Juho Nikon muistoksi ja kunniaksi: Johdatus Puolaan

EMIL ANTON

Tämän artikkelin taustana on kaksi vaikutinta. Ensimmäinen tuli keskustelussa erään toimittajan kanssa jokin aika sitten. Hän totesi, ettemme (me suomalaiset) tiedä Puolasta juuri mitään, vaikka maa on hyvinkin merkittävä (noin Suomen kokoinen pinta-ala mutta kahdeksankertainen väestö), ja se sijaitsee tuossa aivan lähellä (lähempänä kuin vaikkapa Saksa). Yhdessä totesimme ongelman osasyiksi ainakin kielimuurin ja yksipuolisen uutisoinnin.

Tuolloin ajattelin, että minun on suomalaisena polonistina (maisterintutkinto puolan kielestä ja kulttuurista) tehtävä tähänastista enemmän. Keskittyessäni teologiaan olen laiminlyönyt tätä toista akateemisten opintojeni aluetta ja sen popularisoimista. Olen kätkenyt leiviskäni, ja se on huono juttu. Siispä selvitin ensitöikseni, mitä Puolasta on jo suomeksi kirjoitettu, ja löysin Päivi Erolan kirjan Puola: Itämeren rannoilta Tatran vuorille (Helsinki: Tammi 2007). Siitä kohta lisää.

Toinen ja ravistelevampi vaikutin tuli viime tiistaina. Sain tietää, että Juho Nikko, paras puolan kielen oppilaani Helsingin yliopistosta (sijaistin puolan kielen lehtoria syksyllä 2014) ja erittäin aktiivinen Suomi-Puola-toimija, kuoli pyhänä lauantaina 3.4.2021 Covid-19:n murtamana. Viime vuoden loppupuolella Nikko osallistui live-paneelikeskusteluun dominikaani-isä Maciej Biskupin ja Puolan presidenttiehdokkaan Szymon Hołownian kanssa (!), mitä varten hän kyseli minulta teologista sanastoa puolaksi.

Juhon Nikon muisto: ”Valtava menetys Suomelle, Puolalle ja Euroopalle”

Juhon äiti Ulla-Maija Nikko kirjoitti Facebookissa julkisen postauksen poikansa kuolemasta antaakseen Covidille kasvot: ”Kun toivo on mennyt, niin pelkokin on poissa. Mitään pahempaa ei enää voi tapahtua. Jäljellä on vain suunnaton rakkaus. Juho oli esimerkki ihmisestä, jolla on parhaat edellytykset selättää koronavirus. Hän oli alle 30-vuotias, terve ja hyväkuntoinen.” Postausta on jaettu yli tuhat kertaa, mikä kertoo jotain siitä, kuinka monia Juho Nikon poismeno on koskettanut.

Juho Nikko

Puolalaiset kommentoivat Facebookissa, että Puola menetti Juhossa tärkeän asioidensa viestittäjän ja puolestapuhujan Suomessa. ”Tämä on valtava menetys Suomelle, Puolalle ja Euroopalle. Juholla oli valtavasti energiaa ja intohimoa. Hän rakasti ja ymmärsi Puolaa enemmän kuin moni puolalainen.” ”Hän oli upea ihminen, valoisa, onnellinen, ystävällinen, intohimoinen ja lahjakas.” ”Hän oli erittäin kommunikatiivinen, aina hymy suussa ja vitsikäs. Hän hallitsi puolan kielen erittäin hyvin.”

Meitä suomalaisia polonisteja on kovin vähän (omalla vuosikurssillani meitä oli keskimäärin kolme) – ja nyt vielä vähemmän. Tunsin Juhon FB-muistokirjoituksia lukiessani, kuinka vähän olen itse tehnyt Puolan eteen Suomessa ja Suomen eteen Puolassa verrattuna oppilaaseeni, ”pikkuveljeeni” tällä alalla. Toisaalta tunsin ylpeyttä ja iloa siitä, mitä Juho Nikko on tehnyt, siitä, että hän on ollut minua, opettajaansa, paljon aktiivisempi. Mutta nyt kun hän on poissa (väärä sana – luulen että hän on nyt enemmän ja laajemmin läsnä kuin koskaan aiemmin), minun on ryhdyttävä hommiin.

Toki olen eri ihminen ja erilainen ihminen kuin Juho Nikko, minulla on hieman erilaiset kiinnostuksen kohteet ja edustan jonkin verran erilaista arvomaailmaa. En tietenkään voi suoraan korvata häntä. Emme tunteneet hirveän hyvin, mutta koen, että molemmat tykkäsimme toisistamme ja kunnioitimme toisiamme. Meillä oli ja on paljon yhteistä, ennen kaikkea kiinnostus kieliin ja kulttuureihin ja Puolaan sekä aktiivisuus, elämänilo, positiivinen perusasenne, kommunikatiivisuus. Minulla oli tälle blogille muita suunnitelmia, mutta Juho Nikon kunniaksi ja muistoksi priorisoin nyt yllä mainitsemani Päivi Erolan kirjan ja aloitan näin uuden vaiheen Puola-aktiivisuudessani. Asiaan sopii myös se, että olen juuri (9.4.2021) valmistunut virallisesti matkaoppaaksi (Espoon Omniasta).

Johdatus Puolaan Päivi Erolan opastamana

Vaikka olenkin laiminlyönyt Puola-puoltani viime aikoina, niin olen kuitenkin saanut vietyä blogikollegani Joona Korteniemen Puolaan vuonna 2019 kahteenkin kertaan (jälkimmäisellä kerralla oikein ryhmän kanssa), ja näistä matkoista Joona on kirjoittanut raportit aiemmin tällä blogilla tässä ja tässä. Niistä saa jo aika mukavan katsauksen Puolaan pohjoisesta etelään, eikä ne lukenut voi sanoa, ettei tiedä Puolasta mitään. Kannattaa lukea ne taustaksi. Tässä kirjoituksessa en aio toistaa Joonan kirjoittamaa vaan keskityn sellaiseen, mikä oli minulle itsellenikin Päivi Erolan kirjassa uutta.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on regions_of_poland-1.png
Puolan alueet kartalla

Haluan kiittää Suomi-Puola Finlandia-Polska -lehden päätoimittajaa ja Suomi-Puola-aktiivia Päivi Erolaa tämän erinomaisen Puola-oppaan kirjoittamisesta ja kustannusosakeyhtiö Tammea sen julkaisemisesta. Vaikka kirjan ulkoasu on ehkä vähän viime vuosituhatta, niin siinä on valtavasti hyödyllistä tietoa ja myös useita hienoja ja houkuttelevia kuvia. Asia- ja kirjoitusvirheitä on vain vähän, eivätkä ne haittaa kokonaisuutta. Kyseessä on erinomaisen suositeltava opas Puolaan tutustuvalle tai matkustavalle (tietysti vasta kun koronaturvallisuus sen sallii!).

Seuraavassa teemme siis yhdessä kierroksen Puolan ympäri Juho Nikon ja Päivi Erolan innoittamana. Aloitamme Koillis-Puolan Podlasiasta, jatkamme Masurian ja Masovian kautta Vähä-Puolaan ja Sleesiaan, minkä jälkeen päädymme Iso-Puolaan ja lopuksi Pommeriin Itämeren rannoille. Näin lukija saa hyvän maantieteellisen kokonaiskuvan tästä katolisesta (mutta myös monikulttuurisesta) lounaisnaapuristamme.

Podlasia: visenttejä, muslimeja ja eukaristinen ihme

Jos Suomesta ajaa Puolaan autolla Via Balticaa pitkin eli Viron, Latvian ja Liettuan läpi, päätyy ensiksi Podlasian (puol. Podlasie) voivodikuntaan (vähänkö siisti sana!), jonka suurin kaupunki (ja Koillis-Puolan keskus) on Białystok (n. 300 000 asukasta), missä syntyi mm. esperanton kielen kehittäjä L. L. Zamenhof (k. 1917). Alueen vetonaula on kuitenkin Białowieżan kansallispuisto, jossa elää satoja visenttejä (puol. żubr) eli eurooppalaisia biisoneita, jotka ovat Euroopan suurimpia nisäkkäitä.

Visentti

Podlasien alueella sijaitsee myös Biebrzan kansallispuisto (Puolan suurin), jonka upeissa suomaisemissa viihtyy Puolan suurin hirvikanta, ja Wigryn kansallispuisto, jossa voi yöpyä vanhan kamaldolaisluostarin (Erola puhuu puolaa mukaillen kameduleista) erakkomunkkien keljoissa. Katolisten luostarien ja kirkkojen lisäksi Koillis-Puolassa on vahva ortodoksinen juonne; esimerkiksi Supraślista löytyy ortodoksinen luostari. Koillis-Puola on myös Puolan tataarien ja muslimien keskus, erityisesti Bohonikin kylä, jossa on puinen moskeija.

Katolisesta pyhiinvaellusvinkkelistä lisättäköön, että samalla seudulla sijaitsee myös Sokółka, missä vuosi Erolan opaskirjan julkaisemisen jälkeen eli 2008 tapahtui eukaristinen ihme, jossa maahan pudonnut ehtoollisleipä muuttui osittain kuolemantuskassa olevan ihmisen sydänlihakseksi (näin totesivat hostian toisistaan riippumatta tutkineet kaksi erikoislääkäriä). Tämä ihme on esillä Sokółkan Pyhän Antoniuksen kirkossa.

Masuria ja Masovia

Podlasian länsipuolella sijaitsee Warmian ja Masurian alue, jonka keskus on Olsztynin kaupunki (n. 170 000 as.). Historiallisiin kohteisiin lukeutuvat Grunwald (Tannenberg), missä käytiin v. 1410 puolalaisille voitokas taistelu saksalaisia ristiritareita vastaan. Vuosittain lähellä taistelun vuosipäivää (15.7.) paikalla järjestetään jopa 70 000 katsojaa vetävä taisteluspektaakkeli. Vuoden 1914 Tannenbergin taistelu, jossa Saksa voitti Venäjän armeijan, käytiin tietoisesti samalla kentällä.

Grunwaldin taistelu

Masuria tunnetaan myös järvistään, suurimpana Śniardwy, jonka tuntumassa sijaitsee pieni lomakaupunki Mikołajki. Masuriassa voi myös patikoida Hitlerin toisen maailmansodan aikaisen päämajan Sudenpesän (1941-1944) paikalla.

Masuriasta etelään sijaitsee Masovia, jonka pääkaupunki on koko maan pääkaupunki Varsova (1,8 milj. as.). Varsovasta teki Puolan pääkaupungin (Ruotsi-)Suomenkin kuningas Sigismund (Sigismund III Vaasa) vuonna 1596. Varsovan lisäksi Masoviassa sijaitsee säveltäjä Chopinin synnyinkoti Żelazowa Wolassa ja Treblinkan tuhoamisleirimuseo – täällä menehtyi toisen maailmansodan aikana arviolta jopa 900 000 henkeä (kolmasosa heistä Varsovan getosta).

Vähä-Puola ja Pyhä Risti

Vähä-Puolan pääkaupunki ja helmi on tietysti Krakova, mutta sieltä löytyy myös kuuluisamman Wieliczkan lisäksi Bochnian vuosina 1248–1990 (!) toiminut suolakaivos (nyk. museo) sekä elävän tradition kylä Zalipie, missä naiset koristelevat talot värikkäin kukkaornamentein Kristuksen ruumiin ja veren juhlan (Corpus Christi) aikaan. Juhlaa seuraa perinneviikonloppu, jolloin valitaan kylän talokaunotar. Vai kävisitkö mieluummin Puolan Saharassa, Keski-Euroopan suurimmalla aavikolla, Pustynia Błędowskan 20 neliökilometrin autiomaalla?

Krakovan ja Varsovan välisellä Pyhän Ristin alueella sijaitsevat Pyhän Ristin kansallispuisto ja luostari, jonka benediktiinimunkit perustivat jo 1130-luvulla, ellei jo vuonna 1006. Siellä säilytettiin 1300-luvulta alkaen Jeesuksen pyhän ristin reliikkiä. Ruotsalaisten (ja suomalaisten) hyökkäyksiin asti 1600-luvulle kyseessä oli Puolan pääpyhäkkö, minne kuninkaatkin tekivät pyhiinvaelluksia.

Pyhän Ristin luostari Pyhän Ristin vuorella

Seudun suurin kaupunki on teollisuuskaupunki Kielce, josta löytyy myös 1600-lukulainen varhaisbarokkinen piispanpalatsi, jossa toimii kansallismuseo. Oblęgorekissa puolestaan sijaitsee Nobel-palkitun kirjailijan Henryk Sienkiewiczin kotimuseo. Chęcinyssä on paitsi 1200-lukulaisen kuninkaanlinnan rauniot, myös ”Paratiisiluola”, 360 miljoonaa vuotta vanha kalkkikiviluola, jossa Neandertalin ihminen asui 50 000 vuotta sitten.

Vähä-Puolan eteläosasta puolestaan löytyy Puolan ensimmäinen kansallispuisto (Pieniny), jossa on 11 patikointireittiä, mm. Kolmen kruunun vuorijono ja sen 982 metriin yltävä huippu Okrąglica. Oman lukunsa muodostavat vuoristoiset kylpyläkaupungit kuten Krynica, jonka parantavia mineraalipitoisia vesiä voi nautiskella juomapaviljongeissa. Kolmelta suunnalta vuorten ympäröimä Krynica on myös merkittävä talviurheilukeskus.

Näillä seuduilla voi tavata myös lemkoja, jotka ovat mielenkiintoinen itäslaavilaista ruteenin kieltä puhuva etninen vähemmistö. Uskonnoltaan lemkot ovat pääasiassa kreikkalaiskatolisia uniaatteja. Näillä seuduilla on myös upeita puukirkkoja kuten Binarowan arkkienkeli Mikaelin kirkko, Unescon maailmanperintökohde. Leżajskissa on puolestaan vahvasti linnoitettu 1600-luvulla rakennettu bernardiini- eli fransiskaaniluostari (OFM-fransiskaaneja kutsutaan Puolassa bernardiineiksi – tämä yhteys taisi mennä Erolalta ohi), jossa on ihmeitätekevä ikoni ja kauniita seinämaalauksia. Leżajsk on myös hasidijuutalaisten pyhiinvaelluskohde, sillä siellä asui hasidismin perusajatusten kehittäjä rabbi Elimeleh (k. 1787).

Sleesia (Ala-Sleesia ja Ylä-Sleesia)

Seuraavaksi siirrymme Sleesiaan, joka jaetaan Ala- ja Ylä-Sleesiaan. Edellisen pääkaupunki on Wrocław (n. 640 000 as.), joka sai alkunsa 800-900-luvuilla Kirkkosaarella (Ostrów Tumski) sijainneesta linnakkeesta. Entisellä saarella on viisi kirkkoa ja piispanpalatsi, eritoten kaksitorninen Johannes Kastajan katedraali, missä on 20 piispojen ja ylhäissukujen kappelia. Ala-Sleesiasta löytyvät myös vaikkapa Pöllövuoret (korkein huippu Iso Pöllö, 1015 m) ja Cieplicen kylpyläkaupunki, jota ylläpitivät vuodesta 1281 johanniitat ja sitten sisterssiläiset (Erolan ”sistersit”) ja joka nykyään kuuluu matkailukaupunki Jelenia Góraan.

Maisemaa ja majapaikka Pöllövuorilla

Pienen Lubiążin kylän lähellä sijaitsee – keskellä ei mitään! – yksi Puolan suurimpia luostarikokonaisuuksia. Sisterssiläismunkit saapuivat tänne jo 1163. Vuonna 1202 puolestaan perustettiin Puolan ensimmäinen sisterssiläinen nunnaluostari Trzebnicaan. Puola onkin oiva kohde erilaisiin katolisiin sääntökuntiin tutustumiseen. Kuten lukija on jo huomannut, näinkin lähellä Suomea voi helposti perehtyä mm. benediktiinien, sisterssiläisten, fransiskaanien, dominikaanien ja jopa kamaldolaisten hengellisyyteen ja historiaan. 

Ylä-Sleesian pääkaupunki on teollisuudesta tunnettu Katowice (n. 290 000 as.). Ylä-Sleesian pyhiinvaelluspaikoista voidaan mainita Pyhän Annan vuori, patrioottisten juhlien näyttämö erityisesti 26.7. Annan päivänä. Tychyssä esitellään maan vanhinta panimoa ja sieltä tulevaa Tyskie-olutta, Żywiecissä puolestaan Puolan tunnetuinta lagerbrändiä. Mosznassa taas voi ihailla 99-tornista satulinnaa.

Iso-Puola ja Pommeri

Seuraavaksi Erola esittelee Iso-Puolan, jota olen itse tottunut kutsumaan Suur-Puolaksi. Pääkaupunki on Poznań (n. 533 000 as.), joka Wrocławin tavoin syntyi Ostrów Tumski-nimiselle Kirkkosaarelle jo 900-luvulla. Täällä ruhtinas Mieszko I otti kasteen vuonna 966 ja Puola kääntyi katolisuuteen. Mieszkon hauta sijaitsee Poznanin Pietarin ja Paavalin katedraalissa. Puolan parhaiten säilynyt romaaninen kirkko 1100-luvulta puolestaan sijaitsee Tumissa.

Iso-Puolan pohjoispuolella sijaitsee Pommeri, jonka pääkaupunki on Gdańsk (n. 470 000 as.). Tämäkin on toisen maailmansodan näyttämö, erityisesti Westerplatten puolustajien monumentti paikalla, mistä maailmansota oikeastaan alkoi. Täällä on myös Solidaarisuus-liikkeen kehto, erityisesti Pyhän Birgitan kirkko, joka oli liikkeen johtajien tapaamis- ja piilopaikka.

Vain 2 500 asukkaan Frombork on väkimäärältään pieni mutta merkitykseltään suuri. Tuomiokirkonmäellä kohoaa 1300-luvulla rakennettu Warmian hiippakunnan katedraali. Muurien suojassa sijaitsee myös piispanpalatsi, missä on Kopernikuksen museo. Nikolaus Kopernikus työskenteli hiippakunnan kaniikkina (hän oli siis katolinen pappi) ja kirjoitti juuri täällä Fromborkissa teoksensa De revolutionibus orbium coelestium aurinkokeskeisestä maaimankuvasta.

Fromborkin katedraali

Toinen pieni kaupunki on Gniew, missä sijaitsee 1200-luvulla pystytetty ristiritarien linna. Siellä järjestetään turnajaisia ja pukutapahtumia sekä ryhmille räätälöityjä aikamatkoja. Kašubimuseo puolestaan löytyy kašubien (länsislaavilaista kašubin kieltä puhuva vähemmistö) sydänkaupungista nimeltä Kartuzy.

Kierroksemme lopuksi mainittakoon vielä Länsi-Pommerin suurkaupunki Szczecin (n. 400 000 as.), jossa on Pommerin ruhtinaiden linna ja 1100-luvulla rakennettu Pyhän Jaakobin kirkko sekä Kansallismuseo. Luonnosta voi nauttia länsipommerilaisessa Drawnon kansallispuistossa, missä on 111 neliökilometriä metsää ja järviä, 77 km patikointipolkuja ja 40-kilometrinen melontareitti!

Näin olemme nyt käyneet läpi koko Puolan ainakin kursorisesti. Paljon on tietysti jätetty mainitsematta, mutta selvää lienee, että nähtävää ja koettavaa riittää vaikka kuinka monelle matkalle.

Loppusanat

Keskivertosuomalainen tietää Puolasta ehkä Varsovan, Krakovan, punavalkoisen lipun ja hirvittävät suhuässät. Tämän artikkelin lukenut ja sisäistänyt suomalainen sen sijaan on jo melkoinen Puolan maisteri, joskaan ei vielä sellainen kuin Juho Nikko, jota en enää pidä pikkuveljenäni vaan isoveljenäni. Kuoleman rajan ylittämisessä on jotain pyhää ja syvää kunnoitusta herättävää. Hän oli minua nuorempi, mutta hän on nyt käynyt edelläni, kohdannut perimmäisen todellisuuden, millaista ikinä se onkaan. Sen edessä voin vain kunnioittaen hiljentyä.

Minulle – ja sinulle, jos tätä luet – on annettu vielä tämä päivä täällä maan päällä. Ehkä meille annetaan vielä monia päiviä. Jokainen niistä on suurta armoa ja lahjaa. Yhtään päivää ei voi ottaa itsestäänselvyytenä.

Juho Nikko ei enää pääse matkustelemaan ympäri rakastamaansa Puolaa. Toivon, että hänen nähtävyytensä ovat nyt vielä paljon Puolaakin ihanammat ja kirkkaammat. Sillä välin olen aika varma siitä, että Juho olisi iloinen siitä, jos sinä ja minä vielä joskus pääsisimme nauttimaan Puolan luonnosta, kulttuurista, historiasta ja hengellisyydestä. Jos Luoja suo, kun korona kukistetaan, alan järjestää säännöllisiä teema- ja pyhiinvaellusmatkoja eri puolille Puolaa, ja toivon, että moni teistä pääsee joskus mukaan. Jokaisesta uudesta Puolaan ihastuneesta suomalaisesta tulee kukka Juho Nikon seppeleeseen.

”Jäljellä on vain suunnaton rakkaus.” Rakkaus on väkevä kuin kuolema; väkevämpi kuin kuolema. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki (vrt. Laulujen laulu 8:6-7). Tai niin kuin puolaksi lauletaan:

Bo jak śmierć potężna jest miłość, a zazdrość jej nieprzejednana jak Szeol. Żar jej to żar ognia, płomień Pański. 

Wody wielkie nie zdołają ugasić miłości. Nie zatopią, nie zatopią jej rzeki.

2 comments

  1. ”Minulle – ja sinulle, jos tätä luet – on annettu vielä tämä päivä täällä maan päällä. Ehkä meille annetaan vielä monia päiviä. Jokainen niistä on suurta armoa ja lahjaa. Yhtään päivää ei voi ottaa itsestäänselvyytenä.”
    Kiitos Emil sanoistasi Juhon muistoksi. Jokainen mistä hyvin läheisensä äkkiä menettäneistä voi tämän allekirjoittaa. Hyvää tätä päivää kaikille – sitä ainoaa, joka meillä on. Hänen armossaan on meille kylliksi tässä ja nyt. Jospa koettaisimme tyytyä siihen tästä eteenpäin.

    Tykkää

  2. Kiitos tästä kirjoituksesta, Emil. En tuntenut Juhoa mutta tämä kosketti. Olen Puolan ystävä itsekin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s