Makkabealaiset – tappaa vai kuolla uskon puolesta?

JUHO SANKAMO

Antonio Ciseri: Seitsemän veljeksen marttyyrikuolema, 1863. Kuva: Wikipedia

Viimeksi kirjoitin 1. Makkabealaiskirjan sanomasta (klikkaa tästä), nyt tarkastelu jatkuu. Raamatun Makkabealaiskirjoissa (1–2 Makk.) on keskenään isoja ja tosi mielenkiintoisia eroja. Yksi kirjojen välinen ero liittyy siihen, kuinka niissä suhtaudutaan marttyyreihin, tappamiseen ja kuolemiseen.

1. Makka­bealais­kirjassa marttyyrien kohtaloa pidetään kauhistuttavana, mutta heidän kärsimyksissään ja kuolemassaan ei nähdä mitään hyvää. Nuo onnettomat vain kuolevat. Heidän kuolemansa innoittaa makkabealaisia taistelemaan vihollisia ja vainoojia vastaan. 2. Makkabealaiskirjassa marttyyrit ovat kuitenkin suuria sankareita, joiden kuolema nähdään uhrina, joka tuo Israelille pelastuksen.

Näkökulma on ihan erilainen näissä kirjoissa. Jos 1. Makkabealaiskirjassa sankarit tappavat uskon puolesta, ja siten saavat aikaan pelastuksen Israelille, niin 2. Makkabealaiskirjassa sankarit kuolevat uskonsa puolesta, ja siten saavat aikaan pelastuksen koko kansalle. Kysymys marttyyreista on hyvin tärkeä, kun yritämme ymmärtää, mitä Jeesus Kristus uskoi ja ajatteli saavuttavansa omalla kuolemallaan.

Marttyyrien kuolemalla Jumalan viha kääntyi armoksi

Molemmissa Makkabealaiskirjoissa kerrotaan, kuinka pakanoiden vainoissa moni uskollinen israelilainen kuoli marttyyrina. 1. Makkabealaiskirjassa alussa tehdään ongelma hyvin selväksi: Viholliset eli ”kuninkaan miehet mellastivat Israelin kaupungeissa ja kohtelivat väkivaltaisesti kaikkia, jotka kiinni saivat… Naiset, jotka olivat ympärileikkauttaneet poikansa, surmattiin kuninkaan käskyn mukaan, ja pojat hirtettiin äitinsä kaulaan. Myös muut perheenjäsenet ja ympäri­leikkauksen toimittaneet surmattiin…” (1. Makk. 1:58, 60–61.)

Stefanos, ensimmäinen kristitty marttyyri. Kuva: Wikipedia

2. Makkabealaiskirjan luvuissa 6–7 kerrotaan, kuinka vainon alla uskolliset juutalaiset kuolivat marttyyreina ennemmin kuin luopuivat uskonnostaan. Viimeisinä sanoinaan eräs nuori mies laukoo pyövelille profetaallisen viestin: ”Minä rukoilen, että Jumalan viha, joka oikeudenmukaisesti on kohdannut koko meidän kansaamme, pysähtyisi minuun ja veljiini.” (2. Makk. 7:38.) Tämä on valtavan tärkeä lause, rukous, joka kuuluu sovitusteologiaan.

Seuraavassa luvussa, 2. Makk. 8:3–5, kerrotaan, että tuon marttyyrin rukous käy toteen. Nyt pakanat ovat kyllästäneet Israelin maaperää Herran uskollisten palvelijoiden verellä. Tuo ”mur­hattujen veri huusi” Jumalalle taivaaseen. Tuo marttyyrien ”huutava veri” muutti tilanteen. Nyt pakanat eivät enää pystyneet vastustamaan makkabealaisia, ”sillä Herran viha oli kääntynyt armoksi.” (2. Makk. 8:5.)

Professori Daniel R. Schwartz korostaa, että tämä muutos – Herran viha kääntyi armoksi – johtui juuri marttyyrien verestä. Kun taas katsomme 1. Makkabealaiskirjaa, niin tilanne on aivan erilainen. Nyt, niin kuin Schwartz huomauttaa, marttyyrien kuolemalla ei mainita olevan mitään myönteistä merkitystä, vaan taistelu käydään makkabealaisten miekoilla, eikä siis marttyyrien verellä. Jakeessa 1. Makk. 1:64 todetaan, että ”Israelin yllä oli raskas viha.” Tämä viha poistui, kun makkabealaiset taistelivat: Juudas Makkabealainen ”kulki Juudeassa kaupungista kaupunkiin, puhdisti ne juma­lat­to­mista ja käänsi Jumalan vihan kansan yltä.” (1. Makk. 3:8.) Kontrasti on silmiinpistävä: 1. Makka­bea­laiskirjassa viha siirtyy Israelin yltä, kun makkabealaiset taistelevat. 2. Makka­bea­lais­kirjassa Jumalan viha vaihtuu armoksi, kun marttyyrit ovat kärsineet tarpeeksi. (Schwartz, R. Daniel. 2. Maccabees, Commentaries on Early Jewish Literature. Berlin. 2008, s. 317.)

Makkabealaiset ja Jeesuksen kuolema

Varhaisessa juutalaisuudessa näemme, kuinka ymmärrys ja usko marttyyrien merkityksestä kasvoi ja syveni ajan myötä. Esimerkiksi Raamatun ulkopuolella on juutalainen kirjoitus nimeltään Mooseksen testamentti. Se on kirjoitettu todennäköisesti joskus 1. vuosisadan aikana. Teoksessa marttyyrien kuolema liittyy vahvasti pelastuksen saapumiseen. Uskolliset Herran palvelijat ajattelevat näin: Jos me olemme uskollisia ja ”kuolemme, niin meidän veremme kostetaan Herran edessä. Ja silloin Hänen valtakunta paljastuu koko hänen valtakunnassaan. Ja silloin Saatana häviää. Ja silloin murhe katoaa hänen kanssaan…” (T. Moos. 9:7–10:1.)

Samantyyppinen ajatuksen juoksu löytyy myös 4. Makkabealaiskirjasta, joka sekin on varhainen juutalainen kirjoitus, joka ei kuulu Raamatun kirjojen joukkoon. Tässä 4. Makkabealaiskirjassa kerrotaan, kuinka makkabealaismarttyyrit näkivät oman kuolemansa merkityksen. Yksi marttyyri rukoilee juuri ennen kuolemaansa näin: ”Ole armollinen kansallesi ja tyydy rankaisemaan sen puolesta meitä. Ota vereni vastaan kansasi puhdistusuhrina, ota minun henkeni kansasi lunnaiksi!” (4. Makk. 6:28–29.) Tässä 4. Makkabealaiskirjassa sanotaan makkabealaismarttyyrien merki­tyk­sestä näin:

heidän ansiostaan viholliset eivät kyenneet pitämään kansaamme vallassaan vaan tyranni sai rangaistuksensa ja isänmaamme puhdistui. Voi sanoa, että heistä tuli kansamme syntien lunnaat. Näiden hurskaiden verellä ja heidän kuolemansa tuomalla sovituksella jumalallinen kaitselmus pelasti kovia kokeneen Israelin. (4. Makk. 17:20–22.)

Peter Paul Rubens: Jeesus otetaan ristiltä, 1612–1614. Wikipedia

Todennäköisesti Jeesus näki oman kuolemansa tämäntyyppisten marttyyrikertomusten valossa. Hän – Herran palvelija, Messias ja Ihmisen Poika – antoi henkensä lunnaiksi monien puolesta. (Mark. 10:45.) Hänen uhrikuolemansa toisi täydellisen syntien sovituksen ja anteeksiannon. Hän vaihtaisi kuolemallaan Jumalan vihan armoksi.

2. Makkabealaiskirjassa kerrotaan myös uskonsankareiden, marttyyrien, ylösnousemustoivosta. On syytä ymmärtää, että usko ruumiin ylösnousemukseen kuoleman jälkeen, kehittyi hiljalleen. Luvussa 2. Makk. 7 kuulemme, kuinka nuoret marttyyrit haastavat teloittajaansa: ”Hyvä näin, että kuollessani ihmisten tappamana voin luottaa siihen, että Jumala herättää minut kuolleista. Sinulla ei tule olamaan ylösnousemusta eikä uutta elämää.” (2. Makk. 7:14.) ”Henkitoreissaan (yksi pojista) sanoi: ”Sinä pahuuden kätyri! Tämän elämän sinä meiltä riistät, mutta koko maailman kuningas herättää meidät uuteen, ikuiseen elämään, koska me kuolemme hänen lakiensa tähden.” (7:9.) Tämä 2. Makkabealaiskirja näyttää meille, kuinka usko kuolemanjälkeiseen elämään ja ylösnousemukseen kirkastuu. Myös muuallakin VT:ssa puhutaan kuolleiden ylösnousemuksesta (Hes. 37:1-14, Dan. 12:2; Jes. 26:19), mutta 2. Makkabealaiskirjassa tuo uskomus tulee vahvasti ja konkreettisesti esille. Ylösnousemususkon raamatulliset juuret löytyvät siis VT:sta, mutta UT:ssa ne kasvavat ja kantavat kunnolla hedelmää. Kristinuskossa uskotaan vahvasti ruumiin ylösnousemukseen. Se on dogmi. Pelastuksemme riippuu Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. Kristus totisesti nousi kuolleista!

Jesaja, Jeesus ja kristityn voitonvarmuus

Tietysti Jeesukselle erityisesti Jesajan kirja oli valtavan tärkeä. Hän samaistui Herran palvelijaan, joka antoi henkensä lunnaiksi monien puolesta. Jeesus puhui kolme kertaa selvästi kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, joka koittaisi Jerusalemissa. (Matt. 16:21; 17:22–23; 20:17–19.) Näissä niin kutsutuissa Passio-ennustuksissaan Jeesus nojautuu juuri Jesajan kirjan kuuluisaan profetiaan Herran palvelijan missiosta:

Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois – kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden… Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. (Jes. 53: –8, 10.)

Palataan Raamatun Makkabealaiskirjoihin (1–2 Makk.). Nämä kirjat auttavat meitä ymmärtämään pelastushistorian jatkuvuutta. Jesajan profetia Herran palvelijasta (Jes. 53) innosti varmasti makka­bealais­marttyyreita ja muitakin marttyyreita. Jeesus istuu tähän jatkumoon varsin uskottavasti. Hän ei tosin ole yksi marttyyri muiden joukossa – hän on todellinen Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin. (Jos haluat lukea lisää ihmisen sovituskuoleman taustahistoriasta, katso tämä blogini.)

Paavi Fransiscus kirjoittaa kiertokirjeessään, Evangelii Gaudium 85, että emme saa vaipua epätoivoon ja pessimismiin. Jos maailmassa kohtaamme vihaa, pilkkaa ja vainoa, niin meillä on kuitenkin aivan selvä voitto Kristuksessa. Tämän voitonvarmuuden vuoksi jaksamme taistella. Näin paavi kirjoittaa:

Ei kukaan voi lähteä taisteluun, ellei täysin luota voittavansa. Jos aloittaa vailla luottamusta, on jo hävinnyt puolet taistelusta ja hautaa talenttinsa. Vaikka olemmekin tuskallisen tietoisia heikkouksistamme, on mentävä eteenpäin antamatta periksi ja muistettava Herran sanat Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Kristillinen voitto on aina risti, mutta tuo risti on aina samalla voitonlippu, jota kannetaan taistelevassa hellyydessä pahan hyökkäyksiä vastaan.

3 comments

  1. Kiitos Juho näistä kristinuskon ytimessä olevan sovitustematiikan tutkielmistasi! Näyttää tosiaan siltä, että ajatus ”ihmisen pojan” suorittamasta sovituksesta ja ikuisesta elämästä vahvistuu toisen temppelin aikana. Mutta pitänee samalla muistaa, että jo tooran eli Mooseksen kirjojen keskeinen sisältö oli syntien sovitus ja uhrisäännöt…

    Kreikkalaisia ja kreikkalaista kulttuuria pidetään nykymaailmassa humanistisen ja demokraattisen Euroopan pohjana. Juutalaiset saivat kokea kolikon toista puolta – varhaista pronssikautta edustavien filistealaisten ja myöhäiskreikkalaista kulttuuria edustavien hellenistien taholta. Makedonian suurkuninkaan ja hellenistisen maailmanvallan luoneen Aleksanteri Suuren varhaisen kuoleman jälkeen hänen sotapäällikkönsä jakoivat vallan. Seuraajina olivat mm. Ptolemaiosten ja Seleukosten suvut… Myöhempiä Rooman keisareita Galiculaa ja Neroa muistuttava Syyrian kuningas Antiokhos Epifanes (”jumalan ilmentymä”) valloitti Jerusalemin 167 eKr. ja ryhtyi kreikkalaistamaan kaupunkia; sapatin vietto, ympärileikkaus ja toora kiellettiin kuolamantuomion uhalla. Jerusalemin temppeli pyhitettiin Olympian Zeukselle, palvontaan kuului sikauhrit ja bakkanaalit…

    Jo Daniel-profeetta oli ennustanut: ”Hänen lähettämänsä sotajoukot tulevat ja saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren, lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön turmion iljetyksen…” (Dan. 11:31)

    Jeesus viittaa samaan ja ennustanee sillä myös Hadrianuksen n. 130 jKr. temppelivuorelle ja Golgatan kalliolle rakentamaa Juppiterin temppelin, ehkä myös lopun aikoihin liittyvää pyhäin häväistystä ja tapain turmelusta (Matt. 24:15; ks. myös Mark. 13:14):

    1776: ”Kuin te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta sanottu on Daniel prophetan kautta, seisovan pyhässä siassa; (joka tämän lukee, hän ymmärtäköön!)

    1992: ”Kun siis näette pyhään paikkaan pystytettynä turmion iljetyksen, josta profeetta Daniel on puhunut — huomatkoon lukija tämän! 

    Sittemmin nouseva Rooma kukisti Antiokhoksen, ja Jerusalem ja Juuda vapautuvat makkabealaisetn johdolla.

    Vanhan Testamentin apokryfit ova minulle jotensaki tuttuja, sillä ne sisätyvät myös vanhaan Suomen kirkon BIBLIAN vuoden 1776 ns. rekisteriraamattuversioon, joka on edelleen käytössä lestadiolaisuudessa ja rukoilevaisuudessa sisältäen seuraavat:

    Juditin kirja, Viisauden kirja, Tobian kirja, Jesus Sirakin kirja, Barukin kirja, 1. ja 2. Makkabealaiskirja, lisäkappaleet Esterin kirjasta ja Danielin kirjasta (historia Susannasta, Babelin Belistä, Babelin lohikäärmeestä, Assarian rukous tulisessa pätsissä, Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa) sekä Juudan kuninkaan Manassen rukous (vankeudessaan Babyloniassa).

    Suomen luterilainen kirkko on julkaissut uuden käännöksen ”Vanhan testamentin apokryfikirjat” 2009.

    Isäni oli seurapuhujana eli saarnaajana 50 vuotta ja tänä aikana piti näin lonkalta arvioiden 3000-5000 seurapuhetta. Hänellä mahtoi olla systemaattisena tavoitteena käyttää puheen tekstinä eli juurena kaikkia Raamatun kirjoja – niin myös VT:n apokryfisiä kirjoja. Lestadiolaisessa seurasaarnassa puhe etenee yleensä Raamatusta valittua tekstinkohtaa jae jakeelta selittäen – tai sitten harvemmin temaattisesti tekstin pohjalta.

    Ainakin meidän poikien mielestä, isä piti mielenkiintoisimmat (jännittävimmät) saarnansa juuri apokryfikirjojen pohjalta muitakaan Danielin kirjoja unohtamatta.

    Suorastaan kauhistuttavan makaaberi on 2. makkabealaiskirjan kuvaus ”Seitsemän veljeksen marttyyrikuolema”, kun tyranni Antiokus pyrkii pakottamaan uskovia juutalaisia rikkomaan Mooseksen lain käskyä liittyen mm. kieltoon sian lihan syömisestä. Seitsemän veljestä kestävät äitinsä vahvistamana raipat, nylkemiset, silpomiset ja paistamiset uuden elämän toivossa… ”Taivaasta minä olen nämä saanut, ja Jumalan lakien tähden annan ne auliisti pois, koska toivon saavani ne häneltä jälleen takaisin.” -Monenlaisia ajatuksia tulee varsinkin näin joulun mainingeissa, kun monille länsimaisille kristityille sika on taas joulun keskeisiä juttuja… Mutta kaipa Pietarin uusi ilmoitus ruokaan liittyvistä tabusäännöistä on asian muuttanut (Ap.t. 10).

    Varmasti näillä marttyyrikertomuksilla on ollut todella suuri vaikutus myös vuosisatojen ja jopa tuhansien päähän; niin juutalaisten kuin kristittyjen kestäyydelle vainoissa!

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos kommentista! Mielenkiintoista kuulla, että näistä kirjoista saarnataan myös lestadiolaisseuroissa. Makkabealaiskirjoissa on paljon ajatuksia herättäviä teemoja, jotka ovat tänäänkin hyvin ajankohtaisia. Yksi keskeinen teema on se, kuinka kansa voi säilyttää oman itsenäisyytensä, erillisen ja oman kulttuurinsa ja uskontonsa, kun ulkopuolelta tulee paine mukautua yhteiseen ja maailmanlaajuiseen kulttuuriin. 1. Makk. 1:41: ”Kuningas [Antiokhos Epifanes IV] antoi määräyksen, että valtakunnan kaikkien kansojen tuli olla yhtä ainoaa kansaa ja jokaisen niistä tuli luopua omista laeistaan ja tavoistaan. Kaikki muut kansat noudattivat kuninkaan käskyä, ja monet israelilaisetkin mukautuivat kuninkaan määräämiin palvontamenoihin, uhrasivat epäjumalille ja häpäisivät sapatin.” Kuningas määräsi, että myös juutalaisen ”kansan oli seurattava vieraan vallan lakeja ja tapoja.” Tästähän se kapina syntyi – makkabealaiskapina.

      Tykkää

  2. Aivan niin, ympäröivän kulttuurin paine on usein ollut suorastaan vastustamaton – niinkuin taas nykyäänkin…

    Hapatusta-sivuston uusi ilme on varsin onnistunut!

    Yle -radion toimittaja Riikka Suikkarin viikon takainen hyvä ohjelma Kuolleen meren kirjakääröistä on kuunneltavissa edelleen areenasta, ohjelma sivuaa myös hellenistymisen tematiikkaa alueella:

    https://areena.yle.fi/audio/1-51013327

    Areenassa on myös toimittaja Ville Talolan tämän päivänen ohjelma Joulun tähdestä, ote varsinkin Ville Talolalla heikkiräisäsmäisen ylikriittinen:

    https://areena.yle.fi/audio/1-51015426

    Joseph Ratzinger käsittelee tähteä myös kirjassaan ”Syntyi Neitsyt Mariasta” mm. tähitieteilijöiden Johannes Keplerin ja Ferrari d`Occhieppon näkemysten pohjalta.

    ”Ellei Jumalalla ole valtaa materiaan, hän ei ole Jumala” – Ja joskus vaan elämä voi yllättää ja totuus on tarua ihmeellisempi…

    Asiaa on selvitellyt myös rovasti Risto Heikkilä kirjassaan ”Joulun tähti” (2000)

    ”25. joulukuuta 2 eKr. Jupiterin liike taivaalla sitten pysähtyi muihin tähtiin nähden, ja se pysyi miltei paikallaan kuuden päivän ajan. Jupiter kohtasi kymmenen kuukauden aikana kahdesti Venuksen ja ohitti kolme kertaa Reguluksen. Se kulki taivaalla kohti länttä ja näytti suuntaa tietäjille.Tähti oli lisäksi odotettu. Se viittasi Juudeaan ja merkitsi uuden, lopunaikaisen hallitsijakuninkaan syntymää…”

    Samoilla linjoilla on dosentti Juha Hiltunen artikkeleissaan.

    To 6.1. ylen tiedeykkösellä on vuorossa Bysantti (alk. klo 12.05) https://areena.yle.fi/audio/1-51015850

    Ja kun jouluaika vielä jatkuu, Betlehemin joulumessu on katsottavissa:

    https://areena.yle.fi/1-61124175

    Sensijaan Gabriel Salmelan selostama Jouluyön messu Pietarinkirkossa ei ole enää Areenassa – mutta youtubessahan lähetyksiä riittää

    https://www.youtube.com/channel/UC7E-LYc1wivk33iyt5bR5zQ

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s