Päivi Räsänen, seksuaalivähemmistöt ja oikeusvaltio

OSKARI JUURIKKALA

Vapun alla tuli julki, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen aikoo sittenkin viedä eteenpäin syytteen Päivi Räsästä (kd) vastaan. Räsästä syytetään lopulta jopa kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Samalla on nostettu syyte Suomen Luther-säätiön asiamiestä, Lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaania Juhana Pohjolaa vastaan, sillä yksi Räsäsen kirjoituksista on julkaistu Luther-säätiön kotisivuilla vuonna 2004. (Räsänen ja Pohjola keskustelevat syytteistä tällä videolla.)

Päivi Räsänen

Helsingin Sanomat kiteyttää syytteet uutisessaan toteamalla, että ”Räsänen muun muassa luonnehtii tekstissään pysyviä homosuhteita vahingollisiksi. Hän myös muun muassa väittää, että homous ei ole ’terve seksuaalisuuden variaatio’.” Toinen syyte tuli Twitterissä julkaistusta mielipiteestä, jossa Pride2019-tapahtuman yhteydessä Räsänen kritisoi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päätöstä olla mukana tapahtumassa, koska homoseksuaalisuus on ”häpeä ja synti”.

Syytepäätös on herättänyt monenlaisia reaktioita. Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen tviittasi:

Puolustan sanan- ja uskonnonvapautta varsinkin jos olen eri mieltä lausujan kanssa. Raamatun siteeraaminen kuuluu sekä uskonnonvapauteen että sananvapauteen. Päivi Räsäsen syytteet vievät oikeuslaitosta kohti keskiaikaa. Sivistymätöntä moukkamaisuutta, häpeällistä ja tolkutonta.

Helsingin ev-lut piispa Teemu Laajasalo totesi tviitissään, että ”uskonnon- ja sananvapauden kannalta tämä huolestuttaa. Päivi Räsänen on mielestäni väärässä, mutta sivistysmaassa vääristä ajatuksista ja sanoista rankaisemisen kynnys pitää olla todella korkea.”

Toimittaja Tuomas Enbuske puolestaan arvosteli niitä, jotka olivat kehuneet päätöstä:

Hävetkää te ”liberaaleiksi” itseänne kutsuvat, jotka nyt hypitte riemusta Päivi Räsäsen syytteestä.

Liberaalius on sanan-, mielipiteen ja uskonnonvapautta jokaiselle ihmiselle. Siis myös niille, joiden kanssa olette täysin eri mieltä.

Älkää kutsuko itseänne enää liberaaleiksi.

Tuomas Enbuske (twitter-profiili)

Jason Lepojärvi taas vitsaili Facebookissa, että ”Räsänen on ehkä Suomen persona non grata #1, mutta kyllä valtakunnansyyttäjä on tehnyt itsestään kovan kilpailijan!”. Hän lisäsi, että ”syyte ei voi johtaa langettavaan tuomioon, sillä Suomi ei ole DDR, mutta aikamoiselta farssilta tämä näyttäytyy.”

Toivottavasti Lepojärvi on oikeassa. Toisaalta huoli valtakunnansyyttäjän nousemisesta personae non gratae -listalla on aiheellinen. Päivi Räsänen kirjoitti omassa tiedotteessaan syytepäätöksen jälkeen toivovansa, että valtakunnansyyttäjään ei kohdistuisi tapauksen vuoksi henkilöön menevää ja loukkaavaa viestintää.

Ihmisarvo ja teot

Minäkin olen osittain eri mieltä Räsäsen kanssa, tosin varmaan eri syistä kuin Enbuske ja Laajasalo. Tiedän, että Räsänen on hyvä ihminen. Minulla on monta hyvää syytä arvostaa häntä, ja pidän häntä aidosti poikkeuksellisen rohkeana ihmisenä ja poliitikkona. Enkä lainkaan epäile hänen vilpittömyyttään, kun hän kriittisistä lausunnoistaan huolimatta vakuuttaa arvostavansa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.

Minusta siinä ei ole mitään ristiriitaista, että vastustaa jonkun toisen elämäntapaa tai arvomaailmaa mutta samalla puolustaa hänen lähtemätöntä ihmisarvoaan. Tämä erottelu on kristillisen ihmiskuvan ytimessä. Sen kadottaminen on ensi askel sillä tiellä, että ihmisillä ei enää nähdä aitoa ihmisarvoa – sen sijaan heitä pidetään pahoina – sen vuoksi, miten he elävät tai mitä näkemyksiä heillä on.

Epäliberaalin polarisaation kulttuurissa tämä on jo toteutunut sekä äärivasemmiston että äärioikeiston piirissä. Eri mieltä olevat ihmiset demonisoidaan ja julistetaan pahoiksi, minkä vuoksi heille ei myöskään suoda mitään oikeuksia. Ihmisen kyky kadottaa sivistyneen yhteiskunnan periaatteet on hämmästyttävä.

Raamattuun vetoaminen?

Silti olen osittain eri mieltä. En pidä Päivi Räsäsen tavasta vedota Raamattuun julkisessa keskustelussa. Vaikka pidän Raamattua Jumalan ilmoituksena ja Räsäsen tulkintoja oleellisesti oikeina, siihen vetoaminen hyvin maallistuneen maan poliittisessa keskustelussa on arvellakseni omiaan etäännyttämään ihmisiä kristinuskosta entistäkin enemmän – varsinkin sellaisesta kristillisyydestä, joka ottaa Raamatun moraaliopetuksen vakavasti. (Blogistimme Eetu Manninen kirjoitti aiheesta aiemmin tässä.)

Kiusallisena pidän myös Räsäsen tapaa viitata homoseksuaalisuuteen sanoilla häpeä ja synti, koska uskon tämän osuvan monella kipeään paikkaan. Se tuskin auttaa asiaa.

Olen lukenut syytteen kohteeksi joutuneen pamfletin Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi (2004). Se on minusta monilta osin erinomainen, ja arvostan Räsäsen rohkeutta puolustaa miehen ja naisen välistä avioliittoa (joka myös minun mielestäni on sanan ainut todellinen merkitys).

Kuitenkin mielestäni Räsäsen tapa siteerata kirjoituksessa Roomalaiskirjeen ensimmäistä lukua on harmillinen. Räsänen kirjoittaa sivulla 17, että ”apostoli Paavali pitää homoseksuaalisuutta Jumalan luomisjärjestyksen vastaisena”, mitä seuraa sitaatti Room. 1:24-32. Tästä syntyy vaikutelma, että sitaatin subjekti (”heidät”, ”he” jne.) olisi seksuaalivähemmistöt, vaikka alkuperäisessä kontekstissaan (jakeet 18-23) sen subjekti on yleisesti ihmiset, jotka ”eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet” Jumalaa, ”vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt” (Room. 1:21).

Paavali kirjoittaa kirjeitään (Valentin de Boulogne, n. 1618)

Tämä oli epäilemättä puhdasta huolimattomuutta. Räsänen on toistuvasti korostanut, ettei hän kuvittele homoseksuaalien olevan muita suurempia syntisiä. Kirjoitus käsitteli asiaa siksi, että sen varsinainen aihe oli avioliittolainsäädäntö, joka varsinkin tuolloin oli pinnalla.

Uskonnonvapauteen vetoaminen?

Toinen erimielisyyteni Räsäsen kanssa koskee uskonnonvapauteen vetoamista. Voin ymmärtää sen puolustustaktiikkana ja tiedostan, että monet kristityt viittaavat siihen. Siitä olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä, että syytteet uhkaavat oikeutta ”pitää esillä ja ilmaista vakaumusta, joka pohjautuu Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin” (Räsäsen tiedotteesta syytepäätöksen jälkeen).

Silti uskonnonvapauteen vetoaminen on minusta strategisesti virhe. Se on vähän kuin sanoisi, että myönnän tämän olevan kiihottamista kansanryhmää vastaan, mutta vaadin oikeutta siihen osana uskonnonharjoittamista. Pelkään uskonnonvapauteen vetoamisen antavan viestin, että kristinusko on yhteiskuntarauhan ja ihmisoikeuksien kannalta kyseenalainen uskonto. Tämä voi päteä johonkin muuhun uskontoon, ja jotkut voivat kuvitella sen pätevän jopa kristinuskoon, mutta tätä käsitystä emme voi hyväksyä, koska se ei ole totta.

Näistä syistä aioin alun perin kirjoittaa maltillisen ja sovittelevan analyysin, jossa yritetään ymmärtää molempia osapuolia, eli Räsästä ja syyttäjälaitosta. Sitten luin valtakunnansyyttäjän virallisen tiedotteen.

Olin hetken ihan hoo moilasena.

Pakko myöntää, että minulta katosi hetkeksi kaikki sympatia syyttäjän näkökulmaa kohtaan. Valtakunnansyyttäjän tiedote suoraan vilisee syytettyä koskevia asiavirheitä ja vääristelyä. Lisäksi se kuvailee syytteen oikeusperustaa harhaanjohtavalla tavalla.

Virheitä ja vääristelyä

Otetaan ensin asiavirheet ja vääristely. Päivi Räsänen on listannut niitä tiedotteessaan 30. huhtikuuta, joka alkaa seuraavasti:

Ihmettelen valtakunnansyyttäjän 29.4 tiedotteeseen sisällytettyjä virheellisiä ja vääristeltyjä väitteitä näkemyksistäni. Syyttäjällä on ollut yli puoli vuotta aikaa paneutua esitutkinta-aineistoon, kuulustelupöytäkirjoihin ja loppulausuntoihini. Viimeisin kuulustelu suoritettiin elokuussa 2020. Käytetyn ajan puitteissa voisi toivoa täsmällisiä ja asiallisia perusteluja syytteille.

Vaatimus kuulostaa järkevältä. Mutta:

Syyttäjälaitoksen tiedotteen mukaan näkemykseni on, että ”homoseksuaalit eivät myöskään ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit.”

Anteeksi mitä? Oli pakko tarkistaa ja lukea valtakunnansyyttäjän tiedote vielä uudelleen. Kyllä, lause on sellaisenaan virallisesta tiedotteesta: ”Räsäsen näkemyksen mukaan homoseksuaalit eivät myöskään ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit. ”

Tämä ei ole pelkkä farssi. Tämä lähentelee jo kunnianloukkausta.

Tiedotteen mukaan väite on esitetty Yle Puhe -radiokanavan ohjelmassa, jota en ole kuunnellut. Omassa tiedotteessaan Räsänen kirjoittaa siitä:

Tällaista en ole missään yhteydessä sanonut. Olen moneen kertaan korostanut sitä, että kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja heillä on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Kohdassa, johon syyttäjä viittaa, puhuttiin Raamatun luomiskertomuksesta. Siitä totesin: ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi. Hän loi heteroseksuaaliksi. Hän loi miehen ja naisen ja tarkoitti avioliiton näiden kahden välille.”

Ainut selitys, jonka kykenen kuvittelemaan, on se, että syyttäjä ei ymmärrä, mitä Räsänen tarkoittaa puhuessaan alkuperäisestä luomisesta. Syyttäjä on ilmeisesti tulkinnut väitettä niin, että sehän on käytännössä sama asia kuin… Tämä voi olla jonkun tulkinta, mielestäni toki virheellinen. Silti se on aivan eri väite.

Mitä eroa niillä sitten on? Asiaa voi havainnollistaa analogialla. Maallisessa kontekstissa joku voisi esimerkiksi lausua, että homoseksuaalisuus ei johdu geneettisistä tekijöistä. Syyttäjän keksimä väite puolestaan samastuisi tällöin väitteeseen homoseksuaalit eivät ole ihmisiä. No, sitä minäkin pitäisin solvaamisena.

Hyvät syyttäjälaitoksen virkamiehet ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen: te olette korkeasti koulutettuja ihmisiä, vähintään oikeustieteen maistereita. Meillä on Suomen oikeusvaltion kansalaisina oikeus odottaa teiltä paljon korkeampaa ammattitaitoa ja asiallisuutta virantoimituksessa.

Genetiikka ja seksuaalivähemmistöt?

Toinen virhe tiedotteessa Räsäsen mukaan on seuraava:

Toisin kuin syyttäjä väittää, en Stiller-keskusteluohjelmassa sanonut homoseksuaalisuutta geneettiseksi rappeumaksi enkä sairautta aiheuttavaksi geeniperimäksi. Päinvastoin torjuin keskusteluohjelman toimittajan ehdottaman ajatusleikin homoseksuaalisuudesta geneettisenä ominaisuutena sanoen, että aivan tuoreimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että mahdollinen geneettinen perimä homoseksuaalisuudessa on pieni.

Se on tietenkin monimutkainen tieteellinen kysymys, miten erilaisia seksuaalivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä tulisi arvioida nykytieteen valossa. Räsäsen väite on kuitenkin maltillinen ja heijastaa uusimpia empiirisiä tutkimuksia. Tällaiset tutkimukset ovat tietysti epävarmoja ja tulevat aina olemaan sitä. Myös niiden tulkitseminen on vaikeaa. (Esimerkiksi tämä laaja artikkeli vuodelta 2016 taustoittaa kysymystä ja kirjallisuutta perusteellisemmin.) Samalla on hyvä tiedostaa, että myös monet LGBT-järjestöt ja aktivistit vastustavat seksuaalivähemmistöjen oikeuksien perustelemista geneettisiin tekijöihin vetoamalla.

Räsänen kysyykin: ”Väistämättä mieleeni nousee kysymys, onko tiedotteen taustalla uskonnollisen lukutaidon puute, tahallinen vääristely vai tavoitteellinen pyrkimys yleisen mielipiteen muokkaukseen?” Moni suomalainen on varmaan miettinyt samaa.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Mihin syyte sitten perustuu oikeudellisesti? Tätä on syytä käsitellä seikkaperäisemmin, koska asiaan liittyy ainakin kaksi ongelmaa. Ensimmäiseen niistä koskee rikoksen tunnusmerkistöä. Suomen rikoslain 11 luvun 10 § (511/2011) säätää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan seuraavasti:

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Keskeinen kysymys nyt on, ovatko Päivi Räsäsen kirjoitukset uhkaavia, panettelevia tai solvaavia (muista seikoista ei liene kiistaa). Lakiteksti on sikäli ongelmallinen, ettei näillä sanoilla ole tarkkarajaista merkitystä. Lakia onkin arvosteltu siitä, ettei se oikein täytä oikeusvaltion rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta ja tarkemmin niin sanottua täsmällisyysvaatimusta, jonka mukaan rikoslaki ei saa olla epämääräinen. Lain tulee täsmällisesti osoittaa, mitkä teot on säädetty rangaistaviksi.

Photo by Clay Banks on Unsplash.

Jotain osviittaa voidaan tavalliseen tapaan hakea lain esitöistä. Sen sivulla 42 tarjotaan kuitenkin vain seuraava lyhyt kuvaus kiihottamisrikoksen määrittelystä:

Tyypillinen rangaistava menettely olisi sellaisen tiedon, mielipiteen tai muun viestin levittäminen, joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa tai syrjintää pidetään hyväksyttävänä tai toivottavana tai ihmisiä verrataan eläimiin, loisiin jne. tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai esitetään alempiarvoisiksi jne.

Ainakin pintapuolisesti tuota kuvausta lukemalla on vaikea nähdä mitään yhteyttä Päivi Räsäsen lausumiin. Hallituksen esitys huomauttaakin, ettei ”mikä tahansa pykälässä tarkoitettua ryhmää väheksyvä julkinen lausuma” ole sinänsä rangaistava. Lain esitöissä todetaan, että Suomen lain mukaan ”rangaistavuuden edellytyksenä kiihottamisrikoksessa on, että levitettävässä viestissä uhataan, panetellaan tai solvataan pykälässä tarkoitettua ryhmää.”

Kiihottamislain epäselvyys ei toki ole valtakunnansyyttäjän syy. Mutta häneltä näyttää unohtuneen, että syyttömyysolettamaa seuraten on epäselvää lainsäädäntöä tulkittava syytetyn hyväksi. Nyt syyttäjä näyttää toimineen päinvastoin, kuten kohta käy ilmi.

Mahdollisia tulkintoja ja virhetulkintoja

Yritetään hetkeksi pysähtyä miettimään, millä perusteella Räsäsen lausumia voisi pitää uhkaavina, panettelevina tai solvaavina. Väite ”homoseksuaalit eivät ole Jumalan luotuja” lienee jo panetteleva (koska epätosi) ja varmaan myös solvaava (sehän antaa ymmärtää, että he eivät ole aidosti ihmisiä eivätkä Jumalan rakkauden kohde). Panettelua voisi kenties olla myös homoseksuaalisen taipumuksen kuvaaminen geneettiseksi rappeumaksi. Mutta Räsänen ei ole tällaisia väitteitä esittänyt.

Siksikö syyttäjä on Räsäsen puheita vääristellyt, että se saisi ne kuulostamaan rikoksen tunnusmerkistön täyttäviltä? Tapaus alkaisi kuulostaa jo melko venäläiseltä oikeusdraamalta.

Entä ne tviitin sanat ”synti ja häpeä”? Katolisen Fides-lehden päätoimittaja Marko Tervaportti kommentoi asiaa osuvasti:

Kun Päivi Räsänen omasta uskonvakaumuksestaan käsin puki sanoiksi yleisen kristillisen käsityksen homoseksuaalisista teoista samoin kuin mietteensä Pride-kulkuetta kohtaan, hän ei lausunut mitään erityisen ihmeellistä, mutta käytti varmaankin sellaista uskonnollisesta traditiosta kumpuavaa kieltä, jota maallistunut lukija ei enää välttämättä osaa tulkita oikein. Hyvällä tahdolla voimme siis ajatella, että koko syyttämispäätös perustuu tällaiseen väärinymmärrykseen. On nimittäin totta, että uskonnollinen kieli voi ulkopuolisesta tuntua etäiseltä ja jopa tuomitsevalta.

Marko Tervaportti

Tervaportti huomauttaa kuitenkin, että asiassa ”täytyy olla kohtuullinen: on täysin kestämätöntä, jos esimerkiksi jonkin inhimillisen aktiviteetin pitäminen ’syntinä’ tulkittaisiin vihapuheeksi.” Hän lisää, että katolisen opetuksen mukaan kaikki ”avioliiton ulkopuolinen seksi on syntiä – myös riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta”.

Eniten olen jäänyt ihmettelemään sitä, mitä valtakunnansyyttäjä on Räsäsen Luther-säätiö -pamfletista löytänyt. Syyttäjälaitoksen tiedote ei nimittäin viittaa kyseenalaiseen tapaan siteerata Raamattua, vaan se toteaa: ”Räsänen on muun ohella väittänyt, että homoseksuaalisuus on tieteellisesti todistettu psykoseksuaalisen kehityksen häiriö.” Tätä Räsänen ei tosiaan ole kiistänyt. Mutta mikä tekee väitteestä uhkaavan, panettelevan tai solvaavan? Sekö, että Räsänen pitää hypoteesia niin vahvasti todistettuna?

Teoria homoseksuaalisuudesta psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä on kirjallisuudessa tunnettu ja kiistelty. Sitä on jonkin verran tutkittu ja sen puolesta on jotain todistusaineistoa (ks. esim. aiemmin mainittu kokooma-artikkeli). Kuitenkin toiset pitävät aineistoa kiistanalaisena ja riittämättömänä. Hypoteesia on ylipäänsä vaikea tutkia varsinkaan isoilla aineistoilla, koska sen näkökulma on niin yksilöspesifi ja tulkinnanvarainen. Näin ollen Räsänen on nähdäkseni väärässä kirjoittaessaan pamfletissa, että asia olisi ”vastaansanomattomasti” osoitettu. Mutta sekö tekee väitteestä rikollisen?

Jokin suhteellisuudentaju on syytä säilyttää. Syytteestä tulee vaikutelma, että valtakunnansyyttäjä on kerännyt joukon epämääräisiä keissejä luodakseen vaikutelman. Mutta voidakseen täyttää rikoksen tunnusmerkistön tekojen täytyisi itsenäisesti olla rikollisia. On jo todella paksua ehdottaa, että epätarkka viittaus tutkimuksiin koskien psykoseksuaalisen kehityksen häiriöteoriaa olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Yrittääkö syyttäjä laajentaa lakitekstiä?

Valtakunnansyyttäjä näyttää joka tapauksessa olevan tietoinen siitä, että termit ”uhata, panetella tai solvata” eivät onnistuneesti kuvaa Räsäsen kirjoituksia, sillä syyttäjän tiedote ei kertaakaan käytä kyseisiä termejä. Sen sijaan sana halventava toistuu tiedotteessa jatkuvasti. Halventava onkin vielä epämääräisempi määre kuin lakitekstin käyttämät termit. Se kattaa sekä vihamielisyyden että epäkunnioituksen. Mutta onko sanan käyttäminen perusteltua tässä yhteydessä?

Herääkin epäilys, että syyttäjä on valinnut kyseisen sanan tarkoituksella lisätäkseen syytteiden uskottavuutta. Kukapa kiistäisi, että Räsäsen lausumat ovat ainakin jossain mielessä seksuaalivähemmistöjä halventavia? Tiedotteen lopussa tämä halventavuus yritetään kuitenkin esittää mahdollisimman epäilyttävässä valossa seuraavasti: ”Valtakunnansyyttäjä katsoo, että Räsäsen lausumat ovat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja vihaa homoseksuaaleja kohtaan.”

Anteeksi, mutta tämä on jo käsittämätöntä. Rikoslaista löytyy kyllä pykäliä (esim. kunnianloukkaus), joissa rangaistavuuden edellytyksenä on teko, joka ”on omiaan” aiheuttamaan jonkin seurauksen. Kiihottamissäännöksessä näin ei ole. Melkein tuntuu siltä kuin valtakunnansyyttäjä olisi unohtanut, että hänen tehtävänsä rajoittuu siihen, mitä Suomen rikoslaki on nimenomaisesti säätänyt.

Kiihottamisrikoslain esitöissä selostetaan (s. 9), että ”Ruotsissa rangaistavaa on sellaisten lausumien levittäminen, joissa kansanryhmiä uhataan tai tuodaan esiin kansanryhmiin kohdistuvaa epäkunnioitusta (missaktning).” Tämä vastaisi valtakunnansyyttäjän omaksumaa kieltä.

Mutta me emme ole Ruotsissa. Eikä Suomen syyttäjälaitoksen tehtävä ole soveltaa Ruotsin rikoslakia. Tätä on syytä alleviivata: Suomen valtio on nimittäin tietoisesti valinnut linjan, jossa raja kiihottamissäännöksen soveltamiselle on korkeampi (siitä kohta enemmän).

Siitä voi tietysti olla tuhat ja yksi eri mielipidettä, minkälaisia vaikutuksia Räsäsen lausumilla on. Lisääntyvästä halveksunnasta ja vihasta puhuminen tässä yhteydessä tuntuu kuitenkin hulppealta liioittelulta. Homoseksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuvat henkilöt eivät kantaansa muuta Räsäsen viisauksien takia, ja kriittiset tuskin muuttuvat yhtään kriittisemmiksi.

Enemmän olisin huolissani siitä, että syytepäätöksen aiheuttama julkisuus ja sen sisältämät asiavirheet ovat omiaan kuumentamaan tunteita valtakunnansyyttäjää vastaan – ja epäsuorasti, valitettavaa kyllä, myös kaikkia niitä kohtaan, jotka nyt Räsästä vastaan hyökkäävät. Syytepäätös tulee tämän vuoksi jopa lisäämään ikäviä puheita seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Joka tapauksessa valtakunnansyyttäjän käyttämä ”halventava” ja ”ovat omiaan” -retoriikka on tässä yhteydessä asiatonta. On syytä kysyä, yrittääkö valtakunnansyyttäjä vaivihkaa laajentaa kiihottamisrikoslakia laajemmaksi kuin millaiseksi lainsäätäjä on sen määrittänyt. Tällöin hän on astunut tontille, joka ei hänelle perustuslain mukaan kuulu.

Sananvapauden merkitys – lainsäätäjän mukaan

Mutta joku voisi kysyä: miksi ihmeessä meidän tulisi sietää niin tiukasti rajattua lakia? Eikö olisi parempi, että kaikki erilaisia vähemmistöjä halventava puhe olisi kiellettyä? Silloinhan saataisiin tehokkaasti telkien taakse tai vaiennettua kaikki rasistit ja raamattufundamentalistit sekä homovihaajat ja muut Räsäsen kaltaiset epäkelvot ja pahat ihmiset.

Ongelma on juuri siinä – vaikenemisessa. Se on mainittu kiihottamisrikoslain esitöissä toistuvasti seurauksena, jota Suomi haluaa erityisen huolella välttää.

Image by Enrique Meseguer from Pixabay.

Nykyisen lain taustalla on Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirja vuodelta 2003, joka koskee tietojärjestelmien välityksellä tehtyjen luonteeltaan rasististen ja muukalaisvihamielisten tekojen kriminalisointia. Hallituksen esityksessä lisäpöytäkirjan toteuttamiseksi Suomen lainsäädännössä käydään läpi asian monia eri puolia ja näkökohtia, joihin sisältyy sananvapauden puolustaminen.

Esimerkiksi sivulla 18 korostetaan ilmaisunvapautta suomalaisena arvona, jonka tulee rajoittaa kiihottamisrikoslain soveltamista:

Suomalaisen yhteiskunnan vahvat avoimuuden ja ilmaisuvapauden traditiot merkitsevät sitä, että sananvapauden merkitystä painotetaan arvioitaessa kiihottamisrikoksen soveltuvuutta esimerkiksi kansanryhmän syrjintää puoltaviin lausumiin.

Tästä seuraa, että lailla ei voida kieltää kaikkea viestintää, joka voi loukata jotain ihmisryhmää:

On ilmeistä, että Suomessa kansanryhmän syrjintää puolustavien tai kannattavien lausumien levittäminen joissakin tapauksissa voi olla sallittua ilmaisuvapauden käyttöä, vaikka sellainen voisi loukata jotakin kansanryhmää.

Se voi jopa tarkoittaa, ettei syrjintää edistäviä ja puoltaviakaan tekoja voida aina kriminalisoida:

Sanavapauden periaatteen soveltaminen merkitsee joissakin tapauksissa, ettei syrjintää julkisuudessa edistävään tai puoltavaan tekoon voida käyttää rikosoikeudellisia eikä muitakaan sanktioita.

Lain esityöt huomauttavat myös, että Suomen valtio on määrätietoisesti torjunut ns. holocaust denial -lainsäädännön nimenomaan sananvapauden periaatteisiin vedoten (s. 21).

Sananvapaus poliittisessa keskustelussa

Räsäsen tapauksen kannalta on erityisen huomioarvoista se, että hallituksen esitys korostaa lain soveltamisessa sananvapauden varjelemista etenkin poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelun piirissä (s. 42, kursiivit lisätty):

Sananvapaudella on korostunut merkitys yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun samoin kuin tieteen ja taiteen aloilla. Ehdotetuilla rikoslain säännöksillä ei rajoiteta vapautta keskustella yhteiskunnallisesti merkityksellisistä asioista. Sananvapauden ydinalueeseen kuuluvan poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelun yhteydessä rajoituksiin on suhtauduttava tiukemmin kuin esimerkiksi kaupallisessa mainonnassa.

Tämä on erityisen tärkeä näkökohta. Kaikki Räsäsen käsitteillä olevat lausunnot liittyvät yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun. Päivi Räsänen ei ole missään vaiheessa kirjoitellut seksuaalivähemmistöistä ihan vain lämpimikseen tai heitä arvostellakseen. Kaikki syytteen kohteena olevat lausumat ovat peräisin poliittisesta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta – toisaalta koskien Suomen avioliittolainsäädäntöä, toisaalta ev-lut kirkkopoliittista päätöstä osallistua mielipiteitä jakavaan pride-tapahtumaan.

On vaikea välttyä johtopäätökseltä, että valtakunnansyyttäjän päätös viedä syyte eteenpäin kaikesta huolimatta on pyrkimys vaientaa tietty poliittinen ja yhteiskunnallinen mielipide. Tätä johtopäätöstä tukevat aiemmin mainitut seikat koskien syytetyn sanomisten vääristelyä sekä syytteen oikeusperustan kuvaamista harhaanjohtavin termein.

Photo by Colin Lloyd on Unsplash.

Tuomioistuimen tulisi heittää syyte leppäkeihäänä ulos ja sen sijaan tuomita valtakunnansyyttäjä ja syyttäjälaitos vahingonkorvaukseen kunnianloukkauksesta. Rikoslain 24 luvun 9 § määrittelee kunnianloukkauksen näin:

Joka (1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka (2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Syyttäjälaitoksen julkinen tiedote esittää Päivi Räsäsestä useita valheellisia tietoja – mutta erityisen sen, että Räsänen ei pidä homoseksuaaleja Jumalan luomina olentoina. Tällä käytännössä vihjataan, että Räsänen ajattelee Jumalan vihaavan seksuaalivähemmistöjä ja että hän ei pidä heitä edes täysin ihmisinä. Valheellisia tietoja on esittänyt tasavallan korkein syyttäjäviranomainen virallisessa tiedotteessa. Siitä ei liene epäilystä, että tällaisten valheellisten tietojen levittäminen on omiaan aiheuttamaan Räsäseen kohdistuvaa halveksuntaa.

Korkeimman syyttäjäviranomaisen lausumina näillä valheellisilla tiedoilla on erityisen suuri painoarvo ja uskottavuus yleisön silmissä, mistä johtuen huolimattomuuteen vetoamista ei tulisi tässä tapauksessa sallia. Kunnon sakot vaan.

Sananvapauden merkitys sivistysvaltiolle

Toivon ja luotan siihen, että tuomioistuin osaa tulkita asiaa oikein. Emme ole vielä mikään Venäjä. Samaan aikaan olen tietoinen siitä, että yhteiskunnallinen paine on käynyt todella kovaksi, ja kaikki on mahdollista. Lopputuloksesta riippumatta haluan lisätä muutamia ajatuksia yleisemmällä tasolla.

Kyllä, meidän tulee toimia sen eteen, että kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti. Tämä pätee myös meihin kristittyihin ja siihen, miten me puhumme vakaumuksistamme ja käsityksistämme koskien muita ihmisiä – mukaan lukien sitä, mikä meidän mielestämme on syntiä.

Mutta lain luomaan pakkovaltaan ja rangaistuksen uhkaan turvautuminen ei ole sivistysvaltion tapa ratkaista epäkunnioittavan puheen ongelmaa. Tuomas Enbuske on täysin oikeassa: se ei ainakaan ole liberaalin valtion tapa ratkaista näitä asioita.

Tapani Ruokanen kiteytti asian oikein:

Putkisilmäinen ei näe isoa kuvaa, mihin joudutaan tiellä väärään suuntaan. Risto Volanen muistutti, että tämä vie kohti keskiaikaa sekä Venäjän ja Saksan 1930-lukua. Jukka Perttula toteaa kuinka koko asian ajattelu alkaa puistattamaan ja kysyy: milloin ja ketkä antoivat yhteiskunnastamme tulla tällaisen? […]

Valtakunnansyyttäjä näyttää, kuinka sanan- ja uskonnonvapaus murennetaan. Se tapahtuu juuri näin, pienin askelin. Tätä menetelmää käytetään trollauksessa ja hybridisodankäynnissä: syötetään hyvässä tarkoituksessa ratkaisuja – esimerkiksi vähemmistön suojelun nimissä ja vihapuhetta vastaan – ja muokataan samalla tilaa ajatuspoliisille, joka alkaa lopulta sensuroida puheita ja kirjoituksia. […]

Tähän vallankäyttöön pitää puuttua heti ennen kuin se pesiytyy hyväksytyksi. Jos Toiviaiselle ei panna stoppia, tämäkin teksti on vähän ajan kuluttua rikos, koska se arvostelee korkeaa oikeusviranomaista. Elämäntyöni on arvostella viranomaisia ja muita vallankäyttäjiä, sillä demokratiassa sananvapauden tehtävänä on nostaa esiin epäkohtia, jotta ne voidaan korjata. Kyse on oikeusvaltion ”pyhästä” asiasta, jota ei saa turmella.

Allekirjoitan.

On myös syytä kysyä, millä tavoin tällainen pakkokeinoihin turvautuminen käytännössä vaikuttaa. Ne lisäävät polarisaatiota, eri osapuolten välistä vihaa ja katkeruutta sekä kaikenkarvaisia salaliittoteorioita (esim. ”homo-lobbyn” harjoittamasta painostuksesta…). Tätä emme tahdo. Emme tahdo kasvavaa vastakkainasettelua, jossa eri osapuolet puolin ja toisin uhriutuvat ja demonisoivat vastapuoliaan. Näemme jo nyt monilla eri tasoilla, että se vain lisää eri tahoihin kohdistuvaa ”vihapuhetta” ja halventavaa kirjoittelua.

Eikä sellaista somessa tapahtuvaa kirjoittelua käytännössä pystytä estämään millään lainsäädännöllä.

Paradoksaalisesti on sitä paitsi käynyt niin, että syytepäätöksen seurauksena Päivi Räsäsen kirjoitus Luther-säätiön sivuilla on saanut tuhatkertaisen lukijamäärän alkuperäiseen verrattuna.

Pari viimeistä toivetta

Loppuun pari toivetta:

Somessa meluaville ns. konservatiivikristityille: voisitteko olla hieman fiksumpia? Olkaa rohkeita, mutta älkää pelatko väärään pussiin. Sitä paitsi seksuaalivähemmistöjen vastustaminen ei ole edes teidän uskonne ydin, eikä sen pitäisi näyttää siltä.

Kaikille kristityille: Herramme opetuksen ydin on selvä – rakastakaa Jumalaa ja rakastakaa toisianne. Se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Maailmamme ja yhteiskuntamme on voimistuvan vastakkainasettelun tilassa, joka on melkein kuin symboli ihmisen syntisyyden hedelmistä. Jos olemme kristittyjä, emme voi osallistua tähän logiikkaan, vaikka se hetkellisesti saisi meidät valtaansa.

Kävi Päivi Räsäsen tapauksessa niin tai näin, ei ole liioiteltua sanoa, että yhteiskuntamme on matkalla kohti epäliberaalimpaa ja epäkristillisempää aikakautta ja ilmapiiriä. Emme iloitse siitä. Emme myöskään pane toivoamme tähän maailmaan, emmekä tämän maailman hallitsijoihin. Rukoilemme heidän puolestaan. Ja jos meitä vainotaan – ja meitä hyvin mahdollisesti tullaan vainoamaan kasvavassa määrin – niin Vapahtajamme esimerkkiä seuraten rukoilemme myös vainoajiemme puolesta.

27 comments

  1. Luin mielenkiinnolla artikkelisi heti aamulla ja iltapäivällä uudelleen. Erinomaisesti pohdittu, argumentoitu ja kirjoitettu.
    Olavi Komu
    Lapua

    Liked by 2 people

  2. Tässä on ongelma mikä toistuu myös tässä kirjoituksessa:

    ”Minusta siinä ei ole mitään ristiriitaista, että vastustaa jonkun toisen elämäntapaa tai arvomaailmaa mutta samalla puolustaa hänen lähtemätöntä ihmisarvoaan”

    Seksuaalinen suuntautuminen kuuluu ihmisen (”toisen ihmisen”) lähtemättömään ihmisarvoon osana identiteettiä, eikä ole ”elämäntapa” tai ”arvomaailman” osa. Siispä sitä pitää puolustaa, ei vastustaa.

    Tämä vielä kun ymmärrettäisiin.

    Tykkää

    1. Jokainen varmaan ymmärtää, että tässä maailmassa elävien ihmisten seksuaaliseen suuntautumisen alueelle kuuluu myös edelleen hyvin yleisesti tuomittuja ja hirveitä asioita esim. pedofilia. Tästä näkökulmasta ajateltuna on täysin kestämätöntä väittää että seksuaalista suuntautumista tulee aina lähtökohtaisesti ”puolustaa”. Kyllä tiettyjä seksuaaliseen suuntautumisen muotoja tulee myös ”vastustaa” ja niin lähes jokainen ihminen myös lopulta tekee. Keskustelua voi tietenkin käydä siitä missä se vastustamisen ja puolustamisen raja lopulta menee seksuaalisen suuntautumisen suhteen.

      Liked by 1 henkilö

      1. Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö (oletan että viittaat tähän) ei ole missään tapauksessa puolustettava asia, sitä ei yksikään ihminen puolusta. Mutta vain murto-osa näistä teoista on pedofiilien tekemiä; media ja ihmiset ovat ottaneet termin käyttöönsä tietämättä asiasta mitään. Pedofiilit kärsivät kuitenkin häiriöstään vaikkeivät olisi hyväksikäyttäjiä, nimenomaan tällaisten kommenttien yleisyyden takia (ja koska kokevat tunteensa ahdistaviksi). Siispä tällainen kommentti vain jälleen kerran leimaa ison ihmisryhmän tekoihin joista he ovat vain hyvin pieneltä osin vastuussa . Eli pitäisi ensin ottaa selvää ja sitten tehdä yleistyksiä joista on vain haittaa ”toisille ihmisille”:

        Jokainen joka ymmärtää, ymmärtää miksi kommenttisi ei ollutkaan vaikutukseltaan sellainen kuin oletit sen olevan tässä keskustelussa. Miltä kuulostaa mielestäsi seuraavankaltainen ihmiselämä:

        ”Pedofiilisen suuntautumisen vaikutukset pedofiilille itselleen riippuu monista tekijöistä ja ovat huonosti tunnettuja. Eksklusiivisen seksuaalisuuden pedofiilille seksuaalisuutensa torjuva elämäntapa tarkoittaa ensisijaisesti seksuaalisten ja emotionaalisisten tarpeiden täyttymisestä luopumista. Koska pedofiilit kuuluvat yhteiskunnan moraalisesti tuomituimpiin vähemmistöihin, he joutuvat usein salaamaan suuntautumisensa myös ystäviltään ja läheisiltään. Pedofilian paljastumisesta voi seurata täydellinen yhteiskunnallinen eristyminen, avioero sekä työpaikan ja asunnon menetys. Monet pedofiilit kokevat seksuaaliset impulssinsa ahdistaviksi ja tuomitsevat itsensä taipumustensa takia, sekä saattavat elää pelossa, että impulssit toteutuvat seksuaalisena väkivaltana. Näiden ongelmien takia monilla pedofiileilla on seurannaisongelmina muun muassa masennusta ja päihteiden väärinkäyttöä.” (wikipedia)

        Tykkää

    2. Hei V! Katolilaisen näkemyksen mukaan homoseksuaalinen taipumus itsessään ei ole ihmistä pahentavaa, vaan kyseisen taipumuksen toteuttaminen. Näistä ensimmäinen lankeaisi ihmisen olemuksen ja identiteetin alueelle. Jälkimmäinen liittyisi elämäntapaan ja arvomaailmaan. Ihmisillä on melkoinen kirjo sisäsyntyisiä taipumuksia, joista useiden toteuttamista ei pidetä hyvänä. Olennainen kysymys on kuuluuko homoseksuaalisuus siihen joukkoon ja millä perusteilla. Jos identiteetillä tarkoitat ihmisen kokonaisuutta hyvine ja huonoinen puolineen, ei ihmisellä suorastaan määritelmän mukaan ole oikeutta kaikkeen identiteettinsä mukaiseen toimintaan. Jos taas identiteetillä tarkoitat nimenomaan yleisesti hyvinä pidettäviä ominaisuuksia, olet hypännyt koko keskustelun ytimen ylitse ilman perusteluja.

      Mielipiteenmuodostukseni on edelleen kesken ja enkä välttämättä edes olisi kokonaisuudesta kanssasi eri mieltä, mutta tämä perustelu ontuu.

      Hyvää kevään jatkoa!

      Tykkää

  3. Eräs henkilö huomautti Facessa aivan oikein, että syyttäjän lehdistötiedote ei ole syytekirjelmä. Tämä on aivan totta ja tärkeä huomio.

    Valitettavasti syytekirjelmä ei ole julkinen dokumentti. (Tiedotteessa todetaan normaalin käytännön mukaisesti: ”Haastehakemus ja esitutkintamateriaali tulevat julkisiksi, kun asia on ollut esillä käräjäoikeuden suullisessa käsittelyssä, ellei käräjäoikeus toisin määrää.”) Näin ollen syytekirjelmää ei ole vielä mahdollista arvioida julkisuudessa. On kuitenkin perusteltua olettaa, että syyttäjäviraston tekemä tiedoste heijastelee uskollisesti ja oleellisilta osiltaan oikeudellisesti virallista syytekirjelmää.

    Syytekirjelmä tietysti on seikkaperäisempi ja teknisempi dokumentti – mistä johtuen mielelläni olisin ottanut senkin kriittiseen käsittelyyn. ;-) Mutta lukijoiden kannalta ehkä parempi, että jouduttiin nyt rajoittumaan tiedotteeseen, jotta kirjoituksen pituus pysyi jotakuinkin kohtuun rajoissa. :-D

    Liked by 1 henkilö

  4. Tuli mieleen vielä ajatusleikki:

    Oletetaan nykymaailma, mutta siinä on ainoastaan heteroihmisiä. Olisiko Räsäsellä mitään sellaista sanottavaa josta tulisi sananvapauskiistaa tällä tasolla? Ei.

    Lisätään edelliseen maailmaan kaikki edellä ”poistetut” seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset. Mikä muuttui maailmassa? Ei mikään. Jokaisella on yhä sama ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Räsäselläkään ei pitäisi olla yhä mitään sellaista sanottavaa josta tulisi em. ongelmia.

    Mutta jostain syystä tilanne on mikä on. Jossain on virhe, eikä se ole maailmassa vaan hänessä joka käyttää sanaansa vapaasti mutta joidenkin ihmisryhmien oikeuksiin harmillisesti puuttuen, _ilman syytä_. Jääköön oikeudelle asian ratkaisu, mutta itse näen tässä ongelman ihmisessä.

    Tykkää

  5. Suomalaisen keskustelukulttuurin viime vuosien ”virstanpylväitä” on taannoinen Ajankohtaisen kakkosen ns. homoilta, jossa kirjava vierasjoukko (mukana myös Päivi Räsänen, ns. liberaaleja ym.) pohti teemaa eri näkökulmista yhteisymmärrystä löytämättä. Ohjelmaa seurasi piikki kirkosta eroamisissa.

    Tuo kirkosta tai uskonnollisesta yhteisöstä eroaminen on perustuslaissa turvattu oikeus. Se on ilmoitusasia jota ei tarvitse perustella tai yksilöidä. Uskonnollisilla yhteisöillä ei myöskään luonnollisesti ole ainakaan laillisia perusteita syitä eroavalta vaatia. Tuskinpa näin ollen myöskään ko. homoillan jälkeiset eroajat minnekään tarkemmin yksilöllisiä ja yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia tarkempia eroamisperusteita tallensivat tai repostelivat.

    Silti kymmenen vuoden ajan kirkosta eroamisia käsiteltäessä tiedotusvälineillä on ollut tapana viitata tietona ko. ohjelmaan kertomalla ”homoillasta, jossa vierailleen Päivi Räsäsen esittämät kommentit saivat aikaan eropiikin”.

    Ohjelmalla itsellään (minäkään en siitä pitänyt) toki varmaan oli asiaan vaikutusta…

    Tykkää

  6. Hyvä kirjoitus, näin epämääräisen lähinnä-luterilaisen näkökulmasta. Pidin erityisesti lopussa esitetyistä toiveista, ja allekirjoitan ne täysin.

    Ainoa, mistä oikeastaan olen vahvasti eri mieltä on ajatus siitä, että uskonnonvapauteen vetoaminen olisi strateginen virhe, vaikka ymmärränkin lähestymistapasi asiaan. Jos yhteiskunta ei vielä olekaan tilassa, jossa sen arvot ovat sellaisessa yhteensovittamattomassa ristiriidassa kristinuskon kanssa, joka pakottaisi sen toimimaan kristillistä ilmaisua vastaan, lienee selvää, että se vähintään voi ajautua sellaiseen tilaan. Uskonnonvapaus, eli käytännössä jonkinlainen yhteiskunnan kunnioitus syviä uskonnollisia vakaumuksia kohtaan ja siten tietty joustavuus näiden kohdalla, on nähdäkseni itsessään hyvä ja ihmisarvon kannalta tärkeä asia, jota tulee vaalia. Sen alentaminen lähinnä muita uskontoja suojaavaksi arvoksi paitsi turhentaa sitä ja siten heikentää ihmisarvoa, hyvin mahdollisesti myös vie jonkinlaisen suojakeinon meiltä kristityiltä tulevaisuudessa.

    Toisaalta tuntuu, että argumenttiisi tutustuminen tässä asiassa on ehkä auttanut minua ymmärtämään, miten esim. kristillisdemokraatit (joita en todellakaan pidä historiallisesti sen enempää uskonnon- kuin sananvapausmyönteisenä puolueena) ovat arvoihinsa päätyneet.

    Liked by 1 henkilö

  7. Erinomainen kirjoitus. Toivon, että Suomen oikeuslaitos pysyisi neutraalina poliittisen ilmapiirin yläpuolella. Toivon myös, että liberaalit osaisivat olla aidosti liberaaleja (siis osaan olla kaveri myös ihmisten kanssa, jotka ovat täysin eri mieltä kanssani) ja kristilliset konservatiiviset osaisivat kohdata erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset lempeästi rakastaen. Muuten Suomi löytää itsensä samasta veneestä Amerikan kanssa, jossa ihmiset eivät saa olla enää aidosti ihmisiä vaan heidät lokeroidaan joka tilanteessa konservatiiveihin ja liberaaleihin. Toivon, että suomalaiset osaavat olla viisaampia ja hoitaa tämänkin konfliktin hyvin ja rakentavasti.

    Liked by 3 people

  8. Hurjinta tässä kokonaisuudessa on tuo luomiseen nivoutuva väite tiedotteessa. Matti Korhonen kysyi tätä twitterissä syyttäjän laitokselta, ja vastaus oli vielä käsittämättömämpi:
    Lainaus twitteristä alkaa——————————-
    Syyttäjälaitos
    @syyttajalaitos
    ·
    Apr 30
    Replying to
    @korhonen_matti
    Tiedote ei ole suora siteeraus syytettyjen lausumista julkisuudessa, vaan tiedotteessa on kerrottu, miten lausumat yleisesti ottaen ja yleiskielen mukaisesti ymmärretään. 1/2
    Syyttäjälaitos
    @syyttajalaitos
    ·
    Apr 30
    Tiedote on tiivistetty yleiskuvaus syytteestä, eikä se ole oikeudellinen dokumentti. Syyte on kokonaisuus ja sitä käsitellään oikeudessa niin, että kaikkien osapuolien näkemykset tulevat huomioiduksi. 2/2
    ———————————— Lainaus twitteristä päättyy
    Eli yhtenä syytteenkohtana ei tiedotteen ja sen twitterissä annetun selvennäksen mukaan ole se mitä Päivi Räsänen on sanonut vaan se ”miten lausumat yleisesti ottaen ja yleiskielen mukaisesti ymmärretään.”
    Tämä avaa oikean pandoran lippaan kristittyjen vainoon ja on muutenkin uskonnon ja sananvapauden kannalta täysin kestämätöntä.
    Toki toinen puoli on se, mitä tässä ansiokkaassa artikkelissakin sivutaan, että emme voi erehtyä siinä, että julkisessa keskustelussa voitaisiin puhua olettaien että kristillisen maailmankuvan ja ihmiskäsityksen perusteetkaan ovat hallussa. Tarvitaan enemmän evankelioivaa, kutsuvaa, perusteita avaavaa ja katekeettista lähestymiskulmaa.

    Liked by 2 people

  9. Tarkemmin ajatellen, pohdinta siitä, oliko jokin strateginen virhe vai ei taitaa riippua siitä, mikä ajatellaan Räsäsen tavoitteen olleen (strategia minkä saavuttamiseksi?). Epäilenpä, että meillä voi olla hiukan eri kuva siitä, mikä tavoite todennäköisesti oli, ja Räsäsellä voi olla vielä eri. :) Joka tapauksessa tavoitteen arviointi eksplisiittisesti lienee hyvä?

    Huomaan ajatelleeni, että ehkä keskeisin Räsäsen tavoite tässä prosessissa olisi, että kristillisiä näkemyksiä saisi esittää vastaisuudessakin Suomessa laillisesti. Jotain muitakin tavoitteita voi olla myös samalla ja korkeammalla tasolla. Tästä näkökulmasta pitäisin perusteltuna uskonnonvapauteen vetoamista!

    Liked by 1 henkilö

    1. Joo, se saattaa olla. Pitäisi varmaan kysyä häneltä itseltään. :-)

      Tosin itse olen vähän epävarma sen suhteen, onko tämä konteksti paras tapa edistää tavoitetta, että kristillisiä näkemyksiä saisi esittää. Ongelma on siinä, että ainakin isojen medioiden käsittelyssä Räsäsen omaksuma esitystapa (koskien vaikka seksuaalimoraalia) joutuu pahasti jalkoihin eikä saa sympatioita, vaan päinvastoin. Hankala juttu.

      Tykkää

  10. Kitos hyvästä kirjoituksesta!
    Kuuntelin Stillerin ohjelman ja siinä seksuaalisuudesta aletaan keskustella noin 23-25 minuutin kohdalla ja siirryttiin n. 30 minuutin kohdalla luomisjärjestykseen/”-järjestelmään” ja Stiller nosti esiin sen, että homoutta esiintyy luonnossa muutenkin ja se on siis aivan luonnollinen ilmiö, eikä siten voi olla luonnonjärjestyksen vastainen. Räsänen viittasi Jeesukseen ja mm. Mooseksen kirjoihin ja katsoi, että Jumala on tarkoittanut avioliiton kuitenkin miehen ja naisen välille ja viittasi myös lisääntymistehtävään, joka ei ole mahdollinen kahden samaa sukupuolta olevan välillä.

    Sitten keskustelu siirtyi Raamatun tulkintaan, ja 39 minuutin kohdalla palasi luomisjärjestykseen ja tähän geneettisyys-näkökulmaan, kun Stiller esitti kysymyksen, että jos oletettaisiin että löytyisi täysi tieteellinen varmuus, että homous on geneettinen ominaisuus, niin muuttaisiko se Räsäsen käsitystä. Silloin voitaisiin sanoa, että se on luomisjärjestyksen mukainen, koska se on geneettinen ominaisuus ja ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä, koska sitä on aina esiintynyt luomakunnassa. Räsänen vastasi että ei, ja mainitsi mm. että toisaalta ihmiskunnan historiassakin geeniperintö on rappeutunut ja se ei ole sitä, mitä se ehkä alun perin, siis luomisen jälkeen on ollut (mutta tilan säästämiseksi en sitä tähän referoi vaan sen voi kuunnella) ja lopetti: ”Mut kyllä se mun mielestä se on ihan selkeä asia, että Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi, hän loi heteroseksuaaliksi, hän loi miehen ja naisen ja tarkoitti avioliiton näiden kahden välille. Ja selkeästi se on Jumalan tahdon vastaista ja syntiä, jos ollaan jossain muussa seksuaalisuhteessa.”

    Tähän kategoriaaan nähdäkseni Räsäsen mukaan menee kaikki avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, jotka Stillerkin seuravaksi nosti esiin kysyen, kumpi on suurempi synti viimeisellä tuomiolla: homous vai esiaviollinen seksi, ja Räsänen vastasi, että kaikki me olemme Jumalan edessä syntisiä, myös seksuaalisuuden alalla ja lisäsi, ettei haluaisi rajata syntikysymystä pelkästään seksuaalisuuteen. Keskustelun lopussa hän vielä totesi, että kyllä ihmisiä, siis lähimmäisiä, joilla on erilainen sukupuoli- tai seksuaali-identiteetti, voi rakastaa ja hyväksyä, vaikka pitäisi kiinni ”perinteisistä käsityksistä”.

    Voin siis tavallaan ymmärtää, mistä syyttäjän tiedotteessaan mainitsema rappeuma-ajatus nousee, mutta en ole varma, onko tulkinta sen mukainen, mitä Räsänen tarkoitti. Nähdäkseni on mahdollista ja luontevaakin tulkita se niin, että ihminen ei syntiinlankeemuksen jälkeen ole enää sitä, mitä alun perin oli, kuten Räsänen sanoi – myös aiemmin ohjelmassa hän mainitsi syntiinlankeemuksen seuraukset – ja että tämän vuoksi ja ehkä muutenkaan geneettisyys ei muuta sitä perustetta, jolle Räsänen näkemyksensä perustaa (luomiskertomus ja avioliiton asettaminen). Sen sijaan minun on todella vaikea ymmärtää, mistä nousee tulkinta, että Räsäsen mukaan homoseksuaalisuus on ”sairautta aiheuttava geeniperimä.” tai ”Räsäsen näkemyksen mukaan homoseksuaalit eivät myöskään ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit.” Ne ovat aika vahvoja väitteitä.

    Referoin keskustelua siksikin, että mielestäni siinä tuli näkyväksi se, miten perinteinen kristillinen käsitteistö ei aina avaudu sekulaarissa kontekstissa, eikä itse asiassa aina kristittyjen välilläkään. Tästä esimerkkinä vaikka käsitteet ”luomisjärjestys” ja ”luonnollinen”, jotka ns. sekulaarissa kuulijassa varmaankin herättää helposti ajatuksen puhtaasti biologisesta ilmiöstä (ts. jostain, mikä ilmenee luonnossa), ja sellaisesta käsityksestähän Stillerinkin luomisjärjestysajatuskin vaikutti ponnistavan. Toki olisi varmasti hyvä selventää käsitteitä, koska ne usein aiheuttavat sekaannusta, mutta toisaalta onko kohtuullista odottaa kaikilta keskusteluohjelmilta systemaattisteologista pilkunviilausta, jossa käsitteet analysoidaan ja lyödään pöytään heti keskustelun aluksi? Olisihan se virkistävää, mutten tiedä kuinka realistista.

    Lisäksi mietin myös, mikä on kuulijan vastuu. Varmasti suurin osa on sitä mieltä, että mitä tahansa ei voi sanoa, mutta kuinka paljon lauseita ja käsitteitä voidaan irrottaa kontekstistaan ja merkityssysteemistä, johon ne kuuluvat ja jolle ne rakentuvat, ja sanoa, että ”tätä tuo ihminen tarkoitti vaikkei niin eksplisiittisesti sanonutkaan”? (Tämän kirjoitettuani huomasinkin, että Sami Niemi oli kommentoinut yllä ja välittänyt siihen tviitit koskien syytettä.)

    Vaikka minäkään en ole samaa mieltä Räsäsen kaikista sanavalinnoista (esim. häpeä) enkä välttämättä samoilla linjoilla tavasta argumentoida Raamatun pohjalta, on aika huolestuttavaa, jos päädytään tilanteeseen, jossa ”perinteistä” kristillistä käsitteistöä pitäisi sensuroida julkisesta puheesta pois, koska (syyttäjän määrittelemässä/tulkitsemassa) yleiskielessä käsitteillä voi olla osittain eri sisältö ja joku voi ymmärtää ne väärin. Joudutaan aika kaltevalle pinnalle. Mihin raja lopulta vedetään ja eikö silloin kuitenkin päädytä kajoamaan paitsi ilmaisutapaan, myös sisältöön? Voisiko uskonnollisten yhteisöjen tekstejäkin arvioida sillä perusteella, ”miten lausumat yleisesti ottaen ja yleiskielen mukaisesti ymmärretään.”? Toki tiedotteen pohjalta on vaikea sanoa, mitkä ovat syytteen tarkemmat perusteet, ja tämä vyyhti varmaan selvinnee, kun asiaa käsitellään.

    Liked by 3 people

    1. Kiitos, Eini, erinomaisesta referaatista! Toit esille todella tärkeitä haasteita.

      Tuo on todella keskeinen pointti, että teologinen ajatus ”alkuperäisestä luomisjärjestyksestä” herättää väistämättä sekaannusta. Valitettavasti monien kristittyjen ja teologiaa opiskelleidenkin mielessä asia on varsin sekava.

      Mutta pitäisi olla selvää, ettei eläinkunnassa yleisesti tapahtuvia asioita voi pitää minään etiikan kriteerinä. Eläinkunnassa on esimerkiksi runsaasti raiskaamista ja muuta sellaista (ja tietenkin silmitöntä väkivaltaa). Ei siitä voi johtaa, että ihmisen tulisi käyttäytyä niin tai että se olisi moraalisesti hyväksyttävää.

      Oma käsitykseni on se, että useiden kirkkoisien käsitystä voisi nykyaikaisen biologian valossa tulkita suunnilleen seuraavasti. Ihmisen biologinen puoli on suunnilleen sama kuin Raamatun termi ”liha”. Se sisältää monenlaista epäjärjestystä ja taipumusta syntiin, kuten Paavali kuvaa esim. Galatalaiskirjeen 5 luvussa. Ihminen on kuitenkin alun perin luoto ”Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi”, mikä muun muassa viittaa (siis kirkkoisien mukaan) siihen, että ihmisellä on biologisen puolen lisäksi hengellinen sielu, jonka tulee hallita ihmisen eläimellistä puolta ja nostaa se osalliseksi jumalankaltaisuudesta. Ihmisen ”liha” on täynnä epäjärjestystä ja se on taipuvainen kuolemaan, mutta ihminen on luotu järjestystä ja kuolemattomuutta varten yhteydessä Pyhään Henkeen. Paavalilla on heijastuksia näistä ajatuksista monissa eri kirjeissä, erityisesti Gal. 5, Room. 8, 1 Kor. 15, 1 Tess. 4, Kol. 3 jne. Uskallan sanoa, että näiden kirkkoisien visio on pohjimmiltaan varsin paavalilainen.

      (Uudemmissa suomennoksissa tämä ”liha” on usein käännetty pois, esimerkiksi termeillä ”langennut luontomme” tai UT2020:ssa jopa termillä ”ruumis”. Se on tavallaan ymmärrettävää, mutta myös jossain määrin harhaanjohtavaa.)

      Liked by 3 people

  11. Tässä on nyt haluttu taas käsittää asia aivan väärin. Kukaan ei ole sensuroimassa Raamattua tai sen siteeraamista. Kukaan ei ole puuttumassa Räsäsen uskonnonvapauteen.
    Kyse on Räsäsen tavasta ottaa rusinat pullasta ja roimia sanoillaan ja teksteillään muita, puhtaasti omista lähtökohdistaan ja omasta arvomaailmastaan käsin. Kun loukattu osapuoli ottaa asian esille, paetaan sananvapauden ja uskonnonvapauden taakse. Raamattu, eikä mikään muukaan pyhä kirja ole ns. vapaudu vankilasta -kortti. Räsänen on kansanedustaja ja entinen ministeri, joten hän tietää varsin hyvin, mitä tekee.
    Suinkaan kaikki kristityt eivät ole Räsäsen kanssa samaa mieltä ja he ovat yhtä lailla kristittyjä, kuin miksi Räsänen itsensä mieltää. Vanha vitsihän on, että joka kerta kun Räsänen avaa suunsa, toisesta valtionkirkosta eroaa roppakaupalla ihmisiä.
    On vain hyvä, että valtakunnansyyttäjä vie Räsäsen asian eteenpäin. Jos vihdoin saisimme Suomeen kiihkotonta keskustelua siitä, mitä oikeasti sananvapauteen ja eritoten -vastuuseen kuuluu. Kirjaroviot kannattaa perua. Uhriutumiselle ei ole myöskään syytä.

    Tykkää

  12. Minusta mielenkiintoista asiassa on sekulaarin maailman täydellinen perspektiivittömyys asiassa. Kristinusko on opettanut asioista näin 2000 vuotta. Se ei ole viime aikoina muuttanut oppiaan ja saanut sillä aikaan vastakkainasettelua yhteiskunnan kanssa, vaan yhteiskunnan uudet tuulet ovat viimeisten parinkymmenen vuoden aikana muuttuneet sellaisiksi, ettei se enää siedä kristinuskon opetusta tästä asiasta keskuudessaan. Me emme muuttuneet. Yhteiskunta muuttui, ja on niin kovin varma siitä, että juuri tämä heidän uusi näkemyksensä moraalista on on ehdottoman oikea, että on valmis laittamaan vankilaan kristittyjä, jotka opettavat aivan kuten koko kristillinen maailma on asioista aina opettanut.
    Ei kristittyjä pääsääntöisesti ennenkään ole vainottu ja laitettu vankilaan siitä abstraktista syystä, että he ovat kristittyjä. Kyllä siinä melkein aina on taustalla jokin muu syy—kun nuo pahaiset kristityt eivät suostu kumartamaan meidän jumaliamme tai keisaria, tai opettavat jotain meidän kannaltamme sietämätöntä, kritisoivat hallitsijan moraalia, auttavat vääriä ihmisiä. Aina se on varmasti näyttäytynyt silloisen yhteiskunnan kannalta ihan oikeutettuna toimintana. Ei tässäkään asiassa ole mitään uutta auringon alla.
    Kristinusko ei kuitenkaan muuta oppejaan joka kerta kun maailma ympärillä muuttaa omia arvojaan—ei, vaikka uhkana olisi vankila tai pahempaakin. Hiukan ironisesti tämä sama kysymys homoseksuaalisuudesta taisi olla samanlainen kiistakapula apostolien aikana Kreikassa.
    Ihmisoikeuksia pohdittaessa tämä uskonnollisen vakaumuksen pysyvyys yhteiskunnallisen pakonkin edessä ymmärrettiin ja siksi päätettiin säätää uskonnonvapaudesta, eli siitä, että yhteiskunnalla on velvollisuus sietää uskonnon nimissä tietyissä määrin asioita, joita se ei muuten haluaisi sietää. Näkisin tämän lähinnä kompromissiratkaisuna yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi tilanteessa, jossa realistisesti uskonto ei ole kieltämällä poistumassa maailmasta. Useammassa maassa on toki yritetty hävittää kristinuskoa ja muitakin uskontoja vankilan ja väkivallan keinoin. Saa nähdä, mennäänkö tähän Suomessakin. Ainakaan uskonnonvapautta ei enää pidetä juuri missään arvossa.
    Me kristityt voimme lohduttautua sillä, että taistelu tämän maailman ruhtinasta vastaan on jo ratkaistu, ja me tiedämme olevamme voittajan puolella. Historiallisesti voidaan sanoa, että kristinuskon pysyvyys vainojen alla on hyvä; usein se näyttää jopa kukoistavan ja leviävän niissä oloissa. Se on kestänyt monenlaisessa ympäristössä viimeiset 2000 vuotta, ja todennäköisesti se kestää tälläkin kertaa pidempään kuin Suomen valtio tai nämä uusimmat yhteiskunnan moraaliset tuulet.

    Liked by 1 henkilö

  13. Aiemmassa kommentissa nostetaan ansiokkaasti esille se että Räsäsen syyteharkinnan kohteena ja mahdollisen tuomion perusteena ei olekaan se mitä Päivi Räsänen on sanonut tai tehnyt. Vaan se, miten sanomiset “yleisesti ymmärretään” eli niiden aiheuttama reaktio tai tulkinta.
    Tätä voisi verrata tilanteeseen, että jalkapallossa erotuomarin tuomiot eivät enää perustuisi hänen objektiivisiin havaintoihinsa rikkeestä epäillyn pelaajan toiminnassa kentän pelitilanteessa. Vaan rangaistus- ja vapaapotkut sekä keltaiset ja punaiset kortit perustuisivatkin kiistanalaisen rikkeen kohteena olevan pelaajan subjektiiviseen tuntemukseeen ja kertomukseen tapahtuneesta tai siihen miten hänen joukkueensa kiistanalaisen tilanteen yleisemmin ymmärtää.
    Tällainen “lajikehitys” luonnollisesti houkuttelisi varsinkin pelillisesti alakynnessä olevaa kokemaan kaikenlaisissa (siis perinteisesti puhtainakin pidetyissä) pelitilanteissa vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja yleistä epäreilua alemmuuutta sekä varsinkin sanallisesti ilmaisemaan koettuja subjektiivisia epäkohtia erotuomarille. Ja sitten vaatimaan systemaattista korjausta erotuomarin toiminnassa, jotta kentän pelitapahtumat muuttuisivat itselle suotuisampaan suuntaan. Siten että tuo korjaus näkyisi tulostaululla mahdollisimman pian.

    Liked by 1 henkilö

  14. Blogisti:
    ”Tuomioistuimen tulisi heittää syyte leppäkeihäänä ulos ja sen sijaan tuomita valtakunnansyyttäjä ja syyttäjälaitos vahingonkorvaukseen kunnianloukkauksesta.”

    Tapani Ruokanen:
    ”Valtakunnansyyttäjä näyttää, kuinka sanan- ja uskonnonvapaus murennetaan. Se tapahtuu juuri näin, pienin askelin. Tätä menetelmää käytetään trollauksessa ja hybridisodankäynnissä… Tähän vallankäyttöön pitää puuttua heti ennen kuin se pesiytyy hyväksytyksi. Jos Toiviaiselle ei panna stoppia, tämäkin teksti on vähän ajan kuluttua rikos, koska se arvostelee korkeaa oikeusviranomaista.”

    Juuri näin – amen! Myös monet kommentoijat ovat edellä nostaneet esille tärkeitä pointteja. Ilmapiirimme haiskahtaa Ranskan ”suuren vallankumouksen” jakobiinisen terrorin alkuasetelmalta – onko jo Yhteishyvän valiokunta tulossa?

    Niin politiikka kuin oikeuslaitos on muuttumassa lyhytjänteiseksi some+media ohjautuvaksi. Näiden huutoäänestyksistä haetaan tukea myös uusille laintulkinnoille kuten blogistikin katsoo. Laintulkintojen venyttäminen ja vanuttaminen ohi ja yli sen, mitä lainsäätäjät ovat alunperin tarkoittaneet, on muodostunut yhdeksi keskeiseksi uusien säädösten syväksi ja mustaksi suolähteeksi…Tässä ovat kunnostautuneet erilaiset ”valtuutetut” ja eduskunnan (apulais)oikeusasiamiehet. Ja tukea antaa EU:n ylikansallinen lanisäädäntö, joka on vaivihkaa hivuttamalla kohotettu kaikkien kansallisten normiemme yläpuolelle.

    Ovatko luterilaiset piispamme ottaneet kantaa Seppo Häkkistä lukuunottamatta https://www.kotimaa.fi/artikkeli/piispa-seppo-hakkinen-rukouksissamme-on-syyta-muistaa-niin-paivi-rasasta-kuin-maamme-oikeuslaitosta/

    Ministeritason palkkaiset piispamme ovat niin monillla tavoin sidoksissa valtiollisen valtaan, ettei heitä marttyyripiispojen asema houkuta. Olisi varmaan alkuseurakunnan kristityillekin ollut monta selitystä tarjollla, miksi ei ole synti eikä mikään, jos keisarin rintapatsaan edessä palavaan uhrituleen heittää pienen vahajyväsen uskollisen kansalaisuutensa vakuudeksi.

    Päivämies on ottanut kantaa hyvin yleisellä tasolla – sillä kansanedustaja Räsänen on väärää puoluetta (ei ”arvovapaata” Keskustaa). Suuri huoli on ”maalittamisesta”.

    Nostan hattua Päivi Räsäselle – esimerkillistä rohkeutta. Kun Päivi Räsäsesen rinnalla on niin suuri määrä vaikenevia ja myötäileviä kristittyjä ja varsinkin meitä vellihousumiehiä, joille teologis-eettinen selkäranka on mitä lie kuminauhaa tai ”setsuria”, niin ei kannata hänenkään kannanotoiltaan vaatia täydellisyyttä.

    Näin helluntaina ja Pyhän Hengen vuodattamisen juhlapäivänä on sanottava, ettei kristityn tule hävetä Jumalan sanaa, kuten se on Uudessa Testamentissa ja apostolisessa traditiossa tulkittu – sen mukana me seisomme tai kaadumme. Jos kerrana poliittisessa keskustelussa on relevanttia argumentoida ideologioilla, jotka sisältävät tukuttain vain uskonomaisia ajan hengen mukaisia hyvin valikoituja preferenssejä… Ja kyllä UT:n eettiset ohjeet on tarkoitettu ihan keskivertoymmärrykselle, ilman teologista tai poliittista analyysia.

    VT: n alkukertomukset ovat allegoriaa, vaikka sisältävätkin Luojamme viestin. Jumalan luoman maailman hyvyys oli siinä, että se toimi hyvin. Synti murtautui paratiisiin, kun Jumala antoi säädöksensä ihmissuvulle, joka halasi hybriksessään eettistä jumallisuutta – mutta ihminen epäonnistui sen noudattamisessa.

    Evoluutiolinjassamme ituradan jatkuminen viimein nisäkkäisiin, kädellisiin ja ihmisiin on satojen miljoonien vuosien ajan perustunut uros-naaras dikotomialle. Monisukupuolisuus on humanistista huuhaata. Homoseksuaalinen käyttäytyminen on on ollut lajien levittäytymisen ja evoluution kannalta sijaistoimintaa ja virhekäyttäytymistä – mutta joitain sosiologisia funktioita sille on tietysti voinut kehittyä.

    Politiikka on poliksen yhteisten asioiden hoitamista – ja alusta lähtien siinä ovat olleet mukana arvot, myös uskonnolliset. Ja näin kuuluu ollakin. Kristillinen uskonto ei ole kristitylle mikään sektori, vaan sen tulisi olla kaikesssa elämässä mukana.

    Demokratian jumalaton periaate on ”Vox populi, vox dei – kansan ääni, jumalan ääni”. Lainsäädäntövalta lähtee kansasta. On oikein ja suoran demokratian ihanteiden mukaista antaa palautetta niin KANSANedustajillemme, kuin virkamiehille (= kansan palvelijoille) lakiemme tilasta ja niiden tulkinnoista, eikä se ole ”maalittamista”, kunhan se tapahtuu asiallisesti argumentoiden, ei vain lyhyillä aivottomilla sometwiiteillä. Kansanedustajien (+ ministereiden) osoite on: etunimi.sukunimi@eduskunta; oikeusviranomaisten: etunimi.sukunimi@oikeus.fi

    Otetaan tosiaan kantaa nyt, kun vielä voidaan, kohta se voi olla myöhäistä!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s