Kirjaesittelyt ja -arviot

Nabeel Qureshin kääntymys, kärsimys ja kuolema

Etsin Allahia – Löysin Jeesuksen

Tämä artikkeli poikkeaa aiheensa puolesta melkoisesti tämän vuoden teemastamme – olin ajatellut kirjoittaa tässä esiteltävästä kirjasta ja henkilöstä vasta ensi vuoden puolella. Nyt kuitenkin on käynyt niin, että Nabeel Qureshi on vaikean vatsasyövän jälkeen kuollut, ja hänet laskettiin haudan lepoon Houstonissa viime torstaina (ks. hautajaiset tästä). Tällä kirjoituksella haluan kunnioittaa Nabeelin muistoa.

Vuonna 2015 Perussanomalta ilmestyi suomennos Nabeel Qureshin omaelämäkerrallisesta kirjasta Etsin Allahia – Löysin Jeesuksen. Luin tämän mukaansatempaavan teoksen noin vuosi sitten ja se teki minuun syvän vaikutuksen ennen kaikkea kuvauksellaan Nabeelin, entisen Ahmadiyya-muslimin, vakavasta uskonkamppailusta. Jo prologi pysäyttää, ja lukija on heti koukussa. Nabeel kuvaa rukoushetkeään aikana, jona hänen islamilainen maailmankuvansa oli murtumassa:

Subhana rabbi al-ala. Ylistetty olkoon Herrani [–] Kuka sinä olet, Herra? Oletko sinä Allah, isäni ja esi-isieni Jumala? [–] Vai oletko sinä Jeesus? [–] Allah, en koskaan uskaltaisi väittää ihmisen syntyneen tasaveroiseksi sinun kanssasi! Allah sub-hanahu wa’tala. Allah, ethän vihastu kaikista epäilyksistäni? [–] Kunhan näytät, mikä polku on sinun polkusi, rakas Jumala, että voin kulkea sitä pitkin.

(lisää…)

Mainokset

Veli-Matti Kärkkäinen uskosta, teoista ja vanhurskauttamisesta

Veli-Matti Kärkkäinen

Helluntailaisten Ristin Voitto -lehti julkaisi hiljattain avoimen kirjeeni helluntailaisille sekä kahden helluntaivaikuttajan vastauksen siihen. Yksi reformaation merkkivuoden hedelmistä voisikin olla katolilaisten ja helluntailaisten keskusteluyhteyden syventyminen ja näiden yhteisöjen uskovien keskinäinen lähentyminen.

Hyvän tilaisuuden dialogin jatkamiseen tarjoaa Ristin Voiton päätoimittajan Leevi Launosen ja Elina Raution (toim.) kirja Yksin uskosta, Yksin armosta: Uskonpuhdistuksen merkitys nykyajalle (Aikamedia 2017). Kuten päätellä saattaa, kirja on julkaistu reformaation merkkivuoden kunniaksi.

Yksi kirjan artikkeleista on tämän blogin kannalta erityisen mielenkiintoinen, sillä se käsittelee ekumeenisesta näkökulmasta reformaation ytimessä ollutta katolis-protestanttista kiistaa. Artikkeli on aivan kirjan alkupuolella, ja sen on kirjoittanut helluntaitaustainen (nykyään luterilainen) Fullerin teologisen seminaarin (USA) systemaattisen teologian professori Veli-Matti Kärkkäinen, tällä hetkellä kaiketi tunnetuin ja merkittävin suomalaisteologi maailmalla.

Artikkelin otsikko on ”Usko ja teot – vanhurskauttaminen ja pyhitys. Sittenkin samoilla linjoilla?” (s. 33-45) Kärkkäisen jutussa on niin paljon painavaa asiaa, sekä kiitettävää että kritisoitavaa, etten tässä kirja-arviossa valitettavasti nyt huomioi kirjan muita artikkeleita lainkaan. (lisää…)

Miten Suomesta tuli Suomi

Timo Junkkaala

Teologian tohtori, kirkkohistorian dosentti Timo Junkkaala on kirjoittanut Suomi100-juhlavuoden kunniaksi kirjan nimeltä Suomen tarina – Miten Suomesta tuli Suomi (Atlasart 2016). Hauska sattuma, sillä alaotsikko oli yksi vaihtoehdoista omaankin kirjaani (josta lopulta tuli Katolisempi kuin luulit – Aikamatkoja Suomen historiaan).

Toinen hauskuus onkin siinä, että Junkkaala arvioi kirjani toimittamaansa Perusta-lehteen otsikolla ”Olkaamme siis luterilaisia” ja kyseenalaisti lopullisen nimivalinnan osuvuuden: ”Kovin katoliselta Suomi ei tämänkään kirjan valossa näytä.” (Perusta 4/2017, s. 233) Lohduttaudun sillä, etteivät ensisijaisena kohdeyleisönäni olleet kirkkohistorioitsijat, vaan tavallisemmat tallaajat. Heihin otsikko ja sisältö ovat tepsineet toivotulla tavalla.

Mutta entäpä Junkkaalan kirja? Ulkoasu on miellyttävä (Erkki Kuusanmäelle kuuluu kiitos hauskasta kuvituksesta!) ja rakenne mukava: sata sivunmittaista tarinaa Suomesta. Lukee kivasti esimerkiksi tarinan tai kaksi illassa. Internetistä löytyy pari aiempaa arviota: Ilpo Perttilä ja Reijo Huuskonen kertaa kaksi. Perttilä summaa omankin kokemukseni: ”kirjaa lukiessa kyllä huomaa, ettei ihan kaikkea muista eikä kaikesta ole edes kuullut”.

Seuraavassa esittelen joitain valikoituja paloja mielenkiintoisista asioista, joista kirja minua muistutti tai joista luin aivan ensimmäistä kertaa. En sen syvemmin analysoi enkä argumentoi, vaan annan kirjan sisällön puhua puolestaan. Suosittelen kirjaa oikein hyvänä Suomi100-juhlavuoden kirjana. (lisää…)

Paavi Franciscus sateenkaaren väreissä

Paavi Franciscus on ollut tänä vuonna virassaan neljä vuotta. Hänen kautensa on osoittanut, että hän on monella tapaa hyvin erikoinen paavi. Hän on pyrkinyt uudistamaan kirkon ilmettä ja rikkonut monia rajoja. Franciscus on suuren yleisön rakastama, mutta hän on toisaalta saanut eräissä piireissä osakseen myös ankaraa vastustusta. Ainakaan tämä paavi ei tunnu jättävän ketään kylmäksi.

Franciscuksen pontifikaatin aikana monet ovat tehneet omia analyysejaan ja tulkintojaan tästä tunteita herättävästä kirkonmiehestä. Tähän joukkoon kuuluu myös Italiassa asuva ruotsalaistoimittaja Kristina Kappelin, jonka Franciscusta käsittelevä kirja Påven som kom ner på jorden (Brombergs 2016) ilmestyi tänä vuonna Kirjapajalta suomenkielisenä käännöksenä otsikolla Franciscus: Uuden ajan paavi (Kirjapaja 2017, 261 s.).

Teos on kirjoitettu dekkarimaisen mukaansatempaavasti, ja varsinkin Franciscuksen, eli Jorge Mario Bergoglion, varhaisista vaiheista kertovat luvut ovat erittäin mielenkiintoisia. Kuitenkin hänen paaviuttaan käsittelevät osiot jättävät paljon toivomisen varaa: Kappelinille teoksen suomenkielisessä otsikossa mainittu ”uusi aika” tarkoittaa nimittäin lähinnä homoliittoja ja naispappeutta.

Tämä näkyy hyvin hänen esittämässään ja myös sekulaarin median tutuksi tekemässä narratiivissa, jossa kiltti Franciscus kyllä kannattaisi näitä asioita, mutta Vatikaanin pahat kardinaalit pistävät vimmatusti hanttiin. Kappelinin teos on siis parhaimmillaan mehevä kirkkopoliittinen trilleri, mutta vakavasti otettavaa analyysia Franciscuksesta joutuu kyllä etsimään jostain muualta. (lisää…)

Luther vai Melanchthon? Luterilaisuus ja oppi ehtoollisesta

Concordian viime vuonna julkaisema saksalaisen luterilaisen pastorin Jürgen Diestelmannin pieni mutta pippurinen kirja yllättää otsikollaan: Luther vai Melanchthon? Erään historiallisen ystävyyden särkyminen ja sen seuraukset nykypäivän ekumenialle sekä uskonpuhdistuksen juhlavuodelle 2017. Pitkä otsikko herättää kiinnostuksen (ainakaan minä en ollut kuullut reformaattorien ystävyyden särkymisestä) muttei kerro teoksen varsinaista aihetta, joka on ehtoollisteologia.

Simo Peuraa referoiden Oskari Juurikkala on jo aiemmin tällä blogilla kiinnittänyt huomiota Lutherin ja hänen kollegojensa ehtoollisteologisiin eroihin sekä ongelmaan siitä, ketä luterilaiset ovat lopulta seuranneet, tai ketä heidän nyt tulisi seurata. Juuri tämä on käsillä olevan kirjan aihe: ”Kumpaa kirkko seuraa nykyään enemmän, Lutheria vai Melanchthonia?” (s. 11) Vaikka raflaava teesi ystävyyden särkymisestä ei täysin vakuuta, Diestelmannin opus sisältää paljon erinomaista materiaalia Lutherin ehtoolliskäsityksestä, joka on, arvasit oikein, #katolisempikuinluulit. (lisää…)

Monien uskontojen ja katsomusten Suomi

Yksi monista mielenkiintoisista julkaisuista Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi on Kirkon tutkimuskeskuksen Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, jonka voi lukea ilmaiseksi netistä (ks. linkki). Artikkelikokoelmasta saa erinomaisen käsityksen Suomessa toimivista uskonnollisista yhteisöistä ja siitä, kuinka ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kirjan ovat toimittaneet Ruth Illman, Kimmo Ketola, Riitta Latvio ja Jussi Sohlberg. Kirjan kirjoittajien joukossa ovat mm. herätysliiketutkija Hanna Salomäki, Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen, mormonismitutkija Kim Östman, Kirkkohallituksen ekumenia-asiantuntija Tomi Karttunen sekä TV:stäkin tuttu Aram Aflatuni. Seuraavassa poimin kirjasta joitain makupaloja. (lisää…)

Maailman hienoin esitys: Jumalan luova toiminta ja evoluutio

Richard Dawkins. Kuva: Shane Pope

Englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins on aikamme tunnetuimpia ateisteja. Monet muistavat hänet vuonna 2006 julkaistusta populaarikirjasta Jumalharha (God Delusion), jossa Dawkins pyrkii osoittamaan (tosin varsin kehnoin argumentein), että Jumalaa ei lähes varmasti ole olemassa. Dawkins edustaa uusateismina tunnettua ateistista uskontokritiikkiä, jonka muita tunnettuja nimiä ovat Daniel Dennett, Sam Harris ja Christopher Hitchens.

Tämän taustan vuoksi monet kristityt näkevät Dawkinsin lähes yksinomaan ateistina ja kristinuskon vastustajana. Kuitenkin hän on myös merkittävän uran tehnyt tiedemies ja tieteen popularisoija. Hän tuli laajan yleisön tietoisuuteen jo vuonna 1976 evoluutioteoriaa käsittelevällä kirjallaan Geenin itsekkyys (The Selfish Gene) ja on sittemmin kirjoittanut useita muitakin evoluutioaiheisia teoksia.

Tällainen on myös hänen suhteellisen tuore evoluutioteoriaa esittelevä populaari teoksensa The Greatest Show on Earth: The Evidence for Evolution (Black Swan 2009, 470 s.). Itse luin kirjan englanninkielisenä, mutta teos on saatavilla myös suomeksi otsikolla Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet (Terra Cognita 2009, 435 s.). Mielestäni teos on oikein mielenkiintoinen ja suosittelen kristittyä lukijaakin tarttumaan siihen ennakkoluulottomasti. (lisää…)