Kesäloma ja bussipyhiinvaellus

EMIL ANTON

Blogimme jää jälleen kesälomalle heinäkuun ajaksi. Seuraava blogiartikkeli ilmestyy siis 2. elokuuta.

Vuoden 2021 ensimmäinen puolisko (tammi-kesäkuu) sujui blogin kannalta oikein mukavasti: näyttökertoja on kertynyt kokonaiset 50 000, mikä on tähänastinen ennätys puolivuotiskaudella (ja sama määrä kuin koko vuonna 2018). Kävijöitä on ollut reilut 22 000, näyttökertoja on siis keskimäärin n. 2,2 per kävijä.

Vaikka blogimme on heinäkuussa lomalla, emme ole toimettomia. Haluaisin tässä käyttää tilaisuuden mainostaakseni Jaakobin juhlapäivänä 25.7. järjestämääni bussipyhiinvaellusta Helsingistä Renkoon Pyhän Jaakon kirkkoon ja kansanmusiikkimessuun. Xacobeo-juhlavuonna on mitä sopivinta tehdä pieni pyhiinvaellus tähän Hämeen Härkätiellä sijaitsevaan ”Suomen Santiagoon”. Päiväretki ohjelmineen ja ruokailuineen maksaa 87e ja sille voi ilmoittautua mukaan mailitse osoitteeseen happyguidehelsinki@gmail.com. Lisätiedot matkasta täällä.

Lopuksi haluaisin vielä kertoa, että jatkoin juhannuksena UT2020-dialogejani, jotka löytyvät Facebookista, Youtubesta ja podcastmaailmasta. Tällä kertaa teemana oli Juhannusjohannes, lukuina 3. Joh. ja 2. Joh. ja vieraina kansanuskon tutkija TT Risto Pulkkinen ja ex-lestadiolainen prätkäpappi Johannes Alaranta. Upotan keskustelut tähän alle kesäkuuntelemiseksi.

Lopuksi haluaisin muistuttaa vielä siitä, että kaiken maailman kristilliset kesätapahtumat järjestetään nyt suureksi osaksi jälleen etänä, joten jokaisen on helppo osallistua niihin kotoa käsin. Kannattaa seurailla, oppia ja vertailla – palataan sitten kenties arvioihin kesäloman jälkeen. Eilen päättyivät esimerkiksi Evankeliumijuhla, Kansanlähetyspäivät, Herättäjäjuhlat ja Suviseurat ja kaikkien ohjelmaa voi edelleen katsoa tai kuunnella verkossa. Lisäksi kannattaa muistaa toimittamani suomenkieliset Vatikaanin uutiset, jotka eivät jää kesälomalle. Hyvää ja siunattua kesää kaikille!

3 comments

  1. Kommentti ensin TT Risto Pulkkisen haastatteluun. Hienoa että meillä on kristittyjä uskontotieteen tutkijoita ja tuntijoita Laestadiuksen ja Lönnrotin tapaan… Kiitos myös Pulkkiselle koskettavasta kommentista lopussa; kesä ja elämä tosiaan jatkuu hamaan Herran päivään vaikka me vuorollamme tulemme poistumaan… Muistan tämän vahvan tunteen ja mielikuvan, kun olin pelastunut täpärästi hukkumisesta yli 13 vuotta sitten. Seuraavina päivinä tuli usein mieleen: jos kaikki olisi mennyt yli 99 % todennäköisyyden mukaan, olisin nyt tuolla ruumishuoneella – mutta tämä kevät jatkuisi täällä ulkona yhtä kauniina tässä Luojan maailmassa. Näin ajattelin ja iloitsin: ” Kun huusin Herraa hädässäni, hän kuuli, riensi auttamaan…En kuollutkaan, sain armahduksen ja Herran töitä julistan…” (VK 199)

    Viikko sitten sunnutaina olimme vaimoni kanssa keskustelleet juuri pohjois-pohjalaisesta pikkujärvestä, johon joka kesä tuntuu hukkuvan ihmisiä. Asuessamme alueella kymmeniä vuosia sitten, olimme käyneet siellä usein. – Uimisen harrastajana lähdin sitten nykyisen kotipaikkamme lähellä sijaisevalle järvelle vilvoittelemaan. Paikalla oli nuori lapsiperhe, jonka pojat hyppivät laiturilta veteen ja kiroilivat ”kuin turkkilaiset”. Mukana oli vanha mies, joka näytti suhtautuvan veteen hiukan aristellen. Kysyin syytä ja hän kertoi olleensa useamman kerran veden varassa, ensimmäisen kerran 5-vuotiaana. Näin hän kertoi:

    ”Asuimme maalla. Pääsin hellepäivänä mukaan, kun isommat pojat menivät uimaan. Jäin syvän suorimmen rantaan, kun pojat lähtivät uimaan. Kurotin ottamaan vedestä jotain, kun putosin ja upposin… Kuitenkin olin ikäänkuin rannalla; kuulin ja näin poikien havahtuvan uidessaan, `missä Aaro on` – ja ihmettelin, tässähän minä, miksi he eivät näe minua…”

    Rantaan saavuttuaan toinen pojista ryhtyi sukeltamaan oletetulla putomispaikalla. Hän oli useita kertoja sukeltanut lähelle pohjaa noin 6 metrin syvyyteen, mutta ei minkäänlaista havaintoa Aarosta.

    Vanha mies kertoi liikutuksen vallassa: ”minulla oli hyvä ja lämmin olla. Olin putkessa, jonka sivuilla oli sinistä usvaa, mutta edessä näkyi ihanaa valoa. Mutta juuri kun olin saavuttamassa valon, lempeä ääni sanoi takanani, Aaro vielä ei ole sinun vuorosi…”

    Rannalla pojat olivat päättäneet sukeltaa vielä yhden kerran – aikaa Aaron katomisesta oli mennyt jo ainakin 10-15 minuuttia. Ja sieltä mudan keskeltä pohjasta oli sukeltajan käteen osunut Aaron kenkä ja jalka. Aaro saatiin ylös ja rannalle. Ilmeisesti jaloista ylös vedetty pikkupoika oksensi vedet ja mudat keuhkoistaan ja virkosi! – Traktorin takakauhan kyydissä kotiin, palelsi – mutta kotona itku ja ilo oli suuri, mudat suorastaan nuoltiin hänen korvistaan!

    Se oli klassinen ”kuolemanrajakokemus” tai kuin Hieronymus Bosch:in maalauksesta ”Siunattujen ylösnousu” – ja taisi mellä olla kummallakin silmät kyyynelissä!

    ”Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. (Ps.40:2).

    1970-luvun lopullakin oli voimissaan marxilaisuuden jälkimaininkina suorastaan skientistinen naturalistinen ja materialistinen tieteenfilosofia, mikä tuntui minustakin ehkä sittenkin parraalta todellisuuden selitykseltä. Olen usein aiemminkin kertonut, että luettuani tenttikirjana Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistorian, minulla ei ollut enää ”kiusauksia” kyseisessä aiheessa; tiesin että henki on ennen materiaa. No nyt muistan kirjasta sen lisäksi lähinnä sen, että ”kaikista normaalein on ameeba” :) Ja voi olla, että kirja ei uudelleen luettuna tekisi suurta vaikutusta – kuten siinä materialismin täyttämässä ajan hengessä…

    Ainakin Lapin ihmisille on ollut aina päivänselvää henkisen maailman olemassaolo. En ole oikein ymmärtänyt sitäkään, että kristillisen maailmankuvan pohjalta sellaisen mahdollisuuden voisi kokonaan kieltää, vaikka tällainen pragmaattinen materialismi on voinut elää vaikkapa nykypäivän lestadiolaisen ”insinööriteologian” rinnalla. Rovasti Lestadiuskin viittasi ilmeisen vakavasti mm. maahisiin… Kaikista pisimpään tällainen uskomusmaailma lienee elänyt kristillisyyden rinnalla tai varjossa Kainuussa; Samuli Paulaharjun todistuksen mukaan 1900-luvun alkuvuosikymmenille, mutta tuoreempien kansanperinnetalletusten mukaan jopa 1970-luvulle!

    Isoisäni äiti Greta Matilda (os. Anttila) oli 15-vuotiaana (n. 1889) mukana veneessä Muonion Liepimäjärvellä, kun järven selällä asteli kuusen korkuinen olento. Etäisyyttä oli enää muutamia kymmeniä metrejä, kun Tildan setä Juho luki Isämeitää ja käski mennä pois Heran Sebaotin nimessä…

    Olin kerran inventoimassa länsilappilaisen pitäjän muinaisjäänteitä ja löytänyt asumuspainanteita erään lahden perukasta. Katsoin keskikesän auringonpaisteessa läheiseen niemeen ja olin näkevinäni siellä nuotion, jonka ympärillä oli väkeä. Kun tulin paikalle, ei siellä ollut minkäänlaista elonmerkkiä, mutta niemen kärjessä oli rautakautien hautaraunio. Näköhavaintoni saattoi selittää hallusinaatioksi, johon liittyi ehkä autereinen ilma ja taustalla välkkyvä vesi. Kun laskeuduin uimaan viereiseen lahteen, alkoi hautaraunion suunnasta kuulua outoja jysähdyksiä, joiden selittäminen oli vielä vaikeampaa… Toisen kerran olin löytänyt taas vanhan asumuspainanteen paikalta, johon mm. piispa Hannes Leinonen muistelmissaan liitti outoja ilmiöitä. Yhtäkkiä koin niin voimakkaana, että minua tarkkaillaan ja painostavan ilmapiirin, että jouduin kiireehtimään autooni ja poistumaan paikalta. – Elämä on mystinen asia!

    Tykkää

  2. Yle-radion ykkösellä on heinäkuun teemana ”Latinalainen Amerikka”. Perjantai-iltapäivän kulttuuriykkösellä oli toimittaja Ville Talolan juontama lähetys ”Paavi Franciscus on maailman vaikutusvaltaisin Latinalaisesta Amerikasta tuleva henkilö”
    https://areena.yle.fi/audio/1-50835466 Keskustelu kiertyi ilmastonmuutokseen, lajikatoon, köyhiin ja ennen muuta aborttioikeuteen ja hyväksikäyttöskandaaleihin… Emil A. sekä juristi Ana Suvanne Kolumbiasta puolustivat selkärankaisesti Raamattuun perustuvaa kristillistä näkökulmaa ja totuutta!

    Mutta vielä kommentti ”prätkäpappi” TT Johannes Alarannan haastatteluun. Uskon, että myös kritiikin kritiikki on sallittua tällä palstalla.

    Kaikillahan meillä on taipumus pitää itseämme maailman napana. – Ymmärrän kyllä, että Johannes on reagoinut ihan aiheesta aiempaan hengellisen kotinsa ilmiöihin, mutta jos, ja kun on väärinkäytöksiä, niin mielestäni mitä tahansa johtopäätöksiä ei voi pitää kuitenkaan perusteltuna. Jos joku nielee kamelin, ei se ole perustelu sille, että itse nielemme elefantteja… :) Ei ole oikein ja autuaallista, että poimimme ja kelpuutamme Raamatusta korvasyyhymme (2. Tim. 4:3) mukaan vain ”rakkauden” ja käyttämällä sitä keppihevosena nousemme koko Raamatun ja apostolisen perinteen yläpuolelle; siis vaikka Kristus ja apostolit sanovat näin, niin minä sanon teille; esim. ettei tällä Johanneksen kirjeelläkään ole meille mitään sanottavaa… – Sillä ei kaikki rakkauskaan ei ole Jumalasta!

    Kuva lestadiolaisuudesta oli karikatyyri, vaikka täytyy sanoa, että on tapauksia, jossa todellisuus on ollut vieläkin hupsumpaa. Mutta mitä voitaisiin tulkita Perniön luterilaisen seurakunnan tilasta, jos huomioisimme kaikki sen maallistuneiden rivijäsenien edesottamukset? Pitäisin lestadiolaisuutta sokeista pisteistään huolimatta kuitenkin edelleen keskimääräistä raamatullisempana kirkon nykyisistä herätysliikkeistä.

    Ei kai vuoden 1992 käännöksen lukeminen ole ollut sentään ”syntiä” lestadiolaistenkaan keskuudessa – rukoilevaisista en tiedä :) Kun se ilmestyi, niin minäkään en sitten muuta käännöstä edes lukenut… Ja kaikille kummilapsilleni ostin siitä lähtien rippilahjaksi uuden käännöksen, kuten omillekkin lapsille. – SRK:n johtokunnan jäsenenä pitkään ollut isäni katsoi silloin tuoreeltaan, että SRK:n puheenjohtajuuden 1992 jättänyt ER ajoi itsevaltaisesti läpi näkemyksen, että vanhoillislestadiolaisuus käyttää edelleen seuraraamattuna ns. vanhaa (1776) käännöstä, mistä päätöksestä on sittemmin rimpuiltu ja luikerreltu irti… SRK mm. julkaisi vuonna 2011 ns. trioraamatun, jossa on rinnakkain sekä vuoden 1776, 1938 ja 1992 käännökset. Viime syksynä Päivämies-lehti yllätti julkaisemalla oikein kahden rovastin voimin myötäsukaiset näkemykset uudesta UT mobiiliversiosta (2020).

    Jumalakin ymmärtää hyväntahtoista huumoria, mutta ilkamointi synninpäästöllä ja tervehtimisellä voi mennä kyllä ns. yli… Eri kristillisillä liikkeillä ja kirkoilla on näistä erilaisia tulkintoja ja erilaisia perinnäistapojakin – ja usein ne ovat ajaneet kuitenkin samaa ydinasiaa. Ja on niitä käytetty sekä oikein että väärin niin luterilaisten, katolisten, vapaiden suuntien kuin herätysliikkeiden parissa. – Ja niitä todella suuria väärinkäytöksiä kaiken kaikkiaan on varmaan lestadiolaisuuden parissa ehtinyt tapahtua kaikesta huolimatta vain murto-osa siitä, mitä vaikkapa viimeisen vuosisatojen ajan on kertynyt oikeaoppisten pystykorvaluterilaisten tilille hamasta weli Lutheruksesta lähtien, tai katolisten kontolle. Tosin niidenkin yli kyllä menee suvereenisti maallisten aatteiden, kuten valistuksen aatteiden perillisten; liberalismin, nationalismin, anarkismin ja sosialismin aiheuttamat satojen miljoonien ihmishenkien menetykset…

    PS. Areenassa on kuunneltavissa myös ilmaston muutoksista kertova Pasi Toiviaisen toimittama radioykkösen sarja ”Ilmasto on peto” https://areena.yle.fi/audio/1-50835364
    Kymmenen tuhatta vuotta sitten ilmasto muuttui vielä enemmän ja vielä nopeammin, mutta silloinen ihmiskulttuuri oli paljon sopeutumiskykyisempää kuin nykyinen teknosivilisaatio.

    Taivalkosken khra Tuomo Törmänen piti lauantai-illan ehtookellojen jälkeen iltahartauden ajankohtaisesta aiheesta: https://areena.yle.fi/audio/1-50835090

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s