JUHO SANKAMO

Vuonna 1950 katolinen kirkko julisti kirkon viralliseksi dogmiksi, että Neitsyt Maria otettiin taivaaseen hänen maallisen vaelluksensa lopulla. Miksi tällainen asia piti julistaa uskontotuudeksi? On ehkä hyvä huomioida, millaisessa historiallisessa tilanteessa kirkko, ja koko maailma, eli 1950-luvulla. Takana olivat järkyttävät maailmansodat, holokausti ja ydinpommien pudottaminen Japaniin. Tieteellis-materialistinen maailmankuva valtasi alaa. Kommunismi ja kapitalismi jakoivat maailmaa. Ihmiset janosivat toivoa.

Paavi Pius XII kirkastikin meille meidän perimmäistä toivoamme. Ihmisen toivo on päästä Jumalan luo. Uskontunnustuksessa me kristityt tunnustamme toivomme ja odotamme “kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.” Neitsyt Marialle tämä ei ole enää toivoa, vaan jo toteutunutta todellisuutta.

Näin Katolisen kirkon katekismus kuvaa oppia Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta: 

Lopuksi tahraton Neitsyt, jonka Jumala oli varjellut kaikelta perisynnin tahralta, otettiin maallisen vaelluksen päätyttyä ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, ja Herra korotti hänet kaikkien kuningattareksi, jotta hän yhä enemmän tulisi Poikansa, herrain Herran sekä synnin ja kuoleman voittajan, kaltaiseksi. (KKK 966.)

Kristuksen taivaaseen astumisen (Luuk. 24; Ap. t. 1) ja neitsyt Marian taivaaseen ottamisen välillä on selvä ero. Kristus astui ylös taivaisiin omalla jumalallisella voimallaan. Neitsyt Maria sen sijaan otettiin taivaaseen Kristuksen ylösnousemusvoimalla. Kristus on lunastanut Marian kuoleman vallasta. Apostoli Paavali kirjoittaa, että “Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen.” (Ef. 2:6.) Neitsyt Maria on jo tullut täydellisesti Kristuksen yhteyteen, ja tämän vuoksi hänet on jo korotettu taivaaseen. Tämä koskee kuitenkin kaikkia kristittyjä, kaikkia kastettuja. Kun me juurrumme Kristukseen, kun tuo ykseys on täydellistä, mekin saamme “paikan taivaassa.” Tämä on eskatologinen toivomme.

Apostoli Paavali puhuu kristittyjen eskatologisesta toivosta myös jakeissa 1. Kor. 15:21-24. “Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.” Neitsyt Maria oli, ja on, aina Jeesuksen kanssa. Koko Marian elämä oli yhtä pyhiinvaellusta lähemmäs Jeesusta, Jumalaa. Maria kulki Jeesuksen perässä Betlehemiin, Egyptin maanpakolaisuuteen, Kaanaan häihin, Jerusalemiin, ja viimein Golgatalle. Jeesuksen tie kulki Isän luo: Jeesus “tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo.” (Joh. 13:1.) Sopii siis kuvaan, että Jeesus otti oman rakkaan äitinsä Isän luo. Jeesus lupaa, että hän nousee Isän luo “valmistamaan teille asuinsijan.” (Joh. 14:2.) Jeesus rukoili Jumalaa näin: “Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” (Joh. 17:24.) 

Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen ennakkotapauksena

Kun kirkko tunnustaa, että Neitsyt Maria on otettu taivaaseen ruumiineen ja sieluineen, se samalla kirkastaa, kuinka suuri vaikutus ja voima on Kristuksessa. Se, mitä Neitsyt Marialle on tapahtunut, tulee kerran tapahtumaan kaikille kirkon jäsenille, kaikille Kristuksen ruumiin jäsenille. Katolisen kirkon katekismuksessa todetaan näin:

Kun pyhimmän Neitsyt Marian ajallinen elämä päättyi, hänet otettiin ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, jossa hän jo on osallinen Poikansa ylösnousemuksen kunniaan ja ennakoi siten Kristuksen ruumiin kaikkien jäsenten ylösnousemusta. (KKK 974.)

Teologi Hugo Rahner kirjoittaa näin:

Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen heijastaa ennakolta sitä, mikä kerran on oleva koko kirkon todellisuutta ja mikä on jo toteutunut Kristuksessa Jeesuksessa, kirkastetussa Herrassamme. Se, mitä tapahtui Marian ruumiissa, naisessa, jonka kautta Jumala tuli ihmiseksi, ennakoi sitä täyttymystä, joka on luvattu koko Kristuksen mystiselle ruumiille eli kirkolle. (Maria ja kirkko, 139.)

Ihmisen halveksunnasta ihmisen korottamiseen

Abraham Heschel, rabbi ja filosofi, kirjoitti toisen maailmansodan ja holokaustin jälkeisissä tunnelmissa, että ateistinen maailmankuva ei anna paljoa arvoa ihmiselle. Hän pohti, että nykykirjallisuudessa ihmisiä rinnastetaan syöpäläisiin, eläimiin ja koneisiin. Nykykirjallisuudesta ihmiselle ei paljoa ystäviä löydy, ja Heschel totesikin näin: 

Herra taivaassa saattaa olla hänen viimeinen ystävänsä maan päällä. Eikö olekin mahdollista, että se raivokkuus, josta tänään todistamme, on syntynyt siitä, että olemme vanginneet itsemme ylitsevuotavaan itsehalveksuntaan, valtavaan alemmuuden tunteeseen?

Ihmisen itsehalveksunta, esineellistäminen, välineellistäminen ja alentaminen on tuttua myös tänään. Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen on Jumalan vastaveto ihmisen halventamiselle. Kun Armstrong astui kuun kamaralle, hän sanoi, että tämä on “pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle.” Kun Neitsyt Maria otettiin taivaan kirkkauteen, se oli todellinen harppaus, joka kertoo, missä on meidän kristittyjen todellinen kotimaa. Jeesuksen teoissa näkyy kautta linjan se, kuinka hän korotti ja vapautti ihmisiä. Hän sanoi kuolleelle tytölle: Talita kum! Tyttö nouse! Ja niin tyttö nousi kuolinvuoteeltaan. Jeesus suoristi kyyryyn taipuneen vanhan naisen. Kriitikoilleen hän vastasi: “Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?” (Luuk. 13:16.)

Messias nostaa elävän liitonarkin taivaalliseen Jerusalemiin

Raamatun tutkijat ovat jo muinaisista ajoista asti huomanneet, että Neitsyt Mariaa kuvataan UT:ssa uutena ja elävänä liitonarkkina. Niin kuin Jumalan voima “varjosi” liitonarkin Mooseksen aikana (2. Moos. 40:35), niin nyt Jumala voima “varjoaa” Neitsyt Marian (Luuk. 1:35), ja niin hänessä sikiää Jumalan Poika, Herra. 

Jos Neitsyt Maria on uusi liitonarkki, niin silloin Jeesus, joka kasvaa hänen kohdussaan, on Jumala. Varhaisten kristittyjen opetuksissa tämä ajatus toistuu varsin usein. Ja myös Katolisen kirkon katekismus pitää Mariaa liitonarkkina: “Maria, jonka Herra itse on ottanut asunnokseen, on henkilöitynyt Siionin tytär, liiton arkku ja paikka, jossa Herran kirkkaus hallitsee.” (KKK 2676.) 

Raamatussa liitonarkista sanotaan monia asioita. Puhtaasta kullasta valettu liitonarkki oli Jumalan läsnäolon paikka. Liitonarkissa oli Jumalan lain taulut, Aaronin sauva ja mannaa autiomaavaellukselta. Neitsyt Maria kantoi kohdussaan Jeesusta, joka on “elämän leipä” – uusi manna. Hän on ylimmäinen pappi, Melkisedek. Hän tulee täyttämään täydellisesti Jumalan tahdon, ja niin hän edustaa lain tauluja, jotka olivat liitonarkissa. 

Kun Daavid nousi kuninkaaksi, hän aivan ensimmäiseksi toi liitonarkin Jerusalemiin. (2. Sam. 6:1-2.) Luukkaan evankeliumissa neitsyt Mariaa kuvataan sanastolla, joka tuo selvästi mieleen liitonarkin, jota varjostaa Jumalan voima, ja joka pitää sisällään Jumalan Pojan. Nyt Jeesuksen matka kulkee kohti taivasten valtakuntaa – evankeliumin lopussa Jeesus astui ylös taivaisiin pilven kannateltavana. Analogisesti, uutena Daavidin poikana, Messiaana, Jeesus noutaa liitonarkin eli neitsyt Marian taivaalliseen Jerusalemiin. 

Muinaiset kristityt tulkitsivat Psalmia 132, jaetta 8, kuvauksena Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta: “Nouse, Herra, tule asuinpaikkaasi, sinä ja arkku, jossa voimasi on!”

Neitsyt Marian juhlan aika

Vaikka Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen julistettiin uskontotuudeksi vasta vuonna 1950, niin tällä uskolla on pitkät juuret kirkon historiassa. Aina 500-luvulta asti kirkossa, niin idässä kuin lännessä, on juhlittu Neitsyt Marian taivaaseen ottamista. (Kilian Healy, 2009, Jungfru Marias upptagning i himmelen, 52.) Varhaisimmat meille säilyneet taideteokset, jotka kuvaavat Neitsyt Marian taivaaseen ottamista, ovat 600-700 -luvuilta.

Katolisen kirkon juhlavigiliassa Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivänä rukoillaan näin: “Ihania asioita on sanottu sinusta, Maria, sinusta, joka tänään korotettiin enkelikuorojen yläpuolelle, sinusta, joka ikuisesti jaat Kristuksen voiton.” (Healey, 45.) Jo 700-luvulla kirkon opettajat kutsuivat neitsyt Mariaa eläväksi liitonarkiksi, joka on nostettu taivaalliseen Jerusalemiin. (Brant Pitre, 2018, Jesus and the Jewish Roots of Mary, s. 67.) 

Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlaa vietetään 15.8. Silloin on hyvä pohtia, mitä kaikkea tämä Jumalan ihme meille tarkoittaa. Jäsenyys Kristuksen ruumiiseen, kirkkoon, tekee meidät osalliseksi uskomattomasta voimasta ja armosta. Tämä voima korotti Neitsyt Marian taivaaseen. Neitsyt Maria on nyt täysin yhdistynyt Kristukseen ja taivaassa Jumalan yhteydessä, hän rukoilee meidän puolestamme. Neitsyt Marian läsnäolo taivaassa ruumiineen ja sieluineen ennakoi sitä, mikä on kerran todellisuutta kaikille Kristuksen ruumiin jäsenille. Eräänä päivänä Kristus tulee takaisin kunniassaan ja kirkkaudessaan, ja hän sanoo “tämä on minun ruumiini” ja silloin me kaikki, hänen ruumiinsa jäsenet, muutumme silmänräpäyksessä. (1. Kor. 15:52.)

P.S. Katolinen vartti alkaa taas Radio Deissä. Ohjelma tulee aina torstaisin klo 19:03 ja tiistaisin klo 23. Ohjelma, samoin kuin kaikki aiemmat jaksot, löytyy myös Spotifystä.