EMIL ANTON
Pyhä Antonius Padovalainen (k. 1231) on yksi katolisen kirkon suosituimmista pyhimyksistä. Tunnustaudun itsekin suureksi pyhän Antoniuksen faniksi. Olen kirjoittanut hänestä mm. vanhalla blogillani neljä vuotta sitten ja Fides-lehden sivuilla vuosi sitten. Tänäkin vuonna halusin tehdä jotain pyhän Antoniuksen muistopäivän kunniaksi. Sitä vietettiin toissapäivänä 13.6.
Yksi tunnetuimmista Antonius Padovalaista koskevista tarinoista on hänen saarnansa kaloille. Tarina on peräisin 1300-luvulla kootusta Antoniuksen ”Ihmeiden kirjasta” (Liber miraculorum). Ihmeen kerrotaan tapahtuneen Riminissä, missä oli Antoniuksen aikaan paljon kataareita, jotka olivat katolisen kirkon näkökulmasta harhaoppisia. Kun kataarit eivät kuunnelleet Antoniuksen saarnaa, hän alkoi saarnata kaloille. Kalat nostivat päänsä vedestä ylistääkseen Jumalaa ja kunnioittaakseen hänen pyhäänsä.
Riminissä Marecchiajoen rannalla on keskiaikainen kappeli paikalla, jossa ihmeen uskotaan tapahtuneen. Päätin Antoniuksen muistopäivän kunniaksi suomentaa tämän Antoniuksen saarnan kaloille. Se julkaistaan siis seuraavassa tietääkseni ensimmäistä kertaa suomeksi. Lyhyt saarna sisältää aika hienon ja hauskan ”kalojen teologian” sekä paljastaa mielenkiintoisia yksityiskohtia keskiaikaisesta maailmankuvasta liittyen esimerkiksi kalojen näkökykyyn läpinäkyvässä veden ”alkuaineessa”.
Pyhän Antoniuksen saarna kaloille
Veljeni kalat, teidän on tänään jokainen omalla tavallanne kannettava kiitoksenne Luojalle, joka päätti, että asuisitte noin jalossa alkuaineessa. Pystytte elämään suolaisessa tai makeassa vedessä, sen mukaan, kumpi teille sopii. Luoja antoi teille monia turvapaikkoja, mihin voitte paeta myrskyjen voimaa. Hän asetti teidät tähän kirkkaaseen ja läpinäkyvään alkuaineeseen, jonka läpi näette voidaksenne valita kulkureittinne ja löytää ruokanne. Luoja itse antaa teille elämään tarvittavan ravinnon.
Kun Jumala loi maailman, hän antoi teille käskyn lisääntyä. Vedenpaisumuksen aikana, kun kaikki muut eläimet (paitsi ne, jotka olivat arkissa) pyyhittiin pois, te pelastuitte tuholta. Evillä varustettuina ja tarmokkaina te nielaisitte Joonan ja toimititte hänet sitten vahingoittumattomana kuivalle maalle. Te annoitte Herralle kolikon, kun hänellä ei köyhänä ollut maksaa temppeliveroa. Ennen ylösnousemusta ja sen jälkeen te olitte myös Ikuisen Kuninkaan ruokana. Kaikkien näiden lahjojen takia teillä on suuri velvollisuus ylistää ja siunata Herraa, jolta te kaikkien muiden eläinten joukosta olette saaneet näin ainutlaatuisia siunauksia.
Saarnan vaikutukset
Tällainen oli siis Antoniuksen saarna kaloille! Selvisitte vedenpaisumuksesta, nielaisitte Joonan ja tarjositte itsenne ruuaksi itse Jeesukselle! Aika teologisia otuksia nuo kalat. ”Ihmeiden kirja” kertoo, että kalat vastasivat Antoniuksen saarnaan nostamalla päänsä ja kumartamalla, minkä jälkeen Antonius puhkesi kovaääniseen ylistykseen.
Siunattu olkoon Iankaikkinen Jumala, sillä meren kalat ylistävät häntä enemmän kuin harhaoppiset. Nämä järjettömät eläimet osaavat kuulla Jumalan sanaa, kun taas ne, joilla ei ole uskoa, eivät osaa!
1300-lukulainen lähteemme jatkaa vielä, että Riminin väki kiiruhti katsomaan tätä ihmettä, ja jopa harhaoppiset saapuivat paikalle. Tällöin pyhä Antonius saarnasi katolisesta uskosta ”niin ihmeellisesti, että kaikki siellä asuvat harhaoppiset kääntyivät”. Tämän jälkeen Antonius siunasi harhaoppiset ja antoi kalojen mennä, ja ”ne lähtivät leikitellen uimaan eri suuntiin täynnä iloa ja kumartaen pyhimyksen puoleen”.
Hapatuspäivän peruminen ja heinäkuun kesäloma
Tämänpäiväisen lyhyen blogin lopuksi vielä kaksi ilmoitusasiaa. Valitettavasti koronaviruksen takia Turun keskiaikaiset markkinat on tältä vuodelta peruttu, ja perumme siten myös Turkuun kesäkuun lopulle suunnitellun hapatuspäivän. Ilmoitamme, kun löydämme tapahtumalle uuden päivämäärän.
Toinen ilmoitusasia on sellainen, että olemme päättäneet pitää tänä vuonna kuukauden mittaisen kesäloman bloggaamisesta heinäkuussa. Tässä kuussa ilmestyy siis vielä kaksi artikkelia, minkä jälkeen palaamme bloggaamiseen uusilla paukuilla maanantaina 3. elokuuta.
Hapatustiimi kiittää tästä puolivuotisesta! Vuoden 2020 alkupuoliskon jokaisena kuukautena blogillamme on käynyt noin 2000-2500 uniikkia kävijää, ja näyttökertoja on kertynyt 6000-7000 per kuukausi. Otamme kommenttiboksissa vastaan aihetoiveita ja toivomme, että vinkkaat blogistamme kaverillekin! Hyvää kesää kaikille!
KATOLISTA HAPATUSTA 
Mieleen tuli kaksi variaatiota päivän teemasta:
Antoniuksen kaima ja maanmies, portugalilainen jesuiittaisä António Vieira piti oman versionsa saarnasta kaloille 13.6.1654 brasilialaisen São Luís do Maranhãon siirtokunnan asukkaille. Tämä tuntuu juuri nyt uutisia lukiessa ajankohtaiselta, sillä saarnan (kala)pihvi oli siirtokuntalaisten alkuperäiskansoihin kohdistaman sorron ja orjuuttamisen ankara moittiminen ja näiden käytöksen vertaaminen petokalojen ahneuteen. Osansa saavat myös mm. pinnallisuus (jonka vertauksena olivat kepeästi hyppelevät ja laivojen kannelle mätkähtävät lentokalat) ja petollisuus (mustekalat, joiden ulkomuoto muistuttaa munkinkaapua ja jotka saalistavat kirjaimellisesti sumuttamalla). Myös Vieira on muuten osoitus siitä, että kaikki mielenkiintoinen maailmassa ei ole vielä saatavilla englanniksi – tämän portugalinkielisessä maailmassa kirjallisuuden ja retoriikan suurmiehenä pidetyn kirjoittajan kokonaistuotantoa vasta käännetään ja esimerkiksi koottujen saarnojen käännös julkaistiin 2018.
Saarna kaloille on löytänyt tiensä myös länsimaisen taidemusiikin kaanoniin, koska tunnettuun Knaben Wunderhorn -kokoelmaan on kerätty saksalainen (rehellisesti sanottuna tapahtuman päällisin puolin oudoille piirteille kansanomaisesti hihittelevä) kansanruno aiheesta. Gustav Mahler on säveltänyt runon lauluksi, joka löytyy instrumentaalisena myös hänen toisesta sinfoniastaan: https://www.youtube.com/watch?v=omXot9f-sIk
TykkääTykkää
Kaloilla kuten linnullakin on kykyjä, joita me ihmiset olemme aliarvioineet – vaikka aivot ovat pienet, ne voivat laadullisesti pystyä moniin toimintoihin tietyillä sektoreilla tehokkaammin kuin nisäkkäiden. Esim. karppi, jota munkit aikoinaan levittivät, kesyyntyi, oppii tunnistamaan ruokkijansa ja saattaa elää ihmisiän. Grönlanninhai eli holkeri voi elää 400-500 vuotiaaksi. Ankerias syntyy Sargassomerellä lähellä Karibiaa, saapuu Suomeenkin aina Kemijoelle monin muodonmuutoksin ja ennen kuolemaansa tekee paluun Sargassomerelle lisääntymään. – Merinisäkkäät kuten valaat ja delfiinit ovat älyltään oma lukunsa, valaat pystyvät viestimään tuhansien kilometrien päähän. Ruijan ja Vienanmeren merisaamelaiset pystyivät huudoillaan kutsumaan valaita rannikolle.
Kirkkohistorian tunnilla oppilaat mielellään kuuntelevat pyhän Fransiscuksen saarnasta linnuille ja kuinka hän kesytti Gubbion suden. Siitä saa aasinsillan nykyiseen susisuhteeseemme. Pari kertaa olen kohdannut suden työmatkallani. Usein kerron myös varoittavana esimerkkinä Valter Keltikankaan kertomuksen kittiläläläisestä Korte-Heikasta, joka suivaantuneena riitoihin paliskunnan kanssa lupasi kuoltuaan muuttua sudeksi – ja niin sitten 1935 outo valtava susi saapui ja surmasi 600 Alakylän ja naapuripaliskunnan poroa.
Vanhan Testamentin Apokryfisen ”Kolmen miehen kiitosvirren” uusimman käännöksen (2009) mukaan:
”… Kiittäkää Herraa, merieläimet ja kaikki mitä vesissä liikkuu, kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kiitäkää Herraa, kaikki taivaan linnut, kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kiittäkää Herraa, kaikki eläimet, villit ja kesyt, kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti…”
Lina Sandell (uud. ja suom. Anna-Maija Raittila) on runoillut kohdan edellisen pohjalta luterilaisen kirkon virsikirjan virressä:
”4. Kiittäkää, te Luojan linnut,
erämaiden eläimet,
retkillänne, loukoissanne,
kesyt, villit, nälkäiset!
Merten, virtain kalaparvet,
valasparvet, laulakaa,
kaikki luodut laadullanne
Herraa kunnioittakaa…”
(Vk 461:4)
TykkääTykkää