Helatorstai ja ihmisen paikka taivaissa

JUHO SANKAMO

”Poikasi Kristuksen taivaaseenastumisessa myös meidät ylennetään.” Tämä lause helatorstain rukouksessa on minusta aivan erityisen hieno.

Tällä viikolla vietetään helatorstaita. Kyse on Jeesuksen Kristuksen taivaaseen astumisen juhlapäivästä. Ollessaan kuulusteltavana Jerusalemissa, ylipappi Kaifas esitti Jeesukselle suoran kysymyksen: Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika? Jeesuksen vastaus kuuluu näin: ”Olen, ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä” (Mark. 14:62). Tämä on aivan valtavan tärkeä lause Jeesukselta. Siinä yhdistyy kolme tärkeintä messiaanista titteliä: Ihmisen Poika, Messias ja Jumalan Poika.

Jumalan valtaistuin venäläisessä raamatunkuvituksessa vuodelta 1696. Kuva: Wikipedia

Kuultuaan Jeesuksen vastauksen ylipappi repäisi vaatteensa ja syytti Jeesusta Jumalan pilkasta. Kiinnitän nyt huomiota vain siihen asiaan, että Jeesus sanoo istuvansa Voiman oikealla puolella. Juutalaiset uskoivat, että taivaassa on valtaistuin – Jumalan valtaistuin.

Danielin kirjan luvussa 7, jossa puhutaan tuosta ihmeellisestä Ihmisen Pojasta, sanotaan, että taivaassa ”istuimet asetettiin paikoilleen” (7:9). Tässä taivaan istuimet ovat monikossa. 120-luvulla vaikuttaneen rabbi Akivan (n. 50–n. 135 jKr.) kerrotaan pohtineen Danielin kirjan kohtaa. Hän päätteli, että taivaassa on tosiaan kaksi valtaistuinta. Yksi Jumalalle, yksi Daavidille eli Messiaalle. (b. Sanh. 38b; b. Hag. 13a)

Rabbi Akiva uskoi, että hänen aikalaisensa, Simon Bar-Kokba (k. 135) oli Messias. Tälle Messias-oletetulle olisi siis varattuna valtaistuin Jumalan oikealle puolelle. Kokba osoittautui huijariksi, tai valemessiaaksi, ja Akiva joutui naurunalaiseksi. Joka tapauksessa, tällaiset uskomukset mahtuivat tuon ajan juutalaisuuteen (Wright, Jesus and the Victory of God, 1996, s. 526–527.) Keskustellessaan ylipappi Kaifaksen kanssa Jeesus uskoi istuvansa kohta valtaistuimellaan Jumalan oikealla puolella.

Taivaaseen astuminen ja opetuslasten ilo

Kristityt korostavat, että Jeesus nousee taivaisiin sieluineen ja ruumiineen. Hänellä on kirkastettu ylösnousemusruumis. Hän on ihminen myös taivaassa. Helatorstaina luetaan usein Luukkaan evankeliumin loppu:

Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitusta, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. (Luuk. 24:50–53.)

Apostolien tekojen versiosta löytyy tarkentava huomio: ”hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään” (Ap. t. 1). Evankelista Luukas kertoo opetuslasten ilosta. Kaikkiin jäähyväisiin ja pois menemisiin liittyy aina surua ja ikävää. Kuitenkin nyt kun Jeesus astuu pilven viemänä ylös taivaisiin, niin opetuslasten ei kerrota ollenkaan surreen hänen poislähtöään. Päinvastoin, he olivat ”riemua täynnä”. Ei merkkiäkään ikävästä. Mistä tuo riemu johtuu?

Maininta pilvestä auttaa meitä ymmärtämään mistä on kyse. Nimittäin Raamatussa Jumalan läsnäolo, pyhyys ja kirkkaus ilmaistaan hyvin usein pilvenä. Jumala johti kansaansa autiomaavaelluksella pilveen kätkeytyneenä. Jakeessa 2. Moos. 40:34 sanotaan, että ”pilvi peitti pyhäkköteltan ja Herran kirkkaus täytti telttamajan” (2. Moos. 40:34). Jumalan läsnäolo, kirkkaus, oli tuossa pilvessä. Kuningas Salomon aikoina pilvi täytti temppelin, kun Jumalan kirkkaus laskeutui sinne.

Kun Jeesus kirkastui Galilean vuorella, pilvi täytti heidät ja pilvestä kuului Isän, Jumalan ääni: ”Tämä on minun poikani. Kuulkaa häntä.” Voimme ajatella, että Jeesus astui Jumalan salaisuuteen ja olemukseen, kun hän astui pilven kannattelemana ylös taivaisiin.

John Singleton Copley: Taivaaseen astuminen, 1775

Taivaaseen astumisessa ei siis ole kyse siitä, että Jeesus olisi pilvivaunuilla matkustanut johonkin toiseen paikkaan, maailmankaikkeuden laidoille, tähtien tuolle puolen tai toisiin galakseihin. Taivaaseen astumisessa on kyse siitä, että Jeesus astuu sisään Jumalan ihmeelliseen salaisuuteen. Tästä seuraa se, että nyt Jeesus voi olla meidän kanssamme, niin läheisesti kuin vain ja ainoastaan Jumala voi olla. Poika tulee osalliseksi Isän Jumalan rajattomuudesta. Hän ei ole enää ajan ja paikan kahleissa.

Tässä on selitys tuolle opetuslasten ilolle. Mennessään pois Isän luo, hän saattoi tulla todella lähelle. Hän todella on Immanuel, joka merkitsee ”Jumala meidän kanssamme.” Jeesuksen viimeiset sanat olivat: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun saakka” (Matt. 28:20). Jeesuksen taivaaseen astuminen tekee hänen todellisen läsnäolonsa mahdolliseksi täällä maan päällä. Juuri siksi, että Jeesus istuu Isän, Jumalan oikealla puolella taivaissa, hän on läsnä pyhimmässä sakramentissa, niin kuin hän sanoo: Tämä on minun ruumiini.

Taivas ihmisen päämääränä

Tämä sama sanoma tulee hienosti esille Johanneksen evankeliumissa. Siellä Jeesus sanoo opetuslapsilleen näin, ”Minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28). ”Minä menen pois ja palaan jälleen teidän luoksenne.” Näin juuri, astuessaan Isän luo, Kristus palaa luoksemme.

Salvator Mundi attributed to Leonardo da Vinci

Leonardo da Vinci: Salvator Mundi

Toinen syy iloon on se, että kun Jeesus astui ylös taivaisiin, myös meidät ihmiset ylennettiin. Jeesus rukoili, ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen” (Joh. 17:24). Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessään: ”Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa” (Ef. 2:6). Johanneksen evankeliumin luvussa 14, Jeesus sanoo, ”Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” Meidän ihmisten päämäärä on taivaassa.

Me katolilaiset uskomme, että taivaassa on ruumiineen ja sieluineen ainakin kaksi ihmistä. Jeesus Kristus ja Neitsyt Maria. Kerran mekin, jos Luoja suo, pääsemme sinne. ”Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme” (1. Kor. 15:52). Helatorstaina kannattaa muistaa tämä. Taivas on sinunkin päämäärä.

Viimeisenä huomiona Jeesuksen siunaavat kädet. ”Jeesus kohotti kätensä ja siunasi heidät” (Luuk. 24:50–51). Jeesus ei koskaan laske näitä käsiään. Tiedämme, että taivaassa Jeesus siunaa meitä.

Paavali kirjoittaa: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (Room. 8:34.) Johannes kirjoittaa, että ”meillä on Isän luona puolustaja”, Jeesus Kristus, joka rukoilee puolestamme (1. Joh. 2:1). Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Kristus ”elää rukoillakseen heidän puolestaan” (Hepr. 7:25). Myös taivaaseen otettu Neitsyt Maria, jolla on Kristuksen mieli, rukoilee meidän puolestamme.

Tässä on jo paljon syytä iloon ja riemuun.

Radio Deissä: pidän nyt kevään ja kesän aikana torstaisin klo 14:45-14:55 Radio Deissä miniraamattuopetuksia.

One comment

  1. ”Me katolilaiset uskomme, että taivaassa on ruumiineen ja sieluineen ainakin kaksi ihmistä. Jeesus Kristus ja Neitsyt Maria. Kerran mekin, jos Luoja suo, pääsemme sinne.”

    Pidän tätä aivan kohtuullisena lausuntona koska se alkaa ”Me katolilaiset uskomme…”.

    Katson, että olet yleisesti opettanut niinkuin Raamattukin taivasosasta määrittelee ja ketkä sinne kostuvat ja ketä siellä tällä hetkellä on, mitä ihmistaustaan tulee.

    Eli Madonnan taivaaseenastumisesta katoavassa ja katoamattomassa tilassa on mielestäni ”post-truth” eli jälkitotuusperustein saatu RKK:n dogmi, eli ajallisuuden loppuun asti pätevä.

    Paavi Pius XII julisti Marian asumuksen, sielun, hengen ja ruumiin tilassa olevan Jeesuksen rinnalla ja Isän vierellä. Se julistus tapahtui 1/11/1950 kultaiseen mikrofoniin puhuttuna ja koko maailman kuultavaksi, niin paljon kun se tuolloisella tekniikalla oli mahdollista. Eli senkin ajoitus liittyy jälkitotuuteen, mikä mielestäni edustaa tulkintaa, ja mikä on itseymmärryksen eli ’magistero della chiesa’- perustuksen päällä.

    Koska tämä foorumi niinkuin sinun opetusviertailusi opettajana evlut kirkon ja esim Radio Dein ohjelmissa jatkuu niinkuin evlut kirkon pappina jatkuu nyt RKK:n opettaja, niin uskaltauduin tämän huomioni tekemään. Tämä huomioni, eli kohdistukseni on ristiriidassa entisen opinmuodon kanssa, jonka nimissä toimit.

    Otin edelliseen kirjoitukseesi rohkeasti kantaa, koska ymmärsin sinun sellaiseen kehottavan. Arvostan, että julkaisit tuon edellisen kommenttini.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s