Raamattu

Top 5 mortifikaatiot eli kieltäymykset

Apostoli Paavali

Sana ”mortifikaatio” kuulostaa oudolta, jopa hieman pelottavalta. Sanalla on oikeastaan väistämättä negatiivinen sävy, sillä sen etymologia liittyy kuolemaan. Suomeksi se on tapana kääntää termeillä ”kuolettuminen” tai ”itsensä kuolettaminen”, mutta asiasisältöä kuvaa ymmärrettävämmin ilmaisu ”(itse)kieltäymys”. Samasta asiasta voidaan puhua myös laajemmalla käsitteellä ”askeesi” eli kilvoittelu.

Mortifikaatio ei siis ole vain katolinen juttu. Askeesilla on ollut keskeinen asema myös ortodoksisessa perinteessä ensimmäisiltä vuosisadoilta lähtien, ja luterilaisille kilvoittelu on myös tuttu termi. Perusta Raamatussa on vankka. Itse asiassa termi ”mortifikaatio” (kreikaksi νέκρωσις) on peräisin Uudesta testamentista, esimerkiksi 2. Korinttilaiskirjeen 4. luvusta, jossa apostoli Paavali vertaa meitä saviastioihin:

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa [alkutekstissä νέκρωσις], jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. (2. Kor. 4:7-10)

(lisää…)

Mainokset

Reformaation tarina Kuopion piispan kertomana

Katolis-luterilainen asiakirja Vastakkainasettelusta yhteyteen: luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset viettävät yhdessä reformaation muistoa 2017 toteaa, ettei historia voi muuttua, mutta sen muistamisen ja kertomisen tapa on aina valikoivaa, ja sitä me voimme muuttaa. Erinomaisen esimerkin asiakirjan peräänkuuluttamasta uudesta kerrontatavasta tarjoaa piispa Jari Jolkkosen helppolukuinen 55-sivuinen kirjanen Reformaation tarina (Helsinki: Kirjapaja 2017).

Kivasti kuvitettu kirja on antoisa lukukokemus, samalla kevyt että syvällinen. Se on sisällöltään pitkälti yhtenevä sen kanssa, mitä Jolkkonen kirjoittaa reformaation synnystä ja vakaumuksista synodaalikirjassa Armon horisontit – huomisen luterilaisuus (Helsinki: Kirjapaja 2016). Tarinaa kelpaakin tässä muodossa toistaa, sillä se tuo esiin näkökohtia, jotka ovat jääneet monille totuttujen yksinkertaistuksien takia pahasti hämärän peittoon.

Jari Jolkkonen lienee Suomen evankelis-luterilaisen piispakunnan ”katolisin” piispa. Hengellisessä omaelämäkerrassaan hän sanoo harkinneensa vuosia fransiskaanimunkiksi ryhtymistä (Piispanpolku 10, s. 288-289). Aiemmin tänä vuonna Roomassa pidetyssä Luther-symposiumissa Jolkkonen esitelmöi Lutherin sakramenttikäsityksestä kuulemma sillä seurauksella, että saksalainen luterilainen piispa kysyi ihmeissään, oliko luennoitsija katolilainen vai luterilainen. Käsillä olevassa kirjassa Jolkkonen liittyykin vahvasti suomalaiseen, ”katoliseen” Luther-tulkintaan. (lisää…)

Teesejä Raamatusta: Kristus keskiössä – tulkitsija kehällä?

Isä Oskari Juurikkala on käsitellyt blogillamme jo kahta Perussanoman Uskonpuhdistuksen sanoma tänään –sarjaan kuuluvaa teosta: Anni Maria Laaton Teesejä kirkosta ja Simo Peuran Teesejä ehtoollisesta. Nyt on vuorossa sarjan kolmas osa: Åbo Akademin dogmatiikan dosentti Leif Eriksonin Teesejä Raamatusta.

Aihe on todella kiinnostava katolilais-luterilaisen keskustelun kannalta, mutta tässä kirjassa näkökulma ei ole ekumeeninen. Erikson omistaa teoksensa nimenomaan reformaattori Martti Lutherin (1463–1546) raamattunäkemyksen esittelemiseen, mikä on toki luonteva ratkaisu näin reformaation merkkivuonna.

Vaikka kyseessä on siis yhden teologin yksityisen ajattelun esittely, on kirja kuitenkin kiinnostava myös katolisesta näkökulmasta: Lutherin ajattelu Raamatusta on jättänyt vahvan leimansa hänen jälkeiseensä protestanttiseen teologiaan, ja sillä on suuri vaikutus tärkeisiin ja vaikeisiin ekumeenisiin kysymyksiin Raamatun ja tradition välisestä suhteesta ja kirkon opetusviran auktoriteetista.

Teoksessaan Erikson pyrkiikin osoittamaan että Lutherin raamattukäsitys on relevantti myös nykyajan ihmisille pohtimalla jokaisen teesin lopuksi ajankohtaisia haasteita ja mahdollisuuksia.

Eriksonin teesit ovat: (lisää…)