kirkolliskokoukset

Kuinka Vatikaanin inklusivismi päihitti vanhoillislestadiolaisen eksklusivismin

JOONA KORTENIEMI

Michelangelo (1475–1564): Viimeinen tuomio (yksityiskohta)

Mikä tai kuka on totuus? Jumala, joka on tullut ihmiseksi Kristuksessa, vastaa kristinusko. Mutta miten ihminen pääsee Kristuksen yhteyteen? Onko se mahdollista vain yhdessä ainoassa yhteisössä, onko Kristus-Totuus kaikkien tavoitettavissa, vai jotain siltä väliltä? Mikä on oikea oppi ja mikä merkitys sillä on pelastuksen kannalta? Tällaiset kysymykset kiinnostivat tai suorastaan vaivasivat minua jo lapsena ja teini-ikäisenä, kun kasvoin vanhoillislestadiolaisessa (lyh. vl) kodissa ja uskossa.

Lapsuuteni pohjoissuomalaisessa ympäristössä edellä esitettyihin kysymyksiin oli yleistäen kolme vastausta. Tiedostan, että seuraavat hahmotelmat eivät anna kattavaa kuvaa kuvaamastaan kohteesta. Puhtaaseen objektiivisuuteen pyrkimisen sijaan kerron ennen kaikkea siitä, millaisena asiat välittyivät itselleni.

Mainitsemaani kolmea vaihtoehtoa voisi luonnehtia termeillä vanhoillislestadiolainen eksklusivismi, protestanttinen yhteiskristillisyys ja kansankirkollinen ”kaikki pääsevät taivaaseen” -malli. (lisää…)

Mainokset

Montako kertaa paavi on puhunut ex cathedra?

EETU MANNINEN

Apostoli Pietarin patsas Pietarinkirkossa Vatikaanissa

Oppi paavin erehtymättömyydestä on katolisen uskon piirre, joka lienee ulkopuolisen silmissä siitä oudoimmasta päästä. Koko ajatus kenenkään kuolevaisen ihmisen ”erehtymättömyydestä” tuntuu mahtailevalta ja epäuskottavalta.

Paremmin kirkkohistoriaa tuntevien mielikuvissa paavien keskenään ristiriitaiset kannanotot ja erehdykset saavat Vatikaanin I kirkolliskokouksen (1869–1870) julistaman paavin erehtymättömyyttä koskevan dogmin näyttämään ilmeisen virheelliseltä.

Vatikaanin etenkin 1800-luvulla ja viime vuosisadan alkupuolella vaalima erehtymättömyyspainotus sisältääkin monia kysymyksiä ja ongelmia. Yksi niistä on se, kuinka laajasti paavin erehtymättömyys tulisi ymmärtää. Kuinka usein paavit ovat puhuneet erehtymättömästi? (lisää…)

Veli-Matti Kärkkäinen uskosta, teoista ja vanhurskauttamisesta

EMIL ANTON

Veli-Matti Kärkkäinen

Helluntailaisten Ristin Voitto -lehti julkaisi hiljattain avoimen kirjeeni helluntailaisille sekä kahden helluntaivaikuttajan vastauksen siihen. Yksi reformaation merkkivuoden hedelmistä voisikin olla katolilaisten ja helluntailaisten keskusteluyhteyden syventyminen ja näiden yhteisöjen uskovien keskinäinen lähentyminen.

Hyvän tilaisuuden dialogin jatkamiseen tarjoaa Ristin Voiton päätoimittajan Leevi Launosen ja Elina Raution (toim.) kirja Yksin uskosta, Yksin armosta: Uskonpuhdistuksen merkitys nykyajalle (Aikamedia 2017). Kuten päätellä saattaa, kirja on julkaistu reformaation merkkivuoden kunniaksi.

Yksi kirjan artikkeleista on tämän blogin kannalta erityisen mielenkiintoinen, sillä se käsittelee ekumeenisesta näkökulmasta reformaation ytimessä ollutta katolis-protestanttista kiistaa. Artikkeli on aivan kirjan alkupuolella, ja sen on kirjoittanut helluntaitaustainen (nykyään luterilainen) Fullerin teologisen seminaarin (USA) systemaattisen teologian professori Veli-Matti Kärkkäinen, tällä hetkellä kaiketi tunnetuin ja merkittävin suomalaisteologi maailmalla.

Artikkelin otsikko on ”Usko ja teot – vanhurskauttaminen ja pyhitys. Sittenkin samoilla linjoilla?” (s. 33-45) Kärkkäisen jutussa on niin paljon painavaa asiaa, sekä kiitettävää että kritisoitavaa, etten tässä kirja-arviossa valitettavasti nyt huomioi kirjan muita artikkeleita lainkaan. (lisää…)

Top 5 kirkkoisät: kolminaisuus

EETU MANNINEN

Lyonin piispa Irenaeus

Tällä viikolla esittelen Top 5 kirkkoisät. Kaikista kirkkoisistä vain viiden valitseminen on kuitenkin vaikeaa, joten keskityn tällä listalla kolminaisuusopin muotoutumiseen kannalta merkittäviin kirkkoisiin.

1. Irenaeus (n. 135–n. 202). Varhaisista kirkkoisistä Irenaeuksen teologia ennakoi hämmästyttävän selvästi kolminaisuusoppia. Hän kuvaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välistä suhdetta metaforalla, jossa Sana ja Viisaus, eli Poika ja Pyhä Henki ovat Isän kädet. Irenaeuksen jumalakuvan trinitaarisuudesta kertoo muun muassa se, että hän ei useimpien muiden varhaisten kirkkoisien tavoin samaista Sanaa ja Viisautta toisiinsa, vaan kutsuu Henkeä Viisaudeksi. Näin ollen kaikki persoonat toimivat yhdessä sekä maailman luomisessa että ihmisen pelastamisessa. (lisää…)

Mitä Trentossa tapahtui?

EMIL ANTON

John O’Malley, S.J.

Trenton kirkolliskokous (1545-1563) tunnetaan aika laajasti nimeltä, mutta harvapa osaisi kertoa mitään yksityiskohtaista tästä katolisen kirkon konsiilista, jonka päätarkoituksena oli vastata reformaation haasteeseen kirkon uudistamiseksi.

Valikoituja Trenton konsiilin kaanoneita eli tuomiolauseita kierrätetään tiukemmissa luterilaisissa piireissä todisteina siitä, että Trento tuomitsi luterilaisen (lue: raamatullisen) opin ja osoitti siten edustavansa pahuuden voimia. Trento-kortti putoaa usein myös katolisten traditionalistien hihasta, mutta konsiilin historiaa ei näytä tuntevan juuri kukaan – se on ammattiteologien enemmistöllekin aivan hämärän peitossa.

Tähän on syynsä, kuten opin lukiessani kirkkohistorioitsija John O’Malleyn suhteellisen tuoretta kirjaa Trent: What Happened at the Council (Belknap Press 2013). Paolo Sarpin vuonna 1619 julkaistu Trenton konsiilin historia oli niin paavinvastainen, että se päätyi pian (Trenton sivutuotteena syntyneelle) kiellettyjen kirjojen listalle, eikä sen kumoamukseksi 1650-luvulla laadittu kardinaali Pietro Sforza Pallavicinon paavillinen vastine ollut yhtään sen puolueettomampi. (lisää…)

Inhimillinen Jumala

EETU MANNINEN

brooklyn_museum_-_jesus_found_in_the_temple_jesus_retrouve_dans_le_temple_-_james_tissot_-_overall

James Tissotin (1836-1902) maalaus Jeesuksesta 12-vuotiaana temppelissä

Kuvittele mielessäsi ihan tavallinen pikkupoika. Hän leikkii kavereidensa kanssa, juoksentelee ja kiipeilee puissa. Joskus hän on iloinen, joskus surullinen. Nuorukaisena hän opettelee tulevaa ammattiaan ja tekee jokapäiväisiä askareitaan. Hänellä on ystäviä ja ehkä jokunen ihastuskin.

Vaikka kulttuuri ja historiallinen konteksti vaikuttavat paljon siihen, millaisia olemme, näiden edellä luettelemieni piirteiden voi sanoa olevan yleisinhimillisiä ja osa tavanomaista ihmiselämää jokaisessa kulttuurissa. Riippumatta siitä, mikä on kunkin ihmisen ympäröivässä kulttuurissa vallitseva maailmankuva, jokaisella lienee myös paljon kysymyksiä maailmasta ja elämän tarkoituksesta. (lisää…)