EMIL ANTON

Etelänaapurimme Viro viettää tänä vuonna itsenäistymisensä 100-vuotisjuhlaa, ja sen kunniaksi myös paavi Franciscus viettää messun Tallinnassa 25.9.2018 (lisätietoa paavin matkasta, messusta ja ekumeenisesta nuortentapaamisesta saa täältä). Merkkivuoden Viron-matkaan voi valmistautua lukemalla virolaisen katolisen papin Vello Salon (s. 1925) sadunomaisen omaelämäkertarkirjan ”Täällä Vatikaanin radio!” Vello Salon elämäntarina. (Tallinna-kustannus 2017, ks. esittely)

Vello Salo osallistui Suomen jatkosotaan vapaaehtoisena ns. Suomen-poikana ja oppi kahdeksassa kuukaudessa hyvin suomen kielen. Viroon palattuaan hän joutui Saksan armeijaan ja lopulta Prahan helvettiin, mistä hän pääsi kuitenkin lopulta vuonna 1945 pakenemaan Roomaan uuden identiteetin turvin (miehen alkuperäinen nimi oli Endel Vaher).

Roomassa Saloa auttoi Suomen lähetystö (Göran Stenius) ja Piazza Farnesen birgittalaisluostari, jonka kirkon sivukappelista Salo sai väliaikaisen hotellihuoneen. Totuttauduttuaan uuteen ympäristöön (koulussa luostareista ei ollut puhuttu mitään) Salo koki kuin uudestisyntymisen, kun hän tajusi, että auttaminen on takuuvarmasti parempaa kuin tappaminen.

Salo liittyi katoliseen kirkkoon seuraavana vuonna, ja muutaman matematiikanopiskeluvuoden jälkeen hän alkoi lukea teologiaa. Opinnot veivät Sveitsin Fribourgiin, Alankomaiden Amsterdamiin ja Saksan Münsteriin. Ensimmäisen messunsa Salo vietti Pietarin haudan äärellä Vatikaanissa, toisen Siinain vuorella ja kolmannen Golgatalla. Pyhiinvaellus Rooma-Siinai-Jerusalem oli elämän kohokohtia.

Vatikaanin radio ja Kristuksen rauha

Roomassa Salo sai tietää, että Vatikaanin radio lähetti liettuan- ja latviankielistä ohjelmaa. Hän soitti radioaseman johtajalle ja kysyi, että eikö eestiksikin voisi. Sehän sopi, ja Salosta tuli ensimmäinen eestinkielinen Vatikaanin radion toimittaja moniksi vuosiksi. ”Täällä Vatikaanin radio!”

Salon elämä muistuttaa monessa mielessä suomalaisen nunnan Benedicta Idefeltin tarinaa. Hänen omaelämäkerrastaan Viipurista Vatikaaniin olen kirjoittanut edellisellä blogillani. Salo ja Idefelt ovat samaa sukupolvea, molemmat ovat itämerensuomalaisia katolisia käännynnäisiä (jo nuorena kirkkoon liittyneitä), molemmat elivät läpi toisen maailmansodan kauhut, molemmat palvelivat kirkkoa eri puolilla maailmaa ja olivat jonkinlaisia paikallisia julkkiksia, ja molemmat aloittivat oman kielensä Vatikaanin radion toiminnan.

Vello Salo sai kommentoida koko Vatikaanin II kirkolliskokouksen viroksi radion välityksellä. Vuonna 1964 hän kuitenkin lähti Jerusalemin kuuluisaan raamattukouluun École Biblique syventämään opintojaan. Roomassa Salo oli hankkinut teologian lisensiaatin arvon Paavillisesta raamattuinstituutista. Hän oli siis eksegeetti. Jerusalemista tie vei Irakiin, Mosuliin, missä hän opiskeli arabiaa ja opetti Raamattua paikallisessa syyrialais-kaldealaisessa seminaarissa.

Mosulin alueella asuu kristittyjä, jotka puhuvat edelleen arameaa, joka oli myös Jeesuksen ja opetuslasten kieli. Kadulla kuului: Šlom loch! eli tervehdys, joka kirjaimellisesti merkitsee ”Rauha sinulle!” Saloon teki vaikutuksen tajuta, että hän oli juuri kuullut Jeesuksen ajan tervehdyksen. ”Rauha teille!” Tuolloin eri uskonryhmien välillä Irakissa olikin rauha. Kirjan ilmestymishetkellä 2015 Mosul oli ISISin hallinnassa, ja Salo tuskaileekin Irakin kohtaloa. Vuonna 2017 Irakin armeija vapautti Mosulin.

Kanadasta kotimaahan

Vuonna 1975 Vello Salon tie vei Kanadan Torontoon, missä asui paljon virolaisia. Hän opetti teologiaa Toronto School of Theologyssä ja opasti myös kiinnostuneita kanadalaisia viron kielen ja kulttuurin pariin. Neuvostovallan kaatumisen ja Viron itsenäisyyden palautumisen jälkeen Salo palasi Viroon, missä hän opetti mm. Tarton yliopistossa sekä metodistien, luterilaisten ja ortodoksien seminaareissa. Asuinpaikaksi vakiintui Tallinnan Piritassa sijaitseva birgittalaisluostari.

Salosta kehkeytyi merkittävä nimi Viron ekumeenisissa piireissä, jotka ovat tosin hyvin pienet (ks. hieno teksti Salosta ortodoksisivustolla täällä). Virolaisia katolisia pappeja ei ole Salon lisäksi kuin pari muuta, eivätkä he toimi Virossa. Mutta määrän on totisesti korvannut laatu. Salon meriitteihin kuuluvat jo mainitun lisäksi mm. useat merkittävät käännöstyöt (mm. runollisia käännöksiä Raamatun kirjoista).

Nykyään 92-vuotias Salokaan ei valitettavasti enää kykene viettämään messuja, eikä hän päässyt paikalle, kun Helsingin yliopisto myönsi hänelle viime vuonna kunniatohtorin arvon (mistä lisää tässä). Tämä ja monet muut Salon saamat kunnianosoitukset ja palkinnot kertovat kuitenkin hänen elämäntyönsä valtavasta arvosta. Sen soisi inspiroivan monia Suomenlahden molemmin puolin.

Kuinka yksinkertainen ahaa-elämys voikaan johtaa kauaskantoisen suuriin saavutuksiin!

”Parempi on auttaa kuin tappaa.” Šlom loch!