ehkäisy

Charles Curran: lojaali toisinajattelija?

EMIL ANTON

Neljän viikon takaisessa jutussaan hyväksikäyttöskandaaleista Oskari Juurikkala kiinnitti huomiota moraaliteologien rooliin seksuaalietiikan muovaajina ja mainitsi erityisesti yhdysvaltalaisen Charles Curranin (s. 1934). Sattuukin sopivasti, että olen juuri saanut luettua Charles E. Curranin muistelmateoksen Loyal Dissent: Memoir of a Catholic Theologian (Georgetown University Press, 2006), joten voin avata hieman tämän USA:n kuuluisimman katolisen dissidenttiteologin eli toisinajattelijan ajatusmaailmaa ja taustaa.

Kuvahaun tulos haulle loyal dissent curran

Tulisiko Charles Currania pitää katolisena teologina? Curranin mukaan kyllä: kirjan alaotsikkokin on selvä kannanotto. Vatikaanin mukaan ei: vuonna 1986 Uskonopin kongregaatio päätti, että Curran ei ole sopiva eikä kelvollinen (neither suitable nor eligible) katoliseksi teologiksi tai opettamaan katolista teologiaa katolisessa yliopistossa, sillä hän oli toistuvasti ja näkyvästi opettanut vastoin kirkon virallista oppia. Tämän johdosta Curran sai potkut Catholic University of Americasta (ja hävisi nostamansa oikeusjutun, jossa hän yritti puolustaa ”akateemista vapautta”). Curran siirtyi lopulta Dallasiin Southern Methodist Universityyn (SMU).

Uskonopin kongregaation kirje vuodelta 1986 Curranille on luettavissa tästä. Siinä mainitaan ongelmien syyksi Curranin opetukset koskien muun muassa avioliiton purkamattomuutta, aborttia, eutanasiaa, masturbaatiota, keinotekoista ehkäisyä, esiaviollista yhdyntää sekä homoseksuaalisia tekoja. (Kirje ei mainitse tarkkoja väitteitä, vaan viittaa vuoden 1983 selvitykseen, jossa Curranin kannanottoja käsiteltiin tarkemmin.)

Joka tapauksessa Curran on katolisen kirkon jäsen ja pappi. Häntä ei ekskommunikoitu eikä häneltä otettu pappisvirkaa pois. Curran sai Uskonopin kongregaatiolta samanlaisen rangaistuksen kuin Suomessa paremmin tunnettu Hans Küng, ja toistaiseksi nämä kaksi miestä ovat ainoat, joille juuri tämä sanktio on Vatikaanin II kirkolliskokouksen jälkeen annettu. (lisää…)

Mainokset

Seuraa Kristusta, niin maailma pelastuu!

EETU MANNINEN

”Hei, mies! Mitäs sä oikein teit? Haluutsä löytää huomenna kuolleita ketunpoikasia säilykepurkit päässä? Hä? Metsän eläimet saa tuollaisista purkeista kuolettavia haavoja: valtimo poikki, kanttuvei! Vie roskat mukanas, niin maailma pelastuu!”

Supersankari Ekomies

Näin ojensi 1990-luvun TV-ohjelma Ekoistista tuttu Ekomies (Timo Vottonen) luontoon säilykepurkin heittänyttä miestä. Ekomies esiintyi lyhyissä humoristisissa ympäristövalistuspätkissä, joissa joku toimii ympäristön kannalta väärin, minkä jälkeen Ekomiehellä on sanottavanaan pari valittua sanaa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet 1990-luvusta – maailma (tai luonto) nimittäin tarvitsee pelastusta vielä enemmän kuin silloin. Maailman pelastamisessa tarvitaan kuitenkin muutakin kuin Ekomiehen kaltaisia valistajia. Tarvitaan ekologista kääntymystä, ja tässä katolisella kirkolla ja sen rikkaalla perinteellä on paljon annettavaa. (lisää…)

Tässä seison enkä muuta voi – vai voinko?

EMIL ANTON

Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta Martti Lutherin kuuluisista teeseistä, ja ensimmäistä kertaa historiassa luterilaiset ja katolilaiset ovat sopineet viettävänsä reformaation merkkivuotta yhdessä eli ekumeenisesti. Perusdokumentti tästä on vuonna 2013 julkaistu Vastakkainasettelusta yhteyteen, jonka pääpointteja kerrattiin mm. paavi Franciscuksen Ruotsin-vierailulla.

therehere

Timothy Drake: There We Stood, Here We Stand

Tässä artikkelissa esittelen kirjaa, joka tuo hieman erilaisen näkökulman aiheeseen. Kyseessä on yhdysvaltalaisen Timothy Draken toimittama, hieman provosoivasti otsikoitu (kansikuvasta puhumattakaan) kirja There We Stood, Here We Stand – 11 Lutherans Rediscover their Catholic Roots, jossa joukko entisiä luterilaisia kertoo, miksi he päättivät liittyä katoliseen kirkkoon.

Käännynnäisten tarinat ovat aina mielenkiintoisia, sillä niihin sisältyy totuuden etsintää, sisäistä kamppailua, uuden ja innostavan löytämistä. Sama pätee eri ihmisten tapauksessa eri suuntiin. Tämän kirjan tarinat eivät todista, että luterilaisuus olisi väärässä ja katolisuus oikeassa. Ne voivat kuitenkin haastaa pohtimaan painavia kysymyksiä. Jokaisella on oma polkunsa.Käännynnäisten hengelliset tiet ovat moniulotteisia, enkä voi ottaa esiin kuin vain välähdyksiä niistä.

(lisää…)