EETU MANNINEN
Yuval Noah Hararin teos Sapiens: Ihmisen lyhyt historia on innoittanut minut kirjoittamaan jo kaksi blogikirjoitusta, joissa käsittelin sen nostamia haasteita kristinuskolle. Pohjimmiltaan tässä ei kuitenkaan ole kyse Hararista: suurimmaksi osaksi hän ei tuo esille mitään uutta, vaan tuo esille luonnontieteilijöiden laajan konsensuksen liittyen ihmiskunnan esihistoriaan. Tämän vuoksi näiden kysymysten pohtimiselle on tilausta laajemmastakin mittakaavasta katsoen.
Kirjassaan Harari kuitenkin ottaa kristinuskon puheeksi useampaan otteeseen. Ateistina hänen lähestymistapansa on tietenkin kriittinen, mutta mielestäni ei kuitenkaan uusateistisen lyttäävä. Hän osoittaa toisinaan hyvää pyrkimystä ymmärtää kristillistä ajattelua, vaikka meneekin välillä pahasti metsään.
Uskaltaisin jopa sanoa, että mikäli edellisissä osissa käsiteltyihin ongelmiin on löydettävissä tyydyttävät ratkaisut, Hararin kristinuskosta esille tuomat näkökohdat voivat itse asiassa toimia hyvänä argumenttina kristinuskon puolesta. Harari nimittäin auliisti myöntää, että esimerkiksi länsimaiset ihmisoikeudet nojaavat kristinuskoon ja myös kaatuvat sen mukana. Mielestäni tämä on yksi erittäin varteenotettava näkökohta sen puolesta, että sanoma Jeesuksesta, joulun lapsesta, on edelleen äärimmäisen relevantti.
Hararin määritelmä uskonnolle
Aloitetaan siitä, miten Harari määrittelee uskonnon:
Uskonnon voidaan siten määritellä olevan inhimillisten normien ja arvojen järjestelmä, joka perustuu uskolle yli-inhimilliseen järjestykseen. Määritelmään sisältyy kaksi kriteeriä:
- Uskonnot edellyttävät, että on olemassa yli-inhimillinen järjestys, joka ei perustu ihmisten mielijohteisiin tai sopimuksiin. Ammattilaisjalkapallo ei ole uskonto, koska sen monista säännöistä, riiteistä ja usein vähän oudoista rituaaleista huolimatta kaikki tietävät, että jalkapallopelin ovat kehittäneet ihmiset ja että FIFA voi koska tahansa kasvattaa maalin kokoa tai kumota paitsiosäännön.
- Uskonto laatii tähän yli-inhimilliseen järjestykseen perustuvia sitovia normeja ja arvoja. Monet länsimaalaiset uskovat aaveisiin, keijukaisiin ja uudelleensyntymiseen, mutta nämä uskomukset eivät ole moraalisten normien ja käyttäytymiskoodien lähde. Ne eivät siten käy uskonnosta. (s. 237.)
Jotta uskonto voisi levitä maailmanuskonnoksi, sillä pitää Hararin mukaan olla vielä kaksi lisäominaisuutta: ”Ensinnäkin sen täytyy puoltaa universaalia yli-inhimillistä järjestystä, joka on tosi aina ja kaikkialla. Toiseksi sen tulee pyrkiä levittämään tätä uskoa kaikkialle. Sen täytyy toisin sanoen olla universaali ja lähetystyötä tekevä uskonto” (s. 237–238).
Hararin määritelmällä on se mielenkiintoinen seuraus, että se laajentaa uskonnon käsitettä siitä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan: tämän määritelmän mukaan uskontoja eivät ole ainoastaan kristinusko, islam ja buddhalaisuus, vaan myös esimerkiksi kommunismi, natsismi ja kapitalismi. Harari tiedostaa tämän ja sanookin sen eksplisiiittisesti:
Viimeksi kulunutta kolmeasataa vuotta kuvaillaan usein lisääntyvän maallistumisen ajaksi, jolloin uskonnot ovat koko ajan menettäneet merkitystään. Tämä pitääkin suureksi osaksi paikkansa, jos puhutaan teistisistä uskonnoista. Mutta jos otetaan huomioon myös luonnonlakeihin perustuvat uskonnot, nykyaika osoittautuukin voimakkaan uskonnollisen kiihkon, ennennäkemättömien lähetysponnistelujen ja historian verisimpien uskonsotien ajaksi. Modernina aikana on syntynyt lukuisia uusia luonnonlakeihin perustuvia uskontoja, kuten liberalismi, kommunismi, kapitalismi, nationalismi ja natsismi. Nämä opit eivät pidä siitä, että niitä kutsutaan uskonnoiksi, ja ne puhuvat itsestään ideologioina. Kyse on kuitenkin vain semantiikasta. Jos uskonto on inhimillisten normien ja arvojen järjestelmä, joka pohjautuu uskolle yli-inhimilliseen järjestykseen, neuvostoliittolainen kommunismi oli uskonto siinä missä islamkin. (s. 256–257.)
Mielestäni tämä on oikein mielenkiintoinen tapa määritellä uskonto. Harari perustelee näkemystään esimerkiksi sillä, että jos kärsimyksen ja siitä vapautumista koskeviin pohdintoihin perustuva ja jumalia toissijaisena pitävä buddhalaisuus on uskonto, miksi vääjäämättömästi proletariaatin voittoon eteneviin historian lainalaisuuksiin perustuva kommunistinen uskomusjärjestelmä ei olisi sellainen.
Kristillisestä näkökulmasta tällä määrittelytavalla on arvoa sikäli, että se voi parhaimmillaan haastaa ”uskonnollisuutta” nokanvarttaan pitkin katsovaa nykyihmistä huomaamaan, että myös hän nojaa monessa suhteessa pyhinä pitämiinsä normeihin ja arvoihin, kuten ihmisoikeuksiin.
Risuja ja ruusuja
Missä valossa Harari sitten tuo kristinuskon esiin kirjassaan? Hänen kunniakseen on mainittava, että monessa tapauksessa hän vaikuttaa aidosti pyrkivän ymmärtämään kristinuskoa. Pohtiessaan onnellisuutta hän esimerkiksi kirjoittaa:
Pyhiinvaeltajilla oli Apollon temppelin sisäänkäynnin luona Delfoissa vastassaan kiveen hakattu kirjoitus: ”Tunne itsesi!” Se sisälsi ajatuksen, että tavallinen ihminen ei tunne todellista itseään eikä siksi todennäköisesti tunne myöskään todellista onnea. Freud olisi ollut samaa mieltä.
Niin olisivat olleet myös kristilliset teologit. Paavali ja Augustinus tiesivät oikein hyvin, että jos ihmisiltä olisi kysytty, useimmat heistä olisivat mieluummin harrastaneet seksiä kuin rukoilleet. Todistaako tämä, että seksin harjoittaminen on avain onneen? Ei ainakaan Paavalin ja Augustinuksen mukaan. Se osoittaa ainoastaan, että ihmiskunta on luonnostaan syntinen ja että saatanan on helppo johdatella ihmisiä. Kristillisestä näkökulmasta katsoen valtaosa ihmisistä on käytännössä samassa tilanteessa kuin heroiiniriippuvainen henkilö. Kuvitellaanpa, että psykologi ryhtyisi tekemään onnellisuustutkimusta huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Psykologi haastattelisi heitä ja saisi selville, että joka ainoa heistä on onnellinen vain ollessaan huumeiden vaikutuksen alaisena. Julkaisisiko psykologi artikkelin, jossa julistettaisiin, että heroiini on avain onneen? (s. 434–435.)
Harari esittää kristillisen näkemyksen vain yhtenä monista ja omistaa paljon enemmän aikaa buddhalaisen käsityksen esittelyyn, mutta mielestäni hänen huume-esimerkkinsä on osuva ja kertoo ainakin yrityksestä ymmärtää kristillistä näkemystä.
Kuitenkin kirjassa on paljon myös kohtia, joissa asiat on ymmärretty kammottavalla tavalla päin honkia. Räikeimpänä esimerkkinä tästä on Hararin selitys kristillisestä luonnollisen ja epäluonnollisen käsitteistä sekä hänen kritiikkinsä tätä väärin selitettyä jaottelua kohtaan.
Todellisuudessa käsityksemme siitä, mikä on ”luonnollista” tai ”epäluonnollista” eivät tule biologiasta vaan kristillisestä teologiasta. Teologisessa mielessä ”luonnollinen” tarkoittaa ”sopusoinnussa Luojan tarkoituksen kanssa”. Kristityt teologit väittävät Jumalan luoneen ihmiskehon ja suunnitelleen, että jokaisella ruumiinjäsenellä ja elimellä on tietty tarkoitus. Jos me käytämme ruumiinjäseniämme ja elimiämme Jumalan aikomaan tarkoitukseen, kyse on luonnollisesta toiminnasta. Jos käytämme niitä muuhun kuin mitä Jumala on tarkoittanut, kyse on epäluonnollisesta toiminnasta. Evoluutiolla ei kuitenkaan ole tarkoitusta. Elimet eivät ole kehittyneet tiettyyn tarkoitukseen, ja tavat, joilla niitä käytetään, ovat jatkuvassa muutostilassa. Ihmiskehossa ei ole ainuttakaan elintä, joka tekisi pelkästään sitä, mitä sen prototyyppi teki saadessaan alkunsa satoja miljoonia vuosia sitten. Elimet kehittyivät suorittamaan tiettyä tehtävää, mutta kun ne sitten ovat olemassa, niitä voidaan käyttää myös muuhun. Suu esimerkiksi sai alkunsa, koska ensimmäiset monisoluiset eliöt tarvitsivat keinon viedä ravintoa kehonsa sisään. Suuta käytetään yhä tuohon tarkoitukseen, mutta lisäksi sillä suudellaan ja puhutaan – Rambo repäisee sillä jopa sokan irti käsikranaatista. Ovatko jotkin näistä käyttötavoista epäluonnollisia vain, koska toukkamaiset esi-isämme eivät 600 miljoonaa vuotta sitten tehneet näitä asioita suullaan? […]
Myös sukupuolielimemme ja -käytöksemme ovat yhtä lailla monitehtäväisiä. Seksi kehittyi suvunjatkamista varten ja kosiskelurituaalit keinoksi arvioida mahdollisen parittelukumppanin sopivuutta. Monet eläimet käyttävät kuitenkin sekä seksiä että kosiskelurituaaleja useisiin sosiaalisiin tarkoituksiin, joilla ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, että eläimet tuottaisivat pieniä kopioita itsestään. Esimerkiksi simpanssit käyttävät seksiä poliittisten liittoumien lujittamiseen, läheisyyden luomiseen ja jännityksen laukaisemiseen. Onko se luonnotonta? (s. 168–169.)
Tässä Harari menee pahasti metsään. Kristillisessä teologiassa ei suinkaan ajatella, että jokaisella elimellä olisi ainoastaan yksi tarkoitus. Hararin logiikallahan hänen esimerkkiensä, kuten suutelemisen, puhumisen ja käsikranaatin sokan irrottamisen suulla, pitäisi olla kristillisen teologian mukaan ”luonnottomia”, mutta yksikään teologi ei taatusti sanoisi näin. Myöskään seksuaalisuuden toteuttamisessa siten, että sillä rakennetaan läheisyyttä puolisoiden kesken, ei ole mitään luonnotonta – päinvastoin.
Pikemminkin kyse on siitä, että esimerkiksi toiminnot, kuten syöminen ja rakasteleminen, ovat suuntautuneet jotain luonnollista päämäärää kohti, minkä vuoksi tämän päämäärän kokonaan estäminen vääristää koko touhun. Tunnettu esimerkki on seksi, joka on katolisen näkemyksen mukaan suuntautunut suvunjatkamista kohti.
Asiaa voidaan kuitenkin havainnollistaa muillakin tavoilla: blogikollega Joona käytti vanhalla blogillaan Hulluinhuonelainen seuraavaa esimerkkiä:
Asiaa voi yrittää konkretisoida vertaamalla sitä esimerkiksi syömiseen: Sen objektiivisesti tosi, Jumalan asettama ydinpäämäärä on elimistön ravitseminen. Sillä saa ja tulee olla myös muita ”sivupäämääriä”: On mukavaa kokea makunautintoja, syödä yhdessä läheisten kanssa jne.
Ydinpäämäärää, ruumiin ravitsemista, ei saa kuitenkaan leikata syömisestä erilleen. Näin kerrotaan roomalaisten tehneen orgioissaan: He söivät herkkuja, kävivät välillä oksentamassa ja söivät taas lisää herkkuja. He halusivat vain makunautinnon, eivät ravintoa.
Ihmisarvo vailla pohjaa?
Mielestäni Harari on parhaimmillaan kenties yllättävässä sekulaarin liberaalihumanismin kritiikkissään. Hän ilmaisee useassa kohdassa näkemyksensä, että liberaalit arvot, kuten kaikkien ihmisten tasa-arvoisuus ovat tyhjää puhetta ilman uskoa luojajumalaan, joka on liberalismissa tietysti kristillistä perua:
Tieteellisen biologian mukaan ihmisiä ei ole ”luotu”. He ovat kehittyneet ihmisiksi. Eivätkä he todellakaan ole kehittyneet ”tasavertaisiksi”. Tasavertaisuuden idea on erottamattomasti sidoksissa luomistapahtumaan. Amerikkalaiset saivat tasavertaisuuden idean kristinuskosta, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on Jumalan luoma sielu ja kaikki sielut ovat Jumalan edessä tasa-arvoisia. Mutta jos emme usko Jumalasta, luomisesta ja sieluista kertoviin kristillisiin myytteihin, mitä silloin tarkoittaa, että kaikki ihmiset ovat ”tasavertaisia”? (s. 129.)
Vastaavasti meidän tulisi ottaa huomioon, että monissa moderneissa ideologioissa on yhä jäljellä usko jumaliin ja että joissakin niistä, ennen kaikkea liberalismissa, ei ole juurikaan järkeä ilman tätä uskoa. (s. 258.)
Vaikka liberaali humanismi pyhittää ihmiset, se ei kiellä jumalan olemassaoloa ja perustuu itse asiassa monoteistisiin uskomuksiin. Liberalistinen usko jokaisen yksilön vapauteen ja pyhään luontoon on suoraa perintöä traditionaalisesta kristillisestä uskosta vapaisiin ja ikuisesti eläviin yksilöllisiin sieluihin. Ilman ikuisia sieluja ja luojajumalaa liberaaleille käy piinallisen vaikeaksi selittää, mikä yksittäisissä sapienseissa on niin erityistä. (s. 260.)
Liberaalin humanismin tavoin sosialistinen humanismi on rakentunut monoteistiselle perustalle. Ajatus kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta on muokattu versio monoteistisestä vakaumuksesta, jonka mukaan kaikki sielut ovat tasa-arvoisia jumalan edessä. Ainoa perinteisestä monoteismistä irrottautunut humanistinen suuntaus on evolutionaarinen humanismi, jonka kuuluisimpia edustajia ovat natsit. (s. 261.)
Tähän minulla ei ole paljoa lisättävää. Harari on aivan oikeassa: ilman metafyysistä perustaa Jumalassa, ihmisoikeudet ovat vain ihmisten välisiä sopimuksia, jotka voitaisi ihan hyvin kumota ilman, että kukaan tekisi mitään objektiivisesti väärää. Kaikkien modernien länsimaalaisten soisi pohtivan tätä asiaa oikein kunnolla.
Mutta miten Harari sitten itse suhtautuu siihen, että humaanit länsimaiset arvot seisovat tai kaatuvat kristillisen teismin mukana?
Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustajat saattavat närkästyä syvästi tämäntyyppisestä ajatuksenjuoksusta. heidän vastauksensa kuuluisi todennäköisesti: ”Me tiedämme, etteivät ihmiset ole biologisesti katsoen tasavertaisia! Mutta jos uskomme, että pohjimmiltamme olemme kaikki tasavertaisia, meillä on mahdollisuus luoda vakaa ja kukoistava yhteiskunta.” Minulla ei ole tähän vastaansanomista. Juuri tätä tarkoitan ”kuvitteellisella järjestyksellä”. Emme usko johonkin tiettyyn järjestykseen siksi, että se olisi objektiivisesti tosi, vaan koska siihen uskomalla voimme tehdä tehokkaasti yhteistyötä ja luoda paremman yhteiskunnan. (s. 130.)
Monet lukijat vääntelehtivät todennäköisesti kiusaantuneina tuoleissaan edellisiä sivuja lukiessaan. Useimmat meistä on kasvatettu reagoimaan sillä tavoin. On helppo hyväksyä Hammurabin laki myytiksi, mutta emme halua kuulla, että myös ihmisoikeudet ovat myytti. Jos ihmiset tajuavat, että ihmisoikeudet ovat olemassa vain mielikuvituksessa, eikö silloin ole olemassa riski, että yhteiskuntamme luhistuu? Voltaire sanoi Jumalasta: ”Jumalaa ei ole olemassa, mutta älkää kertoko sitä palvelijalleni, ettei hän murhaa minua yöllä.” […] Homo sapiensilla ei ole luonnollisia oikeuksia sen paremmin kuin hämähäkeillä, hyeenoilla tai simpansseillakaan. Älkää kuitenkaan kertoko sitä palvelijoillemme, etteivät he murhaa meitä yöllä. (s. 131.)
Tässä Harari on ihan oikean ongelman edessä. Yhtäältä ”kuvitteellinen järjestys” on välttämätön toimivan yhteiskunnan ylläpitämiseksi. Toisaalta Harari tiedostaa myös, että ihmisten pitää oikeasti uskoa tähän järjestykseen, jotta se olisi kestävä:
Tämän takia kyynikot eivät rakenna imperiumeja ja tämän takia kuvitteellinen järjestys voi toimia vain, jos suuri osa väestöstä – ja erityisen suuri osa eliitistä ja asevoimista – aidosti uskoo siihen. Kristinusko ei olisi pysynyt pystyssä kahdentuhannen vuoden ajan, ellei valtaosa piispoista ja papeista uskoisi Jeesukseen. Yhdysvaltain demokratia ei olisi kestänyt 250:tä vuotta, ellei valtaosa presidenteistä ja kongressiedustajista uskoisi ihmisoikeuksiin. Moderni talousjärjestelmä ei olisi pysynyt pystyssä päivääkään, ellei valtaosa sijoittajista ja pankkiireista uskoisi kapitalismiin. (s. 132–133.)
Itseäni ilahduttaa tällainen johdonmukaisuus: on tavallaan arvostettavaa, että Hararin on oman maailmankuvansa pohjalta pakko päätyä johtopäätökseensä, että ihmisoikeudet ovat pelkkää kuvitelmaa ja vain toivoa, että myös suuret massat eivät hoksaisi tätä. Toisaalta tämä on kova hinta maksettavaksi ateistisesta maailmankuvasta.
Mutta eikö asiaa voisi lähestyä myös toisesta näkökulmasta: jos kristinuskoon perustuvat arvot ovat saaneet ihmiskunnasta esiin sen parhaat puolet, eikö olisi syytä ajatella, että kenties ne ovat tavoittaneet jotain oikeasti hyvää ja oikeaa? Tämä ei ole laskelmoivaa itsepetosta, sillä kuten olemme tämän artikkelisarjan edellisissä osissa huomauttaneet, ateismi ei ole mitenkään itsestään selvästi oikea vaihtoehto älylliseltäkään kannalta katsottuna.
Lopuksi
Mitä meille on jäänyt käteen Hararin kirjan pitkällisestä käsittelystä? Ensinnäkin on hyväksi haastaa omaa ajatteluaan: ilman sitä on täysin avuton sen kanssa ristiriidassa olevia näkemyksiä ja argumentteja vastaan. Sillä tavalla voi kehittää myös syvällisemmän käsityksen oman ajattelun perusteluista ja ydinkohdista.
Toiseksi on hyvä miettiä, miten kristillinen usko on sovitettavissa yhteen tieteellisen tiedon kanssa. Toki täytyy huomata, että kaikki, mitä milloinkin markkinoidaan uusimpana tutkimustuloksina eri asioiden suhteen, ei ole lopullinen totuus, sillä tiede on itseään korjaavaa. Ei kuitenkaan ole hyvä asia, jos omaa uskoa on mahdotonta sovittaa yhteen laajaa konsensusta nauttivien tieteellisten valtavirtateorioiden, kuten evoluutioteorian kanssa. Näissä kirjoituksissa olen omalta osaltani yrittänyt esittää joitain ratkaisuehdotuksia joihinkin tähän aihepiiriin liittyviin ongelmiin.
Kolmanneksi olemme huomanneet, että kristillinen kanta ei ole filosofisilta perusteiltaan sen kyseenalaisempi kuin ateistinenkaan maailmankuva ja että se on erittäin sopeutuvainen ihmiskunnan historiaa koskevan narratiivinsa puolesta. Ennen kaikkea olemme huomanneet, että se on viime kädessä välttämätön ihmisarvon ja -oikeuksien ylläpitämisen kannalta.
Mutta näin joulun alla on vielä syytä korostaa erästä näkökohtaa, jonka toin esiin eilisessä kirjoituksessani: sinettinä kristityn luottamukselle siihen, että hän ei ole kasvottomassa ja merkityksettömässä maailmankaikkeudessa matkalla kohti ikuista pimeyttä, että hänellä on lähtemätön arvo, jota ei voi ottaa millään poliittisilla päätöksillä pois, että hän on rakastettu vaikka mitä tapahtuisi, ei viime kädessä ole pelkkä luomisusko.
Nähdäkseni se on pikemminkin usko siihen, että Jumala on tullut ihmiseksi ja voittanut kuoleman. ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne” (1. Kor. 15:14). Kristus on siis se valonsäde keskellä ihmiskunnan paikoin hyvinkin synkkää historiaa, joka voi täyttää meidät ikuisuuden toivolla. Tämä seimeen syntynyt lapsi on lupaus siitä, että kärsimyksellä ja kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Se on lupaus siitä, että valo kuitenkin voittaa lopulta pimeyden.
KATOLISTA HAPATUSTA 
[…] Katolista hapatusta: Sapiens – osa I; osa II; osa III […]
TykkääTykkää
Kiitos Eetu, Yuval Hararia käsittelevästä erinomaisesta blogi-triologiastasi!
Eilen oli Adamin ja Eevan päivä – tänään ylen uutissivusto kertoi muunmuassa James Watt -teleskoopin lähettämisestä maata kiertävälle radalle; että väestöräjähdys ei olekaan tulevaisuuden uhkakuva; ja myös eläinkunnan evoluutiosta ihmisen jälkeen…
Kommentoin takaperoisesti ensin Eetun referoimaa, tulkitsemaa ja jo kommentoimaa Hararin näkemystä kristinuskosta ja uskonnoista (Kristinusko ja ihmisarvo).
Itse asiassa huomaan olleeni vuosikymmenet Hararin kanssa samoilla linjoilla opettaessani oppilailleni, että niin kansallissosialismi ja kommunismi olivat uskontoja, vaikka varsinkin viimeksi mainittu väitti olevansa uskonnon antiteesi. – Ihminen on homo religiosus.
Marx, Engels, Lenin ja Stalin olivat jumaloituja opettajia, pyhiä joiden kuvat ja kuvapatsaat saivat ikonien aseman ja kirjalliset tuotokset pyhien tekstien kuten Maon Punainen kirjakin ja Hitlerin Mein Kamf. Kaikkia heitä käytännössä palvottiin ja voitiin rukoillakin.
Runoilija Avidenko ylistää: ”Kiitos Stalin. Kiitos kun olen iloinen, kiitos kun olen terve…Vuosisadat vierivät, mutta tulevat sukupolvet pitävät meitä kuolevaisista onnellisimpina, koska olemme saaneet elää vuosisatojen vuosisataa, koska meillä on ollut etuoikeus nähdä Stalin…”
Hitler julistaa Nurnbergin stadionin yötilaisuudessa 14 kilometrin korkeuteen yltävien valonheittimien valokeilapatsaiden lomassa: ”Nyt tunnen, että meillä on voimaa rakentaa uusi Valtakunta! Te kuulitte kerran erään miehen äänen ja se kosketti sydäntänne ja se herätti teidät ja te olette seuranneet tuota ääntä…Teistä jokainen ei voi nähdä minua, mutta minä näen teidät ja te tunnette minut! Nyt me olemme yhtä! (Paavolaisen mukaan)
Trotski puhuu puolueesta kuin kirkosta: ”Toverit.. tiedän, ettei missään tapauksessa ole mahdollista olla oikeassa puoluetta vastaan. Oikeassa voi olla vain puolueen kanssa ja puolueen kautta, sillä historia ei ole luonut muuta tietä sen toteuttamiseen mikä on oikein..”
Kidutettu ja painostettu Zinojev tekee näytösoikeudenkäynnissä Stalinille julkirippiä säästääkseen henkensä – tosin turhaan: ”Vajavainen bolsevismini muuttui antibolsevismiksi, ja trotskilaisuuden kautta tulin fasismiin. Trotskilaisuus on fasismin muunnos, ja zinovjevilaisuus trotskilaisuuden muunnos”.
Myös äärinationalismi voi saada vähintäänkin uskonnon piirteitä, kuten myös ääriliberalismi, äärifeminismi ja monisukupuolisuusideologia. Kaikki edellä mainitut ovat tavalla tai toisella myyttiseksi arvotetun Ranskan ”Suuren vallankumouksen” perillisiä. Vallankumous vei giljotiinille suuren määrän kannattajiaan ja yksi vaihe oli julkinen Järjen palvonta Notre Damen katedraalissa 1793 ylipapittarena oopperan primadonna: ”Tule luoksemme, oi Vapaus, Luonnon tytär! Kansa on ottanut takaisin kuolemattoman valtansa. Vanhan valheen upeille pirstaleille Sen kädet pystyttävät alttarisi…”
Myös tiede on pohjimmiltaan uskomusjärjestelmä, vaikka se yltääkin erityisesti ”empiirisillä” aloilla nykyisin hämmästyttäviin saavutuksiin. Eikä ainakaan empiristisen positivismin perustaja August Comte häpeillyt tätä puolta. Hän julisti uuden ”ihmisyyden uskonnon”, jonka ylipappi hän halusi olla. Jumalan tilalla tuli olla ihmiskunta ja palvonnan kohteena ihmiskunnan nerot – ja seurakuntia syntyikin useisiin maihin.
Jos puhutaan uskonnollisesta vallasta, niin siitä ei ainakaan eduksi poikkea ideologinen valta. – Lähes kaikkia leimaa myös vahva ihmiskeskeisyys ja lähetysajatus. Tosin on olemassa myös uskontoja, joissa niitä ei liene, kuten ei myöskään eettistä kysymyksen asettelua. Sellaisia lienevät olleet ainakin pohjoisten kansojen totemistiset ja shamanistiset eläinuskomusjärjestelmät kuten esimerkiksi hirven ja karhun palvonta. Harari on oikeassa korostaessaa kristinuskon merkitystä ihmioikeusajattelun takana. Tämä näkyi niin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa kuin Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistuksessa.
Kristinuskossa kiteytyy monet ihmiskunnan kymmenien tuhansien vuosien aikana kehittyneet kollektiivisen alitajunnan ideat, arkkityypit, metaforat… kuten luojajumaluus, ihmisen ja muun luonnon eläintotemistinen yhteys, kulta-aika, lankeemus, syntipukki- ja uhriajatus anteeksiannon perustana, viljanjyvän kuolema ja ylösnousemus, aurinko jumaluuden ja ikuisen elämän symbolina, hallitsija jumalan poikana ja hallitsijan veri yhteisön pelastajana.
Mutta yritän ehtiä kommentoida Hararin näkemystä ihmiskunnan esihistoriasta myöhemmin enemmän.
Mutta vielä Hyvää Joulua eli meidän Herramme syntymäpäivän iltaa Maarian virren sanoin:
Jouluna Jumala syntyi,
Paras poika pakkasella,
Revon heinihuonehesen,
Sorajouhen soimen päähän.
Härkä olkia levitti,
Sika penkoi pehkuloita,
Poian pienen peitteheksi,
Katteheksi kaikkivallan.
Jouluna Jumala syntyi,
Paras poika pakkasella;
Nousi kuu, yleni päivä,
Armas aurinko havatsi,
Tähet taivon tanssaeli,
Otavat piti iloa,
Syntyessä suuren luojan,
Yli armon auetessa.
(Kanteletar)
TykkääLiked by 2 people
Itseasiassa Hararin kirja on ollut hyllyssäni tuossa metrin päässä isänpäivästä 2018 lähtien, jolloin sain sen lapsiltani. Aloitin sitä lukemaan, mutta ärsyynnyin nuoren tutkijan julistavasta ja mutkia suoraksi vetävästä tyylistä (ehkä sallin sen vaan itselleni :) – niin että se jäi pian kesken. No huomaan Eetun kirjoituksestakin, että varmaan omaksi vahingokseni…
Hararilla on ilmeiseen aitojuutalaiseen (etniseen) keskustelukulttuuriin liittyvä rohkeus nostaa kissa pöydälle eikä hänellä ole poliittisia tabuja, joista ei voitaisi ihmiskunnan historian suhteen keskustella. Homo sapiensin – ”viisaan ihmisen” ahneus, kaksinaismoralismi, mihinkään kyltymätön paratiisinetsintä ja traaginen itsereflektio ei ole mikään uusi juttu, vaan niillä voi olla jopa kymmenien vuosituhansien juuret. Tänäpäivänä kannamme ennen näkemätöntä huolta ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta – mutta siitä huolimatta jatkamme ”jatkuvan tuotannon ja kulutuksen kasvun” hypetystä, hiukan vaan uusin maustein. Jos maailman tilaa käytämme mittatikkuna, niin epiteetiksimme sopisi paremmin ”tyhmä ihminen”.
Joitakin varauksia esittäisin Hararin näkemykseen ihmiskunnan historiasta:
1) Harari aliarvioi satojen vuosituhansien aikana tapahtuneen hitaan kehityksen ja ylikorostaa ”kognitiivista vallankumousta” n. 70 000 Euroopassa.
2) On epävarmaa, missä määrin tutkijoiden niin alttiisti omiksi lajiksi nimeämät varhaisihmiset tai ”apinaihmiset” olivat omia ”lajeja”. Nykykäsityksen mukaan ihmiset eivät polveudu myöskään Hararin mainitsemista etelänapinoista (Australopithecus). Ja lienee edelleen epäselvää, mikä Euroopan jääkausien aikaisen ihmisen eli Neanderthalin ihmisen paikka on lajihistoriassa. Onko hän Homo sapiens lajin tai Homo erectus lajin ”alalaji”?
3) Neanderthalin ihmisen kykyjä on tutkimushistoriassa aliarvioitu – ehkä vanhan kulttuurin evoluutioteorian piilovaikutuksesta. Hänen aivonsa olivat suuremmat kuin nykyihmisellä ja hänen kurkkunsa rakenne sopi puhumiseen kuten Afrikasta tulleen nykyihmisenkin. Aivan ilmeisesti hän oli taitava valmistamaan nahkavaatteita, joilla hän tuli toimeen jääkausien ilmasto-oloissa Euroopassa. Hän oli suurriistan pyytäjä – tosin tekniikka perustui enemmän voiman, räjähtävän nopeuteen ja työntökeihään käyttöön. Tulta käytettiin peloitteena ajettaessa riistalaumoja umpikujiin tai suurten jokilaaksojen luolista tarkkailtiin hevosten, peurojen ym. vuodenaikaisvaelluksia ennen kuin pyynti aloitettiin. Noin sadan vuosituhannen takaa on hauta, jossa vainaja on hocker(sikiö)-asennossa ympärillä punamultaa eli okraa, joka on veren värinä tulkittuu jo kuoleman jälkeisen elämän symboliksi.
4) Juuri ennen kirjan valmistumista lienevät tulleet Hararille yllätyksenä nykyihmisen ja neandertalinihmisen genomin selvitykset; nykyihmisen genomissa on 1-4% tai enemmänkin neandertalinihmiseltä peräisin olevia geenejä. Harari pitää risteytymistä poikkeuksellisena, mutta niin ei kai välttämättä ole, jos vaan Afrikan ja Euroopan kantaväestön määrälliset suhteet olivat muuttajien ylivoimaiseksi eduksi. Nykypäivän voimailijan ruumiinrakenne ja vuosituhansien aikana kertynyt tietotaito, miten selvitä kylmässä Euroopassa, saattoi hyvinkin olla huomattavaa lisäarvo parinvalinnassa.
Jokainen meistä voi tehdä tehdä alustavan kotitestin neandertalilaisperimästään; vihreät silmät, punertava tukka ja pisamat ovat neandertalin ihmisessä syntyneitä periytyviä geenimuuutoksia. Ja jos ei vielä tärpännyt, niin kokeile onko takaraivossasi pieni niskakyhmy – useimmilla suomalaisilla kuten myös minulla on. Muinaisihmisten anatomiaan perehtyneet olivat – kuten suomalainen antropologi Markku Niskanen – jo ennen genomin selvitystä vakuuttuneita, että samaa heimokuntaa ollaan. Helsingin kadullakin voit nähdä tänä päivänä neandertalin ihmisen anatomialla varustettuja hyvin puettuja immeisiä, eivätkä ne edes hätkäytä yhtään.
5) Vaikka kuva metsästäjä-keräilijöiden kulta-ajasta / ”paratiiisista” ei pidä sellaisenaan ja yksityiskohdissaan paikkansa – niin kyllä sillä on mielestäni oikeutuksensa suhteellisesti otettuna ja suurella pensselillä maalaten. Mahdollisesti aiheutetut riistaeläinten sukupuutot tapahtuivat vuosituhansien metsästyksen tuloksena – eikä niitä voi verrata tähän totaalisen sukupuuttoaaltoon, mikä on tapahtumassa teollisen teknotalouden tuottamana muutamassa vuosikymmenessä / vuosisadassa. Missä määrin Amazonin tai Tyynenmeren saarten alkuasukkaiden, tai kotoisten saamelaistemme perinteistä elämäntapaa voi verrata tuhovoimaisuudessaan nykyihmiseen – joka upeista ihmisoikeusjulistuksista tai -sopimuksista huolimatta on surmannut pelkästään abortein jopa miljardeja syntymättömiä lapsia. Ja on kääntänyt viimeksimainitun jopa Euroopan unionin suojaamaksi ”ihmisoikeudeksi” !?
Mutta ehkä tämä riittää tälle iltaa – palataan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommenteistasi, Markku!
Tartun ykköspointtiisi: pengoin hieman googlea ja löysin pikaisella haulla pari arviota, jossa kyseenalaistettiin Hararin narratiivi ”kognitiivisesta vallankumouksesta”:
https://www.psychologytoday.com/us/blog/busting-myths-about-human-nature/201707/get-the-science-right
https://www.hppr.org/hppr-arts-culture-history/2019-11-01/radio-readers-bookbyte-cognitive-revolution
Ennen Hararin lukemista olen törmännyt väitteeseen, että henkisiltä ominaisuuksiltaan nykyihminen olisi ilmaantunut n. 70 000 vuotta sitten, erinomaisella tiedettä popularisoivalla Kurzgesagt-youtubekanavalla (vaikka kyseessä on youtube-kanava, pidän sitä suhteellisen luotettavana, sillä he tekevät paljon taustatyötä ja pohjaavat videonsa oikeisiin tieteellisiin tutkimuksiin).
Vaikka olenkin luonnontieteiden suhteen pelkkä maallikko, Hararin esittämä aikajänne nykyihmisen ilmaantumisesta vaikuttaa pitävän kutinsa vaikka hän vetäisikin mutkia suoriksi korostamalla yksittäistä ”vallankumousta”, tai vaikka hänen tarjoamansa selitys geneettisistä mutaatioista sen syynä ei pitäisikään paikkaansa.
TykkääTykkää
Kiitos Eetu kommentistasi!
Tuo vinkkaamasi ihmisen historiaa animaationa popularisoiva video onnistuu hyvin esittämään kuinka poikkeuksellista elämää me – geneettisesti edelleen metsästäjä-keräilijät – tänä päivänä elämme ja kuinka lyhyen aikaa sitä on kestänyt…
Mutta kun ”kognitiiviseen vallankumoukseen” n. 70 000 eKr yhdistetään seurauksina / kriteereinä
1) ”kasvatti tietämystä nopeasti”
2) ”säilytti tietonsa sukupolvelta toiselle”
3) ”rakensi jo opitun pohjalle”
sopinevat ne lähes yhtä hyvin tai huonosti ihmiselle myös 100 000 tai 150 000 eKr – samoin kuin se mitä ihminen videon mukaan osasi 50 000 eKr …
Tieto miten aseita, työvälineitä ja vaatteita tehdään, miten eri luonnon resursseja hankitaan ja mihin vuoden aikaan, miten ruokaa säilötään, miten tuli sytytetään, miten ruokaa valmistetaan – samoin perimätieto ketä olemme, mistä tulemme, ketä palvomme oli siirtynyt jo tuhansien sukupolvien ja jopa satojen vuosituhansien aikana sukupolvelta toiselle.
Mutta mikä erinomainen muutos / mutaatio tapahtuu arfikkalaisessa Homo erectus -ihmisessä, kun syntyy ns. nykyihminen, eli Homo sapiens sapiens -lajiksi nykytutkijoiden nimittämä. Liittyikö se ajattelun ja ilmaisun kykyihin, ulkonäköön, ruuansulatukseen vai…?
Olen samaa mieltä, että nuoremman paleoliittisen kivikauden luolamaalaukset viimeistään todistavat, että ihmiset olivat henkiseltä tasoltaa meidän vertaisiamme. Onhan siellä lähes kaikki 1800-1900 -lukujen eurooppalaiset ”taidesuuntaukset” edustettuina… Harari viittaa myös meille tuntemattomien paleoliittisten ajattelijoiden / uskonnon julistajien mahdollisuuteen – kukapa tietää.
Neoliittinen vallankumous tapahtui eri puolilla maailmaa hyvin eri aikaan. Esim. Kainuusta ensimmäiset viljan siitepölyt ovat jo kivikaudelta 4000-6000 vuoden takaa, mutta laajassa mitassa pyyntielinkeinoista ja keräilystä alettiin siirtyä maanviljelyyn vasta 400 vuotta sitten. – Jo Roomassa olisi ollut edellytykset teknologiselle ja teolliselle vallankumoukselle, mutta orjatyövoiman vuoksi ei ollut tarvetta.
Alku-uskonnon syntyyn ei minunkaan mielestä riittänyt pelkkä fiktio ja fiktiivinen kyky, vaan se vaatii alitajuisen vahvan kokemuksen ja tunteen elämän arvoituksellisuudesta, mysteeriluonteesta, epävarmuudesta ja riippuvaisuudesta jostain selittämättömästä.
Harari osuu oikeaan siinä(kin), kuinka suurta osaa erilaiset uskomukset näyttelevät muka niin järkiperäisenä pidetyssä nyky-yhteiskunnassa – tulee mieleen Montesquien teos ”Persialaiskirjeitä”. Esimerkiksi raha toimii vaihdon välineenä ja arvon mittana niin kauan kun siihen uskotaan ja luotetaan. Jos epäilys valtaa, niin inflaatio romahduttaa rahan arvon ja nostaa hinnat pilviin. Vietnamin sotaan asti dollarin vakuutena oli Yhdysvaltain keskuspankin kultavarannot, ja muiden maiden valuutat tukeutuivat puolestaan dollareihin. Setelirahoituksen myötä myös dollarit irrotettiin ns. kelluvaksi valuutaksi. Dollarissa lukee edelleen moniselitteisesti ja paljastavasti ”Luotamme Jumalaan” – mutta rahajumalaanko?
Fiktioiden voima on noussut ännänteen potenssiin someaikakaudella. Näin on käynyt myös ns. koronapandemian suhteen. Ei koskaan aiemmin ole saanut vastaavaa huomiota ja taloudellista panostusta mikään aiempi epidemia kuten honkongilainen, aasialainen, espanjan tauti, malaria, tuberkuloosi, kolera tai edes paiserutto (musta surma) – Kaksi viikkoa sitten Suomessa koronaan sairastuneita oli n. 3,7% väestöstä, kuolleita 0,026% väestöstä ja kuolleisuus sairastuneista 0,71%. – Koko maailmalla sairastuneita oli väestöstä noin 3,4%, kuolleita väestöstä 0,067% ja kuolleisuus sairastuneista 1,98%. – Mutta, jotta kupla ei särkyisi, jopa professoritason maltillisen kriittiset puheenvuorot pyritään estämään digimediassa.
Credo:
Raamatun alkukertomukset ovat runollista ja tiivistettyä uskontunnustusta, jossa pitää nähdä oleellinen. Ei liene merkitystä uskon kannalta, uskooko lyhyeen maailman ikään vai tieteellisesti uskottavaan 13,8 miljardiin vuoteen. Oleellista on uskoa Kaikkivaltiaaseen, joka olisi voinut tehdä maailmasta Sanallaan ihan millaisen halusi.
Kosmoksen; lineaarisen ajan, avaruuden ja materian synty sopii luomiskertomuksen pääajatukseen transsendentaalista VALTIAASTA ja VOIMASTA joka on kaiken takana.
Tänään paremmin kuin koskaan aiemmin ymmärrämme, että niin alkuräjähdys, kosminen evoluutio, elämän synty ja evoluutio vaatii etukäteen suunnittelun, ohjelmoinnin, käskyn / viestin koodauksen, mikä sisältyy luonnon ”lakeihin” ja orgaanisten olioiden perimään.
Maailman hyvyys oli siinä, että se toimi niinkuin Jumala oli tarkoittanut ja sallinut sisältäen myös luonnollisen kuoleman ja hiilen kiertokulun. Eliöiden keskeinen tehtävä oli lisääntyä ja täyttää maa – ja evoluution ”luonnolliset” muutokset ovat palvelleet tätä tehtävää.
Alkukertomusten kanssa rimmaa yhteen myös, että kaikki nykyihmiset polveutuvat samasta esiäidistä ns. mitokondrio -Eevasta, joka on elänyt 150 000 -300 000 vuotta sitten, samoin kuin y-kromosominsa pojalta pojalle siirtäneestä kantaisästämme, joka on tosin elänyt eri aikaan – tai sitten samaan… Ns. protokieliteorian mukaan ihmisillä on ollut myös yhteinen alkukieli, joka sittemmin lähti eriytymään ihmisten levittäytyessä. Ainakin alkeellinen kieli on voinut olla viimeistään puoli miljoonaa vuotta sitten.
Olivatko siis nykyihmiset (Homo sapiens) ”Adamin lapsia”, joihin Kaikkivaltias solmi aivan erityisen suhteen. Kun ihminen oli vielä yksi vertaistensa joukossa eläinkunnassa, ei hänellä ollut eettistä hyvää ja pahaa enemmän kuin hiirtä pyytävällä ja kiusaavalla kissalla.
Mutta abstraktin ajattelun ja itserefleksion myötä tuli mukaan eettinen pohdinta hyvän-pahan, oikean-väärän välillä. Olen nähnyt syntiinlankeemuskertomuksessa erityisesti omaa aikaamme puhuttelevan hybriksen: ”…niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (1.Moos. 3:5) Hyvän- ja pahantiedonpuu oli myös hyvä ja paha tiedonpuu. Varmaan tästä tematiikasta on kirjoitettu lukuisia teologisia väitöskirjoja, joita en ole lukenut, – mutta hämärästi muistan, että minua itseäni on tässä inspiroinut joku George von Wrightin essee.
Elämme sokean teknologisen imperatiivin pauloissa – kaikki mikä on keksittävissä tullaan ennen pitkää ottamaan käyttöön. Raha ratkaisee, ei vastuullinen ”politiikka”, puhumattakaan eettisistä vastalauseista… Tämän päivän Iltasanomien lööppi kertoi peukalontyveen asetettavasta sirusta, joka sisältää kaiken oleellisen ihmisestä – mukaanlukien koronapassin. Mikä tänään heitetään ”läpällä”, on kymmenen vuoden päästä ehkä jo välttämätön yhteiskunnassa selviämiseen ja kahdenkymmenen vuoden päästä pakollinen, jotta omaisi täydet taloudelliset, sosiaaliset ja juridiset oikeudet.
Hararin teoksen viimeinen luku ”Eläin, josta tuli jumala” on erinomainen summaus siitä, mihin tilanteeseen omasta mielestään niin viisas Homo sapiens on maailman johtanut.
Mutta uskova saa luottaa Herraan kuten jo 3000 vuotta sitten:
”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:4-5)
TykkääLiked by 1 henkilö
Markku: ”Olen samaa mieltä, että nuoremman paleoliittisen kivikauden luolamaalaukset viimeistään todistavat, että ihmiset olivat henkiseltä tasoltaa meidän vertaisiamme.”
Minun on vaikea vakuuttua siitä, että luolamaalausten perusteella voisi tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä maalareiden abstraktin ajattelun tasosta. Maalausten tulkinnassa taitaa olla olennaisessa osassa tulkitsijan oma romantiikka ja fantasia menneiden aikojen elämästä.
Osaahan 5-8-vuotias lapsikin loihtia hurmaavia piirroksia ja maalauksia, keksiä ja valmistaa työkaluja, kommunikoida tehokkaasti ja toimia ryhmässä sääntöjen mukaan. Kuitenkaan hänellä ei ole kummoistakaan käsitystä laajempien kokonaisuuksien keskinäisistä suhteista taikka kehittynyttä tajua hyvästä ja pahasta. Tuon ikäinen lapsi ei vielä käsitä kuolemaakaan aikuisen lailla, joten pelkkien maalausten todistusvoima uskonnon suhteenkin lienee kyseenalainen. Toki taikauskoa ja tietynlaista magiikkaa voi opettaa ehdollistamisella vaikka eläimille.
Ylipäätään on vaikea tehdä varmoja päätelmiä 75000 vuoden takaisista kulttuureista. Onhan meillä nykyihmisilläkin suuria vaikeuksia ymmärtää toistemme ajattelua, varsinkin jos tulemme erilaisista kulttuureista ja meiltä puuttuu yhteinen kieli.
TykkääTykkää
Sorry Jarkko,
huomasin vasta nyt kommenttisi. Taiteen suhteen viittasin nuorempaan paleoliittiseen aikaan eli myöhäispaleoliittiseen aikaan noin 30 000 – 10 000 eKr. Erityisesti luolien Altamira, Lascaux, Chauvet sisältämä eläintaide on mykistävää; realistisia, tyyliteltyjä, impressionistisia, pointillismia…
Eivät tulkinnat tietysti ole ”varmoja” – kuten ei tieteessä yleensäkään, mutta perusteltavissa – ja kunnes paremmilla argumenteilla toisin osoitetaan.
Mielestäni ainakin myöhemmän paleoliittisen kauden ihmiset olivat fiksumpia kuin me, selvisivät äärimmäisissäkin olosuhteissa – eivätkä saattaneet maailmaa tähän konkurssipisteeseen kuin me. Geneettisesti emme heistä poikkea – paitsi siinä mielessä, että väki Euroopassa on suurelta osin vaihtunut eri suunnista tulleiden västövirtausten vuoksi moneen kertaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Markku hyvästä täsmennyksestä!
TykkääTykkää
En aivan ymmärtänyt Markun yllä olevan viestin mahdollisesti sisältämää kritiikkiä koronan suhteen. Käsittääkseni koronan vaatimat järeät toimet ja pandemian saama suuri julkisuus liittyy myös tämän blogin aiheeseen, ihmisten tasa-arvoon.
Länsimaissa ei nimittäin ole laajempaa halukkuutta keskustella hoidon priorisoinnista puhumattakaan siitä, että priorisoinnista voitaisiin päätyä riittävän laajaan konsensukseen. Siinä mielessä tämä pandemia poikkeaa kontekstiltaan aiemmista pandemioista eikä kyse ole pelkästään kuolleisuusprosenteista.
Useiden maiden esimerkki on osoittanut, että tämän uuden viruksen rajoittamaton leviäminen johtaa terveydenhoitojärjestelmän ylikuormittumiseen. Toisin sanoin läheskään kaikille sairastuneille ei voida tarjota elämää pelastavaa hoitoa.
Koska yhteiskunnassa ei ole konsensusta niistä periaatteista, joilla tehostettua hoitoa saavat potilaat valitaan, taudin leviämistä on rajoitettava.
Esimerkiksi Italiassa 2020 keväällä kaikille hoitoa tarvitseville ihmisille ei riittänyt edes ambulanssia saatikka paikkaa sairaalassa. Lääketieteen eettinen komitea laati ohjeet hoidon priorisoinnista. Hengityskonepaikat tuli antaa nuoremmalle ennen vanhempaa ja terveemmälle ennen sairaampaa. Tämä perustui siihen, että näin voitaisiin pelastaa eniten elämää, koska nuoremmalla ja terveemmällä on paremmat mahdollisuudet selvitä koronataudista ja enemmän elinvuosia jäljellä. Lisäksi sairaaloissa hoidettiin ylipaikoilla sairastuneet hoitotiimin jäsenet, jotta työvoima ei lopu kesken ja työntekijät ylipäätään uskaltavat jatkuvasti altistaa itsensä virukselle potilaita hoitaessaan.
Lääkärit saivat osakseen murskaavaa kritiikkiä ikäsyrjinnästä ja sairaiden ja vammaisten syrjinnästä. Vastaavaa kritiikkiä sairaaloiden priorisointipäätöksistä on tullut muissakin koronan runtelemissa maissa.
Onko oikein antaa tehokkaampi hoito nuoremmalle ihmiselle ja jättää vanhempi heikommalle hoidolle?
Onko oikein priorisoida perusterveiden ihmisten hoito ja hoitaa perussairaat heikommin?
Onko oikein tarjota terveydenhoitohenkilölle muita parempi oikeus hyvään hoitoon?
Onko oikein antaa ainut vapaana oleva hengityskone pienten lasten vanhemmalle, jotta hänen lapsensa eivät jäisi orvoiksi, ja jättää muuten vastaava mutta lapseton potilas heikommalle hoidolle?
Jos emme osaa vastata tällaisiin kysymyksiin, meidän on vaikea päästää koronan kaltaista tautia leviämään vapaasti.
TykkääTykkää
Hoidon priorisointi on ollut sairaaloissamme ”tätäpäivää” kautta maailman sivun. Sitä voidaan tietysti perustella sillä, että elämme rajallisten resurssien maailmassa. Mutta enemmän se on kertonut arvoistamme; enemmän aseita, pommeja, julkisia monumentteja, kerskarakentamista, massaviihdettä, ylellisyyttä… Mutta ei sitä ole pidetty suurena ongelmana – varsinkin jos sairaat ovat muita kuin keskiluokkaisia ihmisiä tai peräti kehitysmaissa…
Korona on ennenmuuta somepandemia. Vieläkään tehohoitopaikkojen täyttömäärä ei ole ylittänyt sitä, mitä se oli 2016 (in)fluenssa-aallon aikana Suomessa. – Mikään muu vastaavaa tai suurempaa kuolleisuutta (korona vähemmän kuin 0,05 % maailman väestöstä – vrt musta surma keskiajalla jopa yli 50% Euroopassa) aiheuttanut tauti ei ole saanut vastaavaa supermassiivista huomiota ja taloudellista panostusta. Ei ole ihme jos median ja viranomaisten paniikkiin ajamat ihmiset ylireagoivat ja täyttävät vastaaotot, jolloin muiden sairausten hoito viivästyy, ihmiset kuolevat hoitojonoissa, nuoret ahdistuvat, mielenterveys järkkyy ja monet ajatuvat itsemurhiin… Mutta meillähän valikoiva uutisointi noteeraa vaan koronaan kuolleet, ei esim. influenssaan, keuhkokuumeseen, rsa-virukseen tai malariaan kuolleita.
Massaviihteemme ja netti on mässäillyt väkivaltaviihteellä ja dystopioilla vuosikymmenet – kysyä sopinee, onko nyt Jumala sallinut ihmisten joutua tämän itse pohjustamamme hysterian valtaan?
Vielä blogin tematiikkaa ainakin löyhästi sivuavia ohjelmavinkkauksia ylen radioykköselle:
Pyhyyden kokemus osana ihmisen olemusta
https://areena.yle.fi/audio/1-50944070
Lopullinen ratkaisu
https://areena.yle.fi/audio/1-4349195
Homo sapiens on monen lajin sekoitus
https://areena.yle.fi/audio/1-50951177
Ison veljen maailma tuntuu ikävän tutulta
https://areena.yle.fi/audio/1-50989780
Maailmanloppu tuli eilen
https://areena.yle.fi/audio/1-50990096
TykkääTykkää