JUHO SANKAMO

Protestanttisessa Raamatussa ei (yleensä) ole Sirakin kirjaa, kuten ei muitakaan deuterokanonisia (apokryfi-) kirjoja. Pitäisikö olla? Nyt katsotaan Sirakin kirjaa ja pohditaan, millainen näky missiosta tässä kirjassa on. Olen nimittäin sitä mieltä, että Sirakin kirja voi inspiroida meitä suurempiin näkyihin, suurempiin missioihin. 

Anna minun olla kastelukanava – maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin meri vettä

Jeesus Sirak on opettajien suuri esikuva. Luvussa 24 Sirak kertoo, että hän haluaa olla niin kuin “puutarhan kastelukanava”, joka tuo vettä kaikille, jotka haluavat oppia. Sirak kuvaa itseään lähteen haaraksi ja kastelukanavaksi. 

Kanavani kasvoi virraksi, virrastani tuli meri. Aamunkoiton lailla on opetukseni levittävä valoaan, minä ulotan sen loisteen kaukaisiinkin maihin. Opetukseni virtaa eteenpäin kuin profeettojen sanat, minä jätän sen perinnöksi tuleville polville. Huomatkaa tämä: en ole uurastanut vain itseäni varten vaan kaikkien niiden hyväksi, jotka haluavat oppia viisautta.

Sir. 24:30-34.

Jizoudaki spring, Tottori Prefecture, Japan. Wikipedia commons. https://www.flickr.com/photos/120248737@N03/15772105832/

Lähteestä pulppuavasta pienestä vesikanavasta syntyy valtava virta, joka levittää Viisautta. Jos katsomme vähän laajemmin Raamatun kirjoituksia, niin Jesajan kirjasta löytyy visio siitä, että kerran tulee aika, jolloin “maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.” (Jes. 11:9.) Saattoiko Sirak, ja muut opettajat, nähdä kutsumuksensa “kastelukanavana” tuon Jesajan suurvision valossa? Ehkä – sanoohan Sirak, että “opetukseni virtaa eteenpäin kuin profeettojen sanat.” Jerusalemissa oli paljon opettajia ja Jesajan visiossa juuri Jerusalemista lähtisi Herran sana, valo ja opetus kaikille kansoille. Vaatimattomilla kastelukanavilla on suuri tehtävä. Tulee aika jolloin “maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.” Tämä on missio, jonka Jeesus Kristus antoi apostoleilleen, ja kirkolleen: “Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni… Opettakaa heitä.” 

Jesajan vertauskuva on kyllä voimakas. Niin kuin meri on vettä täynnä, niin eräänä päivänä maa on täynnä Herran tuntemusta. 

Anna valon loistaa!

Sirak kuvaa missiotaan, viisauden opettamista, siten, että hänen opetuksensa valo loistaa jopa vieraille kansoille. (Sir. 24.) Taas voimme katsoa Jesajan kirjaan, jossa Herra sanoo palvelijalleen näin: “Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.” (Jes. 49:6.) Viisauden kirjassa kerrotaan, että Israelin “oli määrä välittää maailmalle lain katoamaton valo.” (Viis. 18:4.) Kutsumus loistaa ja tuoda valoa maailmaan innosti varmasti muinaisia juutalaisia, erityisesti Sirakin hengenheimolaisia. 

Uudessa testamentissa Valo on keskeinen aihe. “Minä olen maailman Valo”, sanoo Jeesus. Apostoli Paavali kirjoittaa, että lain opettamisen ja julistamisen virkaa ympäröi Jumalan kirkkaus ja kunnia. Paavali kysyy, “kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa.” (2. Kor. 3:7-9.) Apostoli Paavali, ja ylipäänsä apostolinen kirkko, vie täyttymykseensä tämän Valon julistamisen. Kristus, Jumalan viisaus, on todella maailman valo.

Tulkaa minun luokseni! Minä annan sielullenne levon.

Sirakin kirja päättyy todella mielenkiintoisella tavalla. 

Tulkaa minun luokseni, oppimattomat, majoittukaa taloon, jossa opetan! – Taivuttakaa niskanne ikeen alle, ottakaa opetukset vastaan; viisaus on lähellänne, löydätte sen kyllä. Katsokaa minua: olen uurastanut vain vähän aikaa mutta olen löytänyt rauhan ja levon.

Sir. 51:23-27.

Nämä sanat tuovat mieleeni Jeesus Nasaretilaisen riemuhuudon: 

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.

Matt. 11:28-30.

Nämä molemmat Jeesukset kutsuvat luokseen, molemmat antavat ikeen oppimattomien kannettavaksi, molemmat pyytävät katsomaan “minuun”. Jeesus Sirak sanoo löytäneensä levon ja rauhan. Jeesus Nasaretilainen taas sanoo, että häneen katsomalla “teidän sielunne löytää levon.”

Poika leikkii Isänsä sylissä – Viisausteologiaa sydäntuntumalta

Näin Sirakin kirjan käsittelyn lopussa katsotaan lyhyesti, kuinka Jeesus suhtautuu Raamatun viisauskirjallisuuteen. Sirakin kirja on viisauskirjallisuuden huipentuma Vanhassa testamentissa. Kuten näimme, monia isoja teemoja Sirakin kirjasta siirtyy sulavasti UT:n, Jeesuksen, apostolien ja kirkon opetukseen. Viisaus, Logos, Sana, lain täyttymys – nämä ovat aiheita, jotka UT:ssa liittyvät vahvasti Kristukseen.

Sirakin kirjassa ja Sananlaskujen kirjassa on paljon samaa. Sananlaskujen luvussa 8 kerrotaan, että Viisaus on Jumalan esikoinen, Poika, joka oli olemassa ennen kuin maailmaa luotiin. Tämä Jumalan Viisaus oli paikalla, kun Jumala “pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle…” (Sanl. 8:27.) Viisaus sanoo itsestään:

Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

Sanl. 8:30-31.

Johanneksen evankeliumin alussa käsitellään tätä Viisaus- ja Logos-teologiaa, joka on muuten tosi rikasta varhaisessa juutalaisuudessa ja periytyy hienosti kristinuskon puolelle. Johannes sanoo, että Jeesus on Jumalan lihaksi tullut Sana, jonka kautta kaikki on luotu. (Joh. 1.) Johannes myös kertoo, ettei kukaan tunne Isää, paitsi Poika, tuo Logos, joka “aina on Isän vierellä.” Ainoastaan hän (Jumalan lihaksi tullut Sana) opettaa meidät tuntemaan Isän (Joh. 1:18). Kuten huomasimme luvusta Sanl. 8, raamatullisessa viisaustraditiossa nähdään, kuinka Viisaus leikkii niin kuin esikoispoika Jumalan sylissä, painaen päänsä Isän sydämelle. (Sanl. 8:30.) Johanneksen prologissa Sana (esikoinen) on Isän sylissä. Hän on ainut, joka tuntee Isän. Ainoastaan Hän, Jumalan esikoinen – Logos – voi paljastaa meille Isän. 

Johanneksen evankeliumissa tätä ajatusta käsitellään ja kehitellään hyvin kiehtovalla tavalla. Nimittäin Johanneksen evankeliumissa on Jeesuksen “rakkain opetuslapsi”. Juuri hän todistaa meille Jeesuksesta. Hänestä erityisesti sanotaan, että hän painoi päänsä Jeesuksen rintaa vasten (Joh. 13:25; 21:20). Hän oli analogisesti niin kuin Viisaus, Jumalan esikoinen ja painoi päänsä Jumalan / Jeesuksen sydämelle. Niinpä Jeesuksen rakkain opetuslapsi tuntee Jeesuksen ja hän voi kertoa meille totuuden Jeesuksesta, koska hän on painanut päänsä Jeesuksen rinnalle, sydämelle. Rakkain opetuslapsi tuntee Jeesuksen sydäntuntumalta. Hän on kirjaimellisesti Jeesuksen rinnalla.

On niin hienoa nähdä, tässä suuressa kuvassa, että Jeesus on Jumalan Viisaus, joka ilmoittaa sen lapsenmielisille. Hän on Poika, joka ilmoittaa meille Jumalan Viisauden. Hän kutsuu meitä: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Hän pyytää meitä katsomaan ja oppimaan hänestä itsestään. (Matt. 11:25-30.) Hänessä on viisauskirjallisuuden täyttymys, lihaksi tullut Jumalan Viisaus, Esikoinen, joka kutsuu meitä luokseen. Hän kutsuu meitä myös Isänsä luokse, lapsen asemaan.

Ps. Tämä kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa esittelen deuterokanonisia kirjoja, jotka löytyvät Katolisen kirkon käyttämästä Raamatusta. Lue tästä 1. kirjoitukseni Sirakin kirjasta. Olen esitellyt myös makkabealaiskirjat. Katso ne tästä ja tästä.