Kaarlo Arffman: Miten Suomi luterilaistettiin?

OSKARI JUURIKKALA

Runsas viikko sitten opiskelijakoti Tavasttähti kutsui emeritusprofessori Kaarlo Arffmanin puhumaan reformaatiosta. Otsikokseen legendaarinen luterilaisuuden asiantuntija valitsi Miten Turun hiippakunta luterilaistettiin? Jaamme videolle tallennetun luennon tämän viikon hapatuksena.

Johdannoksi muutama sana. Arffman on tunnettu siitä, että hän ei pelkää sanoa ääneen omaa mielipidettään. Toisaalta hän ei puhele vain lämpimikseen, vaan puhuu siitä minkä hyvin tuntee, ja tuntee hyvin sen mistä puhuu. Tämä näkyi erinomaisesti myös illan luennossa.

Luennon alussa professori joutui tosin toteamaan asettamaansa kysymykseen liittyen, että ”kunpa sen tietäisin!”. Turun hiippakunnan eli nykyisen Suomen luterilaistaminen oli nimittäin prosessi, josta on jäänyt äärettömän vähän historiallista todistusaineistoa.

Joitain on kuitenkin jäänyt. Sitä Arffman luennossa huolellisesti kävi läpi. Luennon johdantojaksossa (minuutit 1-18) hän kuvaili olosuhteita, joissa luterilaisuus saapui Suomeen. Tämä jakso yksinäänkin on kuulemisen arvoinen, jos on aiemmin lukenut kaavamaisia myyttejä korruptoituneesta keskiajan kirkosta. Yksinkertaisten selitysten sijaan Arffman tarjosi tarkkanäköisen ja ajatuksia herättävän katsauksen siihen, miten myöhäiskeskiajan kirkko ja yhteiskunta oikeastaan toimivat.

Cathedral_of_Turku_1814
Turun tuomiokirkko ja kirkkokortteli ennen vuoden 1827 tulipaloa (C. L. Engel, 1814)

Kuninkaan kirkollinen anastusoperaatio seurakuntalaisten silmin

Johdantojakson jälkeen (noin 18:30 kohdalla) mennään pääkysymykseen. Arffman puhuu ensin kuningas Kustaa Vaasan suorittamista toimenpiteistä sekä niiden vaikutuksesta Suomessa. Erityisen ajatuksia herättäviä olivat eräiden tuomioistuinten asiakirjojen välittämät tiedot siitä, miten seurakuntalaiset reagoivat kirkon omaisuuden takavarikointiin kruunulle (katso noin 26 minuutin kohdalla).

Taitavana asiantuntijana kokenut professori kuvailee vähäistenkin asiakirjojen välittämää tilannetta varsin elävästi. Hän osaa myös asettaa kuulijan tilanteeseen, jossa seurakuntalaisten mielissä ovat vastakkain keskiajan suurpyhimys, diakoni Laurentius (225-258) ja uusi, kuninkaalle lammasmaisesti kuuliainen papisto (noin 30 minuutin kohdalla).

Papiston muuttuvat kasvot

img-Saint-Lawrence-of-Rome1
Pyhä Laurentius tai ”Lauri”

Toinen hyvin kiintoisa teema on se, miten papisto muutettiin vaivihkaa luterilaiseksi (noin 33 minuutin kohdalta eteenpäin). Tästäkään ei ole tarkkoja tietoja, mutta Arffman saa jälleen paljon irti vähästäkin aineistosta. Tärkeässä roolissa oli kuninkaan 1537 ottama askel ryhtyä avoimemmin muuttamaan kirkkoa. Kuvaus papin aseman muutoksesta on jälleen hyvin mielenkiintoinen.

Ainakin itse jäin pohtimaan sitä, miten Arffmanin mukaan kymmenyksiä koskeva käytäntö muuttui tiukemmaksi. Naimisissa elävän papin elämäntapa ja asema suhteessa seurakuntaan ja seurakuntalaisiin muuttui niin, että hänestä tuli ennen kaikkea virkamies (katso noin 42 minuutin kohdalta).

Viimeisessä jaksossa (noin 45 minuutin kohdalta eteenpäin) palataan isoon kuvaan eli kansainväliseen tilanteeseen Kustaa Vaasan kuoltua ja siihen, miten se heijastui Suomeen. Arffman tuo jälleen esille sen, että katolisuus näyttää olleen pitkään varsin vahvoilla, vaikka emme tunnekaan yksityiskohtia. Turun hiippakunnan luterilaistaminen vietiin kuitenkin loppuun Kaarle-herttuan päästyä valtaan.

Jos pidät videosta, niin muista tykätä ja jakaa muillekin!

4 comments

  1. Kiitos tästä erinomaisesta luennosta! Professori Kaarlo Arffman on Kainuussa tuttu myös kirkkoherra vuosiltaan.
    Meillehän monille luterilaisille on jäänyt mieleen harhakuva, että Suomi luterilaistui 1500-luvun alkupuoliskolla ja piste. – Mutta oikeastaan käytännössä vasta siis 1600-luvun alkupuoliskolla.
    Kymmenkunta vuotta sitten kirjoitin pienen artikkelin, jossa sivusin Ruotsin katolisen keskiajan pohjoisinta Pyhälle Andreaalle omistettua kappelia Ylitornion Särkilahdella, jossa mm. Olaus Magnus vieraili kesällä 1519 – samoin kuin sitten joulukuussa 1600 valtionantikvaari Johannes Bureus. Bureus mainitsee vielä kappelista kolme alttaria ja useat maalaukset. (Olivatko esillä myös arkkipiispa Jakob Ulfssonin kirkkoon lahjoittamat 13 pyhäinkuvaveistosta?) Kappalaisella herra Jörenillä (Georg Henrici) oli edelleen latinankielinen rukouskirja (Nurnberg 1585) sekä katolinen Upsalan messukirja (Basel 1513). Särkilahtihan oli kuulunut Upsalan hiippakuntaan ja käytössä oli ollut Missale ja Manuale Upsalense – toisin kuin Turussa dominikaaninen Missale Aboense.
    Ja tämä kappalainen herra Georg Henrici oli ollut toisaalta jo allekirjoittamassa luterilaisuuden vakiinnuttaneen 1593 Upsalan kokouksen julkilausumaa, kuten hänen esimiehensä Tornion kirkkoherra Eschillus. – Eli ei se reformaatio tosiaan ollut niin jyrkkä ruohonjuuritasolla kuin ns. puhdasoppisuuden hengessä ja valoilla on jälkeenpäin tahdottu antaa ymmärtää.

    Tykkää

    • Korjaus: latinankielinen rukouskirja vuodelta 1485 (eikä 1585).

      Tykkää

  2. Kiitos tilaisuuden järjestämisestä ja jaosta näin reilusti jälkikäteenkin. Arffmanin terävää mutta kiihkotonta puhetta oli ilo kuunnella. Näin vappuaaton (tai P. Valpurgan päivän aattona) mieleen juolahti, että silloisessa Ruotsin valtakunnassa säilyi ilmeisesti melko pitkään jonkinlaista katolista kansanhurskautta tai ”kryptokatolisuutta”, josta esitelmässä mainittu lojaalius ”Pyhälle Laurille” on hyvä esimerkki, ja josta olisi mielenkiintoista oppia lisää. Olen antanut kertoa itselleni, että ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten opiskelijakuorojen rakastama ja vappuisin paljon laulama taalainmaalainen kansanlaulu Kristallen den fina on myös esimerkki tästä, ollen eräänlainen maalliseksi serenadiksi naamioitu Maria-hymni. Laulussa esiintyvät taivaan tähdet, kristallit, ”jalo ruusu” ja ”kullattu lipas” kuulostavat kieltämättä tästä näkökulmasta tutuilta:
    Kristallen den fina som solen månd skina,
    Som stjärnorna blänka i skyn.
    Jag vet en flicka i dygden den fina,
    En flicka i denna byn.
    Min vän, min vän och älskogsblomma!
    Ack, om vi kunde tillsammans komma,
    Och jag vore vännen din
    Och du allra kärestan min!
    Du ädela ros och förgyllande skrin.
    Och om jag än fore till världenes ände,
    Så ropar mitt hjärta till dig.
    Och om jag än fore till världenes ände,
    Så ropar mitt hjärta till dig,
    Till dig, min vän och älskogsblomma!
    Ack, om vi kunde tillsammans komma,
    Och jag vore vännen din
    Och du allra kärestan min!
    Du ädela ros och förgyllande skrin.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.