Franciscus ja minä – Jolkkosen dokumentti ja fransiskaaniherätys

EMIL ANTON

Tänä pääsiäisenä Yle Areenassa on julkaistu Kuopion piispa Jari Jolkkosen upea dokumentti Franciscus ja minä – Jumalan köyhän tarina. Dokumentti on erittäin kauniisti toteutettu ja täynnä asiaa ja annan sille arvosanaksi täyden kympin. Tämän pääsiäisen blogin pointti onkin lähinnä vain kehottaa kaikkia katsomaan tämä 55 minuutin dokumentti yhdestä kristillisen historian kuuluisimmista ja ajankohtaisimmista hahmoista, Franciscus Assisilaisesta (1182-1226), tuoreella tavalla toteutettuna.

Dokumentista on uutisoitu hienosti ja positiivisesti jo ainakin Seurakuntalaisessa, Kotimaa24:ssä ja K&K:ssa ja Sanassa. Merkillepantavaa on se, että Jolkkonen sai hyvin harvinaisen luvan Assisin drone-kuvaamiseen sekä Franciscuksen basilikan ja luostarin kirjaston sisällä kuvaamiseen.

Erityisesti pidin Jolkkosen tyylistä puhua kieltä, jota 2020-lukulainen suomalainen teinikin puhuu ja ymmärtää. Juuri näin, kirkko! Juuri näin uskosta ja sen kauneudesta puhutaan ja kerrotaan tänä päivänä. Tästä mallia! Tätä on uusi evankeliointi! Amerikkalainen piispa Robert Barron on tehnyt upean TV-sarjan Catholicism, jossa hän kiertää maailmaa ja näyttää katolisten paikkojen kauneuden ja avaa samalla kristillisen uskon sisältöä. Jolkkonen on Suomen Bishop Barron!

Satoja suomalaisia fransiskaaneja?

Dokumenttia on nyt jo parissa päivässä katsottu Areenassa 15 000 kertaa. Lisäksi ties kuinka moni näki sen TV:ssä. Uskon, että luku nousee vielä huomattavasti varsinkin nyt korona-aikana, kun on aikaa katsella Areenan dokumentteja vaikka yhdessä perheen kanssa. Se on Areenassa nähtävillä vielä kokonaisen vuoden. Kun otetaan huomioon, että katselijoita on varmaan keskimäärin pari per näyttökerta, katsojia on ollut jo kymmeniä tuhansia. Jos heistä edes yksi prosentti innostuu fransiskaanisesta tiestä vakavammin, meillä on Suomessa kohta satoja potentiaalisia fransiskaaneja.

Assisin Pyhän Franciscuksen basilika

Ihan oikeasti, useamman kerran näin ja kuulin mielessäni, kuinka joku sekulaari suomalainen teinityttö, jolla on vain hyvin pintapuolinen kosketus kristinuskoon, katsoo tätä dokumenttia ja sanoo: ”isi, tonne mä haluun!” Tai yksinäinen ja ahdistunut nuorimies näkee, että ei hemmetti, tuossahan on pointtia. Tai vanhempi vääriä valintoja tarpeeksi tehnyt keski-ikäinen mies, joka tajuaa, että vielä on mahdollisuus.

En ihmettelisi, jos monikin suomalainen tätä katsoessaan vakuuttuisi siitä, että se, mitä Franciscus edustaa ja tarjoaa, on paljon kauniimpaa, syvällisempää, iloisempaa ja rikkaampaa kuin se elämä, johon Suomessa tänä päivänä keskimäärin kasvetaan. En oikeasti ihmettelisi, jos jopa moni suomalainen vakavasti harkitsisi fransiskaanisen kutsumuksen seuraamista tämän dokumentin innoittamana.

Miten eteenpäin? 

Siksi ajattelin jakaa muutaman vinkin sellaisille, jotka kenties haluaisivat tietää lisää fransiskaanisuudesta ja siitä, kuinka tällaista elämää ja hengellisyyttä voi lähteä seuraamaan. Aloitan Suomesta.

Dokumentissa lyhyesti mutta tuttuun tapaansa syvällisesti, vakuuttavasti ja koskettavasti esiintyvä katolinen teologian tohtori Pauli Annala ylläpitää Porlammilla suomalaista San Damianoa, fransiskaanisen hengellisyyden pientä keidasta. Porlammin San Damianoon voi mennä yöksi, retriittiin, rukoilemaan fransiskaanisessa hengessä ja saamaan syventävää opetusta Pauli Annalalta, ehkä Suomen johtavalta fransiskaanisen hengellisyyden tuntijalta.

Jari Jolkkonen ja Franciscus. Kuva: K&K

Toiseksi Kangasalla toimii Ukinranta-niminen ekumeeninen fransiskaanisen hengellisyyden keskus, jonne voi niin ikään mennä yöksi ja jossa niin ikään järjestetään rukoushetkiä ja jossa voi keskustella isäntien kanssa fransiskaanisesta hengellisyydestä. Paikan isäntiä ovat Robin ja Maria King. Kolmanneksi voi tutustua Suomessa toimiviin fransiskaanimaallikkoihin, joilla on oma blogisivu ja säännöllisiä kokouksia.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on Rauman Pyhän Ristin kirkko, joka on keskiaikainen fransiskaanikirkko. Rauman seurakunta pitää yllä fransiskaanista henkeä, ja kaupungista löytyy Franciscus-talo. Lisätietoja antanee mieluusti esim. Roomassa opiskellut pastori Taneli Ala-Opas.

Mutta Suomessa ei kuitenkaan ole varsinaista fransiskaaniluostaria, ei veljille eikä sisarille. Entä jos oikeasti haluaisit radikaalisti seurata Franciscuksen esimerkkiä ja liittyä fransiskaaneihin? Tai ainakin tutustua heihin enemmän ja kokeilla, voisiko tämä todella olla tiesi. Seuraavassa jaan hieman tietoa fransiskaanisääntökunnasta ja sen haaroista.

Assisilaisen seuraan? 

Ensinnäkin miehille. Fransiskaanisääntökuntaa on kolme päähaaraa: vähäiset veljet (OFM), konventuaalit (OFM Conv) ja kapusiinit (OFM Cap). Vähäisten veljien sääntökunnan kotisivu löytyy tästä. Siellä on myös kutsumusta käsittelevä sivu ja yhteystiedot eri maiden OFM-provinsseihin. Parastahan tässä on se, että jos fransiskaaniseen elämään tutustuminen kiinnostaa, niin katso vain karttaa ja valitse maa, mihin haluaisit mennä tutustumaan!

Konventuaalien kotisivu on tässä. Ja tässä on lista sääntökunnan keskuksista, joiden työ keskittyy kutsumusta harkitseviin henkilöihin. Tässä vaiheessa joku ehkä miettii, onko fransiskaaniksi tullakseen oltava katolilainen. Luulen, että tutustumaan voi aivan vapaasti mennä ei-katolilaisenakin. Tietysti liittyäkseen katoliseen sääntökuntaan on oltava katolilainen. Anglikaaneilla on oma fransiskaanisääntökuntansa Society of St. Francis, johon voinee liittyä suoraan luterilaisena. Tästä saanee tietoa Ukinrannan Kingeiltä, sillä heillä on linkki juuri tähän yhteisöön.

Kuvakaappaus dokumentista: Jolkkonen ja veli

Kolmas katolinen fransiskaanihaara ovat kapusiinit. Heidän kotisivunsa ovat tässä. Tästä taas näkee, missä kaikkialla kapusiinit toimivat: kartalta löytyy myös Ruotsi. Kapusiinit perustettiin 1500-luvulla, koska jotkut halusivat palata tarkemmin ja uskollisemmin seuraamaan Franciscuksen alkuperäistä sääntöä ja henkeä. Vaikutelma oli, että vuosisatojen varrella paljon lahjoituksia ja testamentteja saaneet vanhemmat haarat olivat hienoissa luostareissaan tulleet liian rikkaiksi ja mukavuudenhaluisiksi.

Heitän tämän aika lonkalta, mutta kun jotakuta varmasti mietityttää, miksi haaroja on kolme, niin kysymys on aina liittynyt juuri siihen, kuinka paljon saa omistaa, kuinka tarkasti alkuperäistä sääntöä on seurattava ja kuinka paljon Franciscuksen radikalismiin voi tehdä myöhempinä aikoina myönnytyksiä. Varmasti kuitenkin jokaisessa sääntökunnan haaroista on sellaisia, jotka todella autenttisesti elävät todeksi Franciscuksen apostolisen köyhyyden ja iloisen palvelun henkeä.

Entä naiset? Jolkkosen dokumentissa kerrottiinkin pyhästä Klaarasta. Naisille on klarissojen sääntökunta, tai niitäkin on useampia versioita. Pyhän Klaaran sääntökunta (OSC) toimii useissa maissa: tässä heidän kotisivunsa ja lista luostareista. Yhdysvalloissa on myös kapusiiniklarissoja (OSC Cap).

Lisäksi on koko liuta myöhempiä fransiskaanisen hengellisyyden innoittamia sisarkuntia. Tutustu vaikkapa seuraaviin: Franciscan Sisters of the Heart of Jesus, Franciscan Sisters of Christian Charity , Franciscan Sisters of the Eucharist.

Loppubonus: kapusiinimunkin seksiopas

Sääntökunnissa eletään selibaatissa. Naimattomuus, tarkemmin siveys, on yksi sääntökuntalupauksista köyhyyden ja kuuliaisuuden rinnalla. Entä jos on naimisissa? Onko heille tarjota mitään fransiskaanihenkistä? No, ensinnäkin avioliitossa olevat voivat kuulua niin sanottuun kolmanteen sääntökuntaan eli fransiskaanimaallikoihin (ks. linkki yllä) ja elää arkeaan yksinkertaisesti Franciscuksen hengessä.

Mutta on minulla vielä yksi fransiskaaninen pääsiäisbonuskin, joka on nimenomaan tarkoitettu aviopareille. Suomeksi on nimittäin juuri julkaistu puolalaisen kapusiinimunkin, teologian tohtori Ksawery Knotzin suosittu ja monelle kielelle käännetty kirja Seksiä Jumalaa rakastaville aviopuolisoille. Se on ladattavissa linkistä aukeavalta sivulta ilmaiseksi.

El Greco (1541–1614): Pyhä Franciscus

Ymmärrän kyllä, että kapusiinimunkin seksiopas saattaa kuulostaa aika, no, hullunkuriselta. Pappien, ainakin joidenkin heistä, tehtävänä on kuitenkin myös olla avioparien sielunhoitajia ja tehdä avioliittotyötä, pitää retriittejä, kuunnella rippejä, antaa neuvoja, jne. Jos haluaa olla tässä hyvä, niin kannattaa opiskella. Knotz on ottanut asian tosissaan ja kirjoittanut väitöskirjansa avioaktista eli yhdynnästä, minkä jälkeen hän on kirjoittanut useamman populaarin kirjan katolisesta seksuaalietiikasta. Joiltain kirjaan kurkistaneilta ystäviltä olen saanut palautetta, että kerrankin joku puhuu suoraan!

Katolinen lääkäri Miikka Nummenpää kirjoittaa suosituksessaan, että Knotzin kirja on ”todellinen aarre kaikille kristityille, jotka eivät pelkää olla avoimia Jumalalle myös seksuaalisuudessaan” ja että se ”suorastaan murskaa kielteiset stereotypiat katolisesta seksuaalimoraalista”. Eli lukekaa Knotzin kirja koronalukemisina ja kommentoikaa, jos uskallatte.

Mutta tärkein on tämä: katsokaa Jolkkosen dokumentti! Ja jakakaa sitä! Tästä alkaa kuulkaa Suomen fransiskaaninen herätys!

3 comments

  1. Hyvä dokumentti hienosta aiheesta. Kauppakeskuksessa kuvatun ”eiköhän kuitenkin jatketa shoppailua entiseen malliin” -henkisen loppukohtauksen olisi tosin voinut jättää leikkaamon pöydälle.

    Tykkää

  2. Tosiaan hieno dokumentti, jota voisi katsoa uudestaan ja uudestaan jo ihan pakahduttavan kauniiden maisemien ja kirkkotaiteen vuoksi.

    Puoliksi leikillään voisi ihmetellä, onko Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa jonkinlainen laajempikin perinteisiin sääntökuntiin kohdistuva kutsumus tai kaipuu? Kielitieteilijä Janne Saarikivi piti helmikuussa hienon fransiskaanihenkisen saarnapuheen kynttilänpäivän tuomasmessussa: https://www.kotimaapro.fi/digipostilla/postillat/kynttilanpaiva-matt-1927-30-janne-saarikivi/?text=saarikivi&churchHoliday=&volume=&date=&congregation=&sivu=1

    Tykkää

  3. Kiitos Emilille hyvistä vinkeistä.

    Jolkkosen dokumentti on monipuolinen ja mielenkiintoinen. Samalla pääsee käymään Italiassa. Dokumentti ja myös sen loppukohtaus haastavat miettimään elämän painopisteitä ja sitä, mistä tavallinen suomalainen voisi luopua saadakseen rikkaamman elämän. Sopii hyvin korona-aikaan, kun muutenkin olemme muutosten keskellä.

    Jolkkonen on tehnyt samaan sarjaan myös dokumentin: Martti ja minä, reformaattorin tarina. Kannattaa katsoa tämäkin, jos aikaa riittää. Jolkkonen on Saksassa ja haastattelee niin katolisia kuin luterilaisiakin tutkijoita. Näiden kahden dokumentin avulla pääsee siis käymään Italiassa ja Saksassa sangen kohtuullisin hiilidioksidipäästöin.

    Linkki: https://areena.yle.fi/1-4252528

    Luin myös vinkkaamaasi tohtorin Knotzin kirjaa lähes puoleen väliin. Suoraa puhetta elävästä elämästä ja varmasti käypiä vinkkejä. Koin hyödylliseksi varsinkin alun teologisemman osuuden, jossa tuotiin esiin avioliiton hengellistä luonnetta. Kirjan loppuosasta en osaa sanoa – saapa nähdä, saanko joskus luettua eteenpäin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s