EMIL ANTON

Kevät on taas tullut ja vappukin on tänään, siis pyhän Valburgin eli Valpurin, englantilaisen nunnan, reliikkien siirtämisen juhla. Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa vähän seksistä, sillä se lienee tänään (tai näihin aikoihin) monien mielessä, mukaan lukien eläinten, joiden voi nähdä etsivän itselleen kumppania tähän aikaan vuodesta. Itsekin näin rautatieasemalla ainakin kolmen pulun esittelevän naaraille hienoja sulkiaan. (Sulat eivät muuten kehittyneet alun perin lentämiseen vaan juuri tällaisiin muihin tarkoituksiin, kuten olen vaimoni väitöskirjatutkimuksesta oppinut.)

No niin. Ajattelin esitellä tässä muutaman viime aikoina suomen kielellä ilmestyneen seksiä käsittelevän kristillisen kirjan. Kaksi niistä ilmestyi vuonna 2020 helluntailaiselta Aikamedialta, nimittäin Leevi Launosen toimittama Selvyyttä seksiin ja Pia Rendicin Taivaallisen hyvää seksiä. Nämä kirjat olivat valitettavasti vain keskinkertaisia. Perusta-lehdessä oli hyvä arvio Launosen toimittamasta kirjasta. Siinä todettiin, että kirja ei kyllä tuonut selvyyttä. Paras ja rohkein artikkeli kirjassa oli Ari Puonti: ”Kiinnostus samaan sukupuoleen”. Kokemusasiantuntijan stoori.

Uusin ja tärkein kirja on kuitenkin katolisen lääkärin Miikka Nummenpään teos Luonnollinen perhesuunnittelu: Elämäntapa ilman ehkäisyä – sympto-termaalinen ja sympto-hormonaalinen menetelmä (KATT 2022), joka tuo vihdoin suomenkielisille markkinoille katolisen etiikan mukaisen ja lääketieteellisesti pätevän oppaan syntyvyyden sääntelyn luonnollisiin metodeihin. Mainittakoon myös, että Nummenpään sivuilla ehkaisynetiikka.com on saatavilla lisäksi kolme ilmaista e-kirjaa, yksi e-pilleristä, toinen avioliittoon valmistautumisesta ja kolmas aviollisesta seksistä. Kaksi viimeksi mainittua ovat käännöksiä(ni) puolan kielestä: Jerzy Grzybowskin Me kaksi – edessämme avioliitto ja Ksawery Knotzin Seksiä – Jumalaa rakastaville aviopuolisoille. Mutta nyt Nummenpään kirjaan.

Nummenpään haaste: eettinen ja ekologinen perhesuunnittelu

Nummenpää aloittaa kirjansa kauniisti omakohtaisella kokemuksella perhe-elämän merkityksellisyydestä. Siitä hän jatkaa kysymykseen perhesuunnittelusta ja yleisestä väärinkäsityksestä, jonka mukaan luonnolliset metodit eivät ole luotettavia eivätkä siksi varteenotettavia: sen sijaan hormonaalista, keinotekoista ehkäisyä pidetään jo niin ”luonnollisena”, ettei sitä muisteta ilmoittaa lääkärin tiedustellessa potilasta käytössä olevasta lääkityksestä.

Nummenpää kääntää heti alkuun yhteiskunnassamme vallitsevat yleiset käsitykset ylösalaisin. Luonnollinen perhesuunnittelu on ekologista, eettistä ja ilmaista. Se ei merkitse ’varmojen päivien’ ennakoivaa laskemista (kalenterirytmi), vaan naisen hedelmällisyyden merkkien tarkkailua, jonka perusteella hedelmälliset ja hedelmättömät päivät voidaan määrittää luotettavasti: oikein käytettynä menetelmän teho on jopa yli 99 % vuodessa.

Hormonaalisen ehkäisyn haitallisiin sivuvaikutuksiin lukeutuvat sen sijaan mm. syöpä, mielialaoireet, laskimotukokset, vuotohäiriöt ja seksuaalisen halun väheneminen. Lisäksi se on ekologinen ongelma, sillä kyse on miljardien eurojen lääketeollisuudesta, mikä vie huomattavia määriä puhdasta juomavettä ja luonnonvaroja. Miljardien muovimassa lateksista tehtyjen, kierrätykseen soveltumattomien kondomit ovat niin ikään ympäristökysymys, samoin luontoon ja eläinkuntaan päätyvät ehkäisyhormonit.

Monen maan jätevesistä, kuten myös lähde- ja pintavesistä, on mitattu hormonaalisen ehkäisyn jäänteitä, joita ei ole voitu puhdistaa. Näitä ehkäisyhormoneja ja niiden aineenvaihduntatuotteita eli metaboliitteja erittyy virtsan ja muiden eritteiden mukana jäteveteen, josta ne päätyvät luontoon.

Nummenpää muistuttaa myös hormonaalisen ehkäisyn abortoivista vaikutuksista, sillä ”hormonaalinen ehkäisy tuhoaa hedelmöityksessä alkanutta ihmiselämää. Laskennallisesti voidaan arvioida, että esimerkiksi Suomessa noin 69 000 ihmisalkiota menehtyy progestiiniehkäisyn ja noin 13 000 ihmisalkiota yhdistelmäehkäisyn takia vuoden aikana.” Lääketieteen, etiikan ja ekologian näkökulmasta luonnollinen perhesuunnittelu (LPS) on siis selvästi parempi ja vähintäänkin mielenkiintoinen vaihtoehto.

Johdannon jälkeen Nummenpää käy läpi lisääntymisfysiologian perusteet ja selittää, kuinka naisen hedelmällisyyttä voidaan tarkkailla muun muassa mittaamalla hänen ruumiinlämpötilaansa ja tutkimalla kohdunkaulan liman koostumusta. Nummenpää tarjoaa kirjan mukana lukijalle LPS-seurantataulukon, johon merkitään kuukautisvuodot, yhdynnät, ruumiinlämpötilat ja muut relevantit tiedot. 120-sivuisen kirjan lopussa on myös hyödyllinen sanasto ja tieteellinen kirjallisuusluettelo. Korkein suositus tälle opukselle.

Taivaallisen hyvää seksiä?

Siirryn seuraavaksi Pia Rendicin kirjaan, jonka kansi ja nimi muistuttivat minua puolalaisen Ksawery Knotzin kirjoista, tai vaikkapa Gregory Popcakin kirjasta Holy Sex, mutta sisältö oli jonkinmoinen pettymys. Kirja on käytännössä raportti Rendicin tekemästä kyselystä, jossa kristityt nuoret aikuiset kertovat ajatuksiaan ja kokemuksiaan esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä, itsetyydytyksestä, fantasioista, pornoriippuvuudesta ja seurakuntien suhtautumisesta seksiin. Tällaisessa tutkimuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta sisältö on usein rankkaa ja vastenmielistä eikä ollenkaan vastaa kirjan kannen lupausta.

Siinä Rendicin kirja on arvokas, että se kiinnittää huomiota tarpeeseen puhua seksistä ja seksuaalisuudesta kristillisessä kontekstissa laaja-alaisesti. Siinä on myös joitain erittäin hyödyllisiä asiahavaintoja, mutta toisaalta siltä puuttuu minusta johdonmukaisesti kestävä eettinen pohja. Annan esimerkin.

Rendic käsittelee anaaliseksiä ja toteaa erinomaisesti, että keskustelusta unohdetaan usein ”terveydelliset seikat, kuten erittäin suuri repeämisen ja tautien riski. Toisin kuin vagina, peräaukko ei ole joustava, ja tästä syystä anaaliseksi voi pysyvästi vaurioittaa peräaukon sulkijalihasta, mikä vähentää kykyä pidättää ulostetta. Lisäksi ihmiskehon ’viemärinä’ toimiva peräaukko sisältää valtavan määrän bakteereja, toisin kuin vagina, jolloin tulehdusriski vaginaaliseen yhdyntään verrattuna on moninkertainen.” Erittäin tarpeellista tekstiä.

Mikä johtopäätös tästä tulisi tehdä? Minusta se on selvä: peräaukkoa ei ole tarkoitettu yhdyntään, anaaliseksi ei ole tarkoituksenmukaista, se ei ole terveellistä eikä oikein, vaan vinoutunutta seksuaalisuuden väärinkäyttöä. Rendic kuitenkin päätyy heti perään sanomaan, ettei anaaliseksi ”parisuhteen sisällä harjoitettuna ja yhteisesti sovittuna aktina – – vahingoita ketään (jos edellä mainitut riskit jätetään huomiotta)” ja ettei sitä tällaisissa tapauksissa voi kukaan ”kieltää”!

Olen melkein sanaton tämän logiikan (tai sen puutteen) äärellä. Yhtäkkiä ollaan aivan maallisessa ”ei vahingoita ketään” -diskurssissa, josta puuttuu kokonaan visio Luojan tarkoitusperästä (joka on vielä edellisellä sivulla läsnä, kun kolmen kimppa ja pornografia todetaan itsestään selväksi kristitylle kuulumattomiksi – eli ”kielletäänkö” ne?). ”Kieltämisen” kategoria on tässä epämääräinen ja harhaanjohtava. Siinä mielessä en tietenkään voi kieltää, että vaikka mitä sanoisin, niin teet mitä teet, en tule oven eteen vahtimaan, mutta totta kai voin sanoa, ja sanonkin: älä tee niin, se ei ole oikein.

Arvostan kuitenkin Rendiciä yhtenä Suomen parhaista kristityistä äänistä, kun kyse on seksistä ja seksuaalisuudesta. Tässä kirjassa arvostin kaikkein korkeimmalle Rendicin rohkeutta puhua henkilökohtaisia asioita (mikä lienee kaikkein haastavinta tällä alalla, ja silti tärkeää ja ehkä kaikkein antoisinta). Nostan hattua korkealle tästä kertomuksesta, mikä tulee tässä kirjassa lähimmäs sitä, mitä kansi antoi luvan toivoa. Siteeraamalla tätä en tarkoita luoda kenellekään ajatusta, että näin sen pitäisi mennä kaikilla pareilla, pikemminkin rohkaista siihen, että pitkälläkin avioliitossa voi löytää uusia tasoja ja että sopivassa kontekstissa avoin positiivisten kokemusten jakaminen voi olla todella hyvä ja tarpeellinen asia.

Minulla ja aviomiehelläni on takana yhteistä elämää jo yli 20 vuotta. – – Välillä seksiä on ollut enemmän, välillä vähemmän, ja molempien halut ovat vaihdelleet vuosien varrella. Ikinä seksistä ei kuitenkaan ole ollut taukoa, ja olemme molemmat kokeneet seksin hyvänä. Se, mikä lopulta toi oman seksielämämme täysin uudelle tasolle, oli yhteisten seksifantasioiden kirjoittaminen. – – Toinen loi alun, toinen jatkoi tarinaa eteenpäin, ja välillä heittelimme ilmaan lauseita ja tapahtumien kulkua Whatsappin välityksellä. Pelkkä seksitarinoiden kirjoittaminen loi välillemme aivan uudenlaista sähköä ja latausta. Toisen näkemistä ja koskettamista alkoi odottaa ja kaivata uudella tavalla. – – Kun fantasioiden kohteena oli oma puoliso, pienellä vaivannäöllä ja etukäteisjärjestelyillä pystyimme myös toteuttamaan fantasiamme ja nauttimaan toisistamme intensiivisesti.

Huhhuh – ja wau. Ja varokin käyttämästä väärin tätä kaunista ja puhdasta kuvausta – ajatuksin, sanoin tai teoin. Rukoile puhdasta sydäntä. Ja sitten: paljon enemmän sitä, mitä Rendicin kirjan kansi ja nimi lupaavat, löytyy Ksawery Knotzin ilmaisesta e-kirjasta Seksiä Jumalaa rakastaville aviopuolisoille. En olisi kääntänyt sitä ellen pitäisi sitä hyvänä (mikä ei ole yhtä kuin ”täydellisenä”). En kuitenkaan nyt laajemmin esittele tätä kirjaa: olisi mukavaa, jos joku muu kuin kääntäjä tekisi siitä kirja-arvion. Suosittelen lukemaan sen. Printtaa vaikka, jos et tykkää lukea ruudulta ja piilota teksti tarvittaessa tyynyn alle.