Määräsikö Vanhan testamentin Jumala kansanmurhan?

EETU MANNINEN

Kuvahaun tulos haulle god

Michelangelo: Jumala luo auringon ja kuun (1511)

Se, mitä kutsumme ”Vanhaksi testamentiksi”, on pyhä kirja sekä kristityille että juutalaisille ja muodostaa suurimman osan kristillisestä Raamatusta. Tämä muinainen kirjakokoelma sisältää kauniita rukouksia (esim. Psalmit) ja syvällistä viisautta (esim. Job, Sananlaskut ja Siirak). Vaikka Raamatun, myös Vanhan testamentin, punaisena lankana on rakastavan Jumalan pelastava toiminta historiassa, se kuitekin sisältää myös joitain vaikeita, karmeita ja jopa luotaantyöntäviä kohtia.

Näillä tarkoitan kohtia, jotka kuvaavat sitä, kuinka ihmisiä, miehiä, naisia ja jopa lapsia, tapetaan raa’asti Jumalan itsensä käskystä. Miten suhtautua näihin kohtiin? Miksi Pyhät kirjoitukset sisältävät jotain näin hirveää?

Tämä kysymys on tärkeä kohdata rehellisesti ja kiertelemättä, sillä näihin Raamatun varjoisampiin puoliin viitataan usein argumenttina kristinuskoa vastaan. Maallistuneimmatkin ihmiset tietävät Vanhasta testamentista ainakin sen, että siellä käsketään esimerkiksi kivittää ihmisiä. Kyseessä on siis koko kristinuskon uskottavuus.

Hirveyksiä Raamatun lehdillä

Määräsikö Vanhan testamentin Jumala kansanmurhan? Tämä on yksi kipeistä kysymyksistä, joita joskus esitetään. Selkäytimestä tuleva vastaus on: ”Ei tietenkään! Kansanmurha on aina väärin, eikä Jumala voi määrätä mitään, mikä on moraalisesti väärin.”

Tämä on aivan oikea vastaus, mutta Raamatussa on tämän vastauksen kannalta joitain hyvin vaikeita kohtia, joissa Jumala vaikuttaa käskevän israelilaisia tappamaan kokonaisten kaupunkien kaikki asukkaat. Vaikka nämä kohdat ovat Raamatun kokonaisuuden kannalta marginaalisia, niiden olemassaolo Raamatun lehdillä on silti ongelma, joka täytyy kohdata.

Neljännessä Mooseksen kirjassa kerrotaan:

Kun kanaanilainen Aradin kuningas, joka hallitsi Negeviä, sai kuulla israelilaisten olevan tulossa Atarimin tietä, hän hyökkäsi heitä vastaan ja otti muutamia heistä vangiksi. Silloin israelilaiset antoivat Herralle lupauksen: ”Jos annat sen kansan meidän käsiimme, niin me julistamme heidän kaupunkinsa sinulle kuuluvaksi uhriksi ja tuhoamme ne.” Herra kuuli israelilaisten pyynnön ja antoi kanaanilaiset heidän käsiinsä. Niin israelilaiset julistivat heidät Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosivat kaupungit asukkaineen. Siitä paikka sai nimen Horma. (4. Moos. 21:1–3)

Viidennessä Mooseksen kirjassa Mooses antaa israelilaisille yleisiä sodankäyntiä koskevia ohjeita, mutta puhuessaan Luvatussa maassa asuvista kanaanilaisista, hän viittaa Herran käskyyn ja sanoo:

Mutta lähellä asuvien kansojen kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne, ette saa jättää jäljelle mitään, ette ainoatakaan elävää olentoa. Julistakaa nämä kaupungit Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hävittäkää ne ja niiden asukkaat, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt. (5. Moos. 20:16–17)

Jean Fouquet: Jerikon valtaus, n. 1452–1460

Joosuan kirjassa kerrotaan muun muassa siitä, kuinka Joosua julistaa Jerikon kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi, minkä seurauksena kaikki kaupungin asukkaat, niin miehet, naiset kuin lapsetkin, tapetaan:

Kansa kohotti sotahuudon, kun papit puhalsivat torviinsa. Heti torvien äänen kuultuaan kansa kohotti sotahuudon. Silloin Jerikon muurit sortuivat, ja joukot hyökkäsivät kaupunkiin, joka mies siitä paikasta missä seisoi. Näin israelilaiset valtasivat kaupungin. He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit. (Joos. 6:20–21)

Pelkästään Jerikon valtaamista koskevan luvun perusteella tässä voisi vielä ajatella olevan kyse Joosuan henkilökohtaisesta päätöksestä, joka ei ole Herran määräämä. Tämä olisikin erinomainen ratkaisu ongelmaan, mutta seuraavassa luvussa Herra viittaa Jerikon hävittämiseen omana käskynään:

Israelilaiset ovat tehneet syntiä. He ovat rikkoneet määräyksen, jonka minä heille annoin. He ovat salaa ottaneet saalista, joka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. He ovat varastaneet sitä ja kätkeneet sen omien tavaroittensa joukkoon. (Joos. 7:11)

Lisäksi luvussa kahdeksan luemme: ”Herra sanoi Joosualle: ’Älä pelkää äläkä lannistu. Ota mukaasi koko sotaväki ja lähde kohti Ain kaupunkia. Minä annan sinun käsiisi Ain kuninkaan, hänen kansansa, kaupunkinsa ja koko hänen alueensa. Sinun tulee kohdella Aita ja sen kuningasta samalla tavoin kuin Jerikoa ja sen kuningasta. Aista saatte kuitenkin ryöstää tavaraa ja karjaa. Sijoita miehiä väijyksiin kaupungin toiselle puolen’” (Joos. 8:1–2). Tämä käsky toteutetaan tavalla, josta saisi hyvin tehtyä brutaalia väkivaltaviihdettä:

Kun israelilaiset olivat autiomaassa kaupungin ulkopuolella lyöneet Ain miehet, jotka olivat seuranneet heidän kannoillaan, ja nämä oli surmattu viimeiseen mieheen, israelilaisten sotajoukko palasi Aihin, ja loputkin kaupungin asukkaat surmattiin. Tuona päivänä saivat surmansa kaikki Ain asukkaat, kaksitoistatuhatta miestä ja naista. Joosua piti tapparansa kohotettuna eikä antanut kätensä vaipua, ennen kuin israelilaiset olivat tuhonneet Ain asukkaat, jotka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. Karja ja muu omaisuus otettiin kuitenkin ryöstösaaliiksi.

Israelilaiset noudattivat kaikessa käskyä, jonka Herra oli Joosualle antanut. Joosua poltti Ain kaupungin, ja siitä tuli autio rauniokumpu, jollainen se on vielä tänäkin päivänä. Mutta Ain kuninkaan hän surmasi, ja ruumis sai riippua puussa iltaan saakka. Auringon laskettua Joosua käski ottaa ruumiin alas. Se heitettiin kaupunginportin ulkopuolelle ja sen päälle kasattiin suuri kiviröykkiö, joka on siellä vielä tänäkin päivänä. (Joos. 8:24–29)

”Ei kansanmurhaa, vaan maastakarkoituksen”

William Lane Craig.jpg

William Lane Craig

Näitä kohtia lukiessa täytyy muistaa niiden konteksti, joka on Luvatun maan valtaus. Kaupunkien hävitys ei tapahdu ilman mitään järjellistä syytä, vaan sitä perustellaan Raamatussa seuraavasti: ”Ellette hävitä heitä, he opettavat teille iljettävät tapansa, joita he ovat noudattaneet palvoessaan jumaliaan, ja niin te rikotte Herraa, Jumalaanne vastaan” (5. Moos. 20:18).

Vastausyrityksessään tämän artikkelin käsittelemään ongelmaan maailman luultavasti tunnetuin kristitty apologeetta William Lane Craig lähtee liikkeelle juuri tästä näkökulmasta. Valitettavasti hänen arumenttinsa ovat kuitenkin mielestäni täysin riittämättömiä.

Hän muun muassa argumentoi, että: 1) Jumala ei käske tappaa kaikkia kanaanilaisia, vaan ainoastaan ne, jotka eivät lähde pakoon, vaan päättävät jäädä Kanaanin maahan. 2) Se, että Jumala käski Israelin kansan valloittamaan Luvatun maan, oli edellytys sille, että Jeesus Kristus pystyi tulemaan ihmiseksi ja pelastamaan koko ihmiskunnan.

Craigin ratkaisuyritys on monella tapaa ongelmallinen. Vaikka ensisijaisena tavoitteena ei ole hävittää kaikkia kanaanilaisia rotunsa perusteella, määräyksenä on silti hävittää kokonaisia kaupunkeja kaikkine asukkaineen uhriksi Jumalalle. Tämä vaikuttaisi olevan väärin riippumatta siitä, onko motiivina hävittää kanaanilainen ”rotu” vai ei.

Toiseksi, vaikka onkin totta, että laajassa historiallisessa perspektiivissä Israelin kansan säilyminen on koitunut maailmalle siunaukseksi Jeesuksessa Kristuksessa, tämä ei silti riitä edellä kuvattujen hirmutekojen moraaliseksi oikeutukseksi. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, ja moraalisesti väärä teko on moraalisesti väärä, vaikka sen seuraukset hyödyttäisivät kuinka montaa ihmistä tahansa.

”Näin ei koskaan oikeasti tapahtunut!”

Joosuan kirjaa lukiessani konsultoin kirjahyllystäni löytyvää varsin eksegeettisesti orientoitunutta katolista raamattukommentaaria The Catholic Study Bibleä (Oxford University Press, 2010), ja toivoin löytäväni sieltä jonkinlaista näkökulmaa tähän ongelmaan. Jouduin pitkälti pettymään.

Kommentaari nimittäin käytti paljon paukkuja osoittaakseen, että Joosuan kirjan kuvaus tuskin kuvaa historiaa siten, kuin se on oikeasti tapahtunut. Sen sijaan kyseessä on sen mukaan Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana kirjoitettu kertomus, jonka tarkoituksena on osoittaa kansalle, että he voivat vielä kääntää kohtalonsa, mikäli luottavat Herraan ja tottelevat häntä. Kuuliaisuus Jumalan käskyjä kohtaan nimittäin mahdollisti viime kädessä myös Joosuan mahtavat sotilaalliset voitot.

Tämä selitys ei kuitenkaan riitä vastaamaan ongelmaan. Vaikka israelilaisten ilmaantuminen Kanaanin maahan ei olisikaan sisältänyt yhtä laajamittaista teurastusta kuin Joosuan kirja antaa ymmärtää, perusongelma, että Raamatussa silti kerrotaan Jumalan määräämistä hirmuteoista, ei katoa mihinkään.

Progressiivinen ilmoitus?

Kuvahaun tulos haulle A Catholic Introduction to the Bible: The Old TestamentParempia ja kiertelemättömämpiä selitysmalleja löysin John Bergsman ja Brant Pitren melkein uunituoreesta teoksesta A Catholic Introduction to the Bible, Vol. 1: The Old Testament (Ignatius Press, 2018), jota minulle suositteli blogitiimimme eksegeetti Juho Sankamo.

Mielestäni kenties hedelmällisin tapa yrittää ymmärtää näitä Vanhan testamentin vaikeita kohtia on ”jumalalliseen pedagogiikkaan” nojaava selitys, joka mainitaan Bergsman ja Pitren kommentaarissa. Tämä tulkintatapa lähtee liikkeelle siitä, että tietyssä historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa syntyneinä teksteinä Vanhan testamentin kirjoitukset (kuten kaikki muutkin tekstit) sisältävät piirteitä oman aikansa maailmankuvasta.

Myös Vatikaanin II kirkolliskokous ottaa tämän Vanhan testamentin rosoisuuden huomioon dogmaattisessa konstituutiossaan Dei Verbum:

Vaikka nämä kirjat sisältävätkin epätäydellisiä ja aikaan sidottuja aineksia, ne osoittavat kuitenkin oikean, jumalallisen kasvatussuunnitelman. (Dei Verbum, 15)

Sama ajatus esiintyy myös kirkkoisillä: hekin selittivät Vanhan testamentin vaikeita kohtia juuri sillä, että Jumala on kouluttanut ihmiskuntaa mukauttamalla ilmoituksensa sen kulloiseenkin vastaanottokykyyn. (ks. tähän liittyen esim. Henri de Lubac, Catholicism: Christ and the Common Destiny of Man, Ignatius Press, 1988, s. 252262.)

Paavi Benedictus XVI tuo esille ajatuksen Raamatun sisällä asteittain etenevästä ilmoituksesta erinomaisesti apostolisessa kehotuskirjeessään Verbum Domini:

Tässä yhteydessä on ennen kaikkea muistettava, että Raamatun ilmoitus on syvästi juurtunut historiaan. Jumalan suunnitelma ilmenee asteittain ja toteutuu hitaasti eri vaiheissa, huolimatta ihmisten vastustuksesta. Jumala valitsee kansan ja kasvattaa sitä kärsivällisesti. Ilmoitus sopeutuu kaukaisten aikojen kulttuuriseen ja moraaliseen tasoon ja kertoo siksi asioista ja teoista, kuten petoksista, väkivallasta ja kansanmurhista, tuomitsematta selkeästi niiden moraalittomuutta. (Verbum Domini, 42)

Jumalan tahdon syntiset toteuttajat

Mielestäni luontevin tapa ratkaista käsittelemäni ongelma on siis sanoa, että edellä kuvatut teot ovat ihmisten ratkaisuja, jotka näiden Raamatun kirjoitusten kirjoittamisajankohtana tulkittiin olevan Jumalan tahdon mukaisia. Kulttuuripiirissä, jossa yleisesti meneteltiin tällä tavalla, tämä oli ihan luonteva oletus, jota ei välttämättä edes osattu problematisoida.

Assyrialaisia sotilaita

Tämä on nähdäkseni uskottava tulkintatapa, sillä kuten olemme huomanneet, esimerkiksi Joosuan kirjan kuudennessa luvussa Jerikon hävitys kuvataan israelilaisten päätöksenä, mutta luvussa seitsemän siihen viitataan Herran käskynä. Näissä Vanhan testamentin kohdissa sen, että Jumala varjelee Israelia ja johtaa historian kulkua, on siis ilmeisesti katsottu merkitsevän, että viholliskaupunkien hävittäminen on Jumalan mielen mukaista.

Kuitenkin muualla Vanhassa testamentissa tehdään tässä suhteessa tärkeä erottelu: vaikka jokin historiallinen kehityskulku olisi Jumalan suunnitelman mukainen, sitä toteuttavat ihmiset voivat olla teoiltaan ja ajatuksiltaan syntisiä:

Voi Assyriaa, minun vihani ruoskaa! Suuttumukseni sauva on sen kädessä. Sen minä lähetän tämän kelvottoman kansan kimppuun, tämän kansan kimppuun, joka on herättänyt vihani, ryöstämään ja saalistamaan, tallaamaan sitä kuin kujien lokaa. Mutta Assyria itse uskoo toisin, itse se ei ymmärrä tehtäväänsä. Sillä on mielessään vain hävitys ja halu tuhota kansa kansan jälkeen. (Jes. 10:5–7)

Tämä ratkaisu sisältää elementtejä Bergsman ja Pitren ”jumalallinen rangaistus”-selitystä ja ”deuteronomistinen myönnytys”-selityksistä;

Edellisessä Kanaaninmaan valloitus nähdään Jumalan rangaistuksena kanaanilaisille samaan tapaan kuin Babylonian pakkosiirtolaisuus myöhemmin Israelille. Kysymyksessä on siis Jumalan laajempi historiallinen suunnitelma, jonka toteuttamiseksi hän käytti miekkaa kantavia inhimillisiä välikäsiä.

Jälkimmäisen selityksen mukaan käsky tuhota kaupunkeja uhrilahjaksi Herralle ei sisälly alkuperäiseen liittoon, vaan on myönnytys israelilaisten kovasydämisyydelle vähän samaan tapaan kuin avioero (ks. Mark. 10:19).

Lopuksi

Sitä, että Raamattu sisältää kanaanilaiskaupunkien siviiliväestön laajamittaista murhaamista, joka esitetään Jumalan tahdon mukaisena, voi siis yrittää ymmärtää seuraavistä näkökohdista käsin:

  1. Tällaisten menettelytapojen katsottiin tuona aikana ja tuossa kulttuurissa kuuluvan Luvatun maan valtaamisen kaltaiseen pyhään sodankäyntiin, koska yleinen mielenmaisema oli vielä kaukana siitä Jumalan ilmoitukseen kuuluvasta sanomasta laupeudesta ja vihollisten rakastamisesta, joka saavutti täyteytensä Jeesuksen opetuksessa vuosisatoja myöhemmin. Lisäksi koska ilmoitusprosessi oli niin varhaisessa vaiheessa, näiden tekojen ymmärrettiin olevan Jumalan tahdon mukaisia.
  2. Nämä ihmisten toteuttamat kamalat teot olivat osa Jumalan laajempaa, kokonaisten kansojen vaiheita koskevaa, historiallista suunnitelmaa (kristillisen uskon mukaan Jumalalla on ohjat käsissään kaikkien maailmanhistorian tapahtumien suhteen), mutta ihmiset tekivät ne omasta syntisestä tahdostaan, uskoen toteuttavansa Jumalan tahtoa.

Viime kädessä Raamatun vaikeat kohdat juontuvat siitä, että sen kuvaama kertomus Jumalan toiminnasta ihmiskunnan historiassa on kuvattu tämän historian puitteissa, mikä tekee siitä autenttisen ja kiehtovan, mutta toisinaan myös rujon ja vaikean. Näiden hankalien kohtien äärellä on kuitenkin hyvä muistaa, että Raamatun suuri kuva on koko ajan, että Jumala valitsee itselleen kansan ja ohjaa uskollisesti tätä kansaa, jotta voisi tuoda siitä nousseen Vapahtajan kautta pelastuksen kaikille kansoille.

Mainokset

6 comments

  1. Kiitos Eetu, kun nostat näitä syvällisiä ja substanssipitoisia seikkoja katolilaisuusesta esiin! On aina hyvin mielenkiintoista lukea haastavista aiheista kuten Vanhan testamentin tulkinnasta, Jumalan todellisesta luonteesta jne. Tässä pari huomiota, jotka nousivat mieleeni:

    Lopputiivistelmän ensimmäinen kohta vaikuttaisi edustavan historiallis-kriittistä metodia. Sen ongelma on siinä, että vastaavalla metodilla voidaan päätyä tulkitsemaan kaikkia Raamatun normatiivisia käskyjä aikansa tuotteina, jotka voidaan ymmärtää tänä päivänä aiempaa paremmin ja siksi muotoilla uudelleen, jopa päinvastaisella tavalla kuin alkuperäisessä merkityksessään.

    Lopputiivistelmän toisessa kohdassa jää hieman erittelemättä Jumalan täydellisen ja sallivan tahdon välinen ero. Jumalan salliva tahto on sitä tahtoa, joka voi tuoda pahan avulla esiin hyvää, esimerkiksi katumusta ja moraalista puhdistumista. Uskoisin, että assyrialaisten tapauksessa on kyse Jumalan sallivasta tahdosta, sillä siinä Jumala lähettää heidät, ei käske heitä. Assyrialaiset eivät vaikuta olevan lainkaan tietoisia siitä, että Jumala käyttää heitä välineenään, vaan heidän toimintalogiikkansa on valikoimaton tuho ja edustaa siten pahuutta. Näin ollen he ovat tuhovoima, jota Jumala voi pitää säpissä tai päästää rellestämään. Sen sijaan israelilaisten kohdalla Jumalan aktiivinen käsky on Hänen valitsemansa kansan tukena.

    En todellakaan pysty itse antamaan mitään tyydyttävää selitystä näille Raamatun tapahtumille. Luulen, että perimmäiset perustelut Jumalan käskyille hävittää kaupunkeja palautuvat jokseenkin samoihin argumentteihin, kuin katoliset perusteet kuolemantuomioiden oikeutukselle.

    P.S. Egyptistä paon yhteydessä Jumala hävittää egyptiläisiä kovalla kädellä. Isä Oskari valottaa tätä mielenkiintoisesti kirkkoisien typologisen raamatuntulkintatradition kautta: https://anchor.fm/oskari-juurikkala/episodes/Exodus-eli-pako-synnist-ja-Maria-itin-3-5-19-e3turb

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista, Rasmus!

      Tuo on tosiaan ihan validi huomio, että samalla logiikalla voidaan selittää kaikki Raamatun itseä miellyttämättömät kohdat aikansa tuotteina. Näinhän nykyään paljon tehdäänkin perusteltaessa esimerkiksi sukupuolineutraalia avioliittoa.

      Tämän vuoksi pitääkin olla selvillä, millä perusteella jotain Raamatun sisällöstä voidaan joissain tapauksissa pitää ei-kirjaimellisena tai pikemminkin aikansa mielenmaisemaa kuin Jumalan ilmoitusta kuvastavana.

      Lyhykäisyydessään kriteerinä on se uskon talletus, jota katolinen kirkko säilyttää, varjelee ja julistaa. Jos on erittäin hyviä syitä uskoa, että jokin yksityiskohta Raamatussa on tämän uskon talletuksen kanssa yhteensopimatonta, nähdäkseni on perusteltua lähestyä sitä Raamatun teologisessa tulkinnassa allegoriselta tai historiallis-kriittiseltä kannalta. Tämä ei ole omaa keksintöäni, vaan tukeudun patristiseen menettelytapaan. Esimerkiksi vanha tuttu Augustinus sanoo:

      ”We must first explain the way to discover whether an expression is literal or figurative. Generally speaking, it is this: anything in the divine discourse that cannot be related either to good morals or to the true faith should be taken as figurative.” (De doctrina christiana 3,14)

      Toki Raamattua tulkittaessa oletuksen tulee olla, että se on yhteneväinen uskon talletuksen kanssa, ellei ole jotain aivan ilmeistä syytä uskoa toisin. Mielestäni sen, että Jumala käskee siviiliväestön laajamittaiseen murhaamiseen, voi hyvin katsoa olevan tällainen yksityiskohta. En nimittäin oikein näe, miten kuolemanrangaistukseen liittyvät perustelut voisivat soveltua tällaiseen tilanteeseen, jossa tapettavien henkilöiden (erityisesti pienten lasten) ainoa rikos on, että he ovat sattuneet syntymään väärän ihmisryhmän edustajiksi.

      Tykkää

      1. Hyvin mielenkiintoista, en ollut tullut ajatelleeksi tuota aiemmin. Tosiaan uskon talletus ja kirkon kanta ovat ensisijaisia tulkinnan ankkureita. Ja todellisuudentaju. Esim. Maapallo ei ole kymmenentuhatta vuotta vanha. Katolisuuden yksi parhaita puolia on juuri väärän fundamentalistisen tulkintatavan välttäminen ja järjellisten selitysten etsiminen asioihin, mutta kuitenkin niin, että usko yliluonnollisiin tapahtumiin säilyy.

        Totta, pienten lasten tuhoaminen tai uhraaminen on erikoinen seikka, joka ei oikein mitenkään tunnu käyvän järkeen. Ja olen samaa mieltä kanssasi, että kristittyjen tehtävä on pohtia rohkeasti ja kiertelemättä tätä aihetta. Ehkä Jerikon tuhoamisen voisi tulkita typologisesti, kuten Punaisenmeren ylityksen? Jos Punaisenmeren kohdalla kaste pyyhkii menneet synnit kokonaan pois, niin Jerikosta voisi ajatella, että Jumala antaa voiman voittaa syvälle juurtuneen synnin, joka ilman Jumalan apua olisi mahdoton linnoitus kaataa. Ehtona vain on, ettei synnistä saa jättää ripettäkään jäljelle, vaan se pitää kadottaa yhteistyönä Jumalan kanssa totaalisesti maan tasalle. Tällöin Jeriko näyttäytyisi ripin allegoriana. Tämä ajatus on vain nopean pohdiskelun tulos, aiheella voi olla muitakin ulottuvuuksia ja yhteyksiä Uuteen testamenttiin ja Kristukseen.

        Liked by 1 henkilö

  2. Tuo on mielestäni erinomainen allegorinen tulkinta! En tullut tätä kirjoittaessani ajatelleeksi asiaa siltä kannalta, että vaikka tämä Vanhan testamentin yksityiskohta mitä luultavimmin on jäänne arkaaisesta jumalakuvasta, se voi tästä huolimatta sisältää jonkin hyödyllisen hengellisen merkityksen, joka avautuu, kun sitä tulkitaan hengellisesti kristillisen tradition asettamien raamien puitteissa.

    Allegoriasi on hyvä, koska se tavallaan nousee itse tekstistä. Noissa käsittelemissäni sodankäyntiä käsittelemissäni kirjoissa hävitystä perustellaan sillä, että muuten jäljelle jää viettelys epäjumalanpalvelukseen. Kirjaimellisessa tulkinnassa ongelma on se ilmeinen vaikeus, että ei vaikuta oikeudenmukaisena, että viattomia ihmisiä tapetaan, mutta hengellisenä pointtina synnin viettelyksen perusteellinen hävittäminen on hyvä elämänohje meille kaikille. Itse asiassa myös Jeesus käyttää varsin ronskia metaforaa samasta asiasta: ”Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.” (Matt. 5:29)

    Kiitos tästä näkökulmasta!

    Tykkää

  3. Kiitos Eetu rohkeudesta nostaa ”kissa pöydälle”. Nämä VT:n historiallisten kirjojen kuvaamat Jumalan tahtomat/sallimat väkivaltaiset teot ovat olleet monille kristityille ongelma ja jopa ”uskon este” viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin ongelma tuotti jo ensimmäisellä vuosisadalla – kirkon harhaoppiseksi tuomitseman – markionilaisen gnostilaisen tulkinnan, jossa VT:n väkivaltainen luojajumala ja Jeesuksen julistama armahtava ja anteeksiantava Taivaallinen isä eroitetaan.

    Noihin hirmutekoihin viitaten on voitu perustella vastaavia myös kristillisen kirkon yhteydessä Jumalan tahtona. Erilaiset vertauskuvalliset tulkinnat ovat antaneet tähän raamatulliselta näyttävät perustelut. Tulee mieleen katolisen ja ortodoksisen kirkon käymät sodat ja joukkomurhat kerettiläisiä ja vääräuskoisia vastaan, Lutherin saarnaamat julmuudet uudestikastajia ja juutalaisia vastaan ja pystykorvaluterilaisten toteuttamat noitavainot… aina vl-lestadiolaisiin hoitokokouksiin.

    Ei-katolisena ajattelen, että kristinusko on ennenmuuta eettinen uskonto ja ensisijaista ja ohjeellisinta meille on se, miten Herramme Jeesus Kristus ja apostolit tulkitsivat tätä Jumalan sanomaa ja ilmoitusta – näin myös seksuaalieettisesta näkökulmasta.

    Mielestäni tämän ei tarvi olla ristiriidassa myöskään sen kanssa, ettei VT:n alkukertomuksia tarvitse nähdä historiallisina sellaisenaan, vaikka ne pelastushistoriallisesti sisältävät runollisena tiivistyksenä uskomme ja ihmisyyden peruslähtökohtia – siis Jumalan ilmoitusta!

    Oman aikamme tekninen edistys antaa harhakuvan ja toiveen myös merkittävästä eettisestä edistyksestä. Se, että aikamme agendalla on korkealla ihmisoikeudet ja väkivallattomuus on tietysti hienoa ja eettistä – mutta valitettavasti se kertoo ennen muuta oman aikamme kaksinaismoraalisuudesta, henkisestä ja hengellisestä sokeudesta. – Koskaan ei ole uhrattu näin paljon taloudellisia voimavaroja ja aikaa aseisiin, varusteluun, väkivaltaviihteen tuottamiseen ja sillä mässäilyyn. Ja sitä, että toisen maailmansodan jälkeen on murhattu aborteilla 2-4 miljardia pientä ihmistä pidetään ”ihmisoikeuksien voittona” !?

    `Ne huusivat kovalla äänellä: ”Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?” (Joh. 6:10).

    Liked by 1 henkilö

  4. Mielenkiintoinen kirjoitus. Olen tavallinen kirkkoluterilainen ja olen huomannut, että Jumalan tahtoa tulkitaan eri uskonyhteisöissä vähän eri tavoin nykyaikanakin. Miksei siis Vanhan Testamentin tapahtumien aikaan myös olisi ollut monia eri tulkintoja. Ihmisen on turhaa yrittää järjellä ymmärtää kaikkea, sillä ihmiskunta ei ole vieläkään niin kehittynyttä, että tietäisi ja ymmärtäisi kaikkea maailmankaikkeudesta ja Jumalan tahdosta. Oman kokemukseni mukaan Jumala on pelkästään hyvä ja vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta jokainen oppii tuntemaan oikean Jumalan sen mukaan, kuinka Jumala toimii arjessamme. Hän ei ole koskaan kehoittanut minua tekemään mitään pahaa toiselle ihmiselle. On puhuttu siitä, että Jumalan enkeli Mikael suojeli Suomea sodissa isoa vihollista vastaan. Ajattelenkin niin, että silloin kun valtaosa kansasta uskoo Jumalaan, Hän suojelee sitä kansaa kaikella tavalla, myös sodissa. Ne ihmiset tai kansat, jotka eivät usko Jumalaan, heiltä puuttuu Hänen suojeluksensa, jonka vuoksi heille pääsee tapahtumaan ikäviä. Kansa on heikko ilman Kaikkivaltiaan suojelusta ja pahan valta ulottuu heihin saaden tuhoa aikaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s