Sukellus kirkkoisien maailmaan

Kirkkoisät Basileios Suuri, Johannes Khrysostomos ja Gregorios Nazianzilainen bysanttilaisessa ikonissa

Vuosi 2018 on päässyt jo hyvälle alulle ja blogillamme on siirrytty uuden teeman pariin, joka on tänä vuonna antiikki ja keskiaika. Näin alkajaisiksi haluan pohjustaa tätä uutta teemaa valottamalla lyhyesti antiikin maailmaa, joka poikkeaa monella tavalla omastamme.

Keskityn kristinuskon synnyn jälkeiseen aikaan, sillä varhaisen kirkon ja kirkkoisien aikakausi on katolisesta näkökulmasta antiikin ajassa luonnollisesti kaikkein olennaisinta. Tässä artikkelissa en käsittele suoranaisesti keskiaikaa, mutta monet antiikin historiallisesta kontekstista esiin tuomani asiat soveltuvat myös siihen. Isoimapana erona näiden aikakausien välillä lienee se, että antiikissa kristinusko oli ennen 300-lukua ja pitkästi sen jälkeenkin vain yksi vaihtoehto muiden joukossa, kun taas keskiajalla Euroopassa vallitsi laajalti kristillinen yhtenäiskulttuuri.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on luoda katsaus muutamiin kirkkoisien historiallisen kontekstin erityispiirteisiin, jotka vaikuttivat huomattavasti heidän tapaansa hahmottaa ympäröivää maailmaa ja myös kristinuskon sisältöä. Jotkin niistä ovat niin ilmeisiä, että niitä ei juuri tule ajatelleeksi, toiset poikkeavat meidän ajattelumme kategorioista siinä määrin, että meillä on suurena riskinä ymmärtää ne oman aikamme valossa.

Vaikka kirkkoisät ovat meille tärkeitä esikuvia uskossa, meidän täytyy muistaa, että he elivät meihin nähden vieraassa kulttuurissa ja ajattelivat meihin nähden eri tavalla. Tämän vuoksi kirkkoisiin perehtyminen on kuin sukellus uuteen ja kaukaiseen eksoottiseen kulttuuriin.

Kristinusko tosi filosofiana

Modernia länsimaista mielenmaisemaa sävyttää siinä määrin uskon ja tieteen välinen vastakkainasettelu, että meillä voi olla vaarana lukea se sisään myös kirkkoisien maailmaan. Saatamme nähdä varhaisen kristinuskon ja antiikin filosofisten koulukuntien välisen suhteen samantyyppisenä kuin nykyisen kristinuskon ja akateemisen filosofian välisen suhteen.

Joskus antiikin filosofiset koulukunnat mielletään puhtaasti älyllisinä massojen ei-älyllistä uskonnollisuutta vierastavina suuntauksina, mutta tämä asetelma yksinkertaistaa asioita rajusti. On totta, että antiikin sivistyneistö kritisoi rahvaan uskonnollisuutta, mutta tämä ei tarkoita, etteivätkö erilaiset jumaluudet ja kultilliset rituaalit olisivat kuuluneet myös sivistyneiden filosofien elämään. Esimerkiksi uusplatonistit pyrkivät kohottamaan sielunsa abstraktina Yhtenä pitämänsä Jumalan puoleen useille jumalille suunnattujen maagisten riittien, eli teurgian (θεουργία), avulla. Myös esimerkiksi stoalaiset ajattelivat kohtalon olevan yhtä kuin Zeuksen tahto.

Antiikin maailmaan tutustuessamme onkin syytä muistaa, että tämän aikakauden ihmisille meidän mielissämme elävää jaottelua ”uskontoon” tai ”teologiaan” ja ”filosofiaan” ei ollut olemassa, vaan kaikki filosofia oli luonteeltaan hyvin teologista. Tästä kertoo myös se, että esimerkiksi Justinos Marttyyri (n. 100–165) siirtyi monia filosofisia koulukuntia kokeiltuaan kristinuskon pariin, jota hän piti ”tosi filosofiana”. Vaikka varhainen kristinusko nähtiin rahvaan piirissä vaihtoehtona valtiolliselle pakanauskonnolle, sivistyneistön piirissä se kalasteli samoilla vesillä kuin antiikin filosofiset koulukunnat.

Henkimaailman hommia

Eräs piirre, joka erottaa kirkkoisien ajatusmaailman omastamme, on suuri rooli, joka siinä annetaan erilaisten henkiolentojen toiminnalle. Tällä en halua sanoa, että nykyajan ihminen ei voisi uskoa henkien olemassaoloon, sillä katolilaisena uskon, että näitä ”henkisiä, ruumiittomia olentoja”, kuten Katolisen kirkon katekismus asian ilmaisee (KKK, 328), on todella olemassa. Sen sijaan pointtini on, että erilaisten henkiolentojen rooli oli kirkkoisien ja muiden antiikin ihmisten maailmankuvassa huomattavasti suurempi kuin meidän ajattelussamme.

Pyhä Antonios demonien murjomana Michelangelon (1475-1564) maalauksessa

Pahojen henkien tiliin laitettiin esimerkiksi sairauksia ja varhaisen kristinuskon kohtaama vastustus, mutta niiden toiminnalla selitettiin myös monia arkielämän yllättäviä ja selittämättömiä tapauksia. Esimerkiksi Augustinus kertoo varhaisessa teoksessaan Contra Academicos hänelle itselleen sattuneista tapauksista, joissa eräs säädytöntä elämää viettävä sivistymätön mies pystyi tietämään esimerkiksi, mitä Vergiliuksen säettä joku toinen ajatteli. Augustinuksen mutkaton selitys tälle ilmiölle on, että ilmassa liikkuvat näkymättömät henget voivat siirtää ihmisten ajatuksia valtaamiensa henkilöiden mieliin (C. Acad. 1,7,20–21).

Antiikin maailmassa henget nähtiin hyvin konkreettisina ja toisinaan myös kouriintuntuvina. Esimerkiksi erämaaisä Antonioksen (n. 251–356) kerrotaan joutuneen askeettisen kilvoittelunsa aikana jopa häntä kiusanneiden demoneiden fyysisesti pahoinpitelemäksi.

”Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä”

Vielä eräs piirre, joka taustoittaa mielenkiintoisesti kirkkoisien ajattelua, on luonnollisesti antiikin ajan yhteiskunta. Usein kun ajattelemme antiikin aikaa, mielessämme siintävät komeat marmoriset temppelit ja toogaan pukeutuneet ylimykset, mutta todellisuus on ollut huomattavasti karumpi. Kuten jesuiittapappi James Martin muistuttaa aiemmin esittelemässäni Jeesus-kirjassa, elinolosuhteet jopa kaikkein hienoimmissa antiikin ajan kaupungeissa olivat nykystandardien mukaan ”saastaiset, löyhkäävät ja epäterveelliset”.

Antiikin roomalaiset ovat tunnettuja akvedukteistaan ja viemäröintijärjestelmästään, mutta on syytä muistaa, että nämä ylellisyydet koskivat ainoastaan julkisia kylpylöitä ja rikkaimpien palatseja, joiden mukavuuksista tavallinen rahvas tuskin pääsi osalliseksi. Tavalliset ihmiset peseytyivät luultavasti harvoin ja käyttivät katuojaan tyhjennettäviä yöastioita. Epähygieenisyyttä lisäsi se, että kaupungit olivat pinta-alaltaan pieniä ja että talot oli rakennettu hyvin tiheästi. Huono hygienia ja sairaudet kulkevat käsi kädessä, minkä vuoksi sairaus oli näkyvä osa antiikin ajan arkea. (Antiikin ajan kaupunkielämää kuvaa kiehtovasti Rodney Stark teoksessaan The Rise of Christianity.)

Antiikin ajan karut olosuhteet tulevat hyvin esille Karthagon piispa Cyprianuksen (n. 200–258) teoksessa De mortalitate, jonka hän on kirjoittanut rohkaistakseen tuhoisasta epidemiasta kärsiviä seurakuntalaisiaan:

Tämä, että nyt vetiseksi löystynyt vatsa tyhjentää ruumiinvoimat, sisuksissa syttynyt tuli polttaa nielun haavoille, sisälmykset riutuvat taukoamattomasta oksentamisesta, silmät hehkuvat verestä, eräiltä jalat tai muut ruumiinosat irtoavat mätäsairauden tartuttamina, ja sairaus etenee vammauttaen ruumista niin, että joko rampautuu, kuuroutuu tai sokeutuu – kaikki tämä antaa tilaisuuden osoittaa uskoa. (De mortalitate 14. Suom. Tomi Vuolteenaho: Cyprianus, Herran rukouksesta, Demetrianukselle, Kuolemantaudista, 2008)

Cyprianuksen pointti on selvä: tässä maailmassa meitä vaivaavat kaikenlaiset vaivat ja kiusaukset, minkä vuoksi kristityn ei tule pitää ruumiillista kuolemaa katastrofina, vaan pikemminkin vapahduksena, jonka jälkeen pääsemme osallisiksi ikuisesta elämästä. Kenties kirkkoisien ja muidenkin antiikin ajattelijoiden keskuudessa varsin yleinen askeettisuuden ihanne ja jopa ruumiillisuuden halveksunta näyttäytyy paljon ymmärrettävämpänä tätä taustaa vasten.

Mainokset

4 comments

  1. Kyllä katolinen kirkko edelleen opettaa ja ymmärtää demonologiaa siten ,että demonit voivat hyökätä jopa fyysisesti. Eksorsismeja tehdään yhä ja niistä ei ole pienintäkään aikomusta luopua. James Martiniin en niin usein vetoaisi auktoriteettina. Häntä pidetään yleisesti hyvin kiistanalaisena henkilönä, eräänlaisena USAn katolisen kirkon rappion pääarkkitehtina. edellä mainittu Edellä sanomaani perustelen siten, että se on Heligenkreuzin paavillisessa teologis-filosofisessa benediktus XVI korkeakoulussa pappisseminaarin aikana opittua ja omaksuttua. Jesuiittojen ajattelua ja oppeja tässä on kyllä mutta, Katolista???….

    Tykkää

    1. Hei, Jorma!

      Kuten artikkelissani mainitsin, tekstilläni en pyri mitenkään vihjaamaan, ettei henkiolentoja olisi olemassa tai että ne eivät toimisi maailmassa. Tuo mainitsemasi esimerkki riivaustapauksista on hyvä argumentti sen puolesta, että demoneilla voi olla vaikutusta myös fyysiseen todellisuuteen. Pointtini oli yksinkertaisesti se, että antiikin (ja keskiajan) maailmankuvassa henget olivat paljon olennaisemmassa roolissa kuin meidän keskuudessamme. Emme niinkään pyri selittämään ihmisen pahoja tekoja tai outoja sattumuksia henkien toiminnalla, kuten kirkkoisät. Kyse on siis ajattelutavan ja maailmankuvan muutoksesta, vaikka usko henkien todellisuuteen onkin meille ja isille yhteistä.

      Lopuksi mainittakoon, että en ole tuonut kirjoituksessani James Martinia esille minään auktoriteettina, vaan viittasin vain tällä blogilla aiemmin ilmestyneeseen kirjoitukseen, joka oli nykyisen tekstin kannalta relevantti. Pidän itsekin esimerkiksi Martinin LGBT-hypetystä monin tavoin ongelmallisena.

      Tykkää

  2. Kirkkoisien maailman tutkiminen ja siihen eläytyminen on sikälikin mielenkiintoinen haaste, että se on samalla tutkimus restorationististen kristillisten suuntausten väitteisiin paluusta korruptoitumattoman alkukirkon muotoon. Koska Uusi testamentti laajalti tunnustetaan Jumalan sanaksi, kuka milläkin painotuksilla, niin on oltava jokin aikaväli, jolloin eläneiden ja Uuden testamentin kirjoittaneiden kristittyjen elämäntavat ja elinympäristö pitäisi kiinnostaa kaikkia Jehovan todistajista mormoneihin jne. Mielestäni alkukirkon aikojen muistelu on tässä suhteessa arvokas tehtävä, koska se puhdistaa ilmaa erilaisista ohi ampuvista väitteistä, ainakin niiden uskovien kohdalla, joita historian kohtaaminen ei pelota. Ei myöskään ole yhtään pahitteeksi päästä hetkeksi aikamatkalle pois tästä postmodernista totuuden jälkeisestä ajastamme, joten kiitos kirjoituksesta!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s