ateismi

Anselmin ontologinen jumalatodistus

EETU MANNINEN

Anselm 1800-lukulaisessa lasimaalauksessa

Nyt pääsemme käsittelemään jumalatodistusta, joka on kenties yksi historian kiistanalaisimmista argumenteista Jumalan olemassaolon puolesta, nimittäin ontologiseen argumenttiin. Tämä argumentti on klassisessa muodossaan peräisin Anselm Canterburylaiselta (1034–1109), joka tunnetaan sen lisäksi myös vaikutusvaltaisesta sovitusteoriastaan. Anselmin jumalatodistus löytyy hänen teoksestaan Proslogion, jossa hän muotoilee argumenttinsa seuraavasti:

Mehän uskomme, että sinä olet jotain, mitä suurempaa ei voida ajatella. […] Niinpä tyhmänkin on myönnettävä, että jotain, mitä suurempaa ei voida ajatella, on hänen ymmärryksessään, sillä hän ymmärtää kuulemansa sanat, ja kaikki, mitä ymmärretään, on olemassa ymmärryksessä. Mutta varmastikaan se, mitä suurempaa ei voida ajatella, ei voi olla olemassa yksinomaan ymmärryksessä. Sillä jos se olisi yksin ymmärryksessä voitaisiin ajatella myös, että se voisi olla olemassa todellisuudessakin, ja tällainen oleminen olisi suurempaa. Jos siis se, mitä suurempaa ei voida ajatella, olisi olemassa vain ymmärryksessä, silloin se (mitä suurempaa ei voida ajatella) olisi jotakin, jota suurempaa voidaan ajatella. Mutta tämä on mahdottomuus. Näin ei siis voi olla epäilystäkään siitä, että jotain, jota suurempaa ei voida ajatella, on olemassa sekä ymmärryksessä että todellisuudessa. (Proslogion, luku II)

Jotkut pitivät Anselmin jumalatodistusta toimimattomana jo silloin kun se alun perin esitettiin, kun taas moni on pitänyt ja pitää sitä yhä kiinnostavana argumenttina Jumalan olemassaolon puolesta. Onko argumentti uskottava? Voiko sitä edelleen käyttää perusteltaessa Jumalan olemassaoloa? (lisää…)

Mainokset

Jumala selityksenä tiedolle ja tietoisuudelle? Augustinolainen näkökulma

EETU MANNINEN

Philippe de Champaigne: Augustinus

Augustinus (354–430) tunnetaan monista erityisopeistaan, joilla on ollut huomattava vaikutus kristillisen teologian historiassa. Näihin kuuluvat esimerkiksi armo-oppi, perisyntioppi ja predestinaatio-oppi. Tieto-opin eli epistemologian saralla tällainen augustinolainen erityisoppi on illuminaatio-oppi, jonka mukaan tietämisen mahdollistaa Jumalan ihmiselle sielun sisimmässä antama valaisu eli illuminaatio.

Oppi on ollut pitkään filosofien ylenkatseen kohteena, sillä sen on useimmiten tulkittu tarkoittavan, että Jumala syöttää ihmisen mieleen hänen ajattelunsa tiedollisen sisällön. Mikäli oppi tarkoittaa tätä, ihmiselle jää tiedon syntymisessä pelkästään passiivinen rooli, mikä on mielestäni perustellusti nähty sekä epäuskottavana että ihmismielen autonomiaa loukkaavana ajatuksena.

Tutkijat ovat kuitenkin jo pidemmän aikaa tulkinneet oppia toisella tavalla, painottaen enemmän tai vähemmän ihmismielen roolia illuminaatiossa. Tekeillä olevan väitöskirjatyöni tiimoilta olen perehtynyt tähän Augustinuksen ajattelun osa-alueeseen ja samalla tullut vakuuttuneeksi siitä, että kyseessä on kristillisistä lähtökohdista katsottuna varsin uskottava tieto-opillinen teoria. (lisää…)

Maailman hienoin esitys: Jumalan luova toiminta ja evoluutio

EETU MANNINEN

Richard Dawkins. Kuva: Shane Pope

Englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins on aikamme tunnetuimpia ateisteja. Monet muistavat hänet vuonna 2006 julkaistusta populaarikirjasta Jumalharha (God Delusion), jossa Dawkins pyrkii osoittamaan (tosin varsin kehnoin argumentein), että Jumalaa ei lähes varmasti ole olemassa. Dawkins edustaa uusateismina tunnettua ateistista uskontokritiikkiä, jonka muita tunnettuja nimiä ovat Daniel Dennett, Sam Harris ja Christopher Hitchens.

Tämän taustan vuoksi monet kristityt näkevät Dawkinsin lähes yksinomaan ateistina ja kristinuskon vastustajana. Kuitenkin hän on myös merkittävän uran tehnyt tiedemies ja tieteen popularisoija. Hän tuli laajan yleisön tietoisuuteen jo vuonna 1976 evoluutioteoriaa käsittelevällä kirjallaan Geenin itsekkyys (The Selfish Gene) ja on sittemmin kirjoittanut useita muitakin evoluutioaiheisia teoksia.

Tällainen on myös hänen suhteellisen tuore evoluutioteoriaa esittelevä populaari teoksensa The Greatest Show on Earth: The Evidence for Evolution (Black Swan 2009, 470 s.). Itse luin kirjan englanninkielisenä, mutta teos on saatavilla myös suomeksi otsikolla Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet (Terra Cognita 2009, 435 s.). Mielestäni teos on oikein mielenkiintoinen ja suosittelen kristittyä lukijaakin tarttumaan siihen ennakkoluulottomasti. (lisää…)