Pyhän viikon mietiskely

OSKARI JUURIKKALA

Jeesus ristillä, Francisco de Zurbarán (1598–1664).

Pyhä viikko eli hiljainen tai suuri viikko on alkanut. Pääsiäinen lähestyy. Mutta mitä se tarkoittaa? Miten voimme elää sitä syvemmin ja henkilökohtaisemmin?

Pääsiäinen tarkoitti alunperin juhlaa, jossa muisteltiin Israelin kansan vapaaksi pääsemistä Egyptin orjuudesta. Kristinusko näki sen merkkinä siitä, miten meidät vapautetaan synnin ja kuoleman orjuudesta Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen voimalla. Mutta herää kysymys: miten me voimme osallistua siihen? Onko tarkoitus vain muistella jotain, mikä tapahtui 2000 vuotta sitten? Mikä tekee siitä juhlan sinulle ja minulle?

Ehdotan seuraavaa. Ota käsiisi Raamattu. Avaa evankeliumit. Valitse niistä yksi, ryhdy lukemaan vähän joka päivä. (Tai ehkä on helpompi kuunnella vaikka matkaa tehdessä tai illalla sängyssä. Netistä ja kirjastoista löytyy hyviä ääniversioita. Tässä pari linkkiä: MatteusMarkus, Luukas, Johannes.)

Mutta älä lue niin kuin jotain kaukaista satua. Yritä samastua. Yritä kuvitella. Ajattele, että olet yksi opetuslapsista, tai yksi kuulijoista ja silminnäkijöistä – yksi monista, jotka näkevät Jeesuksen ja kohtaavat hänet. Katselet hänen tekojaan, kuuntelet hänen sanojaan. Mietit, kuka tämä mies mahtaa olla. Epäilet. Kysyt. Pohdit. Uskot, vaikka ehkä vain vähän.

Lue Jeesuksen elämää niin kuin yksi hänen aikalaisistaan. Tai yritä kuvitella se omaan aikaasi. Anna sen puhutella sinua. Mietiskele, miten reagoisit eri tilanteissa, mitä sanoisit, mitä kysyisit, mitä tekisit. Pohdi, miten Jeesuksen teot ja opetukset liittyvät omaan elämääsi, arkeesi, iloihisi ja huoliisi.

Antonio Ciseri (1821–1891): Ecce homo, 1871

Kun tarina etenee, yritä kuvitella, ettet tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Samastu opetuslapsiin, jotka pakenevat vainon ja ristin hetkellä. Samastu kansaan, joka vaati Jeesuksen tuomitsemista – kaikkihan sitä vaativat. Samastu toisaalta naisiin, jotka olivat uskollisesti ristin juurella, loppuun asti – ja jotka saivat ensimmäisinä nähdä ylösnousemuksen ihmeet, ihmeen, jota kukaan heistä ei odottanut; ihmeen, jota kukaan heistä ei ymmärtänyt.

Kirkon perinteinen usko on, että kasteen kautta meidät liitetään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Se on totta. Mutta se on vain siemen, jonka tulee kasvaa. On vaara ajatella, että sen on tarkoitus näkyä vasta tuonpuoleisessa. Ei, sen tulee näkyä jo tässä elämässä, nyt, vaikkakin epätäydellisesti.

Kun olet lukenut evankeliumin, voit jatkaa Apostolien tekoihin (äänikirjana esim. tässä). Samastu jälleen opetuslapsiin, jotka saivat Pyhän Hengen lahjan. Mutta Pyhä Henki on vaatimaton ja nöyrä. Hän pyytää meitä kuuntelemaan, rukoilemaan. Ja tekemään hyvää. Sanomaan ”ei” meidän itsekkyydellemme. Siten meistä tulee, hitaasti mutta varmasti, Pyhän Hengen temppeleitä, Jumalan asuinsijoja ihmisten keskellä. Siten meissä tulee näkyviin se uusi elämä, johon Jumala meitä kutsuu, elämä Jumalan lasten vapaudessa.

Siten voimme sanoa, että ”enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal. 2:20). Silloin pääsiäinen on juhla – Jeesuksen, sinun ja minun. Silloin pääsiäinen on todellinen, henkilökohtainen juhla. Mutta ole rauhassa, etene nöyrästi ja kärsivällisesti. Seuraa Jeesuksen jalanjäljissä. Anna hänen opettaa sinua. Anna hänen johdattaa sinua niin kuin hän itse tahtoo.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s