EMIL ANTON

Helluntailaisen Aikamedian viime vuonna julkaisema kirja Kristuksen jalanjälki on aikamoinen ekumeeninen teko. Kirja on helluntailaisen toimittajan Anssi Tiittasen ja katolisen ex-ulkoministerin Timo Soinin yhteistyön tulos. Kirja kertoo Soinin elämästä ja ajatuksista metroradan pysäkkien avulla, ja välillä Soini kirjoittaa uskonasioista suoraan itse. 

Kirjan lisäksi Soini on kiertänyt Suomea poliitikkouransa jälkeen maallikkosaarnaajana, niin luterilaisten kuin helluntailaistenkin piireissä, ja helluntailainen Ristin Voitto -lehti on mainostanut hänen puhujatilaisuuksiaan. Tämä on ekumeenisena tekona ja ajankuvana samaa luokkaa kuin viidesläisen Perussanoman julkaisemat paavi Benedictus XVI:n Jeesus-kirjat.

Kirjassa matkataan siis ihan fyysisesti metroasemalta toiselle, ja Soini avaa Tiittaselle mielenmaisemiaan. Kadulla Soini tunnistetaan useamman kerran, ja hänelle tullaan helposti juttelemaan. Sisällöllisesti ytimessä on “Kristuksen jalanjälki”, joka on Soinin eräänlainen vastaveto jatkuvalle puheelle “hiilijalanjäljestä”. 

Nyt pitäisi kaikkien pohtia omaa hiilijalanjälkeä. Vielä tärkeämpää olisi kysyä, näkyykö meissä Kristuksen jalanjälki.

Kirjassa on koskettavia tarinoita (kuten juristi Alicen apu Soinille vaikeana aikana) ja hauskoja muotoiluja. Soini tuli kerran heitetyksi ulos erään opiskelijatytön kämpästä, “kun kävi ilmi, että pojalla pysyi Herra mielessä ja housut jalassa”. 

Kirja paljastaa myös Soinin sukuyhteyden helluntailaisiin äidin puolelta: tunnettu toimittaja-ankkuri Keijo Leppänen on Soinin pikkuserkku. Soini itse uskoo kuitenkin “katolisen kirkon opettamalla tavalla”. Keskustelu loppuu usein tähän, “koska kysyjä ei tiedä, mitä se tarkoittaa”. 

Soini kertoo takavuosien katolisesta Irlannista, joka aikoinaan sysäsi hänet kohti katolisuutta. Sittemmin Irlanti on romahtanut hengellisesti erityisesti pedofiiliskandaalin takia, mikä on ollut Soinille hyvin raskasta. “Kun kaikkein luotetuimpina pidetyt ihmiset osoittautuvat varkaiksi ja huorintekijöiksi, vahinko on massiivinen – – kyllä se on ollut minulle totaalinen shokki”, Soini sanoo. 

Soini kritisoi myös Suomen ev.-lut. kirkkoa tumput suorina seisomisesta, kun maailma haluaa normalisoida “erilaiset seksuaaliset perversiot”. “Ei saa kuulemma syyllistää. Miksi ei? Mitä erinomaista siinä on, että valetta ei kutsuta valheeksi, syntiä synniksi ja rappiota rappioksi? – – Porno on sitä itseään, vaikka sitä aikuisviihteeksi kutsuisi. – – Rakkaus on radikaalia uskollisuutta, se ei ole koskaan kaupan. Sitä ei voi ostaa eikä myydä.”

Kaiken kaikkiaan reilu 170-sivuinen kirja on helppo ja mukava lukea, vaikka painavaakin asiaa on. Kuviakin on mukana. Jos kirjojen hankkiminen tai lukeminen ei nappaa, YouTubesta löytyy kolmiosainen videosarja samalla Kristuksen jalanjälki -nimellä. Ja vaikka blogien aika alkaa ehkä olla ohi, Timo Soinin “ploki” on edelleen aktiivinen ja pystyssä.