Kirjoittaja: Eetu Manninen

Top 5 kirkkoisät: kolminaisuus

Lyonin piispa Irenaeus

Tällä viikolla esittelen Top 5 kirkkoisät. Kaikista kirkkoisistä vain viiden valitseminen on kuitenkin vaikeaa, joten keskityn tällä listalla kolminaisuusopin muotoutumiseen kannalta merkittäviin kirkkoisiin.

1. Irenaeus (n. 135–n. 202). Varhaisista kirkkoisistä Irenaeuksen teologia ennakoi hämmästyttävän selvästi kolminaisuusoppia. Hän kuvaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välistä suhdetta metaforalla, jossa Sana ja Viisaus, eli Poika ja Pyhä Henki ovat Isän kädet. Irenaeuksen jumalakuvan trinitaarisuudesta kertoo muun muassa se, että hän ei useimpien muiden varhaisten kirkkoisien tavoin samaista Sanaa ja Viisautta toisiinsa, vaan kutsuu Henkeä Viisaudeksi. Näin ollen kaikki persoonat toimivat yhdessä sekä maailman luomisessa että ihmisen pelastamisessa. (lisää…)

Top 5 paavit

Paavius on ainoa vielä tänäkin päivänä olemassa oleva instituutio, jonka historia ulottuu katkeamattomana antiikin aikaan asti. Nyt esittelyvuorossa ovatkin Top 5 paavit. Viimeaikaiset paavit, kuten Franciscus (2013–), Benedictus XVI (2005–2013) ja Johannes Paavali II (1978–2005) olisivat erinomaisia ehdokkaita Top 5 -listalle, mutta oletan, että Vatikaanin II kirkolliskokouksen aikaiset ja jälkeiset paavit ovat lukijalle melko tuttuja jo ennestään. Heitä ja heidän tekemisiään on sivuttu tällä blogillakin esimerkiksi täällä ja täällä. Tässä listassa haluan sen sijaan keskittyä vanhempiin Pietarin viran haltijoihin. Koska keskenään hyvin erilaisia paaveja on vaikea pistää parhausjärjestykseen, etenen listassani kronologisesti. Hieman toisenlaisen Top 5 paavit -listan voit katsoa täältä.

Pietari ottaa Jeesukselta vastaan taivasten valtakunnan avaimet. Pietro Peruginon (n. 1446–1523) maalaus

1. Apostoli Pietari (n. 33–67). Heti kärkeen sanottakoon, että Pietarin kutsuminen paaviksi tai Rooman piispaksi on jokseenkin anakronistista. Nimitys ”paavi” (lat. papa) nimittäin vakiintui tarkoittamaan erityisesti Rooman piispaa vasta varhaiskeskiajalla, ja lisäksi useat historioitsijat katsovat monarkkisen piispuuden rantautuneen Rooman seurakuntaan varsin myöhään. Kuitenkin paavius on ytimeltään juuri Jeesuksen Pietarille antaman erityisen viran jatkumista kirkon piispainkollegiossa, minkä vuoksi Pietaria ei voida ohittaa paaveista puhuttaessa. Pietari oli ensimmäinen apostolien joukossa (vrt. Matt. 10:2), ja tunnusti Jeesuksen ensimmäisenä Messiaaksi (Matt. 16:16). Pietari on monella tapaa esimerkillinen, mutta toisaalta myös hänen epätäydellisyytensä osoittavat kauniilla tavalla Jumalan armon ja kärsivällisyyden uskovia – ja paaveja – kohtaan. (lisää…)

Top 5: Augustinusta suomeksi

Tämän viikon Top 5:ssä esittelen Augustinuksen teoksia, jotka ovat saatavilla suomeksi. Toistaiseksi hänen teoksistaan on tehty suomenkielisiä käännöksiä melko vähän, mutta niiden avulla Augustinuksesta kiinnostunut pääsee hyvään alkuun.

Tunnustukset. Aurkinko kustannus

1. Tunnustukset. (Aurinko kustannus 2010 [1947]) Augustinuksen tunnetuin teos, joka kuuluu jokaisen vähänkään kirkkoisistä tai ylipäätään teologiasta kiinnostuneen välttämättömään yleissivistykseen. Kirjat 1-9 ovat kertomus nuoren Augustinuksen intohimoisesta totuuden etsinnästä, jonka päätteeksi hän pääsee turvallisesti äitikirkon helmoihin. Kirjat 10-13 sisältävät pohdintaa erilaisista aiheista, kuten muistista, ajasta ja ikuisuudesta sekä luomisesta. Otto Lakan alun perin 1940-luvulla tekemän käännöksen kieli on kuitenkin hyvin vanhahtavaa.

2. Jumalan valtio. (WSOY 2003) Tunnustusten ohella Augustinuksen merkittävimpiä teoksia. Kyseessä on mammuttimainen järkäle, jonka kaikkiaan 22 kirjasta on käännetty suomeksi kirjat 1-10. Tämä Heikki Koskenniemen laatima erinomainen suomennos ilmestyi vuonna 2003, eikä jatkoa ole ainakaan toistaiseksi ilmestynyt. Painos on loppuunmyyty, joten kirjaa joutuu haeskelemaan esimerkiksi nettihuutokaupoista. (lisää…)

Maailman hienoin esitys: Jumalan luova toiminta ja evoluutio

Richard Dawkins. Kuva: Shane Pope

Englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins on aikamme tunnetuimpia ateisteja. Monet muistavat hänet vuonna 2006 julkaistusta populaarikirjasta Jumalharha (God Delusion), jossa Dawkins pyrkii osoittamaan (tosin varsin kehnoin argumentein), että Jumalaa ei lähes varmasti ole olemassa. Dawkins edustaa uusateismina tunnettua ateistista uskontokritiikkiä, jonka muita tunnettuja nimiä ovat Daniel Dennett, Sam Harris ja Christopher Hitchens.

Tämän taustan vuoksi monet kristityt näkevät Dawkinsin lähes yksinomaan ateistina ja kristinuskon vastustajana. Kuitenkin hän on myös merkittävän uran tehnyt tiedemies ja tieteen popularisoija. Hän tuli laajan yleisön tietoisuuteen jo vuonna 1976 evoluutioteoriaa käsittelevällä kirjallaan Geenin itsekkyys (The Selfish Gene) ja on sittemmin kirjoittanut useita muitakin evoluutioaiheisia teoksia.

Tällainen on myös hänen suhteellisen tuore evoluutioteoriaa esittelevä populaari teoksensa The Greatest Show on Earth: The Evidence for Evolution (Black Swan 2009, 470 s.). Itse luin kirjan englanninkielisenä, mutta teos on saatavilla myös suomeksi otsikolla Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet (Terra Cognita 2009, 435 s.). Mielestäni teos on oikein mielenkiintoinen ja suosittelen kristittyä lukijaakin tarttumaan siihen ennakkoluulottomasti. (lisää…)

Jesuiittapappien pyhiinvaellus Jeesuksen jalanjäljissä

James Martin, S.J.

Mitä saa kun yhdistää matkakertomuksen, eksegeesin ja hartauskirjan? Vaikka monessa kirjassa yhdistellään näitä elementtejä, nämä kaikki kolme piirrettä tulevat poikkeuksellisen luontevasti ja viihdyttävästi esille James Martinin kirjassa Jesus: A Pilgrimage (HarperOne 2014, 538 s.). Martin on amerikkalainen jesuiittapappi, joka työskentelee jesuiittojen America-lehdessä. Huhtikuussa 2017 paavi Franciscus nimitti hänet neuvonantajaksi Vatikaanin tiedotusasioiden sihteeristöön.

Kirjassaan Martin kertoo ystävänsä ja pappikollegansa George Williamsin kanssa tekemästään pyhiinvaelluksesta Pyhälle maalle Jeesuksen jalanjäljissä. Matkakertomus on kirjoitettu viihdyttävästi, vaikkakin paikoin mielestäni turhan amerikkalaistyyppisen tunteikkaaseen ja maireaan sävyyn. Teos ei ole kuitenkaan pelkästään eikä edes ensisijaisesti matkakertomus, vaan pyhiinvaellus tarjoaa kerronnallisen kehyksen kirjan pääaiheelle: Jeesus Nasaretilaiselle. (lisää…)

Taistelu Augustinuksen perinnöstä

Lateraanikirkossa sijaitseva 500-luvulta peräisin oleva kuva Augustinuksesta

Augustinus (354–430) kuuluu kiistatta ihmiskunnan historian suuriin neroihin. Tunnettu dogmihistorioitsija Jaroslav Pelikan (1923–2006) on sanonut koko keskiajan teologian olevan vain sarja alaviitteitä Augustinukseen (Pelikan 1978, 3) ja brittifilosofi sir Anthony Kennyn mukaan antiikin filosofeista ainoastaan Aristoteleella (384–322 eKr.) on ollut suurempi vaikutus filosofian historiaan (Kenny 2010, 94).

Augustinus oli suorastaan häkellyttävän laaja-alainen ajattelija, ja massiivisessa kirjallisessa tuotannossaan hän tuli käsitelleeksi useimpia merkittäviä kristillisen teologian osa-alueita. Esimerkiksi perisyntioppi, predestinaatio-oppi ja armo-oppi ovat lähtöisin häneltä ja lisäksi hänellä on ollut suuri vaikutus läntiseen trinitaariseen teologiaan.

Kiistely Augustinuksen oikeasta tulkinnasta jatkui läpi koko keskiajan, mutta erityisen suuri kiista hänen perinnöstään tapahtui reformaatiossa, kun kiistan kaikki osapuolet halusivat osoittaa, että tämä kunnioitettu kirkonopettaja oli nimenomaan heidän puolellaan. Tässä artikkelissa tarkastelenkin, miten kaikki reformaation osapuolet pohjasivat oppinsa Augustinuksen teologiaan ja miten suuressa määrin reformaatio oli kiistaa juuri Augustinuksen perinnöstä. (lisää…)

Teesejä vanhurskauttamisesta: onko yksimielisyys mahdollinen?

Tähän mennessä tällä blogilla on käsitelty kolme Perussanoman Uskonpuhdistuksen sanoma tänään -sarjan osaa: Anni Maria Laaton Teesejä kirkosta, Simo Peuran Teesejä ehtoollisesta ja Leif Eriksonin Teesejä Raamatusta. Tällä kertaa vuorossa on sarjan neljäs osa, joka on Aleksi Kuokkasen Teesejä vanhurskauttamisesta.

Tässä osassa käsittelyyn tulee siis luterilaisen opin kruununjalokivi, katolis-luterilaisessa dialogissa perinteisesti keskeisellä sijalla ollut vanhurskauttamisoppi. Tätä oppia omien teesiensä välityksellä lähestyvä Kuokkanen on koulutukseltaan teologian tohtori ja toimii Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) palveluksessa.

Kuokkasen teesit ovat: (lisää…)