Viinilakossa paruusiaan asti?

EETU MANNINEN

Evankeliumeissa Jeesus esittää kosolti kryptisiä lauseita, joiden merkitystä lukija jää pohtimaan. Eräässä tällaisessa arvoituksellisessa lausumassa Herra sanoo viimeisellä ehtoollisellaan opetuslastensa kanssa, että hän ei siitä lähtien maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin hän juo uutta viiniä Jumalan valtakunnassa (Mark. 14:25). Matteuksen versiossa Jeesuksen sanoihin on lisätty ”teidän kanssanne” (Matt. 26:29). Luukkalla Jeesuksen viininkulutus taas jatkuu silloin, kun ”Jumalan valtakunta on tullut” (Luuk. 22:18).

The Last Supper - Leonardo Da Vinci - High Resolution 32x16.jpg

Leonardo Da Vinci: Viimeinen ehtoollinen, n. 1495

Itse olen ainakin jäänyt miettimään näiden sanojen merkitystä usein, kun olen lukenut ne tai kuulut ne luettavan. Tarkoittaako Jeesus kirjaimellisesti, että viimeisellä ehtoollisella hän joi viiniä viimeisen kerran ennen aikojen lopulla koittavaa uutta luomakuntaa?  Miksi hän koki tämän kertomisen tarpeelliseksi? Miten nämä sanat suhteutuvat viimeisen ehtoollisen ja hänen lähestyvän kuolemansa kontekstiin?

Tässä kirjoituksessa pureudun näiden sanojen syvempään merkitykseen. Vaikka Jeesuksen viinilakko ei ensisilmäyksellä ehkä näytä kovin merkittävältä, tämä lupaus kertoo jotain hyvin syvällistä ehtoollisesta ja lunastuksen salaisuudesta.

Joiko Jeesus viiniä kärsimyksensä aikana?

Pitäisikö Jeesuksen sanat ymmärtää kirjaimellisesti siten, että Jeesus on yhä absolutisti ainakin viinin suhteen? Kysymyksen kannalta ratkaisevaa on luonnollisesti se, pidättyikö hän todella viinin juomisesta viimeisen ehtoollisen ja kuolemansa välisellä ajanjaksolla.

Synoptiset evankeliumit näyttäisivät tukevan tätä ajatusta. Markuksen mukaan Jeesuksen teloittajat ”tarjosivat hänelle viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa, mutta hän ei ottanut sitä vastaan” (Mark. 15:23). Matteus taas kertoo, että Jeesus maistoi hänelle tarjottua viiniä, johon oli sekoitettu sappea, mutta ei halunnut juoda (Matt. 27:34).

Jos mukaan kuitenkin otetaan myös Johanneksen evankeliumi, kuva muuttuu radikaalisti:

Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano.” Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh. 19:28-30)

Johannes näyttää lataavan tälle Jeesuksen viimeiselle viinikulaukselle aivan erityistä merkitystä. Hänen mukaansa toive saada viiniä tuli Jeesuksen omasta aloitteesta, joka oli puolestaan sen motivoima, että ”kirjoitus kävisi kaikessa toteen”. Jeesus ei vain maistanut viiniä, vaan joi sen kokonaan, minkä jälkeen hän koki pystyvänsä sanomaan merkitykselliset viimeiset sanansa ”se on täytetty”.

Mahdollinen selitys synoptikoiden ja Johanneksen väliselle erolle voisi olla, että Johannes ei ollut tietoinen Jeesuksen sanoista, joiden mukaan hän ei maista viiniä ennen kuin Jumalan valtakunnassa. Tätä näyttäisi tukevan se, että tämä lausuma esiintyy vain synoptisissa evankeliumeissa.

Mutta mihin kirjoituksiin Johannes oikein viittaa? Konsultoimani raamattukommentaari ehdottaa seuraavia Psalmien kohtia: ”Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!” (Ps. 22:15/16) ja ”Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa, janooni he juottivat etikkaa” (Ps. 69:21/22). (The Catholic Study Bible, ed. Donald Senior, John. J. Collins and Mary Ann Getty, 3rd edition (Oxford University Press, 2016), 1522.)

Ainakin ensisilmäyksellä näyttäisi siis siltä, että synoptikoilla Jeesus olisi sitoutunut olemaan juomatta viiniä aina paruusiaansa asti, kun taas Johanneksella Jeesus joi viiniä ristillä viittauksena Psalmeihin.

Jeesuksen viimeinen viinikulaus juutalaisen perinteen valossa

Synoptikkojen ja Johanneksen Jeesuksen välinen jännite voi kuitenkin ratketa myös toisella tavalla. Kuten esimerkiksi katolinen teologi Scott Hahn huomauttaa, Jeesuksen ehtoollisella alkaneen viinilakon ja ristillä hänelle tarjotun viinin välillä saattaa olla yhteys, joka perustuu juutalaisiin pääsiäistraditioihin. Juutalaisen pääsiäisjuhlan liturgiseen juhla-ateriaan, eli seder-ateriaan (hepr. סֵדֶר), kuuluu neljä maljaa, joilla kullakin on pääsiäiskertomukseen liittyvä erityismerkitys. Ateria huipentuu neljänteen maljaan, jota edeltää kiitosvirsi.

Kaikki ei kuitenkaan mene Jeesuksen ja opetuslasten viimeisellä pääasiäisaterialla tämän perinteisen käsikirjoituksen mukaan. Kolmannen maljan, eli leivän syömisen jälkeen lausuttavan ruokarukouksen, birkat hamazonin (hepr. בִּרְכַּת הַמָּזוׂן), jälkeen, jonka Jeesus tarjoaa opetuslapsilleen omana verenään, he laulavat kiitosvirren (Matt. 26.30), mutta sen sijaan että etenisivät aterian huipennukseen, eli neljänteen maljaan, he lähtevätkin Öljymäelle.

Katettu seder-pöytä. Kuva: Wikipedia

Hahn huomauttaa, että Jeesus sanoo viinilakkoaan koskevat sanansa kolmannen maljan jälkeen, siirtäen näin pääsiäisaterian päättävän neljännen maljan siksi, kunnes Jumalan valtakunta on tullut. Tämän tulkinnan mukaan Jeesuksen viimeistä viiniannosta seuraavat ristillä lausumat sanat: ”se on täytetty” viittaisivat siis viimeiseen ehtoolliseen ja hänen lupaukseensa, että hän ei juo viiniä ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.

Tälle tulkinnalle tuo mielestäni uskottavuutta sen vahva kytkös ehtoollisen juutalaiseen taustaan: ilman neljättä maljaa Jeesuksen ja opetuslasten pääsiäisateria olisi jäänyt kesken. Ottaen huomioon sen keskeisyyden juutalaisessa liturgisessa kalenterissa, sekä sen erityismerkityksen, joka tällä Jeesuksen Uuden liiton asettamisaterialla on hänen toimintansa kannalta, vaikuttaa kummalliselta, että tällä yksityiskohdalla ei olisi merkitystä.

Toisaalta tulkintaa vastaan puhuu nähdäkseni se, että sen tärkeimmät elementit, eli Jeesuksen lupaus olla juomatta viiniä ja hänen ristillä pyytämänsä viimeinen ”malja” ja sitä seuraavat päätössanat, ovat toisistaan erillisissä evankeliumitraditioissa.

Kuitenkin voi olla myös niin, että Johannes yksinkertaisesti oletti synoptikkojen kertomuksen viimeisestä ehtoollisesta tiedetyksi. Tähän suuntaan viittaa mahdollisesti se Johanneksen evankeliumin erikoispiirre, että se ei kertaa synoptikoilta tuttua ehtoollisen asettamista, vaikka tämä traditio mitä luultavimmin oli evankelistan tiedossa. (Sen sijaan Johannes esittelee ehtoollisteologiaansa evankeliuminsa kuudennessa luvussa.)

Mikäli asia on näin, Johannes veti yhteen evankeliumitraditiossa olevat langanpäät sanoakseen jotain olennaista Jeesuksen kuoleman merkityksestä.

Risti, Jumalan valtakunta ja ehtoollinen

Michelangelo: Jeesus ristillä, 1540. Kuva: Wikipedia

Tämä tulkinta on uskottava myös teologisesti, kristillisen uskonsisällön kokonaiskuvan valossa. Ehtoollisen jälkeen Jeesus ei juo viiniä ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut, ja Jeesus juo siinä opetuslastensa kanssa ”uutta viiniä”. Uudessa testamentissa Jumalan valtakunnan tuleminen yhdistetään voimakkaasti Jeesuksen omaan toimintaan (ks. esim. Mark. 11:10; Matt. 12:28). Paavali puolestaan sanoo, että Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room. 14:17).

Uuden testamentin mukaan Jeesuksen toiminta kulminoituu hänen ristinkuolemaansa. Kuolemallaan hän on tehnyt juutalaiset ja pakanat yhdeksi ja hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin (Ef. 2:14) sekä riistänyt vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta (Hepr. 2:14). Johanneksella Jeesus viittaa kuolemaansa Isän kirkastumisena Pojassaan (Joh. 13:31-32).

Ristillä Jeesus koki voivansa juoda taas viiniä, kun hän ”tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen” (Joh. 19:28). Ristillä, kuoleman hetken kohdatessa Jeesus tiesi, että Jumalan valtakunta on tullut. Jumalan valtakunta tuli siis ratkaisevalla tavalla maan päälle Jeesuksen kuoleman kautta.

Jeesuksen viinilakko on siis ohi kun hän on saanut tehtävänsä päätökseen ja Jumalan valtakunta on tullut. Jeesuksen sanat kertovat jotain hyvin olennaista myös ehtoollisesta ja sen yhteydestä Jeesuksen kuolemaan. Matteuksella Jeesus sanoo opetuslapsille juovansa uutta viiniä Jumalan valtakunnassa ”teidän kanssanne”. Jumalan valtakunnan tulemiseen Kristuksen kuoleman kautta liittyy siis osallistuminen tähän tapahtumaan ”uuden viinin” juomisen muodossa. Ehtoollisella juomme Jeesuksen kanssa uutta viiniä Jumalan valtakunnassa, hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa pelastamina.

Raamattua selailevalle ensialkuun kenties irrallisena näyttäytyvät sanat viinilakosta paljastavat siis jotain hyvin syvällistä ehtoollisesta ja sen suhteesta Jeesuksen kuolemaan sekä Jumalan valtakunnasta. Viimeinen ehtoollinen kytkeytyy läheisesti Jeesuksen kuolemaan, jossa se tulee todeksi. Jeesuksen ristillä juoma uusi viini oli lopullinen merkki hänen viimeisistä sanoistaan: se on täytetty.

4 comments

  1. Ottamatta varsinaisesti kantaa niiden merkityssisältöihin, mieleen tuli muutama käytännön huomio antiikin juomista.

    Jeesukselle ennen ristiinnaulitsemista tarjotun ensimmäisen maljan sisältö tuntuu hieman epäselvältä: aika usein kuulee väitettävän, että mirhalla jatkettu viini olisi tarkoitettu jonkinlaiseksi kuolemaantuomittujen kipulääkkeeksi, mutta ilmeisesti mirha ei juurikaan lisää viinin muutenkin turruttavia vaikutuksia suun kautta nautittuna, vaan sitä on käytetty pikemminkin yskänlääkkeenä, paikallispuudutteena esim. hammassärkyihin ja erityisesti säilöntäaineena. Yliannosteltuna mirha ja muut aromipihkat tekevät viinistä ilmeisesti helposti juomakelvottoman kitkerää, joten voi olla, että ensimmäinen malja on ollut tahallaan pilattua ja sotilaiden pilkantekoa, erityisesti mirhan kuninkuuteen liittyvien assosiaatioiden takia. (Nykykreikkalainen retsina jatkaa perinnettä ja sen perusteella pihkoilla maustetut viinit ovat aika ”hankittu maku” ylimaustamattominakin.)

    Ristille tarjoiltu juoma on ollut olosuhteet huomioiden varmaankin poscaa, vedellä ja saatavuuden mukaan yrteillä, hunajalla tai suolalla jatkettua viinietikkaa t. etikoitunutta viiniä, joka oli roomalaisten sotilaiden ja ruumiillisen työn tekijöiden janojuomaa vielä Bysantin aikanakin. Tuntuisi suorastaan todennäköiseltä, että Välimeren auringon paahteessa ristiinnaulittuja vartioineilla sotilailla olisi ollut sitä saatavilla.

    Tykkää

  2. Eetu (ja ilmeisesti myös Hahn?) tulkitsee, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus joi viiniä ristillä.

    Tämä tulkinta vaatii täsmällisempiä perusteluja. Miksi viinietikka olisi katsottava viiniksi?

    Pääsiäisaterialla Jeesus sanoo: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa. (Matt. 26:29, vrt. Mark. 14:25 ja Luuk. 22:18). Tässä Jeesus puhuu viinistä.

    Markuksen mukaan Jeesuksen teloittajat ”tarjosivat hänelle viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa, mutta hän ei ottanut sitä vastaan” (Mark. 15:23). Tämä tapahtui ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista (Mark. 15:24). Matteus kertoo samasta tilanteesta, että Jeesus maistoi hänelle tarjottua viiniä, johon oli sekoitettu sappea, mutta ei halunnut juoda (Matt. 27:34).

    Jeesukselle tarjottiin siis viiniä ennen ristiinnaulitsemista, mutta hän ei juonut viiniä.

    Tämän jälkeen Jeesusta pilkattiin ja sotilaat tarjosivat hänelle hapanviiniä (Luuk. 23:36).

    Myöhemmin, kun kaikki oli saatettu päätökseen, Jeesus sanoi: ”Minun on jano.” Sotilaat kastoivat sienen hapanviiniin ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Tällä toisella kertaa Jeesus joi hapanviinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh. 19:28-30)

    Jeesuksen ollessa ristillä hän ei suinkaan juonut viiniä vaan hapanviiniä, joka viittaa vedellä laimennettuun viinietikkaan. Näin toteutuu myös Psalmin 69 ennustus: Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa, janooni he juottivat etikkaa.

    Eetun viittaus ehtoolliseen on kiehtova ja tuntuu hyvältä ajatella.

    Sen sijaan viinin ja hapanviinin sekoittaminen keskenään johtaa merkilliseen tulkinta, jonka mukaan Jumalan valtakunta on tullut jo ristillä ennen pääsiäistä.

    Tykkää

    1. Kiitos, Jarkko, hyvästä kysymyksestä!

      Heti alkuun täytyy sanoa, että tämä asia ei kuulu varsinaisen asiantuntemukseni piiriin. Mietin asiaa yön yli ja nyt aamulla haeskelin vähän tietoa netistä. Alkukielessä sana tälle juomalle on ὄξος, ja pikaisen haun perusteella vaikuttaa, että vaihtoehtoja on kaksi: kyseessä on vedellä laimennettua viinietikkaa, kuten sanoit, tai halpaa, vahvaa ja etikkaista viiniä, jota juotiin yleisesti janojuomana rahvaan keskuudessa, kuten Andreaskin yllä mainitsi.

      Tämän tiedon poimin sivustolta nimeltä Never Thirsty, jossa käsiteltiin tätä kysymystä (https://www.neverthirsty.org/bible-qa/qa-archives/question/why-did-they-give-wine-vinegarsour-wine-to-those-who-were-hung-on-the-cross/). Törmäsin tähän sivustoon nyt ensimmäistä kertaa, joten en tiedä taustoja, mutta tämän kakkosmääritelmän tueksi lukemani teksti viittaa teokseen John Nolland, The Gospel of Matthew: The New International Greek Testament Commentary. (Eerdmans Publishing. 2005), 1209, joka vaikuttaa ihan varteenotettavalta lähteeltä.

      Toki kysymys siitä, mikä nyt oikeastaan on ”aitoa” viiniä ja mikä ei, on kinkkinen, eikä minulla ole tähän mitään erityistä viisautta. Kuitenkin näkisin, että ei voida ehdottomasti sulkea pois näkemystä, että kyseessä olisi jonkinlainen viini, joskin halpa ja etikkainen. Ainakin mikäli näin halutaan tehdä, se vaatisi mielestäni lisäperusteluja.

      Mitä tulee Jumalan valtakuntaan ja sen tulemiseen, kyseessä on mielenkiintoinen teologinen kysymys. Onko kummallista, että Jumalan valtakunta on tullut jo ristillä Jeesuksen kuollessa, vai pitäisikö odottaa pääsiäiseen? Mielestäni Uuden testamentin perusteella tämän asian suhteen ei voi vetää tiukkaa rajaa. Tulkintani tueksi vetoan esimerkiksi seuraaviin Raamatun teksteihin:

      Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk. 17:20-21)

      Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. (Matt. 12:28)

      Näiden tekstien perusteella vaikuttaisi siltä, että Jumalan valtakunta on tullut jo Jeesuksen maallisen toiminnan aikana. Kuitenkin löytyy myös tekstejä, joissa valtakunnan tuleminen on siirtynyt, ei vain pääsiäiseen, vaan paruusiaan asti:

      Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Hän esitti heille myös vertauksen: ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. (Luuk. 21:28-31)

      Tulkitsen nämä ja monet muut tekstit niin, että Jumalan valtakunta on Jumalan lapseutta tai hallintavaltaa ihmisen elämässä, joka toteutuu yhteydessä Jeesukseen. Inkarnaation myötä valtakunta ”tuli lähelle”, niin kuin Jeesus synoptikoilla julistaa, ja on murtautumassa esiin täyteydessään kun hän tekee tunnustekoja Pyhän Hengen voimalla. Ilmeisesti Jumalan valtakunta tulee kokonaisuudessaan vasta kun viimeisellä tuomiolla asiat on saatu lopulliseen päätökseen ja vanhurskaus vallitsee. Kuitenkin on mielestäni aivan luontevaa ajatella, että ristillä kun Kristuksen lunastava kärsimys on saatu päätökseen, Jumalan valtakunnan tulemisen kannalta jotain hyvin ratkaisevaa tapahtui.

      Liked by 1 henkilö

      1. Kiitos ystävällisestä vastauksesta, Eetu!

        Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että: ”Jumalan valtakunta on Jumalan lapseutta tai hallintavaltaa ihmisen elämässä, joka toteutuu yhteydessä Jeesukseen.” Uskon myös, että tässä merkityksessä Jumalan valtakunta on tullut jo Jeesuksen maallisen toiminnan aikana ja myös ennen sitä.

        Esillä olleissa kohdissa Jeesus näyttää kuitenkin puhuvan tulevaisuudesta ja näin viittaavan Jumalan valtakunnan tulemiseen jossakin toisessa merkityksessä.

        Minun oli vaikea ajatella, että Jumalan valtakunta tässä toisessa merkityksessä tulisi juuri ristillä mm. siitä syystä, että ”Te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenen maahan, ja lampaat joutuvat hajalle.’”

        Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että ”ristillä kun Kristuksen lunastava kärsimys on saatu päätökseen, Jumalan valtakunnan tulemisen kannalta jotain hyvin ratkaisevaa tapahtui.”

        ”Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös.” (Matt. 27:50-52)

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s