OSKARI JUURIKKALA

Viikon kuluttua vietämme Jeesuksen syntymäjuhlaa, joulua. Adventti päättyy. Se on ollut valvomisen ja valmistautumisen aikaa, uuden kääntymyksen aikaa. Monet katolilaiset ovat käyneet ripittäytymässä viime päivinä, tai tekevät niin tällä viikolla. Minäkin ripittäydyn tällä viikolla, mutta toisaalta teen niin joka viikko. Kannustan muitakin käymään usein tässä Jumalan laupeuden suihkussa, niin kuin joku sitä osuvasti kutsui.

Mutta miten ripillä käymiseen eli parannuksen sakramenttiin tulisi valmistautua? Tätä kysyy moni, ja kysymys on tärkeä. Rippiin tulisi valmistautua omaatuntoa tutkimalla, mutta jos sitä ei ole tottunut tekemään, mikä avuksi?

Viime kuussa julkaisin kirjoituksen Kutsu pyhyyteen: pieni opas. Siinä annoin käytännöllisiä vinkkejä koskien sitä, mikä kristinuskossa on tärkeintä ja miten sitä tulisi elää. Tämä kirjoitus on sille jatkoa. Molemmat tekstit syntyivät osana työtä katolisten nuorten parissa.

Tässä rippioppaassa olen yrittänyt korostaa sitä, että synti ei ole vain ”kiellettyjen asioiden” tekemistä, vaan myös velvollisuuksien ja hyvien asioiden laiminlyömistä. Teksti yksinään on tietenkin vain ensi askel. Jokaisella on omat haasteensa, ja on tärkeä puhua asioista avoimesti ja kysyä neuvoa. Omantunnon tutkiskeleminen on oppimisprosessi. Se on syventymistä Jumalan tahdon ymmärtämiseen sekä omien taipumuksien, vahvuuksien ja heikkouksien tuntemiseen.

Kannustan jokaista lukijaa (jolla on siihen mahdollisuus) vastaanottaminen usein parannuksen sakramentin. Kun ripillä käydään oikeasta tarkoituksesta eli rakkaudesta Jumalaan, se on ehtymätön ilon ja rauhan lähde. Pyhä Josemaría Escrivá tapasi kutsua sitä ilon sakramentiksi. Lisäksi se varmistaa uskossa ja Jumalan rakkaudessa pysymisen ja kasvamisen.

(Niitä, joilla on taipumuksia omantunnonvaivoihin, kehotan puhumaan asiasta rohkeasti sopivan papin kanssa. Taipumusta varten on runsaasti käytännöllisiä neuvoja, jotka lievittävät vaivaa. Jos et omasta seurakunnastasi saa apua, ota toki yhteyttä minuun.)

***

Opas ripittäytymistä varten

Rippi on tilaisuus pyytää Jumalalta anteeksi ja kokea hänen rakkautensa. Ennen rippiä vietä hetki aikaa miettien ja muistellen, millä tavoin olet toiminut väärin Jumalaa, muita tai itseäsi kohtaan, ja miten voisit elää paremmin kristittynä.

Rippi on mahdollisuus avautua Jumalan uudistavalle voimalle. Seuraavat kysymykset auttavat sinua miettimään, mihin voisit tarvita hänen armoaan.

Olenko elänyt uskoani iloisesti ja aktiivisesti, vai olenko hylännyt sen tai laiminlyönyt sitä? Olenko elänyt rohkeasti kristittynä, vai olenko häpeillyt uskoani?

Olenko vaalinut uskoni kasvamista (esim. rukoilemalla, Raamattua lukemalla ja messuun osallistumalla)? Vai olenko leikitellyt taikauskoisilla asioilla tai epäkristillisellä hengellisyydellä tai henkisyydellä?

Olenko osallistunut messuun mahdollisuuksieni mukaan sunnuntaisin ja juhlapyhinä? Olenko käynyt kommuuniolla kiitollisesti? Olenko joskus vastaanottanut ehtoollisen käymättä ripillä, vaikka tiesin tehneeni jotain vakavaa syntiä?

Olenko ollut kotona avulias ja ystävällinen? Olenko kunnioittanut vanhempiani/puolisoani ja ollut kärsivällinen muita perheenjäseniä kohtaan?

Olenko vihannut jotakuta tai ollut kateellinen jollekulle? Olenko hautonut sisälläni kaunaa tai kieltäytynyt antamasta anteeksi? Olenko kiusannut muita tai ajatellut heistä ilkeästi?

Olenko arvostellut muita tai kohdellut heitä ilkeästi teoilla tai ajatuksilla?

Olenko työpaikalla/koulussa työskennellyt kunnolla, vai antanut periksi laiskuudelle? Olenko kohdellut esimiehiäni/opettajia ja muita aikuisia kunnioittavasti?

Olenko suojellut ja puolustanut ihmiselämää kaikissa tilanteissa? Olenko ollut väkivaltainen jotakuta kohtaan?

Olenko puhunut tai kirjoittanut muista pahaa? Olenko paljastanut salaisuuksia tai kertonut jotain satuttaakseni heitä?

Olenko tukenut ja puolustanut kiusattuja ja kaltoin kohdeltuja? Vai olenko osallistunut kiusaamiseen tai ainakin katsonut vierestä ja hyväksynyt hiljaisesti, kun muita kohdellaan väärin?

Olenko suhtautunut omaan ja muiden seksuaalisuuteen arvokkaasti ja kunnioittavasti, vai olenko puhunut tai toiminut siveettömästi? Olenko katsellut moraalittomia kuvia tai videoita? Olenko tehnyt epäpuhtaita tekoja yksin tai jonkun muun kanssa?

Olenko aina ollut totuudenmukainen, vai olenko langennut valheisiin päästäkseni vähemmällä tai saadakseni itseni näyttämään tärkeältä?

Olenko kunnioittanut muiden omaisuutta, vai olenko varastanut jotain tai vahingoittanut muiden omaisuutta?

Olenko ollut kateellinen muille heidän ulkonäkönsä, tavaroidensa tai tekojensa vuoksi? Yritänkö etsiä onnellisuutta asioiden omistamisesta?

Yritänkö auttaa muita elämään hyvin, vai olenko jollain tavalla kannustanut heitä pahaan?

Olenko juonut alkoholia päihtymiseen asti, tai käyttänyt huumeita?

Yritänkö olla johdonmukainen kristitty? Autanko muita sanoillani ja esimerkilläni, jotta hekin saisivat uskon ja ikuisen elämän lahjan? Vai ovatko ajatukseni ja tekoni itsekeskeisiä ja turhamaisia?

Kerro ripissä rohkeasti kaikki mitä huomaat, vaikka jokin asia hävettäisi. Kaikki vakavat synnit pitää tunnustaa, jotta Jumala voisi antaa anteeksi. Vähäpätöisiä asioita ei tarvitse välttämättä mainita, mutta niidenkin kertominen on hyödyllistä, sillä se antaa meille uutta voimaa jatkaa matkaa. Älä huolestu, vaikka usein lankeaisit samoihin synteihin. Pyhyys ei ole virheettömyyttä, vaan sitä että aina nousee ylös ja katsoo taas eteenpäin. Luota, että Jumala haluaa yhä uudelleen ottaa syntisi pois, vahvistaa sinua ja tuoda sieluusi iloa ja rauhaa.