JUHO SANKAMO

Piispa Raimo Goyarrolan kirja Jään murtaminen on lukukokemus, joka avaa ikkunan isä Raimon mielenmaisemaan, ajatuksiin ja kutsumukseen – ja myös Suomen Siionin tulevaisuuteen. Piispa Raimo tunnetaan kertomuksistaan, joissa on usein hengellistä viisautta ja huumoria. Nämä piirteet löytyvät myös Jäänmurtaja-kirjasta. Tavallaan hän onnistuu murtamaan jään ja pääsemään kosketuksiin lukijan kanssa.

Kirjassa on kuvattu monia kohtaamisia, joita isä Raimon matkan varrelle on sattunut. Esimerkiksi ratikassa hän on käynyt syvällisen hengellisen keskustelun humaltuneen miehen kanssa kanssamatkustajien kuunnellessa kiinnostuneina. Jos välillä isä Raimo on tekemisissä laitapuolen kulkijan kanssa, niin toisessa kohtaa hän on keskustelussa kirkollisen hierarkian huipun, itsensä paavin kanssa. Kirjasta paljastuu pappi, mies, jonka kanssa keskustelu on usein välitöntä. Hän on hyvä jään murtamisessa. Piispa Raimo kirjoittaa näin: 

Nämä kohtaamiset opettavat jatkuvasti minulle, kuinka tärkeää on olla saatavilla, pitää ovi avoinna ja sydän valmiina kuuntelemaan. Jokainen ihminen, joka soittaa, jokainen sielu, joka etsii, on mahdollisuus jakaa Kristuksen valoa ja tarjota pieni toivon kipinä. Vaikka emme aina näe näiden kohtaamisten hedelmiä, tiedämme, että Jumala toimii salaperäisellä ja ihmeellisillä tavoilla. (s. 188) 

Kiinnostava oli myös tapaus, jossa eräs mies kadulla kysyi isä Raimolta, sattuisiko hän tuntemaan Jeesuksen? Oletko nähnyt häntä? Isä Raimo vastaa, kyllä, näen hänet päivittäin eukaristiassa. Mies on ihmeissään: hän tuntee Jeesuksen, ja on nähnyt hänet. Mietin Jeesuksen sanoja, “Jumalan valtakunta on teidän ulottuvillanne.” (Luuk. 17:21.) Sakramenteissa, Jumalan sanassa, uskossa, olemme tekemisissä ja kosketuksissa Jumalan valtakunnan kanssa – Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tärkeää on pitää tämä uskomaton armo ihmisten saatavilla.

Siltojen rakentamista ja ekumeniaa

Piispa Raimon kirjasta saa sen kuvan, että hän on reippaasti verkostoitunut. Hän tuntee valtavasti ihmisiä paavista ihan tavallisiin maallikkoihin, samoin kuin paljon ihmisiä eri kirkkokunnista. Kirjassa on paljon kertomuksia ja kaskuja, joihin on helppo samaistua. Lapinmatkaajana piispa tuntee myös hyttyset: “Vitsaillaan, että Suomen ilmavoimat ovat ne miljoonat hyttyset, jotka peittävät taivaan kesäisin.” (110) Luonto, ja varsinkin Lapin ja Malminharjun luonto, ovat opettaneet isä Raimon rakastamaan Luojaa, luomakunnan Luojaa. Hyttysistä riippumatta piispa kirjoittaa näin: “Voi kuinka ihanaa on löytää uudelleen Jumala Luojana! Koko luonto puhuu hänestä. Me kaikki olemme riippuvaisia hänestä.” (97)

Yhteyden rakentaminen suomalaisten kesken nostaa eittämättä esiin kysymyksen ekumeniasta, kristittyjen välisestä yhteydestä. Piispa Raimo ihailee monessa kohtaa sitä, kuinka hienosti Suomessa kristityt eri kirkkokunnista tulevat keskenään toimeen. “Tätä on Suomi!” Hän kertoo, että luterilaiset kirkkoherra ovat antaneet useita kirkkojaan pienen katolilaisen yhteisön käyttöön, jotta messua voitaisiin viettää yhä useammalla paikkakunnalla. Selvästi kiitollisena piispa kertoo, että Suomessa katolinen kirkko viettää säännöllisesti messua yli 20 luterilaisen kirkon tiloissa. Ilman yhteistyötä luterilaisten ja ortodoksien kanssa, katolisen kirkon toiminta olisi paljon vaikeampaa. 

Piispa Raimo kirjoittaa näin: “Ekumeeninen tie vaatii rohkeutta, rehellisyyttä ja Jumalan armoa.” Työn on jatkuttava “kohti näkyvää ykseyttä, joka täysin heijastaa kaikkien kristittyjen yhteyttä.” (78) Piispa Raimo kertoo, että Vatikaanissa seurataan ekumenian edistystä kiinnostuneina, koska Suomea pidetään “ekumeenisena paratiisina”.

Piispa Raimo kirjoittaa, kuinka erityisesti paavi Benedictuksen eli Joseph Ratzingerin kirjat ovat monille luterilaisille papeille tärkeitä. Ja luterilainen kustantamo, Perussanoma, julkaisi Ratzingerin Jeesus-kirjat suomeksi! “Tämä on Suomi!” (154-156) Jos tämä on ulkomailla tavatonta, niin Suomessa tällaista ekumeenista käytännön työtä on paljon. Tämä herätti minut ajattelemaan, miksi Suomessa on tällaista käytännön ekumeniaa. Ehkä siksi, että Suomi on niin pieni maa, niin pieni kieliryhmä. Me emme pärjää yksin. Meidän on pakko suuntautua ulospäin. 

Suomi on jo keskiajalta alkaen ollut kallellaan länteen, ja lännestä olemme saaneet kristillisen uskon. Meillä on pitkä historia katolisen kirkon kanssa. Pienuutemme tuntien meistä on luontevaa hakea turvaa jostain suuremmasta. Katolinen kirkko ehkä juuri tämän vuoksi vetoaa suomalaisiin, kunhan se ensin voittaa ihmisten luottamuksen. Tähän varmasti tarvitaan sitä “jäänmurtajaa”. Luottamuksen rakentajaa.

Ehkä tämä asetelma johtaa suomalaisia suhtautumaan ekumeniaan suopeasti. Ymmärrämme, että me emme pärjää yksin. Suomi ei ole maailman napa, vaan “maailman loppu”, fin-land, niin kuin isä Raimo vitsailee. Tämä on myös tärkeä asia katolilaisten ymmärtää. Vaikka Suomi on monessa mielessä täysin periferiassa, niin hengellisesti ja teologisesti – puhumattakaan koulutuksen ja teknologian suhteen – olemme monissa asioissa maailman huippua. Täällä syrjässä on tosi viisasta porukkaa. Tiedämme, ettemme voi sulkeutua itseemme. Katolinen kirkko tarjoaa meille mahdollisuuden avautua johonkin todella suureen. Me emme halua sulkeutua vain omiin kinkereihimme. Suomalaisilla on oikeasti paljon annettavaa Kirkolle.

Lopuksi: piispa Raimon kirja on tärkeä puheenvuoro, joka hyvin nopea ja helppo lukea juuri siksi, että siinä on niin paljon lyhyitä ja kiinnostavia kertomuksia elävästä elämästä, kohtaamisia nuorten, vanhusten, juoppojen kuin myös paavin kanssa. Piispa Raimon kirja antaa kuvan elämästä, joka on täynnä käänteitä. Mitä on mutkan takana, sitä on vaikea ennustaa. Mutta yksi asia on varma, ja se lukee isä Raimon piispanvaakunassa: “Palvelkaa Jumalaa ilolla.”

Jäänmurtajille tilausta

Nyt joulun alla, jos haluat tutustua katoliseen kirkkoon Suomessa, voin lämpimästi suositella piispan Jäänmurtajaa. Kirjan nimi nosti mieleeni myös hyvin ajankohtaisen asian. Niin kuin olemme uutisista lukeneet, Suomalaiset ovat maailman parhaita jäänmurtajien rakentajia. USA, ja useat muut valtiot, tilaavat Suomelta miljardeilla euroilla jäänmurtajia. Jäänmurtaja raivaa tietä toivolle, jota kipeästi tarvitsemme.