JUHO SANKAMO

Kiitos on sana, jota käytetään liian vähän. Katolisen uskon sydämessä on kiitos eli eukaristia, messu. Kuinka voin kiittää Jumalaa kyllin kaikesta hyvästä? Joku on sanonut, että kiitos on ajattelun korkein taso. Syksyllä on elonleikkuun ja sadonkorjuun aika. Sadonkorjuuseen liittyy usein juuri sadonkorjuujuhla, kiitosjuhla. Mooseksen laissa kerrotaan Lehtimajajuhlasta, jolloin tulee iloita ja riemuita (5. Moos. 16:15). Jeesuskin kävi Lehtimajajuhlan, Sukkotin, aikana Jerusalemissa pyhiinvaelluksella (Joh. 7–8). Se oli sen ajan tapa. Kerrotaan, että Galilean kylät autioituivat, kun kaikki lähtivät Jerusalemiin juhlimaan Lehtimajajuhlan aikana.

Juutalaisuudessa korostetaan, että Lehtimajajuhlan aikana on velvollisuus iloita ja kiittää Jumalaa kolmesta asiasta: uudesta sadosta, syntien sovituksesta ja Herran läsnäolosta sekä suojeluksesta. Nämä ovat asioista, joista me katoliset olemme todella kiitollisia ja iloisia. Onkin tärkeää, että pysähdymme miettimään, kuinka monista asioista voimme olla Jumalalle kiitollisia.

Kristuksen jalat Luvatun maan mullalla

Sadonkorjuujuhla koskettaa tietysti suoraan maanviljelijöitä – ja meitä kaikkia, jotka leipää syömme ja maitoa juomme. Maanviljelystyön onnistuminen riippuu monista asioista, kuten suotuisista säistä. 2000 vuotta sitten Jeesus eli keskellä elävää maalaismaisemaa. Noin 90 % Galilean asukkaista työskenteli maatalouden parissa: viinitarhan pitäjiä, lammaspaimenia, kalastajia, maanviljelijöitä. Luonnon arvostus näkyy Luvatun maan kuvauksissa aina paratiisista alkaen. Raamatussa korostetaan, että Jumala itse pitää maastaan huolen, ja tuon maan hän antoi omalle kansalleen. Tämä kaunis ajatus oli käsinkosketeltava erityisesti Galilean asukkaille, maanviljelijöille, jotka elivät pyhällä maalla, luonnon siunausten keskellä. Luonnon arvostus, kiitollisuus sen hedelmistä, näkyy myös Jeesuksen opetuksissa.

Ymmärtääksemme galilealaisten maajussien mietteitä, tulee katsoa Raamatun kirjoituksia, jotka he tunsivat erittäin hyvin. Erityisesti 5. Moos. 11 on keskeinen. Näin sanoo Jumala: ”Maa, jonka menette ottamaan omaksenne, ei ole sellainen kuin Egyptin maa, jossa ennen olitte. Siellä te jouduitte omin käsin kastelemaan maata kuin vihannestarhaa aina kun olitte kylväneet siihen siementä. Siinä maassa, johon menette, on vuoria ja laaksoja, ja siellä sateet kastelevat maan. Se on maa, josta Herra, teidän Jumalanne, itse pitää huolta. Ympäri vuoden hän valvoo ja vaalii sitä” (5. Moos. 11:10–12.)

Ajattele, Luvattu maa olisi maa, josta Herra itse pitää huolta, jota hän valvoo ja vaalii. Jeesuksen aikana israelilaiset olivat kiitollisia ja iloisia maastaan, jonka olivat saaneet, näin he uskoivat, Jumalalta. Jeesuksen opetuksessa tulee vahvasti esille ajatus, että maa kantaa paljon hedelmää, ja että hyvä Jumala pitää siitä, ja kaikista pikkulinnuistakin, huolen. Jeesus julisti evankeliumia tavalla, jota maalaisten oli helppo ymmärtää. Jeesus opetti vertauksen kylväjästä: ”Mies lähti kylvämään” (Mark. 4:3.) Jeesus puhui itsestään kasvavasta viljasta (Mark. 4:27), sinapinsiemenistä, satakertaisesta sadosta (Mark. 10:30). Jeesus puhui paimenesta, joka lähti etsimään kadonnutta lammastaan (Matt. 18:12). Jeesus kyseli, mitä tehdään, kun aasi putoaa sapattina kaivoon. Jeesuksen vertauksista löytyvät viinitarhan vuokraajat, suuret sadot ja työvoimapula elonkorjuukaudella.

Jeesus yhdisti nämä tutut ja maanläheiset asiat Raamatun sanaan, Jumalan lupauksiin ja itseensä. Josefus, 1. vuosisadan juutalainen historioitsija, kuvailee Galilean luonnon rikkauksia näin:

Koska se [Galilea] on kauttaaltaan hedelmällistä ja siellä on runsaasti karjaa sekä paljon erilaisia puita, se houkuttelee helpolla tuottoisuudellaan laiskimmankin omistautumaan maanviljelykseen. Siksi maa onkin kauttaaltaan tiheään asuttua, eikä mikään osa siitä ole autiona. Päinvastoin siellä on lukuisia kaupunkeja, ja kylät ovat kaikkialla runsasväkisiä maan hedelmällisyyden tähden, niin että pieninkin niistä käsittää viisitoistatuhatta asukasta. (Josefus, Juutalaissota 3:41–43.)

Otan tähän vielä yhden pitkän lainauksen Josefukselta, koska hän kuvaa Galilean luontoa niin kauniilla tavalla. Josefus kirjoittaa, että Galilean

luonto ja kauneus ovat suurenmoiset. Ei ole kasvia, jota sen hedelmällinen maaperä ei tuottaisi, ja asukkaat ovatkin kasvattaneet kaikkea. Ilmasto on niin suotuisa, että se soveltuu täysin erilaisillekin lajeille. Pähkinäpuut, jotka yleensä viihtyvät kylmässä ilmanalassa, kukoistavat siellä runsain määrin. Siellä on myös pajuja, jotka viihtyvät kuumuudessa. Viikunat ja oliivit, jotka vaativat lauhkeampaa ilmanalaa, kasvavat niiden rinnalla. Voitaisiin sanoa, että kilpailu vallitsee luonnossa, joka on pyrkinyt keskittämään kamppailun yhteen paikkaan. Samoin vallitsee jalo kilpailu vuodenaikojen välillä, kun kukin niistä pyrkii saamaan seudun omakseen, sillä seutu tuottaa ihmeellisen runsaan määrän erilaisia kesähedelmiä mutta huolehtii myös niiden tuottamisesta ympäri vuoden. (Josefus, Juutalaissota 3:516.)

Jeesus, apostolit ja muutkin galilealaiset kulkivat näiden hedelmällisten ja kauniiden alueiden keskellä. Jeesus sanoi: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” (Matt. 9:37–38.)

Messiaaninen suursato joka kuukausi

Raamatun kuvaukset Luvatusta maasta, jolle itse Jumala antaa hedelmällisen siunauksensa, korostuvat vielä lopunajan profetioissa. Näissä profetioissa, Jumalan lupauksissa, tulee päivät, jolloin Jumala antaa valtavan siunauksen kansalleen. Silloin autiomaa muuttuu hedelmälliseksi (Jes. 32:15; 35:1–2), Kuolleesta merestä tulee yhtä kalaisa järvi kuin Galilean järvestä (Hes. 47:8–12), ja luonto tuottaa satoa ei vain kesällä, vaan vuoden jokaisena kuukautena!

Tällaiset unelmat siivittivät myös Jeesuksen aikaisten juutalaisten sadonkorjuuhaaveita. Esimerkiksi 2. Barukin kirjassa, joka on kirjoitettu noin 2000 vuotta sitten, profetoidaan lopunajan messiaanisesta juhla-ateriasta ja siihen liittyvästä yltäkylläisyyden ajasta:

Ja tulee tapahtumaan, että kun kaikki tämä toteutuu, silloin Messias alkaa ilmestyä… Maa tuottaa silloin hedelmää tuhatkertaisesti. Ja viiniköynnöksessä tulee olemaan tuhat oksaa, ja yksi oksa kantaa tuhat terttua, ja yksi terttu tulee tuottamaan tuhat rypälettä, ja yksi rypäle tulee tuottamaan maljan viiniä. Ja he, jotka ovat nälissään, tulevat nauttimaan, ja he tulevat näkemään ihmeitä joka päivä… Ja niinä päivänä mannan aarrekammio tulee laskeutumaan alas taivaasta, ja he tulevat syömään siitä noina vuosina, sillä he ovat niitä, jotka ovat saaneet kohdata aikojen täyttymyksen. (2. Bar. 29.)

Jeesus puhui siitä, että Jumalan sana, joka kylvetään hyvään maahan kantaa paljon hedelmää. Tuo maa – eli sanan vastaanottava ihminen – tuottaa satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää. (Mark. 4:20.) Jeesus myös lupasi, että jos joku luopuu jostakin ”minun tähteni ja evankeliumin tähden”, hän saa satakertaisesti takaisin. (Mark. 10:29–30.) Tosin luvassa on myös paljon luopumista ja vainoa.

Näyttää siltä, että Jeesus todella uskoi, että hänen kauttaan on tuo siunauksellisen hedelmällisyyden aika koittanut. Jeesus kuitenkin johdattaa meitä pois pelkästä maallisesta siunauksesta. Jeesus kuoli, hänet haudattiin, ja hän nousi kuolleista. Kuoleman voittaminen, ylösnousemus, on myös voimakas merkki elämän voitosta. Nyt puhkeaa kukkaan ja hedelmään uusi luomakunta ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kautta. Hesekielin kirjassa on profetia, jonka mukaan luomakunta tulee tuottamaan uuden sadon joka kuukausi.

Pitkin virran molempia rantoja kasvaa kaikenlaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lehdet lakastu eivätkä hedelmät lopu: joka kuukausi ne antavat uuden sadon, sillä niitä ruokkii virta, joka saa alkunsa pyhästä paikasta. Niiden hedelmiä käytetään ruoaksi ja niiden lehtiä lääkkeeksi. (Hes. 47:12.)

Kirkkoisät opettivat, että Kristuksen risti on uuden luomakunnan puu, joka tuottaa jatkuvasti hedelmää, uuden ravitsevan ja parantavan sadon joka kuukausi! Näin myös me katoliset kristityt juurrumme Kristukseen, tosi Viinipuuhun, elämme ristin yhteydessä, ja näin voimme kantaa hedelmää, valtavan paljon hedelmää.

Nykyisten kriisien keskellä ihmiset ovat taas ymmärtäneet luonnon merkityksen. Jos ei satoa saada korjattua, ruoka loppuu. Jos tulee tyyni paukkupakkasten talvi, niin Suomessa palellaan, ja sähköhinnat hipovat pilviä. Jos ei kylvetä, niin ei myöskään korjata satoa. Jeesus, jolla oli usein kädet savessa, tiesi tämän. Syksy on sadonkorjuun aikaa. Ympäri vuoden voimme kuitenkin kantaa Hengen hedelmiä, joita syntyy ristinpuusta: ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” (Gal. 5.) Käsky iloita ja kiittää ovat tärkeitä: iloitse ja kiitä näistä kolmesta asiasta: 1. sadosta, 2. syntien sovituksesta ja anteeksiannosta, ja 3. Jumalan läsnäolosta. KIITOS!