Koronapaasto

JOONA KORTENIEMI

Toissa sunnuntaina 22.3. ”valtioneuvosto pyysi somevaikuttajat mukaan jakamaan faktatietoa siitä, kuinka toimia koronavirusepidemian keskellä”. Päätimme osallistua talkoisiin. Huomasimme, että samalla tarjoutuu oiva tilaisuus pohtia poikkeusoloja, joiden keskellä nyt elämme, moraalisesta ja hengellisestä näkökulmasta. Samassa paketissa voimme tarjota apuneuvoja siihen, kuinka pitää yllä omaa ja perheen hengellistä elämää karanteeni- ja epidemiaolosuhteissa.

SARS-CoV-2 without background.png

Ensin siis faktatietoa itse viruksesta ja sen aiheuttamasta taudista (lisää täällä, täällä ja täällä). Koronavirus, joksi taudinaiheuttajaa mediassa usein kutsutaan, on itse asiassa yksi monista koronaviruksista nimeltään SARS-CoV-2. Kyseisen viruksen sukulaisia ovat vuoden 2002-2003 epidemiasta tuttu SARS-koronavirus sekä lähinnä Lähi-idässä jyllännyt MERS-koronavirus. Molemmat aiheuttavat vakavan hengitystieinfektion.

Nyt maailmalla riehuvan koronavirus SARS-CoV-2:n aiheuttama tauti on lääketieteelliseltä nimeltään COV-19. Sen yleisiä oireita ovat kuume, yskä, lihaskivut, päänsärky, hengenahdistus ja väsymys. Myös ripulin on raportoitu olevan yleinen oire. Noin 80 prosentilla tartunnan saaneista tauti on lievä, mahdollisesti jopa oireeton. Noin 14%:lla tauti on vakavampi sisältäen hengenahdistusta ja/tai keuhkokuumeen. Raportoiduista tapauksista noin kuudella prosentilla tila etenee kriittiseksi. Arviot taudin kuolleisuusprosentista vaihtelevat yhdestä jopa viiteen prosenttiin. WHO:n arvio on noin 2-3 prosenttia.

Kuten julkisuudessa on kerrottu, COV-19 on vaarallisin iäkkäille ja perussairaille, esimerkiksi diabeetikoille, tupakoitsijoille sekä sydän- ja verisuonitauteja sairastaville. Perusterveille lapsille, nuorille sekä keski-ikäisille tauti on harvoin vaarallinen. On silti syytä huomata, että ulkomailta on raportoitu myös työikäisten ja jopa nuorten koronakuolemista. Toissa päivänä Yle raportoi Jyväskylässä parikymppisen perusterveen naisen joutuneen tehohoitoon koronavirustartunnan vuoksi. Tyhmänrohkea ei siis pidä olla.

Hoitoon on syytä hakeutua, jos epäiltyyn tai todettuun koronavirustartuntaan liittyy hengenahdistusta tai yleistila heikkenee. Riskiryhmään kuuluvan tulee soittaa pikaisesti terveyskeskukseen, jos kuume nousee yli 38 asteen ja jos tautiin liittyy kurkkukipua tai yskää.

Hallituksen ja viranomaisten ohjeet

Kuten tunnettua, koronavirusepidemian vuoksi hallitus on yhdessä tasavallan presidentin kanssa todennut Suomen olevan poikkeusoloissa. Valmiuslain ja tartuntatautilain nojalla hallitus on muun muassa kieltänyt kaikki yli kymmenen hengen kokoontumiset, sulkenut koulut (peruskoulun 1.-3. luokkalaisille järjestetään lähiopetusta, mutta opetusministeri on vedonnut, että vanhemmat, mikäli vain mahdollista, pitäisivät lapset kotona), velvoittanut yli 70-vuotiaat pysymään ”karanteenin kaltaisissa olosuhteissa” ja sulkenut rajat.

Kuvahaun tulos: suomen valtioneuvosto logo

Kaikki kunnalliset palvelutilat (urheilu-, kulttuuri ja kerhotilat) on suljettu ja yrittäjiä sekä kolmannen sektorin toimijoita on pyydetty tekemään samoin. Kaikkea tarpeetonta oleskelua julkisilla paikoilla kehotetaan välttämään. Tänään maanantaina 30.3. astuu ilmeisesti voimaan lakimuutos, joka määrää ravintolat sulkemaan ovensa toukokuun loppuun asti. Uudenmaan maakunta on 28.3. alkaen eristetty muusta Suomesta erityisin rajoituksin.

Terveysviranomaisten, esimerkiksi THL:n, suositusten lähtökohta on se, että SARS-CoV-2 tarttuu pääasiassa pisaratartuntana sekä kosketuksesta, mutta todennäköisesti myös pinnoilta ja ilmateitse. Sen vuoksi kaikki ihmiskontaktit ja erityisesti lähikontaktit tulisi rajata minimiin. Nyt ei ole oikea aika kyläilyyn, saunailtoihin tai baareissa tai ravintoloissa istuskeluun. Julkisilla paikoilla on tärkeä pitää ainakin metrin etäisyys muihin, yskiä tai niistää kertakäyttönenäliinaan, välttää kättelyä ja pestä kädet saippualla (tehokkaan käsipesun suosituskesto on ainakin 20-30 sekuntia) mahdollisimman usein. Jos vain mahdollista, työt tulisi tehdä etätöinä.

Ohjeiden taustalla on se tosiasia, että ilman mitään varotoimia epidemia leviää eksponentiaalisesti: tartunnan saaneiden määrät ovat aluksi mitättömiä, mutta räjähtävät nopeasti käsiin. Tartuntapiikkiä tulee siksi loiventaa, jotta vältetään terveydenhuollon, erityisesti tehohoidon ruuhkautuminen, jolloin joudutaan tekemään traagisia päätöksiä siitä, ketä hoidetaan ja ketä ei.

Kristillinen ja katolinen näkökulma

Suurin osa suomalaisista lienee noudattanut hallituksen ja viranomaisten ohjeita tarkasti. Toisaalta kaikki eivät: jotkut yli 70-vuotiaat ovat suorastaan loukkaantuneet heille määrätystä karanteenivelvoitteesta, laskettelukeskusten baareissa juhlittiin vielä hetki sitten villisti ja kauppakeskus Hertsin avajaisiin osallistui muutama päivä sitten tuhansia ihmisiä. Mikä olisi kristillinen ja erityisesti katolinen näkökulma esivallan ohjeisiin?

Ensinnäkin, jos viranomaisten toimia analysoi eettisesti, niiden johtavaksi periaatteeksi voi nähdä ihmiselämän absoluuttisen arvon: Suomen valtio on valmis kärsimään merkittäviä taloudellisia menetyksiä ja rajaamaan ihmisten muita oikeuksia pelastaakseen ihmisyksilöiden – myös vanhojen ja sairaiden – henkiä. Se on kristillisen moraalin mukaista: kristinuskon mukaan ihmispersoona on päämäärä sinänsä, ei väline.

Se kertoo myös siitä, miten vahvasti kristinusko on läpäissyt kulttuurimme. Joissakin asioissa – esimerkiksi suhtautumisessa aborttiin – käsitys ihmiselämän pyhyydestä on valitettavasti murtunut. Läheskään kaikissa asioissa kuitenkaan ei, kuten nyt näkyy, ja sitä on syytä tukea, myös omalla käytöksellään.

Toiseksi on syytä huomata, että viruksen leviämisen eksponentiaalisesta luonteesta johtuen, yksittäiselläkin teolla voi olla suuri, konkreettinen merkitys. Sinä ja minä voimme olla viruksen kantajia, vaikka olisimme oireettomia. Jos suhtaudumme välinpitämättömästi viranomaisten ohjeisiin, voimme aiheuttaa eksponentiaalisesti kasvavan tartuntaketjun, joka, sen lisäksi, että se vaarantaa ihmishenkiä, hidastaa koko yhteiskunnan paluuta normaalioloihin.

Se aiheuttaa yrityksille ja valtiolle taloudellisia menetyksiä ja sillä tavalla on osaltaan heikentämässä yhteiskunnan tulevia resursseja koulutukseen, sairaanhoitoon, sosiaaliturvaan jne. Näin ohjeiden laiminlyöminen on hyvin konkreettisella tavalla itsekeskeisyyttä ja rakkaudettomuutta, ja siten kristillisestä näkökulmasta Jumalan kaltaisuuden puutetta, syntiä.

In the School of the Holy Spirit | Fr. Jacques Philippe

Jacques Philippe, In the School of the Holy Spirit (New York: Scepter Publishers, 2007)

Kolmanneksi: katolisen tradition mukaan Pyhä Henki on rauhan, nöyryyden ja kuuliaisuuden Henki. Hän ohjaa ihmistä, jossa asuu, olemaan lähtökohtaisen kunnioittava laillisia auktoriteetteja kohtaan. Paholainen on puolestaan riidan, eripuran, ylpeyden ja kapinallisuuden henki.

Olen viime aikoina lukenut hengellisenä lukemisena isä Jacques Philippen kirjaa In the School of the Holy Spirit, ja hän painottaa tätä jatkuvasti. Nykyisin tätä korostetaan lähinnä suhteessa kirkollisiin auktoriteetteihin, mutta sitä on perusteltua – varsinkin tällaisissa tilanteissa – painottaa myös suhteessa yhteiskunnallisiin auktoriteetteihin.

Tietenkään velvollisuus olla kuuliainen ei koske tilanteita, joissa auktoriteetti vaatii tekemään jotain itsessään pahaa. Nyt ei ole kuitenkaan sellaisesta kyse, päinvastoin. Kuuliaisuus ei tarkoita myöskään kritiikittömyyttä – oikeassa kuuliaisuudessa kyky ajatella rakentavan kriittisesti yhdistyy rauhaa rakentavaan nöyryyteen.

Tässä tilanteessa se voisi tarkoittaa käytännössä sitä, että kansalainen noudattaa nöyrästi viranomaisten ohjeita ja samalla havainnoi, miten tämänkaltaista kriisiä voisi hoitaa vielä paremmin. Kriisin jälkeisessä kansalaiskeskustelussa hän voi sitten ottaa asioihin rakentavasti kantaa. Tottelemattomuus ei kuitenkaan ole rakentavaa kriittisyyttä vaan epäkypsää itsekeskeisyyttä.

Yliluonnollinen näkökulma

Ennen kaikkea on kuitenkin syytä huomata positiivinen näkökulma: kuten kaikki koettelemukset, myös karanteenielämä ja viranomaisten ohjeet ovat itse asiassa Jumalan lahja, tilaisuus pyhittyä, kasvaa Jeesuksen kaltaisuudessa! Ne ovat hyvä tilaisuus päästä eroon itsekeskeisyydestä, ylpeydestä ja mukavuudenhalusta ja harjoitella nöyryyttä, kärsivällisyyttä, rakkautta, toisten huomioonottamista ja yhteisen edun asettamista oman edun edelle.

Jeesus ristillä, puuveistos vuodelta 1520. Kuva: Wikipedia

Ne voi liittää Jeesuksen uhriin ja tarjota mortifikaationa, rukouksena, koronaviruksen uhrien, Suomen, koko maailman tai läheisten ihmisten puolesta. Erityisesti nyt paastonaikana viranomaisten ohjeiden noudattamiseen voi pyrkiä suhtautumaan yliluonnollisesti, kontemplatiivisesti. Niitä noudattamalla voi yrittää tavoittaa jotain siitä, miten Jeesus luopui omastaan ja uhrautui meidän puolestamme, jotta me saisimme elää.

Monelle epidemiaelämä varmasti onkin todellista uhria. Se on sitä hoitohenkilökunnalle ja muille viranomaisvastuussa oleville. Se on sitä valtavan paineen alla työskenteleville päättäjille. Se on sitä toimeentulostaan kamppaileville yrittäjille. Se on sitä vanhemmille, jotka yrittävät ehkä tehdä itse etätöitä, pitää huolta pienimmistä lapsista ja valvoa samalla, että murkut keskittyvät kotikouluun!

Se on sitä opettajille, joista monet tekevät nyt ympäripyöreää päivää: ensin pitävät normaalit tunnit sähköisesti ja sitten vastailevat lopun iltaa yläkoululaisten viesteihin – jotka heräilevät puolelta päivin ja alkavat tehdä tehtäviä vasta illalla. Se on sitä koululaisille, joista moni joutuu ottamaan koulunkäynnistään vastuun, johon ei ole vielä kypsä.

Ei ole ihme, jos epäonnistumisia tulee itse kullakin. Kaikki me voimme kuitenkin muistaa, että pyhyys ja rakkaus eivät ole ensisijaisesti virheettömyyttä vaan nöyrää valmiutta suuntautua vilpittömästi kohden hyvää – ja pyytää anteeksi ja yrittää uudelleen.

Vinkkejä hengelliseen elämään

Viranomaisten ohjeita noudattaen katolinen kirkko on lopettanut julkisen messun vieton toistaiseksi. Tietääkseni kaikki kristilliset seurakunnat ovat menetelleet samoin. Hengellisen elämän ja elävän Jumala-suhteen ylläpitäminen vaatii siksi nyt erityistä huomiota. Hyviä vinkkejä siihen löytyy esimerkiksi Opus Dein sivuilta sekä katolinen.fi:stä.

Lyhyesti kiteyttäen: pyri pysymään Jumalan läsnäolossa erityisesti varaamalla aikaa päivittäiselle rukoukselle. Huomioi sunnuntai ja muut pyhäpäivät esimerkiksi mietiskelemällä evankeliumitekstejä, seuraamalla messua livestreamina ja tekemällä hengellisen kommuunion (se on itse asiassa suositeltavaa tehdä päivittäin tai jopa useita kertoja päivässä.)

Pidä huoli, että saat rakentavia hengellisiä virikkeitä lukemalla Raamattua ja hyviä hengellisiä kirjoja tai vaikkapa kuuntelemalla isä Oskarin mietiskelyjä. Yritä säilyttää elämääsi yliluonnollinen näkökulma omistamalla työsi Jumalalle ja yrittämällä nähdä Jeesus ihmisissä, joiden kanssa elät. Pyri välttämään epärakentavia asioita, esimerkiksi turhaa puhelimen räpläämistä ja somettamista.

Miten tulevaisuus?

Jeesuksen Teresa, eli Ávilan Teresa (1515–1582)

Yhtä paljon kuin meneillään oleva epidemia monia meistä varmasti huolestuttaa sen aiheuttama talouskriisi niin kotimaassa kuin ulkomailla. Eikä syyttä: monien arvioiden mukaan se ylittää tuhoisuudessaan reippaasti jopa 1930-luvun alun legendaarisen pörssiromahduksen. On realismia, että meillä on edessämme vuosien jälleenrakennustyö. Moni meistä saa varmasti kokea puutteen nahoissaan työttömyyden, konkurssin tai pienituloisuuden muodossa.

Vähättelemättä kenenkään kärsimystä uskaltaisin kuitenkin sanoa, että taloudellisesti niukkakin elämä voi kuitenkin olla kaunista ja mielekästä. Miten? Siten, jos se sisältää rakkautta – rakkautta ihmisten kesken ja ennen kaikkea ikuisen Rakkauden itsensä, Jumalan.

Voimme tehdä omasta ja toistemme elämästä kaunista ja arvokasta siten, ettemme hylkää toisiamme vaan pidämme huolta ystävistä, perheenjäsenistä, naapureista, kaikista lähimmäisistä. Ja ennen kaikkea irrottautumalla oikealla tavalla ja auttamalla muitakin irrottautumaan kaikesta katoavasta – koska kuten on taas nähty, se todella on katoavaa ja siten pettävää. Sen sijaan, kuten pyhä Jeesuksen Teresa toteaa:

”Älä mistään hämmenny, älä mistään kauhistu. Kaikki kulkee kulkuaan, Jumala ei muutu. Kärsivällisyys kaiken saavuttaa. Se, jolla on Jumala, siltä ei mitään puutu. Jumala yksin riittää.”

9 comments

  1. Tyylikäs, aiheellinen kirjoitus.

    Ei voi olla ajattelematta muutaman viikon takaisen alustuksen jäljiltä, että tänä historiallisena paastonaikana myös meillä, jotka emme taistele virusta vastaan etulinjassa, on mahdollisuus ”maistaa” annos vainottujen, vangittujen, diasporassa elävien, koteihinsa sairauden tai vanhuuden takia sidottujen ja askeettien osaa. Toivottavasti se synnyttää lähimmäisenrakkautta ja hengellistä kasvua, jotka kantavat hedelmää normaalioloihin, millaiset ne sitten ovatkin, palatessa.

    Tykkää

  2. Vinkkaus: dominikaaniveli Gabriel Salmelan iltahartaus radio ylenykkösellä on vielä kuunneltavissa Areenassa https://areena.yle.fi/audio/1-50438137

    Viime sunnuntaina kotikonnuiltani radioidun luterilaisen jumalanpalveluksen saarnassa viitattiin ranskalaisen Isenheimin luostarikirkon naturalistista runneltua Kristusta ristillä esittävään alttaritauluun. Teos on Mathis Grunewaldin maalaama ja se on valmistunut 1515.

    Antti Nuortio kirjoittaa 2013 julkaisemassaan artikkelissaan
    https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/taideteos-joka-muutti-maailmaa#7beefb9c

    ”Pyhän Antoniuksen nimeä kantavan sääntökunnan luostari Isenheimin kylässä oli erikoistunut hoitamaan vaikeista ihosairauksista kärsiviä. Spitaalin ja muiden 1500-luvulle tyypillisten kulkutautien lisäksi Eurooppaa ravisteli keskiajalla myös vaikea sairaus nimeltä Pyhän Antoniuksen tuli, joka nykyisin tunnetaan nimellä vyöruusu. Sairaus oli tuohon aikaan äärimmäisen tuskallinen. Se johti halvauksiin, kuolioihin ja jäsenten irtoamiseen. Taudin aiheuttajaksi keksittiin 1600-luvulla homeisessa ruispellossa kasvaneen torajyvän aiheuttama myrkytys.

    Isenheimin luostarikirkon keskilaiva oli eristetty rauta-aidalla, etteivät rujot sairaat joutuneet välittömään kosketukseen terveiden kanssa.

    Kun vaikeasti sairas tuli Isenheimin luostariin, hänet vietiin ensin kirkkoon, jossa hän sai hiljentyä Mathis Grünewaldin maalaaman Jeesuksen kärsimystä esittävän alttaritaulun edessä. Hoidon ideana oli, että kipu voidaan voittaa eläytymällä Kristuksen kärsimykseen…”

    Oululaislähtöinen kirjailija Paavo Rintala kirjoitti aiheesta syväpsykologisella otteella romaanin ”Minä Grünewald” (1990). Isenheimin pahoinpitelyllä ja sairaudella runneltu Kristus tuo mieleen niin Mel Gibson The Passion of The Christ -elokuvan kuin vanhat passiolaulut ja virret: Näin ristinpuussa riippuvan Karitsan verisen; Katselen Golgatalle päin; Tulkaa kaikki katsokaatte piinaa rakkaan Herraamme…kuin myös Jesajan kirjan kuvauksen:

    ”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:3-5)

    Mutta takaisin koronaan.

    Totuudella on usein monta puolta ja avoimella tarkastelulla asiat saavat oikean merkityksen ja kokoluokan. Uskon että Hapatus-blogi sietää kriittistäkin keskustelua, jonka tukahduttamisessa tosin on perinteitä niin katolisella kuin luterilaisella kirkolla, kuin myös lestadiolaisella herätysliikkeellä maallisista aatteista puhumattakaan…

    Erityisesti tämä keskustelu kuuluu kansalaisyhteiskuntaan, jonka ”jumalaton” perusperiaate on ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle…” :) – No valmiuslaki tätä nyt rajoittaa, mutta ei poista:

    Wikipedia tiivistää: ”Valmiuslaki antaa Suomen valtioneuvostolle suuren määrän toimivaltuuksia, mutta määrää, että niitä on käytettävä mahdollisimman säästeliäästi. Lakia on käytettävä syrjimättä ketään mielivaltaisella perusteella, eikä sen nojalla saa rajoittaa kenenkään oikeutta elämään tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ihmisarvoon tai uskonnon ja omantunnon vapauteen. Valtio ei saa rajoittaa sanan-, kokoontumis-, mielenosoitus- ja yhdistymisvapautta tai kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuutta, oikeutta käyttää viranomaisissa omaa kieltään tai oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin muulloin kuin Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen ja sodan aikana. Henkilökohtaista vapautta voi rajoittaa vain työvelvollisuuteen liittyvin perustein. Kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita on kunnioitettava….”

    Ainakin sodan ajan poikkeusoloista yleinen havainto on, että ensimmäinen uhri on totuus… Ja se sokea esivaltauskollisuus on pahimmillaan johtanut ihmiskunnan hirmutekoihin. Tästä meitä varoittaa myös luterilaisen marttyyrin Dietrich Bonhoefferin tapaus. – Summa summarum; vallankumouksellisen kansanvaltaisen periaatteen mukaan Herramme vastuuttaa meitä kansalaisia päättäjiemme toimista!

    Historian ja yhteiskuntaopin opettajan tehtäviin kuuluu kriittinen mediakasvatus sisältäen myös kriittisen suhtautumisen puutteellisiin tilastollisiin esityksiin ja tulkintoihin kuten slogan ”vale – emävale -tilasto” antaa ymmärtää. – Median esiin nostamat järkyttävät yksittäiset tapaukset ilman niiden suhteellistamista väestöpohjaan tai kokonaiskuolleisuuteen shokeeraavat ja nousevat hallitseman tunteitamme. – Ei huomioida, että esim. USA:n väkiluku on yli 330 miljoonaa, Italian 60 miljoonaa ja Espanjan lähes 50 miljoonaa ihmistä ja siitä seuraa merkittävä kokonaiskuolleisuus jo vaikkapa kausi-influenssaan… Onko yhteiskuntaopin opetuksemme aivan epäonnistunut ja matematiikan, jos ihmiset eivät taida enää yksinkertaisia prosenttilaskujakaan.

    Lähes 100 vuotiaaksi itse elänyt akateemikko Eino Jutikkala, jonka luennolla olen joskus itsekin ollut, kirjoitti 1987 teoksen ”Kuolemalla on aina syynsä – Maailman väestöhistorian ääriviivoja”. (Ks. myös Arno Forsius. Kuolleisuus on vähentynyt, kuolemat lisääntyvät” http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuolema.html

    Itse en käytä nettikännykkää – siis paastoan siitä :) ja luulen, että sekin auttaa tarkastelemaan tätä maailman vallannutta kollektiivista joukkosuggestiota edes hiukan ulkopuolisena. Tunnustan kyllä, että on oikein ja autuaallista jos ja kun on huoli heikoimmista…. Mutta minulle tuo median jo 2-3 kuukautta korvat ja silmät tukkiva globaali infohyöky mediassa ja somessa – kaikkien sopuli-ilmiöiden äiti – näyttäytyy ennen muuta raadollisena kilpailuna klikkiotsikoista ja klikkauksista. Hyötyjinä ovat olleet päivittäisestä irtonumeromyynnistä riippuvainen keltainen lehdistö, paikasta auringossa kilpailevat toimittajat ja mainosklikkauksista nettoavat uutissivut – mutta vain lyhyellä aikavälillä.

    Tappavana tuloksena tulee olemaan globaalisti miljoonien ja miljoonien yritysten konkurssit, miljoonien epätoivoisten, yliherkkien, eristettyjen vanhusten, erityisryhmien ja muiden sairauksien hoitamatta jättämisestä johtuvat ennenaikaiset kuolemat…! Se kumpi lienee tappavampi; virus vai siitä kertovat paniikkia aiheuttavat uutiset ja mahdolliset ylimitoitetut toimet jää nähtäväksi.

    Ja mitä ne tilastot sitten kertovat? Vanhan lukion lyhyellä matematiikan oppimäärällä klubilaatikon kanteen laskien sain taas seuraavia lukuja;

    Maailman väestöstä koronaan sairastuneita virallisen tilaston mukaan on 0,015% – siis ei edes yhtä promillea eli tuhannesosaa…Tänäänkin niin Suomessa kuin maailmalla kuollaan yli 99%:sti johonkin muuhun kuin koronaan. Vuoden alusta koronakuolemia maailmalla on 0.39% kuolemien kokonaismäärästä, eli 99,6% on kuollut johonkin muuhun. Mutta nämä tapaukset – vaikka kuinka dramaattiset ja traagiset eivät meitä kiinnosta…

    Tiistaina 31.3. ylen uutissivustolla otsikoitiin ”Uusi tutkimus: Koronaviruksen kuolleisuusaste on alle prosentin https://yle.fi/uutiset/3-11283626 Lääketieteellisessä Lancet-lehdessä julkaistu kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimus päätyi arvioon että koronan kokonaiskuolleisuusprosentti on 0,66% !

    Tutkimus sisälsi myös arvion, kuinka paljon on raportoimattomia tautitapauksia – ilman niitä siis kuolleisuus olisi 1,38%. Luvut sisältävät riskiryhmien kohdalta isomman kuolleisuuden, mutta esimerkiksi yli 80-vuotiaistakin yli 92% selviäisi… Muuta kestävää tietä ei mahda olla, kuin että pääosa väestö sairastaa taudin ja saa sille immuniteetin.

    Eilen otsikoitiin Ylen sivulla taas raflaavasti: ”Koronan runtelemassa Ecuadorissa lojuu ruumiita kaduilla”. Tekstissä ainakin viralliset luvut paljastuvat yli 15 miljoonan ihmisen maassa kohtuullisen vaatimattomiksi: ”Ecuadorissa tartuntoja oli torstaihin mennessä 3 163. Kuolleita on virallisesti 120, mutta todelliset määrät on arvioitu moninkertaisiksi…”

    Toimittaja Johanna Vehkoo on kiinnittänyt huomiota koronaviruksen ympärillä rehoittaviin paniikkia lietsoviin valeuutisiin https://yle.fi/uutiset/3-11280804

    ”En ole koskaan nähnyt minkään yksittäisen uutisen ympärillä näin paljon misinformaatiota` – Somessa leviävät nyt valheelliset kauhutarinat koronasta. Koronaepidemian ympärillä leviää yksityiskohtaisia, tunteikkaita tarinoita somessa. Usein ne eivät pidä paikkaansa, mutta saavat ihmiset reagoimaan.”

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/14/valheenpaljastaja-tervetuloa-infodemian-aikaan-naista-merkeista-tunnistat

    Näitä dramaattisia ja ihan tositarinoita olisi löytynyt 200 miljoonan vainotun kristityn vaiheista, maailman pakolaisleireiltä, turvapaikanhakijoiden ja Välimereen hukkuneiden joukosta – mutta ne eivät varsinkaan omahyväistä, itsekeskeistä ja jo kovasydämiseksi muuttunutta prinsessa Euoropea kiinnostaneet. – Oliko meiltä unohtunut, että kaikki hyvä tulee ylhäältä ja Herralta – ja oli tarkoitettu jaettavaksi!

    Mutta lopuksi haluan virpoa Sinut kommenttini lukijan blogistillekkin tutulla litanialla 25 vuoden takaa :)

    ”Virvon varvon tuoreeks terveeks
    tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle,
    Jumala sinua Siunatkoon!”

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista, Markku!

      Kirjoitat:

      ”Median esiin nostamat järkyttävät yksittäiset tapaukset ilman niiden suhteellistamista väestöpohjaan tai kokonaiskuolleisuuteen shokeeraavat ja nousevat hallitseman tunteitamme. – Ei huomioida, että esim. USA:n väkiluku on yli 330 miljoonaa, Italian 60 miljoonaa ja Espanjan lähes 50 miljoonaa ihmistä ja siitä seuraa merkittävä kokonaiskuolleisuus jo vaikkapa kausi-influenssaan…”

      Koronan ero niin sairaalahoidon tarpeellisuuden kuin kuolleisuudenkin kannalta on kymmenkertainen kausi-influenssaan nähden.

      Onko uskottavaa, että maailman johtajat yksissä tuumin tekevät talouden kannalta erittäin tuhoisia päätöksiä, ellei siihen olisi hyvää syytä? On esimerkkejä myös johtajista, jotka suhtautuivat kriisiin vähättelevästi, mutta jotka heräsivät asian vakavuuteen, kun se sattui omalle kohdalle. Näin kävi esimerkiksi Donald Trumpille, jonka tuskin voi olettaa pistävän suuryritysten ja miljardöörien etuja tulilinjalle, ellei ole ihan pakko.

      Esimerkiksi Hesarissa Trumpin kerrotaan sanoneen seuraavasti: ”Olen katsonut sitä viimeisen viikon televisiosta, ruumispusseja ympäri käytäviä. He ovat tuoneet jäähdytysrekkoja, sillä he eivät ehdi viemään ruumiita mihinkään. Niitä on niin paljon. Tämä on erityisesti yhteisössäni Queensissa, New Yorkissa. Olen nähnyt asioita, joita en ole nähnyt koskaan ennen” (HS, 30.3.2020). Tietenkään Trumpia ei voida pitää tässä asiassa minkään sortin asiantuntijana, mutta hänen lausuntonsa kertoo jotain siitä paineesta, jota koronavirus aiheuttaa maiden sairaanhoitojärjestelmille.

      Kuten aiempaan korona-artikkeliimme kommentoinkin, tämä on se varsinainen ongelma: vaikka kuolleiden määrä olisikin prosentuaalisesti pieni, määrällisesti sairaalahoitoa vaativien joukko on valtava, mikä kuormittaa terveydenhuoltojärjestelmää. Aiemmin olemassa olleet sairaudet eivät ole hävinneet mihinkään, ja kun siihen päälle tulee Suomen mittakaavassa vielä satoja, pahimmillaan jopa tuhansia, sairaalahoitoa tarvitsevia, on selvää, että paikkaa ei ole kaikille, jotka tarvitsisivat hoitoa säilyäkseen hengissä. Tämä johtaa sellaiseen kuolleisuuslukujen kasvuun, jolla ei ole mitään yhteistä kausi-influenssan kanssa.

      Toki maailmasta löytyisi loputtomasti aiheita, joista voisi uutisoida enemmän ja jotka jäävät uutispimentoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne joista uutisoidaan paljon ja joista uutisoiminen on lehdille taloudellisesti kannattvaa, ei olisi oikeasti tärkeää. Vertailu vainottujen kristittyjen uutispimennon ja koronavirusuutisoinnin kesken on kyllä tunteita herättävä ja retorisesti tehokas, mutta mielestäni koko vertailuasetelma on epäreilu. On ihan luonnollista ja ymmärrettävää, että ihmiset haluavat lukea ja kirjoittaa ilmiöstä, joka pistää yhteiskuntia kiinni maailmanlaajuisesti ja vaikuttaa hyvin konkreettisesti ihmisten elämään. Tämän ilmiön uutisarvo on tällä hetkellä nähdäkseni ihan perustellusti suurempi kuin jonkun aidon ja kipeän, mutta paikallisemman ongelman.

      Tykkää

      1. Tämä epidemia on tietyssä mielessä etiikan kursseilta tuttu dilemma, joka on muuttunut nyt ajatusleikistä konkreettiseksi, joskin tietysti ajatusleikkejä sotkuisemmaksi ja luonteeltaan tilastollisemmaksi valintatilanteeksi, ja siten pakottaa ihmiset miettimään, mihin heidän arvonsa oikeastaan pohjaavat. (Teologisesta näkökulmasta haluaisin silti välttää kiusausta selittää jonkinlaiseksi erityiseksi ilmoitukseksi ilmiön, jonka synnyn ja leviämisen syyksi voi nähdä esimerkiksi ihmisen oman välinpitämättömyyden eläintoreilla ja kerskakulutusmaisen matkailun ja lentoliikenteen.)

        Lähimenneisyydessä länsimaissa on voinut luottaa jotakuinkin siihen, että (ainakin akuuttipuolen) terveydenhuolto kykenee ainakin yrittämään tehdä hänen terveytensä eteen parhaan voitavansa, eikä juurikaan valikoi potilaitaan iän, sosioekonomisen aseman, vammaisuuden tai muun kriteerin perusteella. Pohjimmiltaan takana lienee edelleen päällisin puolin maallistuneissakin yhteiskunnissa kristillinen ajatus jakamattomasta ihmisarvosta. Kuten Eetu kirjoitti, koronaviruksen kanssa tämä tasavertaisuuden periaate on nyt ensi kertaa vuosikymmeniin (ja ensimmäistä kertaa monien meistä elinaikana) uhattuna, koska potilaiden auttaminen on periaatteessa mahdollista, mutta työvoiman ja tarvittavien laitteiden puolesta niin vaativaa, että ilman rajoitustoimia valintatilanteiden eteen vääjäämättä joudutaan. Tämä tuntuu ainakin minusta tekevän epidemiasta isomman asian kuin absoluuttiset kuolleisuusluvut antaisivat ymmärtää, ja uutisoinnin ja keskustelun yleissävykin tuntuu toistaiseksi olevan jonkinlainen kollektiivinen ihmetys sen edessä.

        Tykkää

      2. Kiitos Eetu ystävällisestä ja maailman johtajiin luottamusta heijastavasta kysymyksestäsi :)

        ”Onko uskottavaa, että maailman johtajat yksissä tuumin tekevät talouden kannalta erittäin tuhoisia päätöksiä, ellei siihen olisi hyvää syytä? ”

        Se on mahdollista. – Valitettavasti ainakin niin on monessa suhteessa, jos ja kun huomioimme vaikkapa:

        1) teollisen ryöstalouden ja länsimaisen kerskakulutuksen aiheuttaman ekokatastrofin ja ilmastonmuutoksen seurauksineen
        2) yhä pitemmälle kaupallistuvan, viihteellistyvän, digitalisoituvan ja heiveröisemmäksi käyvä kulttuurimme
        3) maailman voimavarojen tuhlaamisen tuomiopäivän aseisiiin
        3) maailmanlaajuisen vääristyneen väestöpolitiikan, joka on johtanut miljardien ihmisten surmaamiseen ja vääristyneeseen väestörakenteeseen…

        Ei minulla kapitalismin sakkaaminen ja romahduskaan sinänsä harmita, mutta kylläkin niiden tavallisten ihmisten kohtalot, jotka siitä joutuvat vielä moninkerroin kärsimään… Ja niinkuin aiemmin jo kirjoitin, raha ei maailmasta lopu muilta kuin tavallisilta ihmisiltä.

        Ja kun tämä on vasta pääosin yksittäisillä uutisilla mässäävä virtuaalipandemia, niin mitä sitten kun tulevat todella vaaralliset epidemiat, sitten kun tulevat… Hyvä harjoitus tämä on!

        ”Tämä johtaa sellaiseen kuolleisuuslukujen kasvuun, jolla ei ole mitään yhteistä kausi-influenssan kanssa.”

        Edellä siteerasin johtavien lääketieteen asiantuntijoiden vasta julkaistua laskelmaa, että koronakuolleisuus on keskimäärin 0,66% tautiin sairastuneista!

        Siitä huolimtta voi hyvinkin olla, että itsekin kuolen tähän, tosin minä olen etuoikeutetusti saanut jo 12 vuotta jatkoaikaa elämään siitä, kun olin tilanteessa, jossa pelastumisen mahdollisuudet olivat promilleluokkaa, mitä tulee todennäköisyyteen… Mahdollisimman pitkä elämä ei ole kuitenkaan mikään itseisarvo sinänsä!

        Siunattua meidän Herramme Pääsiäistä!

        Tykkää

      3. Kiitos vastauksesta, Markku!

        En niinkään luota maailman johtajien viisauteen kuin heidän haluunsa edistää omia etujaan ja maidensa (tai ainakin niiden suurten yritysten) taloudellista etua. Esimerkiksi Amerikassa päättäjiä ei ole ennenkään näyttänyt haittaavan se, että köyhät kuolevat katuojaan, joten en oikein usko, että tässäkään tapauksessa syynä ei ole muu kuin se, että nykytilanteessa on ihan pakko pyrkiä estämään viruksen leviämistä ihan käytännön syistä.

        Mainitsemasi neljä näkökohtaa ovat kyllä pitkällä tähtäimellä ajateltuna äärimmäisen typerää ja tuhoisaa toimintaa, mutta luonteeltaan tämä typeryys eroaa esittämästäsi skenaariosta, jossa maailman johtajat syöksyisivät kuin sopulit kalliolta ilman mitään oikeaa syytä. Ykkönen ja kakkonen ovat ”järkevää” toimintaa, mikäli ykköstavoitteena nähdään lyhyen tähtäimen talouskasvu ja henkilökohtainen hyöty ja mukavuus. Tuomiopäivän aseistukseen satsaaminen taas selittyy ajatuksella, että jos emme me, sitten naapuri. Väestöpolitiikkaan liittyy taas vaikeus, joka liittyy myös aiempiinkin kohtiin, että nämä asiat ovat pitkiä prosesseja, minkä vuoksi niiden kontrolloiminen tai toimien vaikutusten arvioiminen on erittäin monimutkaista ja vaikeaa. Siksi näitä asioita ei voi verrata tähän nykyiseen kriisiin, joka on luonteeltaan nopea ja konkreettinen.

        Olen kanssasi varsin samoilla linjoilla taloudesta ja kapitalismista. Minua hieman ärsyttää kun talouden suhdanteista puhutaan niinkuin säästä, vaikka kyseessä on valtiotasolla viime kädessä oikeastaan vain luottamuksesta toisen maksukykyyn. Velkaa on kaikilla ristiin rastiin jo ennestään tähtitieteellisiä summia, joten en jaksa tosissani huolestua siitä, että valtio velkaantuu koronakriisin takia.

        Valitettavasti myös ”talouskasvu” tarkoittaa maailman mittakaavassa usein sitä, että ökyrikkaat rikastuvat entisestään ja köyhien määrä vaan lisääntyy. Rajattoman kasvun ajatus ja lyhytnäköinen voitontavoittelu ovat vaarassa tuhota tämän planeetan. Siksi olen sitä mieltä, että kapitalismia on uudistettava ja säädeltävä jotenkin siten, että varallisuus jakautuisi tasaisemmin ja ympäristö otettaisiin paremmin huomioon. Siitä, miten tämä sitten käytännössä voisi onnistua, minulla ei taas ole harmaata aavistusta.

        Lopuksi pahoittelen, jos vastauksessani oli tyly sävy. Se ei ollut tarkoitus. Kyse on vain siitä, että tyylini on käydä käsiksi suoraan asioihin. Arvostan monia pointtejasi, mutta koronakriisin luonteesta joudun edelleen olemaan kanssasi eri mieltä.

        Tykkää

  3. Rauha kanssasi Eetu! – hienoa että täällä uskalletaan keskustella ja olla eri mieltäkin… :)

    Vinkkauksena varsinkin karanteenissa ja eristyksessä oleville:

    Radio ylenykkösellä (ja areenassa) radioidaan:

    Kiirastorstain katolinen messu Pyhän Henrikin kirkosta tänään 9.4. klo 18-19

    https://areena.yle.fi/audio/1-50449551

    Pitkäperjantain luterilainen jumalanpalvelus Lappeenrannan Sammonlahdesta huomenna pe 10.4. klo 10-11

    https://areena.yle.fi/audio/1-50449574

    Ortodoksinen pääsiäisyön aamupalvelus ja liturgia la 11.4. klo 23.55->

    https://areena.yle.fi/audio/1-50449595

    Lisäksi monilla seurakunnilla omia nettilähetyksiä kotisivuiltaan tai paikallisradion kautta…

    Myös SRK:n kesaseuraradiolla on pääsiäisenä lähetys päivittäin

    http://vod.kepit.tv/kesaseuraradio.html

    Tykkää

    1. Vielä lisää:
      Johannes-passio Kallion kirkosta suorana lähetyksenä katsottavana yle areenasta https://areena.yle.fi/1-50490030 tai kuunneltaviisa radio ylenykkösellä tänään klo 19 alkaen…

      Suoratoistettu pitkäperjantain paavin messu tänään niinikään klo 19 ja ristintie klo 22 alkaen (ilman yleisöä).
      https://www.vaticannews.va/en/vatican-city/news/2020-04/celebrating-a-unique-easter-with-pope-francis-during-covid-19.html

      Olen usein todennut, että yksi upeimmista pääsiäisvirsistä on Suomen luterilaisen kirkon virsikirjan n:o 72, joka on Poitiersin piispan Venantius Fortunatusin vuodelta 568, ja jonka latinankielestä on suomentanut Anna-Maija Raittila. Minulle se ”paratiisin ruusuinen” tuo mieleen rovasti Laestadiuksen saarnat, samoin kuin Jukkasjärven kirkon alttaritaulun (Bror Hjorth).

      1.
      Nyt liehuu viiri Kuninkaan
      ja loistaa ristin salaisuus.
      On Kristus kuollut. Kuollessaan
      hän voitti meille elämän.

      2.
      Ja kylkeen kaikkein pyhimpään
      on keihäs haavan puhkaissut,
      ja Kristus uhriverellään
      voi kaikki synnit pestä pois.

      3.
      Näin ristinpuusta ulottuu
      kaikille Luojan rakkaus.
      Oi terve, uhri, ristinpuu!
      Me kumarramme Kärsijää.

      4.
      Oi risti, loistat kirkkaana
      nyt purppurassa Kuninkaan.
      On paratiisin ruusuja
      nyt Golgatalle puhjennut.

      5.
      Hän kaikki kauhut helvetin
      on kuolemallaan voittanut,
      toi saaliin tuonelastakin
      ja maksoi lunnaat maailman.

      6.
      Oi terve, toivo ainoa!
      Vain ristiin katsoo syntinen.
      Myös kärsimyksen aikana
      me ylistämme Voittajaa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s