raamatuntulkinta

Päivi Räsänen vastaan Teemu Laajasalo – argumentaatioanalyysi

EETU MANNINEN

Viime viikolla kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) ja Helsingin evankelis-luterilainen piispa Teemu Laajasalo keskustelivat MTV:n Uutisaamussa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (tästedes ”kirkon”) suhteesta samaa sukupuolta olevien väliseen avioliittoon. Keskustelijat edustivat keskenään vastakkaisia kantoja: Räsänen (tunnetusti) vastustaa ja Laajasalo kannattaa.

Kuvakaappaus ohjelmasta

Ristiriitatilanne näiden kahden kannan välillä on vaikea, ja yksimielisyys asiasta on tuskin realistinen vaihtoehto. Hankalassa tilanteessa lienee paikallaan tarkastella kummankin osapuolen teologista argumentaatiota, jotta mahdolliset sokeat pisteet tulevat valaistuiksi.

Vaikka katolisesta näkökulmasta on helppo olla monesta asiasta samaa mieltä Päivi Räsäsen kanssa, pyrin arviossani neutraaliuteen ja tasapuolisuuteen. Vaikka molemmat keskustelijat ansaitsevat suoriutumisestaan kehuja, kummankin argumentoinnissa on mielestäni myös parantamisen varaa. (lisää…)

Juha Pihkala: kultakimpaleita kastelukannussa (eli helmiä kirjasta, jota tuskin olet lukenut)

EMIL ANTON

Kuten kristologiaa käsittelevässä kirjoituksessani kerroin, olen viime aikoina perehtynyt Tampereen emerituspiispan, dogmatiikan dosentti Juha Pihkalan tuotantoon. Tänään haluaisin esitellä aivan erinomaisen kirjan, jonka nimi on kuitenkin niin tylsän kuuloinen ja kansi niin hupsun näköinen, ettei juuri kukaan liene sitä lukenut (netistä en löytänyt yhtään esittelyä).

Kirjan nimi on Piispa. Sen kannessa Pihkala pitelee vihreää kastelukannua. Teos on kuitenkin kantensa designia noin kymmenen vuotta nuorempi. Kyseessä on Tampereen hiippakunnan vuosikirja vuodelta 2008. Krooh? Silti yksi parhaita lukemiani suomenkielisiä teologisia kirjoja. Oikeasti.

Samoin kuin toisen suuren suomalaisen dogmaatikkopiispan, Eero Huovisen sukulaiskirja Pappi? (ks. esittelyni täällä), Juha Pihkalan Piispa on otsikostaan huolimatta todella mielenkiintoinen alusta loppuun. Kokosin siitä kuusi A4-sivullista pelkkiä parhaita sitaatteja, jotka olisin tähän esittelyyn halunnut mahduttaa.

Jouduin tiivistämään. Esittelen ensin hieman Pihkalan henkilökohtaista uskonvakaumusta. Sen jälkeen otan käsittelyyn, joskin vain pintapuolisesti, teologisen kysymyksen piispuuden ja piispanvihkimyksen luonteesta (aihe on mielenkiintoisempi kuin kuulostaa). Lopuksi annan perinteistä kirkollista kristillisyyttä puolustavan Pihkalan kertoa, miksi niin kutsuttu rappioteoria kristinuskon historiasta ei toimi. Aloitetaan kuitenkin viisivuotiaiden viisauksilla ja katsauksella kirjahyllyyn. (lisää…)

Teesejä Raamatusta: Kristus keskiössä – tulkitsija kehällä?

EETU MANNINEN

Isä Oskari Juurikkala on käsitellyt blogillamme jo kahta Perussanoman Uskonpuhdistuksen sanoma tänään –sarjaan kuuluvaa teosta: Anni Maria Laaton Teesejä kirkosta ja Simo Peuran Teesejä ehtoollisesta. Nyt on vuorossa sarjan kolmas osa: Åbo Akademin dogmatiikan dosentti Leif Eriksonin Teesejä Raamatusta.

Aihe on todella kiinnostava katolilais-luterilaisen keskustelun kannalta, mutta tässä kirjassa näkökulma ei ole ekumeeninen. Erikson omistaa teoksensa nimenomaan reformaattori Martti Lutherin (1463–1546) raamattunäkemyksen esittelemiseen, mikä on toki luonteva ratkaisu näin reformaation merkkivuonna.

Vaikka kyseessä on siis yhden teologin yksityisen ajattelun esittely, on kirja kuitenkin kiinnostava myös katolisesta näkökulmasta: Lutherin ajattelu Raamatusta on jättänyt vahvan leimansa hänen jälkeiseensä protestanttiseen teologiaan, ja sillä on suuri vaikutus tärkeisiin ja vaikeisiin ekumeenisiin kysymyksiin Raamatun ja tradition välisestä suhteesta ja kirkon opetusviran auktoriteetista.

Teoksessaan Erikson pyrkiikin osoittamaan että Lutherin raamattukäsitys on relevantti myös nykyajan ihmisille pohtimalla jokaisen teesin lopuksi ajankohtaisia haasteita ja mahdollisuuksia.

Eriksonin teesit ovat: (lisää…)