Suomi

Kaksi kirjaa reformaatiosta

Agricolan päivän kunniaksi on sopivaa palata hieman reformaation merkkivuoden tunnelmiin ja esitellä kahta sen kunniaksi ilmestynyttä kirjaa, joita emme viime vuonna ehtineet arvioida. Ne ovat Meri Heinosen ja Marika Räsäsen toimittama Pohjoinen reformaatio (2016) ja Suomen teologisen instituutin Iustitia-sarjan Reformaatio vai restauraatio – tradition aarteita ja tulkinnan kompastuskiviä (2017).

Kirjat ovat keskenään hyvin erilaisia. Pohjoinen reformaatio on Timo Junkkaalan Perusta-lehdessä julkaistun kirja-arvion sanoin ”ulkonaisesti hienoin” merkkivuoden kunniaksi julkaistu kirja, mutta reformaation teologinen puoli jää kulttuurihistorian keskellä vähälle huomiolle. Siksi on hyvä ottaa vastapainoksi pienikokoisempi teologinen artikkelikokoelma, jossa käsitellään mm. päivänpolttavaa kysymystä siitä, onko paavi Antikristus. (lisää…)

Mainokset

Antti Pietilän dogmatiikka

Kuten viime marraskuussa tulin maininneeksi, yhtenä suurena Suomi100/reformaatio500 -merkkivuoden projekteistani oli tutustua suuriin suomalaisiin dogmatiikkoihin (ja dogmaatikkoihin), joista ensimmäinen on Antti Pietilän (1878-1932) Kristillinen dogmatiikka, osat 1-3 (1930-1932). Kävin myös kursorisesti läpi seuraavan suuren dogmaatikon, Osmo Tiililän (1904-1972), edeltäjästään kirjoittaman kirjan Antti J. Pietilä: kiistelty kirkonmies (WSOY 1972).

Tiililä aloittaa kirjansa toteamalla, että ”noin puolen vuosisadan ajan on maassamme kristillisyyttä ja kirkkoa koskevissa keskusteluissa vedottu Antti J. Pietilään ja yritetty hänen auktoriteetillaan tukea milloin minkinlaisia käsityksiä”. Tämä kuulostaa erikoiselta noin puoli vuosisataa myöhemmin, sillä nykyään Pietilää ei siteerata enää oikeastaan ollenkaan.

Ajankohtaisempi onkin kirjan loppu: ”Sanotaan ehkä: olihan Pietiläkin eräs ajan merkki ajoiltaan – ei muuta. Portailla kopisevat yleensä pian niiden jalat, jotka kiirehtivät kantamaan vainajia pois unohduksiin.” Sitten Tiililä kuitenkin lisää: ”Tämä kirja on kirjoitettu näistä miehistä huolimatta.” (lisää…)

Ruotsalaisempi ja venäläisempi Suomi

Marjo Vilkko

Suomi 100 -itsenäisyyspäivä on ovella. Sen kunniaksi sopii jälleen luoda katsaus Suomen historiaan ja pitää kirkkaana mielessä, että Suomi on paljon itsenäisyyttään vanhempi. Tässä erinomaisina oppaina toimivat Marjo Vilkon populaarit historiakirjat Suomi on ruotsalainen (2014) ja Suomi on venäläinen (2015), jotka pohjautuvat samannimisiin televisiosarjoihin (katso tästä ja tästä).

Sain kirjat joululahjaksi ja luin ne itsenäisyytemme juhlavuoden aikana. Kävin myös kahdesti Ruotsissa (Tukholma ja Uppsala) ja kahdesti Venäjällä (Pietari ja Viipuri). Suosittelen samaa auliisti kaikille suomalaisille, sillä Suomi on sekä ruotsalaisempi että venäläisempi kuin luulit – ja toisaalta Ruotsi ja Venäjä suomalaisempia kuin luulit.

Muutamat ovatkin hoksanneet ajatuksellisen yhteyden Katolisempi kuin luulit -kirjani ja käsillä olevien historiakirjojen välillä. Oma kirjani oli kuitenkin jo lähes valmis, kun ensi kerran kuulin Vilkon kirjoista, joten en mitenkään kopioinut ideaa. Kirjani nimeen päätynyt komparatiivi on maltillisuudessaan onnistunut – ei katolinen, mutta kylläkin katolisempi. Ei myöskään ruotsalainen eikä venäläinen, mutta kylläkin ruotsalaisempi ja venäläisempi.

Pidin Vilkon kirjoista kovasti, ne ovat erittäin informatiivisia ja mukavia lukea. Tässä artikkelissa nostan niistä esiin vain joitain näkökulmia, enimmäkseen blogin tematiikkaan sopivia sellaisia. (lisää…)

Miten Suomesta tuli Suomi

Timo Junkkaala

Teologian tohtori, kirkkohistorian dosentti Timo Junkkaala on kirjoittanut Suomi100-juhlavuoden kunniaksi kirjan nimeltä Suomen tarina – Miten Suomesta tuli Suomi (Atlasart 2016). Hauska sattuma, sillä alaotsikko oli yksi vaihtoehdoista omaankin kirjaani (josta lopulta tuli Katolisempi kuin luulit – Aikamatkoja Suomen historiaan).

Toinen hauskuus onkin siinä, että Junkkaala arvioi kirjani toimittamaansa Perusta-lehteen otsikolla ”Olkaamme siis luterilaisia” ja kyseenalaisti lopullisen nimivalinnan osuvuuden: ”Kovin katoliselta Suomi ei tämänkään kirjan valossa näytä.” (Perusta 4/2017, s. 233) Lohduttaudun sillä, etteivät ensisijaisena kohdeyleisönäni olleet kirkkohistorioitsijat, vaan tavallisemmat tallaajat. Heihin otsikko ja sisältö ovat tepsineet toivotulla tavalla.

Mutta entäpä Junkkaalan kirja? Ulkoasu on miellyttävä (Erkki Kuusanmäelle kuuluu kiitos hauskasta kuvituksesta!) ja rakenne mukava: sata sivunmittaista tarinaa Suomesta. Lukee kivasti esimerkiksi tarinan tai kaksi illassa. Internetistä löytyy pari aiempaa arviota: Ilpo Perttilä ja Reijo Huuskonen kertaa kaksi. Perttilä summaa omankin kokemukseni: ”kirjaa lukiessa kyllä huomaa, ettei ihan kaikkea muista eikä kaikesta ole edes kuullut”.

Seuraavassa esittelen joitain valikoituja paloja mielenkiintoisista asioista, joista kirja minua muistutti tai joista luin aivan ensimmäistä kertaa. En sen syvemmin analysoi enkä argumentoi, vaan annan kirjan sisällön puhua puolestaan. Suosittelen kirjaa oikein hyvänä Suomi100-juhlavuoden kirjana. (lisää…)

Monien uskontojen ja katsomusten Suomi

Yksi monista mielenkiintoisista julkaisuista Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi on Kirkon tutkimuskeskuksen Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, jonka voi lukea ilmaiseksi netistä (ks. linkki). Artikkelikokoelmasta saa erinomaisen käsityksen Suomessa toimivista uskonnollisista yhteisöistä ja siitä, kuinka ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kirjan ovat toimittaneet Ruth Illman, Kimmo Ketola, Riitta Latvio ja Jussi Sohlberg. Kirjan kirjoittajien joukossa ovat mm. herätysliiketutkija Hanna Salomäki, Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen, mormonismitutkija Kim Östman, Kirkkohallituksen ekumenia-asiantuntija Tomi Karttunen sekä TV:stäkin tuttu Aram Aflatuni. Seuraavassa poimin kirjasta joitain makupaloja. (lisää…)

Suomi oli – ja on – katolisempi kuin luulitkaan

Eilen vietettiin Mikael Agricolan päivää. Mikäs sen parempi hetki esitellä Emil Antonin uutta kirjaa Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017, 160 s.). Kyseessä on tavattoman viehättävä kirjanen, joka avaa uuden näkökulman Suomen historian jokaiseen vaiheeseen 1100-luvulta lähtien. Sen julkaistu ajoittuu erinomaisella tavalla sekä reformaation merkkivuoteen että Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen.

Katolisempi kuin luulit on piristävä provokaatio, joka rikkoo ronskisti historian tavanomaisen jaottelun katoliseen ”pimeään keskiaikaan” ja Agricolasta alkaneeseen luterilaiseen ”uskonpuhdistuksen” aikaan. Kirjan tarkoitus ei ole niinkään osoittaa, että Suomi on ollut katolinen melkein yhtä pitkään luterilainen, vaan että se on Agricolasta lähtienkin ollut katolisempi kuin luulitkaan. Ja täytyy myöntää, että minullekin katolilaisena kirja tarjosi useita yllättäviä tietoja ja näkökulmia. (lisää…)

Matka Suomen keskiaikaan

Suomen keskiaika on yli 150-sivuinen lastenkirja, josta aikuisetkin voivat oppia paljon uutta.

Viime artikkelissani Mitä tehdä reformaation merkkivuonna? ehdotin muun muassa retkiä Suomen keskiaikaisiin kivikirkkoihin – luterilaisiin kirkkoihin, jotka ovat vanhempia kuin luterilaisuus. Nyt ajattelin jatkaa keskiaika-aiheesta vähän enemmän, sillä sain juuri luettua iltasatuna kirjan nimeltä Suomen keskiaika. Kyseessä on harvinaisen sivistävä vuonna 2003 julkaistu lastenkirja (2. painos 2006), josta aikuinenkin taatusti oppii uutta.

Kuten Anne Hetemaan, Roope Hollménin ja Jouni Toivasen kirjoittama kirja lopussa muistuttaa, keskiajalla Suomeen syntyivät ensimmäiset kaupungit ja perustettiin ensimmäiset koulut. Kristinusko tuli Suomeen, ja katolinen kirkko liitti Suomen heimot yhtenäisen hallinnon alle. Lyhyesti sanottuna siis katolinen kirkko teki Suomesta Suomen.

Ei tietenkään vielä itsenäistä Suomea, Suomihan oli osa Ruotsin valtakuntaa. Silti jo 1300-luvulla Suomen maakunnat yhdistettiin yhdeksi hallintoalueeksi, jota alettiin kutsua ”Itämaaksi” (Österland). Kirkollisesti koko Suomi kuului Turun hiippakuntaan, ja sen piispat olivat maan mahtavimpia ja oppineimpia miehiä. Suomen vanhin virasto on jo vuonna 1276 perustettu Turun tuomiokapituli. (lisää…)