EMIL ANTON

Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 20 % eli joka viides suomalaisista ei usko Jeesukseen edes historiallisena henkilönä. He joko pitävät Jeesuksen historiallisuutta epätodennäköisenä, eivät usko siihen laisinkaan tai eivät osaa ottaa asiaan kantaa. Näiden miljoonan sieluparan tähden ajattelin kirjoittaa eräänlaisen for dummies -blogin Jeesuksen historiallisuudesta tai olemassaolosta.

En kuitenkaan aio toistaa tavanomaisia sitaatteja Josephukselta, Tacitukselta ja kumppaneilta. Keskustelu Jeesuksen historiallisuudesta menee aivan sivuraiteille, jos ruvetaan vääntämään Josephuksen kristillisistä lisäyksistä ja Tacituksen kuulopuheiden lähteistä. Paljon parempi argumentti Jeesuksen historiallisuuden puolesta löytyy jostain aivan muualta, nimittäin Lähi-idästä.

Olin Jordaniassa neljä viikkoa arabian kielen kurssilla. Ammanista teimme päiväretkiä mm. pohjoisen kaupunkeihin kuten antiikin Gerasaan ja Gadaraan, jotka nykyään tunnetaan nimillä Jerash ja Umm Qays. Molemmissa on vaikuttavat roomalaisaikaiset rauniot katuineen, toreineen, pylväineen, teattereineen ja temppeleineen. Umm Qays on aivan Jordanian luoteisrajalla, ja sieltä näkyy helposti Israelin puolelle.

Jeesuksen ajan Dekapolis ja Tampereen pyhä Kalevi

Sekä Gerasa että Gadara kuuluivat ajanlaskun alun tienoilla vaikuttaneeseen kymmenen kaupungin ryhmään nimeltä Dekapolis. Kyseessä oli Jordan-virran itäpuolella sijainnut melko autonomisten hellenistisen (kreikkalaisten) kaupunkien ryhmä Rooman valtakunnassa voittopuolisesti seemiläisellä kielialueella.

Evankeliumeita tunteva lukija saattaa muistaa, että Jeesuksen kerrotaan menneen ”toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle” (Mark. 5:1, KR -38) tai ”gadaralaisten alueelle” (Matt. 8:28, KR -38). Kun astuin Gadaran arkeologiselle alueelle, eteeni avautui henkeäsalpaava näkymä Genesaretinjärvelle, juuri sille järvelle, jonka toiselle puolelle nämä vuoden 70 jKr. tienoilla (tutkijoista riippuen +-20 vuotta) kirjoitetut kreikankieliset tekstit kertovat Jeesuksen tulleen.

Evankeliumien mukaan Jeesus teki tällä alueella kuuluisan ihmeen, jossa hän ajoi legioonan pahoja henkiä riivatusta miehestä sikalaumaan (joka sitten juoksi jyrkänteeltä alas ja hukkui järveen – sen verran outo ja kristillisen uskon näkökulmasta ”nolo” tarina, että historiallinen pohja on paljon uskottavampi selitys kuin rakastavaan Jumalaan uskovien ja uskoaan levittämään pyrkineiden opetuslasten mielikuvitus). Ihmeen seurauksena evankelistat kertovat, että ”koko kaupunki” pyysi Jeesusta ”menemään pois heidän alueeltaan” (Matt. 8:34) ja että riivattuna ollut mies ”lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät” (Mark. 5:20).

Dekapolin kaupunkien kaduilla kävellessäni tajusin, että nämä ovat olleet eloisia kaupunkeja Jeesuksen aikaan, ja ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitetut evankeliumit väittävät, että näillä seuduilla tiedettiin Jeesuksen toiminnasta. Tästä seurasi havahtuminen siihen, etteivät evankelistat yksinkertaisesti olisi voineet väittää moista, ellei väitteillä olisi ollut totuuspohjaa. Dekapolin väestö olisi äkkiä todistanut, ettei täällä ole koskaan ketään tuollaista tunnettu, ja kristinusko olisi saanut heti alkuun kuolettavan iskun. Yritäpä keksiä uskonto kuvitteellisesta Kalevista, joka teki Tampereella 40 vuotta sitten niin väkeviä tekoja, että koko kaupunki ihmetteli. Onnea matkaan!

Jeesus on osa Jerusalemin, Nasaretin ja Betlehemin historiaa

Historiallinen tietoisuuteni syveni entisestään, kun siirryin Jordan-virran yli Israelin puolelle. Vietin kaksi viikkoa Jerusalemissa, kävin päiväretkellä Nasaretissa ja juhlin joulua Betlehemissä. Jerusalemissa kohtaavat juutalaisuus, kristinusko ja islam, Nasaret on arabikaupunki Israelissa, kun taas Betlehem on palestiinalaiskaupunki Länsirannalla. Kahdessa viimeisessä väestö koostuu arabeista, joista enemmistö on muslimeja mutta merkittävä vähemmistö kristittyjä.

Pyhällä maalla tajuaa luuytimiään myöten, että nämä eivät ole mitään satumaakaupunkeja vaan aivan oikeita kaupunkeja, eivätkä ne ole syntyneet Jeesus-legendan innoittamina kristillisiksi pyhiinvaelluskohteiksi, vaan ne ovat olleet olemassa jo ennen Jeesusta, Jerusalem ja Betlehem jopa yli 1000 vuotta ennen Jeesusta. Jeesus on ”vain” osa niiden historiaa. Mutta siinäpä se: hän on osa niiden historiaa. Täällä kukaan ei väitä Jeesusta keksityksi.

Tämä on mielestäni ylivoimaisesti paras argumentti Jeesuksen historiallisuuden puolesta, jos sellaisia nyt ylipäätään tarvitaan (Wikipediasta voi lukea lisää itsensä sivistämiseksi, jos tarvitsee). Vajaat 2000 vuotta sitten juutalaisten pääkaupungissa Jerusalemissa syntyi uskonto, joka väitti pääsiäisjuhlan aikaan Golgatalla ristiinnaulitun nasaretilaisen Jeesuksen nousseen kuolleista ja toteuttaneen siten juutalaisten pyhien kirjoitusten profetiat Messiaasta.

Jotkut juutalaiset uskoivat tähän, mutta suurin osa ei uskonut. Silti kukaan ei väittänyt, ettei tätä Jeesusta koskaan ollutkaan. Sana Jeesuksesta ylösnousseena Messiaana levisi äkkiä ympäri maata, myös Nasaretiin ja Betlehemiin. Missään ei syntynyt vastaliikettä, jonka mukaan moista heppua ei koskaan olisi ollutkaan.

Oliko Jeesus olemassa? Kysy juutalaisilta! 

Tiedämme hyvin varhaisista kristillisistä ja juutalaisista lähteistä, millaisilla argumenteilla juutalaisten enemmistö torjui Jeesuksen. Nasaretissa ihmeteltiin, että eikös tämä ole se tuntemamme puuseppä, ihan tavallinen kaveri: Mikä häneen oikein on mennyt, hulluksiko on tullut? Jerusalemissa sanottiin, että Jeesuksessa on riivaajahenki, että hän pilkkaa Jumalaa, että hänen ruumiinsa varastettiin haudasta. Talmudissa sanotaan, että Jeesus oli juutalaisen naisen ja roomalaisen sotilaan avioton lapsi. Jotain outoa kuolemaa seuranneissa ja syntymää edeltäneissä tapahtumissa siis oli, mutta yliluonnollinen selitys torjuttiin vaihtoehtoisella historiallisella selityksellä, ei myyttiteorialla.

On syytä panna merkille, että varhaisten kirkkoisien poleemiset tekstit ovat säilyttäneet meille tietoja vaikka kuinka monesta antiikin aatteellisesta liikkeestä, joita kirkkoisät pitivät harhaoppisina. Tiedämme siis aika hyvin, millaisia vaihtoehtoisia filosofioita, uskontoja, liikkeitä ja lahkoja oli tarjolla. Kirkkoisät eivät pyrkineet hävittämään niiden jälkiä, vaan kävivät niiden kanssa avoimesti debattia. Siksi onkin huomionarvoista, ettei yksikään porukka väittänyt, ettei mitään Jeesusta koskaan ollutkaan.

Vielä yksi pointti. Jerusalemissa oppaanani toiminut juutalainen mies, jonka vaimo on raamatuntutkimuksen professori, kertoi juutalaisten tutustuvan yliopistossa myös Uuteen testamenttiin ja osoittavan sitä kohtaan kasvavaa kiinnostusta, sillä se on Josephuksen ohella ainoa ja paras historiallinen lähteemme ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudesta.

Uudesta testamentista nykyjuutalaiset löytävät juutalaisuuden, joka oli erilaista, moninaisempaa ja avoimempaa kuin myöhempi Mishnan ja Talmudin rabbiininen juutalaisuus. Onkin hyvä tajuta, että Uudella testamentilla on uskosta riippumatta valtava historiallinen arvo kokoelmana tekstejä ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudesta (ja tietysti varhaisimmasta kristinuskosta).

Yhteenvetona kerron anekdootin, joka palautui mieleeni matkallani. Eräs Jeesukseen uskova suomalainen juutalainen esitti minulle aikoinaan kinkkisen kysymyksen (tai kaksi). ”Tiesitkö, että kaikki juutalaiset uskovat Jeesukseen?” Tai: ”Mihin Jeesukseen kaikki juutalaiset uskovat?” Oikea vastaus kuului: ”Juutalaiset uskovat historialliseen Jeesukseen.” Ja juutalaiset jos jotkut tietävät, oliko Jeesus olemassa, sillä he olivat paikalla silloin, kun hän oli siellä, missä oli.