EMIL ANTON

Seuraa puolueellinen kirja-arvio. Teologian tohtori, ”rakkaustohtori” Jason Lepojärvi on hyvä ystäväni. Olen mm. nukkunut hänen kanssaan samassa sängyssä Swarzędz-nimisessä puolalaisessa pikkukaupungissa. Pohdimme predestinaatio-oppia niin kauan kunnes nukahdimme. Vuosia myöhemmin kuvasin Jasonin kuuluisan kosinnan Helsingin yliopiston luennolla.

Tapasimme Ketko-kurssilla vuonna 2003 ja heti klikkasi. Lepojärvi tutustutti minut C. S. Lewisiin, josta hän myöhemmin teki väitöskirjansa ja jota hän siteeraa suunnilleen jokaisessa artikkelissaan ja puheenvuorossaan. Päädyinpä minäkin Jasonin innostamana lukemaan koko liudan Lewisin kirjoja ja Lewis-elämäkertoja ja kirjoittamaan niistä vanhalle blogilleni jutun jos toisenkin (ks. 1, 2, 3, 4, 5). Kirjoitin myös Lepojärven väitöskirjasta ja hänen aiemmasta Johannes Paavali II:n ruumiin teologiaa käsitelleestä kirjastaan.

Minä puolestani tutustutin Lepojärven Opus Deihin ja sen senaikaiseen Suomen-johtajaan Alexandre Havardiin, joka nykyään asuu Venäjällä. Lepojärvi käänsi Havardin ensimmäisen kirjan Hyvejohtajuus ja minä toisen Suurisieluisuus. Yhdessä tutustuimme Johannes Paavalin ruumiin teologiaan ja matkasimme Puolassa hänen jalanjäljissään. Lepojärvi kirjoitti aiheesta gradun ja kirjan, minä taas perustin sivustot Mieheksi ja naiseksi ja Johannes Paavali II, joista jälkimmäisessä Lepojärvikin oli mukana.

Se siitä taustasta. Nyt Lepojärveltä on tullut uusi kirja nimeltään Perjantailahja, joka koostuu paljolti Hyvejohtajuus-sivustolla julkaistuista jutuista. Samaa jatkumoa. Havard, hyveet, Lewis ja puolalainen paavi ovat tässäkin taustavireinä. Mutta paljon muutakin on mukana. Kirjaa on jo luettu ja arvioitu paljon ja kiittävästi, ja aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistunutta Lepojärveä on haastateltu ahkerasti. Katso esim. Opkon, Seurakuntalaisen, Ristin Voiton, Kirkko ja Kaupungin, Hyvejohtajuuden sekä Mielen tiloja ja Inarin kootut -sivustojen jutut. Lisäksi uusimmassa Perusta-lehdessä julkaistiin Miikka Niirasen ylistävä arvio. Yhdyn siihen ja muidenkin arvioiden kehuihin.

Mitäpä tässä näiden kaikkien jälkeen enää lisäisi? Oikeastaan voisin vain jättää teidät lukemaan kaikkia yllä olevia linkkejä. Kannattaa tehdä se, ja sen jälkeen vielä hankkia ja lukea Lepojärven kirja. Oma vaikutelmani kirjaa lukiessa oli seuraava: solidia settiä. Onpa hyvä, että tällaista julkaistaan ja ilmestyy. Viisasta, hyvää ja oikeaa opetusta, hauskasti ja nerokkaasti ilmaistuna ja havainnollistettuna. Ei mulla muuta.

Mieluisaa moralisointia

Pitkälti yhteisen intellektuaalis-hengellisen historiamme takia Lepojärven kirjassa ei ollut minulle sisällöllisesti mitään kovin mullistavan uutta. Siksi olen vähän huono henkilö kirjoittamaan tätä arviota. Nappaan kuitenkin kiinni Miikka Niirasen pointista, että Lepojärvi osaa moralisoida tavalla, jota lukija lukee suorastaan mielellään. Hän osaa sanoa asioita, jotka jokainen tietää todeksi vaikkei myöntäisikään, kuten että uskottomuus ja porno eivät ole rakkautta vaan sen tappajia. Tässä muutama esimerkki:

”Rakkauden tähden” hän on jättänyt puolisonsa, laiminlyönyt lapsiaan, pettänyt ystävänsä ja aiheuttanut pahaa oloa. Viattomuuden kuplaa on suojeltava, joten hän tukkii korvansa ilonpilaajilta. Kaikki eivät onneksi ole ilon pilaajia, vaan lähipiiristä löytyy aina muutama pilan siunaaja, jolta saa lohtua ja alibin vahvistuksen (”ansaitset olla onnellinen”). Denis de Rougemontin mukaan jossakin vaiheessa 1900-lukua avioliittovalan rikkojasta oli tullut ”kiinnostava”, sen sijaan että tämä olisi säälittävä tai halveksittava. Hollywod popularisoi myytin vastustamattomasta rakkaudesta, joka loppupeleissä tarkoittaa vastuutonta rakkautta.

Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa – kaikki epätodet kliseet ovat vahingollisia, myös tämä. Se on romanttista retoriikkaa, joka saattaa hymyilyttää, mutta ei itsemurhapommittajan uhreja eikä trofeevaimojen syrjäyttämiä äitejä.

Muistan erään jakson Frendit-sarjasta. Joey ja Chandler ovat löytäneet ilmaisen pornokanavan. He eivät poistu layboy-nojatuoleiltaan moneen päivään. Kun Chandler lopulta käy pankissa, hän palaa ällistyneenä. ”Kävi tosi outo juttu. Miksi pankin kaunis naisvirkailija ei pyytänyt minua peräänsä holviin? Joey kertoo samanlaisesta kohtaamisesta pizzalähetin kanssa, joka tilauksen tuotuaan olikin lähtenyt pois. He katsovat toisiaan. Chandler sanoo sen ensin: ”Arvaas mitä? Meidän on pakko sammuttaa porno.”

Kirjassa on 20 esseetä, jotka jakautuvat neljään lukuun: Rakkaudesta perheeseen, Rakkaudesta työhön, Rakkaudesta politiikkaan ja Rakkaudesta totuuteen. Sivuja on 143, kirjan lukee siis vaikka päivässä tai parissa. Ensimmäinen essee ”Perjantailahja ja sunnuntaitoive” sisältää kaksi otsikon ilmaisemaa parisuhdevinkkiä: perjantaisin pikku lahja ja sunnuntaisin toive, jonka toteuttamisesta ei pidetä kirjaa. Viimeisessä luvussa käsitellään mm. alkoholin juomista, kiroilua ja aborttia – nämä lienevät Lepojärven kuuluisimmat ja eniten keskustelua herättäneet esseet.

Kirjoituksessa ”Minä juon työaikana” Lepojärvi kirjoittaa provosoivasti, pilke silmäkulmassaan: ”Otan oman vastuuni erittäin vakavasti. Siksi pyrin juomaan myös lasten edessä.” Avaimena on tietysti ymmärtää, että ”juoda” ei ole sama kuin ”juopotella” – ja opettaa lapsetkin ymmärtämään se. Paras on kuitenkin esseen loppulause, joka soveltuu hyvin moneen kysymykseen: ”Ei pidä pelätä ääripäiden arvostelua. Ne hyökkäävät keskelle, koska ne näkevät siellä toisensa.”

P. S. Tämä juttu on aika lyhyt. Voit nyt käydä lukemassa niitä yllä linkattuja linkkejä. Siitä saat enemmän kuin täyden viikkoannoksen hyvää hapatusta. :)