Kristuksen viimeinen kiusaus – vaikuttava ja katsomisen arvoinen Jeesus-leffa

Elokuvan juliste. Kuva: Wikipedia

Katsoin vuosi sitten pitkänäperjantaina Martin Scorsesen takavuosien kohuleffan Kristuksen viimeinen kiusaus (The Last Temptation of Christ, 1988), joka muistetaan erityisesti siitä, että siinä Jeesus puntaroi ristillä mahdollisuutta, että hän valitsisi toisen tien ja eläisi tavallista elämää Magdalan Marian kanssa. Elokuva herätti aikanaan kiivasta keskustelua siitä, onko tällainen kuvaus Jeesuksesta sopiva, mutta toi pienemmässä mittakaavassa esiin myös kysymyksiä koskien klassisten kristologisten dogmien tulkintaa (ks. esim. täältä).

Elokuva ei edes pyri esittämään Jeesuksen elämää kuten Raamattu ja katolinen dogma siitä opettavat. Mielenkiintoinen yksityiskohta on esimerkiksi leffan nyökkäys apokryfisen Juudaksen evankeliumin suuntaan, jonka mukaisesti se esittää Juudaksen (Harvey Keitel) Jeesuksen suosikkiopetuslapsena ja hänen kavalluksensa Jeesuksen kanssa edeltä käsin sovittuna sisäpiirin juonena. Muut opetuslapset puolestaan ovat pelkkiä statisteja, jotka ovat alusta loppuun täydellisen pihalla suunnilleen kaikesta.

Tämänkaltaisia uudelleentulkintoja tärkeämpää kuitenkin on elokuvan Kristus-kuva: teologisesti ilmaistuna se edustaa äärimmilleen vietyä alhaalta ylös-kristologiaa, jossa keskitytään Jeesuksen ihmisyyteen eikä niinkään jumaluuteen. Jopa ylösnousemukseen suhtaudutaan kriittisesti, joskin elokuvan pitkässä Jeesuksen vanhuutta kuvaavassa loppunäyssä.

Elokuvassa Jeesusta esittää Willem Dafoe, jonka roolisuoritus on mielestäni ilmiömäinen: hänen Jeesuksensa ei ole patsasteleva puhuva pää, vaan omaa tietään ja Jumalan tahtoa intohimoisesti etsivä, läpeensä inhimillinen ja traaginen messiashahmo. Jeesus on vilpittömyydestään huolimatta kuitenkin usein hukassa oman tiensä suhteen ja tekee myös virheitä. Itse asiassa Juudas on yleensä se järjen ääni, joka potkii ryhtiä suuntaansa etsivään mestariinsa.

Sanomattakin on siis selvää, että elokuvaa ei kannata katsoa oikeaoppisena tai historiallisesti tarkkana kuvauksena Jeesuksesta. Sen sijaan kyseessä on taideteos, joka tarjoaa häneen yhden pelkistetyn, mutta validin näkökulman: Jeesus oli ihminen, joka vapaasti päätti uhrata kaiken meidän puolestamme. Tämän vuoksi pidinkin elokuvaa hyvin vaikuttavana. Jos siis olet valmis näkemään vähän erilaisen tulkinnan Jeesuksesta, kannattaa katsoa!

Itseään etsivä Jeesus

Yksi mielenkiintoinen aspekti tässä versiossa Jeesuksesta on, että hänestä evankeliumeissa esiin tulevat eri puolet esitetään sarjana erilaisia vaiheita hänen etsinnässään. Elokuvassa Jeesus on aluksi rakkauden sanomaa julistava pasifisti, mutta Johannes Kastajan (André Gregory) vaikutuksesta laittaa kapinallisvaihteen päälle ja menee Jerusalemiin puhdistamaan temppelin. Lopulta Jeesus vakuuttuu, että hänen tehtävänsä on kuolla ristillä ihmiskunnan syntien vuoksi.

Moinen kronologinen jaottelu Jeesuksen eri puolista hänen itseymmärryksensä kehittymisenä menee tietenkin liian pitkälle. Jotkut teologit ovat kuitenkin esittäneet, että hänen inhimillinen ymmärryksensä hänen messiaanisesta tehtävästään ja sen laajuudesta on hyvin voinut kehittyä hänen maanpäällisen vaelluksensa mittaan (ks. esim. täältä).

Voimme vain yrittää kuvitella, miltä Jeesuksesta mahtoi tuntua, kun hän jossain vaiheessa maanpäällistä elämäänsä tiedosti selvästi, että hänen tulee kuolla kaikkien puolesta kivulias kuolema. Tämä sisäinen kamppailu, jota myös Kristuksen viimeisessä kiusauksessa pyritään ansiokkaasti kuvaamaan, on kiehtovalla tavalla läsnä ihan Raamatun lehdillä: kaikki muistanevat, kuinka hän rukoili tuskan vallassa Getsemanessa.

Jeesuksen viimeinen kiusaus

Elokuva etenee Jeesuksen elämää uudelleen tulkiten Raamatusta tuttujen vaiheiden kautta aina ristille asti, mutta lähtee sitten aivan omille teilleen. Jeesuksen ollessa ristillä nuori tyttö, joka kertoo olevansa enkeli, hakee Jeesuksen ristiltä ja vie hänet turvaan.

Hän selittää Jeesukselle, ettei hänen tarvitse kuolla ristillä ja johdattaa hänet Magdalan Marian luokse, jonka kanssa Jeesus perustaa perheen. Myöhemmin hän usuttaa Jeesuksen suhteisiin myös muiden naisten kanssa. Jumalahan haluaa hänen olevan onnellinen!

Vuodet vierivät ja lopulta Jeesus on jo vanha mies. Hänen ollessa kuolinvuoteellaan Juudas tulee muiden vanhojen opetuslasten kanssa tapaamaan Jeesusta ja moittii häntä siitä, että hän hylkäsi tehtävänsä kesken kaiken. Hän myös paljastaa shokeeraavan faktan ”enkelistä,” joka on ollut Jeesuksen rinnalla kaikki nämä vuodet: hän on oikeasti Saatana!

Vaikka opillisesta näkökulmasta on tietenkin ongelmallista soveltaa tätä Jeesukseen, mielestäni elokuva kuvaa hyvin, miten synti saa pauloihinsa. Saatana tekeytyy usein ”valon enkeliksi” (2. Kor. 11:14). Perustelut saattavat vaikuttaa eri tilanteissa monella tapaa positiivisilta: järkeviltä, ankaran johdonmukaisilta, armollisilta… Kuitenkin ne vievät askel askeleelta yhä kauemmas Jumalasta.

”Enkelin” paljastuttua itse paholaiseksi, Jeesus ryntää ulos rukoillen Jumalaa, että hän saisi sittenkin kuolla ristillä. Tämän jälkeen Jeesus huomaa olevansa jälleen ristillä, ja koko pitkä ristiltä pelastamisesta alkanut kertomus paljastuu näyksi, Kristuksen viimeiseksi kiusaukseksi. Jeesus lausuu tyytyväisenä raamatulliset viimeiset sanansa ”se on täytetty” (Joh. 19:30) ja elokuva loppuu.

Jeesus luopui kaikesta sinun vuoksesi!

Vaikka elokuvan kristologiaan sisältyy kaikenlaista ongelmallista, mielestäni se onnistuu tuomaan koskettavalla tavalla esille jotain hyvin olennaista:

Jeesus oli tosi ihminen. Evankeliumeissa kelataan hänen elämänsä (luonnollisesti) hyvin pikaisesti läpi, mutta emme saa unohtaa, että hän eli vuosikausia ja myös hänellä oli arkea ja ihan ”tavallisia” päiviä. Hänellä oli inhimillinen sielunelämä ja tunteet.

Hän olisi periaatteessa voinut elää tavallisen elämän, kuten kuka tahansa meistä. Kuitenkin hän rakkaudesta meitä ja Jumalaa kohtaan valitsi kuolla vasta noin kolmikymppisenä ja luovuttaa itsensä täydellisesti Jumalan käsiin.

Tämän vuoksi Kristuksen viimeinen kiusaus sopii mielestäni täydellisesti pääsiäisen aikaan: muistuttamaan meitä hänen ihmisyydestään ja suuresta uhrauksestaan.

2 comments

  1. Taiteilijoilla (kuten kaikilla) on ilmaisunvapaus. Mielestäni uudet Kristus-tulkinnat ovat ilmiönä ihan ok, sillä ne voivat haastaa pohtimaan tuttuja opetuksia tuoreista näkökulmista. Mutta samalla on kasvava riski langeta kerettiläiseen ansaan ja uskoa Hänen oppiinsa kuuluvan myös linjauksia jotka eivät kuulu(neet) Hänen oppiinsa vaan perustuvat tosiasiassa käsikirjoittajan laukkaavaan mielikuvitukseen.

    Esimerkiksi samansukupuolisten avioliittojen ”kristillisyyttä” on viime vuodet yleisesti perusteltu kirkollistenkin tahojen toimesta sillä että ne olisivat linjassa sen ”Rakkauden Sanoman” kanssa jota Kristus toiminnallaan edusti.

    Tykkää

  2. Se että poimitaan Jeesuksen julistuksesta valistuksen ”valon” tapaan, joku – vaikkakin keskeisiä punaisia lankoja, jolla sitten kumotaan kaikki muu – on julistusta ”oman korvasyyhyn” mukaan. Ja se on kaukana apostolisesta kristinuskosta. Olisi korrektia, että nimeäisivät uskontonsa uudelleen…

    En ole katsonut elokuvaa, mutta varmaan Scorcese on siinä oikeassa, että Jeesukselle hahmottui tehtävänsä ja roolinsa lopullisesti vasta toimintansa aikana. Ja tämä inhimillisyys on jäänyt kaiken ”jumalallisuushypetyksen” varjoon jo alkukirkon aikana. Itse asiassa epävarmuus tehtävänsä luonteesta ihan viimeisiin päiviin asti, läpäisee evakeliumit ainakin muutamin paikoin kuten:

    Jeesus kehottaa ostamaan miekat puolustukseen (Luuk. 22:36-38), mutta myöhemmin kehottaa Getsemanessa ””Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.” (Matt.26:52)

    Hän rukoilee myös ””Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39)

    ”Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: `Eeli, Eeli, lama sabaktani?` Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Matt. 27:46) kunnes Hän huutaa: `Se on täytetty.` Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19:30)

    Merkille pantavaa on, että Jeesus tarvitsi niin paljon yksinäisyyttä erämaassa ja vuorilla – pimeän yön tähtitaivasta rukoukseen, mietiskelyyn; varmaankin etsiäkseen ja vakuuttuakseen Jumalan tahdosta – kaiken arkielämän hulinan keskellä!

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Janne M Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s