Älä väheksy suojelusenkeliäsi

JUHO SANKAMO

”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut…” Näin lukee Danielin kirjassa, 12:1. Kristityt ovat aina kunnioittaneet arkkienkeli Mikaelia hyvin paljon. Jo 300- ja 400-luvuilla Roomassa oli monia Mikaelin kirkkoja. Eräs 500-luvulla rakennettu kirkko vihittiin käyttöön syyskuun 29. päivänä, ja ilmeisesti sen vuoksi tuosta päivämäärästä muodostui vuotuinen enkeli Mikaelin päivä. 800-luvulle tultaessa tämä juhlapäivä oli levinnyt jo laajasti katoliseen kirkkoon.

Kuvahaun tulos haulle lachish reliefs british museum

Lakisin seinäreliefi Niniven palatsista. Nykyinen sijainti: British Museum, Lontoo.

British Museumissa on toista kymmentä metriä pitkä kiviseinäreliefi Assyriasta, Niniven palatsista. Tuo reliefi kuvaa sitä, kuinka Assyrian kuningas Sanherib valloitti Juudan toiseksi suurimman kaupungin, Lakisin vuonna 701 eKr. Historioitsijat tietävät, että Assyria valloitti Lähi-itää juuri tuona aikana.

Aiemmin, 730- ja 720 -luvuilla Assyria oli tuhonnut Israelin (eli pohjoisvaltakunnan), ja ajanut sen pakkosiirtolaisuuteen. Nyt, vuonna 701, Assyria aloitti uuden valloitusretken länttä kohti. Historioitsija ovat sitä mieltä, että erityisesti Juudan kuningas, Hiskia, oli provosoimassa Assyrian suurhyökkäystä, koska Hiskia masinoi lännen kuningaskuntien kanssa kapinaa Assyriaa vastaan. He eivät maksaneet Assyrialle vasalliveroja. Hiskia ”nousi kapinaan Assyrian kuningasta vastaan eikä tunnustanut tämän ylivaltaa.” (2. Kun. 18:7.)

Tästä raivostuneena Assyrian armeija lähti hyökkäykseen. Se marssi Foinikian rantaviivaa pitkin kohti Juudaa. Assyria jyräsi alleen kaupunkeja, kuten Sidonin, Tyroksen, Joppan, Ekronin, Lakisin. Hyökkäysrintama lähestyi armottomalla vauhdilla kohti Jerusalemia. Nyt Assyria oli tullut laittamaan nuo lännen kuninkaat kuriin. Kaupunkeja paloi, kansaa vietiin pakkosiirtolaisuuteen, ihmisiä tapettiin. Lakisin seinäreliefi kuvaa karmivalla tavalla Assyrian toimintaa, ja rautakauden piirityssodankäyntiä.

Assyrian tarkoitus oli Jerusalemin, tuon kapinallisen kaupungin, tuhoaminen. Sen kuningas eli Hiskia teloitettaisiin, tai ainakin laitettaisiin vaihtoon, niin että tilalle saataisiin yhteistyökykyinen sätkynukkehallitus. Ihme ja kumma, Assyria ei kuitenkaan valloittanut Jerusalemia, vaan tyytyi Lakisin tuhoamiseen.

Mistä tämä johtui? Kaikki historialliset lähteet kertovat meille, että jokin hyvin epätavallinen tapahtuma sai assyrialaiset lopettamaan hyökkäyksensä. Raamatun selitys on yksinkertainen: Jumala lähetti enkelin pelastamaan kansansa.

Kuin lintu häkissä

Meillä on näistä tapahtumista ainakin kolmiulotteinen kuva. Raamatussa (2. Kun. 18–19; Jes. 1; 36–37; 2. Aik. 32; Sir. 48:17–21), arkeologiassa ja Assyrian kirjoituksissa kerrotaan näistä tapahtumista. Arkeologit ovat kaivaneet tuolta ajalta esiin palaneita kyliä ja kaupunkeja, taistelun jälkiä ja assyrialaisia aseita… Myös Assyriasta on löytynyt heidän oma kivikirjoituksensa sodan kulusta. Siellä todetaan, että Sanherib valloitti 46 Juudan linnoitettua kaupunkia, otti 200 150 juudalaista sotavangikseen ja ajoi kuningas Hiskian Jerusalemiin ”niin kuin linnun häkkiin”.

On historiallisesti hyvin kummallista, että Hiskia sai jatkaa kuninkaana, ja että Jerusalemia ei valloitettu. Varmasti tuossa 200 000 sotavangissa on liioittelun makua, mutta myös Raamattu vahvistaa, että Assyria jyräsi Juudan kuningaskunnan kaupunkeja. ”Sanherib, Assyrian kuningas, hyökkäsi Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja valloitti ne” (2. Kun. 18:13). Jesaja kommentoi vielä dramaattisemmin: ”Autius on teidän maassanne, tuli on tuhonnut kaikki kaupunkinne, muukalaiset syövät satonne teidän silmienne edessä. Autius on kaikkialla, kaiken on vihollinen tuhonnut. Vain tytär Siion on jäljellä kuin maja viinitarhassa, kuin kurkkupellon vartiolava, kuin saarrettu kaupunki.” (Jes. 1:7.)

Jos olet joskus ollut oikein todellisissa paineissa, niin voit ehkä vähän aavistaa, millaisessa umpikujassa Hiskia, papisto, hovi ja koko kansa oli. Samaan aikaan, kansa, joka oli muurien suojassa, joutui kuuntelemaan omalla äidinkielellään Assyrian sotapropagandan rummutusta: ”Tule tänne juudanpoika, tääl on sulle leipää!” (dynaaminen käännös, 2. Kun. 18:31).

Herran enkeli puuttuu peliin

Hiskia yritti kaikkensa. Hän neuvotteli rauhasta. Hän tarjosi Assyrialle rahaa rauhasta. Ei kelvannut Assyrialle. Sitten Assyria lähetti pilkkakirjeen, jossa se hyökkäsi pilkkaamalla suoraan Jumalaa vastaan. Silloin Hiskia otti tuon kirjeen, ja vei sen Herran kasvojen eteen, temppeliin. Hän ikään kuin sanoo Jumalalle: Herra, tämä on nyt sinun asiasi. Tämä pilkkakirje on sinulle. Jakeista 2. Kun. 19:14–19 voimme lukea Hiskian vaikuttavan rukouksen. Siinä laitetaan toivo Jumalaan, joka on kaiken Luoja, ja joka on ”maailman kaikkien valtakuntien Jumala.” Tätä Jumalaa pyydetään: kuule rukouksemme, katso puoleemme. Pelasta meidät.

Tuon rukouksen vuoksi Jumala pelasti kansansa, tuon kaupungin. Jakeessa 2. Kun. 19:35 kerrotaan, kuinka tuo pelastus tapahtui: ”Niin Herran enkeli lähti yöllä liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita. Silloin Sanherib, Assyrian kuningas purki leirinsä ja lähti.”

Aiheeseen liittyvä kuva

Tästä pääsemme taas enkeli Mikaeliin, joka seisoo ahdingon aikana Jumalan kansan suojana. Monet tutkijat ovat yrittäneet selittää tämän Jerusalemin ihmepelastuksen. On erilaisia teorioita, kuten että jokin epidemia iski Assyrian sotaleiriin, tai rutto levisi heidän keskuuteensa. Hyvin yleinen teoria on myös, että hiiret olisivat syöneet rikki Assyrian sotilaiden jousipyssyjen jänteet. Mielestäni nämä teoriat ampuvat kaikki ohi. Nimittäin koko kertomuksen pointti on siinä yhdessä Herran enkelissä. Tämä on ihme! Kuka meistä haluaa verrata Herra Sebaotin enkeliä hiirulaiseen?

Kertomus paljastaa jotain olennaista enkeleistä. Herran enkeli on valtavan voimakas. Enkelit ovat Jumalan palvelijoita. Näkymättömiä, hengellisiä, personaalisia olentoja. Herran enkelin voima tulee esille myös Jeesuksen ylösnousemuskertomuksessa. Hautaa vartioi joukko huippuvarusteltuja roomalaisia sotilaita. ”Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama… Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.” (Matt. 28.)

Katolisen uskon mukaan jokaisella kristityllä on oma suojelusenkeli. Tuo enkeli on tavallaan opetuslapsen edustaja Isän kasvojen edessä: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” (Matt. 18:10.)

Kuuntele podcastiani taloudesta, lapsikadosta ja suojelusenkelistä – Uskon salaisuus vartissa.

Pari aiheeseen liittyvää kirjaa: Israelin kuninkaiden maailma ja Henkivallat.

Mainokset

5 comments

  1. ”Tämä on ihme! Kuka meistä haluaa verrata Herra Sebaotin enkeliä hiirulaiseen?”

    Kiitos Juho! Tätä tarvitaan, ryhdikästä Raamatun totuuden puolustamista historiallisin, arkeologisin ja jopa luonnontieteellisin perusteluin, niin että modernistiset selitysmallit kaatuvat kumoon.

    Pitääpä kuunnella tuo podcast.

    Kaikki tämän blogin lukijat eivät välttämättä tiedä, että pyhälle Mikaelille voi lausua Leo XIII:n laatiman rukouksen. Vaikkei sen rukoileminen ole enää sitovaa messun päätteeksi kuten aiemmin, niin paavi Johannes Paavali II kehotti pariinkiin otteeseen katolilaisia edelleen rukoilemaan sitä. Ehkäpä sitä pitäisi rukoilla nyt jopa enemmän kuin koskaan aiemmin.

    https://katolinen.fi/rukouksia-muille-pyhille/

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos kommentista, se on tosiaan tärkeä rukous. Meillä, Turussa, on messun päätteeksi tuo rukous. Aikoinaan, kun olin vielä luterilainen, se herätti jokseenkin hämmennystä. Siinä näkyy, että hengellinen sodankäynti, ja enkeli Mikaelin apu, otetaan tosissaan. Eli nämä asiat eivät ole vain ”pään tietoa” ja ”teoriaa”, vaan ihan osa todellisuutta.

    Tykkää

    1. Terve Kaisa, kiitos suorasta kysymyksestä. Mieleeni tulee, että Psalmeissa monessa kohtaa kerrotaan enkeleiden ylistävän Jumalaa. Enkelit ovat siis luotuja, näkymättömiä olentoja, ja katolisen uskon mukaan mitään tai ketään luotua ei saa palvoa. Vain Jumalaa, Luojaa, palvotaan. Enkelit ovat Raamatussa varsin Jumala-keskeistä joukkoa. Ne ovat jatkuvasti Jumalan kasvojen edessä (Luuk. 1-2; Matt. 18), ja taivasnäyissä paljastuu, kuinka kerubit, enkelihahmot, palvovat Jumalaa lakkaamatta pyhä, pyhä, pyhä -huudoin (Jes. 6:2-3; Ilm. 4:8).

      UT:ssa opetetaan, että seurakunta palvoo Kristusta, Jumalaa, yhdessä enkelien kanssa. Enkelien läsnäolo Herran aterialla oli niin selvä asia, että Paavali kehotti naisia ottamaan heidän läsnäolonsa huomioon omassa pukeutumisessaan. 1. Kor. 11:10, huom. ”enkeleiden takia”.

      Heprealaiskirjeessä opetetaan, että enkelit kumartavat Poikaa, Hepr. 1:6, ja että enkelit ovat paikalla, kun seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen, Kristuksen kasvojen eteen, messuun: Hepr. 12:22-24.

      Sitten Raamatussa on Tobitin kirja, joka on kertomus siitä, kuinka Jumala lähettää enkelin, Rafaelin, huolehtimaan uskovaisista. Tässä kirjassa enkeli kehottaa aina ylistämään Jumalaa, Tob. 12, eli tämä ”kirja suojelusenkelistä” on todella Jumala-keskeinen. Mutta rukoileeko, tai pyytäkö Tobit enkeliltä jotain? Hmm… En osaa vastata tuohon suoraan. Toisaalta, kun hyvät enkelit ovat niin lähellä Jumalaa, ja kun he ovat uskovien palvelijoita, niin voisi ajatella, että voi heiltä pyytää myös apua, esimerkiksi suojelusta ulkomaan matkalle.

      Yksi kohta, johon usein viitataan, on Kol. 2:18. Nykykäännös: ”Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleistä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi.”

      Tämä kohta on vaikea kääntää kreista suomenkieleen. Sen voi ymmärtää kahdella tavalla, eli siten, että 1) siinä viitataan ihmisiin, jotka ”palvovat enkeleitä”, tai siten, että, 2) siinä viitataan ihmisiin, jotka ”palvovat enkeleiden kanssa” siten, että nöyryyttävät itseään kaikenlaisilla kieltäymyksillä. Todennäköisesti Kolosan seurakunnassa oli mystiikkaan taipuvaan juutalaisia kristittyjä, jotka fiksautuivat kaikenlaisiin edellä mainittuihin juhla-aikoihin, uudenkuun ja sapatin päiviin. Jäivät tavallaan ”varjoihin” ja missasivat Kristuksen, joka on Valo.

      Tykkää

  3. Niin, ja siis, korotan tuossa Kol. 2:n käsittelyssä, että siinä ei ole mitään väärää, että palvoo Kristusta enkelien kanssa. Se kuuluu ihan peruskristillisyyteen. Luterilaiset papitkin johdattavat ehtoollisliturgiassa seurakunnan tähän: ”Totisesti on oikein ja kohtuullista että me ylistämme sinua, Iankaikkinen Isä…. Kaikkien enkelien ja pyhien kanssa…” Ongelma Kolossan seurakunnassa oli ilmeisesti se, että jotkut seurakuntalaiset ylikorostivat tätä asiaa väärällä tavalla. Messussa tulee keskittyä Kristukseen, eikä niin paljon enkeleihin, jotka ovat hyvin salaperäisiä hahmoja.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s