Muistiinpanoja sodan ajalta

EMIL ANTON

Ukrainan vaakuna. Kuva: Wikipedia.

Lamaantunut olo. Millään, mitä oli suunitellut tekevänsä, ei enää tunnu olevan merkitystä. Suru ja itku, viha ja myötätunto. Pelko ja patriotismi. Toisaalta kiitollisuus elämästä, rauhasta ja vapaudesta, arjen ja itsestäänselvyyksien uusi arvostus, rakkauden palauttaminen prioriteettilistan kärkeen, yhteenkuuluvuuden tunne muiden ihmisten kanssa. Niidenkin, joiden kanssa aiemmin on kenties ollut tämän tai tuon debatin eri puolella.

Oletko viime päivinä kokenut jotain samaa kuin minä? Olemme ihmisiä. Tunnistamme moraalisen pahan, se kuvottaa ja kouraisee. Samalla korostuu sen vastapaino, hyvän voima ja mahdollisuudet. Mitä voisin tehdä? Minulla oli tälle blogille muita suunnitemia, mutta sodan syttyminen muutti kaiken. Ehkä kirjoittaminen voi toimia jonkinlaisena terapiana samalla, kun toivon voivani valaista joitain aspekteja käynnissä olevasta konfliktista.

Monet ihmettelevät ymmärrettävästi Putinin julmia toimia ja pitävät häntä hulluna ja vallanhimoisena diktaattorina. Olen pitkälti samaa mieltä, mutta kysyn silti: jos Putin on ilmiselvästi järjetön, hullu ja paha, kuinka hän voi pysyä Venäjällä vallassa? Miksi hänellä on siellä niin vankka kannatus? Taustalla on vahva ideologia, jolla on oma logiikkansa, vieläpä osin teologinen, ortodoksiseen kristinuskon kaapuun puettu sellainen.

Kiovan Rus ja Putinin ideologia

Slavistina ensimmäinen ajatukseni sodan sytyttyä oli, että jos ihmiset eivät tiedä, mikä oli Kiovan Rus’ (Kiovan Rus, Kiovan Rusj tai Kiovan Venäjä), he eivät voi tajuta tätä sotaa alkuunkaan. Jos jotain jäi mieleen pääsykoekirjastani slavistiikan ja baltologian laitokselle, niin se oli juuri Kiovan Rus’. Kiova oli alkuperäisen kristillisen Venäjän pääkaupunki. Venäläinen ortodoksisuus perustuu Kiovan ruhtinas Vladimir Suuren kasteeseen reilu tuhat vuotta sitten. Nyt vallassa on uusi ”Vladimir Suuri”, joka haluaa Kiovan takaisin. Englanniksi tästä on kirjoittanut hyvin Giles Fraser unherd.com -sivustolla.

Yksi silmiinpistävimpiä puutteita suomalaisessa uutisoinnissa on ollut englanninkielisiin lähteisiin nojaaminen, vaikka Google Translatella voisi hetkessä kääntää venäjän- ja ukrainankieliset sivustot. Kuvaavaa on, että eräs Facebook-kaverini katsoi sodan alettua Venäjän ykköskanavaa tunnin ja pystyi sen pohjalta kirjoittamaan paremman analyysin venäläisestä todellisuuskäsityksestä kuin melkeinpä mikään näkemäni suomenkielinen lähde. (Jos olette itse törmänneet hyviin analyyseihin, laittakaa linkkejä kommentteihin!)

Venäjällä vallitsee aivan eri todellisuus. Kun tiivistän kuulemani (myös osittain erimieliset puheenvuorot) yhdeksi tarinaksi, niin se menee niin, että Ukraina on joutunut venäläisen, ortodoksisen maailman tuhon tavoitteekseen ottaneen anglo-protestanttisen lännen panttivangiksi. Ukrainassa valtaa pitävät fasistit, jotka ovat viimeiset 8 vuotta tappaneet armotta venäjänkielistä siviiliväestöä itäisillä alueilla. Venäjä on yrittänyt neuvotella, mutta heille vaan nauretaan ja sitä pidetään heikkoutena.

Nyt on sitten enää mahdotonta olla auttamatta. On aloitettava erikoisoperaatio, jossa Ukrainaa sortava hallinto, ydinaseilla uhkaileva sortovalta, riisutaan aseista mahdollisimman vähän uhreja aiheuttaen. Tähän kontrastina Ukrainan asevoimat, jotka tahtovat vain tappaa – ilmoittivathan itse, että aikovat aiheuttaa ”maksimaalisia tappioita” venäläisille. Venäläiselle maailmalle tämä on nyt siis elämän ja kuoleman kysymys, punainen viiva on ylitetty, neuvottelu ei auta. Jos ei toimita nyt, vihollinen jatkaa vääjäämättä, kunnes itse Venäjäkin on tuhottu.

Ukrainalaisille kohdistettiin vahva viesti siitä, että ollaan tässä samalla puolella, te ette vaan tajua sitä. Yhdessä studiopuheenvuorossa Ukrainan asevoimissa palvelevia kehotettiin palaamaan Neuvostoliitolle vannomaansa sotilasvalaan ja hylkäämään Ukrainan itsenäisyyden aikana uusittu vala.

Toinen terävä kommentoija kirjoitti Putinin logiikasta seuraavasti:

Venäjä on kansalliselta identiteetiltään imperiumi, jolla on pitkä historia. Se tarkoittaa sitä, että kaikkien venäjää puhuvien maiden täytyy kuulua venäläiseen maailmaan. Ne eivät saa muuttua täysin muunlaiseksi kuin äiti-Venäjä. Kiova oli venäläiselle maailmalle tärkeä kaupunki kuin Moskova oli vielä pikkukylä. Nyt se on Ukrainan pääkaupunki, joka on etääntynyt vaarallisella tavalla äiti-Venäjästä.

Ukraina muodostaisi menestyvänä länsimaana eksistentiaalisen uhan Venäjän yhtenäisyydelle. Mikään venäjää puhuva kansa ei saa menestyä jollakin muulla konseptilla kuin Venäjä itse, koska tällöin venäläiset kenties hylkäisivät imperialisminsa ja valtavan Venäjän maa-alueen liima katoaisi luoden taas uusia itsenäisiä valtioita.

Putin pelattiin sellaiseen paikkaan, että hän näki hyökkäyksen parempana vaihtoehtona kuin asioiden luonnollisen kehittymisen. Hyökkäys ei ollut hänelle mikään iloinen asia, vaan hän koki sen pakottavana viimeisenä vaihtoehtona palauttaa Ukraina takaisin Venäjän etupiiriin, jotta siitä ei kehittyisi uhkaa Venäjän imperiumin yhtenäisyydelle. Putin otti tässä valtavan riskin ja hänellä on nyt kaikki pelissä. Jää Venäjän kansan ratkaistavaksi missä määrin he antavat hullun keisarinsa pyrkiä tavoitteisiinsa hintaa laskematta.

Kirkkojen ja Ukrainan presidentin vastaus

Olen ollut todella iloinen siitä, että sekä Suomen että Ukrainan ortodoksisten kirkkojen johtajat ovat ottaneet vahvasti kantaa sotaa vastaan ja paljastaneet sen ”ortodoksian puolustus” -retoriikan valheelliseksi. Ukrainan ortodoksit eivät tervehdi venäläisiä vapauttajina. Pettynyt sen sijaan olen Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja sen sidonnaisuuteen suhteessa Putinin ideologiaan. (Kirkkojen reaktioista suomeksi lyhyesti tässä.)

Paavi Franciscus käveli henkilökohtaisesti Venäjän Vatikaanin-suurlähetystöön ilmaisemaan huolensa sodasta ja soitti Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon (maailman suurin kreikkalaiskatolinen kirkko!) patriarkalle, joka on päättänyt pysyä Kiovassa, osoittaakseen hänelle tukensa. Paavi kutsuu kaikkia viettämään rukous- ja paastopäivää tuhkakeskiviikkona 3. maaliskuuta. Ukrainan presidentti kiitti twiitissään paavia hengellisestä tuesta.

Ukrainan presidenttiin Volodymyr (”Suuri”!) Zelenskyyn tutustuminen onkin ollut todella vaikuttava kokemus. Hän on juutalainen (Putinin mukaan ”natsi”!), hänen äidinkielensä on venäjä (”venäjänvastainen”) ja hänet valittiin 73% äänienemmistöllä (”nukkehallinto?”). Ennen presidentiksi tuloaan hän oli koomikko, joka näytteli TV-sarjassa historianopettajaa, joka valitaan sattumalta maan presidentiksi!

Zelensky ei ottanut vastaan USA:n tarjousta poistua maasta vaan haluaa pysyä Kiovassa puolustamassa sitä viimeiseen asti. Hänestä huokuu hyvä henki ja suuri sydän, kun taas Putinin videoista huokuu viha, uhkailu ja pahuus. Hänen kasvonsa ovat muuttuneet kylmiksi, presidentti Niinistöä mukaillakseni. Ukrainalaisten vastarinta on ollut ihailtavan sinnikästä, ja Zelensky on antanut sille kasvot. Maailma ei olisi uskonut, että Ukraina kestää, mutta niin kuin sen kansallislaulu sanoo, vielä se ei ole hävinnyt!

Somesota ja hyväntekeväisyys

Toinen merkillepantava asia tässä sodassa on sosiaalisen median merkitys, jota ei voi aliarvioida. Ensimmäistä kertaa ikinä meillä on Euroopassa sota, josta on heti saatavissa videoita ja tietoja molemmilta osapuolilta lukuisisilta kanavilta. Somesotaan ja tiedonvälitykseen voi jokainen osallistua jakamalla twiittejä ja FB-postauksia. Käytännössä kaikki ukrainalaiset osaavat venäjää, joten osapuolten välillä ei ole kielimuuria vaan tiedottaminen käy tehokkaasti. On vaikeaa ellei mahdotonta suojella venäläisiä toisen osapuolen viesteiltä, vaikka Venäjä sitä kovasti yrittääkin. Kyseessä on myös kybersota: hakkerit ovat onnistuneet sulkemaan Venäjän virallisia nettisivustoja ja täyttämään valtion TV-kanavia ukrainalaisilla kansanlauluilla.

Tärkeä kysymys kuuluu, kuinka moni venäläinen nousee Putinia vastaan. Olen todella kiitollinen niille venäläisille, jotka ovat rohkeasti nousseet osoittamaan mieltään sotaa vastaan. Putinista ja hänen hallinnostaan kertoo paljon se, että Moskovassa vangittiin heti tuhatkunta sodanvastaista mielenosoittajaa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että sekä Venäjän kaduilla että sosiaalisessa mediassa, samoin venäläisen kulttuurieliitin keskuudessa, sodanvastainen rintama leviää laajasti. Venäläispoliitikot, toimittajat ja tiedemiehet ovat ilmaisseet vastustuksensa.

Jokainen voi siis vaikuttaa jakamalla tietoa ja ilmaisemalla tukensa. Lisäksi voi tietysti antaa ihan konkreettista raha-apua. Monet hyväntekeväisyysjärjestöt ovat lähteneet liikkeelle ja auttavat Ukrainassa kärsiviä ja maasta paenneita. Auttavia tahoja on listattu mm. tässä, tässä ja tässä. Netistä löytää myös keinot lahjoittaa suoraan Ukrainan armeijalle, jos niin haluaa.

Ukrainan kriisi voi toivottavasti myös muuttaa käsitystä Puolan valmiudesta vastaanottaa pakolaisia ja maahanmuuttajia. Harva tietää, että Puola on viime vuosina vastaanottanut aivan käsittämättömän määrän ukrainalaisia maahanmuuttajia – heitä oli jo vuoteen 2020 mennessä jopa 1,3 miljoonaa, ja pelkästään viime päivinä on tullut yli 100 000 lisää! Sodan pitkittymisestä riippuen pakolaismäärät voivat kasvaa jopa miljooniin. Puolalaiset tukevat ukrainalaisia nyt vahvalla veljeydellä.

Rukouksen voima

Mitä vielä? No tietysti voit rukoilla. Rukoilla ja paastota sodan loppumisen puolesta. #Prayforukraine -tunniste on jo ilmiö. Suuri paasto alkaa keskiviikkona, tuhkakeskiviikkona. Ortodoksit aloittavat sen katumushartaudella ja pyytävät toisiltaan syntejään anteeksi. Sitten alkaa ankara käytännössä vegaaniruokavaliota noudattava paasto pääsiäiseen asti. Entä jos vastaisit paavin kutsuun ja seuraisit ortodoksien esimerkkiä rukoilisit ja paastoaisit Ukrainan puolesta? Sodi Ukrainan puolesta, kiellä itsesi ja taistele mukavuudenhaluasi vastaan: voita uteliaisuus rukouksella.

Mutta mitä rukous muka muuttaa? Hyvä kysymys. Mitä jatkuva uutisten lukeminen muuttaa? Ehkä rukous oikeasti auttaa Ukrainassa, ehkä ei – sitä et ehkä tiedä, mutta ainakin rukous tekee sinusta pyhemmän ihmisen, rukoilevan ihmisen. Olisit paljon parempi pyhänä kuin epäpyhänä. Niin: ennen kuin taas selaat kännykkää, katsot Twitteriä tai Yleä, rukoile. Pane puhelin pois ja rukoile kauemmin kuin luet uutisia. Ja rukoile, kun luet niitä, niiden puolesta, joista luet.

Sanon tämän itselleni, koska olen tässä surkea. Eilen kuitenkin rukoilin yöllä, ja tavallisen sunnuntaimessun sijaan katsoin liturgian ukrainalaiskatolisesta kirkosta, sen patriarkaalisesta katedraalista. Se oli todella kaunis – alla linkki siihen ja samalla koko katolisen maailman toiseksi suurimman partikulaarikirkon Youtube-sivulle. Suosittelen seuraamaan.

Rakasta vihollista

Onko vielä jotain? Kyllä. Suurin ja samalla vaikein kristillinen ohje sota-aikana: rakasta vihollista. Suomalaisen sympatiat ovat luonnollisesti vahvasti Ukrainan puolella – niin samanlainen on heidän tilanteensa kuin Suomen tilanne vuonna 1939. Mutta tiesitkö, että suurin osa talvisodan vihollissotilaista oli tuotu Suomeen Ukrainasta?

Nyt on aika rakastaa sekä ukrainalaisia että venäläisiä. Ukrainalaisia on nyt helppo sympatisoida, he ovat sodan sankarillisia altavastaajia. Miten voin rakastaa ukrainalaisia? Rukouksen ja rahan lähettämisen lisäksi voin osoittaa kunnioitusta heidän kulttuurilleen, sille kulttuurille, jonka erityisyyden puolesta he nyt taistelevat. Sanon siis: opetellaan ukrainaa! Luetaan Ukrainan historiasta ja kulttuurista. Lauletaan Ukrainalle. Terve, Ukraina! Kunnia Ukrainalle! Slava Ukrainy!

Mutta yhtä lailla traaginen on nuorten venäläissotilaiden kohtalo, jotka joutuvat taistelemaan ja ehkä kuolemaan Ukrainassa luultuaan ensin menevänsä vain sotaharjoituksiin. Heidänkin kohtaloaan olemme itkeneet – ja heidän perheittensä. Älkäämme vihatko venäläisiä tai venäläisyyttä. Mitä voisin tehdä? Ota jotain venäläistä luettavaa, vaikkapa Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Opettele venäjää, ainakin aakkoset. Lue kirja Venäjän historiasta, yritä ymmärtää. Rukoile venäläisten puolesta, käännä viha rukoukseksi. Sodan loppumisen, oikeuden toteutumisen ja sielujen armahtamisen puolesta: Gospodi pomiluj.

5 comments

  1. ”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.” Matt 24, 6

    Sota tarkoittaa kärsimystä, uhreja, propagandaa, valheita, puutetta, totutun turvallisen arjen murenemista jne. Laittomuus pääsee valtaan, ja niin kylmenee useimpien rakkaus…

    Tykkää

  2. Kiitos ajankohtaisesta blogi-kirjoituksesta!

    Historia toistaa hämmästyttävällä tavalla taas itseään. Reilu sata vuotta sitten Venäjän keisarinhallintoa pääsivät ohjaamaan kiihkovenäläinen nationalismi ja panslavismi, mikä tosin oli osa yleiseuroopplaista äärinationalistista aaltoa. Autonomista Suomea uhkasi totaalinen venäläistäminen.

    Mahtoi olla Yleisradion sivistynyt ex-pääjohtaja Erkki Raatikainen, joka myös hoksautti radiokolumnissaan 2000 -luvun alussa, että valtaan on noussut jälleen Vladimir – vladimir vladimirovits putin, kuten keisarinvallan päättänyt ja keisariperheen murhauttanut vladimir uljanov ja reilut tuhat vuotta sitten sen vähintäänkin myyttisesti aloittanut Kiovan suuriruhtinas Vladimir 980…

    Bysantin eli Itä-Rooman tuhouduttua 1453 syntyi mongolivallan jälkeen nousevan Moskovan ideologiseksi motoksi; Moskova on kolmas Rooma, kristinuskon ja imperiumin keskus joka ei tuhoudu koskaan!

    Kiovalaissyntyinen kirjailija Mihail Bulgakov saneli kuolinvuoteellaan 1940 loppuun syväpsykologisen ja surrealistisen käsikirjoituksensa ”Saatana saapuu Moskovaan” (joka minulla on lukematta) ja jossa liikutaan väliin 1930-luvun Moskovassa, väliin 2000 vuoden takaisessa Jerusalemissa… Toteutettaessa kommunismin lupaamaa maanpäällistä paratiisia Leninin johtamalla Neuvosto-Venäjällä vallankumousta seuranneessa sisällissodassa ja nälänhädässä lienee kuollut jopa parikymmentä miljoonaa ihmistä – kuten sittemmin myös seuraajansa Stalinin puhdistuksissa.

    Ukrainan kansan hämmästyttävä ja urhoollinen vastarinta kumpuaa sen kollektiivisesta tajunnasta ja kokemuksesta. On myös hämmästyttävää sokeutta Putinilta, kuin hän ei ota huomioon sitä hirmuista kurmuutusta, mitä ukrainalaiset ovat kokeneet viimeisen sadan vuoden aikana ”weljeskansaltaan”. Maaalouden kollektivisointi johti ”holodomoriin”, jossa Stalin tieten tahtoen tapatti nälkään jopa yli 10 miljoonaa ukrainalaista. Ja aivan oikein; Raatteen tien varteen haudatuista pääosa on sotaan pakotetuista ukrainalaisista muodostetun puna-armeijan 44. divisioonan sotilaita https://www.raatteenportti.fi/raatteentie/raatteentien-historia/

    Viime viikkoina on koettu länsivaltojen myöntyväisyyspolitiikan haaksirikko, aivan kuten Hitlerin suhteen 1938 Munchenin jälkeen. – Pitkään polittiset johtajamme katsoivat syvälle Putinin sinisiin silmiin ja tuudittautuivat toiveajattelun optimistisiin skenaarioihin. – Mutta oli kyllä arvattavissa, mitä tuleman pitää, kun presidentti Jeltsin turvatakseen itselleen eläkepäivät, siirsi vallan pääministeriksi nimitetylle entiselle KGB-miehelle, jonka presidentinkampanjaa oli mm. Tsetsenian sodan verinen jatkaminen.

    Syvimmiltään Putinin ja hänen lähipiirinsä uskonto on ”geopolitiikan” antama oikeutus imperiumiin, joka on säilynyt tsaarinvallasta Neuvostoliittoon ja edelleen Venäjän federaatiolle ja jonka nimissä imperialistinen Venäjä alistaa ja tukahduttaa kymmeniä ja kymmeniä vähemmistökansoja, joista merkittävä osa on kielisukulaisiamme ugreja. On esitetty myös, että pääosa isovenäläisistä on itseasiassa kielensä slaavilaiseksi vaihtaneita ugreja.

    Halford Mackinder esitti jo 1900-luvun vaihteessa ns. sydänmaateorian, jonka mukaan maailman keskus on Euraasian manner, jonka hallitseminen on avain koko maailman kontrolloimiseen. Mantereen keskustalle on ominaista autoritäärinen ja hierarkinen järjestelmä, rannikolle liberaali ja demokraattinen

    Maanpuolustuskorkeakoulun emiritus professori Alpo Juntunen on tiivistänyt edelleen hyvin ajankohtaisessa teoksessaan ”Geopolitiikka – perusta Venäjän aatteelle” (2000), kuinka Venäjä pitää väkisin ja apriorisena itsestään selvyytenä kiinni oikeudestaan imperiumiin:

    ”1. Venäjä on oma kokonaisuutensa, yksi suurista kulttuureista.

    2. Venäjä on suurvalta.
    a) Venäjä on yksi ja jakamaton.
    b) Voimakas Venäjä on koko Euraasian vakauttaja.
    c) Venäjä haluaa olla päättämässä maailman asioista.

    3. Vahva armeija on isänmaan turvallisuuden paras takaaja.

    4. Vain taloudellisesti voimakas ja sotilaallisesti vahva valtio takaavat
    kansalaisilleen sivistyksellisesti ja sosiaalisesti turvatun elämän. Siksi
    voimavarat on ensisijaisesti suunnattava talouden uudistamiseen val-
    tion kontrolloiman markkinatalouden avulla.”

    Kansalaisille tämä markkinoidaan ortodoksisen uskonnon termein ja savuverhoin. Historiasta poimitaan vain venäläistä imperiumiajattelua tukevia ”faktoja”, joihin ei esimerkiksi kuulu Ukrainan kuuluminen vuosisatoja Puola – Liettuan suurvaltaan. Epäilen että tarinat Putinin salaisesta lapsikasteesta ovat myöhempään tarkoitukseen hatusta temmattuja. Putin hyödyntää imperiumin säilyttämisessä kirkkoa ja kristinuskoa aivan kuten aikoinaan keisarit Konstantinus, Napoleon ja idolinsa Stalinkin, kuten myös USA:n ex-presidentti Trump. Ja suurvaltapolitiikan perustana on ydinaseet ja niillä uhkaaminen.

    Putinin järjestelmä on neo- tai vähintäänkin piilofasistinen. Machiavellin mukaan tarkoitus pyhittää ruhtinaan keinot (vrt. kalsarimurhaaja). Ja propagandan peruskeinot on tuttua niin Hitleriltä kuin Stalinilta; suuri valhe menee helpommin läpi kuin pieni, ja toistot tekevät valheesta hitaasti mutta varmasti ”totuuden”… Tähän on tullut lisäksi kaikki hybridisodankäynnin puitteissa ”trollauskampanjat” ja muu digitaalinen sodankäynti. Koulukiusaajan tavoi Putin syyttää kuitenkin ukrainalaisia absurdisti sitkeästä vastarinnasta, hyökkääjän tuhoamisesta, ydinaseista, natsismista…

    Kaj Chydeniuksen Elvi Sinervon runoon säveltämä laulu ”Natalia” sopii aika hyvin tähän saumaan (varsinkin jos ei tiedä, että se alunperin kertoikin venäläisestä vakoilijasta…)

    Ukrainalaiset käyvät oikeutettua puolustussotaa a la augustinus, kuten kävivät suomalaisetkin talvisotaansa!

    Tykkää

  3. Hellittämätön rukous pelasti Suomen niin talvisodassa kuin Kannaksen suurhyökkäyksen aikana kesälllä 1944. Minkään tilastollisen todennäköisyyden perusteella Suomen ei olisi pitänyt silloin selvitä. – Muistan jotain vastaavaa hengenhädästäni: sohjoinen jään reuna kesti kuin kestikin Herran armosta…

    Jumala kuulee hellittämättömän rukouksen (Luuk. 11:8) – toki huokauksenkin – ja voi jopa muuttaa suunnitelmiaan (1. Moos.18: 17-33) vaikka se tuntuu huonosti sopivan meidän ihmisten ajatukseen kaikkivaltiudesta ja kaikkitietävyydestä…

    Herran voimalla Daavid voitti Goljatin, ja Israelin kansa kuuden päivän sodassa 1967 koko yhdistyneen arabimaailman.

    ”Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla. Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka. Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa.” (2. Moos. 17:11-13)

    Jos ilmoitettujen siviiliuhrien lukumäärä on todenmukainen (alle 1000) niin ainakaan vielä Putinin Venäjä ei ole ryhtynyt totaaliseen sotaan siinä hävityssodan merkityksessä, mitä Euroopassa kävivät toisen maailmansodan aikana niin venäläiset, länsiliittoutuneet kuin saksalaiset. – ”Sotilaallisen erikoisoperaation” piti koskea vain ukrainalaisten, äitivenäjän sydänalueen vapauttamista ”natseista” ja hävityshän ei lisäisi weljeskansojen välistä rakkautta… Mutta natsikortti jää Putinille itselle, hän on kiihkokansallinen imperialisti, joka tapatti satoja tuhansia tsetseenejä ja on salamurhauttanut ja myrkyttänyt vastustajansa toisensa perään.

    ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10:28)

    Ihminen voi sopeutua väistämättömään kuolemaan muutamassa minuutissa – se on meidän geeneissämmekin – yhteisön elämän turvaaminen on yksilön elämää tärkeämpi. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh. 15:13)

    Kuten blogisti viittasi, sana ”ryssä” juontuu Svean Roslagenista kotoisin olevista Novgorodin ja Kiovan viikinkipäälliköistä. Ryssä (= Venäjän poliittinen johto, ei kansa) voivat tappaa ruumiimme, mutta läntinen materialistinen, pragmaattista ateismia ja eettistä relativismia edustava ideologia sielumme. – Siinä suhteessa ymmärrän Venäjän kirkon ortodoksista patriarkkaa Kiriliä, jonka pitkä nousujohteinen ura voi olla myös KGB -suhteiden ansiota…

    Ukrainassa on kaksi ortodoksikirkkoa; itsenäinen Ukrainan ortodoksinen kirkko sekä Moskovan patriarkaattiin kuuluva Ukrainan ortodoksinen kirkko. Viimeksi mainittukin antoi lausunnon, joka yllättäen onkin hyvin kriittinen suhteessa Putiniin: metropoliiitta Onufri vetosi uskovia rukoilemaan Ukrainan ja koko maailman rauhan puolesta. Hän korosti itsenäisen Ukrainan koskemattomuutta. Onufrin mukaan ”sota on synti Jumalan edessä”. – Aivan oikein, pääsääntöisesti sodat ovat ”isästä perkeleestä!

    Mutta ”hienoa” jos ja kun arvokonservatiivit ja jopa rokottamattomat kelpaavat nyt puolustamaan ja uhraamaan itsensä isänmaan ja niidenkin poltikkojemme ja toimittajiemme sananvapauden edestä, jotka vuosia edistivät Venäjän intressejä maassamme tai ajoivat vielä äsken kaikkien arvokonservatiivien ja myös koronarokottamattomien marginalisoimista.

    Luterilaiset piispamme ovat tällä kertaa osoittaneet eettistä selkärankaa kirjeessään
    https://www.kotimaa.fi/artikkeli/luterilaisen-kirkon-piispat-venajan-hyokkays-on-rikos-kansainvalista-oikeutta-ja-synti-jumalaa-vastaan/

    Samoin Kotimaa24 -palsta esimerkiksi artikkeleissa:
    https://www.kotimaa.fi/artikkeli/dosentti-niko-huttunen-oikeutetussa-sodassa-on-selvaa-rukoilla-niiden-puolesta-jotka-toimivat-oikein/

    https://www.kotimaa.fi/artikkeli/arvio-ku -kansa-katsoi-eurooppaan-kaksi-dokumenttia-taustoittaa-ukrainan-tapahtumia/

    Päivämies -lehden pääkirjoitus oli tässä suhteessa pettymys:
    https://www.paivamies.fi/paakirjoitukset/mika-tuo-turvaa-6.42.13110.c5992d114d

    Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ei tuomita, ehkä halutaan varjella ”lähetystoiminnan” jatkumista Venäjän lestadiolaisten keskuudessa – vai pohjustetaanko jo toimintavapautta ”Putinin Suomessa”? – No ei kai nyt kuitenkaan, vaan Päivämies edustanee vanhakekkoslaista ”kansallista itsekkyyttä”. En muista, että lehdessä olisi tuomittu koskaan pääkirjoituksessa minkään kansanryhmän sortoa, vaikka väliin oma kansallis-nationalistinen eetos on lähennellyt militarismia.

    Vuonna 1996 SRK jullkaisi erinomaisen muisteluteoksen Herran suurista teoista ”Tässä auttoi Herra – sodan sukupolvi kertoo”.

    Lohdutusta sielulle ja mielelle:

    Luterilainen jumalanpalvelus tänään Kajaanin kirkossa
    https://areena.yle.fi/audio/1-61139694

    Iltahartaus ”neljännen päivän kristitty” perjantailta
    https://areena.yle.fi/audio/1-61325335

    Ortodoksinen katumuskanoni Pyhän Nikolaoksen kirkosta Kuopiosta viime keskiviikolta
    https://areena.yle.fi/audio/1-61336664

    Katolinen messu Pyhän Henrikin katedraalista viime sunnuntailta
    https://areena.yle.fi/audio/1-61035079

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Markku Korteniemi Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s