”Onko Jumalaa olemassa?” Tämä kysymys kuuluu niin sanottuihin ikuisuuskysymyksiin. Jokainen ihminen on luultavasti törmännyt siihen ja ottanut siihen jonkinlaisen kannan. Jotkut vastaavat ”kyllä”, jotkut ”ei” ja toiset jotain siltä väliltä.

Kuten kuitenkin taannoin ohimennen sanoin, mielestäni tämä sinänsä olennainen kysymys saattaa olla harhaanjohtava. Tämä johtuu siitä, että suurin osa ihmisistä tulkitsee sitä sellaisen jumalakuvan ja sellaisten olemisen luonnetta koskevien taustaoletusten läpi, jotka ovat omiaan vääristämään koko kysymyksen merkityksen.

Tässä lyhyessä kirjoituksessa pyrin lyhyesti osoittamaan näitä ongelmia, jotta tämän tärkeän kysymyksen koko sisältö voisi kohdata sitä pohtivan ihmisen.

Kysymyksen taustalla piilevät taustaoletukset

Tämän lyhyen lauseen ytimessä on väitelause ”Jumala on olemassa”, jonka totuutta kysymys arvioi. Vaikka kysymys vaikuttaa äkkiseltään hyvin yksinkertaiselta, meidän pitää olla varovaisia sen sisältämien taustaoletuksien suhteen. Filosofi Bertrand Russell (1872–1970) havainnollisti väitelauseiden analysoinnin tarpeellisuutta esimerkillään ”Ranskan nykyinen kuningas on kalju.” Kysymykseen ei voi suoralta kädeltä vastata sen paremmin myöntävästi kuin kieltävästikään, sillä kummassakin tapauksessa vahvistaisi piilevän väitteen, jonka mukaan Ranskalla olisi nykyään kuningas.

Mielestäni myös kysymykseen ”onko Jumala olemassa” sisältyy – ainakin tietyillä taustaoletuksilla – samantyyppinen ongelma. Luulen, että suurin osa ihmisistä hahmottaa sen samaan tapaan kuin kuin esimerkiksi kysymyksen ”onko Joulupukkia olemassa?” tai ”onko Himalajan lumimiestä olemassa?” Näiden kysymysten sisältämät väitteet voisi avata esimerkiksi näin:

1. Tässä maailmassa, jossa elämme, asuu tietyssä maantieteellisessä sijainnissa Korvatunturilla (tai joidenkin mukaan pohjoisnavalla) parrakas vanha mies, joka lahjoittaa kaikille maailman ihmisille lahjoja, jos he ovat olleet kilttejä. Hänellä on alaisinaan tonttuja, jotka urkkivat lasten käyttäytymistä ja raportoivat siitä hänelle. Hänellä on käytössään taikavoimalla lentävä porovaljakko, jonka vetämää rekeä hän käyttää jokavuotisella matkallaan.
2. Jossain Himalajan vuoristossa todella elää suuri apinaeläin, jota kutsutaan Jetiksi.

Näin ymmärrettynä väitteen ”Jumala on olemassa” voisi avata vaikkapa seuraavasti:

Tässä maailmankaikkeudessa elää ja vaikuttaa itsensä lisäksi kaiken muun olemassa olevan luonut älyllinen ja persoonallinen olento, joka on ikuinen, kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaikkialla läsnä oleva, mutta jota ei voi havaita aisteilla tai millään mittauslaitteilla.

Nähdäkseni tämä on varsin yleinen näkemys siitä, kuka tai mikä Jumala voisi olla. Näin ymmärrettynä Jumala olisi olento siinä missä muutkin. Voimakkaampi, mutta kuitenkin. Hänellä olisi kosmiset mittasuhteet, mutta häntä ei voisi havaita. Tässä mielessä hän olisi olemassa vähän samalla tavalla kuin niin sanottu pimeä energia, jonka vaikutuksesta fyysikot ajattelevat maailmankaikkeuden laajenevan kiihtyvällä vauhdilla.

Jumalan salattu olemus

Tässä ”olemassaolon” on ymmärretty koskevan kaikkea samalla tavalla: vaikka Jumala on erilainen ja mahtavampi kuin vaikkapa minä tai sinä, hän on silti olemassa yhtä lailla, vähän kuin mahtavat supernovat ja mustat aukot kaukaisissa galakseissa.

Klassisen teismin mukaan Jumala ei kuitenkaan ole vain olemassa, vaan itse oleminen. Hänen ei myöskään ymmärretä olevan olemassa samalla tavalla kuin maailmankaikkeus, vaan, Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) terminologiaa käyttääkseni, siihen nähden analogisesti: hän on olemassa vähän niin kuin maailmankaikkeuteen kuuluvat asiat, mutta samalla silti aivan toisella, meidän käsityskykymme ylittävällä tavalla.

Kuten eräässä taannoisessa kirjoituksessani toin esille, katolinen traditio on vahvistanut, että ”emme voi havaita Luojan ja luodun välillä yhtään niin suurta samankaltaisuutta, ettei heidän välillään voitaisi todeta vielä suurempaa erilaisuutta” (KKK, 43).

Kun siis pohdimme kysymystä Jumalan olemassaolosta, meidän pitää olla tietoisia siitä, että vaikka vahvistamme tai kiellämme, että Jumala on todellinen ja vaikuttaa, emme tarkoita, että hän on samassa mielessä ”olemassa” kuin luotu todellisuus tai että voisimme määritellä hänen olemustaan.

Kysymyksen merkitys

Tästä pääsemmekin viimeiseen pointtiin: Jumalan olemassaoloa koskeva kysymys ei oikeastaan koske jonkin itsestämme erillisen objektin olemassaoloa, vaan koko todellisuuden luonnetta. Ateistia ja kristittyä ei erota toisistaan se, uskovatko he että vaikuttaako maailmassa näkymätön taikaolento, jota kutsumme Jumalaksi, vaan se, uskovatko he siihen, että todellisuudessa on muutakin objektiivista ja reaalista kuin sen materiaalinen ulottuvuus.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että on olemassa aisteillemme ja luonnontieteen menetelmille avautuva todellisuus. Olemassaolossa on kuitenkin myös puoli, joka koskee asioiden merkitystä, tarkoitusta ja eettistä ulottuvuutta. Ateisti uskoo, että nämä merkitykset ovat olemassa pelkästään ihmisten mielissä, kun taas kristitty uskoo, että syvimmiltään niillä on sama perusta kuin koko universumilla.

Se, joka ajattelee, että Jumalaa ei ole, näkee todellisuuden sattumanvaraisena ja merkityksettömänä: maailmankaikkeus ei välitä sinusta tai siitä, mitä teet. Sinun on vain elettävä rajallinen aikasi miten parhaiten näet. (Huom. En tietenkään tarkoita, etteikö ateisti voisi elää mielekästä tai merkityksellistä elämää, puhun vain ateismin johdonmukaisesta seurauksesta mitä tulee arvojen ja merkitysten metafyysiseen perustaan.)

Jos taas Jumala on olemassa, on olemassa mielipiteistämme riippumatonta hyvyyttä ja pahuutta. Silloin itse oleminen on jotain, jota et voi ymmärtää tai määritellä. Kristillisen uskon mukaan voit olla siihen dialogisessa suhteessa, vaikkakin tämä suhde perustuu uskoon. Sinä et ole täällä sattumalta ja ilman päämäärää, vaan sinun elämälläsi on tarkoitus.

Tämän vuoksi kysymys Jumalan olemassaolosta on vahvistettavissa tai hylättävissä toisella tavalla kuin esimerkiksi kysymys jonkin matemaattisen laskelman totuusarvosta. Kuten jesuiittateologi Karl Rahner (1904–1984) on kirjoittanut:

Se, että roistolle on mahdollista selvästi osoittaa matemaattinen totuus, mutta ei Jumalan olemassaoloa, ei osoita sen paremmin edellisen vahvuutta kuin jälkimmäisen heikkouttakaan. Se ainoastaan osoittaa, missä määrin sen havainnollistaminen vaatii henkilökohtaista sitoutumista. (Rahner, Hearer of the Word, 87. Oma käännös.)

Tunnustamalla, että Jumala on olemassa, siis vahvistat, että elämällä on tarkoitus ja että sinä ja kaikki muut ihmiset ovat arvokkaita. Tämän valossa on selvää, että kysymys Jumalan olemassaolosta poikkeaa täysin esimerkiksi Joulupukin olemassaoloa koskevasta kysymyksestä.

Siinä on pelissä aivan muuta kuin jonkin tätä maailmaa koskevan triviaalin totuusväitteen vahvistaminen tai hylkääminen. Siinä on pelissä se, millaisena näet koko elämän.

Kirjallisuus

Karl Rahner, S.J., Hearer of the Word: Laying the Foundation for a Philosophy of Religion. Translation of the First Edition by Joseph Donceel, Edited and with an Introduction by Andrew Tallon. New York: Continuum, 1994.

Katolisen kirkon katekismus, Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 2005.

Tieteen termipankki 24.8.2022: Filosofia:määrättyjen kuvausten teoria. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:määrättyjen kuvausten teoria.)