EETU MANNINEN

Tämän viikon Top 5:ssä esittelen Augustinuksen teoksia, jotka ovat saatavilla suomeksi. Toistaiseksi hänen teoksistaan on tehty suomenkielisiä käännöksiä melko vähän, mutta niiden avulla Augustinuksesta kiinnostunut pääsee hyvään alkuun.

1. Tunnustukset. (Aurinko kustannus 2010 [1947]) Augustinuksen tunnetuin teos, joka kuuluu jokaisen vähänkään kirkkoisistä tai ylipäätään teologiasta kiinnostuneen välttämättömään yleissivistykseen. Kirjat 1-9 ovat kertomus nuoren Augustinuksen intohimoisesta totuuden etsinnästä, jonka päätteeksi hän pääsee turvallisesti äitikirkon helmoihin. Kirjat 10-13 sisältävät pohdintaa erilaisista aiheista, kuten muistista, ajasta ja ikuisuudesta sekä luomisesta. Otto Lakan alun perin 1940-luvulla tekemän käännöksen kieli on kuitenkin hyvin vanhahtavaa.

2. Jumalan valtio. (WSOY 2003) Tunnustusten ohella Augustinuksen merkittävimpiä teoksia. Kyseessä on mammuttimainen järkäle, jonka kaikkiaan 22 kirjasta on käännetty suomeksi kirjat 1-10. Tämä Heikki Koskenniemen laatima erinomainen suomennos ilmestyi vuonna 2003, eikä jatkoa ole ainakaan toistaiseksi ilmestynyt. Painos on loppuunmyyty, joten kirjaa joutuu haeskelemaan esimerkiksi nettihuutokaupoista.

3. Henki ja kirjain. (Aurinko kustannus 1982) Augustinuksen pelagiolaiskiistan alkuvaiheessa kirjoittama armo-oppia käsittelevä teos, joka vaikutti merkittävästi Lutheriin ja jonka jokaisen aiheesta kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti lukea. Jukka Thurénin käännös on vuodelta 1982.

4. Usko, toivo, rakkaus. (Kirjapaja 2004) Augustinuksen myöhäisvaiheen teos, jossa hän käsittelee tyylilleen poikkeuksellisen systemaattisesti kristillisen uskon sisältöä. Timo Nisulan erittäin sujuva ja helppolukuinen käännös on ilmestynyt vuonna 2004. Painos on loppuunmyyty, joten tässä teoksessa on samanlainen saatavuusongelma kuin Jumalan valtion suomennoksessa.

5. Ennen kristityksi kääntymistään Augustinus teki menestyksekkään uran puhetaidon opettajana, mikä näkyi myös hänen saarnojensa laadussa. Tämän vuoksi on syytä tutustua myös niihin, ettei kuva hänestä jää vajavaiseksi. Valikoimia Augustinuksen saarnoista onkin ilmestynyt suomeksi jonkin verran. Varhaisimpana tuntemanani esimerkkinä on Johanna Thurénin toimittama Pääsiäispuheita (SLEY-kirjat 1985). Uudempia kokoelmia ovat Timo Nisulan eläväiseen tyyliinsä kääntämät Saarnoja (Kirjapaja 2005), otsikolla Kaikki rakkaudesta (Kirjapaja 2016) ilmestyneet Augustinuksen saarnat Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä ja kokoelma joulusaarnoja otsikolla Jumala syntyi ihmiseksi (Perussanoma 2016). Myös Timo Nisulan ja Anni Maria Laaton kääntämiä Augustinuksen naisille osoittamia kirjeitä sisältävä kokoelma Kirjeitä sisarille (Kirjapaja 2009) on erittäin mielenkiintoinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.