Maailman hienoin esitys: Jumalan luova toiminta ja evoluutio

Richard Dawkins. Kuva: Shane Pope

Englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins on aikamme tunnetuimpia ateisteja. Monet muistavat hänet vuonna 2006 julkaistusta populaarikirjasta Jumalharha (God Delusion), jossa Dawkins pyrkii osoittamaan (tosin varsin kehnoin argumentein), että Jumalaa ei lähes varmasti ole olemassa. Dawkins edustaa uusateismina tunnettua ateistista uskontokritiikkiä, jonka muita tunnettuja nimiä ovat Daniel Dennett, Sam Harris ja Christopher Hitchens.

Tämän taustan vuoksi monet kristityt näkevät Dawkinsin lähes yksinomaan ateistina ja kristinuskon vastustajana. Kuitenkin hän on myös merkittävän uran tehnyt tiedemies ja tieteen popularisoija. Hän tuli laajan yleisön tietoisuuteen jo vuonna 1976 evoluutioteoriaa käsittelevällä kirjallaan Geenin itsekkyys (The Selfish Gene) ja on sittemmin kirjoittanut useita muitakin evoluutioaiheisia teoksia.

Tällainen on myös hänen suhteellisen tuore evoluutioteoriaa esittelevä populaari teoksensa The Greatest Show on Earth: The Evidence for Evolution (Black Swan 2009, 470 s.). Itse luin kirjan englanninkielisenä, mutta teos on saatavilla myös suomeksi otsikolla Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet (Terra Cognita 2009, 435 s.). Mielestäni teos on oikein mielenkiintoinen ja suosittelen kristittyä lukijaakin tarttumaan siihen ennakkoluulottomasti.

Toinen t-paita

Heti teoksensa aluksi Dawkins tähdentää, että kyseessä ei ole uskonnonvastainen kirja: Canterburyn arkkipiispalla, paavilla ja useimmilla oppineilla papeilla ja teologeilla ei ole mitään evoluutioteoriaa vastaan, minkä myös Dawkins myöntää:

Tämä kirja käsittelee todistusaineistoa sen puolesta, että evoluutio on tosiasia. Tätä ei ole tarkoitettu uskonnonvastaiseksi kirjaksi. Olen jo kirjoittanut sellaisen, se on toinen t-paita, eikä tämä ole paikka pukea sitä taas ylleen. Piispat ja teologit, jotka ovat kiinnittäneet huomiota evoluutioteorian puolesta puhuviin todisteisiin, ovat lakanneet vastustamasta sitä. Jotkut ovat voineet tehdä niin vastahakoisesti, jotkut, kuten Richard Harries, innokkaasti, mutta kaikkien paitsi valitettavan tietämättömien on ollut pakko hyväksyä, että evoluutio on tosiasia. He voivat ajatella, että Jumalalla oli osuutensa prosessin aloittamisessa ja että hän luultavasti ohjasi sen tulevaa etenemistä. He luultavasti ajattelevat, että Jumala pisti universumin pyörimään ja juhlisti sen syntymää harmonisilla laeilla ja fyysisillä vakioilla, joiden tarkoituksena on toteuttaa jotain tutkimatonta tarkoitusta, joissa meillä on lopulta osamme. Mutta joissain tapauksissa vastahakoisesti, joissain tapauksissa ilomielin, ajattelevat ja rationaaliset kirkonmiehet ja -naiset hyväksyvät evoluution puolesta puhuvan todistusaineiston. (s. 6)

Ottaen huomioon Dawkinsin taustan yhtenä aikamme tunnetuimmista ateisteista ja kristinuskon vastustajista, hän kohtelee kristittyjä hyvin avokätisesti. Huolimatta rivien välissä joskus havaittavasta uskon ja tieteen välisestä vastakkainasettelusta, Dawkins ei tässä kirjassa maalaa tyypillistä uusateistista karikatyyriä tiedettä jarruttavasta kirkosta vaan myöntää, että teologit ja luonnontieteilijät ovat useimmiten ”samalla puolella”. Hän pyrkii esittämään kristittyjen näkemyksiä teismin ja evoluution yhteensopivuudesta varsin reiluun sävyyn.

Evoluutiosta kansantajuisesti

Tässä artikkelissa lähestyn Dawkinsin teosta katolisen teologin näkökulmasta, minkä vuoksi en ryhdy tarkemmin esittelemään tai arvioimaan Dawkinsin argumentteja evoluution puolesta. Asiasta kiinnostuneet voivat perehtyä suoraan itse kirjaan. Se on kirjoitettu todella – joskus jopa turhauttavan – kansantajuisesti, joten se sopii myös evoluutioon täysin perehtymättömälle lukijalle.

Ihmisen ja simpanssin kallot ja aivot

Näen kuitenkin aiheelliseksi tuoda esille joitain Dawkinsin huomioita, jotka liittyvät niihin yleisiin väärinkäsityksiin, joita ihmisillä on evoluutiosta ja joihin itsekin usein törmää. Eräs huomio, jota Dawkinsin mukaan on ”valitettavasti välttämätöntä selittää kerta toisensa jälkeen” on, että evoluutioteorian mukaan lajit eivät kehity toisesta nykyään olemassa olevasta lajista toiseen. Sen sijaan niillä on vain yhteisiä esimuotoja. ”Tämä, kuten tulemme näkemään, on myös vastaus siihen huolestuttavan yleiseen valitukseen: ’jos ihmiset ovat kehittyneet simpansseista, niin miksi simpansseja on yhä olemassa?’” (s. 26)

Tämä väärinymmärrys tuli Suomessakin taannoin julkisen keskustelun aiheeksi, kun kansanedustaja Laura Huhtasaari ilmoitti, ettei usko evoluutioon, koska ”kehitysopin mukaan nytkin pitäisi olla kehitysvaiheessa olevia ’puoli-apina-ihmisiä’ jossakin”. Kuitenkin esimerkiksi ihminen ja simpanssi ovat molemmat vain kehittyneet samasta esimuodosta. Evoluutioteorian mukaan sama pätee kuitekin myös esimerkiksi ihmiseen ja kissaan: jos lajien kehitystä kelataan tarpeeksi taaksepäin, tullaan eläimeen, joka on kantamuoto huomattavan monelle nisäkkäälle, mukaan lukien kissalle ja ihmiselle.

Dawkins havainnollistaa muun muassa tätä evoluutioteoriaan liittyvää yksityiskohtaa suorastaan rautalangasta vääntäen. Hän ottaa esimerkkilajeikseen kaniinin ja leopardin. Hän pyytää lukijaa kuvittelemaan, että tavallinen naaraskani ja kaikki sen esivanhemmat ovat yhdessä pitkässä rivissä. Kun riviä kuljetaan taaksepäin, kanin ulkomuodossa tapahtuu muutosta, mutta hyvin hitaasti:

Kuitenkin kun kuljemme taaksepäin ajan halki, tulemme vakaasti ja huomaamattomasti esivanhempien kohdalle, jotka muistuttavat vähemmän ja vähemmän kania ja enemmän ja enemmän päästäistä (eikä kuitenkaan kovin paljon kumpaakaan). Syistä, jotka tulevat ilmeisiksi, kutsun yhtä näistä olioista neulansilmäksi (hairpin bend). Tämä eläin on viimeisin yhteinen esivanhempi (naispuolisessa linjassa, mutta se ei ole tärkeää) sekä kanille että leopardille. Me emme tiedä, miltä se tarkalleen ottaen näytti, mutta evoluutioteorian mukaan sen on täytynyt olla olemassa. Kuten kaikki eläimet, se edusti samaa lajia kuin sen poikaset ja emo. Nyt jatkamme kävelyä, paitsi että käännymme neulansilmän kurvista ja kuljemme eteenpäin ajassa kohti leopardia. Tällä mutkalla on monia erilaisia jälkeläisiä, minkä vuoksi kohtaamme jatkuvasti haarautumia, mutta valitsemme jatkuvasti haarautuman, joka vie kohti leopardia. Jokaista päästäisen kaltaista eläintä matkamme varrella seuraa nyt sen jälkeläinen. Hitaasti ja huomaamattomin astein nämä päästäisen kaltaiset eläimet muuttuvat välimuotojen kautta, jotka eivät muistuta mitään nykyistä eläintä mutta näyttävät huomattavasti toisiltaan. Ohitamme ehkä epämääräisesti kärppää muistuttavia välimuotoja ja viimein, huomaamatta minkäänlaisia äkkinäisiä muutoksia, saavumme leopardiin. (s. 25)

Platonin kalman kankea koura

Platon (n. 428-423 eKr.)

Esitin edellisen pitkän lainauksen, koska se kuvaa valaisevalla tavalla evoluutioprosessia: sukupolvet seuraavat toisiaan ja eri ympäristöissä samasta kantamuodosta polveutuvat eläinlajit lähtevät kehittymään eri suuntiin. Dawkinsin mukaan evoluutio ei siis etene hyppäyksittäin eri lajista toiseen vaan hitaasti mutta varmasti sukupolvien vaihtuessa. (Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että Dawkins edustaa vain yhtä, nimittäin darwinistista tulkintaa evoluutioteoriasta, joka painottaa luonnonvalintaa evoluutiota ajavana tekijänä. Toiset tiedemiehet ovat puolestaan korostaneet enemmän mutaatioiden roolia evoluutioprosessissa.)

Dawkinsin mukaan eläinlajit eivät ole kuin muuttumattomia möhkäleitä, vaan ovat jatkuvasti muutoksessa. Herakleitoksen (n. 535-475 eKr.) sanoin: kaikki virtaa. Dawkinsin mukaan juuri ikuisia ideoita painottaneen Platonin ”kuollut koura” (dead hand of Plato) onkin pääsyynä siihen, miksi ihmiset keksivät evoluutioteorian vasta 1800-luvulla. Tässä hän yhtyy Ernst Mayrin (1904-2005) käsitykseen, jonka mukaan essentialismi, eli näkemys, jonka mukaan eri eläimet edustavat tiettyä lajilleen ominaista olemusta, on saanut ihmiset pitämään eläinlajeja muuttumattomina, mikä on estänyt heitä vuosisatojen ajan päätymästä evoluutioteoriaan (s. 21–23). (Dawkins puhuu Platonista, mutta mielestäni tämä koura kuuluisi pikemminkin eläinlajeja luokitelleelle Aristoteleelle.)

Katolinen näkökulma

Mitä katolilaisen tulisi ajatella tästä kaikesta? Viimeisin katolisen kirkon kannanotto evoluutioteoriaan on Kansainvälisen teologisen komission vuoden 2004 asiakirja Communion and Stewardship: Human Persons Created in the Image of God. Siinä huomion keskipisteenä on ihmisen asema Jumalan kuvana (imago Dei), ja suhteessa evoluutioteoriaan asiakirja keskittyy erityisesti kysymyksiin Jumalan toiminnan aidosta kausaalisuudesta evoluutioprosessista ja ihmissielun luomisesta.

Teksti hyväksyy evoluution tieteellisenä tosiasiana: ”useista fysiikan ja biologian alaan kuuluvista tutkimuksista kasaantuva todistusaineisto vahvistaa kasvavaa tukea jonkinlaiselle evoluutioteorialle elämän kehittymisen ja monimuotoisuuden selittämiseksi maapallolla samalla kun väittely evoluution tahdista ja mekanismeista jatkuu” (kohta 63).

Dokumentin mukaan on kuitenkin monia versioita evoluutioteoriasta, jotka ovat yhteensopimattomia kristinuskon kanssa, kuten uusdarwinistinen näkemys, joka eksplisiittisesti kieltää Jumalan johdatuksen ja todellisen kausaalisen roolin evoluutiossa. Asiakirjan mukaan tämä uusdarwinistinen Jumalan toiminnan kieltäminen johtuu kuitenkin lähinnä siitä, etteivät sen edustajat ole ymmärtäneet katolista oppia kaitselmuksesta:

Mutta on tärkeää huomata, että jumalallista kausaalisuutta koskevan katolisen ymmärryksen mukaan luotuun järjestykseen kuuluva todellinen satunnaisuus ei ole yhteensopimaton jumalallisen johdatuksen kanssa. Jumalan toiminnan ja luotujen toimijoiden kausaalisuudet eivät eroa toisistaan radikaalisti vain niiden asteen vaan myös tavan puolesta. Näin ollen jopa todellisesti satunnaisen luonnollisen prosessin tulos voi olla osa Jumalan luomakuntaa koskevaa kaitsemuksellista suunnitelmaa. (kohta 69)

Asiakirja korostaa kirkon oppia tyhjästä luomisesta (creatio ex nihilo) ja että luomisessa on viime kädessä kysymys persoonien välisestä suhteesta: Jumalan kuvaksi luotu persoona ”ei ole suhteessa maahan, voimaan tai energiaan, vaan persoonalliseen Luojaan” (kohta 66). Dokumentti muotoilee katolisen käsityksen ihmisen luomisesta seuraavasti:

Katolinen teologia vahvistaa, että ensimmäisten ihmislajin edustajien ilmestyminen (olivatpa kyseessä sitten yksilöt tai yhteisöt) on esimerkki tapahtumasta, joka ei ole selitettävissä puhtaasti luonnollisesti ja jonka voi asianmukaisesti sanoa olevan seurausta Jumalan väliintulosta. Toimimalla epäsuorasti kausaalisen tapahtumaketjun kautta maailmankaikkeuden historian alusta saakka Jumala valmisti tien sille, jota paavi Johannes Paavali II on kutsunut ”ontologiseksi loikaksi… hetkeksi, jona siirtyminen henkiseen tapahtui.” Luonnontieteet voivat tutkia näitä kausaalisia tapahtumaketjuja, mutta teologian tehtävänä on selittää ihmissielun erityistä luomista osana kolmiyhteisen Jumalan suunnitelmaa jakaa Kolminaisuuden elämä ihmispersoonien kanssa, jotka on luotu tyhjästä Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi, ja jotka hänen nimessään ja hänen suunnitelmansa mukaisesti toteuttavat tehtäväänsä kaita ja hallita näkyvää maailmankaikkeutta. (kohta 70)

Katolisen uskon mukaan satunnaisten luonnollisten prosessien kautta etenevä lajien kehitys ei siis ole ristiriidassa Jumalan luovan toiminnan kanssa, sillä Jumala voi toimia näiden aidosti satunnaisten tapahtumien kautta. Kristillinen näkemys evoluutiosta ei vaadi ”aukkojen Jumalaa” puuttumaan peliin ja vaikuttamaan evoluution kulkuun, vaan yksittäisten eläinten evoluutioon vaikuttaneen toiminnan, pääasiassa saalistaminen ja lisääntyminen, taustalla vaikuttavat puhtaasti luonnolliset syyt. Tämä eläinten satunnainen toiminta kuitenkin ohjaa evoluutiota juuri Jumalan suunnittelemalla ja tarkoittamalla tavalla.

Kuitenkin Jumala voi puuttua historian kulkuun myös suoremmin. Esimerkiksi ihmisen tuleminen hengelliseksi olennoksi ei ole selitettävissä puhtaasti luonnontieteellisin menetelmin, vaan sisältää Luojan ja hänen kuvakseen luodun ihmisen välisen persoonallisen aspektin, joka kuuluu teologian piiriin. Tässä katolinen teologia ei yritä oikeuttaa ihmissielun ilmaantumista vetoamalla ”aukkojen Jumalaan”, vaan tuo esille tärkeän näkökohdan, jonka mukaan henki ei kuulu niiden asioiden joukkoon, joita voisi tutkia luonnontieteellisin menetelmin, vaan liittyy olennaisesti ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.

Hämmästyttäviä esimerkkejä

Edellä kerratun katolisen opetuksen valossa näyttää varsin luontevalta, että voidaan samaan aikaan hyväksyä sekä luonnontieteellinen selitys että Jumalan hyvyys ja nerokkuus luomisessa. Tämä kahtalaisuus on mielestäni hyvin läsnä myös Dawkinsin kirjassa. Havainnollistaessaan evoluutioprosessia Dawkins esittelee monia luonnossa esiintyviä nerokkaita mekanismeja, jotka ovat evoluution muovaamia ja samalla itse ohjaavat evoluutiota. Hän kertoo esimerkiksi kukista, jotka ovat olleet erityisesti tietyn pölyttäjälajin suosiossa, minkä vuoksi näiden lajien kehitys on muovautunut yhä enemmän ja enemmän yhteen.

Eräs orkideasuku on kehittynyt mehiläisten kannalta yhä houkuttelevammaksi niin että sen yksittäiseen kukkaan on tullut uloke, joka muistuttaa etäisesti naarasmehiläistä. Kukka myös erittää tuoksua, joka muistuttaa naarasmehiläisen tuoksua. Seurauksena urosmehiläiset erehtyvät luulemaan tätä uloketta lajitoverikseen ja yrittävät paritella sen kanssa, minkä seurauksena niihin tarttuu kukan siitepölyä. Mehiläisen lentäessä kohti uusia pettymyksiä, se pölyttää tehokkaasti toisen saman lajin kukan.

Toisena esimerkkinä Dawkins kertoo Coryanthes-suvusta, jonka edustajat tuottavat tuoksuvaa vahaa, jota tietyn mehiläislajin urokset keräävät takajaloissaan oleviin pusseihin houkutellakseen naaraita. Kun mehiläinen lentää kukkaan saadakseen tarvitsemaansa vahaa, se tippuu liukkaaseen ”astiaan”, josta se pääsee pois vain yhtä vaivalloista reittiä pitkin, jota mennessään se kerää vahaa pusseihinsa, mutta saa samalla mukaansa myös aimo annoksen kukan siitepölyä.

Lopuksi

Tämäntyyppisistä ja monista muista samanlaisista esimerkeistä lukiessani en voinut olla tuntematta ihailua Luojan nerokkuutta kohtaan. Vaikka näille kaikille luonnossa esiintyville mekanismeille onkin varmasti löydettävissä luonnolliset syyt, niissä voi katolisen uskon mukaan nähdä selvästi Jumalan luovan toiminnan. Tällä tavoin vankasti ateistisen Dawkinsin kirja johdattaa lukijan Luojan ihmeiden äärelle ja antaa aihetta myös hengellisille pohdinnoille.

Apostoli Paavalin mukaan Jumalan näkymättömät ominaisuudet, ikuinen voima ja jumaluus ovat nähtävissä ja havaittavissa luomakunnassa (Room. 1:20). Mitä Jumalasta kertoo se, että hän on luonut maailman, jossa on näin paljon monimuotoisuutta, kauneutta ja nerokkuutta?

Näin ollen myös ateistinen luonnontieteilijä voi antaa meille uutta näkökulmaa Jumalan toimintaan ja hänen hyvyyteensä. Tätä taustaa vasten voi hyvin ymmärtää ja hyväksyä Vatikaanin II kirkolliskokouksen opetuksen, jonka mukaan ”järjestelmällinen tutkimus minkään tieteen alalla, jos se tapahtuu todella tieteellisin keinoin ja noudattaa moraalin normeja, [ei] itse asiassa koskaan ole ristiriidassa uskon kanssa, koska maalliset asiat ja uskonasiat ovat lähtöisin samasta Jumalasta. Jos siis joku nöyrin ja kärsivällisin mielin koettaa ottaa selville luonnon salaisuuksia, niin häntä tavallaan ohjaa Jumalan käsi, vaikka hän ei sitä tietäisikään” (Gaudium et Spes, 36).

Advertisements

3 comments

  1. Tämän mielenkiintoisen kirjoituksen alussa on mielestäni aika iso virhe. Dawkins ei suinkaan pyri osoittamaan, ettei Jumalaa ole olemassa. Päin vastoin hän mainitsee, ettei jumalolennon olemattomuutta voida todistaa tieteellisesti.

    Tykkää

    1. Hei, Ralf ja kiitos kommentista!

      On totta, että Dawkins ajattelee, että kysymystä Jumalan olemassaolosta ei voi aukottomasti todistaa suuntaan tai toiseen. Kuitenkin hän ajattelee, että on erittäin todennäköistä, että Jumalaa ei ole olemassa. Muokkaan siis alkuperäistä virkettäni, jonka mukaan Dawkins pyrkii osoittamaan, että Jumalaa ei ole olemassa ja sanon, että hän pyrkii osoittamaan ”että Jumalaa ei lähes varmasti ole olemassa”, kuten hän itse asian ilmaisee. Kiitos tästä huomiosta!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s