EMIL ANTON

Joulu on taas ovella, ja monet ”tapakristityt” käyvät jälleen pitkästä aikaa kirkossa. Onkin mitä sopivin aika miettiä sitä, kuinka meistä kaikista voisi tulla entistäkin parempia tapakristittyjä!

Jaakko Heinimäki ja Kaisa Kariranta ovat kirjoittaneet aiheeseen liittyvän huippuhienon opaskirjan Tapakristityn tyylikirja: Miten elää ja kuolla kristillisesti (Helsinki: Kirjapaja 2016). He aloittavat toteamalla, että ennen vanhaan tapakristillisyys oli ulkokultaisuuden synonyymi ja tosiuskovaisuuden vastakohta. Nykyään tällaista leimautumista ei tarvitse pelätä, sillä tapakristittykin alkaa olla jo suorastaan eksoottinen ilmiö.

Itse asiassa tavoissa sinänsä ei ole mitään väärää. Päinvastoin: ”Jos aikoo elää kristittynä, siihen liittyy väistämättä joitakin kristittynä elämiseen liittyviä tapoja.” Seuraavassa esittelenkin kirjan pohjalta muutamia ideoita niille, jotka haluaisivat tulla tyylikkäiksi tapakristityiksi. Pelätä ei tarvitse, homma on oikeastaan aika helppo.

Rukoile

Heinimäki ja Kariranta toteavat, että itse asiassa jokainen rukoilee, vaikkei sitä ehkä tietäisikään. Jo hyvän toivominen on eräänlaista rukousta. Paavali sanoo, että Pyhä Henki rukoilee meissä ”sanattomin huokauksin” (Room. 8:26). Rukouksen aita on siis aika matalalla. Jumalalle voi puhua milloin ja missä tahansa. Mitään ei tarvitse esittää, sillä se ei kuitenkaan onnistu.

Jos sopivia sanoja ei tunnu löytyvän, kirkon rukousperinne tulee apuun. Jeesukselta on Isä Meidän -rukous, se on aika varma veto. Sanallisten rukousten lisäksi on myös mietiskelevää (meditatiivista) ja katselevaa (kontemplatiivista) rukousta.

Meditatiivisessa rukouksessa eli mietiskelyhetkessä voit vaikka ottaa raamatuntekstin ja pohtia sitä, mitä teksti sinulle puhuu, tai mitä kenties itse olisit tuntenut tai tehnyt lukemassasi tilanteessa. Kontemplatiivissessa rukouksessa voit vain olla hiljaa ja ihailla Jumalan suuruutta, vaikkapa luomakunnan kauneuden innoittamana. Etsi sopiva paikka luonnosta tai mene huoneeseesi ja sulje ovi. (Ja kännykkä.)

Käy kirkossa

Kirkossa käymisessä ei ole mitään outoa eikä hävettävää. Itse asiassa suomalaiset käyvät kirkossa aika paljon: jumalanpalveluskäyntejä on vuodessa enemmän kuin käyntejä teatteri-, ooppera- ja sirkusesityksissä sekä SM-liigan matseissa yhteensä.

Joskus jumalanpalvelus voikin olla parasta viihdettä, varsinkin jos musiikki on toteutettu onnistuneesti ja saarnaaja osaa asiansa. Välillä on toki niin, että kirkossa on aivan jäätävän tylsää. Silloin voi yrittää jättää kriitikonhatun naulaan ja keskittyä liturgian hengelliseen merkitykseen.

Ehtoollinen yhdistää taivaan ja maan, elävät ja kuolleet, Jumalan ja ihmisen. Liturgiset värit puhuvat symbolista kieltään, ja messun pysyvien osien teologinen sisältö on aina taattua tavaraa, joka tarvittaessa korjaa saarnaajan hairahdukset tai hölmöydet. Kirkot ovat myös erilaisia: kokeile joskus vaikka naapuriseurakuntaa.

Veisaa virsiä

Suomessa on aivan valtavan rikas virsiperinne. Kirkkojen virallisten virsikirjojen lisäksi on olemassa eri herätysliikkeiden omia virsikirjoja. Youtubestakin löytyy vaikkapa aamun piristykseksi evankelista Siionin kannelta ja iltahartaudeksi lestadiolaisia Siionin lauluja.

Jos perheessä osataan laulaa, niin miten olisi yksi yhteinen virsi per päivä? Tai virsi-ilta kerran kuussa kavereiden kanssa? Virret sisältävät Raamatun tekstejä, inhimillistä kokemusta ja syvää hengellistä viisautta useiden vuosisatojen ajalta. Ne ylittävät kirkkokuntarajat, joten virsiseurat voivat aivan hyvin olla ekumeeniset. Stressaantuneille ja mielenrauhaa kaipaaville virsien itseään toistavat sävelet voivat tarjota ilmaista psykoterapiaa.

Vietä joulua (ja muita pyhiä)

Suomalaiset ovat aika hyviä viettämään joulua, onhan joulupukkikin suomalainen, vai kuinka? Muut juhlapyhät sen sijaan tuppaavat jäämään vähemmälle huomiolle. Adventti on jouluun valmistautumista, loppiainen on idän tietäjien juhla. Kirkossa käymisen ja kuusen heivaamisen lisäksi voit kunnioittaa tietäjiä esimerkiksi tutkimalla jonkin kristinuskossa vaivaavan asian perinpohjaisesti, kunnes saat vastauksen.

25.3. taas on Marian ilmestyspäivä, ihan suomalaisessakin kalenterissa. Maria ei ole vain katolilaisten ja ortodoksien juttu. Tuhkakeskiviikko aloittaa pääsiäiseen valmistavan paaston, ja pääsiäistä vietetään helluntaihin eli Pyhän Hengen lähettämiseen asti. Pyhäinpäivänä kannattaa käydä hautausmaalla ja tuomiosunnuntaina tehdä tiliä kuluneesta vuodesta, kiittää ja pyytää anteeksi. Memento mori.

Viimeisen päivän, kuoleman ja tuomion miettiminen kirkastaa tapakristityn elämän jokaisen hetken merkitystä. ”Arkeen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä muuten suurin osa elämästä menee ohi.”

Hoida seremoniat

Suurin osa ihmisistä kuuluu kirkkoon ”liturgisista syistä”, siis siksi, että he haluavat olla kirkollisten toimitusten kuten kasteen, konfirmaation, avioliittoon vihkimisen ja hautajaisten piirissä. Jos olet jonkun kastekummi, muista kummilastasi rukoilemalla hänen puolestaan. Voit esimerkiksi aina kirkossa käydessäsi sytyttää hänelle kynttilän.

Kaikista Suomessa järjestettävistä hautajaisista jopa 96 % toimitetaan luterilaisin menoin. Se on paljon enemmän kuin kirkkoon kuuluvien määrä. Toki muitakin mahdollisuuksia on. ”Mikäli katolinen sielunmessu miellyttää, kannattaa päättää päivänsä katolilaisena.”

Omia hautajaisia kannattaa miettiä etukäteen. Se voi pelottaa, mutta syytä huoleen ei ole: noutaja tulee oman aikataulunsa mukaan, eikä hautajaisten miettiminen sitä nopeuta. Omista hautajaisista keskusteleminen ystävien ja omaisten kanssa virittää varmasti antoisan juttutuokion. Mitä virsiä soitetaan? Millainen on muistotilaisuuden tarjoilu? Mikä on hautapaikka, ja mitä hautakiveen kirjoitetaan?

Hautajaisten lisäksi kannattaa miettiä kodin siunausta. Onko kotisi siunattu? Jos ei, niin kutsu pappi (tulee mielellään!) ja kavereita kylään. Hoitakaa siunaus ja pitäkää mukavat illanistujaiset.

Kotialttari ja sisäinen kappeli

Muistuttaako kodissasi mikään Jumalasta? Tee kotiisi pieni alttari, jolle voit asettaa esimerkiksi ristin, krusifiksin tai ikonin. Sen edessä on luontevaa pitää päivittäinen rukoushetki, tai sitten se voi toimia vain pienenä arkisena ”ikkunana taivaaseen”, joka auttaa näkemään Jumalan todellisuuden arjen keskellä.

Ulkoista alttaria tärkeämpi on kuitenkin sielun sisäinen kappeli. Avilan Teresa puhui oikein sisäisestä linnasta, jossa on seitsemän huonetta. Ensimmäisessä asunnossa tutustutaan rakastavaan Jumalaan, seitsemäs on ylösnousemuksen henkilökohtainen kokeminen.

Mestari Eckhartille sielu on temppeli, jonka Jumala janoaa täyttää kokonaan. Siksi Jeesus ajaa temppelistä kauppiaat pois. Kaupankäynti tarkoittaa tekojen tekemistä palkkion toivossa. Jumala antaa kalleimmatkin lahjansa vapaasti, ilman kaupankäyntiä. ”Jos ainoa rukouksesi on kiitos, se riittää.”