Top 5 jumalalliset ammatit

Jeesus Joosefin pajassa. Georges de La Tourin (1593-1652) maalaus

Kesäloman jälkeen voi yhdelle jos toisellekin olla vaikeaa palata taas töihin ja motivoitua arjen raatamiseeen. Viime viikolla mainittu pyhä Josemaría Escrivá puhui itsekieltäymyksen lisäksi paljon myös työn pyhittämisestä, ja tämä ajatus onkin auttanut lukemattomia ihmisiä näkemään työnteossa jotain paljon syvällisempää, arvokkaampaa ja merkityksellisempää kuin pelkkä rahan ansaitseminen tai yhteiskunnallisen velvollisuuden suorittaminen.

Tällä viikolla ajattelin tuoda työssä pyhittymisen ajatukseen uutta konkretiaa listaamalla Top 5 jumalalliset ammatit. Ammatit eivät tietenkään ole missään arvo- tai pyhyysjärjestyksessä, ja itse asiassa on vaikea valita vain viittä. Siksi olen välillä kuvannut ammattikuntaa parilla sanalla tai ryhmitellyt useampia laajemman otsikon alle. Listan pointtina on lähinnä rohkaista itse kutakin miettimään niin oman kuin lähimmäisenkin ammatin teologista merkitystä.

1. Teologi, pappi. Ehkä hieman itsekeskeisesti aloitan tämän blogin kirjoittajien hommilla, jotka hyvinkin saattavat olla myös tavallisen tallaajan ensimmäinen mielleyhtymä, jos pyhiä ammatteja ruvetaan miettimään. Teologi tarkoittaa kirjaimellisesti Jumalasta puhujaa, ja juutalais-kristillisen (ja islamilaisen) monoteismin mukaan Jumala on tietysti tässä mielessä itse ensimmäinen teologi, itsestään puhuja, sillä hän on ilmoittanut itsensä historiassa, ”puhunut profeettojen suulla”. Kristillisen uskon mukaan Jumalan pelastushistorian keskipiste on Jeesuksen Kristuksen ylimmäispapillinen työ, jossa hän uhraa itsensä koko maailman, kaikkien ihmisten edestä. Teologin tulee miettiä tarkkaan, mitä Jumalasta sanoo, ja rukoilla siihen valoa itse ylimmältä Teologilta, ja papin tulee muistaa olevansa ammatissaan ”toinen Kristus”, alter Christus, ja pro multis, muita (monia, kaikkia) varten. Papin ”ammatista” suosittelen lämpimästi kaikille, niin papeille kuin maallikoillekin, Eero Huovisen kirjaa Pappi?

2. Käsityöläinen, rakennusmies. Papin tai teologin työn jumalallisuuden ehkä ymmärtää, mutta entäpä kun kyseessä on aivan tavallinen puurtaja? Kun ajattelemme naapurissa raksalla paukuttavaa virolaista, huulillemme nousee kenties hyvinkin raamatullinen kysymys: ”Eikö tämä ole [vain] rakennusmies?” (Mark. 6:3) Juuri näin Jeesuksesta puhuttiin hänen maallisen elämänsä aikana – alkukielen termi τέκτων (tektoon) voi tarkoittaa puuseppää, rakennusmiestä tai mitä tahansa käsityöläistä. Tämä oli kristillisen uskon mukaan lihaksi tulleen Jumalan ammatti, ehkä siis kaikkein pyhin ammatti. On se sitten puutöitä, rakennustöitä, ompelua, hitsaamista, design-tuotteiden tekemistä tai mitä tahansa, käsin tai koneella, tällaisen työn ääreellä voi parhaiten samaistua Jeesuksen maanpäälliseen elämään. Voi kuvitella, että Jeesus teki työnsä hyvin ja jatkuvassa yhteydessä Isään, ja ottaa siitä mallia. Ylösnousseena Herrana Kristus on kanssamme kaikessa, myös työssämme, ja hän tuntee varmaankin sympatiaa sellaista työläistä kohtaan, joka aamurukoukseksi tokaisee vaikkapa seuraavat sanat: ”No niin Jeesus, lähdetääs töihin.”

Ford Madox Brown, Jeesus pesee Pietarin jalat (1852-1856)

3. Palveluala. Entäpä siivoojat, tiskaajat, tarjoilijat, vastaanottovirkailijat ynnä muut palvelualan ammattilaiset? Tämän alan ihmisten ja muidenkin on hyvä pitää mielessä Jeesuksen sana, jonka mukaan hän ei tullut ”palveltavaksi, vaan palvelemaan” (Matt. 20:28). Viimeisellä ateriallaan (Joh. 13) Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja käski seuraajiaan tekemään saman. Jos siis jollakulla on kiusaus ajatella, että tarjoileminen tai siivoaminen asettaa kyseisen ammatin harjoittajan palveltavia nähden alempaan asemaan, niin on hyvä muistaa Kristusta, joka tieten tahtoen ”otti orjan muodon” (Fil. 2:7) ja alensi itsensä muiden palvelijaksi. Palvelualan ammattilaiset ovat erittäin jumalallisessa työssä, sillä Jumalakin on halunnut palvella ihmisiä. Hyvä palvelu tuottaa ihmisille iloa ja antaa tunteen arvokkuudesta, mikä on omiaan vahvistamaan käsitystä ihmisarvosta, joka puolestaan perustuu siihen, että olemme Jumalan erityisiä luomuksia. ”Serviam!” – palvelen! – siinä lyhyt rukous palvelualan ammattilaiselle (katolisen hengellisen tradition mukaan tämä oli arkkienkeli Mikaelin ja muiden hyvien enkelien vastaus Jumalalle, kun taas Saatana ja pahat enkelit sanoivat non serviam eivätkä suostuneet palvelemaan).

4. Tuomari, asianajaja. Juristit muodostavat teologisesti poikkeuksellisen vakavan ja syvällisen jumalallisen ammattikunnan. Jumala on nimittäin Raamatun (ja tietysti myös Koraanin) mukaan tuomari, joka tuomitsee lopulta kaikki ihmiset. Jo tässä elämässä omatuntomme todistaa, että on oikea ja väärä, että on olemassa syyllisyys ja syyttömyys. Viimeisenä päivänä meidät tuomitaan. Ajatus on vavisuttava, ja samoin varmasti monet maalliset tuomarit vapisevat, kun heidän tulee tehdä valtavia päätöksiä ihmisten kohtalosta: vapaus vai vankeus, armahdus vai rangaistus? Tuomiossa on jotain jumalallista. Siksi tuomarien tulisi rukoilla, että he olisivat Jumalan tavoin oikeudenmukaisia tuomareita. Jumalan oikeudenmukaisuus toisaalta lohduttaa – hän ei tuomitse väärin. Toisaalta se voi pelottaa, jos tiedostamme olevamme syyllisiä. Siksi täytyy pitää mielessä myös toinen jumalallisen juristin ammatti, asianajaja. Raamattu kutsuu sekä Jeesusta että Pyhää Henkeä termillä παράκλητος (parakleetos, 1. Joh. 2:1, Joh. 14:26), kirjaimellisesti ”luokse kutsuttu”, latinaksi suoraan kreikasta käännettynä advocatus, josta tulee mm. ruotsin sana advokat, asianajaja (engl. advocate, jota myös joissain raamatunkäännöksissä käytetään). Yksi Raamatun ihmeellisimpiä ja rohkaisevimpia ajatuksia onkin, että meillä on taivaassa puolestamme puhumassa paras mahdollinen asianajaja.

Rembrandtin maalaus vuodelta 1628

5. Taiteilija, luova työ. Viimeisenä muttei vähäisimpänä ottaisin esille ammattikunnan, joka oli erityisen lähellä paavi Johannes Paavali II:n sydäntä, nimittäin taiteilijat: kuvataiteilijat, estraditaiteilijat, säveltäjät ja sanoittajat, runoilijat ja kirjailijat, kaikenlaiset luovan työn ammattilaiset. Vuonna 1999 paavi, joka itse oli nuorempana näyttelijä, näytelmäkirjailija ja runoilija, kirjoitti avoimen kirjeen taitelijoille, jossa hän pohdiskelee taiteilijan kutsumusta olla Luoja-Jumalan kuva. Jumala on suuri taiteilija, joka on ”maalannut” ja ”veistänyt” meille henkeäsalpaavia maisemia ja luonnonmonumentteja. Lisäksi hän on ”käsikirjoittanut” pelastushistorian ja inspiroinut pyhät kirjoitukset, joissa on historian lisäksi kaikenlaista kirjallisuutta, runoutta, fiktiota ja draamaa. Kirkko on pitkin vuosisatoja arvostanut taidetta ja tuottanut maailmanhistorian upeimpia maalauksia, sävellyksiä, arkkitehtoonisia ihmeitä, jne. Se kutsuu taiteilijoita osallistumaan Jumalan luovaan työhön ja levittämään taiteen keinoin sitä, mikä on totta, kaunista ja hyvää.

Mainokset

2 comments

  1. Kristus valitsi opetuslapsikseen kalastajia. Siis sellaisen tuikitavallisen ja arkisen ammattikunnan edustajia joiden ei tarvitse ”edetä urallaan”. Se mikä ihmisten kesken on korkeata se on…

    Tykkää

    1. Kalastaja olisi ollut myös varteenotettava vaihtoehto, samoin lääkäri, kuten joku sanoi, ja tietysti paimen, ja maanviljelijä tai viinitarhuri. Näistä saisi helposti aikaan pienen kirjasen tai isommankin. Kuten sanottu, idea oli vain inspiroida, ja karsiminen oli välttämätöntä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s