EMIL ANTON

Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlavuosi alkaa kääntyä kohti loppuhuipennustaan. Paavi Leo XIV matkustaa huomenna ensimmäisenä apostolisena vierailunaan Turkkiin, Istanbuliin eli entiseen Konstantinopoliin, missä nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus viimeisteltiin. Siellä hän tapaa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen ja allekirjoittaa yhteisen julkilausuman. Saapa nähdä, mitä siitä tulee!

Paavi Franciscuksen oli tarkoitus vierailla Turkissa toukokuussa, kun Nikean kokouksen avaamisesta tuli perinteisen laskennan mukaan kuluneeksi tasan 1700 vuotta. Tuohon ajankohtaan tähtäsimme Suomen Ekumeenisen Neuvoston opintomatkalla, jonka aikana tapasimme ekumeenisen patriarkan sekä paikallisia pappeja ortodoksisesta, Armenian apostolisesta, syyrialaiskatolisesta, armenialaiskatolisesta ja roomalaiskatolisesta kirkosta.

Erityisen mieleenpainuva oli tapaaminen Turkin Raamattuseuran pääsihteerin kanssa. Hän kertoi raamatunkäännöstyöstä ja siitä, kuinka Turkin kristityt (yhteensä vain 100 tai max. 200 000 henkeä, n. 0,2 % väestöstä) olivat esittäneet viranomaisille tyytymättömyytensä siihen, kuinka kristinusko esitetään Turkin kouluopetuksessa. Opetusministeriöstä oli vastattu tyyliin: ”No, kirjoittakaa itse paremmat materiaalit! Kertokaa te, mitä kristinuskosta pitäisi opettaa!”

Tämän innoittamana Turkin eri kirkkokunnat muodostivat toimikunnan. Lopputulos ei ehkä sittenkään päätynyt sellaisenaan kouluopetukseen, mutta koska työ oli tehty, kirkot päättivät julkaista materiaalin kirjana. Lopputulos oli niin hieno ekumeeninen taidon- ja voimannäyte, että se päätettiin kääntää myös englanniksi. Kyseessä on kirja Christianity: Fundamental Teachings (2017), jonka on julkaissut Turkin Raamattuseura.

Kirja saattaa olla maailmanlaajuisestikin ensimmäinen laatuaan. Sille antavat hyväksyntänsä Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti, Armenian apostolisen kirkon patriarkaatti, syyrialaisortodoksisen patriarkaatin edustaja Turkissa, katolisen piispainkonferenssin puheenjohtaja sekä Turkin protestanttisten kirkkojen liiton puheenjohtaja. Rintama on laaja ja vaikuttava. Voi todella ihmetellä, että protestantit, katolilaiset, ortodoksit ja orientaaliortodoksit ovat saaneet aikaan yhteisen ”katekismuksen”. Onnistuisiko vastaava kirkkojenvälinen projekti Suomessa, ekumenian mallimaassa? Ehkä ekumenian mallimaa onkin Turkki! Seuraavassa esittelen tarkemmin tätä kirjaa.

Johdanto

Kirjan esipuhe alkaa tunnustuksella siitä, että Istanbul (Konstantinopoli) on yksi kristinuskon tärkeimmistä kaupungeista. Siellä pidettiin ekumeenisia kirkolliskokouksia, ja siellä on säilynyt kristillinen yhteisö 300-luvulta tähän päivään asti, tosin nykyisin kovin pienenä.

Varsinainen kirjan teksti alkaa yleiskatsauksella kristinuskoon, joka on monoteistinen uskonto, joka hyväksyy juutalaiset profeetat ja pyhät kirjoitukset. Raamattu on Jumalan inspiroitu Sana ja koostuu Vanhasta ja Uudesta testamentista. Jumalan Sana tuli lihaksi Neitsyt Mariasta, ja häntä kutsutaan ”Jumalan Pojaksi”, koska hän on samaa olemusta kuin Jumala, täydellinen ihminen ja täydellinen Jumala. Hän kuoli ristillä uhrina ihmiskunnan syntien puolesta ja voitti kuoleman ylösnousemuksellaan. Hän on ainoa välimies syntisen ihmiskunnan ja Jumalan välillä.

Alun katsauksessa tunnustetaan myös tunnustuskuntien moneus, joka perustuu osin erilaisiin raamatuntulkintoihin, osin poliittisiin syihin. Karkea jako tehdään historiallisiin kirkkoihin ja reformaationjälkeisiin kirkkoihin. Kirkkoa kutsutaan Kristuksen ruumiiksi ja siinä tunnustetaan hierarkkinen rakennelma, jossa on piispoja (kaitsijoita), presbyteerejä (pappeja, vanhimpia, pastoreita) ja diakoneja (palvelijoita, avustajia) – enemmän kuitenkin tehtävänjakona kuin luokkajakona.

Kristillisestä jumalanpalveluksesta on monia muotoja, mutta ytimessä on yksityinen ja julkinen raamatunlukeminen, Sanan saarnaaminen ja Raamattuun perustuvat laulut/virret. Paastoamista harjoitetaan hengelliseen kasvuun, Jeesuksen syntymää (joulua) ja ylösnousemusta (pääsiäistä) juhlitaan, minkä lisäksi on muitakin juhlia, sekä kasteen ja ehtoollisen seremoniat, joita kaikki toimittavat, vaikkakin eri lailla tulkiten.

Jumalan ykseys ja Kolminaisuus

Nopean yleiskatsauksen jälkeen kirja siirtyy Jumalan olemassaoloon ja ykseyteen. Jumalasta voidaan tietää järjellä ja ilmoituksesta, Kristuksen kautta ja Pyhän Hengen kautta. Jeesuksen kohdalla viitataan myös Koraanissa hänestä käytettyihin termeihin Jumalan Sana ja Jumalan Henki. Selitetään, että kristityt ovat tietoisia kielen rajoista, kun käyttävät hänestä nimeä ”Jumalan Poika”. Tämä termi ei viittaa siihen, että Jeesus syntyi Mariasta ilman isää, vaan se on yritys selittää ihmiskielellä jumalallista suhdetta, joka oli olemassa ikuisuudessa.

Kirja toteaakin, että oppi Kolminaisuudesta on ehkä kristinuskon vaikein oppi ymmärtää. Kirja selittää, että Jumalaa on muutenkin mahdoton käsittää, yritäpä ajatella jo pelkästään Jumalan äärettömyyttä. Sitten todetaan, että Jumalan ykseys ja kolminaisuus on ilmoitus, ja siteerataan useita klassisia kohtia Vanhasta ja Uudesta testamentista tämän tueksi. Yleiseen vastaväitteeseen, että 1+1+1=3 eikä 1, todetaan että kuitenkin ikuisuus+ikuisuus+ikuisuus=ikuisuus. Kolme ikuista persoonaa ovat yksi ikuinen Jumala. Mainitaan myös esimerkkejä luonnosta, kuten veden kolme olomuotoa (jää, vesi, höyry), mysteeriä selittävänä kuvana.

Pelasushistoria

Seuraavaksi käsitellään pelastusoppia. Tässä mennään erilaiselle haasteellisuuden tasolle, sillä tässä – toisin kuin edellisessä kohdassa – ajattelisi kirkkojen välillä olevan suuriakin eroja. Luku aloittaa luomisesta, ”vapauden ongelmasta”, syntiinlankeemuksesta, Jumalan pelastussuunnitelmasta ja Abrahamin valinnasta. Pelastushistoriallinen esitys jatkuu syntiuhrisysteemin esittelyllä ja sitten sen raamatullisella kritiikillä – eli Vanhan ja Uuden testamentin kohdilla osoitetaan, etteivät eläinuhrit riittäneet vaan lopullinen uhri on Jumalan Karitsa, Kristus. Tästä siirrytään pääsiäisnarratiiviin, missä yhteydessä otetaan esiin myös ehtoollisen asetussanat. Mielenkiintoinen on mitä ilmeisimmin turkkilaisen kontekstin sanelema painotus siitä, ettei eläinuhreja enää tarvita ja että niiden taikauskoinen uhraaminen itsensä pelastamisen tarkoituksessa olisi kastelupausten kieltämistä.

Mielenkiintoinen on myös oma Jeesuksen taivaaseenastumiselle omistettu luku. Sehän on islamissa merkittävä Jeesuksesta uskottu kohta. Tässä selitetään, että taivaaseenastuneena Jeesus on ajan ja paikan yläpuolella ja pystyy puhuttelemaan kaikkia, ei vain rajattua opetuslapsimäärää. Tästä tehdään jännittävä siirtymä siihen, että meidän on yhdistyttävä ylösnousseeseen Kristukseen uudestisyntymisen kautta. Jännitys tiivistyy, kun kirja kysyy: ”Miten tämä tapahtuu?” Eihän tähän ole yhteistä kristillistä vastausta… mutta sitten tulee vastaus: ”Pyhän Hengen kautta”. Nerokasta!

Seuraavaksi siirrytään Jeesuksen toiseen tulemiseen, joka sekin saa oman lukunsa – sekin on näet islamilainen uskonkappale. Tietenkin todetaan, ettei ajankohtaa tiedetä mutta että Raamatun mukaan sitä edeltää joukko merkkejä. Todetaan, että olemme lähempänä Jeesuksen toista tulemista kuin koskaan, mutta kehotetaan välttämään liiallista Ilmestyskirjan tulkinnan intoa. Paras tapa valmistautua toiseen tulemiseen on elää Jeesuksen tahdon mukaan tänään. Vuorisaarna on Uuden testamentin tulkinnassa keskeisempi opas kuin Ilmestyskirja.

Pyhä Henki, kirkko ja Raamattu

Seuraava luku käsittelee Pyhää Henkeä. Kuvataan helluntain tapahtumia, kirkon syntyä. Sitten käsitellään Pyhän Hengen paikkaa uskonelämässä. Sitten käsitellään kirkkoa tai seurakuntaa, ekklesiaa, joka viittaa sanana kutsuun kokoontua jonnekin, julkisiin uskonnollisiin kokouksiin.

Kirkko ei ollut alun perin pyhäkkö, vaan kristittyjen yhteisö. Kristittyjen kokouspaikkoihin voidaan kuitenkin viitata samalla sanalla, samoin kirkkokunnallisiin yhteisöihin. Kirjan tekijät ovat yhtä mieltä siitä, että kirkko on jumalallinen ja inhimillinen yhteisö.

Kirjan loppupuolella käsitellään Raamattua pyhänä kirjana. Islamilaisessa ympäristössä korostuu ajatus, että kristinusko on uskomusjärjestelmä, joka perustuu pyhään kirjaan. Vaikka on useita kirjoja, joiden väitetään olevan Jumalan Sanaa, Turkin kirkot päätyvät Raamatun kannalle seuraavista syistä: se on vanhin tunnettu historiallinen esitys yksijumalaisuudesta, se on kymmenien kirjoittajien 1600 vuoden aikana kirjoittama ja silti johdonmukainen, se on maailman myydyin, luetuin ja käännetyin kirja (tokihan Jumala tekisi Sanastaan maailman ykköskirjan!), ja se on todistanut oikeellisuutensa kaikenlaisesta kritiikistä huolimatta.

Tässä yhteydessä kirja mainitsee, että Turkissa on piirejä, joissa Raamattua vastaan hyökätään yksipuolisesti mustamaalaten. Näihin väitteisiin on olemassa vastauksia, ja kristittyjen olisi hyvä kouluttautua puolustamaan kirjaansa. Todetaan, ettei historia eikä logiikka puolla väitettä, jonka mukaan Raamattu olisi väärentynyt ja sen tilalle olisi asetettu toisen profeetan kirja.

Etiikka

Etiikkaa käsittelevässä luvussa todetaan, että kristinuskossa moraaliperiaatteet nousevat rakkaudesta, rakkauden kaksoiskäskystä. Kirja viittaa vuorisaarnaan ja Jaakobin sanoihin siitä, että usko ilman tekoja on kuollut. Kirja mainitsee kristittyjen ja kirkkojen yhteiskunnalliset projektit kuten koulut, ruoka-avun ja erilaiset ohjelmat päihderiippuvaisten auttamiseksi. Myöhemmin todetaan, ettei kristinuskossa ole yhtä pukukoodia, mutta tulee välttää provosoivaa pukeutumista. Universaalilta uskonnolta ei voi olettaa, että afrikkalaisille ja eskimoille olisi sama pukukoodi.

Sen sijaan Turkin kirkot toteavat vahvasti, että maan laki saattaa sallia synnin ja toisaalta kieltää ei-synnin. Vaikka prostituutio tai aviorikos olisivat laillisia, ne ovat Jumalan lain mukaan rikoksia ja syntejä. Vastaavasti ”abortti on suurin loukkaus ihmiselämää vastaan ja siksi myös kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan”. Raamattu osoittaa Jumalan rakkauden ihmistä kohtaan alkavan sikiämisestä. ”Yksikään raskaana oleva nainen ei voi vahingoittaa lastaan vahingoittamatta samalla omaa ruumistaan ja sieluaan. Jokainen abortti tarkoittaa jonkin kuolemista myös äidin sielussa.”

On vaikuttavaa, että kaikki Turkin kirkot – katoliset, ortodoksiset, protestanttiset – pystyvät yhdessä ongelmitta sanomaan, että ”kristinusko laskee abortin yhdeksi pahimmista synneistä, ja Jumala pitää sitä yhtä kuin murhana” – viitaten käskyyn ”älä tapa”. Toki lopuksi todetaan, että ainoa tilanne, jossa aborttia voi harkita, on se erittäin harvinainen tilanne, jossa äidin henki on vakavassa vaarassa. Mutta valitettavasti on pakko todeta, että Suomessa ei millään saataisi tällaista ekumeenista lausuntoa aikaan. Onko meillä sama vai eri uskonto kuin Turkin kristityillä?

Ekumeeninen loppukaneetti

Kirja päättyy ekumeeniseen kutsuun. Eri kirkkojen papit, jotka ennen pitivät toisiaan vastustajina ja vihollisina, pystyvät nykyään rukoilemaan yhdessä. Jokaisen kristityn tulisi rukoilla ja toimia kristittyjen ykseyden puolesta, rakkauden ja rauhan puolesta. Täydellinen ykseys saavutetaan vasta Kristuksen toisessa tulemisessa. Sitten tulee vahva julistus: ”Pidämme epäröimättä jokaista kirkkoa ja uskovaa, joka hyväksyy tämän kirjan perusperiaatteet ja uskonopit, pelastuksen kanssaperillisenä, ’veljenä’ tai ’sisarena’.”

Tämä on todella paljon sanottu. Ekumenia voisi toimia, vaikka erimielisyydet koskisivatkin jopa pelastusta. Mutta tässä on saavutettu jo todella merkittäväntasoinen yhteys. Vaikka se ei riitäkään täyteen yhteyteen eli kommuunioon (ehtoollisyhteyteen), se on silti todella painava ”askel eteenpäin, jota ei tulisi mitenkään minimoida”. ”Istanbulin historiallinen kerrostuma ja ekumeeninen rikkaus ovat mahdollistaneet sen.” Kirjoittajat pyytävät Jumalaa lopuksi siunaamaan kirjan, jotta se inspiroisi kaikkia sen lukijoita.

Minua ainakin tämä kirja inspiroi. Olisi mielenkiintoista edes yrittää jotain vastaavaa Suomessa ja katsoa, millainen siitä tulisi. Sillä välin Turkin Raamattuseuralla on edessään todella historiallinen tilaisuus. Heidän on tarkoitus jakaa Turkin apostolisen vikaarin pyynnöstä paavin messun yhteydessä 6500 Uutta testamenttia. Siihen tarvitaan tietysti varoja, ja jokainen voi nyt ostaa Turkin Raamattuseuran nettikaupasta tällaisen Uuden testamentin jaettavaksi paavin messussa. Oston yhteydessä lisätietoihin tulisi vain kirjoittaa, että ostos on tarkoitettu tätä varten. Ehkä haluat sponsoroida muutaman Uuden testamentin Turkissa jaettavaksi? Voit tehdä sen tästä.

P.s. Lähi-idästä puheen ollen – podcastissani alkaa nyt adventin kunniaksi uusi keskustelusarja UT2020-käännöksen, tällä kertaa Markuksen evankeliumin äärellä. Vieraina on tällä kertaa ihmisiä, joilla on erityinen kontaktipinta joko Lähi-idän tai Lapin (lestadiolaiseen) kristillisyyteen. Luvassa siis harvinaisen mielenkiintoinen sarja! Sitä voi seurata myös videoversiona YouTubesta ja Facebookista (Sivun nimi: Adventtievankeliumi).