JUHO SANKAMO

Kommunikointi on Raamatun ja kirkon erikoisalaa. Meillä on profeetat ja apostolit. Apostolit ovat niitä postin viejiä. Kommunikointitapoja on monenlaisia. Pienten lasten ja varsinkin vauvojen kanssa kommunikoidessa korostuu kehonkieli, ilmeet ja eleet. On tutkittu, että aikuistenkin kohdalla 93 % mistä tahansa sanomasta välittyy ei-sanallisesti. Kehonkielillä välittyy 55 % viestistä. 38 % sanomasta välittyy äänenpainoilla ja korostuksilla. Silmät, pään asento, ryhti, katsekontakti, vaatetus – kaikki tällainen kertoo paljon.

Viimeiset pari vuotta ihmiset ovat kulkeneet julkisilla paikoilla maskit kasvojen suojana. Ihmisen kasvot pystyvät tuottamaan 8000 lihasliikettä, jotka ilmaisevat tunteita, asenteita ja mielipiteitä. Tämän vuoksi joidenkin kauppojen ovilla on kameroita, jotka tunnistavat ilmeitä, ja näin arvioivat asiakastyytyväisyyttä. Jo ihan vauvasta alkaen me käytämme kasvojamme ja eleitämme välittämään viestiä. Paljas kasvokontakti on meille ihmisille valtavan tärkeää. Meidän rukouksissamme anotaan, että Herra kirkastaa ja kääntää kasvonsa sinun puoleesi. (4. Moos. 6.) Haluamme nähdä Jumalan, Isän, kasvoista kasvoihin. Ihmiselle on tosi tärkeää, että hän pystyy lukemaan toisen ilmeitä, äänen painoja, ryhtiä.

Eleiden merkitys näkyy meidän kielikuvissamme. Hän on rinta rottingilla. Hän on mieli maassa. Katse maata viistävi. Tyttö pyöräyttää silmät kattoon, kun isä kertoo, että puuro pitää syödä. Ilmeet, katsekontaktin hakeminen, nyökkäily, hymyily – tällaiset asiat ovat niin tärkeitä viestinnässä, että tutkijat ovat arvioineet, että niiden pohjalta voidaan yli 90 % tarkkuudella arvioida, tuleeko nuoren avioparin avioliitto kestämään. (MGMT, 2017, 321.)

Profeettojen kehonkieli

Viestittäjien on hyvä huomata se itsestäänselvyys, että viesti ei mene perille pelkillä sanoilla. Tarvitaan paljon muutakin. Kanava ja tyyli on osa viestiä. Profeetat käyttivät aika paljon kehonkieltä. Profeetta Jesaja kulki kaupungilla alasti kolme vuotta viestittääkseen, että Egypti ryöstetään. (Jes. 20:1–6.) Myös muut profeetat käyttivät retorisia tehokeinoja.

Hesekiel on tästä yksi värikkäin esimerkki. Hän toteutti teatraalisia performansseja. Hän asettuu reilun vuoden ajaksi kyljelleen Jerusalemin kaupungin pienoismallin ympärille. Tuona aikana hän juo päivittäin vain vähän vettä, ja ruoakseen hän syö halpaa leipää, joka on paistettu lehmän lannalla (!). Hän leikkaa itselleen oudon kampauksen, jonka jälkeen hän polttaa osan hiuksistaan, osan hän leikkaa miekalla, ja osan hän heittää tuulen vietäväksi (Hes. 4–5). Hän muuttaa kiireen vilkkaa keskellä yötä taakseen katsomatta, niin kuin olisi paniikissa lähdössä evakkoon (Hes. 12:2–11; 24). Myös profeetta Hoosea julisti voimakkaasti kehonkielellään. Hän meni naimisiin porton kanssa. Siinä oli ihmisillä ihmettelemistä. Tuo liitto kuvasi Israelin ja Jumalan suhdetta. Toinen on uskollinen, toinen pettää. Jumalan rakkaus kestää.

Hyvä kommunikointi herättää. Kansalaiset kyselivät Hesekieliltä: ”Miksi teet noin? Onko se jokin merkki meille?” (Hes. 24:19.) Ja kyllä, Hesekiel oli profetaalinen merkki siitä, mitä oli tulossa kansan osaksi. ”Minä olen teille merkki. Niin kuin minä tein, niin tehdään Jerusalemin asukkaille.” (Hes. 12:11; 24:24, 27; Jes. 8:18.)

Jeesus ja merkkiprofeetat

Tutkimuksessa Jeesusta on verrattu niin kutsuttuihin merkkiprofeettoihin. Monet Raamatun profeetat, kuten Jesaja, Jeremia ja Hesekiel voidaan nähdä merkkiprofeettoina. Myös Jeesuksen aikana oli profetaalisia hahmoja, jotka lupasivat näyttää kansalle jumalallisia merkkejä, kuten Jerusalemin muurien sortumisen ja Jordanin joen jakautumisen. Nuo merkkiprofeetat eivät kuitenkaan onnistuneet kommunikoinnissaan noiden merkkien osalta: joki ei jakautunut, muurit eivät sortuneet. Jeesus julisti evankeliumia sanoin ja teoin. Hän kutsui 12 apostolia ympärilleen, hän aterioi syntisten ja publikaanien kanssa, hän ratsasti aasilla Jerusalemiin, hän kaatoi temppelin rahanvaihtajien pöydät. Nuo merkit puhuivat usein enemmän kuin 1000 sanaa. Viisas Simeon otti aikoinaan Jeesus-vauvan syliin, ja ennusti, kuinka tuo lapsi on pantu ”merkiksi, jota ei tunnusteta.” (Luuk. 2:34.) Hänet hylätään ja ristiinnaulitaan. Siinä oli vasta merkkien merkki – ristinmerkki.

Jeesus puhui koko persoonallaan, koko kehollaan ja koko olemuksellaan. Itse asiassa Jeesus veti muut ihmiset mukaan viestintäänsä. Jeesus otti näyttämökseen ruokapöydän ja seurueen. Ratsastaessaan aasilla Jerusalemiin Jeesus käytti pääsiäisen juhlahumua ja kansan yleistä liturgiaa, Hoosianna-laulua, estradina ja tehokeinona, joka kommunikoi hänen sanomansa. Jeesus astui sisään näytökseen, kertomukseen, ja teki siitä julistavaa pelastushistoriaa, joka toteutui nyt.

Jeesus on Jumalan Sana. Hän puhui voimakkaasti, kun hän otti lapset syliinsä ja siunasi heitä. Jeesus välitti sanomaa, kun hän syyttäjien edessä polvistui alas syntisen naisen tasolle ja kun hän pesi opetuslastensa jalat. (Joh. 8; 13.)

Liha, joka puhuu

Jeesus tiesi, että sanoman perille menemiseen tarvitaan muutakin kuin sanoja. Se on Liha, joka puhuu. Ja se meidät yhdistää. Tarvitaan toimintaa, tekoja. Tuhlaajapojan isän ei tarvinnut pitää pitkiä puheita. Hän juoksi poikaansa vastaan ja sulki hänet syliinsä. (Luuk. 15:20.) Kaikki ymmärtävät, mitä tuo juokseminen ja halaaminen tarkoitti. Suosittelen, että luet Isä meidän-rukouksen, ja mietit tuota elettä: isä juoksi ja otti tuhlaajapojan syliinsä.

Katolisen kristinuskon ytimessä on kommunikaatio – kommuunio. Lihaksi tullut Sana. Jumala haluaa puhua meille tavalla, jota voimme käsittää ja ymmärtää. Käyn viikoittain messussa vaimoni ja kuuden lapseni kanssa. Varsinkin kaksi tarhaikäistä ovat tosi haastavia. Pienten vintiöiden kanssa kaikenlaiset konkreettiset asiat ovat tosi hyviä. Siksi usein kirkossa yritän kiinnittää lasten huomion konkreettisiin asioihin, kuten jouluseimeen (joulun aikana), ristintien tauluja käydään ihmettelemässä, seinä- ja lasimaalauksia katselemme usein pitkään. Niistä löytyy kaikkea mielenkiintoista, kuten veneitä, sotilaita, kuningas, paavi ja Tuomiokirkko.

Suitsutussavut ja veden pirskottaminen ovat myös lapsille kiinnostavia hetkiä. Turussa kirkon yläseinällä on pyhimysikoneita. Näitä olen käynyt läpi 2- ja 5-vuotiaan poikani kanssa. Mistä kunkin pyhimyksen tunnistaa? Pietarilla on avaimet. Minne niillä pääsee? Keneltä hän sai ne avaimet? Onko paavillakin avaimet? Entä papilla? (Messun jälkeen käydään kysymässä.)

Zoom-raamis ja ystävänpäivä

Mainos: Mikä voisi olla niin tärkeää kuin evankeliumin opettaminen lapsille? Järjestän Miikka Nummenpään kanssa Zoom-raamiksen, joka on tarkoitettu lapsille (suurpiirteisesti 5–15 v, ja heidän vanhemmilleen, tai isovanhemmilleen). Ensimmäinen Zoom-raamis on ti 22.2. klo 18. Tulemme käymään läpi Markuksen evankeliumia. Tavoite on, että tämän Zoom-raamiksen kautta lapsi / perhe oppii tuntemaan evankeliumin Jeesuksen Kristuksen paremmin. Tulemme pitämään näitä Zoom-raamiksia parin viikon välein paastokauden aikana. Ilmoittaudu mukaan tästä. Raamis on ilmainen ja avoin kaikille kristityille uskontokunnasta riippumatta.

Lopuksi: hyvää ystävänpäivää, pyhän Valentinuksen päivää! Tämä päivä on minulle erityisen tärkeä koska pyhän Valentinuksen, rakkauden suojeluspyhimyksen päivä, on myös minun ja vaimoni hääpäivä! Avioliitossa tarvitaan paljon keskinäistä kommunikointia. Siinä ei pelkkä sanallinen viestintä riitä. Kommunikointiin liittyen uskon, että nykyään Jeesus Kristus haluaa puhua voimakkaasti juuri avioliittojen ja perheiden kautta. Hän haluaa ottaa meidät omaksi näyttämökseen. Paavali kirjoittaa, että apostoleista on kirjaimellisesti tullut ”teatteri koko maailmalle” (1. Kor. 4:9). Uudessa 2020 käännöksessä asia ilmaistaan näin: ”meistä on tullut sirkushuvia enkeleille ja ihmisille, koko maailmalle.” Kristus esiintyy tuolla apostolisella näyttämöllä, oman elämämme teatterissa.