa ei ollut mitään aikeitakaan yhteisen perheen perustamisesta tai naimisiin menosta. Tämä oli suuri kulttuurimuutos. (Last, What to Expect, 2014, 57.)
Ennen oli tavallista mennä ensiksi naimisiin ja saada sitten lapsi. Nykyään useissa maissa järjestys on kääntynyt jo toisin päin. Ensiksi muutetaan yhteen, saadaan ehkä lapsi, ja mennään ehkä sitten naimisiin ns. ”järkisyistä”, kun on aika hankkia asuntolaina. Tämä on uusi normaali. Perinteisesti, ainakin kristillisissä piireissä, on ajateltu, että avioliittoon mennään siksi, että pari haluaa jakaa elämänsä keskenään. He haluavat yhteisen tulevaisuuden. Haluavat antaa itsensä toisilleen. Tämän merkkinä on avioliitto. Sen pohjalta usein seksikin luistaa paremmin.
Tilanne on tosiaan muuttunut. Puolet Tanskan nuorista aikuisista muuttaa yhteen naimisiin menon sijasta. Vuonna 1990 Suomessa noin 40 % esikoisista syntyi avioliiton ulkopuolella. Vuonna 2016 tuo luku oli jo 58 %. Vuonna 2016 kaikista Suomessa syntyneistä lapsista 55 % syntyi avioliitossa oleville pareille. Ensimmäinen lapsi saadaan Pohjoismaissa jo yli 30-vuotiaana. (Mary Eberstadt, How the West Really Lost God. 108–111.)
”Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta”
Näin lauloi Juha V. Vainio. Yksi kummallisimpia seksuaalivallankumouksen seurauksia on se, että nykyään ihmiset harrastavat selvästi vähemmän seksiä, kuin ennen tuota ”vapaan rakkauden vallankumousta”. Esimerkiksi vuonna 1971 suomalaisilla naimisissa olevilla miehillä ja naisilla oli yhdyntöjä jopa kaksi kertaa useammin kuin vuonna 2015. Vielä 1971 avioparit rakastelivat keskimäärin pari kertaa viikossa. Vuonna 2015 vain kerran viikossa. Professori Osmo Kontula pitää tätä pudotusta hurjana ja keljuna.
Tämä ongelma ei kuitenkaan ole vain suomalainen ilmiö, vaan sama seksin puute levittäytyy laajasti länsimaiden ylle. Nykyään kokonainen seksiterapeuttien ja parisuhdekonsulttien armeija on kutsuttu koolla ratkaisemaan pariskuntien ongelmia siellä petipuolessa. Amerikkalaisen psykologi Doctor Phillin sanoin aikamme ”seksittömät avioliitot ovat epidemia, jota emme voi kieltää.” (Eberstadt, Adam and Eve after the Pill, 45.)
Äärimmäisenä esimerkkinä seksin vähenemisestä kehittyneissä maissa on silmissä vanheneva Japani. Vuonna 2018 uutisoitiin BBC:n kyselytutkimuksesta, jonka mukaan noin 43 prosenttia 18–34-vuotiaista japanilaisnuorista ei ole harrastanut koskaan seksiä. Samalla 45 prosenttia 16–24-vuotiaista japanilaisnaisista ja neljännes samanikäisistä miehistä kertoi, että seksi ei kiinnosta tai että se on jopa halveksittavaa.
Ilmiö on todella kummallinen. Nykyään seksiä ja pornoa tuputetaan nuorille ja aikuisille – kaikille ja paljon. Pornosta pyritään tekemään salonkikelpoista, viatonta huvia. Kuitenkin tämän hyperseksuaalisen kulttuurin keskellä valtava joukko ihmisiä on menettänyt kiinnostuksensa seksiin – erityisesti jos sitä pitää harrastaa toisen ihmisen kanssa. On esitetty liuta erilaisia syitä, mistä tämä johtuu: stressi, älypuhelin, some, porno, koira, itsekkyys, TV, laiskuus, väsymys…
Ehkäisy ja kristillinen traditio
Tietysti myös ”patavanhollista” katolista kirkkoa vaadittiin 1960-luvulla ”nielaisemaan” e-pilleri, jotta se vapautuisi uuden vallankumouksen riemuun. Paavi Paavali VI vastasi haasteeseen kirjoittamalla aiheen liittyvän paavillisen kiertokirjeen Humanae Vitae vuonna 1968. Paavali VI:n kannanottoa edelsi 1900-vuotinen traditio, joka on päälinjassaan hämmästyttävän yksimielinen.
Kirkkoisät, kuten Klemens Aleksandrialainen, Hippolytos Roomalainen, Johannes Khrysostomos, Hieronymus ja Augustinus, opettivat, että ehkäisy on luontoa ja Jumalan tahtoa vastaan.
Myös reformaatio seurasi tätä kirkon vanhaa traditiota. Esimerkiksi reformaattori Martti Luther vastusti, perinteisen linjan mukaan, ehkäisyä lujasti. Hän piti ehkäisyä suurena syntinä, jopa pahempana kuin sukurutsausta tai huorintekemistä (Lutherin Genesis-kommentaari, Gen. 2:18; 38:9–10). Jean Calvin oli samoilla linjoilla. Hänen mukaansa ehkäisy oli ”anteeksiantamaton rikos”.
Kirkollista pyörtöä ja linjanvetoa
Anglikaanikirkko oli ensimmäinen kristillinen yhteisö, joka hyväksyi keinotekoisen ehkäisyn. Tämä tapahtui historiallisessa Lambethin konferenssissa vuonna 1930. Anglikaanit äänestivät, että tietyissä poikkeustapauksissa avioparit voivat käyttää keinotekoista ehkäisyä. Tämä lupa koski vain ja ainoastaan avioliitossa eläviä pareja – kaikki avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet nähtiin tietenkin ”synnissä elämisenä”. (Eberstadt, How the West Really Lost God, 145.)
Anglikaaninkirkon Lambethin konferenssi oli käsitellyt ehkäisyä jo aiemminkin, vuonna 1908. Tuolloin konferenssi tuomitsi keinotekoisen ehkäisyn ”luonteeltaan demoralisoivana ja vihamielisenä kansallista hyvinvointia vastaan”. Vuonna 1930 ehkäisy kuitenkin hyväksyttiin. Ihmetellessämme tätä ”opin evoluutiota” kannattaa huomata, että kristikunta oli yksimielisesti pitänyt keinotekoista ehkäisyä syntinä jo 1900 vuoden ajan. Nyt tapahtui siis suuri ja periaatteellinen muutos. Nyt keinotekoinen ehkäisy hyväksyttiin tietyin tarkoin ehdoin Anglikaanisessa kirkkokunnassa.
Ei mennyt kuin muutamia vuosia, niin poikkeuksesta tuli normi. Kohta normista tuli hyve, johon anglikaanipiispat ja papit rohkaisivat seurakuntalaisiaan. Aivan samantyyppinen kehitys tapahtui avioeron kohdalla. Samanlainen kehitys on nyt menossa samaa sukupuolta olevien avioliittojen kirkollisten vihkimisten kohdalla. (Eberstadt, Why the West, 145–147.) Aluksi sitä vastustetaan. Sitten se hyväksytään tietyin ehdoin ja rajoitetusti. Sitten siitä tulee normi. Sitten se julistetaan hyveeksi. Hiljalleen sen vastustamisesta tulee synti – kuka nyt rakkauteen perustuvaa suhdetta voi vastustaa?
Vielä 1920- ja 1930-luvuilla luterilaiset tuomitsivat tiukasti keinotekoisen ehkäisyn. Eräs luterilaisen kirkon virallinen lehti kutsui 1930-luvulla Margaret Sangeria ”piruksi”. Ärhäkästä murinastaan huolimatta myös luterilainen kirkkokunta kesyyntyi ajan paineessa. Jo vuonna 1954 luterilaiset hyväksyivät keinotekoisen ehkäisyn, jotta jokainen lapsi saisi olla toivottu ja syntyä sopivana aikana.
Dominopalikat seuraavat toisiaan. Amerikan evankelisluterilainen kirkko, ELCA, joka on USA:n suurin ja liberaalein luterilainen kirkko, antoi 1991 julkilausuman, jonka mukaan abortti on tietyissä olosuhteissa moraalisesti vastuullinen ratkaisu. Vuonna 2009 ELCA hyväksyi homoseksuaaliset aktit osaksi seksuaalisuuden kaunista kirjoa. (Eberstadt, Why the West, 149.) Suomen ev.-lut. kirkko on hyvin pitkälle samoilla linjoilla kuin ELCA eli maailman kristillisyyden liberaalimmassa eturintamassa.
Ehkäisy ja homoseksuaalisuus
Seksuaalimoraali näyttää olevan kuin neule, joka purkautuu, jos sitä vetää yhdestä langanpäästä. Edellä kuvatussa dominoefektissä ei nimittäin ole kysymys ainoastaan yleisestä maallistumiskehityksestä, vaan sen eri asteet seuraavat toisiaan loogisesti. Dominorivin ensimmäinen palikka, keinotekoinen ehkäisy, liittyy johdonmukaisesti esimerkiksi sen viimeisimpään osaan, homoseksuaalisuuteen.
Kun lapsen saaminen de facto erotetaan seksuaalisuudesta keinotekoisesti, niin silloin seksin päätarkoitukseksi jää vain ihmisten nautinto ja yksinäisyyden liennytys. Tätä huomiota ovat viime vuosikymmeninä jotkut teologit korostaneet. Eli seksuaalisuuden päätarkoitus ei liittyisikään lisääntymiseen – ”olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa” – vaan Jumalan tahtoon liennyttää Adamin yksinäisyys: ”ei ole ihmisen hyvä olla yksin.” (1. Moos. 2.) Canterburyn arkkipiispa Robert Runcie sanoi eräässä BBC:n haastattelussa, että kun Lambethin konferenssissa vuonna 1930 seksuaalisuus erotettiin lisääntymisestä ja kun seksillä väitettiin olevan nautintoon liittyvä itseisarvo, niin tämän jälkeen on vaikea kieltää homoseksuaaliset aktit.
Samankaltaisen päättelyn teki Rowan Williams eräässä luennossaan vuonna 1989, vähän ennen kuin hänestä tuli Canterburyn arkkipiispa. Williamsin mukaan kirkon, joka hyväksyy keinotekoisen ehkäisyn, on aika vaikea absoluuttisesti tuomita samaa sukupuolta olevien parien intiimit suhteet.
Williams päätteli, että jos kirkko näin tekee, se joutuu joko nojautumaan muutamiin abstrakteihin, fundamentaalisesti sovellettuihin ja todella tulkinnanvaraisiin kirjoituksiin. Tai sitten tuo kirkko joutuu nojautumaan ongelmalliseen teoriaan luonnollisesta täydentävyydestä, joka on vielä otettu käyttöön kapea-alaisesti ilman että huomioon otetaan psykologisia ulottuvuuksia. Kaiken lisäksi tuleva arkkipiispa kirjoitti, että tämä sukupuolien täydentävyyden teoria on, näin kapeasti sovellettuna, epäraamatullinen. (Eberstadt, Why the West, 148.)
Mielestäni nämä anglikaanikirkon arkkipiispat ovat päättelyissään aika loogisia. On vaikea nojautua sukupuolien väliseen täydentävyyden tai vastaavuuden näkemykseen, jos samaan aikaan estetään keinotekoisella ehkäisyllä tuon sukupuolisen täydentävyyden luonnollinen hedelmä: lapsen syntymä. Mielestäni on myös jokseenkin vaikea vastustaa homoseksuaalisia akteja, jos samalla hyväksyy steriilin, keinotekoisesti ehkäistyn heteroseksin.
Paavillinen vastaisku
E-pillerin tullessa markkinoille 1960-luvulla maailma oli kovan mediarummutuksen säestämänä lähes apokalyptisen jännityksen vallassa. Kirkuvin otsikoin puhuttiin ylikansoituksesta (ks. viime blogini). Paul R. Ehrlich oli Väestöpommi-kirjansa kanssa superjulkkis, jota poliitikot, toimittajat ja suuri yleisö kuuntelivat herkällä korvalla. Nyt pitäisi ehkäistä, abortoida ja sterilisoida. Nyt ei saisi lisääntyä. Ylikansoitus ja sitä seuraava pikainen ihmiskunnan apokalyptinen tuho riipi ihmisten mielissä. Tämän pelonsekaisen ja kiimaisen kalabaliikin keskellä katolinen kirkko joutui selventämään suhtautumistaan maailman muutokseen. Kirkko vastasi vuonna 1968 paavi Paavali VI:n kiertokirjeellä Humanae Vitae.
Lukuisat ihmiset odottivat henkeään pidätellen, antaisiko katolinen kirkko nyt luvan käyttää keinotekoista ehkäisyä. Moni oletti, että katolinen kirkko seuraisi useiden protestanttisten kirkkokuntien ratkaisua. Humanae Vitae ei kuitenkaan poikennut siitä, mitä katolinen kirkko oli keinotekoisesta ehkäisystä aiemmin opettanut. Tuossa lyhyessä ja aika vaatimattomassa kiertokirjeessään Paavali VI toisti ja vahvisti katolisen kirkon moraaliopetuksen tältä osin.
Pääajatuksena on, että Jumala on jo luomisessa suunnitellut ihmisen ruumiin siten, että aviollisesta aktista – seksistä – seuraa mahdollisesti munasolun hedelmöittyminen ja lapsen syntymä. Tätä Jumalan luonnonmukaista suunnitelmaa ei saa keinotekoisesti estää. Paavi huomautti, että nainen ei tule raskaaksi jokaisen rakastelun seurauksena. Hän voi tulla raskaaksi vain tiettyinä hedelmällisinä ajanjaksoina kuukautiskierron aikana. Niinpä katolinen kirkko opettaa, että jos aviopari haluaa välttää raskauden, niin se voi hyödyntää näitä hedelmättömiä ajanjaksoja. Tämä luonnollinen perhesuunnittelu on siis sallittua.
Ajan hengen tuntien, ei ollut mikään yllätys, että Humanae Vitae joutui valtavan kritiikin ja halveksunnan kohteeksi. Tietäen, että näin tulisi käymään, paavi kirjoitti kirkon joutuvan ”jumalallisen perustajansa tavoin ’merkiksi, jota vastaan sanotaan’”. (Humanae Vitae 18.) Tuskin yhtäkään toista kirkollista dokumenttia viimeisen 100 vuoden aikana on pilkattu niin paljon kuin juuri tätä lyhyttä, paavillista dokumenttia, joka ei oikeastaan sano mitään uutta. Se vain vahvistaa perinteisen opetuksen, johon kaikki kristilliset kirkkokunnat sitoutuivat aina 1930-luvulle asti.
Mielenkiintoisesti paavi varoitti laajamittaisen keinotekoisen ehkäisyn käytön neljästä ikävästä seurauksesta: 1) aviollinen uskottomuus lisääntyisi, 2) yhteiskunnassa yleinen moraali laskisi, 3) miehet kadottaisivat kunnioituksensa naista kohtaan. Mies tekee naisen ruumiin ”halujensa toteuttamisen välineeksi eikä pidä häntä enää kunnioitettuna ja rakastettuna toverina.” 4) Valtioiden johtajat ja viranomaiset, jotka eivät välitä moraalilain vaatimuksista, pääsisivät vaikuttamaan aviopuolisoiden lisääntymiseen. Viranomaisten mielivalta ulottuisi makuuhuoneisin – avioliton henkilökohtaisimmalle ja sisimmälle alueelle. (Humanae Vitae 17.)
Mielestäni nämä neljä varoitusta ovat olleet aika profeetallisia.
Seksuaalivallankumous on nyt johtamassa taas yhteen suurpommiin: eläkepommi ja vauvakato. Miten niistä selvitään? Siitä seuraavassa blogissani. Olen kirjoittanut näistä aikamme yhteiskunnallisista pommeista enemmän kirjassani Taivasolento – kirja ihmisestä (Perussanomat 2020).
KATOLISTA HAPATUSTA 
”Nyt johtopäätös seuraa premisseistä. Se ei kuitenkaan vielä pelkästään riitä takaamaan argumentin pätevyyttä ja siten johtopäätöksen totuutta ja oikeutusta, vaan siihen vaaditaan, että myös kaikki premissit ovat tosia. Väitteen II-2. kohdalla minulla ei ole ongelmaa, mutta väitteen II-1. kohdalla en voi muuta kuin pudottaa leukani ja ölähtää: ”Täh?” Miten ihmeessä se nyt tuolla tavalla menisi? Mistä sellainen edellytyssuhde voisi kummuta? Se vaikuttaa minusta totta puhuen tuulesta temmatulta. Mutta ehkä sinulla onkin jokin argumentti myös sen perustelemiseksi. Voisitko siinä tapauksessa kirjoittaa sen eksplisiittisesti auki? En tosissani nyt itse pysty näkemään sitä ja toivon, että voisit auttaa minua oppimaan sen. Ehkä se kumpuaa jotenkin vaikkapa jostakin ominaisuudesta, joka ruumiiseen, psyykeen, tietoisuuteen tai henkeen kuuluu. Veikkaisin, että näin ollen argumenttisi täytyisi sisältää kohtalaisen kehittyneitä näkemyksiä noista kaikista. Tai kenties vain lisäsin aivan vääränlaisen premissin rakentaessani argumenttiasi uudelleen tai muotoilin muuten vain argumenttisi väärin. Jos näin, niin voisitko tehdä tarvittavat korjaukset?”
Ajattelen, että ruumis ja psyyke (henki) toimivat yhteistyössä. Yksi psyyken tehtävistä on hoitaa ruumiin tarpeita (ruoka, uni, seksi). Ruumis on itsessään arvokas ja hyvä. Aineellinen todellisuus on hyvää ja nautittavaksi tarkoitettua. Emme ole vain henkiolentoja.
” Seksin puute ei saa kehoa ja solujemme metaboliaa mitenkään sekaisin eikä siihen kuole. Siitä pitävät osaltaan huolen juurikin esim. yölliset toiminnot. Tämäkin on aivan yhtälailla vedenpitävä fysiologinen ja solubiologinen fakta, enkä yhtään sen paremmin ymmärrä, miten siitäkään voisi olla järjellisesti eri mieltä. Siispä seksi ei aivan selvästikään ole ihan yhtä tärkeä tarve kuin muut edellä mainitut.”
Oma teksitisi nimenomaan tuo esille sen, mitä olen koko ajan sanonut. Keho huolehtii itsestään öisin. -> Seksuaalisuus on tarve, ei vain halu.
Seksin puute myös aiheuttaa vaikeita psyykeoireita monelle, koska saamattomuus tuntuu fyysisesti niin pahalta, kun ruumis ei saa tarpeitaan tyydytettyä. Seksin puutteen aiheuttama tuska on kovaa.
”Onhan täysin kiistaton biologinen fakta, että minkäänlaista seksuaalisuutta ei tarvitsisi olla olemassakaan, ellei sitä olisi juuri lisääntymisen vuoksi, eikä seksuaalista nautintoa tarvitsisi olla olemassakaan, ellei sen tarkoituksena olisi juuri saada meitä harrastamaan seksiä ja siten lisääntymään. Se, että ihmiset henkilökohtaisesti haluavat pelkkää nautintoa, ei muuta näitä faktoja ångströmin vertaa”
Tämä perustelu juuri tukee omaa herkut vs kunnon ruoka argumenttia. Eihän herkkuja tarvitse olla ollenkaan. Herkuilla ihminen syö oman ruoan tarpeensa yli.
Minä en kiellä seksuaalisuuden lisääntymisen aspektia vaan ajattelen, että nautinto on päämäärä myös. Esim muut seksiaktit kuin yhdyntä. Palaan tähän myöhemmin.
”Lähdin tähän keskusteluun mukaan alunperin juuri siksi, että sinä vaikutit huomaavan itselläsi ja keskustelukumppanillasi olevan eroja taustaoletuksissa. Noiden erojen huomaaminen voi johtaa siihen, että alkaa vähitellen kyseenalaistaa ja arvioida niitä omiakin oletuksiaan esim. vertailemalla niitä muiden vastaaviin. Toivon, että saat jatkettua ajattelusi syvimpien uskomusten tiedostamista. Olen itse harrastanut sitä oikein urakalla jo vuosien ajan, ja, sikäli kuin olen jotakin oppinut, olen siinä mielelläni avuksi muillekin.”
Kyllä, voit olla varma, että kyseenalaistan omaa ajatteluani jatkuvasti. Pohdin näitä(kin) asioita aika syvällisesti. Voisin ihan yleisesti sanoa, että en ole mikään untuvikko filosofian saralla, joten toivoisin, että puhuisit minulle vähemmän ”isällisesti”.
”Lyhyesti sanottuna, kondomin käyttö on väärin juuri siksi, että se on SISÄISESTI VÄÄRIN SUUNTAUTUNUTTA. Siinä yritetään käyttää seksuaalisuutta VASTOIN sen luonnollista päämäärää, yrittämällä aktiivisesti estää tuon päämäärän toteutuminen. Nautinnonhalun tehtävänä on toimia rengin roolissa. Jos nautinnonhalusta tulee isäntä siten, että varsinainen päämäärä yritetään oikein tahallaan jättää toteuttamatta, jotta voitaisiin vain nauttia, niin aktista tulee perverssi. Ei-yhdyntäseksin kanssa ongelma on sama. Tämä ei tosin tarkoita, etteivätkö puolisot saisi stimuloida ja kiihottaa toisiaan vaikkapa käsien ja suiden avulla ja myös nauttia siitä kaikesta pitkänkin kaavan kautta. Seksin, kuten syömisenkään, ei missään nimessä tarvitse olla virkamiesmäinen, tunteeton, mahdollisimman intohimoton, tehokas ja nopea toimitus. Seksuaalisen aktin pitäisi vain kokonaisuutena, kiihottumisesta orgasmiin, olla sellainen, että se ei tahallisesti sulje pois siemennesteen päätymistä emättimeen.”
Tästä olen täysin eri mieltä. Lähes jokainen ihminen on seksuaalinen ja laajasti ajateltuna kaikki. Yhdyntäseksi on luonnollisesti potentiaalisesti lisääntymisen mahdollistavaa. Kuitenkaan kaikille esim yhdyntäseksi ei ole edes mahdollista. Voi olla luontaisia rakennepoikkeamia, sairauksia, yms yms jotka estävät jommalta kummalta osapuolelta yhdynnän. Silti nämä ihmiset ovat seksuaalisia. Heidän seksuaalisuutensa toteuttamismuoto ei siis voi olla yhdyntä, jos se ei edes onnistu. Heidän seksuaaliset tarpeensa tulevat tyydytetyksi toisilla tavoin.
Nähdäksesi ongelmana on se, että tämä luonnollisen lain logiikka ikään kuin keksitään ja päälle limataan ihmiseen. Esimerkiksi keksitään, että seksin tärkein yksittäinen päämäärä on lisääntyminen ja sitten tuomitaan sen jälkeen kaikki seksimuodot, jotka eivät johda lisääntymiseen, joko kondomin tai seksitavan vuoksi. Esimerkiksi emättimen ulkopuolelle laukeaminen ei ole missään määrin ”luonnotonta”, sillä niin tapahtuu jatkuvasti! Öisin, päivisin, sinkkuna, avioliitossa vaikkei edes virittelisi mitään suhteita.
Teoreettinen ongelma tulee myös siinä, että jos ajatellaan, että spermaa ei tulisi laittaa muualle kun emättimeen eikä nautinto ole päämäärä itsessään, niin entä sitten naiselle annettava suuseksi /käsillä hyväily? Nainenhan saattaa laueta eikä yhdyntää se jälkeen välttämättä suoriteta (syystä tai toisesta). Miksi naisella olisi klitoriksen ulkoinen osa esillä jos sitä ei kuuluisi hiplailla? Jos vain yhdyntäseksi ja siinä laukeaminen olisi luonnollista, klitoris olisi erilainen eikä siinä olisi ulkoista osaa.
Mitä virkaa klitoriksella siis on lisääntymisessä? Sen ulkoisella osalla? Mikä on klitoriksen ulkoisen osan luonnollinen päämäärä?
TykkääTykkää
Kiitos kaikille keskustelijoille, erityisesti Einille ja Marialle!
Einiä kiitän hänen kommenteistaan, jotka ovat monesti sanoittaneet sen, mitä olisin itse halunnut sanoa, mutta paljon paremmin kuin olisin osannut. (Tämä on myös pitänyt minut katsomossa näinkin pitkään.) Mariaa kiitän hänen kärsivällisyydestään kommentoida ja siitä, että hänen kommenttinsa ovat aina asiallisia ja sisältävät kosolti terävää argumentaatiota.
Nyt keskustelussa on ollut pitkään esillä kysymys siitä, onko seksi fyysinen tarve. Yksi Marian agrumenteista on ollut, että seksi on tarve, koska sen puute saa aikaan fyysisiä oireita, kuten öinen laukeaminen. Tämä on mielestäni varteenotettava huomio. (Myös esim. edellisen kommentin pointti klitoriksesta on erittäin hyvä ja pisti miettimään.)
Minulla ei ole minkäänlaista akateemista asiantuntemusta psykologiasta tai seksologiasta, mutta ehdotan tälle ilmiölle seuraavanlaista selitystä:
Murrosiässä nuoren ihmisen keho ja mieli heräilevät orastavaan seksuaalisuuteensa, ja tästä herkästä starttivaiheesta johtuen esim. yölliset siemensyöksyt ovat yleisempiä kuin myöhemmällä iällä. Myös aikuisiällä ihminen on seksuaalinen, eli hänellä on halua ja taipumusta seksiin. Ero murrosikään on kuitenkin siinä, että aikuisena on mahdollista oppia ”siedättämään” itseään ja omaa kehoaan elämään pitkiäkin aikoja ilman seksiä. Mikäli on tottunut saamaan sitä säännöllisesti, tämä voi aiheuttaa aluksi ”vieroitusoireita”, kuten ne öiset laukeamiset, mutta ne voivat lieventyä ajan kuluessa. Toki tässäkin on varmasti eroa ihmisten välillä, joku voi kestää seksittömyyttä paremmin kuin joku toinen.
Kuten sanoin, esitän tämän ehdotuksena, josta voitte ottaa kopin tai ette, mutta mielestäni tämä teoria (sanan populaarissa merkityksessä) voisi selittää sen, että on olemassa ihmisiä, jotka oman päätöksensä nojalla elävät selibaatissa (esim. katoliset papit ja nunnat), mutta eivät ole onnettomia ihmisraunioita. Toki tämä voitaisiin selittää siten, että he tosiasiassa ovat, mutta yrittävät kiistää tämän sekä itseltään että muita. Kuitenkin tällaisessa tulkinnassa olisi ongelmana se, että se mitätöi ihmisen oman omaa itseään koskevan todistuksen (ja mikäli tämä todistus on totuudellinen, myös kokemuksen) selittäjän omien näkemysten perusteella.
Mitäs sanotte?
TykkääTykkää
Koska sukupuolisuudella on biologiset juuret, niin se ilmenee erilaisina psyykkisinä ja fyysisinä ilmenemismuotina ihmisten toiminnoissa.Mutta sitä ei voi vain tahdonvoimalla neutralisoida . Ylläolevassa keskustelussa on keskitytty ehkä liikaakin seksin sukupuolisiin toimintoihin. Jo Sigmund Freud esitti havaintojensa perusteella ajatuksen mahdollisuudesta jalostaa , sublimoida, sukupuolisuutta. Kaikki kokemus osoittaa ,että tämä ei ole vain mahdollista ,vaan jopa aika tavallista.
On aina ollu ja on edelleenkin suuri joukko ihmisiä ja ihan tilastoistakin näkee sen , jotka elävät singeleinä tavoittelematta parisuhdetta. Kaikki singelit eivät tietenkään elä selibaatissa mutta moni tekee sen. Ei ole epätavallista se ,että ihmiset omistautuvat jollekin elämänuralle tai muunlaiseen elämäntehtävään ja ovat ”naimisissa” tehtävänsä kanssa. Katolisilla papeilla ei ole monopoolia tällaiseen.
Onnistunut sublimointi on edellytyksenä sukupuolivietin kassa rauhanomaiseen elämiseen. Sublimointi tarkoittaa sitä, että onnistuu kytkemään sukupuoliviettiin liittyvän erottisuuden pois sukupuolienergian, libidon, käytöstä muihin kohteisiin.
Onnistunut sublimointi antaa syvää ei eroottista tyydytystä. Kyse on siis siitä , että voiko elää ilman eroottista elämää ja vastaus siihen on ,että todennäköiesti voi ,mutta tietyin ehdoin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei!
Kiitos Eetu sanoistasi. :) Uskon, että olet aika lailla oikeassa.
Maria, kirjoitit: ”En täysin saa kiinni tästä ajatuksesta. On tietenkin totta, että ihmistä ei saa ”käyttää” vahingoittavalla tavalla omaan seksuaaliseen tyydytykseen.”
En tiedä, oletko lukenut keskustelun aikaisempia kommentteja, mutta ehkä ne voisivat avata sitä, mitä tarkoitan välineellistämisellä ja seksuaalisuuden irrottamisesta ihmispersoonan kokonaisuudesta ja itsensälahjoittavan rakkauden kontekstista.
Tuntuu, että puhumme aika lailla toistemme ohi. Näkisin, että käsitystemme ero ei ensisijaisesti ole niinkään siinä, onko seksi tarve, vaan siinä, minkä luokan tarve se on, tai mihin se asettuu tarvehierarkiassa, kuten Juho ilmaisi asian. Luulin, että tämä olisi käynyt selväksi, kun kirjoitin ”Toisaalta ymmärrän sen, että puhutaan tarpeesta, kun puhutaan seksuaalisesta halusta, mutta mielestäni kyse ei ole sen luokan tarpeesta, joka lähtökohtaisesti aina vaatisi toimintaa.” Paino siis sanalla aina.
Puhuin myös siitä, että on ongelmallista nähdä seksuaalinen tyydytys VÄLTTÄMÄTTÖMÄNÄ tarpeena. Eli sellaisena, joka aina vaatisi toimintaa. Siis tietoista toimintaa. Sanoithan itsekin, ettei kukaan tietenkään kuole seksin puutteeseen. Se, miksi olen vastahakoinen puhumaan siitä nimenomaan välttämättömänä tarpeena, johtuu siitä, että se kuulostaa siltä kuin puhuttaisiin ruoan ja veden kaltaisesta välttämättömyydestä, ja sisältää minusta ongelmallisia edellytyksiä ihmisen olemuksen suhteen. Kuten kirjoitin: ”Ajatus, että seksuaalinen nautinto olisi välttämätön tarve tuntuu perustuvan minusta käsitykseen, että seksissä olisi kyse enemmän juurikin itsenäisestä, ihmisen persoonasta irroitettavissa olevasta fyysisestä asiasta, jota on vain kerta kaikkisen pakko saada toteuttaa(vrt. eläimet) ja jota ilman ihmiset eivät voi elää täyttä elämää.” Tässä voisi tietysti viitata mm. Eetun mainitsemiin pappeihin ja nunniin. Mutta on toki paljon muitakin ihmisiä, jotka pidättäytyvät seksistä. Tarkoittaako se, että he jotenkin halveksuvat ruumistaan ja elävät onnetonta elämää? En usko. Toki tässä tullaan myös siveyden hyveeseen, joka on tietysti enemmän kuin itsekuri.
Toki voidaan takertua seuraavaksi kysymykseen siitä, mikä nyt on kenellekin välttämätöntä, missä mielessä välttämätöntä ja mitä sillä tarkoitetaan. Joka tapauksessa keskittyminen tähän kysymykseen tarpeesta ja sen perusteluun ei mielestäni tavoita sitä, mitä itse olen monessa kommentissani yrittänyt sanoa. Vaikka se olisi tarve, niin mitä sitten? Mitä siitä seuraa ihmisen toiminnan kannalta? Minkälaisia johtopäätöksiä ihmisestä voi sen perusteella tehdä ja tarkoittaako se välttämättä, että ihmisen seksuaalisuus on jonkinlainen oma alueensa, ja seksissä kyse ennen kaikkea ruumiillisesta tarpeesta, ”jolla on myös kulttuurisamme rakkauden ilmaisun tarkoitus”? Minusta kyse nimittäin ei ole pohjimmiltaan vain kulttuurisesta ilmaisusta, vaan ihmisen perussuuntautumisesta. Kyllä ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen puoli (ja itse lisäisin tähän vielä hengellisen puolen) ovat erottamattomia. Jos ajattelee, minkälaisia hormoneja ihminen tuottaa seksin aikana/jälkeen, ne nimenomaan lisäävät kokemusta yhteenkuuluvuudesta/rakkaudesta. Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö ihminen voisi harrastaa seksiä ilman rakkautta tai kokea seksuaalista halua ilman, että se liittyy varsinaiseen rakkauden kohteeseen. En myöskään esitä tätä hormonaalista aspektia minään vedenpitävänä yksittäisenä todisteena, vaan enemmän sivuhuomautuksena, koska käsitykseni ihmisestä ja seksuaalisista tarpeista/haluista ei lopulta perustu ensisijaisesti ihmisen yksittäisiin fyysisiin kokemuksiin.
En pidä seksuaalisia haluja henkisenä tarpeena – en oikein tiedä, mistä se käsitys on tullut. Minusta ne ovat itsessään luonnollinen seuraus ihmisen ruumiillisuudesta. Ajattelen kuitenkin, että ihminen on aidosti kokonaisuus, joten jyrkkä jako ikään kuin ruumiin ja hengen asioihin ei toimi. Tämä ei koske vain seksuaalisuutta, vaan oikeastaan kaikkia arkipäivän valintoja ja sitä, miten käytämme sinänsä hyviä luotuja asioita – sillä kaikella on vaikutusta meidän itsemme mutta myös meidän ikuisen päämäärämme kannalta. Se, että ihmisellä voi olla kovia seksihaluja, tahdosta riippumattomia reaktioita tai että ihminen saattaa laueta öisin, ei muuta sitä asiaa, että ihminen on kokonaisuus. Siksi en myöskään näe seksuaalista pidättäytymistä lähtökohtaisesti tukahduttamisena tai sinnittelynä, jolla on vakavia psyykkisiä seurauksia. Oikein ymmärrettynä se on minusta ennemmin ikään kuin seksuaalisuuden integroimista persoonan kokonaisuuteen ja ikuiseen päämäärään. (Minusta Markku esitti myös hyvän huomion yllä.)
En tietenkään kuvittele, että pidättäytyminen olisi aina helppoa. Osalle varmaankin helpompaa, osalle vaikeampaa, mutta uskoisin, että todella vaikeaa, jos lähtee siitä, että se on kiinni vain itsekurista tai tahdonvoimasta. Se että ihminen laukeaa öisin, ei mielestäni tee tyhjäksi tätä seksuaalisuuden ja halujen integroimisen tarpeellisuutta ja tavoitetta, joka sitä paitsi koskee tietysti myös aviopareja. Ei ole niin, että kaikenlainen seksuaalisuuden toteuttaminen on hyvää vain siksi, että pariskunta sattuu olemaan naimisissa. (Tällä viittaan ennen kaikkea siihen välineellistämiseen, mistä olen kirjoittanut monissa aiemmissa kommenteissani.) Kirjoitit, että seksissä on kyse ennen kaikkea ruumiin tarpeesta. Se mikä minulle on jäänyt epäselväksi, on että, miten ihmisen ruumiillisuus linkittyy mielestäsi ihmisen sieluun/henkiseen puoleen, ja onko sillä sielun/henkisen puolen kannalta väliä, miten ruumiin tarpeita toteuttaa. Kuten sanottu, itse ajattelen, että sillä on väliä. Niinpä se, millä ruokimme mieltämme ja sieluamme, vaikuttaa ruumiiseemme ja sen reaktioihin, ja toisaalta se, millä ja miten ruokimme ruumistamme, vaikuttaa mieleemme ja sieluumme. Ja tällä kaikella on vaikutuksensa myös ikuisen päämärän toteutumiseen, koska ihmispersoona on mielestäni kaikkine sielun ja ruumiin kykyineen ja tarpeineen kokonaisuus.
TykkääLiked by 1 henkilö
”Seksuaalisuus on tarve, ei vain halu.”
”Lähes jokainen ihminen on seksuaalinen ja laajasti ajateltuna kaikki.”
Kyllä. Enkä ole mielestäni sanonut mitään, mikä olisi ristiriidassa tämän kanssa. Seksuaalisuus on meille, kuten aivan kaikille eläimille, voimakas vietti. Mutta kuten jo Einikin totesi: Mitä sitten? Ihminen on JÄRJELLISENÄ eläimenä aivan erisorttinen olio kuin muut eläimet. Meidän ei ole mikään pakko pyrkiä tyydyttämään juuri tuota viettiämme, eikä meidän PIDÄ tyydyttää sitä tavalla, joka on moraaliton.
”Seksin puutteen aiheuttama tuska on kovaa.”
Olen hiukan pelännyt tätä alusta asti, mutta en ole tohtinut sanoa vielä ääneen. Nyt kuitenkin vaikuttaisit tekevän sen itse aika eksplisiittiseksi. Argumenttisi nimittäin näyttää minusta tältä:
1. Jos jokin tuntuu minun ja monien muidenkin mielestä liian tuskalliselta ollakseen totta, niin se ei ole totta.
2. Katolinen seksuaalimoraali tuntuu minun ja monien muidenkin mielestä liian tuskalliselta ollakseen totta.
3. Siis: Katolinen seksuaalimoraali ei ole totta.
Johtopäätös seuraa, ja kakkospremissi on varmastikin valitettavan tosi. Ykkönen puolestaan on täyttä potaskaa. Se on ihan pelkkää tunteisiin vetoamista ja pään pensaaseen työntämistä. Et tietysti ole sitä itse ihan noilla sanoilla ilmaissut, mutta kyllä se aika vahvasti näyttäisi minusta rivien väleistä paistavan. Totuus ei kuitenkaan tule mukautumaan meidän tunteisiimme ja toiveisiimme, vaan se on väistämättä juuri sellainen kuin on, tuntuipa se meistä sitten kuinka nautinnolliselta tai tuskalliselta tahansa. Siksi on huomattavasti järkevämpää etsiä onnea yrittämällä sopeuttaa ajattelunsa ja elämäntapansa todellisuuteen eikä päin vastoin, ja siksi meillä täytyy olla rohkeutta seurata faktoja ja järkeä sinne, minne ikinä ne sattuvatkaan johdattamaan. Itse uskon myös, että suurimman onnen saavutamme vain Lopullista Totuutta tavoittelemalla. Se toki vaatii hyvin suuressa määrin uskoa ja luottamusta, varsinkin silloin, jos se aiheuttaa tuskaa. Kyseessä olevan asian, katolisen seksuaalimoraalin, ei kuitenkaan tarvitse olla myöskään PELKKÄ uskon asia, vaan siitä on mahdollista vakuuttua myös järjellään. Voisitko yrittää hetken kuvitella skenaariota, jossa juuri sinä vakuuttuisit siitä järjelläsi? Ehkä huomaisit, että se tuskallisuuskin saattaisi vähentyä, kun uskot sen todeksi, pyrit mukautumaan siihen ja pyydät vieläpä Jumalalta armoa, jonka avulla voisit onnistua sen todeksi elämisessä. (Jos olet kristitty, niin ehkä jokin tämän tapainen ”ristinsä kantaminen” on sinulle tuttua jostakin muusta yhteydestä?)
”Nähdäksesi ongelmana on se, että tämä luonnollisen lain logiikka ikään kuin keksitään ja päälle limataan ihmiseen.” (Oletan, että vain typo: eli ilmeisesti siis juurikin SINUN nähdäksesi?)
Tämä on kohtalaisen raskas väite. Olenhan sanonut jo muutamaan otteeseen, että luonnollisen lain (ei ”logiikka”, vaan) etiikka kumpuaa suoraan, luonnostaan ja vääjäämättä siitä, miten todellisuus ja ihminen sen osana minun mielestäni pitäisi käsittää. Se kumpuaa juurikin niistä ontologisista doktriineista, joita lyhyesti esittelin, sekä niistä, jotka vain mainitsin. (Miksihän ihmeessä olisin niistä muuten mitään sanonutkaan tässä yhteydessä?) Jos siis haluat osoittaa ja perustella — eikä vain väittää — että luonnollisen lain etiikka on päälle liimattua tai ad hocia, niin sinun pitäisi osoittaa, että se ei seuraa väitetyistä perusteistaan tai että perusteet ovat kuraa. Mutta kuinka voisit osoittaa jotakin sellaista, kun et näytä ymmärtävän edes alkeita siitä? (Mistä tiedän, ettet ymmärrä? Siitä alempana.) Nyt, en toki syytä sinua siitä, ettet ole mikään klassisen filosofian tohtori. Minusta vain näyttää siltä, että vaatimattomampi ja kiinnostuneempi asenne voisi olla paikallaan. Olen monta kertaa yrittänyt ohjata sinua ottamaan selvää perusteistani, mutta minusta alkaa tuntua, ettet korvaasi lotkauta. Tietysti myös minun oma väitteeni luonnollisen lain etiikasta ja sen implikaatioista seksikäyttäytymisemme kannalta on erittäin raskasta väittämää. Toisin kuin sinun väitteesi, se on kuitenkin myös erittäin hyvin perusteltua. Tai jos ei mielestäsi ole, niin antaa palaa sitten: ota niistä perusteluista selvää ja tee niistä hakkelusta!
(Jospa tämä nyt käyttämäni äänensävy ei sitten tuntuisi enää niin ”isälliseltä”. Tarkoitus on tietenkin ennemminkin pyrkiä suorastaan haastamaan käsityksiäsi. Tämä ei millään muotoa poista sitä, että autan sinua vieläkin mielelläni siinä selvänottamisessa, ja olen myös erittäin kiitollinen kaikesta rakentavasta kritiikistä.)
”Esimerkiksi emättimen ulkopuolelle laukeaminen ei ole missään määrin ”luonnotonta”, sillä niin tapahtuu jatkuvasti!”
Juurikin tämä lause kertoo, ettet ymmärrä, mistä yhtenä lähtökohtanani mainitsemassani essentialismissa on kyse. (Ja taas, siinä, ettet sitä ymmärrä, ei ole sinänsä mitään ihmeellistä tai erityisen typerää. Soisin silti, että pyrkisit vielä hiukan nykyistä enemmän ymmärtämään sitä, mitä olet kritisoimassa.) Nykyajan ihmisten mielestä ”luonto” tarkoittaa aika pitkälti universumimme olioiden kokoelmaa, joka käyttäytyy niin kutsuttujen ”luonnonlakien” mukaan. Niinpä sitten päätellään, että mikään, mikä vain tapahtuu luonnonlakien mukaan, ei ole luonnotonta. Tuo päätelmä tietysti seuraa lähestulkoon tautologisella ja triviaalilla tavalla. Ongelma on kuitenkin siinä, että tuo ei ole ainoa tapa käsittää ’luonto’. Aristoteelisessa ontologiassa se, mitä nykyään sanotaan ’luonnoksi’, on kokoelma asioita, JOILLA on luonto eli olemus eli ESSENSSI. (Ehkäpä siksi sanan ’luonnollinen’ käyttäminen ilman mitään tarkennuksia on virhe minun osaltani. Olisin voinut ehkä ennemmin käyttää vaikkapa sanaa ’olemuksellinen’.) Kullakin asialla on siis oma luontonsa, olemuksensa, joka määrää sen ominaisuudet ja toimintaperiaatteet; ja siten ”luonnonlait” ovat oikeastaan kuvausta siitä, miten asiat käyttäytyvät luontojensa nojalla. En nyt voi tässä lähteä perustelemaan, miksi tämä olisi totta. Otetaan se nyt keskustelun vuoksi annettuna. Mutta miksi tämä olisi sitten merkittävää? Siksi, että kunkin asian luonto on samalla tietynlainen ideaali. Se asettaa normin. Olion luonto sisältää tiettyjä potentioita, joiden tulisi aktualisoitua, jotta tuo olio kukoistaisi sen lajin oliona kuin se on, ja jotta se siten olisi HYVÄ lajinsa edustaja. Jos esim. orava tykkää käpyjen keräilyn sijaan syödä hammastahnaa, niin se on objektiivisesti ottaen huonompi orava kuin lajitoverinsa, mutta se ei silti ole ei-orava.
”Kuitenkaan kaikille esim yhdyntäseksi ei ole edes mahdollista. Voi olla luontaisia rakennepoikkeamia, sairauksia, yms yms jotka estävät jommalta kummalta osapuolelta yhdynnän.”
Niin, on aivan ilmeistä, että maailman kaikkien olioiden kaikki potentiat eivät syystä tai toisesta pysty aktualisoitumaan. Oikeastaanhan juuri mikään ei ole aineellisessa ja ajallisessa maailmassamme täydellistä, vaan sisältää monenlaisia suurempia ja pienempiä puutteita. Biosfäärimme on pullollaan monenlaista epätäydellisyyttä ja sairautta. Moni asia voi häiriintyä, korruptoitua ja mennä vikaan. Ja miksipä tämä ei koskisi myös ihmisen seksuaalisuutta? Järjettömillä luontokappaleilla ei ole vapaata tahtoa, vaan ne käyttäytyvät pakonomaisesti, varsinkin kasvit, ja eläimetkin viettiensä mukaan. Siksi niiden käyttäytymistä ei voida tuomita moraalittomaksi, vaikka se ei täydellistyttäisikään niiden omaa olemista. Meiltä järjellisiltä vapaa tahto kuitenkin löytyy. Siksi meidän on mahdollista valita toimia myös luontoomme kuuluvien päämäärien vastaisesti, siis luonnonvastaisesti. Ja siksi, kuten luonnollisen (tai lue nyt sitten vaikka ’olemuksellisen’) lain etiikasta seuraa, ihmisten käytöstä voidaan tuomita moraalisesti.
Klitoriksen hiplailusta: Tähän oikeastaan vastasin jo edellisessä kommentissani. Klitoriksen tarkoitus näyttäisi todellakin olevan lähinnä stimulointi, kiihottuminen ja nautinto. Tällä on toki oma merkityksensä. Se esim. osoittaa, että historiassa miesten, kirkonmiestenkin, asenteet naisen seksuaalista nautintoa kohtaan ovat valitettavasti olleet umpimielisiä. Sillä ei kuitenkaan ole mitään relevanssia minkään sellaisen kannalta, mitä minä olen tässä ketjussa sanonut. Klitoriksen tarkoitus saa aivan hyvin olla pelkkä nautinto, koska naisen nautinnolla ON oma roolinsa seksiaktissa, vaikka sen merkitys lisääntymisen kannalta olisikin vähäisempi kuin miehen kiihottumisella. Ihan maalaisjärjelläkin voi ajatella, että lajimme lisääntyminen olisi vaikeampaa, jos pökkiminen olisi naisille aina pelkkää pakkopullaa. (Lääkärimme Miikka osaisi ehkä, sikäli kuin ehtii/haluaa, kertoa asiasta tieteellisemmin.) Klitoris on silti vain yksi osa naisen sukupuolielimistöä ja sukupuolielimistö vain yksi osa oliota, jota kutsutaan järjelliseksi eläimeksi. Edelleen, kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että nautinto ei ole seksissä minkäänlainen päämäärä, vaan että se on lisääntymiselle ALISTEINEN päämäärä.
TykkääTykkää
Petri hyvä,
Paljon aiemmin tässä keskustelussa jouduin pariin otteeseen huomauttamaan Saaralle muita vähättelevästä äänensävystä. Nyt muistutan sinulle, että on paikallaan muotoilla ajatuksensa keskustelukumppaniaan kunnioittavaan sävyyn. Esimerkiksi toisen oletetun ymmärtämättömyyden taivastelu ei kuulu hyvähenkiseen keskusteluun.
TykkääTykkää
Hmmm, en nyt tietty tarkoittanut vähätellä kenenkään älyä. Yritinhän samalla ilmaista, etten pidä kyseisen asian ymmärtämättömyyttä merkkinä typeryydestä. En itsekään vielä ymmärtänyt sitä ei niin kovin kauan sitten, ja nykyäänkin on monia asioita, joita en vielä ymmärrä. Omasta mielestäni sen olisi pitänyt olla selvää, samoin kuin sen, mikä pointtini oli. Mutta eipä se tietty haittaa, jos se nyt tulee entistä selvemmäksi. Sanojani ei missään nimessä pidä tulkita henkilöön käyväksi vähättelyksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Eini,
puhumme auttamatta ristiin. Meillä on erilaiset lähtökohdat tarkastella tätä asiaa, mutta olemme kuitenkin myös samaakin mieltä, mutta ehkä eri syistä. Asioiden perustavanlaatuinen käsittely vaatisi laajempaa keskustua, joka on hivenen hankalaa näin nettipalstan välityksellä. Itseäni ehkä häiritsee eniten määrittelykysymykset. Toit esiin rakkauden ja seksin suhteen, jossa itselleni on ongelmana se, että mikä määritellään rakkaudeksi. Mikä siis on se rakkaus, jota seksillä pyritään toteuttamaan? Nimittäin tilanteita voi olla monenlaisia:
1. Hurskas katolinen aviopari, joka ei harrasta esiaviollisia suhteita, elää siveellisesti ja toteuttaa seksielämäänsä muuten katolisen kirkon oppien mukaan, mutta eivät tunne romanttista rakkautta toisiaan kohtaan vaan ovat naimisissa esim järkisyistä.
2. Avopari, jotka eivät edes halua naimisiin, mutta ovat yhdynnässä rakkauden tähden ja heille yhdyntä on rakkauden ilmentymä. Ilmaisevat seksin kautta tunnetta ja rakkautta toiseen ja ovat ”eivät etsi omaa etuaan” aktissa.
3. Aviopari, jotka tuntevat välillä ”pistävän himon” ja ovat himon takia toistensa kanssa yhdynnässä, mutta jotka kuitenkin rakastavat toisiaan eivätkä alista toista oman tarpeen takia.
jne jne…
Rakkaus vain ilmenee niin eri tavoin eivätkä kaikki ihmiset ole rakkauden takia naimisissa. Toit itsekin esille, että avioliitto ei tee siinä tapahtuvaa seksiä automaattisesti oikeaksi. Tästä olen samaa mieltä! Mutta luultavasti eri tavoin kuin sinä? Itse nimittäin en näe, että ongelmana olisi niinkään esim seksitavat tai se, millä intentiolla aktiin ryhdytään vaan se, että onko seksi aidosti vapaaehtoista ja loukataanko siinä toisen henkistä, hengellistä tai ruumiillista koskemattomuutta vahingoittavalla tavalla.
Vielä seksistä ja tarpeesta..
Yksilön kannalta seksi ei johda suoraan kuolemaan (tosin ajattelen, että yksinäisyys, kosketuksen ja erotiikan puute voi joillekin yksilölle olla niin masentava asia, että välillisesti sillä voi olla vaikutuksia kuolemaan). Kuitenkin yölliset laukeamiset (molemmilla sukupuolilla) juuri todistavat sen, että kyse on tarpeesta.
” Se, että ihmisellä voi olla kovia seksihaluja, tahdosta riippumattomia reaktioita tai että ihminen saattaa laueta öisin, ei muuta sitä asiaa, että ihminen on kokonaisuus.”
Olen samaa mieltä! Ihminen on kokonaisuus. Sama koskee myös esimerkiksi ruoan saantia. Ihminen kykenee tätäkin tarvetta säätelemään ja monet ihmiset ottavat myös eettiset näkökulmat huomioon valitessaan ruokaa. Esim jos tulee illalla kotiin ja huomaa ettei ole ruokaa, niin ei sitä tarvise kuitenkaan naapurin koiraa laittaa paistinpannulle vaan voi odotella aamuun asti, että kaupat aukeaa, vaikka nälkä olisi. Sama juttu seksissä. Ei sitä tarvitse esim pornoa katsella, vaan voi odotella, että pääsee sellaiseen tilanteeseen, joka vastaa omaa etiikkaa ja nauttia sitten. (Käytän sanaa ”oma etiikka” sen vuoksi, että tässä keskustelussa ei olla päästy yksimielisyyteen näistä asioista. Ymmärrän myös, että jonkun etiikkaan voi pornokin sopia ja se ikään kuin näyttäisi vesittävän argumenttini.Näin ei kuitenkaan ole, jos ei nyt lyödä lukkoon, mitä on totuus.)
”Kirjoitit, että seksissä on kyse ennen kaikkea ruumiin tarpeesta. Se mikä minulle on jäänyt epäselväksi, on että, miten ihmisen ruumiillisuus linkittyy mielestäsi ihmisen sieluun/henkiseen puoleen, ja onko sillä sielun/henkisen puolen kannalta väliä, miten ruumiin tarpeita toteuttaa. Kuten sanottu, itse ajattelen, että sillä on väliä. Niinpä se, millä ruokimme mieltämme ja sieluamme, vaikuttaa ruumiiseemme ja sen reaktioihin, ja toisaalta se, millä ja miten ruokimme ruumistamme, vaikuttaa mieleemme ja sieluumme.”
Ruumiin tarpeet toki tulevat mielen tietoisuuteen automaattisesti, koska ihminen on kokonaisuus. Tästä olemme varmaankin samoilla linjoilla?
Seksi on ruumiin tarve, kuten ruokakin. Ruokaan ja seksiin liittyy erilaisia mieltymyksiä ja erilaisia tarpeita. Jotkut ovat pieniruokaisia, jotkut eivät.
TykkääTykkää
Petri,
”Kyseessä olevan asian, katolisen seksuaalimoraalin, ei kuitenkaan tarvitse olla myöskään PELKKÄ uskon asia, vaan siitä on mahdollista vakuuttua myös järjellään. Voisitko yrittää hetken kuvitella skenaariota, jossa juuri sinä vakuuttuisit siitä järjelläsi? Ehkä huomaisit, että se tuskallisuuskin saattaisi vähentyä, kun uskot sen todeksi,”
Juuri näin olen tehnyt ja se (katolinen seksuaalimoraali kaikessa laajudessaan*) ei näytä minusta järkevältä. Ongelma ei siis ole se, että näkisin, että katolinen seksuaalimoraali on vailla vertaansa ja ”minua ahdistaa, kun en siihen kykene” vaan se, että en näe sitä järkevänä siinä kokonaisuudessaan ja jyrkkyydessään ja mielestäni se kieltää osan ihmisluonnosta.
*katolisessa seksuaalimoraalissa, kuten kaikessa kristillisessä seksuaalimoraalissa on myös järjellä hyväksyttäviä väitteitä.
”Mutta kuinka voisit osoittaa jotakin sellaista, kun et näytä ymmärtävän edes alkeita siitä? (Mistä tiedän, ettet ymmärrä? Siitä alempana.) Nyt, en toki syytä sinua siitä, ettet ole mikään klassisen filosofian tohtori. Minusta vain näyttää siltä, että vaatimattomampi ja kiinnostuneempi asenne voisi olla paikallaan. Olen monta kertaa yrittänyt ohjata sinua ottamaan selvää perusteistani, mutta minusta alkaa tuntua, ettet korvaasi lotkauta.”
Sinä ohjaat minua omaksumaan vaatimattomamman asenteen? Hmmm……
”Meiltä järjellisiltä vapaa tahto kuitenkin löytyy. Siksi meidän on mahdollista valita toimia myös luontoomme kuuluvien päämäärien vastaisesti, siis luonnonvastaisesti. Ja siksi, kuten luonnollisen (tai lue nyt sitten vaikka ’olemuksellisen’) lain etiikasta seuraa, ihmisten käytöstä voidaan tuomita moraalisesti.”
Jos ajatellaan tilannetta, jossa yhdyntä ei esim sairauden tai poikkeaman vuoksi onnistu, niin useilla ihmisillä on kuitenkin kyky tuntea eroottisia tunteita jollakin muulla tavoin. Tässä ei ole mitään luonnonvastaista vaan se on täysin luonnollista. Seksuaalisuuden yksi päämäärä on nautinto, eikä siis ole sen päämäärän vastaista toteuttaa seksuaalisuutta muullakin tavalla kuin yhdynnällä.
”Klitoriksen tarkoitus saa aivan hyvin olla pelkkä nautinto, koska naisen nautinnolla ON oma roolinsa seksiaktissa, vaikka sen merkitys lisääntymisen kannalta olisikin vähäisempi kuin miehen kiihottumisella. Ihan maalaisjärjelläkin voi ajatella, että lajimme lisääntyminen olisi vaikeampaa, jos pökkiminen olisi naisille aina pelkkää pakkopullaa.”
Ongelma tulee siinä, että klitoriksen ulkoisesta osasta saatava nautinto ei ole yhteydessä yhdyntään, joten argumenttisi ”pökkiminen olisi naisille aina pelkkää pakkopullaa” ei päde. Klitoriksen ulkoisesta osasta voi saada orgasmin esim käsillä, eikä mitään yhdyntää ole tarve suorittaa eikä ulkoisen osan hyväily vaadi minkäänlaisia lisääntymiseen tähtääviä toimia. Miksi naisella siis on klitoriksen _ulkoinen_ osa? Yhdyntänautintoa lisää nimenomaan klitoriksen sisäiset osat tai samanaikainen ulkoisen osa koskettelu. Mikään naisen anatomiassa ei kuitenkaan edellytä, että ulkoista osaa koskettaessa pitäisi olla samaan aikaan yhdynnässä. On suorastaan erikoista, että tälläinen ulkoinen osa on olemassa, sillä olisihan teoriassa täysin mahdollista, että klitoris olisi kokonaan sisäinen eli ja pelkästään yhdyntä tuottaisi nautintoa.
”Klitoris on silti vain yksi osa naisen sukupuolielimistöä ja sukupuolielimistö vain yksi osa oliota, jota kutsutaan järjelliseksi eläimeksi.”
Klitoris on penistä vastaava elin, se erektoituukin kuten penis. Klitoris jatkuu syvälle, se ei ole vain pieni nyppylä.
”Edelleen, kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että nautinto ei ole seksissä minkäänlainen päämäärä, vaan että se on lisääntymiselle ALISTEINEN päämäärä.”
Ja tästä olen eri mieltä. Edelleen. En pidä nautintoa alisteisena päämääränä. Viittaan ihmisen seksuaalisuudeen monimuotoisuuteen ja klitoriksen ulkoiseen osaan.
TykkääTykkää
Hei Maria,
Huomasin sattumalta, ja oikeastaan ilokseni, että olit kommentoinut. Vaikka olemme eri mieltä, olen silti kokenut keskustelun hyväksi. Meidän näkemystemme edellytykset ovat varmasti hyvinkin erilaiset, ja siksi päädymme erilaisiin johtopäätöksiinkin. Oma ajatteluni tässä asiassa perustuu pitkälti kristilliseen ja katoliseen uskoon/teologiaan, ja ymmärrän, että jos niitä lähtökohtia ei hyväksy, niin ei varmasti lopputulostakaan.
Pahoittelut näin pitkästä ajatuksesta, mutta koska on hyvä kysymys, mitä rakkautta seksissä pyritään toteuttamaan, niin:
Ajattelen, että kyse on enemmästä kuin pelkästä romanttisesta rakkaudesta tai ylipäätään tunteesta. Oikeastaan kysymys rakkaudesta voidaan palauttaa kysymykseen Jumalasta. Ihminen Jumalan kuvana ikään kuin heijastaa jotain alkuperästään, siis Jumalasta, joka on rakkaus. Toisin kuin usein ihmisen kohdalla, Jumalan rakkaus ei ole oikeastaan ”hyväntahtoisuuden tunne”, vaan enemmän: sen täytyy olla jotain olemuksellista (koska Jumala ei vain rakasta, vaan on itse Rakkaus). Kolminaisuuden kohdalla voidaan ajatella, että vaikka Jumalan olemus on jakamatonta, yksinkertaista, siihen kuuluu samalla olennaisesti itsensä antaminen. Jumala rakastaa antamalla itsensä – persoonat antavat itsensä toisilleen/jakavat jumalallisen olemuksen ja ovat täysin toisissaan menettämättä sitä, mikä tekee niistä ”yksilöllisiä”, mutta kuten sanottu, ovat samalla täysin yhtä tai oikeastaan yksi. Jumala rakastaa myös maailmaa antamalla itsensä. Ihminen luotuna on suuntautunut tätä rakkautta kohti, ja kaipaa sitä.
Ajattelen, että edellä mainittu jumalallisten persoonien tietynlainen relationaalisuus ja rakkaus on jotain, mikä näkyy analogisesti myös ihmisessä. Niinpä edellä olevan perusteella rakkauteen voi siis ajatella kuuluvan ajatuksen itsensä täydellisestä antamisesta, mutta myös ykseydestä/yhdistymisestä. Koska ihminen on ruumiillinen olento, tämä ”rakkauden analogia” ja tällainen perussuuntautuminen saa myös ruumiillisen ulottuvuuden. Erityisen konkreettisena se näkyy miehen ja naisen välillä avioliitossa (Tämänhän Jeesus itse vahvistaa: ”He eivät siis enää ole kaksi, vaan yksi”).
Se että ihminen kaipaa toista persoonaa, toista ihmistä, on jotain sellaista, mikä minusta kumpuaa meidän luotuisuudestamme (”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään”). Ruumis on aivan olennainen osa ihmistä. Ihminen rakastaa myös ruumiillaan, ja myös Jumala rakastaa ihmistä tulemalla lihaksi ja antamalla itsensä ruumiillisesti. Eukaristiassahan tämä tulee todelliseksi joka kerta. Joka tapauksessa en siis yhtään kiistä sitä, että yksinäisyys ja kosketuksen puute voivat vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja äärimmäisessä tapauksessa välillisesti jopa kuolemaan, mutta olen silti sitä mieltä, että pelkkä seksuaalinen tyydytys/nautinto, ei lopulta täytä sitä tarvetta. Ihmisen kaipaus ei sillä sammu, koska se on enemmän ja ylittää pelkän fyysisen, seksuaalisen tarpeen. Vaikka lähdettäisiin siitä, että seksi on ruumiillinen tarve, niin se poikkeaa muista tarpeista siinä, että se liittyy toiseen ihmiseen ja ihmisten välisiin suhteisiin. Se jo luonnostaan palvelee yhteyttä. Se, että ihminen kykenee seksuaaliseen nautintoon ilman toista ihmistä, ei mielestäni tee tyhjäksi tätä olennaista ulottuvuutta.
Toisaalta rakkaus ei koskaan käperry itseensä, vaan suuntautuu aina ulospäin. Niin tapahtuu Kolminaisuuden sisällä ja niin tapahtuu Jumalan suhteessa maailmaan. Jumalan rakkaus luo aina uutta. Yhteydessä Kristukseen ihminen pääsee osalliseksi Jumalan rakkaudesta, Kolminaisuuden elämästä, ja tämä yhteys luo uutta elämää, suuntaa ihmisen ulos itsestään. Rakkauden voi siis sanoa ikään kuin olemukseltaan suuntautuvan paitsi yhdistymiseen/ykseyteen, mutta myös ulospäin itsestä/uuteen elämään. Avioliitossahan tämä tulee näkyväksi, kun kahden ihmisen rakkaus saa ruumiillisen muodon seksissä, mikä suuntautuu luonnostaan kohti yhteyttä (ja siihen liittyvään hyvään) ja uutta elämää. Se perimmäinen rakkaus, johon kaikki viittaa, on siis Jumalan yhdistävä ja uutta luova rakkaus. Se, mitä olen tässä yrittänyt tuoda esiin, enkä välttämättä ole osannut sitä muotoilla riittävän hyvin, on se, että tämän ”rakkauden logiikan/analogian” toteutuminen ei ole riippuvainen yksittäisten ihmisten rakkauden tunteista, vaan se on ihmisen olemukseen liittyvä realiteetti, koska ihminen on Jumalan kuva. Siis se on ihmisen eräänlainen perusorientaatio. Niinpä seksuaalisuuden ja seksin kohdalla, osana ihmisen ruumiillisuutta, tulee näkyviin sama periaate. Seksi jo luonnostaan palvelee yhteyttä ja toisaalta suuntautuu kohti uutta elämää. Kuten rakkaus.
Varmuudeksi vielä lisään, että tämä kaikki ei missään nimessä sulje seksuaalista halua/nautintoa pois, eikä tätä kaikkea, mitä olen sanonut rakkaudesta ja seksistä, pidä missään nimessä ymmärtää niin, että ikään kuin jokaista seksiaktia pitäisi edeltää syvällinen reflektointi siitä, että tässä nyt toteutetaan Jumalan luomissuunnitelmaa, ja se saisi tapahtua vain velvollisuudesta.
Seksiin ”ryhtyessä” mainitsemasi ehdot – ”se, että onko seksi aidosti vapaaehtoista ja loukataanko siinä toisen henkistä, hengellistä tai ruumiillista koskemattomuutta vahingoittavalla tavalla” – ovat ehdottomasti välttämättömiä. Pidän niitä kuitenkin vain vähimmäisehtoina, ikään kuin miniminä, ja kristillinen elämä ei voi lähteä siitä, että minimin täyttäminen riittää. Hyvää ei saavuteta pelkästään sillä, että vain vältetään pahaa tai vahingoittamista. Koska ihminen Jumalan kuvana on mittaamattoman arvokas, täytyy tavoitteena olla toisen ihmisen suurin hyvä. Tällöin on välttämätöntä ottaa huomioon koko persoona, sekä ruumis että sielu. Siksi avioliitto (sakramenttina) on seksin oikea ”paikka”.
Jos käyttää toista ihmistä saadakseen vain seksuaalista nautintoa, ja hyötyy vain ruumiista, olkoon se seksuaalinen tarve kuinka luonnollinen hyvänsä, eikä ota huomioon sitä, että se toinen ihminen on aidosti kokonaisuus, ikuisen Jumalan kuva, niin se on toisen ihmisen välineellistämistä. Jos ei aidosti pyri lisäämään toisen ihmisen hengellistä, henkistä ja fyysistä hyvinvointia, niin voiko silloin sanoa, että rakkaus kaikessa täyteydessään toteutuu? Rakkaus ei siis ole tässä yhteydessä pelkkä tunne, vaikka tietysti tunnekin on todella tärkeä, vaan ehkä enemmän ikään kuin todellisuus, jonka täytyy realisoitua meidän elämässämme. Seksiä ei voi irrottaa omaksi todellisuudekseen, omalakiseksi alueeksi vain, koska se on ruumiin tarve, vaan myös siinä (aivan kuten kaikissa muissakin ruumiillisuuteen liittyvissä asioissa) täytyisi toteutua se hyvä, mihin se on tarkoitettu. Paavalikin sanoo: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1.Kor.6:19-20)
TykkääLiked by 1 henkilö