”Tässä seison enkä muuta voi” – vai voinko?

Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta Martti Lutherin kuuluisista teeseistä, ja ensimmäistä kertaa historiassa luterilaiset ja katolilaiset ovat sopineet viettävänsä reformaation merkkivuotta yhdessä eli ekumeenisesti. Perusdokumentti tästä on vuonna 2013 julkaistu Vastakkainasettelusta yhteyteen, jonka pääpointteja kerrattiin mm. paavi Franciscuksen Ruotsin-vierailulla.

therehere

Timothy Drake: There We Stood, Here We Stand

Tässä artikkelissa esittelen kirjaa, joka tuo hieman erilaisen näkökulman aiheeseen. Kyseessä on yhdysvaltalaisen Timothy Draken toimittama, hieman provosoivasti otsikoitu (kansikuvasta puhumattakaan) kirja There We Stood, Here We Stand – 11 Lutherans Rediscover their Catholic Roots, jossa joukko entisiä luterilaisia kertoo, miksi he päättivät liittyä katoliseen kirkkoon.

Käännynnäisten tarinat ovat aina mielenkiintoisia, sillä niihin sisältyy totuuden etsintää, sisäistä kamppailua, uuden ja innostavan löytämistä. Sama pätee eri ihmisten tapauksessa eri suuntiin. Tämän kirjan tarinat eivät todista, että luterilaisuus olisi väärässä ja katolisuus oikeassa. Ne voivat kuitenkin haastaa pohtimaan painavia kysymyksiä. Jokaisella on oma polkunsa.Käännynnäisten hengelliset tiet ovat moniulotteisia, enkä voi ottaa esiin kuin vain välähdyksiä niistä.

Kirjan luterilaiset tulevat hyvinkin erilaisista taustoista. Osa oli Amerikan evankelisluterilaisen kirkon (ELCA) pappeja, jopa naispappeja, toiset taas kuuluivat pieniin (naispappeuden hylkääviin) tunnustuksellisiin luterilaisiin kirkkoihin kuten Missouri-synodiin (LCMS) tai vielä tiukempaan Wisconsin-synodiin (WELS). ”Kuinka sattuikaan, että maailman ainoa oikea kirkko on juuri Wisconsinissa, ja että satuin syntymään siihen!” (Marie Hosdil)

Moraalikysymyksiä ja mystiikkaa

Anthony Gerring kasvoi Missouri-synodin (LCMS) jäsenenä. Kouluvuoden kohokohtiin kuului vuotuinen reformaation merkkipäivä 31.10, jolloin kaikki luterilaiset oppilaat kokoontuivat jumalanpalvelukseen. Sen kohokohtana veisattiin Jumala ompi linnamme. Kun Anthony meni naimisiin katolisen Karenin kanssa, hän sai tämän pian kääntymään luterilaiseksi. Pientä ironiaa oli siinä, että viisi vuotta myöhemmin Anthony liittyi katoliseen kirkkoon – Karen kumminaan.

luther

Martti Luther

Mikä sai Anthonyn muuttamaan mieltään? Syy ei ole kovin tavanomainen, mutta toisaalta konservatiiviluterilaisen tapauksessa kyllä ymmärrettävissä. Anthony nimittäin sai selville, että perinteinen kristillinen, luterilainen ja missourilainen kanta keinotekoiseen ehkäisyyn oli ehdottoman kielteinen, perusteina sekä Raamattu että luonnollinen moraalilaki. Nyt LCMS oli kuitenkin lipsunut tästä. Miksi uusi tulkinta olisi oikeammassa kuin M. Luther ja C. F. W. Walther?

Ehkäisykysymys pisti myös Jim Copen, korkeakirkollisen tai ”evankelis-katolisen” luterilaisen papin mietteliääksi. Asiaa ei käsitelty luterilaisessa pappiskoulutuksessa (tai ylipäänsä kirkossa) laisinkaan. Ehkäisy oli vain kritiikittömästi hyväksytty. Kun Jim luki paavi Paavali VI:n ensyklikan Humanae vitae, hän huomasi kaikkien sen profetioiden toteutuneen. Tietenkään ehkäisykysymys ei yksin ratkaissut mitään, vaan se oli osa laajempaa kokonaisuutta.

Laajempaan kokonaisuuteen kuului esimerkiksi kysymys raskaudenkeskeytyksestä. Useampaa kirjoittajaa vaivasi se, että ELCA päätti vuonna 1996 alkaa rahoittaa työntekijöidensä tekemät abortit. ELCA:n naispappi Jennifer Ferrera tiesi, että hänen elämänsä luterilaisena ei enää palaisi ennalleen. ”Oikeat kirkot eivät tapa lapsia.” Mitä naispappeuden hylkääminen tai opit Mariasta ja paavista merkitsivät verrattuna murhaamiseen?

Vaikka Jennifer joutui luopumaan naispappeudesta, hän sanoo löytäneensä paikkansa naisena entistä vahvemmin katolisessa kirkossa, jossa hän voi osoittaa rukouksia Marialle ja muille naispyhimyksille sekä mietiskellä heidän elämänsä esimerkkiä. Luterilaisena Jennifer hallitsi lain ja evankeliumin erottelun, muttei tiennyt mitään Marian ilmestyksistä, stigmaatikoista tai Avilan Teresan syvästä hengellisyydestä. Eikä siitä voi ammentaa, mitä ei tunne.

Jotain vastaavaa koki Marie Hosdil, entinen Wisconsin-synodin jäsen, joka oli jättänyt kirkkonsa ja liittynyt karismaattiseen yhteisöön saatuaan ”Pyhän Hengen kasteen”. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Marie osallistui kurssille, jolla käsiteltiin keskiajan ja renessanssin filosofiaa. Hän rukoili Herralta tutkimusaihetta ja sai vastaukseksi ”mystiikan” tietämättä edes, mitä se tarkoittaa.

Marie alkoi lukea Bernhard Clairvaux’laista, Avilan Teresaa ja Ristin Johannesta. He olivat menneiden vuosisatojen karismaatikkoja! Myöhemmin Marie sisäisti, että heidän perintönsä elää katolisessa kirkossa tänäänkin. Missourilainen Todd von Kampen puolestaan tajusi, ettei katolinen kirkko ole myöskään jämähtänyt 1500-luvulle: on kansankielinen messu, ehtoollinen kahdessa muodossa, ja tärkeimpänä kaikista Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista.

Suomalainen velipuoli ja täydempi luterilaisuus

Kirjan ehkä koskettavin tarina ainakin suomalaisen lukijan näkökulmasta on toimittaja Timothy Draken oma kertomus. Häntäkin häiritsivät ELCA:n seksuaalieettiset linjaukset, ja monien muiden tavoin hänkin oli tutustunut USA:n kenties kuuluisimman katolisen käännynnäisen Scott Hahnin tarinaan. Katolisuus veti puoleensa, mutta sopiva hengellinen opas puuttui.

Sitten eräänä päivänä hän sai järkytyksekseen kuulla, ettei olekaan isänsä biologinen poika.

Timothy sai tietää, että hänellä oli kaksi velipuolta. Ensimmäisen nimi oli Rich Haataja. ”Se on suomea.” Suomalaistaustainen velipuoli oli niin ikään kasvanut luterilaisena, mutta sittemmin hän oli liittynyt katoliseen kirkkoon. 13 vuotta vanhemmasta Richistä tuli Timothylle kauan kaivattu hengellinen suunnannäyttäjä.

Rich Haatajan ja Scott Hahnin avulla tyypilliset teologiset esteet alkoivat kaatua. Timothy luki muiden käännynnäisten tarinoita kirjasta Surprised by Truth. Vastauksia perinteisiin teologisiin kompastuskiviin (usko ja teot, Raamattu ja traditio, Maria ja pyhimykset, paavi ja transsubstantiaatio) alkoi löytyä.

kkk

Katolisen kirkon katekismus

Lisäksi Rich vei Timothyn tapaamaan heidän biologista isäänsä, Irvingiä. Hän oli alkoholisti, joka katsoi vain televisiota eikä puhunut juuri lainkaan. Vierailu oli hyödyllinen ainakin siksi, että Timothy osasi nyt olla kiitollinen perheestä, jonka jäsenenä hän oli saanut kasvaa. Pian ensitapaamisen jälkeen Irving kuoli.

Samoin kuin monille muille kirjoittajille, myös Timothylle Katolisen kirkon katekismuksen ilmestyminen ja sen lukeminen oli merkittävä virstanpylväs. Kirkon opetusvirka ei enää ollutkaan uhka, jota vastaan piti taistella, vaan viisauden ja totuuden opettaja.

Kirjaan on kirjoittanut esipuheen yksi USA:n kuuluisimmista katoliseen kirkkoon liittyneistä luterilaisista teologeista, edesmennyt Richard John Neuhaus. Kysymykseen siitä, miksi hän liittyi katoliseen kirkkoon, hänellä oli tapana vastata: ”Ollakseni täydemmin sitä, mitä olin luterilaisena.”

Mainokset

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s