Kirjoittaja: Emil Anton

Kesäloman top vitoset

Kesä-heinäkuussa hapatusta.net jää ikään kuin kesälomalle. Sanon ”ikään kuin”, koska jatkamme julkaisuja joka maanantai klo 8:00. Emme kuitenkaan julkaise pitkiä artikkeleita, vaan lepäämme kirjoitustyöstä ja julkaisemme sen sijaan lyhyitä TOP 5 -listoja eri aiheista. Aloitan tänään TOP 5 Euroopan katolisilla mailla ja matkakohteilla, joissa kannattaisi harkita käydä kesäloman aikana.

Vatikaanin Pietarinkirkko

Vatikaani. Maailman katolisin maa, mutta myös maailman pienin maa. Samalla saa hoideltua pakostikin Italian ja sen pääkaupungin Rooman, jonka keskellä Vatikaani sijaitsee. Näe paavi ja Pietarinkirkko.
Malta. Pieni perikatolinen saarivaltio keskellä Välimerta. Satoja hienoja kirkkoja erityisesti 1500-1700-luvuilta, jolloin saarta hallitsivat johanniitat eli katolinen ritarisääntökunta. Paavalikin kävi täällä.
Puola. 1500-1700-luvuilla kukoisti myös katolinen Puola, jonka kuningas Sigismund (1566-1632) oli hetken aikaa Suomenkin valtias. Käy kuninkaallisessa Krakovassa ja tee pyhiinvaellus Częstochowan Mustan Madonnan luo.
Espanja. Suomalaiset tuntevat jo aika hyvin Santiagon tien, jota pitkin kävellessä voi nähdä aika ison osan Espanjaa, mukaan lukien omanlaisensa baskialueet ja Galician. Vanha kirkollinen keskus löytyy Toledosta.
Portugali. Tänä vuonna vietetään paitsi Suomen itsenäisyyden, myös Fatiman ilmestysten 100-vuotisjuhlaa. Fatiman lisäksi kannattaa käydä tietysti Lissabonissa, pyhän Antoniuksen (1195-1231) kotikaupungissa.

Halpoja lentolippuja voi etsiä esim. sivustoilta momondo.fi ja parisrio.com, jotka keräävät tietoja useilta matkatoimistoilta ja lentoyhtiöiltä. Kaikkien halvimpia matkatoimistoja kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan, sillä monilla on niiden palveluista heikkoja kokemuksia. Turvallisinta lienee ostaa lippu suoraan lentoyhtiöltä tai luotettavalta matkatoimistolta.

Monien uskontojen ja katsomusten Suomi

Yksi monista mielenkiintoisista julkaisuista Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi on Kirkon tutkimuskeskuksen Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, jonka voi lukea ilmaiseksi netistä (ks. linkki). Artikkelikokoelmasta saa erinomaisen käsityksen Suomessa toimivista uskonnollisista yhteisöistä ja siitä, kuinka ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kirjan ovat toimittaneet Ruth Illman, Kimmo Ketola, Riitta Latvio ja Jussi Sohlberg. Kirjan kirjoittajien joukossa ovat mm. herätysliiketutkija Hanna Salomäki, Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen, mormonismitutkija Kim Östman, Kirkkohallituksen ekumenia-asiantuntija Tomi Karttunen sekä TV:stäkin tuttu Aram Aflatuni. Seuraavassa poimin kirjasta joitain makupaloja. (lisää…)

Luterilais-katolisen dialogin kulisseissa

Yhdysvaltalaisen luterilaisen pastorin Paul C. Empien (1909-1979) pieni kirja Lutherans & Catholics in Dialogue: Personal Notes for a Study (Philadelphia: Fortress Press 1981) on vaikuttavaa luettavaa siitä, mitä tapahtui, kun luterilaiset ja katolilaiset istuutuivat 400 vuoden mykkäkoulun jälkeen saman pöydän ääreen keskustelemaan sekä yhdistävistä että erottavista uskonasioista.

Ekumeeniset dialogit katolilaisten ja luterilaisten välillä alkoivat Vatikaanin II kirkolliskokouksen (1962-1965) seurauksena vuonna 1965, ja Paul Empie oli aluksi USA:n dialogiryhmän luterilainen puheenjohtaja. Kymmenessä vuodessa käsiteltiin uskontunnustuksia, sakramentteja, virkaa, opetusvirkaa, paaviutta ja erehtymättömyyttä, ja siinä missä ensimmäinen raportti 36-sivuinen, viimeinen oli jo 368-sivuinen.

Dialogiryhmän tuottamia asiakirjoja on julkaistu englanniksi otsikolla Lutherans and Catholics in Dialogue nyt jo 11 osaa, joista Paul Empie ehti olla mukana osissa 1-6. Valmiit asiakirjat eivät kuitenkaan paljasta sitä prosessia, jonka molemmat osapuolet ovat käyneet läpi päästäkseen julkaistuun lopputulokseen. Käsillä oleva kirjanen onkin siksi hyvin arvokas, että se päästää lukijan ikään kuin kärpäseksi kattoon ja kutsuvieraaksi kulisseihin. (lisää…)

Reformaation tarina Kuopion piispan kertomana

Katolis-luterilainen asiakirja Vastakkainasettelusta yhteyteen: luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset viettävät yhdessä reformaation muistoa 2017 toteaa, ettei historia voi muuttua, mutta sen muistamisen ja kertomisen tapa on aina valikoivaa, ja sitä me voimme muuttaa. Erinomaisen esimerkin asiakirjan peräänkuuluttamasta uudesta kerrontatavasta tarjoaa piispa Jari Jolkkosen helppolukuinen 55-sivuinen kirjanen Reformaation tarina (Helsinki: Kirjapaja 2017).

Kivasti kuvitettu kirja on antoisa lukukokemus, samalla kevyt että syvällinen. Se on sisällöltään pitkälti yhtenevä sen kanssa, mitä Jolkkonen kirjoittaa reformaation synnystä ja vakaumuksista synodaalikirjassa Armon horisontit – huomisen luterilaisuus (Helsinki: Kirjapaja 2016). Tarinaa kelpaakin tässä muodossa toistaa, sillä se tuo esiin näkökohtia, jotka ovat jääneet monille totuttujen yksinkertaistuksien takia pahasti hämärän peittoon.

Jari Jolkkonen lienee Suomen evankelis-luterilaisen piispakunnan ”katolisin” piispa. Hengellisessä omaelämäkerrassaan hän sanoo harkinneensa vuosia fransiskaanimunkiksi ryhtymistä (Piispanpolku 10, s. 288-289). Aiemmin tänä vuonna Roomassa pidetyssä Luther-symposiumissa Jolkkonen esitelmöi Lutherin sakramenttikäsityksestä kuulemma sillä seurauksella, että saksalainen luterilainen piispa kysyi ihmeissään, oliko luennoitsija katolilainen vai luterilainen. Käsillä olevassa kirjassa Jolkkonen liittyykin vahvasti suomalaiseen, ”katoliseen” Luther-tulkintaan. (lisää…)

Kaikki Italiani: matkaopas Italiaan, vaan ei teologiaan

Liisa Väisänen: Kaikki Italiani – Matkoja maahan josta on moneksi (Kirjapaja 2017)

Venetsia, Napoli, Bologna, Rooma, Genova, Milano, Torino, Firenze, Umbria, Sisilia: pizza, paavi, jalkapallo, museot, mafia… Mitä sinulle tulee mieleen Italiasta, sen monista kuuluisista kaupungeista ja maakunnista? Vuonna 1986 matkaoppaana aloittanut Liisa Väisänen asui Italiassa 20 vuotta, ja nyt hän on kirjoittanut katolisesta saapasmaasta kutkuttavan kirjan, joka todella kannattaa lukea.

Kaikki Italiani – Matkoja maahan josta on moneksi (Kirjapaja 2017) on jo saanut osakseen muutaman ansaitusti myönteisen kirja-arvion. Kirjavinkit-blogilla todetaan, että kirja on ”rakkaudella tehty”, ja Kirjasta kirjaan -blogilla kiinnitetään huomiota mm. mieleenpainuviin anekdootteihin Venetsian surkeista pizzoista (puu-uunit ovat siellä kiellettyjä) ja italialaisten absoluuttisesta makuaistista. Ai mistä ihmeen absoluuttisesta makuaistista?

Mieheni todistetusti erottaa koneella leikatun ilmakuivatun kinkun siitä, joka on leikattu veitsellä. Maku on kuulemma erilainen, sillä kone lämmittää kinkkua leikatessaan sitä. (s. 45)

Hauskoja tarinoita riittäisi vaikka millä mitalla, mutta tällä blogilla minua kiinnostaa kirjan kosketuspinta katolisuuden kanssa – sekä hyvät havainnot että harhaanjohtavat huhupuheet. Valitettavasti jälkimmäisiä on enemmän. Uskonnosta vääntäminen matkaoppaan kanssa voi Suomessa tuntua oudolta, mutta kuten Väisänen sanoo, Italiassa juuri uskonnosta – politiikan ohella – syntyy ”kaikkein parhaat keskustelut” (s. 76). Andiamo allora. (lisää…)

Mitä Trentossa tapahtui?

John O’Malley, S.J.

Trenton kirkolliskokous (1545-1563) tunnetaan aika laajasti nimeltä, mutta harvapa osaisi kertoa mitään yksityiskohtaista tästä katolisen kirkon konsiilista, jonka päätarkoituksena oli vastata reformaation haasteeseen kirkon uudistamiseksi.

Valikoituja Trenton konsiilin kaanoneita eli tuomiolauseita kierrätetään tiukemmissa luterilaisissa piireissä todisteina siitä, että Trento tuomitsi luterilaisen (lue: raamatullisen) opin ja osoitti siten edustavansa pahuuden voimia. Trento-kortti putoaa usein myös katolisten traditionalistien hihasta, mutta konsiilin historiaa ei näytä tuntevan juuri kukaan – se on ammattiteologien enemmistöllekin aivan hämärän peitossa.

Tähän on syynsä, kuten opin lukiessani kirkkohistorioitsija John O’Malleyn suhteellisen tuoretta kirjaa Trent: What Happened at the Council (Belknap Press 2013). Paolo Sarpin vuonna 1619 julkaistu Trenton konsiilin historia oli niin paavinvastainen, että se päätyi pian (Trenton sivutuotteena syntyneelle) kiellettyjen kirjojen listalle, eikä sen kumoamukseksi 1650-luvulla laadittu kardinaali Pietro Sforza Pallavicinon paavillinen vastine ollut yhtään sen puolueettomampi. (lisää…)

Matka Suomen keskiaikaan

Suomen keskiaika on yli 150-sivuinen lastenkirja, josta aikuisetkin voivat oppia paljon uutta.

Viime artikkelissani Mitä tehdä reformaation merkkivuonna? ehdotin muun muassa retkiä Suomen keskiaikaisiin kivikirkkoihin – luterilaisiin kirkkoihin, jotka ovat vanhempia kuin luterilaisuus. Nyt ajattelin jatkaa keskiaika-aiheesta vähän enemmän, sillä sain juuri luettua iltasatuna kirjan nimeltä Suomen keskiaika. Kyseessä on harvinaisen sivistävä vuonna 2003 julkaistu lastenkirja (2. painos 2006), josta aikuinenkin taatusti oppii uutta.

Kuten Anne Hetemaan, Roope Hollménin ja Jouni Toivasen kirjoittama kirja lopussa muistuttaa, keskiajalla Suomeen syntyivät ensimmäiset kaupungit ja perustettiin ensimmäiset koulut. Kristinusko tuli Suomeen, ja katolinen kirkko liitti Suomen heimot yhtenäisen hallinnon alle. Lyhyesti sanottuna siis katolinen kirkko teki Suomesta Suomen.

Ei tietenkään vielä itsenäistä Suomea, Suomihan oli osa Ruotsin valtakuntaa. Silti jo 1300-luvulla Suomen maakunnat yhdistettiin yhdeksi hallintoalueeksi, jota alettiin kutsua ”Itämaaksi” (Österland). Kirkollisesti koko Suomi kuului Turun hiippakuntaan, ja sen piispat olivat maan mahtavimpia ja oppineimpia miehiä. Suomen vanhin virasto on jo vuonna 1276 perustettu Turun tuomiokapituli. (lisää…)