Mitä paavi Franciscus sanoi homoliitoista?

OSKARI JUURIKKALA

Paavi Franciscus pääsi näkyvästi otsikoihin viime keskiviikon ja torstain aikana. Iltalehti otsikoi, että ”Paavi hyväksyi yllättäen homoliitot”. Helsingin Sanomat totesi hieman maltillisemmin, että paavi ”on ensimmäistä kertaa paavina ilmaissut hyväksyvänsä samaa sukupuolta olevien liitot.” Lausunnot heijastavat kansainvälisiä medioita, joiden piirissä on ollut myös villimpää spinnitystä. Englanninkielinen Metro-lehti otsikoi, että ”Pope blessed gay weddings”. (Lehden nettiversio ei tosin sisällä kyseistä etusivun otsikkoa.)

Paavi Franciscus. Kuva: Wikipedia

Lehtijuttuja seurasi melkoinen vipinä ja taistelu somessa. Mitä paavi oli mennyt sanomaan? Onko katolinen kirkko vihdoin tulossa ”ajan tasalle”, niin kuin jotkut ovat tulkinneet? Vai vahvistaako tapaus Franciscuksen olevan salaliittoteorioiden mukainen Troijan hevonen? Äärimmäisille tulkinnoille on tilausta, mutta niille ei ole tukea paavin sanoissa.

Keskustelu pohjautuu paavia käsittelevään dokumenttielokuvaan Francesco, joka julkaistiin Rooman elokuvajuhlilla eilen keskiviikkona. Sen on ohjannut venäläis-amerikkalainen Evgeny Afineevsky ja se käsittelee Franciscuksen paaviuden keskeisiä teemoja haastattelujen muodossa. Palkittu ohjaaja on uskoaan harjoittava juutalainen, joka kertoo haastattelussa halunneensa tuoda esille Franciscuksen nöyryyden ja humaaniuden.

”Oikeus kuulua perheeseen”

Dokumenttielokuvassa siteerataan kahta Franciscuksen kannanottoa koskien seksuaalivähemmistöjä. Ensimmäinen niistä on seuraava:

Homoseksuaalisilla ihmisillä on oikeus pysyä perheen jäseninä, he ovat Jumalan lapsia, heillä on oikeus perheeseen. Ei ketään saa heittää ulos perheestä, eikä kenenkään elämästä saa tehdä mahdotonta sen [seksuaalisen suuntautumisen] vuoksi.

Las personas homosexuales tienen derecho a estar en la familia, son hijos de Dios, tienen derecho a una familia. No se puede echar de la familia a nadie, ni hacer la vida imposible por eso.

(Kirjoitin mukaan paavin espanjankieliset sanat, sillä hän puhuu haastattelussa espanjaksi. Näin vältetään englannin kautta tapahtuvien käännösten epätarkkuuksia. Dokumentin tämä kohta löytyy esimerkiksi tämän erinomaisen artikkelin lopusta. Siinä on video, jossa näkyvät nämä pätkät kommentaarin kera.)

Tätä kannanottoa on joissain lehdissä tulkittu niin, että paavin mielestä seksuaalivähemmistöillä on oikeus luoda oman suuntautumisensa mukaisia perheitä, ja että siitä seuraisi esimerkiksi oikeus adoptoida lapsia. Paavin lausunto ei kuitenkaan viittaa lainkaan homoseksuaalien välisiin liittoihin, vaan heidän asemaansa oman (alkuperäisen) perheensä jäseninä.

Kannanotto ei itse asiassa ole uusi, sillä Franciscus sanoi samaa kaksi vuotta sitten, elokuussa 2018. Silloin hän kehotti vanhempia, joiden lapsilla on homoseksuaalisia taipumuksia, kohtelemaan lapsiaan hienotunteisesti ja pyrkimään aina dialogiin. ”Tuolla pojalla ja tuolla tyttärellä on oikeus perheeseen, ja heidän perheensä on tämä perhe, aivan sellaisena kuin se on. Älkää heittäkö heitä ulos perheestä.”

Harhaanjohtava leikkaus?

Itse asiassa on sittemmin tullut ilmi, että Afineevsky on leikannut elokuvasta pois osan Franciscuksen sanoista. Kyseessä oleva haastattelu ei ole Afineevskyn tekemä, vaan se on otettu meksikolaisen toimittajan Valentina Alazrakin televisiohaastattelusta viime vuodelta. Koko haastattelu on katsottavissa espanjaksi Tubessa (nämä yllä siteeratut lauseet ovat kohdassa 56:29). Kyseisestä haastattelusta on täysi italiankielinen transkripti tässä Vatican Newsin artikkelissa. En valitettavasti ole löytänyt sitä englanniksi.

Alkuperäisessä haastattelussa on useita kiinnostavia lisäyksiä. Siinä paavi sanoo muun muassa, että ”tämä ei tarkoita homoseksuaalisten tekojen hyväksymistä” (eso no quiere decir aprobar los actos homosexuales). Vähän myöhemmin hän puhuu avioliitosta ja sanoo olevansa itse ”konservatiivi” (soy conservador) sekä puolustaneensa aina kirkon oppia: ”On epäjohdonmukaista puhua homoseksuaalisesta avioliitosta” (es una incongruencia hablar de matrimonio homosexual).

Erityisen ironista on se, että kyseisessä haastattelussa paavi viittaa toistuvasti siihen haasteeseen, että ihmiset voivat tulkita häntä väärin. Hän viittaa ensin tapaukseen, jossa eräs avioliitostaan eronnut rouva sanoi paavin kertoneen, että hän voisi ottaa vastaan kommuunion. ”Joskus ihmiset ihmiset innostuvat siitä, että heidät on otettu vastaan, ja he sanovat enemmän kuin paavi on sanonut”, hän arvelee.

Sitten Franciscus puhuu tapauksesta, jossa hän vuosia sitten tarkoitti sanoa, että joskus vanhempien kannattaa lasten seksuaalisiin haasteisiin liittyen kysyä neuvoa asiantuntijalta (un profesional). Mutta hän tulikin sanoneeksi ”psykiatrilta”. Sen seurauksena lehdissä otsikoitiin: ”Paavi lähettää homoseksuaalit psykiatrin puheille”. Haastattelussa Franciscus on yhä tästä otsikosta harmissaan ja esittää toiveen, että ”ei pitäisi ottaa yksittäisiä sanoja erilleen niin että niiden konteksti katoaa (no tomar una palabrita para anular el contexto). Se mitä sanoin silloin on, että heillä on oikeus perheeseen. Se ei tarkoita homoseksuaalisten tekojen hyväksymistä.”

Ohjaaja ei ehkä halunnut leikkauksellaan johtaa tarkoituksella harhaan. Käytännössä hän teki juuri niin kuin paavi samassa haastattelussa oli toivonut, että hänelle ei tehtäisi.

Oikeuden suoja

Toinen dokumenttielokuvassa siteerattu lausahdus koskee seksuaalivähemmistöjen keskinäisiä suhteita. Sitä ei julkaistu osana Televisa-kanavan julkaisemaa Alazrakin pitkää haastattelua, mutta se on kiistatta peräisin samasta videomateriaalista, jonka Vatikaani antoi Afineevskyn käyttöön omasta arkistostaan. Siinä paavi toteaa:

Tarvitsemme yhteiseloa koskevaa lainsäädäntöä. Heillä on oikeus lain tarjoamaan suojaan. – Kyllä, minä puolustin sitä.

Lo que tenemos que hacer es una ley de convivencia civil. Tienen derecho a estar cubiertos legalmente. – Yo defendí eso.

Toisin kuin edellisessä sitaatissa, tässä paavi puhuu samaa sukupuolta olevien keskinäisistä suhteista. On kuitenkin hyvä huomata, että lain tarjoamalla ”suojalla” ei tarkoita, että kyseessä olisi avioliittoon vertautuva suhde, joka itsessään kaipaa suojelua. Espanjankielinen ilmaisu estar cubiertos legalmente (englanniksi to be covered legally) viittaa puolestaan siihen, että yhdessä asuminen voi tuottaa esimerkiksi taloudellista riippuvuutta, jonka vuoksi on tarpeen, että laki ”kattaa” heidät esimerkiksi terveydenhuollon osalta. Hän ei myöskään kutsu suhdetta ”liitoksi”, vaan yhteiseloksi (convivencia), mikä on espanjan kielessä yleisempi tapa puhua yhdessä elämisestä ja voi yhtä lailla viitata esimerkiksi sisarusten tai lähisukulaisten yhdessä asumiseen.

Tämäkään kanta ei ole sinänsä uusi, vaan paavin lausahdus ”minä puolustin sitä” viittaa juuri hänen aiempaan kantaansa. Nimittäin toimiessaan Buenos Airesin arkkipiispana Bergoglio puolusti tällaista lainsäädäntöä keinona torjua vaatimukset samaa sukupuolta olevien olevien avioliiton luomiseksi. Kun Argentiinassa kuitenkin säädettiin vuonna 2010 niin sanottu sukupuolineutraali avioliittolaki, Bergoglio kritisoi sitä ja sanoi sen olevan ”tuhoisa hyökkäys Jumalan suunnitelmaa vastaan”.

Kardinaali Jorge Mario Bergoglio. Kuva: Wikipedia

Paavin kannanotto ei ole suinkaan mitätön, mutta lehtien harjoittamassa spinnissä sille on annettu eri merkitys kuin mikä paavin sanoilla alun perin oli. Yhdistämällä kaksi eri asiaa käsittelevää kannanottoa on esimerkiksi luotu vaikutelma, että paavi olisi kutsunut seksuaalivähemmistöjen rekisteröityjä parisuhteita ”perheiksi” ja että hänen mielestään heillä tulisi siis olla samat oikeudet kuin miehen ja naisen solmimassa avioliitossa. Näin hän ei esittänyt, eikä ”oikeus perheeseen” viitanut aikuisten seksuaalivähemmistöjen keskinäisiin suhteisiin.

Monet lehdet ovat myös alleviivanneet lausunnon olevan Franciscuksen ensimmäinen tämänsuuntainen lausunto ”paavina”. Toki on totta, että ihmisten silmissä tällaisella lausunnolla on isompi painoarvo kuin Bergoglion lausunnoilla aikoinaan. Franciscus on kuitenkin lausunut asian videohaastattelussa, jolloin hän ei toimi kirkon paimenena vaan niin sanottuna yksityishenkilönä. Näissä tapauksissa väärintulkintojen riski on melkoinen, ja nyt se onkin realisoitunut täysimääräisesti.

Mitä paavi tarkoitti?

Mutta miksi paavi meni sellaista sanomaan ja mitä siitä pitäisi ajatella? Tämä on samalla kertaa yksinkertainen ja monimutkainen kysymys. Yksinkertaisesti otettuna vastaus on, että paavi sanoi niin, koska hän aidosti uskoo, että homoseksuaalien keskinäisiä oikeuksia tulee suojella lainsäädännöllisesti ja että niin voidaan tehdä rikkomatta kirkon avioliitto-opetusta. Ja siitä voi katolilaisena ajatella mitä haluaa, koska kyse ei ole kirkon opetuksesta puoleen eikä toiseen.

Monimutkaisempi analyysi voisi olla seuraava. Ensinnäkin paavin kanta on johdonmukainen. Hän on aina edustanut hyvin pastoraalista otetta, joka korostaa ihmisten kohtaamista ja ymmärtämistä. Hän haluaa viedä tämän ymmärtäväisyyden ja laupeuden viestin ja todellisuuden mahdollisimman pitkälle – niin pitkälle kuin mahdollista ilman että rikotaan uskon talletusta vastaan.

Pope Francis South Korea 2014.png

Kuva: Wikipedia

Franciscuksella on läheisiä ystäviä, jotka elävät homoseksuaalisen suuntautumisensa mukaisesti, ja hän on jo vuosien ajan pyrkinyt ojentamaan heille kättään ja ilmaisemaan sitä, että vaikka hän ei pidä heidän elämäntapaansa oikeana, niin hän rakastaa heitä ihmisinä ja ymmärtää heidän inhimillisiä haasteitaan. Tässä pastoraalisessa humaaniudessaan paavi Franciscus on johdonmukainen.

Tästä näkökulmasta käsin on aivan loogista ajatella, että jonkinlainen lainsäädäntö on paikallaan silloin, kun seksuaalivähemmistöjen luomat inhimilliset siteet johtavat enemmän tai vähemmän vakaaseen keskinäiseen taloudelliseen riippuvuuteen, millä on merkitystä esimerkiksi toisen osapuolen kuoleman tai vakavan sairauden kohdatessa. Monissa maissa esimerkiksi terveydenhuolto voi olla valtava kysymys.

Tällainen lainsäädäntö on sinänsä mahdollinen ilman sen samaistamista avioliittoon. Itse asiassa tällaisen lainsäädännön ei tarvitse perustua seksuaaliseen kanssakäymiseen, vaan se on mahdollista määritellä laajemminkin. Julkisessa keskustelussa tällainen lainsäädäntö on pitkälti rinnastettu avioliittoon, mutta Bergoglio/Franciscus on edustanut kantaa, jonka mukaan olisi mahdollista ottaa samaan aikaan huomioon molemmat näkökannat, eli seksuaalivähemmistöjen arvokas kohtelu ihmisinä ja avioliiton puolustaminen erityisenä miehen ja naisen välisenä liittona.

Selventävä haastattelu

Esittämäni tulkinta saa vahvistusta paavin haastattelusta italialaisessa Corriere della Sera -sanomalehdessä vuodelta 2014 (katso englanniksi tästä artikkelista). Siinä Franciscus vastaa kysymykseen koskien ”siviililiittoja” eli vapaasti kääntäen rekisteröityjä parisuhteita. Paavi korostaa, että tällainen lainsäädäntö tulisi ymmärtää toisella tavalla kuin avioliitto:

Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Maalliset valtiot pyrkivät oikeuttamaan siviililiitot säädelläkseen monenlaisia yhteiselon olosuhteita, sillä joskus on tarpeen säädellä ihmissuhteiden taloudellisia puolia, esimerkiksi terveydenhuollon varmistamiseksi. Tällaisia yhteiselon (convivenza) muotoja voi olla monenlaisia, enkä minä osaisi tehdä listaa kaikista niistä. Pitää katsoa eri tapauksia ja arvioida niitä niiden moninaisuudessa.

Il matrimonio è fra un uomo e una donna. Gli Stati laici vogliono giustificare le unioni civili per regolare diverse situazioni di convivenza, spinti dall’esigenza di regolare aspetti economici fra le persone, come ad esempio assicurare l’assistenza sanitaria. Si tratta di patti di convivenza di varia natura, di cui non saprei elencare le diverse forme. Bisogna vedere i diversi casi e valutarli nella loro varietà.

Tässä yhteydessä on selvää, että Franciscus pyrkii edistämään sellaista lainsäädäntöä, joka ottaisi neutraalisti huomioon erilaisia tilanteita, joissa tällainen oikeudellinen järjestely voi olla oikeutettu. Hän näyttää ajattelevan, että tällä tavoin vältettäisiin näiden tilanteiden samaistaminen avioliittoon ja samalla vältettäisiin sitä, että kysymys olennaisella tavalla riippuisi ihmisen seksuaalisuudesta tai seksuaalisesta käyttäytymisestä.

Lopuksi

Miten toimiva tämä linja on käytännössä, se on vaikeampi kysymys. Vuonna 2003 katolisen kirkon Uskonopin kongregaatio ilmaisi tiukan linjan homoseksuaalien välisten liittojen siviilioikeudellista tunnustamista vastaan. Kongregaatio korosti sitä, että kysymys avioliitosta ei ole vain kirkon sisäinen asia, vaan se koskee mitä syvimmällä tavalla yhteiskunnan arvoja ja rakenteita, joiden tulee perustua Jumalan luomisessa asettamaan järjestykseen.

Kongregaatio ei tosin käsitellyt sitä kysymystä, olisiko homoseksuaalien keskinäisten siteiden vuoksi (siis silloin kun sellaisia on) säädettävä jotain muuta suojaa, vaan kannanotto koski suhteiden avioliitonomaista tunnustamista siviililainsäädännössä. Siitä Franciscus on periaatteessa samaa mieltä, vaikka hänen edustamansa näkemys sisältää selvästi erilaisen painotuksen.

Se on sitten aivan eri kysymys, ovatko tällaiset kannanotot hyödyllisiä vai haitallisia vallitsevissa oloissa. Ehkä ne ovat molempia samaan aikaan.

(Tämä artikkeli korvaa ensi maanantain [26.10] blogipostauksemme. Seuraava blogi ilmestyy 2.11.)

(Kirjoitusta on täydennetty 23.10. kello 12:00 lisäämällä muutama linkki kuten linkki alkuperäiseen haastatteluvideoon, viittaus Corriere della Seran artikkeliin sekä tieto dokumenttielokuvasta poisleikatuista sanoista. Joitain ilmaisuja on tarkennettu 26.10.)

35 comments

  1. Tätä paavi Franciscus saa kyllä selittää, jos siihen rupeaa. Hänen asemassaan ovat kaikki lausumat merkittäviä, annettiinpa ne vaikka saunan lauteilla. Puhumattakaan jostain laajalle leviävästä elokuvasta. Tässä isä Juurikkala tulkitsee ne ”parhain päin”. Mikähän itse Pyhän Isän tulkinta on? Varmasti sitä tullaan kysymään.

    Liked by 1 henkilö

    1. Niin. Toisaalta äsken päivittämässäni versiossa käy selväksi, että paavin oma ajattelu on varsin selvää – ja juuri sitä, miten olin asian tulkinnut.

      Liked by 1 henkilö

  2. Tässä vuosikausia jatkuneessa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia käsittelevässä ”keskustelussa” nousee metodina jatkuvasti esille ns. rikkinäinen puhelin -ilmiö.

    Franciskuksen käännetty suora lainaus ”Homoseksuaalisilla ihmisillä on oikeus pysyä perheen jäseninä, he ovat Jumalan lapsia, heillä on oikeus perheeseen.” tarkoittaa Ylen otsikoimana ( https://yle.fi/uutiset/3-11606321) että paavi olisi sanonut: ”Homoseksuaaleillakin oikeus perhe-elämään” mikä voidaan haluttaessa edelleen otsikoida ”Paavi: homoillakin on oltava oikeus perustaa perhe”. Tai vaikkapa ”paavin mukaan perhe on homoillekin kuuluva oikeus eli kirkko kannattaa adoptio-oikeutta myös seksuaalivähemmistöille”.

    Kun alkuperäinen kommentti ja lähde häivytetetään uutisoinnista annetaan helposti väärä todistus lähimmäisestä ja toteutetaan Vladimir Leninin ”Valhe muuttuu totuudeksi kun sitä tarpeeksi toistetaan” -ajatusta. Ja saadaan ainakin osa kristityistä harhautettua uskomaan että kirkon päämies tosiaan käyttäisi asemaansa ei-kristillisen agendan ajamiseksi.

    Liked by 2 people

  3. Minusta Paavi puolustaa tässä enemmänkin homojen rekisteröityä parisuhdetta, eikä heidän välistä avioliittoaan. Suomessahan on menty vielä pitemmälle eli homojen avioiliittoon, joka ei olisi ollut välttämätöntä, vaan sille olisi voitu olla myös kaikkia osapuolia tyydyttävä vaihtoehto kun homojen oikeuksia muuten olisi parannettu.

    On myös huomattava että maailman valtioiden enemmistö ja myös euroopan valtioiden enemmistö ei hyväksy homoavioliittoja. Monet olettavat meidän olevan nyt muita maita edistyksellisempiä, mutta tämä on liberaalin median luomaa harhaa, sillä kyse on lähinnä arvoista, eikä homojen syrjimisestä, kuten asia on nyt usein nähdään.

    Lisälksi edelleenkin on täysin kiistanalainen se käsitys mihin nykyään edelleen nojataan, että homous olisi synnynnäinen ominaisuus. Mitään homogeeniä ei ole tutkimuksissa löydetty vaan taustalla on ennenmuuta ympäristön kuten kulttuurin ja elämänkokemusten vaikutuksia.

    Tykkää

  4. Katolinen kirkko on linjannut v.2003 , etteivät katoliset saa kannattaa lakeja, jotka edistävät homoliittoja. Onko tuo kanta rakkaudeton ja farisealainen? Ovatko edelliset paavit siis fariseuksia ?
    Jumalan rakkaus kutsuu meitä kaikkia syntisiä parannukseen, myös homoseksuaaleja. Paavin puheet ovat aiheuttaneet sieluille vahinkoa, niin niille, jotka eivät ymmärrä elävänsä synnissä kuin niille jotka kilvoittelevat elääksen Jumalan tahdon mukaan.
    Jospa paavi Franciscus sanoisi kuin Jeesus: en minäkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee.( Joh.8:11)

    Tykkää

    1. Ei, se ei ole rakkaudetonta eikä farisealaista (enkä ole niin sanonut enkä tietääkseni vihjannut). 🙂
      Kuten sanoin videossa, jos paavi aiheuttaa skandaalia, niin…

      Tykkää

  5. Tämä paavin puheet -aihe liittyy mielestäni käynnissä edelleen(!) olevaan presidentinvaalilaskentaan.
    Jonkun valtion vaalitulosta tai uskonnolisen organisaation näkemystä opilliseen kysymykseen voi vatvoa vaikka kuinka eri medioissa ja eri foorumeilla. Jos haluaa TIETOA asiasta, pitää ensin ottaa selvää miten ja minkä tahon toimesta ko. yhteisön virallinen kanta ilmoitetaan. Ja suhtautua vähintäänkin varauksella muiden tahojen levittämään informaatioon. Noilla tahoilla kun voi olla totuuden lisäksi muitakin (esim. omia) intressejä kertoa asiasta haluamallaan tavalla.

    Tykkää

  6. Paavimme puhuu lempeästi, kristillisesti ja inhimillisesti. Eikö voisi vain hyväksyä, että maailma menee eteenpäin – muuttuu – kuten kirkkokin on ajan saatossa muuttunut? Kirkko ei enää palaa aiempien paavien aikaan eikä nykyisen paavin seksuaalivähemmistöjä koskevien sanojen tai lausuntojen liika-analysointi vie mihinkään. Paavimme puhuu ilahduttavan paljon ihmisoikeuksista, jotka kuuluvat ihan jokaiselle ja ovat jakamattomia. Paljon hedelmällisempää olisi keskittyä vaikkapa paavin viimeisimmän kiertokirjeen sisältöön, joka on hyvin ajankohtainen esimerkiksi maailmantalouden ja ympäristön osalta.
    Kun puhutaan katolisen kirkon seksuaalietiikan opetuksesta, liian usein unohdetaan, että Raamattu on kirjoitettu parituhatta vuotta sitten. Yhteiskunta, tai miten ympäröivä maailma siihen aikaan koettiin ja minkälainen se oli, eroaa lähes kaikin tavoin maailmasta 2020-luvulla. Näin ollen kaikkea, mitä Raamattuun on kirjoitettu, on tulkittava myös sen mukaan.
    Kirkon jäsenenä olen alkanut olemaan huolissani suunnasta, johon useat nykyiset jäsenet ja osa papiston jäsenistä haluavat kirkkoa Suomessa viedä. (Selvennykseksi: en puhu tämän blogitekstin kirjoittajasta.) Kristinuskossa ei ole kyse toisten seksuaalisesta käyttäytymisestä, sukupuolesta tai abortista. Nämä kaksi aihetta: (homo-)seksi ja abortti, ovat surullisesti Suomessakin nousseet pääteemoiksi katolisen kirkon yhteydessä. Samassa on unohtunut perusasia: _lähimmäisenrakkaus_. Jeesus ei puhunut seksuaalivähemmistöistä, sana ”homoseksuaali” on Raamatun käännöksissä varsin uusi sana, eivätkä alun perin käytetyt ”malakoi” ja ”arsenokoitai” tarkoita (mies-)homoseksuaaleja.
    Muun muassa tämän tekstin soisin kaikkien homoseksuaalisuutta kauhistelevien lukevan: https://www.hrc.org/resources/what-does-the-bible-say-about-homosexuality

    Tykkää

    1. Niin.

      Toisaalta kaikki muutos ei ole ”eteenpäin” menemistä. Ja vaikka korkein käsky on rakkaus (ei tosin pelkkä lähimmäisenrakkaus vaan rakkaus Jumalaan), niin se on vaikeampi kysymys, mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Paavali kirjoittaa seksuaalietiikasta osana ihmisen suhdetta Jumalaan melkein jokaisessa kirjeessään.

      Suosittelen muuten kaikkia katsomaan Tubesta ohjelman ”The Third Way”:

      Tykkää

    2. ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Matt. 24,35)
      Aika usein sateenkaari/naispappeus/aborttikysymyksessä esitetään argumentti että Raamatun tekstit ovat oman aikansa tuotteita ja että Me Nykyihmiset vaan tiedämme enemmän. Eli että Kristuksen(kin) opetukset pohjimmiltaan olisivat jonkun nasaretilaisen tavallisen tallaajan kommentteja perustuen hänen silloin käytössä olleeseen rajalliseen tietoon ko. kysymyksistä ja ihmisyydestä yleensäkin.

      Näin saa toki ajatella. Mutta näin julkisesti ajatteleva samalla asettaa yliopistoinstituution tuottaman ja senhetkisiin tutkimusintresseihin perustuvan tieteellisen informaation autoriteetiltaan evankeliumien yläpuolelle. Mikä lienee yksi tapa tunnustaa olevansa ateisti?

      Tykkää

      1. Hyvä Janne M.

        Tulen nykyään hyvin surulliseksi, kun luen niin ehdottomia tekstejä, mitä katolilaiset Suomessa kirjoittavat. Miten joku voi kyseenalaistaa toisen uskon?

        Ei sitä voi kiistää, että tietoa on tänä päivänä enemmän kuin Raamatun kirjoittamisen aikaan. Raamatuntutkimus on hyvä asia ja se hyödyttää jokaista kristittyä, auttaa ymmärtämään aikanaan kirjoitettua paremmin. Kirkko ei kiellä tiedettä, vaan on varsin vahvasti tutkimuksen ja tieteen kannalla. Ei ole kovin kauan aikaa siitä, kun messut pidettiin kielellä, jota rahvas ei ymmärtänyt ja tieteellinen tutkimus oli vain harvojen herkkua. (Enkä minä en ole koskaan kiistänyt Jeesuksen opetuksia, sellaista ei voi lukea millään ilveellä yhdestäkään kommentistani.)

        Saattaa syntyä vaikutelma siitä, että napsitaan Raamatusta vain joitain kohtia ja samassa tuntuu, että unohdetaan kokonaisuus. Raamattu on täynnä mitä mielenkiintoisempia ja julmiakin kertomuksia, ohjeita, sääntöjä, lakeja ja määräyksiä, mitä ei tänä päivänä edes ajatella noudatettavan – juuri nykytiedon valossa. (Selvennykseksi: en puhu nyt kirkon opetuksista.)

        Tykkää

      2. Hyvä nimimerkki Ester, sinulla taitaa olla väärinkäsitysten aiheuttamisen armolahja. :-D

        Tykkää

      3. Tähän väliin pitää sanoa, että ymmärrän Esterin pointin ja olen osittain samaa mieltä.

        Ensinnäkin olen myös huomannut, että seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa katolisessa kirkossa kielteissävytteinen syntipuhe on ehkä hiukan ylikorostunut, kuten paavi Franciscuskin kautensa alussa mielestäni hyvin sanoi.

        Toiseksi olen samaa mieltä siitä, että tietämyksemme seksuaalisuudesta on kasvanut. Tiedämme esimerkiksi, että homoseksuaalit eivät mitenkään ”vaihda” ”luonnollista” seksuaalista suuntaumustaan ”luonnonvastaiseen” (vrt. Room. 1:26).

        Tällä en halua kiistää kirkon opetusta. Kirkon avioliitto-opetuksen taustalla on mielestäni syvällinen antropologinen tausta ja sen seksuaaliopetus pohjaa esimerkiksi luonnonoikeudelliseen näkökulmaan. Näin ollen kyseessä ei ole ainoastaan, että pari tuhatta vuotta sitten kirjoitettu ”Raamattu sanoo”.

        Mielestäni tämä on kuitenkin ihan oikeasti pastoraalisesti tosi kimurantti kuvio: homoseksuaaleilla on ihan niin kuin suurimmalla osalla kaikista ihmisistä seksuaalisia haluja ja halu parisuhteeseen. He eivät ole itse seksuaalista suuntaumustaan valinneet, mutta jos he haluavat elää kirkon opin mukaan kunnon kristittyinä, heidän on ikään kuin pakko valita selibaatti. Tähän esim. luonnonoikeudelliset perustelut saattavat tuntua aika teknisiltä näin konkreettisten seurausten rinnalla. Siksi puheenparren kannattaisi tosiaan olla jotain muuta kuin: ”synti mikä synti ja pulinat pois”.

        Ja vielä: en tällä kommentilla ole kyseenalaistamassa kirkon opetusta enkä edes kritisoimassa ketään tähän keskusteluun osallistunutta henkilöä. Puhun yleisemmästä keskusteluilmapiiristä ja ongelmasta.

        Tykkää

      4. Kiitos, Eetu, viisaista ja tasapainoisista sanoista.

        Tämä on tosiaankin aihe, jossa kovin helposti puhutaan toistemme ohi ja tulkitaan puolin ja toisin väärin toisten tarkoitusta. Tasapainon ja kokonaisuuden säilyttäminen on vaikeaa, mistä johtuen puheenvuorot varsinkin somessa helposti eskaloituvat ja kärjistyvät.

        Liked by 1 henkilö

  7. Niin.
    Oikeasti rakkaus ei ole vaikea asia. Katolisen uskon yksi kulmakivistä on rakkauden kaksoiskäsky. Se on hyvin yksiselitteinen. Siihen ei tarvita kalliita, periamerikkalaisittain tuotettuja, tunteisiin vetoavan musiikin ja tarinoiden ryydittämiä videoita tai uusia käsitteitä, kuten ”third way”.
    Katolinen kirkko ei opeta lukemaan Raamattua kirjaimellisesti, koska sitä ei voi tehdä. Raamatuntulkinta, kuten Paavalin kirjeet, on haastavaa eikä missään nimessä yksiselitteistä.

    Tykkää

  8. Olemme eri ajan kasvatteja ja keskitymme eri asioihin. Sitä ei voi kieltää, etteikö katolinen kirkko Suomessa olisi erilainen nyt, kuin esimerkiksi 100 tai 40 vuotta sitten. Toivon hartaasti, että saamme uuden piispan pian.
    Oppineena ihmisenä tiedät paremmin kuin moni, miten paljon tutkimusta ympäri maailmaa tehdään ja miten paljon enemmän tietoa meillä on monesta asiasta nyt kun verrataan vaikka 20 vuoden takaiseen aikaan. Itse koen tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen lohdullisena ja hyvänä asiana jokaiselle kristitylle.
    Kommenttini on luettu harmillisesti jotenkin hassusti, koska en ole tuominnut ketään, päin vastoin. Olen katolilainen, kuten sinäkin. Sitä ei tietenkään tarvitse uskoa, eikä minun sitä tarvitse kenellekään todistella, erityisesti somessa. Somekeskusteluissa pidättäytyisin aina arvioimasta kuka mahdollisesti noudattaa kirkon opetusta ja kuka ei. Uskallan silti maallikkona väittää, ettei maan päältä löydy yhtään kuolevaista, joka pystyisi täysin noudattamaan kaikkia Jeesuksen opetuksia. Mehän olemme vain ihmisiä.

    Tykkää

  9. Hyvä isä Oskari,

    Kuten aiemmin totesin, olemme eri aikakauden kasvatteja. Suomessa on ollut aika, jolloin papiston jäsenet ovat avosylin ottaneet myös seksuaalivähemmistöt vastaan saarnaamatta ja vaatimatta yhtään mitään sen enempää kuin heteroiltakaan. Toki papiston jäsenetkin ovat vain ihmisiä, mutta valta-asemassa vastuu omista sanoista on suurempi kuin meillä maallikoilla.

    Uskon, että suurin osa katolilaisista Suomessa odottaa papiston jäsenten käyttäytyvän kunnioittavasti kaikkia kirkon jäseniä kohtaan, etteivät he alennu pilkkaamaan. Väärinkäsityksiä ihminen löytää mistä tahansa, kun niitä haluaa löytää.

    Toivon edelleen, että saamme avarakatseisen ja viisaan piispan hyvin pian.

    Tykkää

    1. Tarkoitukseni ei toki ollut pilkata. Harmi, että syntyi sellainen väärinkäsitys.

      Käsitykseni mukaan otan seksuaalivähemmistöt avosylin vastaan saarnaamatta ja vaatimatta yhtään mitään sen enempää kuin heteroiltakaan.

      Tykkää

  10. Hyvä Ester,

    Olen kanssasi vähän eri mieltä: rakkaus on usein kaikkea muuta kuin helppoa tai yksinkertaista. Jokainen vanhempi, tai ylipäätään jokainen, joka on joskus rakastanut, tietää, että se on välillä todella vaikeaa, vaatii uhrautumista ja luopumista. Se vie ristille.

    Samaa mieltä olen siitä, että paavi Fransiscus on puhunut monesti hyvin mm. ihmisoikeuksista, jotka todella kuuluvat kaikille, ei vain onnekkaalle eliitille. Ja siitä että tarvitsemme toistemme lempeää kohtaamista, ja ylipäätään puhetta, joka on kuten Eetu hyvin yllä sanoi, ”jotain muuta kuin: ”synti mikä synti ja pulinat pois”.” Siksi en ihan ymmärräkään kriittistä sävyäsi mm.Third way -videoon. Luin myös linkkaamasi jutun, vaikka tarkoititkin sen niille, jotka kauhistelevat homoseksuaalisuutta, enkä koe kuuluvani siihen joukkoon. Sanoit, että et kiistä Jeesuksen tai kirkon opetuksia, mutta minun on oikeasti vaikea ymmärtää, mitä sitten tarkoitat sillä.

    ”Katolinen kirkko ei opeta lukemaan Raamattua kirjaimellisesti, koska sitä ei voi tehdä. Raamatuntulkinta, kuten Paavalin kirjeet, on haastavaa eikä missään nimessä yksiselitteistä.” Katolilaisena varmaankin olet selvillä kirkon raamatuntulkinnan periaatteista, ja tiedät että viimeinen sana onkin aina opetusviralla, ei meillä täällä tai viimeisimmällä tutkimustuloksella, niin paljon hyödyllistä tietoa ja ymmärrystä kuin se voikin tuoda. Tiedät varmasti myös, ettei katolisen kirkon kanta seksuaalisuudesta tai avioliitosta lepää yksittäisten, kokonaisuudesta irrotettujen raamatunkohtien varassa, ja linkkaamasi juttu ei selvästi ollut katolisen teologian/antropologian pohjalta ponnistavaa, ja lisäksi se sisälsi muutenkin vähän kiistanalaisia argumentteja.

    ”Tulen nykyään hyvin surulliseksi, kun luen niin ehdottomia tekstejä, mitä katolilaiset Suomessa kirjoittavat. Miten joku voi kyseenalaistaa toisen uskon?”

    En tiedä, missä piireissä liikut, jos niissä keskitytään aborttiin ja homoseksiin tai mihin teksteihin viittaat, mutta minä tulin, ja tulen surulliseksi, kun luen sellaisia katolilaisten kirjoittamia kommentteja kuin sinä kirjoitit, vaikka ne varmaan usein ovatkin hyvää tarkoittavia. Kirkon avioliittoteologia ja seksuaalieettinen opetus osuu myös muihin kuin ns. seksuaalivähemmistöihin. Haluan huomauttaa, että on olemassa itse asiassa koko ajan kasvava joukko myös heteroita, nimittäin eronneet, jotka elävät kirkon opetuksen kannalta jokseenkin hankalassa tilanteessa. Ymmärrän kyllä, ettei se ole sama asia tai kaikessa verrattavissa, mutta ei sekään aina mukavaa ole. Eikä sitä ainakaan mukavammaksi tee se, että kanssakatolilaiset, joiden pitäisi jakaa sama usko, kyseenalaistavat lähimmäisenrakkauden ja raamatuntulkinnan nimissä kirkon opetuksen avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Itse asiassa päinvastoin. Sellainen relativistinen lähimmäisenrakkaus jättää toisen yksin selviytymään mahdollisten vaikeuksien kanssa ja samalla ennen kaikkea yksin todistamaan siitä kirkon opetuksesta ja uskosta, johon Kristus on kutsunut ja jonka itse tietää omassatunnossaan oikeaksi ja uskoo Jumalan ilmoittamaksi totuudeksi. Yhteiskunnassa, joka on pitkälti maallistunut (ja protestanttinen) ja jossa katolisen kirkon opetus herättää vähintään kummastusta, se on välillä aivan riittävän vaikeaa ilman, että katolilaiset veljet ja sisaret eivät osoita tukeaan, vaan kyseenalaistavat kirkon ja Kristuksen opetuksen ja siten käytännössä kääntävät selkänsä ja pesevät kätensä hankalista kysymyksistä, koska ”maailma muuttuu”. En tiedä onko se yhtään rakkaudellisempaa tai parempaa kuin sen toisen ääripään ”hurskas” paheksunta ja ylenkatse. Uskon, että et halua tuomita, mutta toivon, että mietit vielä, ettei silloin, kun yrität välttää tuomitsemista, käy kuitenkin niin, että satutkin lisäämään niiden veljien ja sisarten taakkaa, joilla sitä muutenkin on jo kannettavanaan.

    Liked by 1 henkilö

    1. Hyvä Eini,

      Muistelen, että olemme ennenkin olleet eri mieltä ja se on tosi ok.

      Third way -videon osalta olen erittäin kriittinen päätuottajan (Hollowell) ja videolla esiintyvien henkilöiden takia. Ei vaadi kauheasti vaivaa selvittää, mitä em. henkilöt videon ulkopuolella oikeasti ajattelevat, kirjoittavat ja tekevät. Yhdysvallat on suuri maa ja mukaan mahtuu paljon erilaista asiaa. Samaa touhua en henkilökohtaisesti toivo Suomeen.

      ”Tiedät varmasti myös, ettei katolisen kirkon kanta seksuaalisuudesta tai avioliitosta lepää yksittäisten, kokonaisuudesta irrotettujen raamatunkohtien varassa, ja linkkaamasi juttu ei selvästi ollut katolisen teologian/antropologian pohjalta ponnistavaa, ja lisäksi se sisälsi muutenkin vähän kiistanalaisia argumentteja.” Niin, kommentoin aiempia kommentteja, jotka nimenomaan olivat niitä irrallisia asioita kokonaisuudesta. Kovasti kiinnostaa tietää, mitkä argumentit artikkelissa ovat kiistanalaisia. Artikkeli ei toki ollut katolilaisten kirjoittama, mutta jotenkin alkaa olla väsynyttä, että Suomessa haluamme pitää yllä keinotekoista välimatkaa muihin kristittyihin. Suomessa on aiemmin tehty valtavan paljon töitä nimenomaan ekumenian eteen. Toivottavasti tuleva piispamme jatkaa sitä työtä.

      ”Katolilaisena varmaankin olet selvillä kirkon raamatuntulkinnan periaatteista, ja tiedät että viimeinen sana onkin aina opetusviralla, ei meillä täällä tai viimeisimmällä tutkimustuloksella, niin paljon hyödyllistä tietoa ja ymmärrystä kuin se voikin tuoda.” Uskon, että tiedät katolilaisena, että myös katolilaiset tutkivat Raamattua. :) Jos luit aiemmat kommenttini, kirjoitin nimenomaan raamatuntutkimuksesta.

      ”En tiedä, missä piireissä liikut, jos niissä keskitytään aborttiin ja homoseksiin tai mihin teksteihin viittaat, mutta minä tulin, ja tulen surulliseksi, kun luen sellaisia katolilaisten kirjoittamia kommentteja kuin sinä kirjoitit, vaikka ne varmaan usein ovatkin hyvää tarkoittavia.” Hienoa, ettei sinun silmiisi ole missään päin internetiä tai sosiaalista mediaa osunut mitään negatiivista ”keskustelua” katolilaisten kesken tai katolilaisen kirjoittamana. Olet onnellisessa, häviävän pienessä vähemmistössä. Ja ihan tässä ketjussa on jo parissa kommentissa epäilty katolilaisuuttani. Paljon teen väärin, mutta toisen uskoa en koskaan kyseenalaista, sitä ei toinen voi arvioida. :)

      ”Kirkon avioliittoteologia ja seksuaalieettinen opetus osuu myös muihin kuin ns. seksuaalivähemmistöihin. Haluan huomauttaa, että on olemassa itse asiassa koko ajan kasvava joukko myös heteroita, nimittäin eronneet, jotka elävät kirkon opetuksen kannalta jokseenkin hankalassa tilanteessa.” Totta kai eronneetkin ovat ikävässä tilanteessa, koska avioeroa kirkossa ei ole. Ihan eri keskustelu on taas avioliiton mitätöinti. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että ennen katolisen kirkon yhteyteen otettu avioeronnut henkilö voi solmia avioliiton katolisessa kirkossa. Monimutkainen, ja kuten mainitsit, hankala asia.

      ”Eikä sitä ainakaan mukavammaksi tee se, että kanssakatolilaiset, joiden pitäisi jakaa sama usko, kyseenalaistavat lähimmäisenrakkauden ja raamatuntulkinnan nimissä kirkon opetuksen avioliitosta ja seksuaalisuudesta.” Kuka tässä ketjussa on kiistänyt kirkon opetuksen? En aidosti näe aasinsiltaa, jonka rakensit relativistiseen lähimmäisenrakkauteen. Miten muuten eronneeseen pitäisi suhtautua, kuin kehen tahansa muuhun lähimmäiseen? En ihan ymmärrä pointtiasi. Miksei lähimmäisenrakkaus koskisi myös eronneita?

      ”Yhteiskunnassa, joka on pitkälti maallistunut (ja protestanttinen) ja jossa katolisen kirkon opetus herättää vähintään kummastusta, se on välillä aivan riittävän vaikeaa ilman, että katolilaiset veljet ja sisaret eivät osoita tukeaan, vaan kyseenalaistavat kirkon ja Kristuksen opetuksen ja siten käytännössä kääntävät selkänsä ja pesevät kätensä hankalista kysymyksistä, koska ”maailma muuttuu”.” Minusta kuulostaa siltä, että sinua ahdistaa toisenlainen näkökulma samaan asiaan, mikä ei tarkoita, että toisenlaisen näkökulman (samaan asiaan) esittänyt kiistää kirkon tai Kristuksen opetuksen. Minusta pitkä kommenttisi ja jälleen pyrkimyksesi opettaa minua osoittaa, etteivät katolilaiset kykene monipolviseen keskusteluun, vaan kaiken pitäisi olla mustavalkoista, joko-tai. Meillä on Suomessakin aina ollut eri näkökulmia esittäviä ja edustavia katolilaisia, kaikki yhtä katolilaisia silti. Erilaiset ajatukset, kysymykset tai mielipiteet eivät tee katolilaisesta protestanttia (ja lisään: maallistumisessa tai protestanttisessa yhteiskunnassa ei ole mitään vikaa). Siinä vaiheessa, kun kukaan ei enää kysy, kyseenalaista, etsi tietoa, esitä mielipiteitä ja keskustele, olemme surullisessa tilanteessa enkä halua uskoa, että kirkkokaan haluaa sellaista.

      Tykkää

  11. Hei Ester,
    Kyllä, olen törmännyt netissä katolilaistenkin negatiiviseen “keskusteluun” ja yleensä välttelen sellaista tietoisesti, koska se luo vastakkainasettelua ja aiheuttaa usein vain pahan mielen, ja siksi välttelen myös sosiaalista mediaa. Suosittelen sinullekin, jos sen tosiaan täyttää ihmiset, jotka puhuvat vain homoseksistä tai abortista. Se saattaa ehkä luoda vähän vääristyneen kuvan myös siitä, mitä katolinen kirkko Suomessa on ja mihin se on menossa.
    Minä en ole kommentoinut sinun henkilökohtaista uskoasi, tai uskonkokemusta, mutta linkitit jutun, joka on ristiriidassa katolisen kirkon opetuksen kanssa, ja sanoit, että se kannattaa lukea antaen siten ymmärtää, että se sisältää jotain, mikä auttaa ihmisiä muuttamaan mielensä tai ymmärtämään jotain paremmin. Siinä ehdotetaan miehen ja naisen välisen avioliiton rinnalle nostettavaksi samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja ehdotetaan myös, että ne jollain tavalla heijastavat paitsi Jumalan luomisaietta ovat myös osallisia siitä Kristuksen ja kirkon suhteen symbolista, joka avioliitto on. Kun linkkaat sellaisen jutun, niin miten muuten se pitäisi ymmärtää kuin että oikeastaan jossain määrin kyseenalaistat kirkon opetuksen avioliitosta ja seksuaalisuudesta? Jos taas tarkoitit, että se on muuten vain avartava lukukokemus, mutta kuitenkin haluat pitää kiinni katolisen kirkon uskosta ja opetuksesta koskien avioliittoa ja seksuaalisuutta, niin sitten se olisi kannattanut kirjoittaa myös auki. Ja mielellään myös se, mikä siinä oli se juttu, joka siitä tekee lukemisen arvoisen ja avartavan.
    Minulla ei ole mitään tarvetta pitää välimatkaa muihin kristittyihin. Itse asiassa se olisi entisenä luterilaisena vähän hassuakin. Suomessa katolilaisia on kourallinen, mikä tarkoittaa, että käytännössä suuri osa toteuttaa “ruohonjuuritason” ekumeniaa. Minä olen oikeasti kiitollinen siitä, mitä olen saanut luterilaiselta kirkolta ja protestanteilta, mutta se ei silti tarkoita, että allekirjoittaisin enää kaiken niiden opetuksen. Itse asiassa juuri kyseenalaistamalla, kyselemällä ja etsimällä tietoa löysin tieni katolisen kirkon täyteen yhteyteen. Vaikka ihan pohjimmiltaan se oli tietysti vain Jumalan armoa. Joka tapauksessa yksi sellainen asia, missä katolisen ja protestanttisen teologian ero tulee näkyviin on avioliitto, joka katolilaisille on tietysti sakramentti ja avioliittotelogia ylipäätään liittyy vahvasti antropologiaan, mutta protestanteille ei (mikä minusta näkyy myös siiinä linkkaamassasi jutussa, niissä sen teologisissa edellytyksissä).
    No, tästä päästään siihen minun aasinsiltaan, jota en ilmeisesti osannut viestiä. Pointtihan ei ollut esim, siinä, että protestanteissa olisi jotain vikaa, vaan siinä, että kun ympäristö koostuu ennen kaikkea protestanteista, joille avioliitto ei ole sakramentti eikä uudelleenavioituminen ongelma, ja yhteiskunta on muutenkin pitkälti maallistunut niin, että seksi nähdään vähän kärjistäen jonakin sellaisena, jota ilman ihminen ei kerta kaikkiaan pysty elämään täyttä elämää, katolisen kirkon opetus herättää vähintään kummastusta tai epäluuloa ja välillä myös ylenkatsetta ja halveksuntaa. Eikä kirkon avioliitto- ja seksuaaliopetus ole aina helppo elää todeksi. Jos vielä sattuu olemaan eronnut( niin kuin minä), tai kuuluu seksuaalivähemmistöön, se tuo vielä oman lisänsä, ja lisäksi silloin kirkon oppi ja sen mukaan eläminen tuntuu näyttävän monen silmissä vielä käsittämättömämmältä. Se ei aina ole mieltä ylentävää, eikä siinä mitään, jos tietää, mille perustuksensa laskee. Joka tapauksessa sitä siis joutuu uimaan ikään kuin vastavirtaan, ja se käy helposti raskaaksi, jos sen joutuu tekemään yksin. Ja katolilaiset, jotka esim. lähimmäisenrakkauden nimissä kyseenalaistavat kirkon opetuksen tässä asiassa – mikä ei koske sinua, koska ilmeisesti pitäydyt täysin kirkon opetukseen – tekevät karhunpalveluksen veljilleen ja sisarilleen ja jättävät heidät yksin uimaan vastavirtaan ja todistamaan siitä kirkon uskosta. Minusta se on surullista, ei niinkään ahdistavaa. T
    “Minusta pitkä kommenttisi ja jälleen pyrkimyksesi opettaa minua osoittaa, etteivät katolilaiset kykene monipolviseen keskusteluun, vaan kaiken pitäisi olla mustavalkoista, joko-tai.”
    Ehkä ei kannata vain minun kommenttini perusteella leimata kaikkia katolilaisia keskustelukyvyttömiksi. 🙂 Tosin vähän ihmettelen, että toisaalta peräänkuulutat keskustelua, ajatuksia ja kyseenalaistusta, ja kuitenkin kun olen niin tehnyt, tai yllä on tehty, se ei olekaan hyvä. Vai johtuuko se vain siitä, että ne ajatukset on sinusta vääriä? Että erilaiset näkökulmat ja ajatukset on periaatteessa hieno juttu niin kauan kuin niitä ei sanota ääneen tai ne eivät ole ristiriidassa oman kanssa?

    Tykkää

    1. Hei Eini,

      Minun ajatukseni oli ja on se, että sinä saat pitää kantasi ja minä omani. Kummankaan ei tarvitse kääntää toisen päätä, eikä kummankaan tarvitse muuttaa mieltään. Se ei tarkoita, että toinen olisi väärässä tai toinen ei pyrkisi elämään kirkon opetuksen mukaa tai että kirkon opetus olisi jossain kommentissa asetettu kiistanalaiseksi. Miten ylipäätään esimerkiksi minun kommenttini tai näkemykseni vaikuttaisivat vaikkapa sinun elämääsi? Eivät mitenkään. Itse asiassa yhtä vähän tai vähemmän, kuin ympäri internetiä suomalaisten katolilaisten kirjoittamat todella ikävät kommentit – ne, joita et lue ja viisasti teet, kun et lue.

      Kuten sinun, ei minunkaan tarvitse todistella uskoani kanssakatolilaiselle. Olen aiemmin kirjoittanut ja pysyn kirjoittamassani, etten usko maan päältä löytyvän kuolevaista, joka pystyy elämään täysin kirkon opetuksen mukaan. Linkkaamassani artikkelissa, vaikkakaan ei katolilaisten kirjoittamana, on mielestäni pohjimmiltaan kyse samasta asiasta, josta paavimme on puhunut ja josta Suomessa katolilaiset itse saivat aikaan myrskyn vesilasissa – aiheesta on tässäkin blogissa kaksi eri postausta, muissa kanavissa vielä enemmän.

      Ymmärrän, että eronneena tai johonkin vähemmistöön kuuluvana on hyvinkin haastavaa, kun puhumme kirkon opetuksen mukaisesta elämästä. Ajastustasi siitä, että nyt kirkon opetus olisi jotenkin jossain tässä ketjussa kiistetty ja näin jätettäisiin uskonsisaria ja -veljiä yksin, en valitettavasti vain ymmärrä. Katolisen uskon kulmakiviä on rakkauden kaksoiskäsky, joka nimenomaan sisältää myös lähimmäisenrakkauden. Se ei erottele, onko ihminen eronnut, (seksuaali-)vähemmistössä tai mitään muutakaan. Olemme kaikki samanarvoisia Jumalan edessä.

      Minua kiinnostaa kyllä, mihin katolinen kirkko Suomessa on menossa, jos kerran kymmenet ja kymmenet internetissä aktiiviset katolilaiset Suomessa eivät sitä lainkaan edusta. Näiden aktiivien joukossa on useita papiston jäseniä, joten sitä suuremmalla mielenkiinnolla kuulen toisen näkökulman. Lohdullista ainakin olisi, jos muunlaisiakin asenteita olisi laajemminkin.

      Tykkää

      1. Ester hyvä,

        Se, mitä Eini ja monet muut ovat tässä keskustelussa yrittäneet sanoa, on tämä: katolinen kirkko, jonka jäseniä me kaikki olemme, opettaa varsin yksiselitteisesti, että 1) avioliitto katolisen uskon sen ymmärtämässä, sakramentaalisessa mielessä on miehen ja naisen välinen, että 2) avioliiton ulkopuolinen seksi (homoseksi mukaan lukien) ei ole Jumalan mielen mukaista. Toki asiat voivat olla ja usein ovatkin pastoraalisesti vaikeita ja objektiivisessa mielessä vääriin tekoihin voi sisältyä ja usien sisältyykin lieventäviä asianhaaroja, mutta tämä ei muuta itse asiaa miksikään.

        3) Jos kerran kirkko uskon talletukseen nojaten opettaa selkeästi jotain ja jos joku katolilainen vähintäänkin antaa kovasti ymmärtää, että on tästä opetuksesta vastakkaisella kannalla, on kyseessä ristiriita. Puhuttaessa uskosta ja moraalista, ei voi olla niin, että kaksi vastakkaista kantaa ovat yhtä aikaa totta. Tämä olisi relativismia, joka tekisi lopulta kaikki uskoa ja moraalia koskevat totuusväittämät täysin triviaaleiksi.

        Kenenkään intentio on tuskin ollut arvioida kenenkään uskoa, mutta muut keskustelijat ajattelevat kommenttiesi sisältävän implisiittisesti ajatuksen, että samaa sukupuolta olevien välisen avioliiton vastustaminen on jotenkin vanhanaikaista ja negatiivista ja että katolilainen voisi hyvin kannattaa tätä samaa sukupuolta olevien välistä avioliittoa. Tätä ajatusta he pyrkivät opponoimaan, eivät tuomitsemaan tai arvioimaan ketään. Tähän myös pohjautuu ajatus siitä, että keskustelussa joku pyrkii kyseenalaistamaan kirkon opetuksen. Ehkä voisit halutessasi selkeästi ilmaista kantasi tähän kysymykseen, jotta väärinkäsityksiä ei enää syntyisi?

        On myös toinen asia, minkä haluan nostaa vielä esiin. Kirjoitat:

        ”Olen aiemmin kirjoittanut ja pysyn kirjoittamassani, etten usko maan päältä löytyvän kuolevaista, joka pystyy elämään täysin kirkon opetuksen mukaan.”

        ”Katolisen uskon kulmakiviä on rakkauden kaksoiskäsky, joka nimenomaan sisältää myös lähimmäisenrakkauden. Se ei erottele, onko ihminen eronnut, (seksuaali-)vähemmistössä tai mitään muutakaan. Olemme kaikki samanarvoisia Jumalan edessä.”

        Se, että maan päältä ei löydy synnitöntä ihmistä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö syntiä pitäisi välttää. Tämä lienee selvää jokaiselle. Myös toisesta esille nostamastani lainauksesta ei liene tässä keskustelussa minkäänlaista erimielisyyttä. Sen sijaan jos sitä, että lähimmäisenrakkaus ei ”erottele,onko ihminen eronnut, (seksuaali-)vähemmistössä tai mitään muutakaan” ja että ”olemme kaikki samanarvoisia Jumalan edessä” käytetään esimerkiksi perusteena sille, että samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto olisi katolisuuden valossa ok, mennään katolisen uskon kannalta selvästi kyseenalaisille vesille. Analogisesti: se, että Jeesus ei tuominnut aviorikoksesta tavattua naista, ei tarkoita sitä, että hän ei olisi nähnyt hänen toiminnassaan mitään väärää.

        Ja vielä lopuksi: kuten olen aiemmassa viestissäni sanonut, olisi hyväksi, että katolilaiset eivät keskittyisi puhumaan homoseksuaaleista negatiivisesti syntipuhe edellä vaan pikemminkin korostaisivat heidän olevan rakkaita veljiä ja sisaria Kristuksessa ja sydämellisesti tervetulleita kirkkoon. Mielestäni olisikin fiksuinta suhtautua näin ja sitten esimerkiksi kirkon avioliittokantaa kysyttäessä viitata kirkon selkeään opetukseen, kuten paavi Franciscuskin on tehnyt. Näin mentäisiin lähimmäisenrakkaus edellä, kuitenkin kirkon opissa pysyen. Caritas in veritate, rakkaus totuudessa.

        Liked by 1 henkilö

  12. Hei Eetu,

    Oskari Juurikkala ja Janne M. ihan suoraan epäilevät kanssakatolilaisen uskoa ja katolilaisuutta. Heidän kommenttinsa ovat tuolla yllä luettavissa. Aika yksiselitteistä. Tämä on yksi hyvin ikävä nykytrendi, jota katolilaiset Suomessa toisiaan kohtaan harjoittavat eri puolilla internetiä.

    En ole tässä ketjussa kirjoittanut _avioliitosta_ mitään. En ole tässä ketjussa kirjoittanut mitään kirkon opetusten kiistämiseksi. Olen nyt aika monta kertaa tämän saanut jostain syystä kirjoittaa epäilijöille. :)

    Ymmärrän, että varsinkin aikuisena kirkkoon liittyneillä on erilainen ja myös mustavalkoisempi suhtautuminen katolilaisuuteen. Kirkkoon liittyminen on usein varmasti tehty, kuten Eini kuvaili eli kyselyn, etsinnän, kyseenalaistaminen jne. kautta. Jälleen: sekään ei arvota ihmisiä, se vain osoittaa erilaisen suhteen kirkkoon ja se on täysin luonnollista.

    Jos tällä palstalla halutaan vain blogitekstejä komppaavia ja hymisteleviä kommentteja, olisi hyvä se tuoda ihan suoraan esille – tämähän on teidän bloginne ja te määrittelette, minkälaista keskustelua haluatte käydä yksityishenkilöinä, vaikkakin teologeina.

    Tykkää

    1. Huomasitko, että vihjasit esimerkiksi minulla ja Einillä, jotka olemme liittyneet aikuisiällä katoliseen kirkkoon, olevan mustavalkoinen suhtautuminen katolilaisuuteen? Eikö tämä ole toisen uskon arvioimista?

      Katolisen kirkon opetusvirka on esittänyt Raamattuun, traditioon ja omaan auktoriteettiinsa nojaten joitain uskoa ja moraalia koskevia totuusväittämiä, joiden hyväksymistä tai ainakin siihen pyrkimistä se uskovilta edellyttää. Jotkut asiat ovat toki selkeämmin ja tiukemmin määriteltyjä kuin toiset, mutta jos olen tästä perusasiasta jotenkin erehtynyt, olisin kiinnostunut kuulemaan asianmukaisiin lähteisiin pohjaavia perusteluja.

      Mielestäni on jo tullut selväksi, että tällä palstalla hyväksymme myös kirjoittajia kyseenalaistavia kommentteja. Eihän asiapitoista eri näkemysten välistä dialogia pääse muuten syntymään. Kiitos siis kommentoinnista!

      Liked by 1 henkilö

      1. Hei Eetu,

        Sanoitin väärin kohdan, johon syystä puutuit. Pyydän anteeksi. Mustavalkoinen oli huono sanavalinta.

        Joonalle: paavi Johannes Paavali II:n ruumiin teologia ja paavi Paavali VI:n Humanae Vitae ovat varmasti kaikille katolilaisille tuttuja. Uskon, että tiedät, mikä kuohunta kirkon sisällä nousi Humanae Vitaen julkaisun jälkeen, eikä se ole vieläkään vaiennut. Kaikkea muuta kuin selkeää, ongelmatonta ja yksiselitteistä siis.

        Katolilaisen kirjoittamaa: https://www.ncronline.org/news/opinion/signs-times/humanae-vitae-sex-and-authority-catholic-church

        Ja toinen: https://www.ncronline.org/news/opinion/overwriting-tradition-humanae-vitae-replaced-real-church-teaching

        Monen konservatiivikatolilaisen mieleen saattaa hiipiä sana ”hereetikot”, mutta näinhän ei ole. Kiinnittäisin huomiota molemman katolilaisen kirjoittajan oppineisuuteen ja asiantuntijuuteen: ensimmäinen on jesuiittapappi ja jälkimmäinen moraaliteologi.

        ”Ja ennen kaikkea, kuten Eini jo totesi, katolisuuden eräs olennaisin peruskulmakivi on ajatus opetusvirasta. Juuri se vapauttaa katolilaisen miettimästä liikaa tiettyjä yksittäisiä kysymyksiä, kun jättää ne nöyrästi kirkon opetusviran ratkaistavaksi.” Tämähän on aivan hyvä ja hyväksyttävä tapa monelle! Se, että pohtii, kyselee ja ajattelee ei tarkoita, että kirkon opetuksen kiistäisi tai ei nöyrästi sitä hyväksyisi. Eihän maailmassa olisi minkäänlaista (katolilaistenkaan tekemää) tutkimusta, jos asiat olisivat noin yksinkertaisia. Ihmiselle on annettu järki ja ymmärrys ja niitä on tarkoitus käyttää. Uskon, että aika moni tätäkin blogia kommentoiva on varsin oppinut, vaikkei olisi juuri (katoliseen) teologiaan suuntautunut tai erikoistunut.

        Tykkää

      2. Ei se mitään. Kunnioitettavaa, että pyysit anteeksi. Sitä näkee harvoin nettikeskusteluissa.

        Nopean selailun jälkeen näyttää siltä, että nuo Joonalle vastauksena laittamasi linkit käsittelevät Humanae vitaeta ja ehkäisyä, mikä menee tämänhetkisen aiheen kannalta sivuraiteille.

        Voiko siis tämän keskustelun pohjalta kokoavasti sanoa, että et ole pyrkinyt kommenteillasi sanomaan mitään avioliitosta tai seksuaalisuudesta, vaan puhunut ainoastaan siitä, että homoseksuaaleista tulee puhua kunnioittavasti ja arvostavasti? Tämän käsityksen sain aiemmasta vastauksesta kommenttiini.

        Mikäli asia on näin, välillämme ei ole asiallista erimielisyyttä: molemmat hyväksymme kirkon virallisen opin ja molemmat olemme sitä mieltä, että kaikkia ihmisiä tulee kohdella ja heistä tulee puhua rakastavasti ja kunnioittavasti.

        Tykkää

  13. Hei vielä Ester,

    Mielestäni yhtä asiaa on vielä syytä painottaa, vaikka se onkin jo tullut esille Einin ja Eetun hyvissä kommenteissa:

    Näyt olettavan, että katolisen kirkon opetus homoseksuaalisuudesta perustuu ennen kaikkea tiettyihin raamatunkohtiin. Tästä syystä katsot eräiden eksegeettisten tutkimustulosten (tai pikemminkin teorioiden) vieneen siltä pohjan pois.

    Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Tuo kritiikki osuu ehkä tiettyjen protestanttisten ryhmien opetukseen, mutta ei katolisen kirkon. Katolisen kirkon opetus homoseksuaalisuudesta perustuu pikemminkin kirkon traditiosta nousevaan laajempaan antropologiseen ja ruumiinteologiseen näkemykseen. Sen valossa homoseksuaalinen akti ei toteuta tai edes mahdollista seksuaalisuuden luonnollista päämäärää eli sitä, mitä varten seksuaalisuus on luotu (sukupuolten yhdistyminen ja uuden elämän syntyminen).

    Se kuulostaa tietysti hiukan tekniseltä ja filosofiselta, ymmärrän sen. Suomeksi sanottuna se kuitenkin tarkoittaa sitä, että homoseksi ei ikään kuin anna sitä harjoittaville sitä, mitä he siltä etsivät. Siksi se ei ole heille hyväksi. Se ei ole vastaus heidän kaipaukseensa vaan voi saada heidät eksymään todellisesta itsestään entistä pahemmin. Jos tähän uskoo (tai pitää tätä skenaariota edes mahdollisena) ja jos rakastaa lähimmäistään, ei nähdäkseni voi suositella kenellekään homosuhdetta.

    Ja on syytä korostaa, että tuo väittämä koskee ennen kaikkea ihmisen syvintä, metafyysistä ja hengellistä tasoa. Siksi biologisista ja psykologisista tutkimustuloksista ei voi suoraan tehdä johtopäätöksiä sen suhteen vaikkei niitä toisaalta voi tietenkään huomiottakaan jättää. Ja vaikka nykyisin joiltakin osin tiedämme paremmin, miten ihmisen seksuaalisuus, myös homoseksuaalisuus, syntyy, kysymys on edelleen hyvin pitkälti avoin. Senkin vuoksi johtopäätöksissä kannattaisi olla varovainen.

    Ja ennen kaikkea, kuten Eini jo totesi, katolisuuden eräs olennaisin peruskulmakivi on ajatus opetusvirasta. Juuri se vapauttaa katolilaisen miettimästä liikaa tiettyjä yksittäisiä kysymyksiä, kun jättää ne nöyrästi kirkon opetusviran ratkaistavaksi. Niiden sijaan voi keskittyä siihen Rakkauteen, joka Jumala on. Ja kuten Eetu totesi, tähän päivään asti opetusvirka (myös paavi Franciscus) on ollut kyseisen asian suhteen hyvin selkeä.

    Siitä olen täysin samaa mieltä, että pitää varoa negatiivista syntipuhetta ja tiettyjen yksittäisten kysymysten (kuten homoseksi) ylikorostumista. Mutta toisaalta siitä, ettei niitä pidä ylikorostaa, ei seuraa, että niiden suhteen olisi syytä olla epämääräinen. Samoin on syytä varoa tuomitsemista, mutta on hyvä huomata, että tuomitsemista kannattaa varoa myös siten, ettei liian herkästi syytä toisia tuomitsijoiksi.

    Tykkää

  14. Hei Ester,

    Eetu ja Joona sanoikin jo yllä hyvin ja aika tyhjentävästi, niin että siihen ei ole paljon lisättävää. Meillä voi olla monenlaisia näkökulmia asioihin, mutta jossain vaiheessa ylitetään raja, jonka jälkeen ei puhuta vain eri näkökulmista vaan eri näkemyksistä, jotka saattavat olla toisensa poissulkevia. Se on jäänyt vähän epäselväksi, mikä sinun näkökulmasi sitten tarkemmin on.

    ”Se ei tarkoita, että toinen olisi väärässä tai toinen ei pyrkisi elämään kirkon opetuksen mukaa tai että kirkon opetus olisi jossain kommentissa asetettu kiistanalaiseksi. Miten ylipäätään esimerkiksi minun kommenttini tai näkemykseni vaikuttaisivat vaikkapa sinun elämääsi? Eivät mitenkään.”

    Sinun kommenttisi ja näkemyksesi eivät ehkä suoraan vaikuta minun elämääni, mutta välillisesti niillä on merkitystä samalla tavalla tai samasta syystä kuin sinuakin kiinnostaa se, mitä suomalaiset ja muut katolilaiset kirjoittavat netissä. Se, miten ja mitä me puhumme, luovat tai vähintään muokkaavat todellisuutta tai ympäristöä, jossa me elämme. Sen takia on merkitystä, miten kohtaamme ihmisiä ja mennäänkö vaikka ns. syntipuhe edellä, mutta yhtä tärkeää on se, mitä puhutaan. Rakkauden nimissä ei voi vesittää totuutta.

    Viitaten noihin linkittämiisi juttuihin: Se, että esim. valtaosa katolilaisista eivät seuraa kirkon opetusta ehkäisykysymyksessä ei itsessään ole mikään automaattinen todiste siitä, että kirkon opetus olisi väärä ja enemmistö olisi oikeassa, vaikka se (enemmistö) kuinka sanoisi seuraavansa omaatuntoaan. Ylipäätään se, että jokin asia – siis uskoon tai moraaliin liittyvä – on jossain kiistelty niin että sitä eivät kaikki hyväksy, ei tarkoita että asiassa olisi kirkon opetuksen kannalta jotain epäselvyyttä niin, että jokainen voisi vapaasti valita kantansa ja toimintapansa ja olisi olemassa jokin vaihtoehtoinen kirkon opetus. Ei vaikka joku oppinut katolinen teologi tai pappi niin sanoisi. Ollaan aika kaltevalla pinnalla, jos lähdetään jossittelemaan eri skenaarioilla, kyseenalaistamaan paavien opetuksia, Vatikaanin II konsiilia, katekismusta tms. Sanoisin, että aika varma saa olla asiastaan, että sille tielle uskaltaa lähteä. Kirkon historiassa on ollut lukuisia oppineita teologeja/pappeja, jotka ovat kyseenalaistaneet kirkon opetuksen ja auktoriteetin ja katsoneet edustavansa aitoa tulkintaa ja lopputulos on yleensä ollut ykseyden särkyminen, ja toisaalta taas pyhiä, jotka ovat nöyrästi hyväksyneet kirkon ja ylempiensä auktoriteetin ja hedelmät ovat olleet hyvin erilaisia. Tällä en tarkoita, että jokaisen pitäisi lakata ajattelemasta ja kyselemästä. Päinvastoin. Kyseleminen ja ajatteleminen on varsin suositeltavaa, varsinkin jos se tapahtuu avoimella mielellä totuutta etsien.

    Liked by 2 people

    1. Terve Eetu,

      Tämä ja toinen blogipostaus koskevat käsittääkseni paavimme lausuntoa siitä, että myös homoseksuaalit ovat osa perhettä ja dokumenttiin oli leikattu hänen aiempi kommenttinsa homoseksuaalien siviililiitoista.

      Eini toi keskusteluun heteroavioerot ja Joona veti mukaan ruumiin teologian. Näin ollen en katso, että olisin se, joka vei kommentoinnin sivuraiteille blogipostauksesta.

      Einille: todella rohkeaa ja itsevarmaa lähteä väheksymään kirkon sisällä tapahtuvaa akateemista tutkimusta ja papin kirjoittamaa. Vihjaatko harhaoppisuuteen? Oletko sinä avoimin mielin, jos totuus joskus onkin toista kuin nyt? Paljon on muuttunut eri paavien valtakausilla, myös nykyisen. Toisesta artikkelista nyt vain käy ilmi, etteivät monet maallikot noudata kirkon opetusta, saattavat jopa viitata kintaalla osalle siitä ja se on heidän valintansa. Kirkon opetus on äärimmäisen tärkeä, mutta se ei ole keino tai lupa valvoa toisia tai etsiä toisten syntejä. Luulen, että jokaisella on omat syntinsä, joiden kanssa painiskelee ja siinä on jo riittävästi tekemistä. Kuulostat kommenttiesi perusteella konservatiiviselta siiveltä, jonka äänekkäitä kannattajia tällä hetkellä Suomessa on paljon. Voin toki olla väärässä.

      Et muuten Eini vastannut kysymykseeni, joka koski vihjailuasi siitä, mihin katolinen kirkko Suomessa on menossa. Kovin mielelläni kuulisin sen. Meillähän ei ole omaa piispaa ollut pitkään toviin, joka sen suunnan näyttäisi.

      Tykkää

      1. En minä väheksy akateemista teologiaa, päinvastoin. Sehän on hienoa. Paljon uskaliaampaa ja rohkeampaa minusta on kuitenkin kyseenalaistaa paavien tai kirkon virallinen opetus ja sanoa, että se on ollut virhe. Harhaoppiseksi minulla ei ole valtaa, eikä halua ketään julistaa.

        En oikein ymmärrä huomautustasi, että ”oppi ei ole keino tai lupa valvoa toisten syntejä.” Tietääkseni en ole niin sanonut, vihjannut tai edes ajatellut. Sanoin, että vaikka valtaosa katolilaisista ei seuraisi kirkon opetusta ehkäisystä, se ei tarkoita, että kirkon opetus on väärä.

        En myöskään tiedä, mitä tarkoitat sillä, että olen vihjannut jotain kirkon suunnasta. Mielestäni se olit sinä, joka sanoit: ”Kirkon jäsenenä olen alkanut olemaan huolissani suunnasta, johon useat nykyiset jäsenet ja osa papiston jäsenistä haluavat kirkkoa Suomessa viedä.” Minä vain huomautin, että ehkä sosiaalinen media antaa vähän vääristyneen kuvan siitä, mitä kirkko Suomessa on tai mihin se on menossa, koska itse sanoit, että internet on täynnä ihmisiä, jotka keskittyvät homoseksiin ja aborttiin. Sen enempää en ole kirkon suunnasta tarkoittanut sanoa tai vihjata, vaikka toki meidän pitää rukoilla, että saisimme pian uuden piispan.

        ”Oletko sinä avoimin mielin, jos totuus joskus onkin toista kuin nyt?”
        Käsittääkseni totuus ei voi muuttua vaikka ymmärrys siitä voikin kirkastua. Kun liityin kirkkoon, sanoin, että ”Uskon ja tunnustan kaiken, minkä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena.” ja siinä ainakin pyrin pitäytymään. Se, tekeekö se sitten minusta konservatiivin, on varmaan näkökulmakysymys. :)

        Liked by 1 henkilö

  15. Hei Eini,

    Niin, minusta akateeminen tutkimus on välttämätöntä, ei vain ”hienoa”. Ilman sitä ei varmasti olisi tätä blogia, valtaosa kirjoittajistahan on tutkijoita.

    ”Paljon uskaliaampaa ja rohkeampaa minusta on kuitenkin kyseenalaistaa paavien tai kirkon virallinen opetus ja sanoa, että se on ollut virhe.” En tiedä, mihin viittaat tuolla. Mutta niinhän se tutkimus yleensä toimii, että asetetaan kysymys, jota lähdetään tutkimaan ja sitten tutkimuksen kautta selvitetään tutkimuskysymyksen validiteettia. Ja kyllä, katolisessa kirkossa on ollut myös aikoja ihan viime vuosisadalla mm. maailmasotien jälkeen, jolloin istuva paavi on määrännyt, ettei joitain teologisia kysymyksiä tutkita, eikä niistä tarvitse edes keskustella. Onhan meillä ollut kiellettyjen kirjojen listoja vielä lähimenneisyydessä ja joillain tahoilla niitä on edelleen. Nykyaikana sellainen kuulostaa ihan absurdilta, vaikka se on totta.

    Blogin aiheeseen: emme me voi hyvällä omalla tunnolla väittää, että kaikkialla Suomessa homoseksuaaleja pidettäisiin osana perhettä, kuten nykyinen paavi on lausunut. Katolisessa kirkossa Suomessa on hyvin erilaisia seurakuntia. Eihän näitä blogikirjoituksia, keskustelua ympäri somea, kirkon opetuksen toistamista olisi, jos olisimme aidosti sisäistäneet paavin lausunnon.

    Meillä on ainakin aiemmin kannustettu kaikkia ajattelemaan itse, pohtimaan, kyselemään, kyseenalaistamaan ja tutkiskelemaan. Ja käymään keskusteluja papistonkin kanssa. Olen koko ajan painottanut, että Suomessakin on aina ollut eri näkökulmia ja lähestymistapoja ja se ei tee kenestäkään vähemmän katolilaista tai että joku kieltäisi kirkon opetuksen. Kyllä kirkon opetuksesta pitää maallikoidenkin voida ja saada keskustella ilman, että heti sanotaan, että opetus on asetettu kiistanalaiseksi tai kielletty. Tämä (ihan mutulla heitän) voi liittyä myös siihen, että Suomessa on maailmanlaajuisesti katsottuna varsin korkea koulutus- ja sivistystaso, tietoa on laajasti kaikkien saatavilla ja silloin yleensä ihmiset saattavat jopa kyseenalaistaa asioita enemmän, mikä ei edelleenkään tarkoita lähtökohtaisesti mitään negatiivista, päinvastoin. Ihmisellä on luonnollinen tarve ymmärtää. Katolinen kirkko Suomessa ei ole yhtenäinen tällä hetkellä, eikä ole pitkään aikaan ollut, joten tulevalla piispalla on suuri työ edessä.

    Tykkää

    1. Hei Ester,

      Osut mielestäni mielenkiintoiseen problematiikkaan kun kirjoitat:

      ”Olen koko ajan painottanut, että Suomessakin on aina ollut eri näkökulmia ja lähestymistapoja ja se ei tee kenestäkään vähemmän katolilaista tai että joku kieltäisi kirkon opetuksen. Kyllä kirkon opetuksesta pitää maallikoidenkin voida ja saada keskustella ilman, että heti sanotaan, että opetus on asetettu kiistanalaiseksi tai kielletty.”

      Näihin väitteisiin vastaan: kyllä ja ei. Se, mikä ratkaisee on katolilaisen asenne.

      Pohjaan näkemykseni reilu vuosi sitten lähes satavuotiaana kuolleeseen jesuiittateologi Francis A. Sullivaniin, joka kirjoittaa magisteriumin auktoriteetista ja uskovien velvollisuuksista seuraavasti:

      ”It seems to me that one could sum up what the free will is called upon to do, by saying that I am obliged to renounce any attitude of obstinacy in my own opinion, and to adopt an attitude of docility toward the teaching of the pope. […] Renouncing obstinacy would mean rejecting a tendency to close my mind to the official teaching, to refuse even to give it a fair hearing, to adopt the attitude: ’I’ve already made my mind up; don’t bother me.’ […] Docility is a willingness to be taught, a willingness to prefer another’s judgement to one’s own when it is reasonable to do so. Docility calls an open attitude toward the official teaching, giving it a fair hearing, doing one’s best to appreciate the reasons in its favor, so as to convince oneself of its truth, and thus facilitate one’s intellectual assent to it.” (Francis A. Sullivan, S.J., Magisterium: Teaching Authority in the Catholic Church, s. 164.)

      Sullivanin mukaan uskova, joka tekee parhaansa ymmärtääkseen kirkon opetuksen, mutta syystä tai toisesta ei pysty antamaan älyllistä myöntymystä, voi olla ”hyvä katolilainen”:

      ”The second conclusion I would draw is that if, in a particular instance, Catholics have offered their ’religious submission of mind and will’ to the authority of the magisterium, by making an honest and sustained effort to achieve internal assent to its teaching, and still finds that doubts about its truth remain so strong in their minds that they cannot actually give their sincere intellectual assent to it, I do not see how one could judge such non-assent, or internal dissent, to involve any lack of obedience to the magisterium.” (s. 166.)

      Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että katolilaiset saisivat ajatella uskonasioista miten lystäävät, ja silti olla ”hyviä katolilaisia”. Asenteen pitää olla, että vaikka nyt ei jostain syystä pysty olemaan jostain asiasta täysin samaa mieltä, pyrkii kuitenkin siihen, että voisi tämän opetuksen hyväksyä.

      Nähdäkseni tähän ”tottelevaiseen” asenteeseen kuuluu myös se, että jostain syystä katolisen kirkon virallisesta opetuksesta eri mieltä olevat katolilaiset eivät ryhdy julkisesti kyseenalaistamaan kirkon opetusta ja skandalisoimaan muita, vaan pitävät tämän erimielisyytensä omana yksityisasianaan.

      Saa siis tutkia, saa olla epäilyksiä ja saa puhua pappien kanssa heidän perustelujaan haastaen. Hyvä katolinen tekee tämän kuitenkin nöyrällä mielellä uskoen, että kaikista henkilökohtaisista epäilyksistään huolimatta kirkko luultavasti tietää paremmin, vaikka itse ei sitä tällä hetkellä pystykään ymmärtämään.

      Tykkää

      1. Hei Eetu,

        Lohdulliset lainaukset tähän nykyaikaan! Francis A. Sullivan näyttää käyttävän sanaa ”docility” tosiaan myös oppimiskykynä ja -haluna, ei vain tottelevaisuutena tai kuuliaisuutena. Hän kirjoittaa hyvin selkokielisesti ja ymmärrettävästi.

        Asenne on tärkeä ja olet oikeassa, että se ratkaisee. Ihmisen ajatuksia katolinen kirkko ei rajoita. Keskustelu kuuluu katolilaisuuteen. Kirkon opetuksen haastajiakin kyllä löytyy. Tällaisena someaikana en yhtään ihmettele, ettei sitä haastamista tehdä julkisesti. Ei ole olemassa keskustelufoorumia (irl tai somessa), jossa voisi käydä turvallisesti rauhallista keskustelua. Yksi asia unohtuu usein: katolilaisuutta ei voi sanoa irti kuten lehtitilausta – kaste on sakramentti – joten sitä ei voi noin vain asettaa kyseenalaiseksi kukaan kanssakatolilainen, riippumatta asemastaan kirkossa. :)

        Eri keskusteluja, mutta kiinnostavia olisivat esimerkiksi katekismus ja miten siihen on tehty muutoksia (viimeisin kuolemantuomion osalta vuonna 2018), kirkon rapakunnossa oleva talous Suomessa (miksi katolilaiset eivät tue omaa kirkkoaan taloudellisesti tai miksi eri ryhmittymät maksavat omille järjestöilleen, eivät hiippakunnalle), eri ryhmittymät Suomessa, konservatiivisuuden vahva nousu maailmalla ja Suomessa (populismin nousun vanavedessä) sekä vaikkapa viitisentoista vuotta sitten pidetyt _katolilaisten_ mielenilmaukset (ja taustalla olevat syyt) silloisen piispan toimintaa vastaan. Ihan paikallisia, laajoja, mielenkiintoisia, ajankohtaisia ja kaikkia suomalaisia katolilaisia koskevia kysymyksiä on valtavasti. Siksi mielestäni paavin lausuma (kahden blogipostauksen aihe) käytännössä lähimmäisenrakkaudesta, on saanut jotenkin hassut mittasuhteet.

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s