Kirjoittaja: Emil Anton

Luther vai Melanchthon? Luterilaisuus ja oppi ehtoollisesta

Concordian viime vuonna julkaisema saksalaisen luterilaisen pastorin Jürgen Diestelmannin pieni mutta pippurinen kirja yllättää otsikollaan: Luther vai Melanchthon? Erään historiallisen ystävyyden särkyminen ja sen seuraukset nykypäivän ekumenialle sekä uskonpuhdistuksen juhlavuodelle 2017. Pitkä otsikko herättää kiinnostuksen (ainakaan minä en ollut kuullut reformaattorien ystävyyden särkymisestä) muttei kerro teoksen varsinaista aihetta, joka on ehtoollisteologia.

Simo Peuraa referoiden Oskari Juurikkala on jo aiemmin tällä blogilla kiinnittänyt huomiota Lutherin ja hänen kollegojensa ehtoollisteologisiin eroihin sekä ongelmaan siitä, ketä luterilaiset ovat lopulta seuranneet, tai ketä heidän nyt tulisi seurata. Juuri tämä on käsillä olevan kirjan aihe: ”Kumpaa kirkko seuraa nykyään enemmän, Lutheria vai Melanchthonia?” (s. 11) Vaikka raflaava teesi ystävyyden särkymisestä ei täysin vakuuta, Diestelmannin opus sisältää paljon erinomaista materiaalia Lutherin ehtoolliskäsityksestä, joka on, arvasit oikein, #katolisempikuinluulit.

(lisää…)

Top 5 jumalalliset ammatit

Jeesus Joosefin pajassa. Georges de La Tourin (1593-1652) maalaus

Kesäloman jälkeen voi yhdelle jos toisellekin olla vaikeaa palata taas töihin ja motivoitua arjen raatamiseeen. Viime viikolla mainittu pyhä Josemaría Escrivá puhui itsekieltäymyksen lisäksi paljon myös työn pyhittämisestä, ja tämä ajatus onkin auttanut lukemattomia ihmisiä näkemään työnteossa jotain paljon syvällisempää, arvokkaampaa ja merkityksellisempää kuin pelkkä rahan ansaitseminen tai yhteiskunnallisen velvollisuuden suorittaminen.

Tällä viikolla ajattelin tuoda työssä pyhittymisen ajatukseen uutta konkretiaa listaamalla Top 5 jumalalliset ammatit. Ammatit eivät tietenkään ole missään arvo- tai pyhyysjärjestyksessä, ja itse asiassa on vaikea valita vain viittä. Siksi olen välillä kuvannut ammattikuntaa parilla sanalla tai ryhmitellyt useampia laajemman otsikon alle. Listan pointtina on lähinnä rohkaista itse kutakin miettimään niin oman kuin lähimmäisenkin ammatin teologista merkitystä. (lisää…)

Top 5: Ratzingeria suomeksi ja englanniksi

Tämän viikon Top 5:ssä esittelen mielestäni parhaat Joseph Ratzingerin/paavi Benedictus XVI:n kirjat, jotka ovat saatavilla suomeksi ja englanniksi.

suomeksi:

Benedictus XVI: Viimeisiä keskusteluja (KATT 2017)

  1. Viimeisiä keskusteluja. Tämä on viimeisin suomenkielinen Ratzinger-kirja ja myös emerituspaavin viimeinen kirja. Keskustelut käsittelevät mm. Ratzingerin elämää ja ajankohtaisia kirkkoa koskevia aiheita.
  2. Syntyi Neitsyt Mariasta. Ratzingerin Jeesus-trilogian lyhin ja helposti lähestyttävin osa, sillä aihe (Kristuksen syntymä) on suhteellisen tuttu joulua rakastavalle kansalle. Myös kronologisesti loogisin paikka aloittaa.
  3. Maailman valo. Toinen haastattelukirja Peter Seewaldin kanssa. Käsittelee laajasti eri aihepiirejä paavina olemisesta ekumeniaan ja seksuaalietiikasta uskontodialogiin. Aitiopaikka maailman ja kirkon asioihin.
  4. Jeesus Nasaretilainen. Jeesus-trilogian ensimmäinen osa, joka käsittelee Jeesuksen elämää kasteesta kirkastumiseen. Loppuunmyyty, joten pitää koluta kirjastoja ja antikvariaatteja.
  5. Jeesuksen viimeiset päivät. Jeesus-trilogian toinen osa, joka käsittelee kronologisesti ja teologisestikin ajateltuna loppuhuipennusta eli pääsiäisen tapahtumia. Sama saatavuusongelma kuin edellisessä.

englanniksi (tässä fuskaan vähän, kun on ihan mahdoton valita vain viittä): (lisää…)

Kesäloman top vitoset

Kesä-heinäkuussa hapatusta.net jää ikään kuin kesälomalle. Sanon ”ikään kuin”, koska jatkamme julkaisuja joka maanantai klo 8:00. Emme kuitenkaan julkaise pitkiä artikkeleita, vaan lepäämme kirjoitustyöstä ja julkaisemme sen sijaan lyhyitä Top 5 -listoja eri aiheista. Aloitan tänään Top 5 Euroopan katolisilla mailla ja matkakohteilla, joissa kannattaisi harkita käydä kesäloman aikana.

Vatikaanin Pietarinkirkko

  1. Vatikaani. Maailman katolisin maa, mutta myös maailman pienin maa. Samalla saa hoideltua pakostikin Italian ja sen pääkaupungin Rooman, jonka keskellä Vatikaani sijaitsee. Näe paavi ja Pietarinkirkko.
  2. Malta. Pieni perikatolinen saarivaltio keskellä Välimerta. Satoja hienoja kirkkoja erityisesti 1500-1700-luvuilta, jolloin saarta hallitsivat johanniitat eli katolinen ritarisääntökunta. Paavalikin kävi täällä.
  3. Puola. 1500-1700-luvuilla kukoisti myös katolinen Puola, jonka kuningas Sigismund (1566-1632) oli hetken aikaa Suomenkin valtias. Käy kuninkaallisessa Krakovassa ja tee pyhiinvaellus Częstochowan Mustan Madonnan luo.
  4. Espanja. Suomalaiset tuntevat jo aika hyvin Santiagon tien, jota pitkin kävellessä voi nähdä aika ison osan Espanjaa, mukaan lukien omanlaisensa baskialueet ja Galician. Vanha kirkollinen keskus löytyy Toledosta.
  5. Portugali. Tänä vuonna vietetään paitsi Suomen itsenäisyyden, myös Fatiman ilmestysten 100-vuotisjuhlaa. Fatiman lisäksi kannattaa käydä tietysti Lissabonissa, pyhän Antoniuksen (1195-1231) kotikaupungissa.

Halpoja lentolippuja voi etsiä esim. sivustoilta momondo.fi ja parisrio.com, jotka keräävät tietoja useilta matkatoimistoilta ja lentoyhtiöiltä. Kaikkien halvimpia matkatoimistoja kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan, sillä monilla on niiden palveluista heikkoja kokemuksia. Turvallisinta lienee ostaa lippu suoraan lentoyhtiöltä tai luotettavalta matkatoimistolta.

Monien uskontojen ja katsomusten Suomi

Yksi monista mielenkiintoisista julkaisuista Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi on Kirkon tutkimuskeskuksen Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, jonka voi lukea ilmaiseksi netistä (ks. linkki). Artikkelikokoelmasta saa erinomaisen käsityksen Suomessa toimivista uskonnollisista yhteisöistä ja siitä, kuinka ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kirjan ovat toimittaneet Ruth Illman, Kimmo Ketola, Riitta Latvio ja Jussi Sohlberg. Kirjan kirjoittajien joukossa ovat mm. herätysliiketutkija Hanna Salomäki, Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen, mormonismitutkija Kim Östman, Kirkkohallituksen ekumenia-asiantuntija Tomi Karttunen sekä TV:stäkin tuttu Aram Aflatuni. Seuraavassa poimin kirjasta joitain makupaloja. (lisää…)

Luterilais-katolisen dialogin kulisseissa

Yhdysvaltalaisen luterilaisen pastorin Paul C. Empien (1909-1979) pieni kirja Lutherans & Catholics in Dialogue: Personal Notes for a Study (Philadelphia: Fortress Press 1981) on vaikuttavaa luettavaa siitä, mitä tapahtui, kun luterilaiset ja katolilaiset istuutuivat 400 vuoden mykkäkoulun jälkeen saman pöydän ääreen keskustelemaan sekä yhdistävistä että erottavista uskonasioista.

Ekumeeniset dialogit katolilaisten ja luterilaisten välillä alkoivat Vatikaanin II kirkolliskokouksen (1962-1965) seurauksena vuonna 1965, ja Paul Empie oli aluksi USA:n dialogiryhmän luterilainen puheenjohtaja. Kymmenessä vuodessa käsiteltiin uskontunnustuksia, sakramentteja, virkaa, opetusvirkaa, paaviutta ja erehtymättömyyttä, ja siinä missä ensimmäinen raportti 36-sivuinen, viimeinen oli jo 368-sivuinen.

Dialogiryhmän tuottamia asiakirjoja on julkaistu englanniksi otsikolla Lutherans and Catholics in Dialogue nyt jo 11 osaa, joista Paul Empie ehti olla mukana osissa 1-6. Valmiit asiakirjat eivät kuitenkaan paljasta sitä prosessia, jonka molemmat osapuolet ovat käyneet läpi päästäkseen julkaistuun lopputulokseen. Käsillä oleva kirjanen onkin siksi hyvin arvokas, että se päästää lukijan ikään kuin kärpäseksi kattoon ja kutsuvieraaksi kulisseihin. (lisää…)

Reformaation tarina Kuopion piispan kertomana

Katolis-luterilainen asiakirja Vastakkainasettelusta yhteyteen: luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset viettävät yhdessä reformaation muistoa 2017 toteaa, ettei historia voi muuttua, mutta sen muistamisen ja kertomisen tapa on aina valikoivaa, ja sitä me voimme muuttaa. Erinomaisen esimerkin asiakirjan peräänkuuluttamasta uudesta kerrontatavasta tarjoaa piispa Jari Jolkkosen helppolukuinen 55-sivuinen kirjanen Reformaation tarina (Helsinki: Kirjapaja 2017).

Kivasti kuvitettu kirja on antoisa lukukokemus, samalla kevyt että syvällinen. Se on sisällöltään pitkälti yhtenevä sen kanssa, mitä Jolkkonen kirjoittaa reformaation synnystä ja vakaumuksista synodaalikirjassa Armon horisontit – huomisen luterilaisuus (Helsinki: Kirjapaja 2016). Tarinaa kelpaakin tässä muodossa toistaa, sillä se tuo esiin näkökohtia, jotka ovat jääneet monille totuttujen yksinkertaistuksien takia pahasti hämärän peittoon.

Jari Jolkkonen lienee Suomen evankelis-luterilaisen piispakunnan ”katolisin” piispa. Hengellisessä omaelämäkerrassaan hän sanoo harkinneensa vuosia fransiskaanimunkiksi ryhtymistä (Piispanpolku 10, s. 288-289). Aiemmin tänä vuonna Roomassa pidetyssä Luther-symposiumissa Jolkkonen esitelmöi Lutherin sakramenttikäsityksestä kuulemma sillä seurauksella, että saksalainen luterilainen piispa kysyi ihmeissään, oliko luennoitsija katolilainen vai luterilainen. Käsillä olevassa kirjassa Jolkkonen liittyykin vahvasti suomalaiseen, ”katoliseen” Luther-tulkintaan. (lisää…)