Kirjoittaja: Emil Anton

Ruotsalaisempi ja venäläisempi Suomi

Marjo Vilkko

Suomi 100 -itsenäisyyspäivä on ovella. Sen kunniaksi sopii jälleen luoda katsaus Suomen historiaan ja pitää kirkkaana mielessä, että Suomi on paljon itsenäisyyttään vanhempi. Tässä erinomaisina oppaina toimivat Marjo Vilkon populaarit historiakirjat Suomi on ruotsalainen (2014) ja Suomi on venäläinen (2015), jotka pohjautuvat samannimisiin televisiosarjoihin (katso tästä ja tästä).

Sain kirjat joululahjaksi ja luin ne itsenäisyytemme juhlavuoden aikana. Kävin myös kahdesti Ruotsissa (Tukholma ja Uppsala) ja kahdesti Venäjällä (Pietari ja Viipuri). Suosittelen samaa auliisti kaikille suomalaisille, sillä Suomi on sekä ruotsalaisempi että venäläisempi kuin luulit – ja toisaalta Ruotsi ja Venäjä suomalaisempia kuin luulit.

Muutamat ovatkin hoksanneet ajatuksellisen yhteyden Katolisempi kuin luulit -kirjani ja käsillä olevien historiakirjojen välillä. Oma kirjani oli kuitenkin jo lähes valmis, kun ensi kerran kuulin Vilkon kirjoista, joten en mitenkään kopioinut ideaa. Kirjani nimeen päätynyt komparatiivi on maltillisuudessaan onnistunut – ei katolinen, mutta kylläkin katolisempi. Ei myöskään ruotsalainen eikä venäläinen, mutta kylläkin ruotsalaisempi ja venäläisempi.

Pidin Vilkon kirjoista kovasti, ne ovat erittäin informatiivisia ja mukavia lukea. Tässä artikkelissa nostan niistä esiin vain joitain näkökulmia, enimmäkseen blogin tematiikkaan sopivia sellaisia. (lisää…)

Mainokset

Suomalainen Luther-tulkinta

Union with Christ -kirjan kansi

Reformaation merkkivuosi huipentui Suomessa eilen juhlajumalanpalvelukseen ja reformaatiosunnuntain viettoon. Kuten monet lukijat tietävät, reformaation merkkivuosi on määrittänyt elämäni ja ajatteluni suuntaa viimeiset kolme vuotta. Tämän artikkelin julkaisuhetkellä olen, jos Luoja suo, Saksassa, jossa olen suunnitelmieni mukaan käynyt Wittenbergissä, Eislebenissä ja Augsburgissa. Merkkivuosi on saanut arvoisensa päätöksen.

Kolmivuotiseen reformaatioprojektiini on kuulunut paljon Lutheriin liittyvän kirjallisuuden lukemista. Projekti ei suinkaan ole vielä ohi, ja vaikka ensi vuonna blogillamme hallitsevat uudet aiheet, vanhan raportointiinkin menee vielä hyvä tovi. Yksi vielä käsittelemätön osaprojektini on ollut tutustua suomalaisiin luterilaisiin dogmaatikkoihin Antti Pietilään ja Osmo Tiililään. Heistä sitten joskus tulevaisuudessa lisää.

Toinen osaprojektini on ollut tutustua teologipiireissä maailmankuuluun suomalaiseen Luther-tutkimukseen. Professori Tuomo Mannermaan (1937-2015) nimeä kantava koulukunta on tuottanut suuren määrän laadukasta kirjallisuutta, josta joitain herkkupaloja ehdinkin jo esitellä aiemmalla blogillani (tässä ja tässä). Nyt vuorossa on ensimmäinen kirjamittainen englanninkielinen johdatusteos suomalaiseen Luther-tulkintaan.

Carl E. Braatenin ja Robert W. Jensonin toimittama kirja Union with Christ: The New Finnish Interpretation of Luther (Eerdmans 1998) sai alkusysäyksensä vuonna 1993 Minnesotassa pidetystä Luther-kongressista, jossa oli läsnä noin tusina suomalaista Luther-tutkijaa Tuomo Mannermaan ja piispa Eero Huovisen johdolla. Kirjan toimittajien mukaan suomalainen koulukunta on tuonut perusteellisen muutoksen totuttuihin Luther-käsityksiin. (lisää…)

Voiko protestantti uskoa kiirastuleen?

Jerry L. Walls

Viime viikolla käsitellyn mariologian lisäksi yksi suurimmista teologisista kompastuskivistä katolilaisten ja protestanttien välillä on oppi kiirastulesta. Ajatus siitä, että pelastetun ihmisen täytyisi vielä kuoleman jälkeen hyvittää syntiensä ajallisia rangaistuksia jonkinlaisessa tulessa, jonka aiheuttama kärsimys on pahempaa kuin mikään maanpäällinen tuska, tuntuu kauhealta. Eivätkö Kristuksen kärsimys ja hyvitys riittäneet?

Jerry L. Walls on kirjoittanut erittäin tervetulleen kirjan Purgatory: The Logic of Total Transformation (Oxford University Press 2012), jossa hän sekoittaa pakkaa esittämällä protestanttisen kiirastulen puolustuksen. Itse asiassa Walls ei suinkaan ole ensimmäinen – esimerkkinä voidaan mainita Wallsin teologinen innoittaja C. S. Lewis – mutta käsillä oleva kirja ansaitsee huomiota monista hyvistä historiallisista ja teologisista selvennyksistä.

Kuinka protestantti sitten voisi uskoa kiirastuleen, oppiin, jonka reformaattorit ja protestanttinen traditio ovat tuominneet paitsi epäraamatullisena, myös jumalanpilkkana? (lisää…)

Nabeel Qureshin kääntymys, kärsimys ja kuolema

Etsin Allahia – Löysin Jeesuksen

Tämä artikkeli poikkeaa aiheensa puolesta melkoisesti tämän vuoden teemastamme – olin ajatellut kirjoittaa tässä esiteltävästä kirjasta ja henkilöstä vasta ensi vuoden puolella. Nyt kuitenkin on käynyt niin, että Nabeel Qureshi on vaikean vatsasyövän jälkeen kuollut, ja hänet laskettiin haudan lepoon Houstonissa viime torstaina (ks. hautajaiset tästä). Tällä kirjoituksella haluan kunnioittaa Nabeelin muistoa.

Vuonna 2015 Perussanomalta ilmestyi suomennos Nabeel Qureshin omaelämäkerrallisesta kirjasta Etsin Allahia – Löysin Jeesuksen. Luin tämän mukaansatempaavan teoksen noin vuosi sitten ja se teki minuun syvän vaikutuksen ennen kaikkea kuvauksellaan Nabeelin, entisen Ahmadiyya-muslimin, vakavasta uskonkamppailusta. Jo prologi pysäyttää, ja lukija on heti koukussa. Nabeel kuvaa rukoushetkeään aikana, jona hänen islamilainen maailmankuvansa oli murtumassa:

Subhana rabbi al-ala. Ylistetty olkoon Herrani [–] Kuka sinä olet, Herra? Oletko sinä Allah, isäni ja esi-isieni Jumala? [–] Vai oletko sinä Jeesus? [–] Allah, en koskaan uskaltaisi väittää ihmisen syntyneen tasaveroiseksi sinun kanssasi! Allah sub-hanahu wa’tala. Allah, ethän vihastu kaikista epäilyksistäni? [–] Kunhan näytät, mikä polku on sinun polkusi, rakas Jumala, että voin kulkea sitä pitkin.

(lisää…)

Veli-Matti Kärkkäinen uskosta, teoista ja vanhurskauttamisesta

Veli-Matti Kärkkäinen

Helluntailaisten Ristin Voitto -lehti julkaisi hiljattain avoimen kirjeeni helluntailaisille sekä kahden helluntaivaikuttajan vastauksen siihen. Yksi reformaation merkkivuoden hedelmistä voisikin olla katolilaisten ja helluntailaisten keskusteluyhteyden syventyminen ja näiden yhteisöjen uskovien keskinäinen lähentyminen.

Hyvän tilaisuuden dialogin jatkamiseen tarjoaa Ristin Voiton päätoimittajan Leevi Launosen ja Elina Raution (toim.) kirja Yksin uskosta, Yksin armosta: Uskonpuhdistuksen merkitys nykyajalle (Aikamedia 2017). Kuten päätellä saattaa, kirja on julkaistu reformaation merkkivuoden kunniaksi.

Yksi kirjan artikkeleista on tämän blogin kannalta erityisen mielenkiintoinen, sillä se käsittelee ekumeenisesta näkökulmasta reformaation ytimessä ollutta katolis-protestanttista kiistaa. Artikkeli on aivan kirjan alkupuolella, ja sen on kirjoittanut helluntaitaustainen (nykyään luterilainen) Fullerin teologisen seminaarin (USA) systemaattisen teologian professori Veli-Matti Kärkkäinen, tällä hetkellä kaiketi tunnetuin ja merkittävin suomalaisteologi maailmalla.

Artikkelin otsikko on ”Usko ja teot – vanhurskauttaminen ja pyhitys. Sittenkin samoilla linjoilla?” (s. 33-45) Kärkkäisen jutussa on niin paljon painavaa asiaa, sekä kiitettävää että kritisoitavaa, etten tässä kirja-arviossa valitettavasti nyt huomioi kirjan muita artikkeleita lainkaan. (lisää…)

Miten Suomesta tuli Suomi

Timo Junkkaala

Teologian tohtori, kirkkohistorian dosentti Timo Junkkaala on kirjoittanut Suomi100-juhlavuoden kunniaksi kirjan nimeltä Suomen tarina – Miten Suomesta tuli Suomi (Atlasart 2016). Hauska sattuma, sillä alaotsikko oli yksi vaihtoehdoista omaankin kirjaani (josta lopulta tuli Katolisempi kuin luulit – Aikamatkoja Suomen historiaan).

Toinen hauskuus onkin siinä, että Junkkaala arvioi kirjani toimittamaansa Perusta-lehteen otsikolla ”Olkaamme siis luterilaisia” ja kyseenalaisti lopullisen nimivalinnan osuvuuden: ”Kovin katoliselta Suomi ei tämänkään kirjan valossa näytä.” (Perusta 4/2017, s. 233) Lohduttaudun sillä, etteivät ensisijaisena kohdeyleisönäni olleet kirkkohistorioitsijat, vaan tavallisemmat tallaajat. Heihin otsikko ja sisältö ovat tepsineet toivotulla tavalla.

Mutta entäpä Junkkaalan kirja? Ulkoasu on miellyttävä (Erkki Kuusanmäelle kuuluu kiitos hauskasta kuvituksesta!) ja rakenne mukava: sata sivunmittaista tarinaa Suomesta. Lukee kivasti esimerkiksi tarinan tai kaksi illassa. Internetistä löytyy pari aiempaa arviota: Ilpo Perttilä ja Reijo Huuskonen kertaa kaksi. Perttilä summaa omankin kokemukseni: ”kirjaa lukiessa kyllä huomaa, ettei ihan kaikkea muista eikä kaikesta ole edes kuullut”.

Seuraavassa esittelen joitain valikoituja paloja mielenkiintoisista asioista, joista kirja minua muistutti tai joista luin aivan ensimmäistä kertaa. En sen syvemmin analysoi enkä argumentoi, vaan annan kirjan sisällön puhua puolestaan. Suosittelen kirjaa oikein hyvänä Suomi100-juhlavuoden kirjana. (lisää…)

Luther vai Melanchthon? Luterilaisuus ja oppi ehtoollisesta

Concordian viime vuonna julkaisema saksalaisen luterilaisen pastorin Jürgen Diestelmannin pieni mutta pippurinen kirja yllättää otsikollaan: Luther vai Melanchthon? Erään historiallisen ystävyyden särkyminen ja sen seuraukset nykypäivän ekumenialle sekä uskonpuhdistuksen juhlavuodelle 2017. Pitkä otsikko herättää kiinnostuksen (ainakaan minä en ollut kuullut reformaattorien ystävyyden särkymisestä) muttei kerro teoksen varsinaista aihetta, joka on ehtoollisteologia.

Simo Peuraa referoiden Oskari Juurikkala on jo aiemmin tällä blogilla kiinnittänyt huomiota Lutherin ja hänen kollegojensa ehtoollisteologisiin eroihin sekä ongelmaan siitä, ketä luterilaiset ovat lopulta seuranneet, tai ketä heidän nyt tulisi seurata. Juuri tämä on käsillä olevan kirjan aihe: ”Kumpaa kirkko seuraa nykyään enemmän, Lutheria vai Melanchthonia?” (s. 11) Vaikka raflaava teesi ystävyyden särkymisestä ei täysin vakuuta, Diestelmannin opus sisältää paljon erinomaista materiaalia Lutherin ehtoolliskäsityksestä, joka on, arvasit oikein, #katolisempikuinluulit. (lisää…)