Kirjoittaja: Eetu Manninen

Top 5: Augustinusta suomeksi

Tämän viikon TOP 5:ssä esittelen Augustinuksen teoksia, jotka ovat saatavilla suomeksi. Toistaiseksi hänen teoksistaan on tehty suomenkielisiä käännöksiä melko vähän, mutta niiden avulla Augustinuksesta kiinnostunut pääsee hyvään alkuun.

Tunnustukset. Aurkinko kustannus

  1. Tunnustukset. (Aurinko kustannus 2010 [1947]) Augustinuksen tunnetuin teos, joka kuuluu jokaisen vähänkään kirkkoisistä tai ylipäätään teologiasta kiinnostuneen välttämättömään yleissivistykseen. Kirjat 1-9 ovat kertomus nuoren Augustinuksen intohimoisesta totuuden etsinnästä, jonka päätteeksi hän pääsee turvallisesti äitikirkon helmoihin. Kirjat 10-13 sisältävät pohdintaa erilaisista aiheista, kuten muistista, ajasta ja ikuisuudesta sekä luomisesta. Otto Lakan alun perin 1940-luvulla tekemän käännöksen kieli on kuitenkin hyvin vanhahtavaa.
  2. Jumalan valtio. (WSOY 2003) Tunnustusten ohella Augustinuksen merkittävimpiä teoksia. Kyseessä on mammuttimainen järkäle, jonka kaikkiaan 22 kirjasta on käännetty suomeksi kirjat 1-10. Tämä Heikki Koskenniemen laatima erinomainen suomennos ilmestyi vuonna 2003, eikä jatkoa ole ainakaan toistaiseksi ilmestynyt. Painos on loppuunmyyty, joten kirjaa joutuu haeskelemaan esimerkiksi nettihuutokaupoista.
  3. Henki ja kirjain. (Aurinko kustannus 1982) Augustinuksen pelagiolaiskiistan alkuvaiheessa kirjoittama armo-oppia käsittelevä teos, joka vaikutti merkittävästi Lutheriin ja jonka jokaisen aiheesta kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti lukea. Jukka Thurénin käännös on vuodelta 1982.
  4. Usko, toivo, rakkaus. (Kirjapaja 2004) Augustinuksen myöhäisvaiheen teos, jossa hän käsittelee tyylilleen poikkeuksellisen systemaattisesti kristillisen uskon sisältöä. Timo Nisulan erittäin sujuva ja helppolukuinen käännös on ilmestynyt vuonna 2004. Painos on loppuunmyyty, joten tässä teoksessa on samanlainen saatavuusongelma kuin Jumalan valtion suomennoksessa.
  5. Ennen kristityksi kääntymistään Augustinus teki menestyksekkään uran puhetaidon opettajana, mikä näkyi myös hänen saarnojensa laadussa. Tämän vuoksi on syytä tutustua myös niihin, ettei kuva hänestä jää vajavaiseksi. Valikoimia Augustinuksen saarnoista onkin ilmestynyt suomeksi jonkin verran. Varhaisimpana tuntemanani esimerkkinä on Johanna Thurénin toimittama Pääsiäispuheita (SLEY-kirjat 1985). Uudempia kokoelmia ovat Timo Nisulan eläväiseen tyyliinsä kääntämät Saarnoja (Kirjapaja 2005), otsikolla Kaikki rakkaudesta (Kirjapaja 2016) ilmestyneet Augustinuksen saarnat Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä ja kokoelma joulusaarnoja otsikolla Jumala syntyi ihmiseksi (Perussanoma 2016). Myös Timo Nisulan ja Anni Maria Laaton kääntämiä Augustinuksen naisille osoittamia kirjeitä sisältävä kokoelma Kirjeitä sisarille (Kirjapaja 2009) on erittäin mielenkiintoinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Maailman hienoin esitys: Jumalan luova toiminta ja evoluutio

Richard Dawkins. Kuva: Shane Pope

Englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins on aikamme tunnetuimpia ateisteja. Monet muistavat hänet vuonna 2006 julkaistusta populaarikirjasta Jumalharha (God Delusion), jossa Dawkins pyrkii osoittamaan (tosin varsin kehnoin argumentein), että Jumalaa ei lähes varmasti ole olemassa. Dawkins edustaa uusateismina tunnettua ateistista uskontokritiikkiä, jonka muita tunnettuja nimiä ovat Daniel Dennett, Sam Harris ja Christopher Hitchens.

Tämän taustan vuoksi monet kristityt näkevät Dawkinsin lähes yksinomaan ateistina ja kristinuskon vastustajana. Kuitenkin hän on myös merkittävän uran tehnyt tiedemies ja tieteen popularisoija. Hän tuli laajan yleisön tietoisuuteen jo vuonna 1976 evoluutioteoriaa käsittelevällä kirjallaan Geenin itsekkyys (The Selfish Gene) ja on sittemmin kirjoittanut useita muitakin evoluutioaiheisia teoksia.

Tällainen on myös hänen suhteellisen tuore evoluutioteoriaa esittelevä populaari teoksensa The Greatest Show on Earth: The Evidence for Evolution (Black Swan 2009, 470 s.). Itse luin kirjan englanninkielisenä, mutta teos on saatavilla myös suomeksi otsikolla Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet (Terra Cognita 2009, 435 s.). Mielestäni teos on oikein mielenkiintoinen ja suosittelen kristittyä lukijaakin tarttumaan siihen ennakkoluulottomasti. (lisää…)

Jesuiittapappien pyhiinvaellus Jeesuksen jalanjäljissä

James Martin, S.J.

Mitä saa kun yhdistää matkakertomuksen, eksegeesin ja hartauskirjan? Vaikka monessa kirjassa yhdistellään näitä elementtejä, nämä kaikki kolme piirrettä tulevat poikkeuksellisen luontevasti ja viihdyttävästi esille James Martinin kirjassa Jesus: A Pilgrimage (HarperOne 2014, 538 s.). Martin on amerikkalainen jesuiittapappi, joka työskentelee jesuiittojen America-lehdessä. Huhtikuussa 2017 paavi Franciscus nimitti hänet neuvonantajaksi Vatikaanin tiedotusasioiden sihteeristöön.

Kirjassaan Martin kertoo ystävänsä ja pappikollegansa George Williamsin kanssa tekemästään pyhiinvaelluksesta Pyhälle maalle Jeesuksen jalanjäljissä. Matkakertomus on kirjoitettu viihdyttävästi, vaikkakin paikoin mielestäni turhan amerikkalaistyyppisen tunteikkaaseen ja maireaan sävyyn. Teos ei ole kuitenkaan pelkästään eikä edes ensisijaisesti matkakertomus, vaan pyhiinvaellus tarjoaa kerronnallisen kehyksen kirjan pääaiheelle: Jeesus Nasaretilaiselle. (lisää…)

Taistelu Augustinuksen perinnöstä

Lateraanikirkossa sijaitseva 500-luvulta peräisin oleva kuva Augustinuksesta

Augustinus (354–430) kuuluu kiistatta ihmiskunnan historian suuriin neroihin. Tunnettu dogmihistorioitsija Jaroslav Pelikan (1923–2006) on sanonut koko keskiajan teologian olevan vain sarja alaviitteitä Augustinukseen (Pelikan 1978, 3) ja brittifilosofi sir Anthony Kennyn mukaan antiikin filosofeista ainoastaan Aristoteleella (384–322 eKr.) on ollut suurempi vaikutus filosofian historiaan (Kenny 2010, 94).

Augustinus oli suorastaan häkellyttävän laaja-alainen ajattelija, ja massiivisessa kirjallisessa tuotannossaan hän tuli käsitelleeksi useimpia merkittäviä kristillisen teologian osa-alueita. Esimerkiksi perisyntioppi, predestinaatio-oppi ja armo-oppi ovat lähtöisin häneltä ja lisäksi hänellä on ollut suuri vaikutus läntiseen trinitaariseen teologiaan.

Kiistely Augustinuksen oikeasta tulkinnasta jatkui läpi koko keskiajan, mutta erityisen suuri kiista hänen perinnöstään tapahtui reformaatiossa, kun kiistan kaikki osapuolet halusivat osoittaa, että tämä kunnioitettu kirkonopettaja oli nimenomaan heidän puolellaan. Tässä artikkelissa tarkastelenkin, miten kaikki reformaation osapuolet pohjasivat oppinsa Augustinuksen teologiaan ja miten suuressa määrin reformaatio oli kiistaa juuri Augustinuksen perinnöstä. (lisää…)

Teesejä vanhurskauttamisesta: onko yksimielisyys mahdollinen?

Tähän mennessä tällä blogilla on käsitelty kolme Perussanoman Uskonpuhdistuksen sanoma tänään -sarjan osaa: Anni Maria Laaton Teesejä kirkosta, Simo Peuran Teesejä ehtoollisesta ja Leif Eriksonin Teesejä Raamatusta. Tällä kertaa vuorossa on sarjan neljäs osa, joka on Aleksi Kuokkasen Teesejä vanhurskauttamisesta.

Tässä osassa käsittelyyn tulee siis luterilaisen opin kruununjalokivi, katolis-luterilaisessa dialogissa perinteisesti keskeisellä sijalla ollut vanhurskauttamisoppi. Tätä oppia omien teesiensä välityksellä lähestyvä Kuokkanen on koulutukseltaan teologian tohtori ja toimii Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) palveluksessa.

Kuokkasen teesit ovat: (lisää…)

Teesejä Raamatusta: Kristus keskiössä – tulkitsija kehällä?

Isä Oskari Juurikkala on käsitellyt blogillamme jo kahta Perussanoman Uskonpuhdistuksen sanoma tänään –sarjaan kuuluvaa teosta: Anni Maria Laaton Teesejä kirkosta ja Simo Peuran Teesejä ehtoollisesta. Nyt on vuorossa sarjan kolmas osa: Åbo Akademin dogmatiikan dosentti Leif Eriksonin Teesejä Raamatusta.

Aihe on todella kiinnostava katolilais-luterilaisen keskustelun kannalta, mutta tässä kirjassa näkökulma ei ole ekumeeninen. Erikson omistaa teoksensa nimenomaan reformaattori Martti Lutherin (1463–1546) raamattunäkemyksen esittelemiseen, mikä on toki luonteva ratkaisu näin reformaation merkkivuonna.

Vaikka kyseessä on siis yhden teologin yksityisen ajattelun esittely, on kirja kuitenkin kiinnostava myös katolisesta näkökulmasta: Lutherin ajattelu Raamatusta on jättänyt vahvan leimansa hänen jälkeiseensä protestanttiseen teologiaan, ja sillä on suuri vaikutus tärkeisiin ja vaikeisiin ekumeenisiin kysymyksiin Raamatun ja tradition välisestä suhteesta ja kirkon opetusviran auktoriteetista.

Teoksessaan Erikson pyrkiikin osoittamaan että Lutherin raamattukäsitys on relevantti myös nykyajan ihmisille pohtimalla jokaisen teesin lopuksi ajankohtaisia haasteita ja mahdollisuuksia.

Eriksonin teesit ovat: (lisää…)

Mikä gender? – osa II

Rubens: Adam och Eva.

Aatami ja Eeva paratiisissa. Peter Paul Rubensin (1577-1640) maalaus.

Edellisessä artikkelissani esittelin feminististä gender-ideologiaa. Mitä tästä ideologiasta tulisi ajatella katolisen uskon valossa? Onko tämä katolisten kirkonmiesten kiivaasti vastustama oppi kokonaisuudessaan kirkon uskon vastainen vai onko siinä myös hyviä puolia?

Nähdäkseni suurin näitä kahta järjestelmää erottava tekijä on antropologia, kysymys siitä, mikä on ihminen. Gender-ideologia katsoo, että ihmisen tulisi olla vapaa häntä ulkoa päin säätelevistä sukupuolinormeista ja valita itse oma sukupuolinen identiteettinsä. Perinteisen kristinuskon mukaan sukupuolinormit taas eivät ole pelkästään kulttuurisidonnaisia sosiaalisia konstruktioita, jotka kahlitsevat ihmistä ulkoa päin. (lisää…)