OSKARI JUURIKKALA

Palasin juuri lomalta, jonka vietin Heinolan maaseudulla. Mitä Opus Dein pappi tekee lomalla? Rukoilen, urheilen, retkeilen, luen.

Kirjapinossa oli muun muassa Louis Bouyerin The Spirit and Forms of Protestantism sekä John Henry Newmanin Essay on the Development of Christian Doctrine. Nykyteologian klassikkoja, jotka kannattaa lukea useampaan kertaan. Lisäksi oli kolme kirjaa pappisselibaatin historiasta: Christian Cochinin klassikkoteos The Apostolic Origins of Priestly Celibacy, Roman Cholijin itää ja länteä vertaileva Clerical Celibacy in East and West, sekä Stefan Heidin uudempi teos Celibacy in the Early Church.

Niitä odotellessa pari sanaa kiitollisuudesta ja YouTubesta.

Kiitollinen elämänasenne

Mietiskelin kiitollisuutta viime aikoina luettuani Opus Dein prelaatin (eli johtajan) Fernando Ocarizin toukokuisen kirjeen. Siinä hän sanoo esimerkiksi, että ”Kiitollisuus on yksinkertainen ja hyvin arvokas tapa rukoilla.” Hän viittaa myös pyhän Josemaría Escriván sanoihin: ”jos kiitätte Jumalaa kaikesta, otatte suuria askelia hengellisessä elämässä”.

Nuo sanat lukiessani mietin, että totta tosiaan, tässähän on syvällinen pointti. Päätin tehdä aiheesta pienen videon. Siinä esitän, että kiitollisesta asenteesta on ainakin kolmenlaista hyötyä:

Tämä video oli samalla harjoitus. Tein itse asiassa ensin noin viiden minuutin mittaisen version. Mutta sitten päätin kokeilla, saisinko pääsisällön mahtumaan alle yhteen minuuttiin. (Yksi motiivi oli, että silloin sen voi postata Instagram-syötteeseen.)

Onnistui! 40 sekuntia. Ja kivahan siitä tuli, vai mitä mieltä olet?

Tubepappi?

Tosiaan, olen aloitellut jonkin sortin tubepapin uraa. En toki täysipäiväisesti, niin kuin Espoossa luterilaista kirkkoa palveleva Jussi Koski. Mutta oli hänkin innoittajana. Tosin pidän ehkä mieluummin esikuvanani katolista Fulton Sheeniä (1895–1979), jonka autuaaksi julistaminen on edennyt viime vuosina.

On kuitenkin löydettävä oma tyyli. Omani on asteen verran leikkisämpi kuin arvokkaasta mahtipontisuudestaan tutun Sheenin tyyli.

Leikkisyys voi toki mennä överiksi. Sitä ainakin pelkäsin, kun julkaisin videon ”Pappi hyppii puistossa”. Se syntyi hetken mielijohteesta kaverin kanssa, kun puhuttiin, että pitäisi ottaa uusi valokuva kanavan banneria varten. Palaute oli kuitenkin hämmästyttävän positiivista. Varsinkin nuorilta.

Suosituin video parin kuukauden tuotannossani on ollut äitienpäivän kunniaksi tekemäni video ”Äiti: Kiitos ja anteeksi”. Se sai yhden vuorokauden sisällä yli 4000 katsojaa.

Ilot, surut ja jatko

Pakko myöntää, että monta kertaa olen meinannut luopua leikistä. Yhä uudelleen on käynyt niin, että yksinkertaisen oloinen tehtävä vei useamman tunnin, jopa kokonaisen päivän. Kameran edessä puhuminen vaatii totuttelua, varsinkin kun olen tottunut puhumaan kirkoissa ja kappeleissa yleisölle, joka ei pääse pakenemaan… Tarvitaan erilaista rytmiä.

Mitä ääneen, kuvaan ja muuhun sellaiseen tulee, en ole mikään tekniikan ihmelapsi. Mutta ystävien avulla ja ennen kaikkea kannustuksella saa joskus ihmeitä aikaa. Kunhan kärsivällisyyttä riittää. Kärsivällisyyttä, eli valmiutta kärsiä…

Ilonaiheita on kuitenkin ollut paljon. Varsinkin palaute. Nyt on siis aika rakentaa rauhassa. Ideoita on paljon, tässä muutamia:

• Kysymyksiä kristinuskosta ja katolisuudesta
• Rukouskoulu eli sarja käytännöllisiä neuvoja rukoilemisen haasteisiin
• Papin päiväkirja: paimentyön arkea
• Seurustelu, seksuaalisuus ja avioliitto: onko kristillinen näkemys yhä ajankohtainen?
• Pidempiä keskusteluja kiinnostavien vieraiden kanssa (saa antaa vinkkejä!)

Olen myös kokeillut tehdä pienempiä jaksoja puolituntisten podcast-mietiskelyjen pohjalta. Kuvilla pyrin visualisoimaan sisältöä niin, että siihen pääsee helpommin kiinni. Tässä yksi esimerkki.

Lähiaikoina kuitenkin jatkan harjoituksia lyhyiden, alle minuutin videoiden kanssa. Se on kiva haaste. Tässä pari muuta esimerkkiä viime päiviltä:

Otan mieluusti vastaan vinkkejä ja ideoita! Ja jos tykkäät, niin ”tykkää, tilaa jne”!